Sivun näyttöjä yhteensä

25. elokuuta 2011

Lepidoptera




Keskustelimme tavallisista asioista, kuten usein. Ystäväni on lääkäri, itse asiassa professori.

Kun annoin oman kirjani, huomasin karhuta hänen uutta perhoskirjaansa, ja hetken kuluttua se oli pöydällä. Neljä suomalaista tekijää. Näennäisen vaatimaton Lontoossa ilmestynyt pokkari, £ 16,99. A Photographic Guide of Britain and Europe. ISSBN 978-4081-0474-3.

Kirja on huikean korkeatasoinen. Se voi muuttaa elämäsi. Kuvien ja kuvausten lisäksi on satsattu designiin. Havainnollista nidettä voi todella käyttää kenttäoppaana. Englanninkielisenä se vaatii sanaston; niitä on netissä paljon. ”European Butterflies and Moths” mainitsee myös suomenkielisen nimen. Aglais io on neitoperhonen.

En ole koskaan ollut kiinnostunut perhosista enkä tiedä niistä mitään. Kasvit ovat olleet mieluisia, ja nykyisin tatit. Taidan muuttaa mieltääni.

Ymmärsin ensin että digitaalikamera on muuttanut kaiken. Perhoshomma edellytti vielä hiljan keräilyä, joka on arveluttavaa ja naurettavaa (muiden, tyhmien mielestä). Nyt riittää hyvä kameran runko ja sinänsä tavanomainen makro tai makrozoom. Omaan Lumixiini sellaisen saa 600 eurolla. Polttovälivastaavuus 100-120 on optisten lainalaisuuksien vuoksi sellainen, että huonompikin valmistaja onnistuu siinä. Muistan eräänkin Zuikon…

Esipuheen kirjoittaja pani hälytyskellot soimaan. Hän on yleisölle täysin tuntematon akatemiaprofessori Ilkka Hanski, siteerausten ja julkaisujen määrässä yksi suomalaisen tieteen johtavista nimistä ja kokonaisen tieteenlajin kehittäjä. Puhe on metapopulaatiobiologiasta ja puhe on mm. perhosista.

Kun kysytään, onko tieteellisesti kovatasoista ympäristöajattelua olemassa, vastaus on kyllä. Hanski yhtenä edustaa sitä.

Ympäristöihmiset eivät tietääkseni, eivät ainakaan yleisesti, osaa selittää, miksi jotain sontiaista pitäisi suojella.

Nämä perhosihmiset osaavat. Luultavasti etenkin syöpä- ja immuunijärjestelmän sairauksien ja biologisen elinympäristön pirstoutumisen välillä on yhteys. Ne ovat samaa ilmiöryhmää.

Emme suojelu luontoa lapsenlapsillemme tai näiden jälkeläisille, vaan itsellemme (nuoremmat meistä) ja lapsillemme. Ydinvoimalaonnettomuus tai ilmastonmuutos herättävät keskustelua ja nostattavat mielipiteitä, joiden takaa yleensä puuttuu tieto.

Nyt meneillään oleva kuudes sukupuuttoaalto maapallolla uhkaa kaikkea elämää. Perhonen on lentävä ilmoitustaulu tai kartta, joka ilmoittaa populaation ja ympäristön tilan. Mutaatiot toistuvat nopeasti, ja perhosen DNA:n kemiallinen ympäristö joko näyttää ne väreinä tai kuvioina tai hylkää ne. Sama koskee mm. ihmisiä, mutta muutokset ovat hitaampia ja näkyvyys heikko.

Meille saarnataan aineista, jotka altistavat. Hyvä sekin. Ihmisyksilön ja populaation tilan määrää ympäristö eli ekosysteemi. Suku joka selviytyy metsässä saattaa menehtyä kaupungissa, etenkin asiantuntijain suunnittelemassa.

Multa ei ole vain päätepysäkkimme, vaan nykyisyyttämme. Maasta sinä olet tullut ja maata sinä olet.

Perhoset ovat henkeäsalpaavan kauniita myös kuvina, kun kuvat on otettu ja painettu suurella huolella. Näistä valokuvaajista esimerkiksi Tari Haahtela on HYKS:in astma- ja allergiasairauksien professori. Edellä hahmottelemani tieteellinen yhteistyön, johon perhoset liittyvät, tunnetaan nimellä epigenetiikka. Katso aiheesta

21 kommenttia:

  1. Juman kekka sentään! Eikö sille sille riitä mikään.
    Nyt se uhkaa sekaantua vielä perhosiinkin!

    VastaaPoista
  2. Parhain Anon,
    me ihmiset näemme nämä Kemppisen tarinat niin erilailla. Vaikka tarinan näennäinen ydin on perhonen, tarinalla on monta värikerrosta. Huomenna taas tulkitsen tämän tarinan tosin.

    Kun en ymmärrä Kemppisen verbaaliveivauksia, niin ihallen Kemppisen päivän kuvia. Jos päivän kuva ei riitä, Google Googlesson löytää niitä lisää, luultavammin 1.000+ kappaletta.

    VastaaPoista
  3. Finassiperhosia liihottelee ja mutatoi sankasti. Kauniita.Ihailen
    vilpittömästi ja niinpä pinnistelen minäkin yhden surkuvaippasen:

    Vakuudethan saa rahalla. Kreikan osalta jokuset pelimiehet
    maksoivat vakuutusmaksua 2009. Vakuutussopimus
    oli edelleen kaupattavissa. Vakuutustapahtuma eli
    Kreikan lainajärjestety alkoi kuulua ainakin finanssipressin
    huhupörssissä mahdolliselta alkuvuonna 2010.

    Vahingonvarasopimukset CDS:ät olivat äkkiä arvokkaita.
    Jos Kreikka kompastuisi,vakuuttettu saisi huikeasti rahaa.
    Ei Kreikka kompastunut,mutta rahat tulivat. CDS:ät oli
    huhukarusellissa myyty seuraavan kehän kärkkyjille. Esimerkiksi vakuutuskorvauksen lupaajat ostivat lupauksensa
    kalliilla takaisin.

    No tämähän oli vain subprimeonnekkaiden ja sekopäisyyden
    hyödyntämistä. Sitten höyry levisi. Valtiot irtaantuvat
    2009 talven elvytyksestä. Se tuottaa oikean velkakriisin kun
    kerran tulonmuodostus tukahdutetaan.

    Ja sitä rataa.

    Nyt Hetemäki (!) vai kuka se tämänkertainen oljenkorsi lieneekään, voisi uudestaan ostaan vakuutusta Kreikan
    varalle spesifioituna sellaisin kovenantein että jos Kreikka
    putoaa 2011 pelastuksesta huolimatta,niin Suomi nettoaa.
    Sehän olisi vain businesta ja menisi siis läpi eduskunnan ja
    kauppalehdistön kuin häkä.

    Että kukako möisi elikkä asettuisi vastapuoleksi ? Ihan
    joutava huoli. Market making eli kaupustelukojun pystyttäminen jokaikista toivetta varten kuuluu OTC eli
    tiskinalusTradekiin sen ytimenä. Kysy Goldman Sachsilta
    Deutschelta -tai Wahlroosilta. Näissä pimeissä kaupoissa
    investointipankkiiri jää välikädeksi, bonusta vastaan, ja hakee
    (tai tekee) jonkun kolmannen vastapuoleksi diiliin. Esimerkiksi
    jonkun hedgeyhtiön johon Varma panee eläkerahoja tuoton
    (ja johtomiestensä) tuottohavittelujen toivossa. Siinä on hyvä
    elää. Syyttää sitten turbulenssia -tai optioi ihtellensä uuden duunimestan kuten kutyymiin kuuluu.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Tässä täytyy tunnustaa.
    Mä pelkään lentäviä perhosia.
    Niin kauan kuin ne on paikallaan, ei mitään, mutta kun ne lentävät, kauhistun.

    VastaaPoista
  5. Pihamittari on kuin kellastunut koivunlehti mökin seinällä!
    On ollut runsasperhosinen kesä.

    Ihastelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa ostamisen arvoiselta opukselta, varsinkin kun hintakaan ei ole korkea.

    VastaaPoista
  7. Arvostan kovasti luontoa, kauniita valokuva, Ilkka Hanskia ja biodiversiteettiä. Mutta suurta osaa perhosista (120 päiväperhoslajia, 2500 päiväperhoslajia Suomessa) ja suurinta osaa hyönteisistä ei voi edelleenkään määrittää lajilleen valokuvista. Ilman havaintojen laji-identiteettiä harrastus jää kovin pinnalliseksi, koska havaintoja ei voi yhdistää lajien elintapoihin, biotooppeihin, ravintokasveihin. Hyönteisten tappaminen ja tallettaminen on siksi välttämätöntä jos niitä haluaa harrastaa muuten kuin postimerkkeilynä. Poikkeuksena tästä tosiaan ovat jotkut pienehköt ryhmät kuten päiväperhoset.

    VastaaPoista
  8. Minä olen aivan mikrotasolla puhunut perhosista vuosikausia. Ne tarvitsevat niittyjä.

    Jonkinmoinen tasapaino oli varmaan olemassa niihin aikoihin, kun karja laidunsi lähimettässä ja sen jäljiltä jäi sitten kukkivia niittyjä. Perhoset, samoin yököt, pitävät niistä.

    Paikka paikoin yritetään saada luonnontilaisuutta takaisin, mutta se on hirmuisen vaikeaa, koska pienviljelys on loppu ja maalla elävät ihmiset tarvitsevat rahaa jostain, joten metsätkin kaadetaan. Kaupungissa asuvakin saattaa omistaa metsää ja tarvitsee tottakai aina lisää rahaa.

    Puuteollisuus tarvitsee taas puuta. Minusta on aina ollut itsestään selvää että ympäristön pirstoutuminen rikkoo ihmisen myös. On tottakai hyvä että joku sanoo sen ääneensäkin, mutta kyllä perhonen on hyvä osviitta muutoksen suhteen.

    VastaaPoista
  9. Mukavasti sopii tälle päivälle tämä teema. Juuri kun luuli kesän menneen, se tulikin takaisin.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - täsmennän - tottakai perhosten kerääminen on välttämätöntä - mutta vain itselle keräämisessä on jotain ikävää.

    Kun vielä keksittäisiin, miten kasveja voisi valokuvata.

    VastaaPoista
  11. Vielä ehtii kuvaamaan ja katselemaan kauniita päiväperhosia tänä kesänä. Yksi mukava tapa on laittaa puutarhaan tai vaikka parvekkeelle perhosbaari, googlamalla tuolla hakusanalla, saa tietoa.

    Illalla ja yöllä voi sitten käydä taskulampun valossa vilkaisemassa mitä siellä silloin on.

    Esimerkiksi suurimmat yökkösemme, ritariyökköset (Catocalat), ovat olleet tänä kesänä hyvin edustettuna, sinivöinen, suurin kaikista ensimmäisenä.
    http://www.google.fi/search?q=Catocala&hl=fi&biw=1280&bih=821&prmd=ivns&source=lnms&tbm=isch&ei=C0JWTsnZBYnOswap7KnECg&sa=X&oi=mode_link&ct=mode&cd=2&ved=0CBAQ_AUoAQ

    Puutarhaan kannattaa tietenkin istuttaa myös sellaisia kukkivia kasveja jotka kesän eri aikoina houkuttelevat perhosia.

    VastaaPoista
  12. Ripsa, olet juutaksen oikeassa. Tää aihe kasvaa Gary Snyderiin ja luontokäsityksiin, joita voisi kutsua avaaviksi jeesustelevan tai kovistelevan sijaan. Se on suunta, josta toivoisin kovasti ammennettavan luonnonsuojelukeskusteluissa.

    Kirjoitit Snyderista todella hienon esseekokonaisuuden. Laitan linkin, jotta muutkin kiinnostuneet saavat vihiä mistä on kyse (tosin just nyt näyttäisi sivuilla olevan joku ongelma tämän tekstikokonaisuutesi kanssa, ohessa kuitenkin esseesarjan finaali)

    http://www.maailmankirjat.ma-pe.net/?p=879

    VastaaPoista
  13. Olen pyrkinyt pitämään , melko helposti siinä onnistuen , omat pihalueeni huolellisen hoitamattomina juuri perhospopulaatioita ajatellen.

    Perhoset ovat kaunis ja herkkä osa maailmaa(ni)(mme)ja sen biodiversiteettiä.

    Minulle lintujen ja jalopuiden lisäksi, ja yhä kasvavassa määrin, tärkeä.

    VastaaPoista
  14. Kyllä, perhosharrastajissa on edelleen pieni ja yleisesti paheksuttu joukko, joka haluaa raadon laatikkoon ja jättää havainnot ilmoittamatta. Luultavasti nämäkään eivät kerää itselleen vaan kunniaa omissa piireissään.

    Mutta todellisuus on pitkälti harmaata aluetta. Harvinaisuudet pitää tallettaa evidenssiksi, vaikeasti tunnettavat vertailumateriaaliksi. Jos ne järjestää laatikkoon, jää yleisten ja helposti tunnettavien (kauniiden) lajien kohdalle reikiä. Pitäisikö ne täyttää? Tai jätänkö kaakkoisvirtauksen aikaan syöttirysän maastoon. Toki se tapaa pari sataa suruvaippaa, mutta 200 yksilöä ei ole lajille edes paikallisesti ongelma. Mutta onko kauniiden perhosten tappaminen saatavan tiedon väärti? Ja mitä se tieto nyt tarkalleen ottaen olikaan tässä tapauksessa. Oliko motivaationi sittenkin kilpailla naapuripaikkakunnan äijän kanssa lajimääristä?

    VastaaPoista
  15. Tässä on todella kattavat perhossivustot. (Liki kaikenkattavat.)

    http://www.nic.funet.fi/pub/sci/bio/life/warp/lepidoptera-fi-list.html

    VastaaPoista
  16. Kerrankin oikeaa luonnontiedettä tavanomaisen löysäilyn sijaan - sellaisen kuin ihmisten aikaansaannokset - historia, lait, kulttuuri.

    Mikä hienointa, perhosten tutkimiseen riittää aluksi Konstan Pylkkäniääninen lähestymistapa kun makoilee rauhassa niityllä ja antaa tapahtumien soljua ja unohtaa ihmiset aikaansaannoksineen.

    Frank

    VastaaPoista
  17. Kun nyt suuri osa perhosista on niittysidonnaisia ja niityt, jotka ovat siis ihmisen aikaansaannoksia eläinten avulla, katoavat kun laidunnus vähenee, niin mikä asiassa muka on huolestuttavaa? Kysehän on vain palaamisesta alkuperäiseen luontoon, mihin niityt eivät kuulu. Sama muuten koskee kosteikkoja ja lintujärviä. Kun maa nousee tai soistuu ja linnut katoavat, niin mitä sitten?

    VastaaPoista
  18. Minusta on itsestään selvää, että jokaisen lajin kohtalona on kadota ja kuolla sukupuuttoon. Ja niin on hyvä, koska sellainen on luonto ja siten toimii evoluutio.

    Arviolta 95–99 % koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon, joten ei mitään uutta auringon alla.

    Siispä otetaan ihan rennosti, eletään ihmisiksi luontoa kunnioittaen, mutta emme sorru hysteriaan jos joku sontiaislaji sitten sortuu sopeutumistaistelussa ja häviää pois.

    Ja Kemppisen lause:

    "Luultavasti etenkin syöpä- ja immuunijärjestelmän sairauksien ja biologisen elinympäristön pirstoutumisen välillä on yhteys. Ne ovat samaa ilmiöryhmää."

    seisoo vahvasti savijaloilla etenkin tuon syövän osalta, mutta koska lause vihertää ja tuoksuu luomulta, niin silloin se on tietenkin absoluuttisen hyvää.







    Loppujen lopuksi myös Homo Sapiensin, tuon Tietenkin Ihminen, etenkin nuo hyvät ja humaanit ihmiset


    Arviolta 95–99 % koskaan eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: - looginen virheesi on "lajien kuoleminen sukupuuttoon". Entä kehitysoppi? Sen mukaan lajit korvautuvat toisilla lajeilla.

    Tietosi onkologiasta vaikuttavat huterilta.

    VastaaPoista
  20. >>Kun vielä keksittäisiin, miten kasveja voisi valokuvata.<<

    Ota tavallinen tasoskanneri ja testaile kuvia kansi kiinni ja kansi auki. Tulet hämmästymään...

    VastaaPoista
  21. Niitythän ovat Suomesta hävinneet jo monta kymmentä vuotta sitten, samoin kuin muutkin vanhempaan elämäntapaan kuuluneet maisematyypit (hakamaat, paloaukeat jne) Sekään karja, joka vielä laiduntaa, ei laidunna niityillä, eikä metsissä, jota sitäkin esiintyi vielä 60-luvun alussa. Juhani Ahon kuuluisa lastu "Kosteikko, kukkula, saari" kuvaa hienosti asioita, jotka ovat tyystin kadonneet.

    VastaaPoista