Sivun näyttöjä yhteensä

13. helmikuuta 2019

Mitä luultiin



Ei ole puutetta aineistosta. Mitä ihmiset lukevat tekstistä? Mitä he ymmärtävät? Mitä he eivät ole ymmärtävinään. Blogin kommenttien lukeminen on minulle kohokohta. Paljon ponnistamatta vaihdan taustaa kesken tekstin, joskus useita kertoja. Saan vihjeitä siitä, mitä ja miten lukijani ajattelevat.

En pidä jakoa asiatekstiin ja vain kaunokirjallisuuden maisemassa sijaitsevan retoriikan keinoihin järkevänä. Kyllä niitä voi sekoittaa ja saa.

Kun otsikoin ”Onko Belgiaa olemassa” paljastan taas mieltymykseni Jorge Luis Borgesiin. Julmassa tarinassa juutalaiselle rabbiinille näytetään jatkuvasti Keski-Euroopan maan karttaa. Ehkä se on Unkari, ehkä Puola. Näyttäjä on keskitysleirien hienostunut kiduttaja. Kartan näyttäminen johtaa ennakoituun tulokseen. Kidutettava tulee hulluksi, menettää vähänkin olemassaolonsa. 

Nyt haluaisin itse sen Euroopan kartan, joka oli Kauhavalla Taatan kirjoituspöydän yläpuolella puoli vuosisataa sitten. Sen reunassa luki pienellä ”Justus Perthes Gotha”. Gotha on kaupunki Frankfurtin ja Leipzigin välissä. Nimi viittaa juuri kartoista kuuluisaan kivipainoon. Kerran vielä kirjoitan ylistääkseni Tilgmanin kivipainoa, joka ei näytä enää sijaitsevan Vanhan kirkon puiston luona, Kouluaitasta ja Koulutarpeiden keskusliikkeestä. Kaksi viimeksi mainittua, suurten kustannusliikkeiden osastot, tuottivat ne kartat ja taulut, joiden ripustaminen luokan tuijotettavaksi oli kansakoulussa suuri kunnia. Karttatelineen oli valmistanut Koulukaluste Oy, Salossa, Sonntagin perheen yrityksessä.

Kartoista ja taiteesta näkee, mitä ennen luultiin. Nuorilla miehillä on parempaakin tekemistä kuin tietää. Joskus tietoa ei vain ollut. Sitä on hyvin vaikea arvata, minkä erehdysten vallassa Suomessa elettiin alkuvuodesta 1941, jolloin täältäkin meni SS-miehiä. Harkitseva oikeisto ja ajatteleva vasemmisto olivat juuri hukanneet maailmansa ja kaikki muutkin käsittäneet erehtyneensä. Maan parhaiten tietoa saaneet tahot eli esimerkiksi Mannerheim ja Ryti osasivat vain arvailla. 

Viimeistään Saksan voitto Ranskasta ja Englannin joukoista kesäkuussa 1940 oli vuosisadan jytky. Yhteenottoa Neuvostoliiton kanssa Saksassa oli julistettu jo 20 vuotta, ja Neuvostoliitossa tiedettiin, että Saksa hyökkää. Neuvostoliitolla itsellään oli maailmanvallankumous tekemättä, eikä historiallinen välttämättömyys mennyt alkuunkaan niin kuin oli julistettu. Suomessa moni käsitti, että me olemme seuraavaksi pölkyllä Viron, Latvian ja Liettuan jälkeen. Harva tiesi Puolasta vielä muuta kuin että se äkkiä oli kirjaimellisesti kadonnut kartalta.

Parhaat asiantuntijat olivat ehkä arvioineet, että hyökkäyssota olisi luvassa aikaisintaan 1943 tai 1945.

”Saksa on voittamaton” oli ehkä johtava ajatus. Talvisota oli tullut vahvistaneeksi epäilyn, ettei Neuvostoliitosta oli vastusta varsinkaan Saksalle. USA ei ollut sodassa ja Englanti näytti olevan sortumassa ilmahyökkäyksiin. Ranskalaisia oli otettu sotavangiksi 1,9 miljoonaa eli yli puolet taisteluihin osallistuneista. Saksa oli menettänyt 140 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, Ranska 360 000. Ranska oli ollut ylivoimainen ja hyvin linnoittautunut.

Moni käsitti suuren sekasorron. Myös oma tulevaisuus ja turvallisuus olivat aivan kateissa. Mutta jos täällä meillä oli todellisuus pettänyt, kaikkein pahiten erehtyi Stalin. Ja toinen lahjakas psykopaatti, Churchill, oli vahingossa oikeassa.

11 kommenttia:

  1. Taikuutta ei voi kääntää -- taika katoaa, koska se ei ole sanoissa. Se on assosiaatioissa ja rytmiikassa.

    O dark dark dark. They all go into the dark,
    The vacant interstellar spaces, the vacant into the vacant,
    The captains, merchant bankers, eminent men of letters,
    The generous patrons of art, the statesmen and the rulers,
    Distinguished civil servants, chairmen of many committees,
    Industrial lords and petty contractors, all go into the dark,
    And dark the Sun and Moon, and the Almanach de Gotha
    And the Stock Exchange Gazette, the Directory of Directors,
    And cold the sense and lost the motive of action.
    And we all go with them, into the silent funeral,
    Nobody's funeral, for there is no one to bury. ...

    T.S. Eliot, Four Quartets, East Coker

    VastaaPoista
  2. Kerrankin aihepiiri, josta minulla ei ole juuri mielipiteitä. Omat sukulaiset ovat kuitenkin olleet aina pelänneet Neuvostoliittoa ja Venäjää, joten mietin että olisiko yleisemminkin johtava ajatus ollut enemmän Venäjän pelko kuin Saksan ihailu.

    VastaaPoista
  3. Tuo toisen mielenterveyden tuhoaminen sanojen merkitystä vaihtamalla on paljon yleisempi ilmiö kuin teoreettinen keskitysleirin kiduttajan keino. Keinon nimi on gaslighting ja se on merkittävä osa sitä, millä narsistisen persoonallisuushäiriöiset ihmiset kontrolloivat muita. Narsistinen persoonallisuushäiriö tuntuu syntyneen oikeaksi epidemiaksi nykyaikana.

    VastaaPoista
  4. "... kaikkein pahiten erehtyi Stalin. "
    joopa joo, jos hän ei olisi kukistanut natseja, varmaan eläisimme siinä nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Natsit olisivat kukistuneet vuoden pari nopeammin jos Stalin ei olisi erehtynyt.

      Poista
  5. Spekulaatiot ja selittelyt sikseen. Kaikki olivat väärässä ja varsinkin ne, jotka maailmaa silloin pyörittivät. Unohtakaamme heidät kaikkien kuolleiden haudoilla ja pitäkäämme varamme.

    VastaaPoista
  6. Kiinnostava kartta kuvituksena. Yllättävää minulle ainakin, että keskeisen euroopan kartalla Tsekinmaa, tuossa kartassa Böömi ei Bohemia, on suunnilleen ainoa alue, joka on nykyisin kohtalaisen tarkasti rajoiltaan samoilla sijoilla kuin tuolloin tuhat vuotta sitten. Baijeriin kuului alueita paljon idempää kuin nykyinen alue, eikä Sveitsikään ollut vielä yhtenäinen alueellinen kokonaisuus. Unkarin alueeseen näytti tuolloin kuuluvan koko Slovakia ja iso osa nykyisestä Serbiasta.

    VastaaPoista
  7. Stalin oli väärässä monessa asiassa ja erehtyi uudestaan ja uudestaan. Ainoa missä oli jotensakin oikealla viivalla oli asevarustelu joka oli tolkuttoman laajamittainen operaatio yllättäen laajudellaan Saksankin sodanjohdon. Kaksi suurta erehdystä Stalin teki Molotovin kera Suomen kanssa tuottaen itselleen suunnattoman miehistötappion ja valtaisan materiaali- ja mainetappion, pääsemättä päämääräänsä. Molotovkin saattoi vain surkeana valittaa "Ne suomalaiset ovat sitten niin itsepäinen kansa eivätkä antaudu". Jos olisimme antautuneet, olisi koko kansa ollut totaalisesti tuhon oma, sen todistavat dokumentit jotka oli asiaa varten laadittu. Stalinin kiusallisin moka omassa maassaan oli eittämättä käytännössä koko upseeriston teloitus, vainoharhainen kun oli.

    Saksan suhteen Stalin erehtyi kuvitellen olevansa heti valmis mittelöihin ja saaneensa "hyökkäämättömyyssopimuksen" kautta peliaikaa varustautumiseen riittävästi.

    Olisi syytä tarkkailla myös nykyajan idän johtajien puheita ja asenteita; ovat aika aggressiivisia ja ulkomailta viholliskuvia etsiviä. Käytännössä siellä on myös sotilaallisia provokaatioita tuottava ja eri maissa myös todellisen hyökkäysluonteenhsa jo osoittanut valtionjohto. Siellä sitä näytetään pitävän arvossa koska sillä sumutetaan kansa uskomaan että ongelmat ovat muualta peräisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvisota on askarruttanut minua aina siinä mielessä, että sillä ylivoimalla Suomen valloituksen olisi kyllä pitänyt onnistua. Käytännön suunnitelma oli ilmeisesti huono, ja sitten vielä toteutus.

      Poista
    2. On helppo näyttää kartalta, että tuosta kapeasta kohdasta pannaan Suomi poikki parissa viikossa. Tuossa menee tie, jota ukrainalainen valiodivisioona hyökkää kaikin voimin ja huippukalustoin. Sitä ei pysäytä mikään!

      Se tie oli Raatteen tie.

      Poista
  8. "Kiitos Herra Stalinista, tuleva äitini pakeni Karjalasta.."

    On se ristiriitaista huomata, että ilman historian kriittisiä ja murhaavan tappavia merkkihenkilöitä (Stalin, Hitler, jopa Napoleon(--:mannermaansulkemus ja Suomen sota)) minua ei olisi.

    MM

    VastaaPoista