Ihmisellä ei ole
tekijänoikeutta elämäänsä.
Tätä asiaa on erittäin
vaikea selittää.
Heti kun joku on
kirjoittanut tarinan, jossa kirkkoherra juo omia aikojaa ehtoollisviinit ja
kavaltaa kolehtiin annetuista rahoista, lukija tai arvostelija yrittää
selvittää, mihin tarina perustuu.
Joskus, aika harvoin
kuitenkin, joku tulee tahtomaan rahaa elämäntarinansa ottamisesta kirjaan tai
käsikirjoitukseen.
Oikeudellinen perustelu
on ollut sama sata vuotta ja aina yhtä vaikea ymmärtää. Tekijänoikeus ei suojaa
sisältöä, vaan sitä muotoa, joka sisällölle on teoksessa annettu.
Ettei asia vain tuntuisi
selvältä, etenkin saksankielisessä oikeudellisessa kirjastossa selostetaan,
että teoksella on erikseen sisäinen muoto ja ulkoinen muoto. Mikä ero näillä
on, siitä ei ole toistaiseksi saatu selvää.
Yritin selvitä tästä
luennoilla sanomalla, että jos Shakespeare olisi hengissä, hänellä ei olisi mitään
sanomista lukemattomiin myöhempiin Hamlet-versioihin, ja jatkamalla, ettei
tuokaan tarina ollut Shakespearen oma. Hulluutta teeskentelevästä pojasta, joka
väijyy hänen isänsä surmanneen sedän henkeä, oli Lontoossa esitetty näytelmää
muutamia vuosia aikaisemmin, ja itse tarina on hyvin ilmeisesti saanut väriä –
ja sijoitettu Tanskaan – tanskalaisen Saxo Grammaticuksen kertomuksesta
Amleth-prinssistä, ja taustalla on islantilainen saga. Toisaalta samoja
juonenkäänteitä tunnetaan Ranskasta, Roomasta, Kreikasta, Persiasta ja
Egyptistä.
Sigmund Freud antoi
ymmärtää, että kreikkalaisella Oidipus-tarinalla miehestä, joka tulee
kolauttaneeksi itse isänsä hengiltä ja menee sitten asian taustoja
selvittämättä naimisiin äitinsä kanssa, olisi laajempaakin selitysvoimaa.
Lukijat tai katsojat
hyväksyvät erilaiset teokset kuvauksina todellisuudesta. He ehkä kiittelevät,
että juuri noin se meni ja tuollaista se oli. Toiset sanovat, että noin se ei
ollut. Tätä keskustelua käytiin Suomessa ”Tuntemattomasta sotilaasta”.
Sukupolvi toisensa
jälkeen kömpii esiin ja julistaa jostain kirjasta, että tämä ei ole se kansa,
jonka minä tunnen. Noin sanoi Agathon Meurman Kiven ”Seitsemästä veljeksestä”.
Ennen pitkää tuli framille Viljo Tarkiainen, joka kirjoitti väitöskirjankin
aiheesta ja todisti, että juuri noin se oli.
Mistä me tiedämme, kumpi
oli oikeassa, tai oikeammassa? Kumpi oli suurempi Venäjän tuntija, Tolstoi vai
Dostojevski? Tiedämme, että Tolstoilla ja Dostojevskilla oli eri vastaukset
tuohon kysymykseen, mutta kumpikaan vastaus ei näytä johtavan millään
käsitettävällä tavalla siihen, mitä maassa tapahtui seuraavalla vuosisadalla
(tai Tolstoi siis kuoli 1900-luvun puolella tiettävästi lähdettyään karkuun
aivan viatonta vaimoaan ja värjöteltyään jollain rautatieasemalla aikansa.
Kansankuvaaja Salama sai
kerran tuomion jumalanpilkasta, vaikka hän kuvasi romaanissaan etenkin Suomen
kansaa, erityisesti eräitä sen edustajia. Muistelen, että tuo näkökohta tuotiin
kyllä oikeudenkäynnissä esiin, mutta se ei herättänyt mielenkiintoa. Miten
tuomio on perusteltu, ei ole tässä tapauksessa mielenkiintoista, koska kirjailijan
tunnettu tunnustus tietenkin vaikutti asiaan ja nosti tuomareiden ratkaistavaksi
toisen ongelman, miten vapauttaa syytteestä henkilö joka on ilmoittanut
olevansa syyllinen. Kirjailija jätti selvittämättä sen loogisen ongelman, miten
henkilö, joka ilmoituksensa mukaan ei usko Jumalaan, voi pilkata Jumalaa, jota
hänelle ei siis ole olemassa.
Tämä on vain näennäisesti
kaukana aiheesta. Jumalanpilkasta on nytkin säännös muutaman länsimaan laissa,
esimerkiksi Saksassa. Rangaistavuuden edellytyksenä on yleisen järjestyksen vaarantaminen,
eikä sitä juuri käytetä.
Jäin miettimään, mitä
suomalainen tuomioistuin tekisi, kun lakimme selvästikin kieltää mm. Allahin
pilkkaamisen ja siten häpäisevien pilapiirrosten julkaisemisen. Suomalainen
tuomioistuin käyttäisi luovia kykyjä ja osoittaisi, ettei kysymyksessä ollut
kuitenkaan pilkka, vaan uskontokritiikki, joten sananvapaus salli syytteessä
tarkoitetun esityksen, joka ei siten voi olla rikoskaan. Johtopäätös on tosin
väärä, mutta vakuuttava.
Entä jos riita vaikkapa
moskeijasta saisi asianomaiset villiintymään ja puhumaan suunsa puhtaaksi.
Tiettävästi erään suuren islamilaisen ryhmän edustajat pitävät erään toisen suuren
islamilaisen suuntauksen edustajia vääräuskoisina ja loukkaavat toisiaan sanoin
ja teoin, ja tappavatkin.
Miten asiaan olisi
suhtauduttava meillä voimassa olevan ihmisoikeussopimuksen nojalla?
Oikeudenkäynti on
kaupankäynnin jatkamista toisin keinoin. Ja sota on oikeudenkäynnin jatkamista.
Ajattelin kirjoittaa näin
pitkälle päästäkseni huomauttamaan painokkaasti unioneista ja federaatioista.
EU:lla ei ole poliisia. Eikä ulosottomiehiä. Se on pahaenteistä. Rahoihin on
ollut hyvin kauan tapana painaa miekan tai miekankäyttäjän kuva.
Tuo kirjoituksen alun
tekninen huomautus tekijänoikeudesta elämään, jota e siis ole olemassa, jatkuu
tietenkin kysymyksenä oikeudesta elämään.
Rauhanomainen ase on
raha. Ei rauhanomainen keino on välineistö ja organisaatio viedä rahat niiltä,
jotka pitäisivät mielellään ne itse.
Rooman keisari
Vespasianus ehkä sanoi, että raha ei haise. Hän oli keksinyt panna julkiset
käymälät verolle. Koska mikrobiologiaa ei ollut keksitty, hän ei voinut tietää,
että siitä huolimatta raha mätänee. Pieneliöt ovat vauhdissa.
Se on odottamaton
juonenkäänne.
Kun koraani kieltää kuvien ja patsaiden tekemisen jumalastaan ja profeetta Mohammedista. Niin ei kellään voi olla tietoa heidän ulkomuodoistaan. Joku voisi siis provosoida mellakoita julkaisemalla vaikka minun kuvani ja pilkkaamalla sitä profeetta Mohammedina.
VastaaPoistaEräitä tarkentavia seikkoja on perusteltua syytä ottaa lukuun:
Poistaa) oletko nainen?
b) oletko parrakas tai vähintään viiksekäs?
c) oletko toisinaan itsetuhoinen, onko sinulla itsemurha-ajatuksia?
d) pidätkö vihan tunteesta, vihaisena olemisesta?
e) kannatatko perusteellista sotaa ja vihollisen alistamista uskon nimissä ratkaisuna kansan yhdistämisessä poliittisesti?
f) oletko jonkin sortin ruoan suhteen nirsoilija?
Mikäli kaikki vastaukset ovat kyllä saattaa olla että provokaattorina löytyy pätevyyttä vastaavia töitä kotoisasta Suomestamme. Useat puolueet ovat hyvän propagandan puutteessa ja reipas riehunta on näivettynyt.
Kautta islamin maailman on toisinaan mellakoita siksi, että on tulkittu ihmisen ääriviivaisen tussipiiroksen kuvaavan ja pilkkaavan Profeetta Mohammedia. Mohammedin ulkomuodosta ei kuitenkaan ole tietoa. Ei edes parrasta.
PoistaJK: "Jäin miettimään, mitä suomalainen tuomioistuin tekisi, kun lakimme selvästikin kieltää mm. Allahin pilkkaamisen..."
VastaaPoistaMitä sitä turhaan miettii, selvää asiaa, sillä onhan meillä jo montakin ennakkotapausta Allahin pilkkaamisen seurauksista, esim. Halla-ahon tuomio. Sitä vain kutsutaan uskonrauhan rikkomiseksi, jottei se näyttäisi niin typerän keskiaikaiselta kuin se on.
Sama pätee Salamaan, uskoi hän Jumalan olemassaoloon tai ei, sillä hänhän loukkasi uskovien pyhänä pitämää asiaa. Tuomio siitä pätkähtäisi nytkin, jos kohde olisi Allah ja hänen profeettansa.
Ei se semantiikalla muuksi muutu: Salama ja Halla-aho ovat kapinallisia, jotka tarjoutuivat takapajuisen lainsäädännön uhreiksi sananvapauden puolesta.
Onneksi Halla-ahoa saa vielä pilkata luvan kanssa.
Poista"...onhan meillä jo montakin ennakkotapausta Allahin pilkkaamisen seurauksista, esim. Halla-ahon tuomio."
PoistaTäsmälleen noin. Mutta tuota ei saa sanoa ääneen, tietenkään.
Miksikö? No, "yleiset syyt", tiedättehän... Kahdet standardit myös oikeuden käytössä. Sharia ryömii systeemiin.
Evankelis-muhamettilainen statskyrka. Koska jeesuksenusko ei tarjoa eliitille enää kansankurituskeinoja, tuodaan kurkunleikkaajatuomiokirkko lähi-idästä.
PoistaOn vieläkin pelottavampaa jumalanpilkkaa. Sellaista mitä edes Halla-aho ei itse uskalla tehdä:
PoistaHalventava pornopilapiirros Jeesuksesta.
Matias K.
PoistaHarmi, että äitisi erehtyi niissä lääkepurkeissa. Ehkäisypillerin kun piti ottaa, ottikin vahingossa B-12-vitamiinia. Ja palan sitruunaa sen päälle. Ja nyt me kaikki, The Phantomit muualta, saamme ystävällisyydestäsi iloita.
Ps. Tämä ei ole oma mielipiteeni. Tuskin Sinunkaan. Olkoon vaikka kompromissi.
tuus mikis
Kyllä uskomattomampiakin tabuja on? J. Joycen mielestä isän insesti poikaansa kohtaan on kova juttu. No, miksei. Sen vuoksi ajatelkaapa että Jahve panisi Jeesusta, tai miksei myös samantein Allahia, aanusaukkoon... Varmaan siitä jossain piireissä syntyisi älämölyä? - Tai en tiedä, syntyisikö. (Vanha kansa sanoo että "ei tullut lasta eikä paskaakaan". Mutta vanha kansa on aina vanhanaikaista. Mitä nyt iltaisin puutarhakeinuissa keinuvat. Ja toisiaan pitävät kädestä. Ja heukkapensaiden välitse katselevat lintuja, jotka lentelevät. SUR SUR, SUR SUR.)
PoistaTästä on ollut aikaisemminkin puhetta, mutta sanottakoon vielä: Suomenkielisissä yhteyksissä ei pitäisi puhua Allahista. Allah on arabiaa, ja se on suomeksi Jumala. Esimerkiksi persiaksi Jumala on Hoda (خدا), ja toisaalta Jumala on arabiankielisten kristittyjen puheessa Allah.
VastaaPoistaJa joka käskee älä turhaan lausu jne.?
PoistaAllah on suomeksi jumala, jos tarkoitetaan muslimien jumalaa, Jumala silloin, kun kyseessä todellakin on kristittyjen Jumala. Jos muslimien jumalan haluaa kirjoitta isolla alkukirjaimella, voidaan käyttää vierasperäistä lainasanaa "Allah" muslimien jumalan erisnimenä Suomessa.
PoistaVoi olla, että joku kristitty on ison alkukirjaimen käytöstä tuollaista väittänyt, mutta ei se noin mene. Jumala kirjoitetaan (loogisesti) isolla alkukirjaimella, kun se on erisnimi, eli monoteistisissä uskonnoissa.
PoistaOn teologinen kysymys – eikä ehkä mahdollista lopullisesti ratkaista – onko muslimeilla sama Jumala kuin kristityillä. Sanoisin, että sama se on (lähes määritelmällisesti). Näkökulmaeroja on, mutta niin on tunnetusti myös VT:n ja UT:n välillä ja niiden sisälläkin. Yhtäläisyydet ovat suuria, ja islamhan aloitti reformoituna kristinuskona ja juutalaisuutena kuten kristinusko aloitti reformoituna juutalaisuutena.
Siis sananvapaus olisi siis niin että kaikkea herjaa saa suustaan sylkeä.
VastaaPoistaKyllä jotkut rajat pitää olla. Tuollaisia "sananvapauden" puolustajia media suojelee ja ylistää. Hyi olkoon. Mokomat "puolustajat" vietiin ennen sontatunkiolle häpeämään.
Kyllä ne rajat on, ja meillä aika tiukatkin, mutta vain diktatuureissa ne asetetaan etukäteen ja jopa ennakoivasti. Demokratiassa sanoistaan ja teoistaan vastataan vasta ja vain jälkikäteen.
PoistaTässä on se Iso Ero, jota valitettavasti kaltaisesi pikkuiset moraalinvartijat eivät käsitä.
"Ihmisellä ei ole tekijänoikeutta elämäänsä."
VastaaPoistaEikä monesti vapauttakaan. Teemaan liittyen esitän seuraavat väittämät, joita pidän tärkeänä kiteytyksenä some-aikakauden ihmisille:
https://ketovuori.blogspot.fi/2017/03/kymmenen-teesia.html
Mitä mahtaisi kunnianarvoisa keisari Vespasianus tuumia jos tietäisi, että Italiassa julkiset käymälät vieläkin kulkevat nimellä vespasiano.
VastaaPoistaMiksei Halla-aho ottanut pätevää juristia asiamiehekseen?
VastaaPoistaEi tuomioistuimeen voi mennä maallikko yksikseen tyhjin käsin kuin hieroja keikalleen.
"Kirjailija jätti selvittämättä sen loogisen ongelman, miten henkilö, joka ilmoituksensa mukaan ei usko Jumalaan, voi pilkata Jumalaa, jota hänelle ei siis ole olemassa."
VastaaPoistaSaatan muistaa väärin, mutta mielestäni Salama ilmaisi oikeussalissa nimenomaisena tarkoituksenaan olleen pilkata Jumalaan uskovia ihmisiä (tai jotain sinne päin), ei Jumalaa.
Tätä keskustelua käytiin Suomessa ”Tuntemattomasta sotilaasta”.
VastaaPoistaOlin kerran kuuntelemassa Jörkkaa; penkistä pomppas vanha ukku, ja alkoi uhota Linnan ko. romaanista, että siinä oli jotain valetta, ja sitt se naama punottaen siirtyi ruotimaan vasemmistoa.
Jörkka kuunteli. Kun äijä lopetti: "Ensin puhuttiin Linnasta, sitten pantiin linnaan. Seuraava puheenvuoro sinne, naiselle."
vittu, että silloli karismaa.
Eräissä utopioissa on resurssipulaongelmien tultua ratkaistuksi kuvattu hyvin suoraviivaisia meritokratioita ja hierarkioita. Jos kaikille riittää ruokaa, suojaa ja terveyttä ei ole muuta millä hallita, vielä. Ahneus on mainio motivaattori mutta se vaatii uskottavuudekseen harhanäyn, vision siitä että onni ja menestys ovat kaikkien ulottuvilla, vaikkeivät olekaan. Tämän yllyttämisen kolhijoihin on aina suhtauduttu nurjasti, Piru pitää maalata seinälle mutta se ei saa olla liian pelottava.
VastaaPoistaTavallinen tapa on
- pelottelu
- sovittelu
- neuvotteluja (nimellisiä)
- kauppahinnan määrääminen yksipuolisesti
Nyt meille ollaan myymässä omaa omaisuuttamme, meillä ei kuuleman mukaan ole siihen varoja. Kansanterveyttä, asuntomarkkinoiden pankkikytkyjä, eläkesäätiöitä ja kaiken kattavaa turvallisuutta. Nämä tulisi työllä ansaita. Sen työn omistaa kuka hyvänsä, sen hinta määräytyy työmarkkinoilla. Siellä jylläävät markkinavoimat, kuin el Niño, tai Golf-virta.
EUssa meillä on uusi tilaisuus hävitä sota ja joutua korvausten maksajaksi.
Kansalaisten korkea tietoisuusaste omasta yhteiskunnasta ja siihen vaikuttamisen mahdollisuuksista, anyone?