Sananvapautta vastaan

Sananvapaus ei toimi tarkoitetulla tavalla.

Suomessa, Ruotsissa ja etenkin Yhdysvalloissa ajatus muotoiltiin perustuslaillisesta perustelluksi sata vuotta sitten. Useakin korkeimman oikeuden tuomari kirjoitti painokkaasti, ettei demokratia toimi, ellei mahdollisimman monia kuulla. Kielikuvana käytettiin toria tai markkinapaikkaa. Perustelu ei pysähdy siihen, että näin voidaan kuulla yllättäviä ja erilaisia kannanottoja. Perustelu tehdä totta yhteiskuntasopimuksesta. Ihmiset hallitsevat ihmisiä ihmisiä käyttäen.

Cass Sunstein, nyt nobelisti on muun ohella elvyttänyt oikeustaloustiedettä (law & economics) ja kiinnittää juristeja opettaessaan jatkuvasti huomiota Internetin, etenkin sosiaalisen median, aiheuttamiin epäkohtiin.

Tilanne ei taida olla sellainen kuin väitetään. Entistä useammat eivät saa ääntään kuulluksi. Vapaan puheen saippualaatikolta, jolla seisten hörhöt esittelevät päähänpistojaan, on jokin matka parlamenttitaloon.

Ihmettelin aika kauan, miksi television ahkerasti välittämät keskustelut menevät yhdentekeväksi mölinäksi tai jos juontajat keksivät hyviä kysymyksiä, vastaukset leikataan poikki.

Parikin läheistä on kysynyt valinnanvapauslaista ja erikseen maakuntauudistuksesta. Olen seurannut niitä aika ahkerasti ja vastannut pessimistiseen sävyyn. Tämä paketti on yhtä tärkeä kuin koulutus. Arvioni mukaan uudistuksen toteutumiseen menee noin 30 vuotta.

Tämä ei ole peruste tuomita hanketta. Meilläkin Suomessa on kokemuksia pitkän valmistelun tuhoisista seurauksista. Ensimmäisistä kansakouluista oppivelvollisuuteen meni noin 50 vuotta, ja oppivelvollisuuden alkamisen 1921 jälkeen aika suuri osa kansasta piti sitä turhana, kalliina ja tyypillisenä herrojen kotkotuksena. Tilattoman väestön ongelma oli sekin esillä vuodesta 1864, ja sen alustavaan ratkaisuun tarvittiin sisällissota 1918. Pökerryttävän suuri siirtolaisten asuttaminen (maanhankkimislaki) toteutettiin heti sodan jälkeen valtavalla vauhdilla, mutta ajatus olikin petkuttaa kansalaisia, etenkin siis evakkoja ja rintamamiehiä. Luotiin satoja tuhansia elinkelvottomia tiloja ja kiinteistöjä hiipuvan elinkeinon ympärille.

Nyt maaseutu tyhjenee ja maakuntamali on selkeästi 1800-luvun tyyppinen ratkaisuyritys, kun ongelma on, että maalla ei elä.

Sananvapauden ongelma on, että ihmiset ovat lakanneet kuuntelemassa. Sellainen aktiivinen perehtyminen, jota kuulemma esimerkiksi lukiossa yritetään opettaa, on harvinaista. Jopa Yle mainostaa henkeen ”hankkikaa tunnus niin kuulette vain ne uutiset, jotka haluatte kuulla”.

Jatkuvasti tilastoin ja pohdin lukemisen romahtamista maassamme, jossa käytännössä kaikki osaavat lukea. Syy on se, että ihmiset eivät halua lukea.

Etenkin keskusteluryhmät ja esimerkiksi blogit ovat niitä nykykielen tarkoittamia kuplia eli kaikukammioita, joissa valmiiksi samaa mieltä olevat huutelevat toisilleen.

Jos haluatte minulta neuvon, sellaista ei tule. Olen neuvoton. Ei se muuten mitään, etten ymmärrä sosiaalialan lainsäädäntöä. Minulla on tässä isot rikosoikeuden käsikirjat ja ymmärrän nyt, etten ymmärrä niitäkään.