Puhe ei ole pakkoruotsista eli monien mieliaiheista. Sitä
vastoin suomenruotsalaisuus saattaa olla henkistä kuntoa edistävä asia.
Viimeksi Jared Diamond uudessa kirjassaan on viitannut aivan
uusiin tutkimuksiin monikielisyydestä ja etenkin kehtokaksikielisyydestä.
Ymmärrettävästä syystä Kanadassa on ollut halua järjestää vaikeitakin testejä.
Eräässä tutkittiin vauvoja, joiden vanhemmat puhuvat toinen ranskaa ja toinen
englantia.
Kaksikielisyyden vaikutusten selvittämiselle olisi Suomessakin
hyvät edellytykset.
Diamond ei tietenkään ole tämän alan tutkija. Asiaan hän päätyy
kerratessaan hyvin tuntemansa Uuden Guinean kielioloja. Siellä on normaalia ja
monin paikoin välttämätöntä, että nuotiolla istujat hallitsevat hyvin vähintään
viisi kieltä, ja normaalia, että puhutaan kahdeksaakin. Saman tyyppistä on
Etelä-Amerikassa Amazonasin alueilla ja Afrikan eteläkärjessä. Sen seudun
kuulumisia seuraan kernaasti, koska paikallisten kielten oikeinkirjoitus
viehättää minua, etenkin xhosa ja !kung-kansa ja sen kieliryhmä kx’a.
Eikä puhu yleisesti murteista, vaan kielistä, jotka eroavat
toisistaan kuin kiina ja englanti.
Kaksikielisyydessä on ilkkumisen syytä siksi, että vielä
muutama vuosikymmen sitten korkeat asiantuntijat pitivät lapselle hyvin
vahingollisena yhtä useamman kielen kuulemista. Monet erikieliset vanhemmat yrittivät
noudattaa uskollisesti ohjeita ja toimivat kuin jotkut amerikanjuutalaiset
vanhemmat, jotka eivät koskaan puhuneet jiddishiä lasten kuullen.
Asiantuntijamielipide oli joka tapauksessa väärä, ja ainakin
suuremmissa yhteisöissä lapset oppivat ympäristön kielen. Mielenkiintoista
kyllä, jiddish ja saksa kuuluivat aikuisina maahan muuttaneiden puheessa koko
elämän. Ehkä joku minua parempi englannin taitaja osaisi sanoa, kuuleeko
ihannemieheni Arska Schwartzeneggerin puheesta, että hän ei ole syntynyt
Kaliforniassa. Itse olen kuulevinani jotain sellaista, mutta jopa Hollywoodissa
on hyvin harjoitelleita aksenttispesialisteja.
Myös Diamond sivuaa toista ajankohtaista aihetta,
muistisairauksia. Niiden jarruttamiseen ehdotetaan usein kielten opiskelua.
Niinpä ajattelin järjestää kurssin, jonka nimi voisi olla
esimerkiksi ”Latinaa henkisesti jälkeenjääneille”. Latina olisi vielä parempi
kuin saksa, koska siinä on paljon pänttäämistä. Ilman erinäisten kaavojen
opettelemista tekstistä ei saa selvää.
Näitä mietteitä myöten päädyin selvään suositukseen
arvoisille höperöityville lukijoille. Verkosta löytyy suomen yleissanakirja. Se
on osoitteessa
Erinomaisen hyvä ja kohtalaisen vaativa on uusin iso suomen
jkielioppi. Se on myös verkossa paikassa
Ehdoitukseni aivojen ulkoiluttamiseksi on siis suomen kielen
taitojen ylläpitäminen ja kohentaminen. Itse olen katsellut suomisanakirjasta
myös vieraskielisiä sanoja ja hämmästynyt, miten syvään muistamattomuuteen on
hautautunut se tieto, mikä on saksaksi uuhi (die Aue) ja italiaksi vohla
(pecorino). Tiedättehän te näiden kahden sanan merkityksen?
Helppoja hyödyllisiä ovat ruokalajit. Luennoilla totesin
aikoinani, ettei kuulijoista yleensä kukaan osaa suomen maastonmuotoja. Mikä on
ahde? Millainen on aho? Mitä eroa on niityllä ja kedolla?
Neurologi Markku Hyyppä on tutkinut kaksikielisyyden vaikutusta väestöjen terveyteen ja elinikään Suomessa. Pohjanmaan rannikon ruotsinkieliset elävät pitempään ja terveempinä kuin samoilla seuduilla asuvat suomenkieliset, vaikka perintötekijöissä ei niin kovin isoja eroja taida ollakaan. Ruotsinkielisten pohjalaisten elintavat ovat ainakin yhteisöllisempiä. Siinä yksi selitys.
VastaaPoistaTäytyypä lukea, mitä maantieteilijä Jared Diamond on aihepiiristä kirjoittanut.
Paulaharjun teosten -- tai minkä tahansa kansanelämän hyvien kuvausten, vaikkapa Klamin "Kansanelämää Virolahdella 1800-luvulla" -- lukeminen avartaa kielikuvaa kummasti. Mutta noin yleensä vältän kielioppisääntöjen ulkolukua, ja välimerkitkin asetan kuin puheen tauot, omasta päästäni.
VastaaPoistaKaksikielisyys taas on selkeä kulttuurinen oppitunti siitä kuinka kieli ei ole vain sanoja joilla on muualla toinen merkitys, vaan kokonainen edustamansa kulttuurin kuva; Kalevalaa ei voi kääntää muille kielille, sitä voidaan auttavasti referoida. Siitä huolimatta se on jo alkujaan käännetty karjalasta suomeksi.
Lisäys edelliseen -- Paulaharjun tuotanto lähes täydellisenä ilmaiseksi luettavissa e-kirjoina (PDF)
VastaaPoistahttps://www.doria.fi/handle/10024/59674
Olen niin kaksikielinen kuin aikuisena toisen omaksunut voi olla. Kotikieli on englanti.
VastaaPoistaLaps oppi englannin isältään ja suomen äidiltään. Kumpikin puhui vain omaa kieltään. Nyt lapsen lapsilla on edelleen kaksi kieltä. Englanti ja suomi. Ja vaikuttaa siltä että niistä kielistä täällä asuvalla on eniten hyötyä.
Osasin puhua ruotsia kun olin Tukholmassa töissä tienaamassa opiskelurahoja. Mutta se ruotsi ei ole yhtään sitä mitä puhutaan täällä rannikolla. On oikeasti niin, etten käsitä mitä ihmiset puhuvat kun ne puhuvat ruotsia.
Muuten minulla siis voisi olla kolme kieltä. Aktiivisina. Eipä vain ole.
Ensi alkuun voisi puhua pakkoruotsin sijaan ilmaisruotsista.
VastaaPoistaPakkoruotsi on kaikkena muuta kuin ilmaista.
PoistaKaksikielisyyden kustannnukset lankevat pääosin suomenkielisten niskaan.
Kustannukset ovat niin suuret, ettei niitä virallisella taholla edes uskalleta laskea, tai jos lasketaan, niin niitä summia ei ilmoiteta.
Turharuotsin väkisinopiskelu vie kaiken lisäksi henkisiä voimavaroja
hyödyllisempien kielien opiskelulta.
Pakkoruotsi on /C:stä ja syvältä sieltä
Vieraanamme vuonna 2006 oli Juan Luis Buñuel (s. 1934 Pariisissa), ja hän kertoi, että parhaita lahjoja, mitä hän lapsuudenkodistaan sai, oli kolmikielisyys: isä puhui espanjaa, äiti ranskaa, ja koulunkäynti alkoi maanpaossa Yhdysvalloissa, pohjaksi täydelliselle englannille.
VastaaPoistaEhdotan pakolliseksi aineeksi kouluun kolme tunnin verran viikossa Suomen oman ugrilaistaustaisen kielen harjaannuttamista; jo ammoin syrjäytyneiden sanojen tonkimista ja siinä sivussa huvittuneena rinnastelemaan sitä alkeelliseen ruotsinkieleen. Samalla oppisi senkin kielen ikään kuin sivutuotoksena.
VastaaPoistaViime kesänä kuulin ensimmäistä kertaa sanan "kempura".
VastaaPoistaNo ihan siinä vaan kempuralla suunniteltiin ja naulattiin laudat toisiinsa.
Hyvin meni.
Kiitos, Kemppi mainioista linkki vinkeistä!
VastaaPoistaTaidan ryhtyä käyttämään Sinusta jopa uutta hellittelynimeä: Kemppisempi!
terv. pekka s-to.
P.S. Mutta superlatiiviin on vielä matkaa...
Jahah että "suomen kielen taitojen ylläpitäminen" - toi voi maistua pahalle - itse en piittaa, en ole hyvä enkä paha.
VastaaPoistaOk, siinäs vanhemmat sitten puhuvat kahta kieltä (joista toisen on oltava suomenruotsi?) lapselleen, ei se ole keneltäkään pois eivätkä edes ne ikävät persutkaan tätä vastusta.
VastaaPoistaJos nyt kuitenkin sallisitte niille lapsille, joiden kotona ei olla puhuttu kahta kieltä (tai se toinen ei ole ollut suomenruotsi), mahdollisuuden valita toiseksi vieraaksi kieleksi jonkun muun kuin suomenruotsin.
Keneltä se on pois?
Tokihan tämä agumentointi on nyt Kemppisen kohdalla toivottavasti olkiukkoilua, mutta pakkosuomenruotsia puolustavat tahot kun kovin mielellään ottavat tämän "kaksikielisyys edistää henkistä kuntoa" -argumentin aseekseen.
(Käytän tahallisesti termiä suomenruotsi, sillä oikeata ruotsiahan ei täällä Suomessa opeteta eikä puhuta.)
Suomi on ruotsalainen. Endlösung.
VastaaPoistaSchwarzenegger Vienna Energy 2011 puheessaan sanoo saksaanvivahtaen mm: "DaRK RROOM" kohdassa 6:12
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=J9uBJnCnhC4
Epäjenkkiläinen töksähtelevähkö korostus kuuluu koko ajan mutta tuon voin sormella osoittaa. Käsitän nyttemmin että aksentteja on jenkeissä monenlaisia, NY:n Brooklynissä Arska olisi enempi kotonaan (kuulostaa joskus Brooklynin murteelta).
Conan O'Brien showssaan vitsailee jatkuvasti Schwarzeneggeria matkien "An Atom"[ÖN AT' OM] kun jenkit kait sanoisi [ön adöm].
MrrKAT
BBC:n humoristisessa QI-visailuohjelmassa kerrottin aikoinaan ison Arskan pyytäneen lupaa saada puhua omat vuorosanansa Terminaattori -elokuvien saksankielisissä dubbauksissa.
PoistaLupaa ei tullut. Syynä oli se, että Schwarzenegger murtaa vahvasti itävaltalsittain. Tulevaisuudesta tuleva tappajarobotti, joka kuulostaa maalaisjuntille, ei pelota ketään.
"Tuuppas miun mukkaan, jos tahrot ellää"
Voi Arska-parkaa.
Kielinero Amy Walker esittelee lyhyesti 21 englannin aksenttiaan:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=3UgpfSp2t6k
sama
Onko kielitaito koodattu jo vastasyntyneeseen, synnynnäisenä ominaisuutena, joka vaan vaatii sopivaa säätöä puhjetakseen esiin kuten S.Pinker ja N. Chomsky väittävät?. Tämän suuntaisestihan jo Immanuel Kantkin ajatteli.
VastaaPoistaOma kokemukseni lapsistani on että ne matkivat ihmisten tapaa päästellä ääniä ja ovat uteliaita siitä mitä ne merkitsevät, miten ne tehdään ja mikä merkitys niillä on kärsivälle ihmiskunnalle. Varsinkin tauot örinän ja purputuksen väleissä ovat arvoitus heille pitkään. Lapsilla kun on alussa vain sisäänhengitystauot..
PoistaJoten Kanada vastaa: heihin on koodattu uteliaisuus.
Anonyymi vei Amy Walkerin suustani.
VastaaPoistaOlen vasta aikuisena tapailiut saksan kieltä. Lapsena yritin ka monen mielestä omaksuin ok aksentin pariin kieleen, mutta mikä on nyt kun saksassa ei vaan ilkeä edes yrittää asetella suuta, kurkkua ja kieltä. Eräs kaunis neiti vaivaannutti kun hän sitkeästi yritti kuulostaa frankfurtilaiselta (!?) mutta kun palasi sieltä työkomennukselta, kaikki ihailivat miten sujuvasti aksentoi. Ero oli lopulta pieni, kuin Akatemian oppilaskonsertin ja laulukilpailun finaalin ero: edellisessä moni aukoo suutaan kuin lahna, mutta vähän myöhenmin se sukuu luontevasti.
Ruotsin opettajani totesi joskus, että surkeinta ruotsinkielen lausuminen oli hänen kokemuksensa mukaan laitilalaisella oppilaalla, jonka molemmat vanhemmat ovat syntyperäisiä laitilalaisia. Parhaimmat oppilaat kielenopiskelun sekä lausumisen kannalta olivat karjalais-laitilalaiset tai muut karjalais-paikallisten avioliittojen kautta murrekylvyn saaneet.
VastaaPoistaKuinkahan paljon tätä puolta on tutkittu vai onko Suomi jo niin täysin yleiskielinen maa television jäljiltä, ettei murteilla ole enää vaikutusta?
Parhaat muistoni lukiosta 60-70-luvuilta minulla on ruotsinopettajastani. Hieno nainen! Sain ainoan kouluaikaisen stipendini häneltä ruotsin laudaturin perusteella. Hänen erinomaisen opetuksensa ansiosta pääsin opiskelemaan Åbo Akademin valtiotieteelliseen suoraan papereiden perusteella. Lämpimät kiitokset hänelle näin 40 vuotta jälkeen päin!
VastaaPoista