Lehdissä

The New Yorker on vihonviimeinen luettava, kuin huuto erämaasta. Amerikkalainen korkeakulttuurin hienostelu on melkein yhtä rasittavaa kuin ranskalainen. Hiljan mainitsemani nobelisti Saul Bellow oli yksi esimerkki, ainakin ilmiön kuvaajana. ”Humboldtin lahja” on melkein kauttaaltaan tuota, mutta en ole koskaan saanut selvää, mikä on kirjoittajan tarkoittama ironian määrä.

Kaliforniassa opin, että jos kulkuneuvossa eli siis lentokoneessa vieressä istuva henkilö ryhtyy lukemaan New Yorkeria, on paikallaan vaihtaa penkkiä. Ellei kysymyksessä ole pinko äikän maikka, henkilö on joka tapauksessa vaivalloinen. Luultavasti hän keksii jotain urputtamista tai haluaa pitää maksuttoman yleisöluennon jostain juuri lukemastaan.

Itse herätän pahennusta lentomatkustajana. Nukahdan ennen nousukiitoa enkä herää ennen kuin lentokone nytkähtää pysähdyksiin. Sellainen käy toisten hermoille. Joskus epäillään sikahumalaiseksi. Joskus arvellaan aivoverenvuodon saaneen saalista.

Nyt lankesin. Huomattavan laaja Euroopasta kertova artikkeli kuvaili, miten itsemurharäjäyttelevä järjestö kulkee voitosta voittoon Syyriassa ja muualla. Tämä on myönnytykseni vainoamisharhoille. Koska näen eräillä työkaluilla monen tulevan vilkaisemaan tätä blogia hakukoneen kautta, yritän pitää järjestystä yllä välttämällä tiettyjen sanojen ja nimien kirjoittamista. Se on näppärää minullekin, että Googlehaku Kemppinen+Catullus tuottaa heti linkin perille. Siksi…

En ole tullut selvittäneeksi kunnolla, saiko Freud aiheen kehittää libido-käsitteen rinnalle ajatuksen kuolemanvietistä, thanatos, asuessaan kotona Wienissä 1918. Siellä oli aika hulina. Myös Mozartia harrastavat juutalaispojat hinkuivat itärintamalle, jossa pääsi hengestään jokseenkin varmasti. Alpeilla ja Dolomiiteilla käydyissä taisteluissa kaikki juoksivat pakoon mutta kuolivat silti.

Nyt läntisessä Euroopassa syntyneet ja kasvaneet nuoret ovat arvioiden mukaan jopa kolmannes sotavoimassa, joka taistelee todellisuudessa öljylähteistä, näennäisesti uskonnosta. Iran ja Yhdysvallat ovat äkillisesti yhtä mieltä. Jotain on tapahtunut.

Aika ajoin länsimaisia tapoja puolustavat tuntevat pelaavansa suoraan vastustajiensa pussiin. Olkoon sananvapaus esimerkki – tai ihmisoikeudet laajemmin.

Kyberkalifaatti, joka on todellisuutta ja arkea, käyttää verkkoa ja mobiililaitteita. Videot villiintyneistä ja heidän työnsä jäljestä ovat korkeatasoisia ja niiden levittäjät tuntevat edistyneet salausmenetelmät.

Ajatellen uutisvirtaa ja tiedonkulkua – kumpi mahtaa olla todellisuudessa suurempi ongelma, Kreikan talous vai Välimeren pakolaisvirrat, joista Kreikka muuten saa osansa?

Pakolaisten sanotaan olevan elintasoseikkailijoita, ja varmaan siellä sellaisia on. Miksi kukaan ei edes kysy, kenen bisnes tämä pakolaisvirta on. Se sai nykyisen vauhtinsa arabikevään aikaan.

Liikeidea on vielä parempi kuin tuo edellä mainittu maailmansotien ilmiö, että nuoret miehet kilpailevat kiirehtiessään kohti omaa kuolemaansa jokseenkin kuvitellun ”isänmaan” tai ”kansallisen ylpeyden” nimessä (viimeksi mainittu oli I maailmansodan Italiassa suosittu teema).

Ihmiset maksavat koko omaisuutensa siitä, että heidät lähetetään merelle menehtymään. Esimerkiksi Suomessa tuntuu toistuvan Sir Ian Kershaw’n useiden kirjojen tulos natsismin taustoista ja Hitlerin asemasta. Hänen mukaansa johtava tunne ei ollut ahneus eikä kiihko, vaan – välinpitämättömyys. Kertomukset matkoista Turkin rajalle ja sen yli toistavat tätä teemaa. Rajojen ylittämisen tekee mahdolliseksi – välinpitämättömyys.

Tämä ärtynyt sävy johtuu siitä, että myös ajattelemista silloin tällöin yrittelevien ihmisten huomio on niin kovin helppo siirtää toisarvoisiin asioihin. Jos rajavartijat saadaan riitelemään kokouksissaan kuukausittaisista työajoista, siitä salakuljettajat pitävät.

Jos Moskovan Komintern olisi ollut 1930-luvulla tehtäviensä tasalla – se ei ollut – yksi tehokkaimmista keinoista talvisodan suunnittelijoille olisi ollut suomen ja ruotsin kannattajien kieliriidan lietsominen, varsinkin Helsingin yliopistossa. No, riita oli kova ja sitä kesti, mutta onneksi se unohtui äkkiä. Joskus paukkuvilla pommeilla on sellainen vaikutus. Kirjoituksille ei sitä vaikutusta taida olla koskaan.