Sivun näyttöjä yhteensä

26. elokuuta 2011

Syntynyt oikeaan aikaan




Kommentoija oli niin oikeassa. Vaikka ajatus osoittaa heikkomielisyyttä, osaa se viehättääkin.

Kuuntelin Bruckneria radiosta vanhan kirurgin kanssa 1962, kun Berliinin muuri oli juuri rakennettu. Hän mainitsi syntyneensä hankalaan aikaan, koska hän oli haavoittunut ensimmäisessä maailmansodassa seitsemän kertaa ja toisessa viisi.

En minä hänen sukuhistoriaansa kaivellut, mutta ”von” oli tullut nimeen 1700-luvun puolivälissä ja ehkä siksi hän osasi sanoa yhtä ikävästi keisari Wilhelmistä kuin hitleriläisistä. Hän oli ollut Sauerbruchin opissa, ja hän jakoi uskollisuuden tunteensa kahtaalle, Brucknerin jumalalle ja kirurgialle, joka hänestäkin oli enemmän taide kuin tiede. Tulimme juttuun, koska olin maininnut, että kreikan kantasana ”kheir” viittaa käsillä tekemiseen.

Hän mainitsi tuon hankalaan aikaan syntymisen ja muisteli, ketä kaikkia Goethe oli tavannut henkilökohtaisesti.

Synnyin kotona ja seuraavan päivänä oli jouluaatto ja sitten alkoi vuosi 1945. Kun olin opiskellut riuskasti, ehdin joka paikkaan ennen suuria ikäluokkia eli 1945-1949 syntyneitä. Yliopistossa mahtoi olla jokin pääsykoe, mutta se ei jäänyt mieleen. Luin huvikseni peruskurssille Forsmanin isot rikosoikeuden kirjat ja huomasin olevani samalla tavalla synesteettinen kuin isäni. Suurin osa hänen sotien jälkeen käyttämistään tenttikirjoista kelpasi sellaisinaan minulle 1960-luvulla. Osa niistä oli painettu 1900-luvun alussa.

Isä oli alleviivannut rikoslain ”erinäiset rikokset” (De särskilda brotten) viidellä väriliidulla. Nimikkeet (esim. ”pesänkavallus”) ovat minulle edelleen keltaisia ja kvalifioinnit (”pahoinpitelee käyttäen hengenvaarallista astaloa”) preussinsinisiä. Rangaistusasteikot ovat punaisia.

Olen kertonut ennenkin, että tosissani olen hakenut elämässäni yhtä työpaikkaa, jonka sain heti. Muut olivat muodollisia. Korkeimmassa oikeudessa kansliapäällikkö Wäre lykkäsi vastaukseksi kysymykseeni ylimääräisen esittelijän tehtävistä asiakirjoja kainalooni. Hovioikeuteen lähetin tietenkin hakemuksen, ja korkeimmassa sanottiin että hyvä kun sinusta päästiin.

Kurssikavereille oli samanlaista. He menivät ministeriöihin ja tienasivat ylimääräistä juoksemalla asianajotoimistojen apulaisina tai ahkerimmat panemalla kokoon pöytäkirjoja raastuvanoikeudessa.

Jopa morsiamia ja vaimoja löytyi vaivattomasti ja vuokra-asunto Kolmannelta linjalta ja kotiapulaisia Sonkajärveltä.

Pääsin Amerikkaan AFS-nimisen järjestön kautta lukiolaisena. Sinne oli kova karsinta. Olin aika innoissani. Sitten tuli peruutus. Vastaanottavassa perheessä oli tapahtunut jotain eikä korvaavaa sijoitusta löytynyt. Se oli onnenpotku. Siihen aikaan Amerikassa oleilleen ja kieltä osaavat arvioivat olevansa toista biologista lajia kuin matalaotsainen rahvas. (Paavo Väyrynen oli kai jossain, ja jäi sellaiseksi. Samoin kai oli Paavo Lipponen. Jorma Ollila ja Pentti Kouri olivat Atlantic Collegessa.)

Tuota häpeäisi, jos se olisi itse aiheutettua. Meillä ja varmaan myös viisi vuotta nuoremmilla oli varma tulevaisuus. Vallankumouksia eivät tee köyhät työläiset, vaan köyhät lakimiehet, ja apuna ovat lehtimiehet.

Nyt tilanne on hyvin vakava, koska nuorilla ei ole tulevaisuutta. Ongelmaan ei auta koulutus.

Yhdysvaltain viisain veto oli 1945 kotiutettujen sotilaiden opintojen rahoitus, joka oli avokätistä. Saksa aiheutti vaikeutensa jättämällä tappamisesta innostuneet kotiutetut heitteille 1919. Yksi heistä oli Hitler.

Suomi, Saksa ja Japani olivat jv-joukkueenjohtajien maita vuodesta 1945. Puheet RUK:sta ovat pötyä. Se on vain koulu. Asutus ja jälleenrakennus toteutettiin johtamis oppineiden upseerien komennossa ja näistä upseereista katkeroituneiden sotamiesten ja korpraalien toimesta. Tiedän. Olin kauan heidän johdettavanaan. Olivat hiukan pikakoulutettuja mutta osasivat olennaisen. 

23 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. "Siihen aikaan Amerikassa oleilleen [sic] ja kieltä osaavat arvioivat olevansa toista biologista lajia kuin matalaotsainen rahvas."

    Entisenä AFS-läisenä sanoisin, että siihen aikaan vaihto-oppilasvuotta arvostettiin, koska oli harvinaista. Kun laivamme saapui New Yorkiin, meistä oli kuva New York Times -lehdessäkin.

    Osa meistä oli varakkaan eliitin lapsia, osa - kuten esimerkiksi minäkin- pääsi Amerikkaan kokostipendillä. Yhdestä samana vuonna vaihto-oppilaana olleesta tuli Helsingin Yliopiston kansleri, toisesta suurlähettiläs, muista tavallisia akateemisten ammattien harjoittajia.

    En ole kuullut kenenkään kuitenkaan kerskuvan vaihto-oppilaana olostaan. Kiitollisia olemme olleet, sillä vaihto-oppilasvuosi oli paitsi suuri seikkailu myös pitkä askel kohti hyvää kielitaitoa ja kansainvälistä ajattelua.

    VastaaPoista
  3. Ad Anna Amnell: - tuota en tarkoittanut. Tunnen 50-50 -lukujen taitteessa USA:ssa olleita ja käsitykseni on sama.

    Yritin ironisoida omaa kateellisuuttani ja päivitellä, miten läheltä liippasi. - Nuorempi veljeni, josta tuli hyvin kunnollinenihminen, oli n. 1964 tai 1965 Rotary Foundationin vaihdossa ja hyötyi siitä suuresti.

    VastaaPoista
  4. Koko ikäluokasta on ilmestynyt iso tutkimuskin:
    Douglas Owram: Born at the Right Time. A History of the Baby Boom Generation (University of Toronto Press 1996).

    Toistaiseksi olen ehtinyt vasta lukemaan kursorisesti sieltä täältä. Paljon siinä on kamaa.

    VastaaPoista
  5. Eräs vanha naapurini oli 60-luvulla vuoden Saksassa, kyseessä oli jonkinlainen kaupallinen "vaihto-oppilasvuosi" eli kaikki olivat tietylle kaupalliselle alalle pyrkiviä nuoria.

    Heitä oli kymmenen miestä ja kymmenen naista.

    Kaikki kymmenen miestä palasivat vuoden kuluttua Suomeen ja heistä tuli pankinjohtajia jne.

    Kaikki kymmenen naista jäivät Saksaan, menivät naimisiin saksalaisen miehen kanssa ja heistä tuli saksalaisia kotirouvia.

    Tilanne nyt:

    Miehet ovat hyvällä eläkkeellä.

    Naisista puolet on eronnut ja palannut Suomeen, jossa yrittää kitkutella pienillä tuloilla saksalaista ex miestään sovinismista haukkuen. Toinen puoli lienee Saksassa onnellisesti naimisissa ja kotirouvan eläkkeellä (jos sellainen siellä on).

    Tarinan opetus: elämä on.

    VastaaPoista
  6. Siskoni meni aikoinaan vaihtariksi Saksaan ja vastavierailuja sen jälkeen riitti.
    Nyt meidän keskimmäinen on Havannassa rumpujen perässä ja tuntuu tosi hurjalta, kun ei hänestä ole kuulunut ensi viestin jälkeen mitään.
    Ikinä en olisi itse lähtenyt merta edemmäs kalaan. Mutta iloitsen poikani menemisestä Pääkallon paikalle, vaikka siis hirvittää.

    Kirjoitan paraikaa sodan jälkeen syntyneiden mietteitä erääseen yhteisjulkaisuun. Totta: ennen koulutus pelasti monet, nykyään ei edes koulutus.

    Pirkko A

    VastaaPoista
  7. Eilen luki paikallismaakuntalehdessä, että maaseutukeskuskaupunkimme nuorisotyöttömyys on suurempi kuin Lontoossa tai Berliinissä. Eikä varmasti ole lähellekään ainoa tälläinen idylli maassamme.

    Onneksi suuret ikäluokat eläköityvät ja Persut luovatu uusia p*sk*työpaikkoja pudokkaille häätämällä mamut pois maasta!

    VastaaPoista
  8. Hyvä Jukka Kemppinen,

    minun taas täytyy tunnustaa, että pääsin vaihto-oppilaaksi Amerikkaan Heinrich Heinen ja muiden saksalaisten runoilijoitten avulla. Olin lukenut nimittäin vain tyttölyseon lyhyen englannin. Onneksi minua haastatteli mies, joka oli myös ihastunut Heinen runoihin, joita osasin siihen aikaan ulkoakin.

    Vaihto-oppilasvuonna tunsin itseni lähes lukutaidottomaksi, kun en osannut vielä lukea romaaneja englanniksi kirjastosta. Suomessa olin ollut kirja päivässä tyyppiä. Tulomatkalla ostin Chicagosta kirjakaupasta Robert Frostin Runot. Jotain olin oppinut, mutta eihän vaihto-oppilaan yhdessä vuodessa saavuttama todellinen kielitaito ole vielä kovin korkea. Enemmän siellä oppi monikulttuurisuutta ja ihmisten erilaisuuden ymmärtämistä.

    http://blogisisko.blogspot.com/search/label/vaihto-oppilas

    VastaaPoista
  9. Se oli valkoisten Amerikka, joissa Lipponen, Ollila ja muut kävivät. Juuri se piirre näkyy heidän nöyrässä kunnioituksessaan rahaa kohtaan.

    Voisi lisäksi olettaa suomenruotsalaisten vaikuttajien olleen heitä sinne vallitsemassa. Sekin näkyy heidän kiitollisuudessaan valitsijoita kohtaan.

    Ei silloin kukaan voinut kuvitella USA:an mustaa presidenttiä, eikä Nl:n hajoamista.

    VastaaPoista
  10. Lakia ja perhosia. Miksipä ei sitten laikia muurahaisillekin.

    Meidän piha tammessa on koko kesän ollut vilkas trafiikki, mustat keskikokoiset muurahaiset ovat ottaneet sen kirvojensa laidunmaaksi. Liikenne rungolla on ollut vilkasta koko kesän.

    Viimeisen viikon aikana olen löytänyt mustia karvamadon tapaisia kuolleita muurahais-tuppoja maasta? Tuppo on noin 3cm pitkä ja siinä on kymmeniä kuolleita muurahaisen kuoria?

    Ovatko nämä muurahaiset "tehneet tehtävänsä" tulleet hylätyksi ja hakeneet toistensa ryhmäturvaa, kuolleet tammen oksalle ja koko joukko-hauta pudonnyt maahan? Ovatko muurahaisten tuomarit ja eversti-muurahaiset näin määrännet? Vai mistä on kysymys.

    VastaaPoista
  11. "...ja muisteli, ketä kaikkia Goethe oli tavannut henkilökohtaisesti."

    Samaa mietin Dalai Lamasta. Jotkut tuttuni harrastavat name droppingia, ei tietenkään edellä mainittujen tasolla mutta kumminkin. Mutta miten erilaista on kohdata joku ammattkättelijä lyhyesti kuin oikeasti tehdä jotain mielekästä heidän kanssaan - tehdä kirjaa, yritysjärjestelyä tai lähempää tuttavuutta. Muusikkoja kadehdin tässäkin, luulen että lyhytkin yhteismusisointi tuo aivan toisen tason yhteyden kuin cocktail-porina. Pitäisi varmaan kysyä Lohjan kaupunginorkesterilta (Domingon hallikeikka).

    VastaaPoista
  12. Käsite "paskatyöpaikka" on hyvinvointiyhteiskuntamme tuotos ja erittäin valitettava sellainen.

    Minun mielestäni jokainen duuni ja työpaikka on tärkeä.

    Hyvinvointiyhteiskuntamme on muuttumassa pahoinvointiyhteiskunnaksi juuri katteettoman ja veltostuttavan rahanjakamisen vuoksi, mikä tekee pullamössösukupolvestamme entistä tyytymättömän ja entistä laiskemman.

    Ja kun duuniin ei mennä, koska homma "ei kiinnosta ja mitä välii on millään", niin silloin ainoaksi harrastukseksi jää kaljan juonti ja mielenosoittaminen/räyhääminen milloin minkin asian puolesta.

    VastaaPoista
  13. Isoisäni syntyivät 1896 ja 1898. Vapaussodan sankareita. Isäni kävi läpi 2 sotaa.
    Itse koin kuinka ryssä romahti. Valitettavasti yhtään sotaa en ole kokenut.

    Nykyisin pelkkää rauhaa, lamaa ja riitaa.
    Ilman sotaa tai vallankumousta ei edistystä tapahdu.
    Ilman sotaa Amerikkakin olisi intiaanien hallinnassa ja matkustaisimme sinne metsästyslomille.

    Tulisipa suuri maailmanlaajuinen sota ja kuroisi asiat joksikin aikaa kuntoon. Pakko sen on tulla. Toivottavasti vielä elinaikanani.

    VastaaPoista
  14. On oltu, mutta mita on nahty?

    Kovasti sakki on ollut siellä ja täällä. Kuitenkin sama sakki valittaa 'niittyjen' vahenemista, vaikka kaikki 1950-1960 luvulla maataloudessa olleet pellot alkavat olla 'niittyjä'. Lisää niittyä löytyy Baltiasta, Puolasta, Valko-Venäjältä jne jne. Maailma hukkuu talla kulmakunnalla niittyihin ja pusikkoihin. -- Eika tama siellä ja täällä käynyt sakki ole huomannut ?? Eikö siis ole huomattu katsella maailmaa? --

    VastaaPoista
  15. "Se oli valkoisten Amerikka" jne

    Ei se noinkaan ollut, ei ainakaan AFS-läisillä. Olin vaihto-oppilaana Luoteis-Yhdysvalloissa, jossa oli vähän mustaa väestöä. Koulussa oli mustia oppilaita, ja heihin suhtauduttiin samalla tavalla kuin muihinkin oppilaisiin.

    Hyvä ystäväni oli intiaani, hänen molemmat vanhempansa olivat opettajia. Minut vietiin käymään intiaanireservaatissa, jossa tapasin oikean intiaaniprinsessan, teinitytön.

    Mustan väestön ongelmista keskusteltiin vaihto-oppilasperheessäni. Olin tapaamassa perhettä, jonka isä oli saanut työtä vain postista, vaikka hänellä oli maisterintutkinto. Rasismia paheksuttiin yhdessä.

    Kuuluin monikulttuuriseen opiskelijaryhmään, jonka muut jäsenet opiskelivat jo yliopistossa ja edustivat monia rotuja ja uskontoja.

    Olin vain teini-ikäinen tyttö, mutta New Yorkissa oleskeluni aikana isäntäperheeni isä, sikäläinen lakimies, kuljetti minua New Yorkin mustien alueilla luodinkestävässä autossaan. (Hän ajoi aina luodinkestävässä autossa, sillä hän oli toimittanut vankilaan vaarallisia rikollisia.) Hän piti lakimiespoikansa kanssa minulle samalla pitkän luennon Amerikan mustien ongelmista ja ennusti, että suuria levottomuuksia oli tulossa. Ja niinhän tapahtui.

    Vaihto-oppilasvuoden lopuksi kiersimme busseilla myös etelävalloissa. Eräällä bussiasemalla oli naisten WC:n oven vierellä ovi, jossa luki Coloured. Luulin, että se naistenhuone oli kalustettu erikoisella tavalla ja avasin oven. Mustat tytöt nauroivat ja käskivät minun mennä toisesta ovesta. Asuttuani vuoden USAssa en ollut nähnyt arkirasismia aikaisemmin.

    Vaihto-oppilasryhmässämme oli vain muutama ruotsinkielinen.

    VastaaPoista
  16. Maailma tarvitsee hyviä ihmisiä. Ja heitä joihin hyvyys tarttuu.
    Hyvien ihmisten maailmankatsomuksella ei ole vastapuolelle mitään väliä. Ja päinvastoin.
    Hyvyys tarttuu. Keveät mullat, hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  17. Pahus, tuli väärään otsikkoon. Piti olla Pekka Koskiselle.

    VastaaPoista
  18. Oma näkemykseni vaihto-oppilaista on hiukan nuivahko, mutta onneksi se on helppo todistaa vääräksi:

    Kohtalon kova koura koetteli kohtalokkaasti lavatanssia. Radio ja tv päästivät rock-hapatuksen pilaamaan koko homman. Vaihto-oppilaat tulivat kotimaahan letit nytkyen amerikkalaisen rockin tahtiin ja radio ja tv päästivät hölmöyksissään tämän tanssitaidottoman jengin valitsemaan soittomusiikin. Jälki oli kaamea. Maasta katosi tanssitaito, kun paritanssimusiikkia ei enää soitettu. Soitettiin vain rytmimusiikkia. Maassa oli 60-luvulla kertalukua 3000 säännöllisesti tansseja järjestävää lavaa, nyt niitä on noin 80. Suuret huvikeskukset ovat syöneet pienet pois, kun viime mainitut eivät ole kestäneet valtiovallan kulttuurisyrjintää.

    VastaaPoista
  19. Pakko hehkuttaa: keskimmäiseltä tuli viesti just nyt sieltä maailman ääristä!
    Kyllä lapset on tärkeitä, vaikka eivät lapsia enää olisikaan.
    Äidit ja isätkään eivät saisi vanheta. Eikä ne vanhenekaan niin kauan kun ovat uteliaita elämän, ihmisten ja asioiden ja...kaiken suhteen.

    Pirkko A

    VastaaPoista
  20. "Käsite "paskatyöpaikka" on hyvinvointiyhteiskuntamme tuotos ja erittäin valitettava sellainen.

    Minun mielestäni jokainen duuni ja työpaikka on tärkeä.
    "

    Paskatyöpaikka on sellainen työpaikka, jonka "tärkeys" näkyy työympäristön puutteista ja/tai palkan pienuudesta. Työ siis käytännössä arvioidaan työnantajan toimesta turhaksi.

    VastaaPoista
  21. Olin vaihto-oppilaana Jyväskylän kummikaupungissa Eskilstunassa 50-luvun loppuvuosina, kun koulun rehtori käski.
    Joskus lukiovuosina yksi lahjakkuus Vaajakoskelta olisi päässyt vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, mutta liian pitkätukkaisena beatles-fanina eivät voineet päästää pilaamaan Suomen mainetta.
    Onneksi oma tukkani oli kylliksi lyhyt Ruotsiin.

    iisi

    VastaaPoista
  22. Hauska sanaleikkikäännös tämä suomalainen "paskaduuni".

    Mac job
    First job usually as a student, part-time, low pay.
    I've got a work..where? at macdonalds...so you get a mac job

    www.urbandictionary.com

    Onko Macbook paska tietokone?

    Jos Jukka Kemppinen olisi päässyt rotary-vaihtoon, niin Kemppisestä olisi varmasti tullut presidentti!

    Tulihan Paavo Lipposesta historiassa pääministeri, savolaisessa tulevaisuudessa aivan varmasti presidentti!

    VastaaPoista
  23. Jyväskylän Norssista oli 50-luvun loppupuolella vaihto-oppilas Amerikassa. Ja voi kuinka ihania vaatteita saimme nähdä päällään palattuaan! Jäivät kolme vuotta nuoremman, lukiota ilmeisesti juuri aloittavan maalaistytön mieleen. Ne hameet!

    VastaaPoista