Sivun näyttöjä yhteensä

20. maaliskuuta 2017

Nimen kaiku




Aivan tavattoman hyvä uutuuskirja on nimeltään ”Dostojevski – kiistaton ja kiistelty” (Siltala). Antti Alanen on kirjoittanut Dostojevskista ja elokuvasta verrattoman yhteenvedon ja mainitsee, että Bressonin ohella Hitchcock piti häntä mielikirjailijanaan ja että vaikutteitakin voi nähdä.

Martti Anhava on valinnut aiheen, josta on syytä olla kiitollinen. Dostojevski-kirjallisuutta on eri kielillä hyvin runsaasti. Anhava selvittää kuitenkin, mitä romaanien ja romaanihenkilöiden nimet tarkoittavat eli mitä niistä tulee venäläisen lukijan mieleen.

Hän pohtii hiukan laajemminkin tätä romaanihenkilöiden nimeämisen ongelmaa ja mainitsee aiheellisesti senkin, että Suomessa Haanpää käytti syystä tai toisesta melkein pelkästään omituisia henkilönnimiä. Jos Pate Teikan sukunimi viittaa teikkaamiseen –pallopelissä puolen arpominen – niin se on sitten suuri poikkeus, koska juuri sitä Pate tekee.

Myös kirjallisuuden ulkopuolella nimen kaiku merkitsee paljon. Esimerkiksi Anhava on todella hieno sukunimi. Täytyy muistaa kysyä, ihanko se on keksitty, koska se ei tunnu suorastaan tarkoittavan mitään.

Tapasin tilaisuudessa vanhan kaverini Juhani Salokanteleen, joka mainitsi, että saman nimisiä on ympäri Suomen ja kaikki ovat muuten vain keksineet nimensä. Olin ajatellut, että tuo olisi tyypillinen opettajan itselleen ottama nimi, kun näet tiedän, että Juhani isä oli kansakouluntarkastaja.

Punakaartilaiset nimet ovat jotenkin kadonneet. Ehkä kaikkein komein niistä oli Hyrskymurto. Etunimi oli Tuomas.

Ennen nimilakia sukunimen kanssa ei ollut niin nuukaa. Arvaan että aatetaustaa heijastavat nimet olivat jossain muotia. Ainakin kuularuiskun ääressä Hyrskymurto luo aivan eri tunnelman kuin esimerkiksi Muttinen. – Joel Lehtonen oli toinen merkittävä kirjailija, joka tuntui erikoisesti mieltyneen erikoisiin nimiin. Toisaalta ja toisaalta – Käkriäisen esikuvan nimi oli paikkakunnalla edelleen yleinen Muhonen. Ja on ainakin epäilty, että Lehtosen oma suunimi olisi sellaista perua, että hän oli lehtolapsi, äitinsä maantienojaan hylkäämä ja lempeän ruustinnan talteen poimima ihminen, josta sitten varttui suuri tekijä.

Leino lienee ollut Eino Lönnbomin tai kukaties vanhemman veljen Kasimirin kansanrunoudesta esiin kaivama adjektiivi. Ja mikä se hienompaa kuin että runoilijalla on omassa nimessäänkin loppusointu.

Saarikoski oli hyvä runoilijan nimi – paitsi minun korvaani, koska tiesin jo varhain, että isä-Saarikoski oli lähtöisin Kauhavan Ylikylästä tuon nimisestä taloryhmästä.

Sitä ei heti uskoisi, mutta järvettömällä Pohjanmaalla nähdään tarpeellisia maastomuotoja joka joen ja puron rannassa – Kauhavalla esimerkiksi Lahti ja Niemi ovat kaikkein yleisimpiä sukunimiä, vaikkei koko kunnassa ole kuin muutama järvi, nekin kovin ympyriäisiä muodoiltaan.

Paikkakunnista ei malta olla toistamatta Harri Tapperin romaanihenkilön reaktiota, kun marssilla ilmoitettiin, että nyt ollaan menossa sotimaan Ihantalaa. ”Onpa kaunis nimi…!”

Ei taida tulla kovin monen mieleen, että Ihantala on tyypillinen maanmittarille keksitty kiinteistön nimi (vaikka Ihantala oli kasvatuslaitoksen ja kirkon saatuaan itsenäinen pitäjäkin jonkin aikaa), samaa sarjaa kuin vaikkapa Viipurinlahden Sulosaari.

Taipale ja Summa ovat hyvinkin yleisiä paikannimiä. Ainakin toistaiseksi niillä kuuluu kuitenkin olla kolkko kaiku. Onneksi Kollaa kolahtaa kuulijan korvaan. Itse Kollaanjoki on surkea purontapainen, johon ei mahtuisi edes poliisia piiloon.

Taistelupaikoista nimeltään kiehtoviin kuuluu Napue. Se on pieni kylä Isossakyrössä, ja vaikka taistelu käytiin jo Isonvihan aikaan 1700-luvulla, on tapana väittää, ettei koskaan eikä missään ole suomalaisia tapettu yhdessä päivässä niin paljon kuin Napuella meni. Kun suuri osa 2 645 kaatuneista ruotsalaisista oli suomalaista nostoväkeä eli seudun maalaismiehiä ja ennen ja jälkeen taistelun terrori oli ankaraa, ei ole aivan nurinkurista ajatella, että pohjalaisten erikoinen suhtautuminen maalliseen esivaltaan sai alkunsa tästä ja lisää sytykettä Suomen sodasta. Ja olihan taustalla Nuijasota.

Aina muutaman vuoden välein aikakauslehdetkin innostuvat tekemään juttuja erikoisista paikannimistä; mukana on usein Lapuan Raamattu, joka siis on kylä. Jerusalemeja ja Kapernaumeja on maassa moniaalla.

Tämän alan harrastaja ja ymmärtäjä oli ainakin Veikko Huovinen. Kirjassa ”Hamsterit” päähenkilöille herahtaa vesi kielelle jo erinäisten aineiden nimistä. He pitävät selvänä, että muun ohella pemmikaania on varattava talveksi. Itse muistan ajatelleeni tuota kirjaa uutuusteoksena lukiessani ajatelleeni, että kyhllä tikkuri on varmaan lämpimämpi vaati kuin tavallinen villapaita.

Ehkä joku kommentoija tietää, onko kysymyksessä sama asia vai ei. Ainakaan pohjalainen Jussi-paita ei ole lämmin, toisin kuin sota-ajan kuvissa usein näkyvä, olkapäältä napitettava villapaita, joka kuvissa oli sattuneesta syystä usein kovin likainen. Se tavallinen varusesineenä annettu villis, jossa oli poikkijuova, ei juuri hiostanut.

Joskus nimi on pettymys. Ranskassa Monte Criston kreivin vankilasaari on nimeltään If. Vakuutusyhtiö ei liene huomannut hiukan ikävää mielleyhtymää. Muutoin tyypillinen ranskalainen paikannimi  on joko mahdoton lukea tai ääntää. Ääntäkääpä laakista oikein Caën! Tai mikä tahansa kylä, jonka nimi on suomennettuna Myllynseutu toisen korkeamman kukkulan vieressä puron takana Neitsyt Maarian kunniaksi.

30 kommenttia:

  1. Nimet ovat mielenkiintoisia, ja niitä keksittäessä ei pidä sortua yliyrittämiseen, kuten esim Jari Tervo tekee. Entä mikä olisi hyvä rock-yhtyeen nimi? 22-pistepirkko on surkea, Pink Floyd on erinomainen.
    Kiitän vielä blogistia siitä, että hän aikoinaan selvitti entisen kotikyläni Jorvaksen nimen taustan. Mutta mistä ovat peräisin Masala ja Tolsa?

    VastaaPoista
  2. Anhava on Aniharvasta harvennettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelen että se on murteellinen versio "ahavasta", siis tuulesta.

      Poista
  3. Lahdessa paikkojen nimeämisessä ei ole turhaan kulutettu mielikuvitusta. Kaupungin luoteispuolella on järvi, jossa on vettä - Vesijärvi. Järven rantaviivasta kaupunkiin päin pistää vesialue eli lahti – Lahti. Keskustan pohjoispuolella on rantaviivasta huomattavasti ulkoneva maa-alue eli niemi. Kyseisen kaupunginosan nimi on tietysti Niemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjois-Pohjanmaalla on ambivalentti (?) kunta jonka nimi on Merijärvi.

      Poista
    2. Olin ensikertaa Tartossa heinäkuussa 1989. Siellä kuulin lauseen, "Onk ukset laht?", vasta silloin tajusin, mitä lahti alun perin tarkoittaa.
      PT.

      Poista
    3. Minun kortteerini sijaitsee Lahdessa, Kärpäsen kaupunginosassa.

      Joku päivä sitten lehdessä oli juttua näiden kulmien historiasta. Viereinen kaupunginosa on nimeltään Kasakkamäki. Se on saanut nimensä tietysti samalla tavoin kuin kaikki muutkin Suomen kasakkamäet: alueella majaili keisarin vallan aikaan kasakoita.

      Kasakoilla , jotka eivät kuulemma tee suurta eroa oman ja vieraan välillä, oli tietysti hevosia. Hevostallit sijaitsivat nykyisellä Kärpäsen mäellä. Tallien nurkilla oli läjäpäin hevosen paskaa ja sitä työstämässä miljardi kärpästä. Paska on siis haissut ja onpa saattanut balalaikkakin soida.

      Voisin kuvitella, että lahtelainen nimen keksijä on ollut kahden vaiheilla: laittaako kaupunginosan nimeksi Hevonpaskanmäki vai Kärpänen.

      Kärpäsen hän sitten lätkäisi ja siihen on tyytyminen.

      Poista
  4. Napue Gin on hyvää, jos ko. juomista tykkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, jopa raakana, kun niin tykkää.

      Poista
    2. Erinomaista. Pirun kallista. Eläkeläiselle.

      Poista
    3. Mahtavatko tuotantomäärät olla riittävät tässä blogissa mainitsemiseen...

      Poista
  5. Olipa saari Virolahden kapeasuisessa merenlahdessa, joka lahti oli ruottiksi Vederlaks, eli pahaa säätä pakoon -lahti. Saarella piti russa -- Suomenniemen vanhan suomen itselleen saatuaan -- erinäisiä sotavankeja kaukaisista ja lähemmistä sodistaan. Saaressa ja sen vieressä mantereella kun oli hyvää, kovaa ja kauniisti lohkeavaa graniittia vaikka Pietari söisi, ja kyllä kasvava Petersburg söikin. Siellä kun ei kiveä ollut. Sotavanki on kurja olento jolle ei puusta majaa rakettu, toisin kuin vartijoille; sai kaivaa itselleen kolon maahan ja oksia päälle. Onneksi oli hietamaa. Eikä latriiniakaan hälle tehty, ja näin sai saari kansan ja paikallisten kivimiesten suussa nimitöksen Sittasaari, eli paskasaari. Sitä kun oli laajalti maastossa. Vielä rekognosointikartassa vuodelta 1855 painettuna on Sitto saari.

    Piirretään sitten karttaa kun Suomi alkoi olemaan Suomi, eikä maanmittausmies kehdannut kirjoittaa että sitta. Kartassa on nykyään nimi Huvisaari. Huvittava tapaus.

    VastaaPoista
  6. Tiedä oliko Hyrskymurto "manu propria" konekiväärin varressa. Enempi junaili jonkinlaisena komissaarina ja Eino Rahjan apurina Turun - Toijalan - Tampereen rataosalla ja yleensä pohjoisella ja läntisellä rintamalla. Usein nähty maininta Turun punakaartin pällikkyydestäkin nähdäkseni epävarma.

    Jos Hyrskymurron kohdalla nimi oli enne, miten selittyy Yrjö-veljen nimenmuutos alkuperäisestä Hellstenistä Heimovaaraksi? Kajahtaa fennomanialta, ja vanhasuomalaisuus lieneekin ollut molempain veljesten poliittinen lähtökohta. Yrjökin, mm. innokas amatöörinäyttelijä, rynni rajusti 1918, kuten Pentinkulmalla sanottiin.

    Hyrskymurron jälkikuva historiassa on, kuten tunnettua, mustaakin mustempi. Ei ole syytä puolustella, kiivas mies ja rabulisti oli jo 1905 - 1906, mutta historian tarkastelussa pitäisi panna painoa sille ns. vaikeallekin totuudelle. Kangasalan Suinulan paniikinomainen väkivallan eskalaatio ja Kuurilan junamurhat ovat vastuukysymysten osalta perimmältään selvittämättä. Ne on ajasta toiseen kuulopuheiden ja sk-esikuntien kansalaissodan jälkeisten aivan epäluotettavien kuulustelupöytäkirjojen perusteella kuitattu sterotyyppisellä "mitä niitä perkeleitä säästämään, laskekaa läpi". Kai murhasyytökset sentään vähän lujempaa näyttöä vaatisivat, vaikka miehessä arvelisi varsinkin sisällissodan oloissa potentiaalia olleenkin. Tässä suhteessa ei näy eroa olevan sillä, ovatko tuomioiden jakajat vuodelta 1918 vai omalta ajaltamme.

    Hyrskymurron musta maine alkoi kasaantua jo paljon ennen sotaa. Vuonna 1917 paikallisen nuorsuomalainen mahtimiehen tuomari Antti Mikkolan lehti kävi raivokkaasti H:n kimppuun. Milloin syytöksenä laajamittainen keinottelu ja mustanpörssin kauppa, milloin muut rötöstelyt. Jokin vanha, selvittämätön kauna siinä tuntuu olleen vaikuttamassa. Tultuaan murhatuksi sodan alkuvaiheessa Töölönlahden rannalla Mikkola kanonisoitiin. Ei kyllä itsekään ollut mitään naukumamman poikia. Lars Westerlund kertoo, että kun syksyllä 1911 murhatuksi tullut Valde von Hellens-Hirvikanta oli saman vuoden alussa nimitetty Turun hovioikeuden presidentiksi, hänen kiivain parjaajansa ruotsikkojen ohella oli juuri Antti Mikkola lehtineen.

    Ainoa Hyrskymurrosta näkemäni vihaa vailla oleva jälkimuisto on Yrjö Sirolalta Kuusisen klubin laukausten jälkeen: "Tuomaan muistan kiitävänä tulena."

    VastaaPoista
  7. Aikaisemmassa kolumnissa vilahtikin se kiehtova nimi: Nurmoila. Jylhä nimi.

    VastaaPoista
  8. Tuon ranskalaisen kylän kyllä muistaisin jos olisin nimen nähnyt. Saisiko nyt neljän pisteen vihjeen? Tai vaikka valmiin ratkaisun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minutkin pisti googlaamaan moulin, colline, marie jne. muttei tärpännyt.

      AW

      Poista
  9. Olen elänyt siinä käsityksessä, että Einoa 12 vuotta vanhempi Kasimir sen Leino-nimen keksi. Kovin kaukaa sitä ei tarvinnut hakea, sillä Oulujärven ympärillä asuu Leinosia aika tavalla. Leino muuten tarkoittaa suruisaa ja onnetonta.

    VastaaPoista
  10. "Idiootin" päähenkilön nimi on Lev Mõškin. Lev tarkoittaa leijonaa ja Mõš hiirta. Täysin omaa luokkaa oli nimien keksiminen Gogolilla. Mies todella otti aikaa siihen. "Päällystakin" päähenkilön nimi oli Akaki Akakijevitš. Akakin syntyessä nimen vaihtoehtot äidillä olivat kuulemma olleet Mokki, Sossi, Hozdazat, Trifili, Dula, Varahassi, Pavsikahhi ja Akaki. Gogolin päiväkirjasta tuli ilmi, että alkuperäinen Akakin äidin nimivalikko oli ollut: Jevvul, Mokki, Jevlogi, Varahassi, Dula, Trefili, Varadat, Farmufi, Pavsikahhi ja Frumenti. Tässä listassa mikään nimi ei ollut silloin eikä ole nykyään "normaali", mukaan lukien itse Akaki-nimi.

    VastaaPoista
  11. Kyllä tosiaan on outoa, että ranskalaiset eivät halua kirjoittaa keskösee niin kuin se lausutaan. Ihan turhaan tekevät kielestään vaikeamman kuin olisi tarvis. Qu'est ce que c'est... mitä se on?

    VastaaPoista
  12. Täällä Tampereellahan on Amuri ja sen vieressä Siperia, hiukan pohjoisempana Lappi ja Petsamo.

    Nelisen sukupolvea sitten meilläkin päin keksittiin, että pitäisi olla sukunimi. Niinpä isoisäni isoisä rupesi Bergstadiksi ja hänen veljensä Berglundiksi. Vaarini isä rupesi jossakin vaiheessa kirjoittamaan nimensä välillä Vuorelaksi. Jonkin aikaa tuli etsittyä virallista nimenmuutosvuotta, mutta ei sellaista taida olla.

    Itse asiassa: edes Johan Gustaf Hellsten ei tainnut koskaan muuttaa nimeään sen virallisemmin Juho Kusti Paasikiveksi; kunhan rupesi kirjoittamaan sen uudella tavalla lukiossa vuonna 1887.

    Vuonna 1944 syntynyt, ja nyt jo kuollut, toimittajakaverini Jaakko Tahkolahti oli syntyjään Lahtinen. Jossakin vaiheessa hänelle kuitenkin selvisi, että asiasta oli päättänyt pappi, jonka mielestä Tahkolahti ei ollut sovelias sukunimi. Jaakko päätti toisin, mutta silloin tarvittiin jo virallinen prosessi.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  13. Onnenpyörä-televisio-ohjelmassa kilpailija arvasi Tampereen kaupunginosaksi: Lakalaita. On Lakalaiva, vaikkei merikaupunki olekaan. Itäkoilliseen moottoriliikennetietä mennessä tulee silavan, joulukinkun paiston mieleen tuova kyltti, Lihasula.

    VastaaPoista
  14. Aina Kustava on jäänyt mieleen Lehtosen romaanista Kerran kesällä.

    VastaaPoista
  15. Miksi artikkelin kuvana on mattopiiskat? Eikä sanaakaan piiskaamisesta.
    Piiskaaminen on jo häviävää vanhaa kansanperinnettä.Ei mattojakaan enää piiskata lapsista ja eukoista puhumattakaan. Hevosia edelleen piiskataan ja ruoskitaan ahneuden siivittämänä.
    Mutta tapa oli ennen aivan tavallinen kuritusmuoto. Sitä tarvittiin tottelemattomien kakaroiden ja vaimon ojentamiseksi. Olisi hyvin tarpeellinen tänäkin aikana. Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee on vanha viisaus ja pitää varmasti paikkansa edelleen.
    Heikki Meriläinen kertoo kirjoissaan vielä 1800-luvulla oli piiskaaja kruunun virkamies joka toimeenpani pahojen tekojen takia määrätyt julkiset piiskaukset. Surullisimmat on kertomukset säälimättömistä virkamiehistä jotka pieksivät hevosensa hengiltä nopeamman kyydin saadakseen.
    Nykyään kuritus on erilaista sitä harrastaa mm. Kela ajaessaan ihmisä ahdinkoon. Mutta eihän se liikuta vähääkään hyväosaisia jotka jättieläkkeillä ja tarpeettomilla apurahoilla mälläävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liikutakaan aivan vielä, liikuttaa julkiseen foorumiin kirjoittamiseen asti sitten kun Burundista tai Malista kotoisin oleva kotiavustaja ei osaa lukea lääkepurkista annostusta tai ymmärrä suomea riittävän hyvin. On ymmärrettävä että työn laatu on nyt tinkivarana.

      Tästä on sanottu viisaasti että mikäli luulette koulutuksen/sivistyksen tulevan kalliiksi, kokeilkaapa sen vastakohtaa.

      Laskennallisesti on siten että ne jotka ovat siinä uskossa että asia ei tule heitä koskemaan ovat erehtyneet. Heille ei suinkaan tule kultaista kädenpuristusta, ne harvat joille tulee kaatavat koko sontatunkion selvittämisen loppujen niskaan.

      "Nyt on silviisii et myö hävitään tää sota. Oletsie nähnyt mite hyö pällyyt? Mie en tykkää siitä ko ukkoloihe silmät pällyyt."

      Poista
    2. Eräs ystäväni naapurikylästä on mietiskelevää sorttia ja kertoi kehittäneensä kokonaisen rangaistusasteikkouudistuksen. Keskeiset kohdat sisälsivät ehdollisten rangaistusten muuntamisen julkiseksi piiskaamiseksi. Sakot muunnettaisiin myös piiskausrangaistukseksi mikäli kyse olisi lukuisia kertoja toistuneista sakkorangaistuksista. Väkivallantekijöille hän oli keksinyt laadukkaan muuntorangaistuksen jossa piiskaaminen on julkinen ja 68 vuotta täyttäneille myydään muutamalla eurolla lisälyöntejä...

      Poista
  16. Äitini kotikylän nimi oli Ararat, en tiedä miksi,
    ja mäellä hän asui, mutta sen nimi oli Myllymäki. Myllyn mukaan.
    EG

    VastaaPoista
  17. Lahtelaiset asuvat Vesijärven tuntumassa (oho), mutta kymenlaaksolaisten koripalloilijoiden mielikuvitus lähti totisesti laukalle kun nimesivät seuransa: Kouvolan Kouvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllähän se on hyvä jos järvessä on edes vettä kun Hausjärveltä on hävinnyt koko järvi

      Poista
  18. Napue on taas esillä. Nyt mm. Lontoossa maailmanmaineeseen yltäneen ginin merkeissä. Kyrö Distillery valmistaa sitä Isonkyrön entisen osuusmeijerin tiloissa. Sieltähän Oltermanni-juustokin on lähtöisin.

    Voimistelutunneilla Isonkyrön Yhteiskoulussa kierrettiin tavanomainen muutaman kilometrin lenkki osuusmeijerin takana olleen riippusillan yli takaisin koululle voimistelunopettajan seuratessa meitä autollaan. Ei tuntunut reilulta.

    VastaaPoista