Sivun näyttöjä yhteensä

8. helmikuuta 2019

Raittiuskilpakirjoitus



Pekka Kuusi oli monien mielestä Suomen johtava ja ainoa kansainvälisen tason intellektuelli. Merkittävin hänen panoksistaan oli ”Tämä ihmisen maailma” (1982), joka toi kehiin kulttuurievoluution säätelemisen yhdistämällä sosiologian ja biologian.

Ehkä tuon kirjan nopea unohtaminen suuresta rummutuksesta ja kohtalaisesta myynnistä huolimatta johtui Kuusen ”60-luvun sosiaalipolitiikan” menestyksestä. Hän oli esittänyt akateemisesti uskottavan ajatuksen, että köyhien ihmisten auttaminen on hyväksi myös rikkaiden kukkarolle (tulonsiirrot lisäävät talouskasvua).

Kuusen henkisiä perillisiä ovat Erkki Tuomioja ja vanhat vihreät. Ympäristön tila yritti nousta vastuullisen politiikan pöydälle. Oman käsitykseni mukaan Kuusen ja kymmenen hänen merkittävää aikalaistaan siirsi menneisyydeksi Neuvostoliiton ja siis reaalisosialismin romahtaminen 1989 – 1992. Ajattelija-kuuluisuuden kiertopalkinnon kävi pokkaamassa Mauno Koivisto, saman sukupolven ja puolueen mies.

Otsikko on viittaus Kuusen ja hänen sukunsa vaikutukseen raittiusliikkeessä ja Alkossa. Toisin kuin Pekka, velimies Matti Kuusi oli raivoraitis. Veljeksiä oli yhdistänyt myös ahneus Karjala-aatteelle, josta juuri Matti Kuusi otti hienon lopputilin runokokoelmalla ”Routa liikkuu” ja lopettamalla samalla kaunokirjallisen uransa. Itse aloitin kirjoittajan ammattia kansakoulun raittiuskilpakirjoituksissa 1953. Palkinto, muistaakseni kolmas, oli Horlyckin ”Tulivesi”.

Merkittävin suomalainen kovan tason intellektuelli oli – odottelin huomaisiko sitä kukaan – Urho Kekkonen. Hyvä kakkonen ja voittamaton kahden kansan, kahden kulttuurin kuvaaja oli kovan tien kulkija Poika Tuominen. ”Kremlin kellot” perustui monin kohdin kirjoittajan omaan kokemukseen Kremlissä ja oli kertomuksensa Suuresta terrorista vuosikymmeniä edellä esimerkiksi brittejä ja USA:ta. (Aiheetonta kysyä, pidänkö kaikkea Tuomisen kertomaa totena. En pidä. Kuuntelin häntä pienillä päivällisellä ystävällisessä seurassa ja käsitin, että mies oli myös armoitettu fabulisti eli juttujen keksijä. Eikä mitenkään lyhytsanainen.)

Kolmas esimerkki olisi Wolf Halsti, intellektuelli joka sai Mannerheim-ristin. Sotilaana ja sotilaspoliitikkona hän oli toisinajattelija ja edelleen ainoa uskottavan omaelämäkerran julkaissut sotilashenkilö maassamme.

Kekkonen on mielenkiintoinen esimerkki älyllisellä hallinnalla politikoimisesta. Terävä järki ja riittävä lukeneisuus auttavat huomaamaan, milloin kokoomus ja demarit ovat juoksemassa päänsä seinään. Suorastaan tiedän, miten Kekkonen veti maton koko tuomioistuinlaitoksen ja lakimieskunnan enemmistön alta 1970, koska sen ovat minulle selostaneet ne yhteiskunnan huipulle nousseet henkilöt, jotka kirjoittivat Kekkosen syntymäpäivähaastattelun vastaukset. Seurasin vierestä, miten Kekkonen taivutti nuoren kulttuurijengin luulemaan, että hän kannattaa heitä, vaikka heitä tarvittiin vain idänpolitiikan tukimiehiksi.

Lukija voisi verrata myös ”suoraan kansalle” esiintynyttä Kekkosta poliitikkoon, jota satun itse ihailemaan, Väinö Tanneriin. Tanner oli esimerkki siitä, että järkipuheilla ja osuuskauppa-aatteella ei oikein hurmata. Eikä Tanner huomannut joukon huimaälyisintä, Aarre Simosta, ennen kuin oli myöhäistä. Niin ja ellei joku muistaisi, Kekkonen oli erittäin merkittävä nimimerkki-kolumnisti eri lehdissä ja pamflettien kirjoittaja. Liimatainen oli Kekkonen, Pekka Peitsi aluksi Halsti ja sitten Kekkonen.

15 kommenttia:

  1. ... kansakoulun raittiuskilpakirjoituksissa 1953. Palkinto, muistaakseni kolmas, oli Horlyckin Tulivesi.
    suom. julk.v. 1960.

    Mun faija jankkas noita Pekka Peitsi -juttuja, edustaa katkeruuden laatua, jonka kanssa mennään hautaan.
    "... vaikka heitä tarvittiin vain idänpolitiikan tukimiehiksi."
    Tätä taas voit kysyä, Ekiltä, joka ei taipunut idänpolitiikan tukimiehiksi. Kekkosen voimistunut vasemmistolaisuus oli tabu, ongelma, yksi ongelma hänen K-linjalaisille tukijoilleen: myös mm. Max Jakobson oli hyvin huolissaan, ja yritti ampua alas Kekkosen pasifistista ideamaailmaa. On kertonut aiheesta teoksissaan.
    Blogiteksti vilisee heittoja, joihin kaipaisi hyvinkin jotain kättä pitempää.


    VastaaPoista
  2. Sapeli-Simonen oli varmasti "huimaälyinen", ja miksei kunnon mieskin, mutta teki siitä huolimatta poliittisen virhearvion antautuessaan Tanneria vastustavan Venäjän myötäilijäksi.

    Tai olisiko "nopeaälyinen" parempi termi, sillä hän hyppäsi Kekkosen kelkkaankin kymmenen vuotta liian aikaisin.

    VastaaPoista
  3. Pekka K jatkoi sukunsa raittiusperinteitä, kunnes huomasi, että K. A. F lähtee eläkkeelle. Ei tarvinnut enää loppuikäänsä tehdä rottakokeita.

    VastaaPoista
  4. Olin aina toinen raittiuskilpakirjoituksissa, ensimmäinen oli yks lihava Riitta. Minulla on ne palkintokirjat hyllyssä vieläkin.
    Luulin silloin kun sain palkinnon, että olen jotenkin hyvä. Mutta en minä ole ollut hyvä millään tavalla. Paremminkin Dostojevskin Idiootti. Kuuseenkin kurkotin mutta katajaan påådyin.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisin voittaa ainakin kerran ensimmäisen palkinnon raittiuskilpakirjoituksissa. Palkintokirjassa oli valkoinen kansi, mutten muista kirjan nimeä. Em. johtuen on olut maistunut myöhemmin toisinaan tosi hyvältä.

      Poista
  5. Urho Kekkonen oli todella huippuälykäs ja osasi myös järjenvaloaan käyttää, etupäässä omaksi edukseen mutta teki suuria palveluksia kansakunnallemme. Vastapainoksi oli sitten asennevikaa ja muuta rajoittuneisuutta joka laittoi hänet vastustamaan tai inhoamaan suomenruotsalaisia eri asioissa. Minulle ei ole selvinnyt syy siihen, joku muu varmaan tietää. Pidän tuota seikkaa Kekkosen suurimpana pulmana meitä suomalaisia ajatellen koska se aiheutti useita tilanteita virkanimityksissä, ohittaen pätevimmät ja laittaen oman luottomiehen tai vastaavan virkaan, suomenruotsalaisen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsin pojankloppi kuninkaaseen oli kuitenkin hyvät suhteet?

      Poista
  6. Intellektuelli - armoton opportunisti, takinkääntäjien ylivertainen edustaja, teloitusryhmää johtanut murhaaja, Neuvostoliitosta nootin oman presidentiksi valinnan varmistamiseksi pyytänyt mies, suomalaisia tuolloin pelossa pitänyt ihminen. Asemaansa takertunut tyyppi vielä silloinkin kun hänellä ei enää ollut kykyä hoitaa työtään.
    Ja niin poispäin.

    Hyvä, että tämä intellektuellin määrittämä ihminen on nyt tiedossa.
    Tämän nyt tietäen, Luoja meidän maatamme ja meitä varjelkoon intellektueilta, varsinkin intellektuellia ihmistä maan johdossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa-Kekkonen pisti hiiret kuriin. Kissan ollessa poissa, kansan juustot syötiin heti.

      Poista
  7. Olen saanut elää suurten ikäluokkien luomassa todellisuudessa ja se on ollut hyvä todellisuus siinä ajan ympäristössä missä se on luotu ja sen hyvys ulottuu tänne asti vaikka olihan siinä uskoa liikaa ihmisen hyvyyteen, jos siihen liikaa uskoa voi.
    Nyt on Kuolema alkanut niittonsa lähiympäristössäni. Viikatteen kärki hipoen liippaa niitä suuria ikäluokkiakin. Järkyttävää on nähdä osuman jälkeinen elämä. Sitä ei ole.
    Vain perintömme jako meistä jää.
    (Blogivaeltaja)















    VastaaPoista
  8. Pekka ei tuntenut siihen aikaan biologian saavutuksia. Evoluutiobiologiasta oli sosiologian sijasta tulossa tärkeä tieteenala. Esimerkiksi Turun yliopiston biologian laitoksella on nykyään senalan korkeatasoista tutkimusta(esimerkiksi Rantala et al.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rotubiologia on parasta :)
      Suomalainen rotu on paras :)

      Poista
  9. On minullakin muistaakseni kolmas palkinto kansakoulun raittiuskilpakirjoituksesta. Vuosi oli 1959 ja koulu Mikkelin Keskuskoulu. Taitaa olla nykyään Päämajakoulu. Palkinto oli Mikkelin Säästöpankin säästökirja, jolle oli talletettu ehkä 200 vanhaa markkaa. Jäi nostamatta.

    VastaaPoista
  10. Olen saanut samaisen Horlyckin kirjan kansakoulun raittiuskilpakirjoituksista. Muistan vieläkin Aakaja-pojan, jonka vaeltajamuurahaiset söivät hänen sammuttuaan. Mutta vuonna 1960 olin jo ollut pari vuotta oppikoulussa.

    VastaaPoista
  11. P.S. Antikvaarin myydyn kappaleen painovuosi 1953!

    VastaaPoista