Sivun näyttöjä yhteensä

2. maaliskuuta 2013

Päivän mietelause





Sääli, että huonoista ja halvoista vekottimista on niin vaikea saada tietoja. Hyvistä ja aivan liian kalliista tieto tulee pyytämättäkin.

En anna vihjettä kynistä. Tiedän itse, mikä kynä sopii parhaiten minulle. Tarvitsen kynää mm. erilaisiin muistiinpanoihin, kauppalistoihin ja hajanaisiin merkintöihin vaikkapa blogin aiheista. Valintani on tietty geelikynä, joita saa nyrkillisen eurolla. Itse varastelen niitä Aalto-yliopistolta. Koska olen siellä kirjoilla ja mukana erilaisissa asioissa ja on kulkuluvat ja kaikki, etu on mittava.

Tämä viikonvaihde on ollut syvätyydyttävä. On ollut kaikenlaista rientoisuutta lapsenlasten kanssa. Koska asianomaiset ovat saaneet itse valita, ohjelmistoon kuuljui käynti Verkkokaupan myymälässä Jätkäsaaressa. Itse nautin noista käynneistä melkein yhtä paljon kuin pistäytymisestä Biltemassa.

Yksi taksinkuljettaja muuten sanoi, kun älähdin hänen autoonsa istuessani, että oikein Letukka eli Chevrolet, että kylläkin Biltema-versio, valmistettu kai Koreassa. Ja kyllä myös K-Rauta on kova juttu. Sen jälkeen kun myyjissä alkoi rautakaupassakin olla paljon naisia, palvelu alkoi toimia niin että Speden klassinen ”Rautakaupassa”-speksi on vain paha muisto.

Tänään etsin selvästi alle 100 euron puhelinta, koska entinen (Nokia E75) mätänee käsiin. Kännykät ovat tuoretuotteita. Ei ole kuulkaa helppo löytää. Mielestäni puhelin voisi olla hyvä, jos sillä voisi soittaa. Esimerkiksi iPhone, jonka olen jossain välissä hankkinut, on varsin hyvä moneen käyttöön, mutta puhumiseen ikävä. Minusta ei ole miellyttävää painaa lasia korvaa vasten ja tuntea, miten akku alkaa kuumentua kuin sauna.

Sitä Nokian värkkiä, jossa oli oikeat kynnellä koputeltavat näppäimet, ei sitten enää saa, ainakaan siitä kaupasta.

Reissu oli kuitenkin hyödyllinen. Nyt uusi tietotekninen ongelma on Lukemista Äidille. Hän lukee romaanin päivässä, mutta ei oikein tahdo jaksaa pidellä kirjaa pitkän. Niinpä olen skannannut hänelle hiukan luettavaa, koska liuskojen lukeminen on kuulemma helppoa ja mukavaa. Lisäksi niiden kääntöpuolelle voi tehdä muistiinpanoja.

Siinä työssä tahtoo aina väsyä. Nostetaan kantta, käännetään skannattavan kirjan sivu, lasketaan kansi, painetaan enteriä.

Tänään käsitin, kuten monena muunakin elämän päivänä, olevani surkuteltava hölmö. Siellä näytti olevan hintaluokassa 60 – 80 euroa moniakin skannereita, jotka ovat niin pieniä ja kevyitä, että sellaisellahan skannailee sylistään vaikka televisiouutisia katsoessaan. Kohdehenkilö, äitini joka täyttää tulevalla viikolla 90, taisi marjamatkoilla kutoa yhden sukan mennessä ja kun kolme litraa puolukoita oli ämpärissä, toisen sukan kotiin kävellessä.

Vitsi ja asiasta kirjoittamisen syy on selvä. Tekstin skannaaminen ei todellakaan edellytä hääviä jälkeä. Vaatimatonkin vehje tekee täysin luettavaa. Eli neljänneksen pöytätilastani haukkaava Canonin printteriskanneri, josta muutenkin on ollut aina pelkkää murhetta, on vanhentunut koje, varsinkin kun se on mustesuihkuvehje, johon ei kohta edes saa niitä hirvittävän kalliita patruunoita. (Mustavalkoiselle olen ymmärtänyt hommata vuosia sitten alle satasen laserin, joka toimii kiukuttelematta. Kiitos valmistajien, siihenkään ei kyllä kohta enää saa värijauhetta.)

Monilla kaupoilla on nykyisin velvollisuus ottaa uutta ostaessa vanhat romut vastaan, kierrätykseen tai mihin menevätkään. Ainakin Anttila ja Verkkokauppa todella tekevät niin.

Suvun piirissä on myös kartutettu garderoobia. Erääseen valokuvaukseen liittyvään hankkeeseen on tarvittu rekvisiittaa. Matinkylän kierrätyskeskus on niin hyvä, että sieltä tahtoo väkisin tarttua mukaan käyttötavaraa. Keskihinta euro. Jos sattuu vastaan sähkölaite, väittävät että niiden turvallisuus on takahuoneessa tarkastettu.

Kuvassa blogin kirjoittaja kavereineen tulostamassa päivän mietelausetta. Huomenna 3-5 lapsenlasta viedään Peuranmaalle mäkeen. Elias ei tule, kun hän muka on liian pieni skimbaamaan eikä ole monoja (eikä mutakaan kenkiä). Ja mies on jo täyttänyt 3 kuukautta!

13 kommenttia:

  1. Kaipa kynätehtailu on oikeaa bisnestä. Itse olen 64-vuotias ja vielä työelämässä. Hämärästi muistelen ostaneeni viimeksi kuulakärkikynän joskus 80-luvulla. Niitä vaan on taskuissa ja huushollissa, yhtäkään en muistaakseni ole varastanut.

    VastaaPoista
  2. Lauantain Hesarissa Suvi Ahola kirjoittaa lukupiireistä, väitostutkimuksensa aiheesta. Onko kukaan tehnyt tutkimusta sukankutosmispiireistä tai yleensä sukankutomisesta. Mitä ratkaistaan villasukkien ylituotano. Markkinavoimat eivät voi sitä ratkaista, koska sukkia pukkaa markkinoille vaikka kysyntää ei ole. Haittaveroon ei ole perustetta, eihän villalanka siitä kulu vaikka se sukaksi kudotaan. No, sukkia kutova mummo on kaunis näky, ei yhtä kaunis lastaan hoivaava äiti, mutta melkein.

    Voisiko kirjasta repäistä sivun kerrallaan luettavaksi. Se olisi tietenkin lähes pyhäinhäväistystä. Monet kirjat jäävät kertalukemiselle. Voisihan sivut laittaa takaisin kansien väliin, kumilenksu ympärille ja kirja hyllyyn.

    VastaaPoista
  3. Pakko palata tähän Himasen ja kaveriensa Siniseen kirjaan:

    Filosofi Pekka Himasen Sininen kirja on yhtä guggenheimia:

    http://www.hyvejohtajuus.fi/10420/himasen-sininen-kirja-on-yhta-guggenheimia/

    Ettei nyt tulisi kenellekään väärinkäsitystä, niin itse en ole puolesta enkä vastaan vaan pikemminkin päinvastoin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä. Nauru pidensi ikää, toivottavasti ei kuitenkaan viimeisien kituminuuttien kohdalta.

    VastaaPoista
  5. Sydämelliset onnittelut äidillesi ja kiitokset hänen monista hienoista neuleohjeistaan, joiden mukaan olen kutonut. Toivottavsti hän voi hyvin. Ihailen hänen aktiivisuuttaan. Vanhana oma äitini, joka oli kutonut satoja sukkia, soitti minulle nolona ja sanoi, ettei muista enää kuinka kantapää tehdään.Samoin hän saattoi kysyä lihapullien teko-ohjetta. Sanoin, että unohda ne rauhassa, olet tehnyt noita töitä liiankin kanssa elämäsi aikana.Hän eli 89-vuotiaaksi.

    VastaaPoista
  6. Puhelimesta. Minulla on poijan perintönä Salaisten kansioiden Mulderin mallin mukaan hankittu nokialainen, varmaan ainakin 15 vuotta vanha. Tehoakku toimii edelleen, vaikka sitä pitää latailla aika usein.

    Voi soittaa ja lähettää tekstareita. Muistaakseni se Mulderin kaveri, se nainen, väänsi aina vitsiä kännykästä, johon Mulder oli ilmiselvän fetisistisesti rakastunut. Naisen mielestä "shoe phones is a joke". Sana kenkäpuhelin tulee Maxwell Smart-agenttisarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irvailkaa mitä irvailette puhelimista, mutta minä ainakin haluan säilyttää kynsillä näpyltävän hienosti toimivan E75:seni hamaan hautaani asti.

      Pelkään Nikolai Gogolinin kohtaloa. Äijä arkutettiin tavalliseen tapaan selälleen, mutta kun vuosikymmeniä myöten arkku avattiin, ruumis olikin vatsallaan. Kännykällä olisi voinut tilata vaikka kevyemmät mullat.

      Poista
  7. Olet onnellinen mies. Sinulla on (super)äiti elossa. Sinulla on lisäksi joukko lapsenlapsia.

    Kirjoita joskus siitä, miten ikävää on, kun ihmiset eivät enää tee lapsia. On surullista olla lapsenlapseton.

    VastaaPoista
  8. Olishan se metkaa nähdä blogisti skimbaamassa...

    VastaaPoista
  9. Oxfordin yliopistossa filosofiasta väitellyt Juhani Yli-Vakkuri selvitti ammattifilosofien näkemyksiä filosofi Pekka Himasen kohutusta tekstistä. Vastaukset eivät olleet kehuvia, kertoo Helsingin yliopiston dosentti Panu Raatikainen Uuden-Suomen Puheenvuoro-blogissaan.

    Yli-Vakkuri käänsi Himasen Sinisen kirjan keskeisen osan englanniksi ja kysyi englanninkielisiltä ammattifilosofeilta minkä tyyppistä tekstiä he arvelisivat hänen siteeraavan ja mitä mieltä he ovat sen laadusta. Yksikään vastaajista ei ollut kuullut Himasesta tai Sinisestä kirjasta.

    – Ammattifilosofit arvelivat, että kyseessä on joko perusopintotason filosofian opiskelijan essee (keskinkertainen tai huono arvosana), tai henkilö jonka erikoisala on joku ihan muu kuin filosofia, Raatikainen kertoo.

    Filosofit lyttäävät työn laadun ”roskaksi”, ”varsin keskinkertaiseksi” ja ”huonoksi, korkeintaan C:n arvosanan arvoiseksi”.

    VastaaPoista
  10. "En anna vihjettä kynistä. .. Valintani on tietty geelikynä, joita saa nyrkillisen eurolla."

    Antaisit nyt, meille kynäfriikeille, kun Akateemisessakin pirut maksavat 2,5 €/kpl ja ovat vielä huonoja.

    VastaaPoista
  11. Kokeile Lidlin kyniä? Minäkin tein niin ja nyt piirongin laatikossa on niin paljon free ink rollereita, että kelpaa useammankin ristikon täytellä.

    VastaaPoista
  12. Pieniä sieviä skannereita... Onko kokemuksia Ion Copycat -tyylisistä laitteista? Eli noista povitaskuun mahtuvista patukoista, joilla vain pyyhkäistään skannattavan dokumentin päältä ja a vot, valmista on.

    VastaaPoista