Paholaisen unet

Vaikea tietää, näkevätkö paholaiset unia enkeleistä. Unien luonnonhistoria tunnetaan vielä huonosti.

Melkein kaikki lukijat kääntävät sivua ja kuulijat kanavaa, kun mainitaan ilmastonmuutos tai yleisemmin ympäristön tuhoutuminen. Kuka sellaista haluaisi ajatella? Perussuomalaisten tai heitä vihaavat eliitin pilkkaaminen on hauskempaa eikä edellytä perustietoja.

On vaikea sanoa, miten suuri osa päivän aiheista on tietoista feikkiä. Sukupuoltaan vaihtanut urheilija, jolla ei ole keskustelu- eikä urheiluseuraa? Viinaa myytiin Vantaalla. Kännykän laturi sytytti tulipalon. Kolumbialaismissiä uhkaa kuolemantuomio Kiinassa. Teräase heilui Oulussa. Ruotsin hovi raivostui.

Näitä luetaan!

Kansikuvan kirja, Pekka Borg – Mari Joutsenvirta ”Maapallo ja me. Luonnonvarat ja kasvun rajat” (Docendo 2015) kuuluu kirjoihin, joita ei lueta. Jos sen saa lahjaksi, se unohdetaan puiston penkille tai kirkon portaille.

Yritin selittää, miksi näin on, vaikka kysymyksessä on selvästi yksi näiden vuosien tärkeimmistä kirjoista.

Tämänkin hetken taitavin poliitikko on venäläinen, tämä V. Putin. Kilpailijat, kuten Yhdysvaltain Obama, yrittävät pitää yllä järjestystä, jolla ei nyt tarkoiteta kuria vaan järjestystä samassa mielessä kuin tavaroita järjestetään pöydällä tai kaapissa. Venäjä luottaa edelleen epäjärjestykseen, siis naapurimaissaan. Ainakin Suomi näyttää toimivan näiden toiveiden mukaisesti. Toiset kilpailijat, kuten EU:n herrat ja rouvat, eivät taida edes yrittää vakavissaan. Liian moni tietää, että hanke on mennyt reisille.

Timo Soini oli oikeassa koko EU:sta ja Paavo Väyrynen eurosta eroamisessa. Ne henkilöt olivat oikeassa, jotka vastustivat rauhaa 1944 ja sotaa 1939. Viimeksi mainittuihin kuuluivat Mannerheim ja Paasikivi.

Ennen kaikkea Pentti Linkola oli alun perin oikeassa ja hänellä oli myös kyky esittää ajatuksensa riittävän terävästi. Hän ei vain ymmärtänyt, että viimeksi kuluneen sadan vuoden ajan on ollut paikallaan ja suosittua oksentaa porvarin taskuun. Porvari taputtaa taskuaan kämmenellä ja ulvoo ihastuksesta. Kukaties hän ostaa uuden takin tai käyttää pesulaa. Ehkä tämä perinne onkin kahdensadan vuoden ikäinen tai vielä vanhempi. Maksajat ihastelevat ihmisiä, jotka osaavat pilkata heitä.

Ajattelin kirjoittaa tästä Borgin ja Joutsenvirran kirjasta noin kymmenen kertaa lähiaikoina ja toistaa joka kerta, että myös yhteiskunnalliset levottomuudet ja sodat käydään tulevina vuosina kadon ja luonnononnettomuuksien aiheuttamina. Ensimmäinen ehdokas on Kiina ja toinen on Intia. Sitten tulee Brasilia. USA:ssa ja Venäjällä on jo ymmärretty, että geopolitiikan sijaan on tullut maaperäpolitiikka. Ukrainassa on Euroopan paras maaperä.

Painotukseni johtuu siitä, että osaan vain eräin kohdin arvioida kirjaa. Tutkin pari jaksoa heti eilen, saatuani kirjan käsiini. Kirjoittajien lisäksi teokseen on saatu useita johtavien suomalaisten asiantuntijoiden laatimaa yhteenvetoa. Vaikutelma on tässä vaiheessa, että teos on juuri se tähän asti puuttunut perusteos, kokonaiskuva luonnosta ja taloudellisesta kasvusta.

Osakysymyksistä, esimerkiksi lajien monimuotoisuudesta, on niin suunnaton kirjallisuus, ettei perusteltuja käsityksiä synny vähällä vaivalla. Lisäksi ainakin ekologiaa väljästi sivuavilla aloilla on toisaalta enemmän tai vähemmän merkillisesti painotettuja kirjoituksia ja toisaalla kuivuuttaan rutisevia, yliobjektiivisia selontekoja, joista ei niistäkään tule hullua hurskaammaksi.

Vaikutelma on tässä vaiheessa, että nämä molemmat on vältetty. Borg on dosentti (ekologia) ja Joutsenvirta tohtori (taloustieteet). Borg toimi pitkään kansallispuiston johtajana ja sitten luonnonsuojelun valvojana.

Tätä kirjaa pitäisi kiireesti myydä ainakin kymmenen tuhatta kappaletta. Kustantaja Docendo ei tunnu kunnostautuneen asiassa. Kirjan yleisilme on hiukan harmaa. Ikään kuin kustantaja ei olisi itsekään huomannut, että tässä on se kirja – ei mikään artikkelikokoelma, vaan läpi mietitty, tasapainotettu kokonaisesitys. Lukijalla on tämän tekstin perusteella parempi tilaisuus esimerkiksi olla eri mieltä painotuksista. Faktoja mielipiteet eivät muuta. ”Ilmastonmuutosta ei ole tulossa” on hölmöläisten puhetta. On parempi yrittää selvittää itselleen, mikä on todella muuttunut ja mikä muuttumassa.

Itse olen tuijottanut sivun 155 graafia ”Vuosilämpötilojen poikkeamat Suomessa 1829 – 2011”. Se on peräisin eräästä uudesta tieteellisestä julkaisusta. Kuvateksti sanoo mm. ”Lämpötila on noussut selvästi sitten 1800-luvun, vaikka lämpötiloja nostaa hieman (noin 0,5 astetta) ns. kaupunkiefekti.”