Niin kauan kuin et ole pyytänyt ja käyttänyt puheenvuoroa,
toiset ovat epävarmoja siitä, miten tyhmä oikeasti olet. Kun olet puhunut,
epävarmuus on kadonnut, paitsi ehkä sinulta itsestäsi. Jos olet suhteellisen
tavallinen suomalainen, saatat miettiä, että mitähän sitä tulikaan sanottua ja
olikohan se aivan järkevää.
En oikein kestä ihmissuhdeoppaita mutta rohkenen kuitenkin
esittää arvioni, että niistä neljä viidestä suosii hölöttäjiä ja yllyttää
höpöttämään silloinkin kun ei ole asiaa.
Se on aikamme amerikkalaisuutta. Jokaisen pitäisi muka olla
kuin puhelinmyyjä, myös kahvikekkereillä, työpaikoilla tai kulkuneuvoissa.
Voi olla hyvinkin totta, että ihmisiä on sisäänpäin
kääntyneitä ja kosketusta hakevia eli ekstroverttejä. Ainakin Jung kirjoitti
jotain sellaista, ja tuo ajatus on joka tapauksessa hyvin vanha.
Kykyni lähdetekstien arviointiin ei ole riittävä, mutta sekä
Mooses että Jeremia vastasivat itsensä
Jumalan kutsuun kauhistuen: Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en
ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä
puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
Nähdäkseni tässä ei ole ihmettelemistä. Rabbiinit ja muut
selittäjät ovat arvelleet, että Mooseksella oli puhevika tai että hänen
kielitaitonsa oli puutteellinen. Mielestäni hän sanoo selvästi, ettei hän osaa
pitää puheita.
Jeremia, kuten muutamat muutkin kollegansa, oli niin huono
puhuja eli kyvytön ottamaan yleisöään niin että hänen jatkuvasti kävi huonosti,
joten aihetta valitusvirsiin oli omastakin takaa.
Haluaisin mainita tässä yhteydessä Jeesuksen. En ole ainoa,
jonka mielestä vuorisaarna on hienoin ja siis arvoituksellinen puhe, jota historia
tuntee. Se oli osoitettu kansanjoukoille. Evankeliumeista saa nimittäin
sellaisen vaikutelman, että Raamatun Jeesus oli aika epäsosiaalinen henkilö.
Vaikka yrittäisi riisua pyhyyden hänen henkilönsä ympäriltä, häntä on vaikea
kuvitella rupattelemassa edes opetuslasten tai sukulaisnaisten kanssa. Tarina
Jeesuksesta 12-vuotiaana temppelissä – jossa hän löi oppineet ällikällä, tuntuu
osoittavan, että tapaus oli suuri yllätys. Akinakin evankelistat johdattelevat
lukijan ajattelemaan, että hän puhui vasta kun hänellä oli sanottavaa, ja
joskus hän puhumisen sijasta toimi, kuten käsityöläisen ja käsityöläisen pojan
voi odottaakin toimivan.
Tässä viittaan tätä nykyä harvoin mainittuun tapaukseen,
siihen nimittäin, kun Jeesus karkotti johdannaiskauppiaat temppelistä. Luther,
joka lienee ollut hyvin monimutkainen henkilö ja ainakin juovuspäissään (”Pöytäpuheet”)
suulas, nosti rähinän paavin liikkeelle laskemista optioista, joita ainakin
ennen nimitettiin ”aneiksi” – maksa nyt käteisellä, niin saat korvauksen kuoltuasi
(kiirastulessa).
Roomalainen perinne tuntee ja ylistää useitakin huonoja
puhujia, ja Kreikassa oli kokonainen maakunta, Lakedaimon eli Sparta, jonka
asukkaat olivat kuuluisia vähäsanaisuudestaan. Samaa ominaisuutta muuten
ylistetään myös viikinkikirjallisuudessa.
Omassa historiassamme henkilöitä, joita kirjallisten
muistiinpanojen mukaan ei ympäröinyt seurallinen puheensorina, olivat
esimerkiksi Mannerheim ja Ryti. Lisäisin mielelläni Tannerin, mutta en ole
aivan varma. Kaikki mainitut olivat ainakin jokseenkin kehnoja puheen pitäjiä,
eikä ole tietoa, että he olisivat koskaan puhuneet ketään pyörryksiin.
Tämä oli pieni esseistinen huomio. Sujuvuuden ihanne ei ole
ongelmaton. Silti jotenkin tuntuu, että tämän hetken politiikassa ja muussa julkisessa
elämässä sanojensa punnitsija ei potkisi pitkälle. Elämmekö puppupuheiden
korkeasuhdanteessa?
Otsikosta – yksin oleminen on suurta ylellisyyttä. Yksinäisyys
on paha puute, joskus tappava tauti. Vaikeneminenkin on kultaa vain, kun myös
hopeaa on tarjolla.
Mooseksen osalta on hyvä muistaa ensin tietenkin se, että kun meillä, ei tiettävästi edes Vatikaanin kammioissa - tai Torinon kääriliinakellarissa, josta yhtä ja toista, tosin uus- eikä vanhatestamentillista, tavaraa löytyykin - ole tallella aitoa c-kasettia tai fonografitallennetta Mooseksen ja Jumalan välisestä small talkista, emme voi tarkkaan ottaen olla varmoja siitä, etteikö jälkeen päin Mooseksenkin repliikkejä olisi hieman muunneltu sujuvampaan muotoon kuin mitä ne de facto olivat; ja toisekseen se, että Mooseksella, vanhalla koijarilla, oli liukaskielinen velipoika Aaron, joka tarvittaessa ilmoitti kansalle, mitä veli Mooses oli ylemmältä taholta kuullut ja toimeksi saanut.
VastaaPoistaSiis kovin tuttu informaation kaksi- tai useampivaiheinen leviämisprosessi, jossa ei käytetty milloinkaan kirjallista tms. dokumentaatiota, message välittyi vain suullisessa muodossa. Sekä amerikkalainen mafia että mm. suomalainen poliittinen elämä (myöhäis-kekkoslaisuuden aikana) ovat käyttäneet samaa informaatiomallia. Mafialla kyse oli varmuuden vuoksi vastaisen juridisen todistelun vaikeuttamisesta (laitetaan kollaboraattoriksi herjennyt välimies tarvittaessa ns. betonikengät jalassa East Riverin pohjaan, jolloin syntyy katkos informaatioketjussa eikä kukaan muu muista mitään), suomalaisessa poliittisessa menettelyssä tehtiin lähes samoin, useimmiten toki hieman diskreetimmin mutta samoin lopputulemin.
Virolaiset ovat etelä- ja itänaapurien mielestä hitaita. Venäläisillä on uskomattoman paljon anekdoottejä hitaista virolaisista ja huonompi vielä - myös hidasälyisistä virolaisista. Tunnetuin esimerkki on suurin ppirtein tällainen:
VastaaPoistaVirolainen ukko ja hänen kaksi poikaa matkustelevat hevoskärryillä markkinoille. Nuorempi poika sanoo hitaasti: Näittekö? Kettu meni tuolla.
Kolme tuntia myöhemmin vanhempi poika venyyttelee: no sehän oli koira.
Ja vielä kolme tuntia edeenpäin ukko närkästyy ja taas hitaasti: no älkääs nyt taas käykää niin kuumana, pojat
Niillä harvoilla kerroilla, kun venäläiset klassikot ja puoli-klassikot on virolaisia maininneet, ne useimmiten ovat hitaat ja välillä niin tyhmät, että nykypäivänä niitä pidettäisin invalideiksi.
Olkoon tähän loppuun vielä sanottu, että suomalaiset ainakin näyttävät puhuvan hitaammin kuin virolaiset ja yksi syy siihen on suomen kielen suhteellinen foneettinen epätaloudellisuus, mikä minusta ei mitenkään vähennä sen kielen suurta rikkautta ja syvyyttä. Saatta olla, että pitkä lausuminen kasvattaa lauseiden painoa, eikä puhe pääse ajatusta karkuun, kuten usein venäläisillä
Minulle on kerrottu, että esim uusilla kansanedustajilla ei mene kovinkaan monta viikkoa, kun nämä oppivat samanlaisen puhetyylin kuin kokeneilla kansanedustajilla on.
VastaaPoistaVaikka ajatus katkeaa, niin puhe ei milloinkaan.
Just niin.
PoistaOlli Rehnin puheita on helpompi tulkita kuin Howard W. Campbell Jrn. Asiat ovat juuri päinvastoin. En tiedä kummasta se kertoo enemmän, miehestä vai hänen edustamastaan organisatiosta. Eurooppa monine kansalaisuuksineen on kuin kalaparvi ja Isoveljen on hankala hallita sitä. Saako Amerikka oman Beppe Grillon?
VastaaPoistaElämme huudahteluyhteiskunnassa.
VastaaPoistaJostakin kiven alta repäisty päivystävä dosentti möläyttelee iltauutisissa aivan mitä sattuu, toimittajat eivät osaa edes prosenttilaskua, peruskoulun fysiikasta nyt puhumattakaan. Kun Fukushimassa syöpäriski on kasvanut 0,75 %:sta 1,25 %:iin, se tarkoittaa toimittajan mielestä, että riski sairastua syöpään on 70 %. Ja siitä sitten vain lööppiä lykkäämään...
Poliitikoille merkitsee vain se, miltä one-lineri näyttää seuraavan päivän uutisissa. Ei esim. se,onko lausunnolla mitään fysikaalista tai taloudellista pohjaa. Tästä syystä mm. johtavat ministerit tuntuvat enemmän mainostoimistojen itseään toistavilta audiotulostimilta, kuin ajattelevilta tai edes jossakin määrin vastuullisilta valtiomiehiltä.
Kyllä, vähemmän, mutta harkitumpaa puhetta edes jonkinlaisella totuudellisuuspyrkimyksellä edes aivan perusasioiden suhteen.
Toki tiedän, että toiveeni on turha...
Jukka, me elämme sitä. Latinalaisen logiikan perusta on korvattu pupulla, ja se on jos sallitte sanoa - virhe joka vielä maksaa.
VastaaPoistaEn tiedä, kuinka näin pääsi käymään. mutta jo Kallinen käytti vertausta: kun vesi seisahtuu, roskat nousevat pintaan.
Kun Blogisti otti muutaman poliitikon nimen esille, niin olisiko Mooseksen ja Jeremiaan kaveriksi syytä nostaa myös Sauli Niinistö. Presidentin asema tietysti kangistaa kieltä, mutta eivätpä hänen aiemmatkaan puheensa ole mieleen jääneet.
VastaaPoistaTässä tullaan taas vanhaan tosiasiaan: puhuminen ja kirjoittaminen ovat aivan eri lajeja. Niinistö on mielestäni todells hyvä kirjoittaja. Juuri käsiini osuneessa Me muut: kirjoituksia yhteiskuntaluokista -antologiassa hänen tekstinsä on selkeää ja rytmikästä. Ja ennen kaikkea hänellä on ajatuksia ilmaistavaksi.
Puhua selvasti on harvinainen taito.
VastaaPoistaPuhua selvasti ja vain silloin kun on todellista asiaa, on todella harvinaista.
Ane lienee enemmänkin jonkinlainen sieluvakuutus (vrt. henkivakuutus) kuin optio. Siihenhän ei kai liittynyt mitään mainintaa sielun lunastushinnasta sen erääntyessä kuolinpäivänä saati tämän lunastuksen vapaaehtoisuudesta.
VastaaPoistaEn tosin ole tietoinen anesopimuksien, jos niitä edes sopimuksiksi voi nimittää, tarkoista ehdoista. Oletan, että asiaan liittyi paljonkin pienellä painettua pränttiä.
Minulle on yllätys, että Tanneria pidettäisiin kehnona puhujana. Tannerin on kuitenkin pitänyt vedota satoihin, ellei tuhansiin demareihin, jotka ovat valinneet hänet johtajakseen. Työväen Arkistosta löytyy satoja Tannerin puheita, jos joku haluaa käydä niitä läpi.
VastaaPoistaMannerheimille riitti muutaman aatelisen monarkistin, militaristin tai suomenruotsalaisen vakuuttaminen, että Mannerheim oli todellakin Johtaja, jota ilman Suomi ei selviydy kommunismin kiroista.
Rydille riitti muutaman teollisuuskapitalistin tuki, eivät suurkapitalistit tarvinneet retoriikkaa. Heille riitti Rydin Suomen Pankissa harjoittama valuuttakurssipolitiikka sekä lainat, joita Suomen Pankin pääjohtajan oli helppo järjestää hyville velikullille, olivat se sitten rotareita, vapaamuurareita, tai OTK:n johtajia.
Suomen Pankin kassasta löytyi siis lainaa Tannerin kaupalle, joka oli pankkivaltuutettuna Rydin esimies. Tuohon aikaan tuskin esteellisyyskysymyksiä pohdittiin....
Olisi mielenkiintoista tietää millaista puheensorinaa tällä kolmikolla oli vuonna kevätkesällä 1941. Siis silloin, kun Suomi ei ollut sodassa, mutta kansa oli pimennossa.
Miten tai milloin Tanner tai Ryti puhuttiin pyörryksiin, kun Suomi solmi Saksan kanssa sotilasliiton?!
Rämä on minulta aevailua - Tanner oli loistava kirjoittaja (esim. muistelmat). Puheista olen muodostanut käsityksen Paavolaisen elämäkertateoksista.
PoistaArvaan siis, että Salinin ja muiden suurpuhujien jälkeen Tanner - samoin kuin Matti Paasivuori - pysytteli määrätietoisesti kuivakiskoisessa tyylissä.
Kollegana ihastuin laajaan lehtiseen, jonka asianajaja Tanner oli julkaisut vuoden 1918 tapahtumista ja rikosoikeuden tulkinnasta jo 1918.
Vaikka Tannerin asianajajan ura jäi käytännössä vielä lyhyemmäksi kuin Risto Rytin, hän lienee ollut huippumies tuollakin alalla. Työväen lakiasiaintoimisto Tanner & Hakkila mainosti Työpmiehessä ja sitten Sjuomen Sosialidemokraatissa etusivulla vuosikymmeniä
"Miten tai milloin Tanner tai Ryti puhuttiin pyörryksiin, kun Suomi solmi Saksan kanssa sotilasliiton?!"
PoistaEi milloinkaan, sillä Suomi ei solminut Saksan kanssa sotilasliittoa toisessa maailmansodassa.
Mutta jos anonyymi Provokaattori tarkoittaa sitä, milloin Suomen johtajat päättivät ottaa omansa pois kommunistiryssiltä mahtavan Saksan siivellä, niin olisikohan se ollut niihin aikoihin, kun Stalin ja Molotov kärttivät sopimusliittolaiseltaan Hitleriltä lupaa tappaa, ryöstää, raiskata ja hävittää Suomi-neito.
Pyörryttää se vähempikin maalaispoikia.
Jos Suomen ja Saksan välillä ei ollut liittoa, niin Saksa miehitti pohjoista Suomea vuosina 1941-1944?
Poistahttp://kemppinen.blogspot.fi/2006/01/presidentit-murheet.html
Ei Kemppinen tiedä, mistä löytyy Petäyksen suorittamien kuulustelujen paperit? Kansallisarkistosta?
Ehkä eräs Suomen historian yhdessä tiukimmissa paikoissa lausuttu retoriikka:
Paineet hallituksesta lähtemiseen olivat juhannuksena 1944 kovat. Puoluetoimikunta ja SAK:n johto samoin kuin eduskuntaryhmän valmistava valiokunta ehtivät jo kokouksissaan päättää oppositioon menosta. Kanta hallituksessa pysymisen puolesta voitti vasta pitkällisten keskustelujen jälkeen eduskuntaryhmän kokouksessa. Ryhmä äänesti äänin 36-26 hallitukseen jäämisen puolesta. Ennen äänestystä kokouksessa hiljaa pysytellyt Väinö Tanner pyysi puheenvuoron ja sanoi:”En ole tahtonut vaikuttaa ryhmän kannanottoon. Teette henkilökohtaisen palveluksen meille, jos päätätte, että meidän on lähdettävä hallituksesta. Mutta jos tahdotte tehdä maalle palveluksen, niin silloin on meidät jätettävä hallitukseen.” Tanner itse pidättäytyi äänestyksestä. / Tässä lainaus Ulpu Iivarilta, jos haluaa tarkemmin lukea hyvää puoluehistoriaa, niin Hannu Soikkanen on kirjoittanut SDP:n historiasta kolme osaa.
Jos virolaiset ovat vähänkään käyttäytyneet suomalaisten tavoin, kuvittelen suurimman osan kieltäytyneen ymmärtämästä venäjänkielisiä käskyjä tai ohjeita tahallaan. Suomalaisen kansan keskuudessa oli ainakin kovin yleistä, ettei ruotsin tai venäjän kielellä esitettyjä käskyjä tahallaan ymmärretty, se oli sitä sen ajan hiljaista kapinaa.
VastaaPoistaIsäni kertoi Papan Viipurin torin kauppamatkoista, joissa Pappa aina tarpeen tullen kyllä ymmärsi venäjää, jos siitä sattui hänelle olemaan jotain etua.