Sivun näyttöjä yhteensä

15. helmikuuta 2019

Tunneharja



Aiheellisesti tuodaan esiin aivojen hyvinvointia. Muistin harjoittaminen jo varhain edistää hyvinvointia ja vähentää vanhuuden hoitokustannuksia. Ravinnosta ja liikunnasta on todellisuudessakin tehty selviä asioita. Emme enää näe lihavia miehiä, jotka ajavat autollaan torin toiselle puolelle porilainen kädessä ja sinappia rinnuksilla. Hiukan vanhemmissa elokuvissa ja kirjoissa ihmettelee, miten niissä tupakoidaan ja juodaan jatkuvasti.

Amerikkalaisessa elokuvassa isä tulee töistä sisään palava tupakka suussa ja hattu päässä, kävelee ulkokengissä baarikaapille ja sekoittaa itselleen viskigrogin. Kotirouva kohottaa cocktail-lasiaan tervehdykseksi. Fritz Langin ennakollinen ruumiinavaus Keski-Euroopan tai ainakin Saksan tulevasta tuhosta on kertomus lasten raiskaajasta, ”M – kaupunki etsii murhaajaa”. Siinä poltetaan tupakkaa koko ajan niin että huoneet ovat sakeina. Murhaaja itse on raitis ja kunnollinen.

Tuon suuren klassikkoelokuvan yhteydessä ei koskaan mainita, että ohjaaja Lang ja pääosan unohtumaton psykopaatti Peter Lorre olivat juutalaisia, ja Lorren roolihahmo oli perikuvallisen juutalainen. Musikaalisuus on namusetä-murhaajan tuho. Hän suhisee Griegin Vuorenpeikkoa, ja sen sokea ilmapallokauppias tuntee, kun ajojahti on meneillään.

Ei ole tullut vastaan kirjaa eikä ehkä kirjoitusta, jonka aiheena olisi tunteiden historia. Mielenlaatua eli mentaliteettia olen itsekin tutkinut ja pitänyt mahdollisena ottaa sen selitykseksi, kun käsillä ovat yhteiskunnalliset rakenteet.

Se on kuitenkin eri asiaa. Nyt kysyisin, ovatko ne opinkappaleet ollenkaan tosia, että musiikki olisi ainakin joiltakin osin ”absoluuttista”, siis mihinkään viittaamatonta niin kuin puhdas matematiikka, ja että tunteet olisivat toissijaisia.

Vanhemman musiikin affektioppi on aika hyvin selvillä. Paikka paikoin jopa sävellajeilla ja niiden vaihdoksilla oli selkeä, kaikkien käsittämä tunnevastine. Tämä on itsestään selvää tansseissa ja iskelmissä. Joihinkin intervalleihin kuten mollisekstiin tuntuu liittyvän aivan aikakausi. Doctorow ja hänen romanistaan Milos Forman nosti USA:n aikakauden vertauskuvaksi ragtimen, joka oli alkujaan pianoviihteen laji. Tuosta tuli myös musikaali, joka puolestaan osoittautui erittäin kestäväksi tavaksi esittää musiikkia monille. Jokainen televisiotoimittaja tietää myös, että kapinat ja vallankumoukset kuuluvat musiikissa. Ja meillä oli Suomessa erittäin vahva ja tavallaan vieläkin jatkuva laululiike.

Joskus puhuimme Veikko Litzenin kanssa, että olisi mahdollista pitää sarja kulttuurihistorian luentoja puhumatta sanaakaan. Minulla on muutama ajatus, miten sen voisi tehdä Suomesta käyttämällä pelkkää soitinmusiikkia, siis esimerkiksi hanuria ja kitaraa. Litzen tavallaan toteutti sen liittämällä luentoon kuvaa. ”Tahdon voitto” on johdatus natsismiin. Eisenstein ja Prokofjev kertoisi keskeisiä asioita Venäjästä. Ja miten taitavasti Bergman kuvasi Ruotsiaan käyttämällä Fannyssa ja Alexanderissa (ja muualla) Mozartia. Taikahuilu ja Don Giovanni yhdessä ovat kai tyhjentävä kuvaelma tunteista, tunnetiloista.

Tämäkin on nykyisen tarjonnan ja hyvien äänentoistolaitteiden siunaus. Jos on pitänyt korviaan yllä, löytää kulloiseenkin omaan tunnetilaansa joko lääkkeen tai piristeen. Kysymyksessä on addiktio ja kieltämättä doping, mutta ei myrkky.

9 kommenttia:

  1. Niin, TV:n terveysohjelmassa selitettiin syöpäsairauksien yhtnä yleistymisen syynä se että ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Tämähän on se dilemma että entisaikaan kuoltiin enemmän suorilta jaloilta kuten eräs Matti ja Olli tässä kuussa. Siinä ei valtiolle paljoa tule vanhuudenhoidosta kustannuksia ja kunhan ihmiset ostaisvat vielä päihteensä ja tupakkinsa suomesta tulisi verotulojakin. No monimutkainen kuvio, onhan sitä sitten nuoria miehiä paljon pois työelämästä kun ei lainkaan terveitä elintapoja harrastella. Eilen tuli dokumentti USAn vankilaolista joista on tullut oma liiketoiminta-alueensa, mutta nyt jo ajatukseni karkasi mitä minun oikein piti viestittää :) _Murphy-

    VastaaPoista
  2. Tuo juomisen väheneminen on harvinaisen totta. Tuossa olin taannoin järjestämässä erästä maanpuolustustapahtumaa, johon tarvittiin vapaaehtoisia käsipareja. Joku vanhemmista aktiiveista, joka oli ollut pitkään syrjemmässä MPK:n aktiivityöstä, alkoi pohtia ääneen, mitä tehdään, jos joku tulee paikalle pienessä humalassa. Mikähän on liiallinen tila? Me nuoremmat hämmästyimme ja katsoimme toisiamme. Sitten totesimme, että totta kai sellainen jätkä, joka edes tuoksahtaa, lähtee saman tien pois. Ei alkoholi kuulu maanpuolustukseen mitenkään. "Entä jos se on tarpeellinen ja hyvä mies?" kuului jatkokysymys. "Ei se silloin ole."

    Reissu meni hyvin eikä ongelmia ollut.

    Maailma on mitä ilmeisimmin kovasti muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivasti ei kyl ihan selv7nny et saaks vai eiks muy bien kummiskis

      Alkoholihan on sivuseikka.

      Tjaa, ja niin sen tulisi ollakin.. löylyä lisää.

      Poista
  3. Toisaalta, edellisen kommenttiini viitaten, kysyn itseltäni, miten ja miksi "luoja" on kehitellyt joillekin ihmisille sävelkorvan? Emmehän keväisin laula oksalla reviirilaulujakaan.
    Miten kaikki musikaalisuuteen liittyvä on "evoluutiollisesti" selitettävissä. Sana evoluutiollisesti on tässä muistiankkurina. Sen luettuaan ei voi pyyhkäistä tätä jonnin joutavaa kommenttia mielestään.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  4. Ei liity päivän tekstiin mitenkään, mutta Imagessa pohdittiin, että entä jos esitutkinnan kuulustelut videoitaisiin

    https://www.apu.fi/artikkelit/oikeus-toimii-paperilla

    VastaaPoista
  5. M:ssä on vaikuttavaa, miten eri linjat kohtaavat lopulta määrätyssä pisteessä. Komisario Lohmann taisi päästä murhaajan jäljille paperossin jäänteistä, ensin rikospaikalta ja sitten epäillyn asunnosta. Merkki Ariston. Mutta kokonaiskuva kuten kerrottu. Muuten Gründgens teki aivan yhtä vaikuttavan roolisuorituksen rikollisjärjestön pomona. Taloudellisesti hän menestyi sittemmin varmasti paljon paremmin kuin Lang tai Lorre. Uraan mahtui teatterin ohella myös muutama aivan katsottava elokuva. Silti M on varmaankin tärkein saavutus, mistä hänet nykyisin muistetaan.

    VastaaPoista
  6. Ravintokemia on todella mielenkiintoista, ja siitä tulee koko ajan uutta tietoa, osin ristiriitaista. Yksi veljistäni oli verisuonitutkija, ja hän puhui "puuestereistä" jo 50-luvun lopulla. 60-luvulta lähtien hänen suosituksenaan oli rasvainen kala ja kasvikset. Nyt vauhti on kiihtynyt, ja tuntuu, että koko ajan saa opetella uutta, mikä tietysti on sinänsä hyväksi vanheneville aivoille. Uudenlaisia reseptejä onkin hauska ja rentouttavaa lukea siinä missä runojakin. Voi itsekin yrittää "luoda" jotain, edes ruokaa. Lisäravinteeksi musiikkia!

    80-luvulla minussa todettiin "vaikea sairaus", ja silloin luin kirjastosta kaiken ravintoa koskevan. Laitoin kasvimaan, jota olen laajentanut vuosittain (kielloista huolimatta!) ja aloin kerätä kasveja myös luonnosta. Siitä on tullut yksi intohimo elämään, mutta onhan niitä huonompiakin. Nyt onkin jo korkea aika laittaa ensimmäiset siemenet kasvamaan ikkunalaudalle!

    Lauri Markkanen väitti TV:ssä, että hänen lihasmassansa on lisääntynyt seitsemän kiloa kolmessa kuukaudessa samalla harjoittelulla hänen jätettyään pois punaisen lihan ja maidon. Kuulinkohan oikein? Äärimmäisen terveellisellä ruokavaliolla hän sanoi koettavansa saada sen lisäpisteen, jolla erottuisi muista huippupelaajista.

    Amerikassa tupakointi ja jatkuva tapajuominen jäivät pois Eurooppaa aikaisemmin, ja Suomessahan ei sellaisia "hienoja" juomatapoja ole ollutkaan. Lauri Markkanen ei sanonut koskaan edes maistaneensa alkoholia, ei ole tarvinnut. Sama asenne on nykyisin monella muullakin nuorella. 70-luvun kosteat kutsut ovat takana päin vanhemmillakin.

    Ravintoasiassa on nykyisin kyseessä myös maailman tila, ei vain yksityisen ihmisen terveydentila. Eija G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkasen kommentti lihaksen lisäämisen nopeudesta pisti myös silmään. Ei kyllä kasva hänenkään kokoisella kaverilla lihasmassa tuota tahtia, oli sitten millaiset amerikanrohdot ruoan lisäksi käytössä tahansa.

      Poista