Sivun näyttöjä yhteensä

5. maaliskuuta 2018

Atleettien temput



Kuvassa (Wikipedia, fr.) Jean Bouin voittaa hopeaa Tukholman olympialaisissa 1912. Aika alitti maailmanennätyksen. Tekstissä mainitaan, että mitä niukimmin juoksun voitti Hannes Kolehmainen. Bouin kaatui 1914 sodassa, Kolehmaisen ympärille rakennettiin osittain väkisin tarina Valkoisen Suomen urheilusankarista. Brändistä oli hyötyä etenkin hänen veljilleen, jotka juoksivat silloin suosittuun tapaan rahapalkinnoista Amerikassa.

Ehkä mielleyhtymä liittyy Roger Bannisterin kuolemaan. Muistan sen haamumailin eli 4 minuutin alituksen. Mieleen on jäänyt myös toiseksi tuon rajan alittanut, John Landy, joka aloitti australialaisten ja Uuden Seelannin urheilijoiden hurjan perinteen kestävyysjuoksuissa.

Varmaan sata vuotta toisteltiin, ettei urheilulla ja politiikalla ole eikä saa olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Se ei ole totta. Kansallisen mainostamisen aloitti Suomi juuri Tukholmassa. Kolehmaisen kumppaneina kilpailivat etenkin heittäjät. Muistelen kuulleeni että Taipale oli Amerikkassa juristi. Wikipedia sanoo lystikkäästi, että hän oli ”ammatiltaan liikemies ja varatuomari”. Varatuomari ei ole ammatti, vaan titteli ja siitä erikoinen, että sen saadakseen joutuu tekemään tosi paljon töitä, auskultoimaan. Siis samaa kuin lehtori, sikäli kuin titteli on tuollaisenaan käytössä. Yliopistonlehtori puolestaan on virka.

Mielleyhtymä liittyy myös television kuvavälähdykseen Vasaloppetista eli Vasa-hiihdosta. Näky on samalla tavalla hurja kuin suunnistuksen Jukolan viestin lähtö. Pitäisi katsoa jostain, paljonko niitä 90 kilometriä loppuun hiihtäneitä oli tänä vuonna. Valokuva vasaloppet.se kertoo paljon. Hiihtotapahtumana se taitaa olla maailman suurin, kun taas ehkä Norjan Holmenkollen voisi esittäytyä vanhimmaksi yhä jatkuvaksi (1884). Meillä Salpaussselän kisat alkoivat 1923. Muistelen M. Jukolan kirjoittaneen, että voittajakaksikko teki tulet ja keitti kahvit matkalla. Tapani Niku ja Anders Collin?

Mutta Tukholman olympialaisissa suomalaiset kieltäytyivät marssimasta laillisen Venäjän lipun perässä, ja urheilupaitakin vaikuttaa jotenkin kummalliselta. Ja hymyilevä Hannes juoksi Suomen maailmankartalle, jolla se on edelleen.

Suojeluskuntien lisäksi työläisillä oli oman kilpailunsa ja järjestönsä. Helsingin Jyryn joukkue kuuluu kunnostautuneen taistelutoimissa 1918. Ja ainakin IFK:t (idrottsföreningen Kamraterna) ovat vanhaa perua, HIFK vuodelta 1898.

Normaalihistorian mukaan Hitler ja natsit tekivät Berliinin olympialaisista propagandatilaisuuden, ja Riefenstahlin filmin nähnyt ei voi muuta kuin yhtyä. Tosin Jesse Owens sotki suunnitelmia, koska suomalaisetkin tiesivät, ettei neekereistä ole oikeasti mihinkään. Vielä 50-luvulla ”tiedettiin”, ettei värillisistä ole ainakaan kestävyysjuoksuun. Suomalaisten voitot hyväksyttiin, vaikka olimmekin mongoleja silloisen ajattelutavan mukaan. Tarkemmin ajatellen kymppitonnin mitalikolmikko ei kyllä ollutkaan mikään kaunistus.

Olympialaiset liiketoimena kehitettiin Yhdysvalloissa, ja reaalisosialismin oloissa kaikki kilpaurheilu oli tarkoitettu korostamaan sosialismin suurenmoisuutta.


Mutta kyllä suurimman hyödyn urheilusta taisi ottaa Suomi 1952. Yleisesti ottaen Suomea ei juuri tunnettu eikä Helsinkiä varsinkaan. Olympialaiset oli poliittinen mielenosoitus, jolla sanottiin, että me olemme olemassa ja tänne tohtii tulla. Olihan paikkoja rakennettu tunnetusta syystä Tokiosta Helsinkiin siirrettyihin ja sitten peruutettuihin 1940 kisoihin.

17 kommenttia:

  1. Oulun Tervahiihtoa mainostetaan maailman vanhimmaksi yhtäjaksoiseksi hiihtotapahtumaksi (vuodesta 1889). Viimeksi se hiihdettiin viime lauantaina, pisin matka 86 km.

    VastaaPoista
  2. Epävirallisen lähteen mukaan Tatu Kolehmainen, yhteen aikaan Helsingin Jyry, olisi ollut ainoa suomalainen olympiaurheilija vuoden 1918 vankileireillä.

    Kaikki 1910- ja 1920-lukujen kestävyysjuoksulegendat olivat käytännössä punikkeja, myös Amerikassa asuessaan – paitsi Paavo Nurmi, joka tyytyi jättämään sotilasvalan vannomatta. Työväenliikkeen ankarat keskinäiset riidat eivät estäneet legendoja kokoontumasta Suomen maajoukkueeseen.

    Hanneksen tossut, joilla Suomi juostiin maailmankartalle, olivat esillä Kansallisarkiston näyttelyssä, jossa juhlittiin 100-vuotiasta Suomea. Suosittelen Jouni Tossavaisen romaania New Yorkin Lentävä Suomalainen.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  3. Epävirallinen lähteeni lienee kyllä väärässä, ilmeisesti kaksi Tatu Kolehmaista on mennyt sekaisin. Samanniminen painija, Helsingin Jyryn jäsen kuollessaankin, oli ainoa punaisten puolella kaatunut suomalainen olympiaurheilija:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Tatu_Kolehmainen_(painija)

    Tämä ei kuitenkaan muuta huomiota silloisista kestävyysjuoksijoista yleensä.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  4. Olen useasti miettinyt, että miten nämä tosi fiksut ja filmaattiset asiantuntijat saataisiin kirjoittamaan Wikipediaan. Tieto kuuluu kaikille. Kyllä kai me nyt voisimme tehdä siitä ainakin pätevämmän kuin esikuvansa. Kyllä anonyymikin hyväntekeväisyys palkitsee tekijänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatan vahvasti- Olen itse kirjoittanut joitakin kymmeniä artikkeleita ja ihastellut amerikkalaisia. Siellä tekijänoikeutta, patenttioikeutta jne. koskevat artikkelit ovat poikkeuksellisen hyviä. Kyselin ja kuulin, että asialla on professoreiden ja asianajajien talkooporukka. Samoin saksankielisen Wikipedian eläintiede ja osa kasvitiedettä on käsittämättömän hyvä. Ranskalaisilla asiantuntija-aktivisteja. Esimerkiksi päivän Jean Bouinista on hyvä elämäkerrallinen yhteenveto.

      Poista
    2. Wikipedia on kyllä paikoitellen hassu. Jostain syystä googlasin termiä työntöstarttaus, ja Wikipediasta löytyi mäkikäynnistyksen kohdalta seuraavaa, aivan hyvinkin pätevää tekstiä:
      ___

      Mäkikäynnistys (myös mäkistartti) tarkoittaa polttomoottorilla varustetun ajoneuvon käynnistämistä vetämällä, työntämällä tai laskemalla mäkeä alas, josta käytetty nimikin on peräisin. Mäkikäynnistystä käytetään tilanteessa jossa ajoneuvo ei käynnisty käynnistysmoottorin avulla, usein viallisen tai tyhjentyneen akun takia. Mäkikäynnistyksessä ajoneuvo saatetaan liikkeelle ja nopeuden ollessa riittävä nostetaan kytkinpoljin ylös vaihteen ollessa kytkettynä, jolloin auton liike-energia pyörien ja voimansiirron kautta pyörittää auton moottoria ja usein saa sen käynnistymään.lähde?

      Mäkikäynnistys onnistuu vain manuaalivaihteisissa ajoneuvoilla. Katalysaattorilla varustetun auton mäkikäynnistystä ei suositella, koska se saattaa aiheuttaa palamattoman bensiinin päätymistä katalysaattoriin, mikä voi vaurioittaa katalysaattoria.lähde?
      ____

      Niin, teksti itsessään on selvästikin asiasta ymmärtävän hyvällä suomella kirjoittavaa, mutta hassua tuossa on se, että pätevään wikitekstiin vaadittaisiin lähteitä, tuollaisessakin yleistietoon kuuluvassa asiassa. Lähteenä tuohon voi toimia kuka tahansa miessukupuolisoletettu ja puolet naissukupuolisoletetuista jolla on ikää yli mopoiluiän, ja on joutunut käynnistämään jonkun polttomoottorikäyttöisen laitteen, jonka akku on tyhjä. Lähde-kohtaan voisi kirjoittaa korkeintaan, että kysy naapurin Jonnelta jos et ole itse koskaan kokeillut...

      Poista
  5. Hannes oli työväenluokan miehiä, ja edusti TUL:ää, oliko Kuopion Rientoa. Ei koskaan suojeluskuntia tai muita pyssyseuroja. Hannes oli työläisperheestä, rauhan mies - mutta järkyttävän kova juoksuharjoittelija.
    Kukaan suomlainen nykykestävyysjuoksija ei pysty Kolehmaisen uskomattomiin harjoitusmääriin eikä laatuun. Hän juoksi vitosen 14,36 pehmeällä ja upottavalla "hiilimurskaradalla", jonka sen aikaiset kaarteet on todettu kohtuuttoman jyrkiksi.
    Tehkööt tämän päivän suomalaiset kestävyysjuoksijat perässä, upottavassa savessa.
    Kaikki tietävät jo, että Suomen 1970-luvun menestys perustui dopingiin ja veridopingiin, jotka mahdollistivat kohtuuharjoittelun, hyvän palautumisen ja oikean kunnon ajoittamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru kertoo, että 20-luvulla moniakin työväenliikkeen puolen huippu-urheilijoita painostettiin tai ostettiin vitivalkoisiin seuroihin.

      Paras lukemani reportaasi, jossa kilpaurheilun todellisuus vilahtelee esiin, on Vaasan Jaakoon kirja" Jaakkoo lähti Pariisihi", tarinaa olympialaisista 1924. Tarina on hiukan rasistinen- ruotsalaisia kohtaan.

      Poista
    2. Hiilimurskarata ei ole upottavaa savea, ihan hyvä sitä on juosta. Sen voin sanoa, kun olen sellaista nuoruudessani syrjäkylän 250m pitkää kentänympärysrataa kietänyt.

      Poista
    3. Hiilimurska upotttaa aina. Olet juossut nuoruudessasi syrjäkylän hiilimurskalla. Kokemus on ollut varmaankin "ihan hyvä". Mutta olen varma, että kimmottava ja juoksijan askelta nopeuttava mondo on jäänyt väliin.
      Mondoon ei tule kuoppia.
      Hiilimurskan ja mondon ero esimerkiksi satasella on 0,3-0,5 sekuntia, vähintään. Se on ikuisuus. Kerro se viidellä kymmenellä.
      Pururataa on samoin "ihan hyvä" juosta harjoituksena. Huipputuloksiin pururadalla ei kukaan pääse. Alla on oltava kimmottava ja pitävä, yhtään upottamaton mondo.

      Poista
  6. Kun robotti saa käyttöönsä tahdon ja tunteet,on ihmisen asema Luomakunnan Herrana
    menetetty.Kelpaamme ehkä jonkinlaisiksi lemmikeiksi,kissan ja koiran asemaan.
    Mm.mielenterveyspotilaat ovat menettäneet oman tahdon ja tunteittensa hallinnan, He ovat itse asiassa menettäneet sielun rauhansa ja valoisan ja rohkean mielensä,joiden tulisi turvallisesti valaista elämän usein niin kivistä polkua.
    Ihmisen hyvinvointi perustuu enemmän tai vähemmän tasapainoon.
    Niinpä Onni,jota me kaikki tavoittelemme = tunne ja tahto tasapainosssa.

    VastaaPoista
  7. Politiikasta ja propagandasta puhdas urheilu on kaunis tavoite, mutta samalla kovin vieras todellisuudelle. Urheilu on kansan parissa niin suosittua, että kaikki haluavat jaolle. Näin epätäydellisessä ja ristiriitaisessa maailmassa joudumme elämään.

    Nuorukaisena olin kovin kiinnostunut Hannes Kolehmaisen ja muiden suomalaisten juoksijoiden menneistä saavutuksista. Niinpä 1970-luvun suomalaisen kestävyysjuoksun uusi nousu oli kokemuksena tavattoman elähdyttävä. Iän myötä urheilun merkitys minulle on kuitenkin hiipunut.

    Pariisin reunoilla kerran kävellessäni kohdalle sattui muuten Jean Bouin -stadion. Häntä siis Ranskassakin muistetaan, vaikka meille hän onkin häviäjä.

    VastaaPoista
  8. Hanneksen harjoittelupolku meni Niuvanniemen mielisairaalan aidan vieressä. Kerran eräs aidan sisäpuolella ollut potilas pysäytti juoksevan Hanneksen ja käytiin seuraava keskustelu:
    Potilas: Ajatko sinä jotain takaa?
    Hannes : En.
    Potilas: Ajaako joku sinua takaa?
    Hannes : Ei.
    Potilas: No sittenhän sinä kuulut aidan tälle puolelle.

    VastaaPoista
  9. Usein mainitaan, että Suomen ja Viron suhteet alkoivat uudestaan varovaisesti ns. avautua 1960-luvun puolimaissa presidentti Kekkosen Viron-vierailun ansioista. Urheilutoiminnassa suhteiden solmiminen oli kuitenkin alkanut jo varhemmin.

    1960-luvun alkuvuosien kesät olivat yleisilmeeltään koleita ja sateisia. Väliin sattui kuitenkin aurinkoisiakin jos kohta viileätuulisia päiviä. Silloin urheilusta äskettäin hullaantunut ensimmäisiä kesälomiaan oppikoululaisena viettävä painui tilapäisine tovereineen sateen piiskaamalle mutta jo kuivuneen röpöliäiselle hiekkatielle hyppäämään seivästä, korkeutta jne. Olimme "kotipihan urheilijoita" lainatakseni selvästi vanhemman Antti Eskolan itsestään käyttämää luonnehdintaa. Luonnollisesti innostukselle antoivat jatkuvaa polttoainetta sanomalehden urheilu-uutiset ajalle tyypillisine tilannekuvinen (joista puuttui myöhemmin säännöksi tullut suttuinen "taiteellisuus"). TV:ta ei kotona vielä ollut, mutta korva radiossa kuunneltiin Tiilikaisen ja Noposen itkuisen isänmaallisia vuodatuksia.

    Kesällä 1962, juhannuksen jälkeen, Tampereen Ratinan stadionilla järjestettiin Suomen - Viron yleisurheilumaaottelu; sellaiset olivat siihen aikaan paljon seurattuja tapahtumia. Suomihan tuon ottelun lopulta ylivoimaisesti pisteissä voitti, mutta senaikaisen koululaisen mieleen jäi "outona" virolaisen pikajuoksijan Kalju Jurkatammin nimi; hän voitti tuossa ottelussa ainakin kolme pikamatkaa - joko sileitä tai aitojen kera. Viron kielestä ei senaikaisella koululaisella ollut mitään käsitystä. Niinpä nimi assosioitui johonkin Yul Brunneriin ellei peräti Kekkoseen. Vuosikymmeniä myöhemmin Kersti Kaljulaidin kohdalla ei sekaannusta enää sattunut.

    VastaaPoista
  10. Yksi kaukainen sukulainen on yltänyt MM-mitaleille, isäni serkku Pauli Pitkänen, joka -38 ja -39 voitti kolme kultamitalia MM-hiihdoissa, mutta siihen se tyssäsi, kun alkoi sota, jonka loppuratkaisuissa tuli haavoittuminen. Jalka halvaantui, mutta hän ilmoittautui kuitenkin jatkosotaan kotirintamalle. Kotipitäjässä hän sitten menehtyi kaatuneiden tavaroita selvitellessään, kun käsikranaatti syttyi eikä hän kepin kanssa ehtinyt suojaan kuten toiset, pihalle sitä taas ei voinut heittää, kun siellä oli lapsia leikkimässä. - Elämä on täynnä sattumuksia. Ja anekdootteja.

    Minulle ei ainakaan periytynyt mitään hiihtogeenejä, kun kansakoulun hiihtokilpailuista on jäänyt mieleen kurkkua kuristava tunne. Tahdonvoimalla taisin päästä kolmanneksi, mutta varoin moista myöhemmin. Nuorin sukupolvi treenaa joukkuetelinevoimistelua ja suunnistusta, ja ne näyttävät olevankin terveellisiä harrastuksia, jopa sosiaalisuutta tukevia ja opettavat keskittymiskykyä ja selviytymistä, mutta kyllä nuorilta aika paljon vaaditaan, kun jo 12-vuotiaalla on viisi kertaa viikossa kolmen tunnin voimistelutreeni. Kun kuuluu tiimiin on aina oltava läsnä. Siinä pitää olla oma palava halu mukana. Juostessa taas saattaa kyllä pitemmälle päästyä tulla rasitusvammoja ja kepin kanssa kulkemista. Tuosta Paulista kerrotaan, että hän, maalaistalon poika, sai harjoitella vasta töiden jälkeen pimeällä, kun isä ei mokomaa kotkotusta suvainnut. EG

    VastaaPoista
  11. Olympiaelokuvista ilmestyi jouluksi Criterionin monster box, KOK:n monivuotisen restaurointiprojektin tulos. Usein ajattelemme, että ensimmäisen pitkän olympiaelokuvan teki Leni Riefenstahl Berliinistä, mutta tässä on 174-minuuttinen Pariisi-elokuva (1924), 124-minuuttinen St. Moritz -elokuva (1928) ja Amsterdamista (1928) peräti kaksi pitkää elokuvaa. Adrian Wood on koonnut Tukholman vuoden 1912 elokuvat tätä julkaisua varten uudeksi kolmetuntiseksi koosteeksi. Näissä on tietenkin paljon Suomi-herkkua. Huvittava poikkeus on Los Angeles 1932. Elokuvan pääkaupungissa ei ei pitkää olympiaelokuvaa tehty. https://www.criterion.com/films/29360-100-years-of-olympic-films-1912-2012

    VastaaPoista