Sivun näyttöjä yhteensä

28. maaliskuuta 2013

Yksi ajatus





Radio lähettää Matteus-passiosta esityksen, joka saattaa olla paras mahdollinen, etenkin radioon. Herreweghe johtaa; esitys näyttäisi olevan noin kymmenen vuoden takaa.

Valmistauduin siihen kuuntelemalla Johannes-passion. Kaikki tuntevat, kaikkien on syytä tuntea Matteus-passion Otto Klempererin levytys, joka on joka suhteessa mennyttä maailmaa, nykyisen makusuuntauksen vastasinen, ja unohtumattoman hyvä.

Harva muistaa Karl Forsterin Johannes-passiota, joka sekin on 1960-luvun alusta. Orkesteri ja kuoro ovat suuria ja laulaminen oopperamaista. Mutta ne laulajat… evankelistana Fritz Wunderlich, Jeesuksen roolissa Dietrich Fischer-Dieskau, alttoroolissa mezzo-sopraano Christa Ludwig ja sopraanona ihmeen hyvä Elisabeth Grummer.

Ymmärryksenki sanoo, korvani kuulee, että tämä esitys ylitetään nykyisin melkein joka kerta, kun asialle ryhdytään, kukaties Helsingissäkin. Sille en voi mitään, että tämän kuunneltuani harmittelen taas, etten mahdu sängyn alle. Haluaisin mennä sinne piiloon sellaisin ajatuksin, etten tule koskaan pois.

Forster oli kirkkomuusiko, joka oli Saksassa jotain pientä verrattuna konserttitalojen ja oopperan suuruuteen. Hän toimi oikeastaan koko elämänsä näissä tehtävissä ja kehitti P. Hedwigin kirkon kuorosta yhden aikansa kiitetyimmistä amatöörikuoroista.

Kirkko on jutun kuvassa siinä asussa, jossa se oli 1943 Berliinissä. Nyt se on rakennettu uudelleen ja näyttää heijastavan Fredrik Suuren ehkä hiukan sekapäisiä ajatuksia Pantheonista – kirkkotila on ympyrän muotoinen.

Kommenteissa vilahti kysymys, mitä uskonto on ja mihin sitä tarvitaan. En ryhtynyt vastaamaan, koska rehellinen vastaus on aika epäselvä: pyhyyden kosketus.

Seuraavaksi on nimitäin selitettävä, mitä pyhyys on, ja siinä joudutaan suoraan mystiikkaan, huonosti tunnettuun mutta rikkaasen eurooppalaiseen mystiikkaan, tai vaikka idän oppeihin.

Sanoilla ei voi vastata. Välttämättä ei voi näyttääkään, vaikka pyhyys löytyy helposti luonnosta.

On oltava äärimmäisen valpas ja valveilla osatakseen uneksia.

Suurimmat taitelijat tavoittavat tuon joskus, kuten tällä Forsterin levyllä. Yhdistelmä on mahdoton. Suuri taito yhtyy vielä suurempaan nöyryyteen.

Bachin isommista teoksista ehkä Marian ilmestys eli Magnificat (Minun sieluni suuresti ylistää Herraaa) on ehkä sittenkin kaunein ja helpoin lähestyä. Siinä nuori nainen ihmetyksen äänenpainoin kiittää korkeaa henkeä,  joka katsahti hänen vähäpätöisyytensä ja niin tehden hajoitti ylpeä ja loi toivon kaikille sukupolville.

Jos olisi opetettava Bachia vähäväkisille ”Magnificatin” ”Qjuia mihi fecit potens”, esittäjänä Fischer–Dieskau, on sellainen pieni laulu, jota ei sen kerran kuultuaan unohda koko elämänsä aikana.

Johannes-passiossa on ihmeellinen ”leikkaus”., Ensin lauletaan ”Es ist vollbracht”, se on täytetty. Sitten ilman taukoa tulee ”Juudan leijona lyö ja voittaa”.

Jos nyt pitäisi istua pommisuojassa katsomassa, miten katedraali palaa, ja voisi huumata itseään musiikilla, juuri tämä olisi sellaista musiikkia. Se on syvemmällä kuin ajattelu, jossain aivorungossa oleva täysi tunteiden repositorio, ikään kuin yhteenveto kaikesta, mitä on ja mitä voi olla.

24 kommenttia:

  1. Oletko Sinä nöyrä? Voiko nöyryyden tuntea itsessään?
    Voiko sellainen, joka ei ole nöyrä, synnyttää jotain suurta ja arvokasta?

    Miksi uskontoja on niin monta? Miksi kristinusko tarvitsee kolme kärkeä ollakseen terävä? Isä, Poika ja Pyhähenki?
    Miksi ilman Jeesuksen kaveruutta ei pääse taivaaseen, jos uskoo kuitenkin Jumalaan? Miksi ihmisille syötetään pienestä alkaen taruja? Vai ovatko ne tosia?
    kysyy pikkuliisu yrittäen olla nöyrä.
    (et sinä tätä julkaise ja siinä teet ihan oikein, ei valitusoikeutta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesusta koskevaan kuysymykseen osaan vastata: omin voimin ei selviä. Jos oikeus toteutuisi, kukaan ei kelpaisi. Tarvitaan armoa eli oikeutta sille, joka ei ole oikeutta ansainnut. Armo toteutuu pääsiäiskertomuksessa selostetuin tavoin.

      Poista
    2. Otetaan kertomukset kertomuksina, käytäntöön hyvääkään tarkoittavien tarinoiden opetukset harvoin siirtyvät.

      Kollektiivisia mielenhäiriöitä uskonnot. Lääkitystä haetaan perin raaoista näytelmistä.

      Poista
  2. Hienoa, Kemppinen! Juuri sellaista joka tekee sielulle hyvää ...! Enneli

    VastaaPoista
  3. YLEn radiopassio on taltioitu vuonna 2012 Baden-Badenissa.

    VastaaPoista
  4. Mitä sanoo tähän Jukka Sjöstedt - jotta saataisiin jotain järkevääkin tekstiä.

    VastaaPoista
  5. Emme nyt sentään sängyn alla mutta sängyllä kuitenkin . . . tuntuu että niin yksinkertaisin keinoin syntyy kauneus ja pyhyyskin . . . samaa on joissakin Rembradtin pienissä kuvissa ja varsinkin Vincentin.

    VastaaPoista
  6. Saksalainen musiikinopettajani sanoi joskus mieleenpainuvasti: Die drei grossen - BBB. Ja tarkoitti kolmikkoa Bach, Beethoven, Brahms. Vahinko ettei Mozartin sukunimi alkanut b:llä - olisi kyllä kuulunut joukkoon :) Ex-ortodoksina nautin Bachin lisäksi venäläis-ortodoksisesta kirkkomusiikista. Se kuuluu minun pääsiäistraditiooni. Hyvää musiikkirikasta Pääsiäistä.

    VastaaPoista
  7. "Kommenteissa vilahti kysymys, mitä uskonto on ja mihin sitä tarvitaan. En ryhtynyt vastaamaan, koska rehellinen vastaus on aika epäselvä: pyhyyden kosketus."

    Minä mietin taas kerran tuota pyhyyden kokemusta. Yksi ja toinen on perustellut uskontoa sillä ajatuksella, että elämässä pitää olla jotain pyhää. Lähimpänä pyhyyden kokemusta olin silloin kun kerran tapasin rehellisen ja aidon ihmisen. Ainakin minulle tuli vahva tunne siitä, tuo on jotain ihan erilaista. Uskontoja ja uskoja on niin monenlaisia, että niistä en voi lausua mitään. Kristinuskon pääsiäiskertomus on kuitenkin niin ajastaan jäljessä, että sille pitäisi tehdä jotain, ainakin laittaa K18-luokitukseen. Lapsena kärsin pitkänäperjantaina varmaan enemmän kuin Jeesus ristillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei "pitää olla". On. Sen vain haluaa jostain syystä jättää huomaamatta. Ei elämässä ole rakkauttakaan. Ei sellaista tunnetta ole viisaiden todistuksen mukaan olemassakaan. Mutta kun on.

      Sivuuttaakseni läheisimmät muistan varhaisimmasta lapsuudesta esimerkiksi tätini, jonka iome ja olemus muuttui, kun tulin. Hän todella piti minusta. Tietäkseni en ollut tehnyt mitään sen ansaitakseni.

      Poista
    2. Minulle tuli mieleen heti viestin lähetettyäni, että aika moni kokee pienessä lapsessa olevan jotain pyhää. Pieni lapsi on rehellinen, aito ja avoin, hän on totta. Tunnen erään ihmisen, joka alkaa säteillä kuin taivaan enkeli aina kun näköpiiriin osuu vauva. Musiikin yhteydessä pyhyyyden kokemukset lienevät suht. yleisiä, joskus kirjallisuuskin voi koskettaa samalla lailla, jos nyt mainitsen vain ihmisen töitä ja lähinnä omia kokemuksiani.

      Poista
  8. Korkeajännitystä! Vanhoja passio taltiointeja kuuntelevana huomaan ajan syklin tarttuneen.Myhäillen kuuntelen Forsteriakin (Dieskau kelpaa edelleen),mutta jotenkin Gardinerin ja Suzukin tempot ovat nyky verenpaineelle sopivampia.Itsekin useampia passioita peräjälkeen kuunnelleena ihmettelin vähän hesarissa antamiasi ohjeita(ehkä olen tosikko),mutta jos jotakin ekstraa ottaisin seuraksi olisi se vanha kuvaraamattu.Viikko sitten seisoin kahtena iltana lauteilla Johannesta joraten,jaloissa tuntui mutta aivossa hermosolut napsahtelivat somasti sävellajista toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutun laatija haki vihjeitä aloittelijoille.

      Itse olen viimeksi kulkenut pitkän tien Wagnerin (Ring + Parsifal) perässä. Pidin niitä aina aiheettomana metelinä, mutta jo muutaman kymmenen kerran kuuntelemisen jälkeen tuli tuo tuttu elämys - tässä on ideaa, vaikka toisenlaista.

      "Idealla" viittaan epämääräisesti soivaan rakenteeseen liikelakeineen.

      Poista
  9. Kuva näyttäisi olevan opettavaisemmalta ajalta, syksyltä 1945.

    VastaaPoista
  10. Korjaan itse itseäni, kuva siis syksyltä 1946,kuten tuolla alalaidassa liian epäselvästi lukee, mutta kirkko tosiaan paloi 1943. Eli ihan turhia kommentteja kumpikin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos!

    Jos kristinuskoille pitäisi etsiä puolustusta - mitä minusta ei tarvitse - se olisi sen synnyttämä kaunis ja ylevä taide, erityisesti kirkkomusiikki.

    Vapaa-ajattelu sen sijaan näyttää synnyttävän vain näsäviisasta nokkeluutta.)

    VastaaPoista
  12. Eilinen Matteus-passio oli tosi raikas. Ensimmäinen kuoro-osuus jo vei mukaan. Äänitys oli muuten viime vuodelta: Baden-Badenissa 6.4.2012!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuntelin huolella. Minulaoli lieviä vaikeuksia päästä mukaan, koska Herreweghen viimeisin M-passio-levytys on niin paljon viimeistellympi. Moderneista levuytyksistä ehkä Harnoncourtin viimeisin, luullakseni kolmas, on mahtavassa tasapainossa.

      Poista
  13. Qjuia mihi fecit potens???

    VastaaPoista
  14. Kun nyt komeannimisistä musiikkikappaleista tuli tässä puhe, rohkenen vaatimattomasti tuikata - nimensä puolesta ainakin - hienosti joukon jatkoksi sopivan taltion nimeltä T‪engo na minchia tanta‬. Edustanee tosin hieman profaanimpaa musiikillista traditiota kuin muu tässä mainittu materiaali, eikä lyriikan salojen avautumiseen latinantaitokaan aivan riitä, vaan siihen vaaditaan ainakin auttava dialetto sicilianon hallinta.

    VastaaPoista
  15. Tämä Kemppisen mainitsema levy on ollut hyvin saatavilla CD-aikana ja se on monen harrastajan ja kirjaston hyllyllä mieleenjäävä kansikuva ulospäin.

    http://open.spotify.com/album/5rGqgOSeWR4TWYMrvTJM1u

    Herreweghen Bachissa on jotain samaa kuin Merchant-Ivoryn yläluokkakuvauksissa (suomennettuina muutama/ Hotelli Firenzessä, Talo jalavan alla, Pitkän päivän ilta, Naisen muotokuva), joissa tehdään koskettavaa laatutaidetta, mutta ikäänkuin henkeä pidätellen. Richter, Rilling ja myöhempi Gardiner puhkuvat elävää henkeä, siksi heistä jokainen tyylieroista huolimatta menee minulla Herrewegen ohi. (Varhaisempi Gardiner oli ulkokohtainen). Parasta Herreweghem Bachia on oheinen motettilevy (Jesu Meine Freude on u-p-e-a) ja Matteuspassion vanhemmasta levytyksestä tehty CD-ROM.

    http://open.spotify.com/album/054czWyZllbBv03vxbWgdt

    VastaaPoista
  16. http://open.spotify.com/track/3QU8snO5ICO4PcBapSUVOx

    Unohtui: tässä on hyvä verrokki: mielenkiintoista miettiä mikä merkitys on/ei ole tempolla ja taidolla ja toisalta tulkinnalla karismalla. DF-D laulaa äidinkielellään mutta meille vanhentuneella traditiolla... Minä ihailen David Thomasia (suosittelen varsinkin levyä Händelin bassoaarioista, linkki alla), mutta taito vaan ei käänny taiteeksi.

    http://www.amazon.com/gp/aw/d/B0000007CG

    VastaaPoista
  17. Olette Taiteilija !
    -yksityisajattelija-

    VastaaPoista