Sivun näyttöjä yhteensä

20. elokuuta 2007

Päivystävä profesessori

The photo (c) Jukka Kemppinen is free. Please copy it. The most senior members of the Finnish Supreme Court do not actually use this kind of attire on day-to-day basis. It was a major thing - 175 years from something. My late brother and I got the task to take some snap-shots.

From left justices Salervo and Leivonen, Chief Justice Olsson and justices Miettinen and Manner.

As lawyers and judges, an awesome collection of expertise, experience and wisdom.

En halua yleensä kommentoida päivän enkä ajankohdan uutistapahtumia. Tänään joka paikassa on tunnetusta syystä kirjoitettu tuomitsematta jättämisestä tilanteessa jossa ehdollinen vankeusrangaistus olisi ollut luultu tulos.

Juuri tähän rakoon haluan esittää asiantuntevan huomautuksen.

Julkisen kannanotot, etenkin kriminaalipoliittiset, jäävät ilkeän yksipuolisiksi, koska vain osa todellisista asiantuntijoista antaa julkisia lausuntoja. Häviävän pieni osa harrastaa paskapuheita toimittajien kanssa sellaisissa olosuhteissa että toimittaja luulisi tavanneensa "totuuden".

Valokuvani kuvittaa sitä tosiasiaa, että kuvassa esiintyviä oikeusneuvoksia Salervo ja Leivonen ei nyt elävä suomalainen lakimieskunta tunne edes nimeltä. Ei ole koskaan kuullutkaan. Martti Miettinen sekoitetaan johonkin melkein samannimiseen tai joku muistaa ehkä hänen oikeustapaushakemistonsa. Mannerin joku voi tietää olleen selvillä etenkin kansainvälisestä oikeudesta. Luullakseni Curt Olssonin nimi on hämärästi tuttu; hänhän on jopa elossa, mutta vanha.

Siis maan ylivoimaisesti parhaat juristit ovat perinteisesti maan juristikunnalle tuntemattomia. Tämä nyt ei ole liioittelua. Tietysti oli ja on muitakin huippuja, mutta muun muassa nämä olivat. Etenkin Miettinen.

Älkää luulko, että väittäisin korkeissa tuomioistuimissa esiintyvän pelkästään ihme-eläviä. Kyllä siellä on kautta aikojen ollut monenlaista vipeltäjää.

Professoreita on joka lähtöön. Rikosoikeudessa Pekka Koskinen esiintyi ahkerasti julkisuudessa, ja hänen selkeästi liberaalit mielipiteensä korostuivat ja tulivat esiin ikään kuin tiedeyhteisön kantoina. Hänen ikätoverinsa (ja minun) Raimo Lahti ei esiinny koskaan televisiossa tai sanomalehdissä. Hän muuten kirjoitti väitöskirjan juuri toimenpiteestä luopumisesta eli päivän teemasta.

Ari-Matti Nuutila on nykyisin rikosoikeuden päivystävä professori ja hyvä niin. Hän on arvostettu tutkija ja opettaja, nopea ja järkevä. Joensuun Tolvanen on professorina perusjätkä eli viihtyy arkijärjen linjoilla. Eero Backmanista en ole kuullut mitään ikuisuuksiin, mutta Lapin yliopiston Terttu Utriainen esiintyy, ja hänen tulkintansa ovat usein kulmikkaita. Tapio Lappi-Seppälä ja Martti Majanen ovat hissukseen. Sääli koska Lappi-Seppälä on riksoslain erikoisten kiemuroiden etevä tuntija. Dan Frände näyttäytyy harvakseltaan.

Tuomarikunnasta ei juuri kukaan esiinny koskaan omalla nimellään. Minä esiinnyin aikoinani, ja jotkut pitivät sitä skandaalina. Hovioikeuksien presidenteistä Markku Arponen on osoittanut poikkeuksellista urhollisuutta ja tullut esiin asian niin vaatiessa, ja jo pitkään eläkkeellä ollut Erkki Rintala kirjoitti joskus jotain suorastaan sanomalehteen. Kaarlo L. Ståhlberg kävi joskus presidenttiaikanaan jopa televisiossa.

Korkeimman oikeuden presidentti ei voi välttää julkisuutta, mutta vain Olavi Heinonen uskalsi esittää oikeudellisia linjauksia. Muuten perinne on se, että presidentit puhuvat vain "yleisistä näkökohdista". Koskelo on tosin muutaman kerran ollut sen näköinen, että hän aikoo sanoa jotain painokasta.

Tässä on tänään puhe vain rikosoikeudesta. En mainitse olla huomauttamatta, että korkein hallinto-oikeus ei näytä koskaan ylittävän uutiskynnystä, vaikka se ratkaisee verrattomasti isompia ja tärkeämpiä asioita kuin korkein oikeus. Luulisin että taustalla on Pekka Hallbergin ja eräiden muiden taitavuus.

Kameleontti ei itse asiassa vaihda väriä taustan mukaan (lähemmin KVG) mutta eräät virkamiehet vaihtavat. Heitä ei aina erota tapetista edes suurennuslasilla.

On ilman muuta selvää, että juristille nimi on totuuden indeksi. Se kuka sanoo jotain merkitsee erittäin paljon.

En väitä, että julkisuudessa esiintyisivät eniten kevyen sarjan tyypit. Niin se ei ole. Mutta myös rikosoikeudessa ns. vallitseva mielipide jää hyviltäkin toimittajilta selville saamatta.

Kirjoitin tämän, kun luin lehdestä, että tuomarit muka ajaisivat lieviä rangaistuksia vankiloiden tungoksen takia. Se on tyypillinen toimittajan arvaus. Eivät tuomarit keskimäärin tiedä, onko vankiloissa ahdasta vai väljää. Suurin osa tuomareista ei ole käynyt vankiloissa sitten opiskeluaikojen yhden pakollisen käynnin eikä seuraa vankeinhoitoalaa.

Ne tuomarit, jotka ovat selvillä tällaisista asioista, eivät missään tapauksessa anna tuollaisten näkökohtien vaikuttaa itseensä.

Kansan oikeustaju näkyy oikeuskäytännössä vain pitkällä aikavälillä ja suuri juttumääriä tarkasteltaessa.

Tuomareihin ei voi vaikuttaa seksikkäillä mielipiteillä eikä Excel-taulukoilla.

Joskus sitten linjat kuitenkin muuttuvat. Rattijuoppoustuomiot muuttuivat aika nopeasti 1970-luvulla. Vanhastaan ankarasti rangaistus omaisuusrikokset alkoivat samaan aikaan tehdä tietä asteikon yläpäässä väkivaltarikoksille. Talousrikoksista tuomittiin aikoja sitten suhteellisen lievästi mutta nyt hyvinkin ankarasti.

Rangaistuslajin valinta ja rangaistuksen mittaaminen ovat usein todella vaikeita kysymyksiä. Tuomarikunnan sisällä ei ole niin suuria eroja kuin joskus luullaan.

Ellei joku tietäisi, olen itse pullamössöpuolen poikia, vaikka ikäni ei siihen viittaa. Olen tahmea, vetistelevä, helposti höynäytettävä ja kaikin puolin surkuteltava ns. liberaali. En kannata munat mukiin ja verta pakkiin -ajattelutapaa, jos sitä nyt voi ajatteluksi sanoa.

Tiedän parikin vielä elossa olevaa ihmistä ja yhden oopperalaulajan, jotka ovat istuneet sellissä sota-aikana tai heti sodan jälkeen noin kaksi vuotta leivän varastamisesta nälkään. - Tämä ei siis ole Victor Hugon "Kurjista" vaan suomalaisesta oikeuskäytännöstä. (Hyvin asiantunteville lukijoille: nuorena henkilönä + nuorisovankilalisä ennen 1948 lainmuutosta - minimi 2 v.).

Lopuksi: pitäisikö tuomareiden ja professoreiden ja sensellaisten (eräät parhaat asiantuntijat ovat asianajajia tai liikejuristeja) osallistua julkiseen keskusteluun.

Pitäisi.

24 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Minä mietin tätä yöllä.
    Kaikkea se unettomuus teettää.

    Mutta asia itse.

    Pitäisikö korkeimman oikeuden tuomareiden nimittämistapaan ja -perusteisiin puuttua?

    Miten nykyään päädytään korkeimman oikeuden jäseneksi?

    Miksi?

    Kuka on syyllinen ja saadaanko se vastuuseen?

    Sinänsä se ajatuksesi tuomareiden palkkausjärjestelmästä, jossa tuomareille annetaan rinkka ja avaimet Suomen Pankkiin voisi liittyä tähän.

    VastaaPoista
  3. Kun Kemppinen puhuu televisiossa, tulee mieleen kuin arka nalle kävelisi miinakentässä, puhuen kuolemanvakavasti, Vakavista Asioista. Haastattelijat taas ovat ihan innoissaan kun luulevat nyt saavansa tuoda esiin Suurta Viisautta, ja yrittävät vielä johdatella keskustelua omille poluilleen kuin mitkäkin... uhh, en keksi sopivaa sanaa. Journot.

    Onko Suomessa muuten oikeaa tutkivaa journalismia, vai roikkuvatko kaikki nykyään kiinni (hyvässä ja pahassa) "asiantuntijoissa"/auktoriteeteissa että saisivat edes palan jotain hienoa ja erikoista?

    VastaaPoista
  4. Hei hyvä Jukka Kemppinen,

    Kiitos hyvästä, asioista selventävästä kirjoituksesta.
    Harva tuntee edes päällisinpuolin
    oikeuskäytänteitä, vaikka niistä
    puhuu ja jopa kirjoittaa.
    Monet eivät edes huomaa sitä,
    että filosofia ja juutalaiskristillinen traditio
    on se perusta mistä länsimainen
    sivistys ja pääosin "Rooman kautta" myös oikeusfilosofia ja oikeustiedekin lakeineeen ponnistaa.

    Muuten Aulis Aarnio kirjoittaa oikeusfilosofiaa
    varsin selkeästi käyttäen omaa
    tapaansa viedä eteenpäin ja kehitellä hienostuneesti G.H. von Wrightin tiettyjä filosofisia näkemyksiä.

    Vaikka Hans Kelseniä oikeustieteilijä- jengi "peruspullana" lukee, niin
    se ei ole heilläkään jokapäiväisissä puheenvuoroissa kovin usein läsnä
    -jostain kumman syystä;)

    Olisikohan hyvä, että näistä keskusteltaisiin nykyistä laajemmin- ehkä?


    Ystävällisesti Matti Taneli

    VastaaPoista
  5. Jostakin syystä tuomarit eivät ole sankoin joukoin osallistuneet julkiseen keskusteluun lehtien palstoilla. Syyn täytynee olla hyvä, koska vaitiololla on pitkät perinteet.

    Mutta jos nyt lehtien palstoille, niin kuolemanrangaistusta kannattavat voisivat avata suunsa ensin... heitäkin taitaa siinä joukossa olla.

    VastaaPoista
  6. Julkinen keskustelu ja uskoakseni lääkärikuntakin hyötyy mainiosta arkkiatri-instituutiosta. Vaikka kukaan yksi henkilö ei voi olla kaikkien ammattikunnan kysymysten todellinen asiantuntija, välittyy julkisuuteen kuitenkin arrkiatrin kautta lääkärikunnan yleinen eetos ymmärtääkseni hyvin.

    Papistolla on arkkipiispansa.

    Pitäisikö Kemppinen alkaa ajaa erityisen "arkontin" kunniaviran perustamista juristikunnan vanhimmalle? Pitäisi. Voisiko hän arkontin puuttuessa itse tosiasiassa sellaiseksi muodostua? Näyttäisi siltä, vaikka luin kyllä päivän ensimmäisenkin kommentin.

    VastaaPoista
  7. Ennen kuin muut ennättävät täydennän äskeistä ehdotustani sillä, että sattuvampi ja omasta historiastamme kumpuava nimitys julkisuutta johtavalle juristille, juristikunnan vanhimmalle, olisi drotsi. "Valtakunnan laamannikin" menisi, mutta jotenkin...

    VastaaPoista
  8. Ehdottomasti pitäisi ja pitää osallistua.
    Muutoin on vaarana tietynlainen salaseurallinen maine. Tai on jo.

    Sensellaiset oudot tiedot tuomioistuinten moraalittomuudesta ovat saaneet aikaan mielestäni hyvinkin suuren epäluottamuksen kansalaisten keskuudessa tuomareita ja sensellaisia kohtaan.

    Moniin osunut henkilökohtaisesti tuomareiden ja asianajajien "kaveri-kaverille palvelukset" joilloin esmes riitajutuissa ei lainkaan välitetä päämiehestä vaan ajetaan omia etuja keskinäisin sopimuksin. Jopa levitetään tietoja julkisuuteen ja vääristellään (väärennetään) asiapapereita ja pöytäkirjoja vastapuolen asianajajan kanssa. (oma kokemus)

    Asioita ei suinkaan helpota erilaisten nettisivujen kyseenalaistamiset. Otetaan hyvänä esimerkkinä nettikirjoittelusta "Koiviston konklaavi", jossa "oikeusjärjestelmien edustajille jossa heitä ohjeistettiin (presidentti Koivisto)antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa rikosasioissa. Presidentti Halonen julisti ko. tiedot salaisiksi äskettäin.

    Kaikenlaista kummaa:

    http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=55

    http://www.promerit.net/vaarin.sammutettu.htm

    Vastaavia nettikirjoituksia eri tapahtumista ja aiheista olen löytänyt jo yli 50. Varmasti lukijoita on näille löytynyt satojatuhansia.

    VastaaPoista
  9. JK: Panin tämän vahingossa eilisen kohdalle -

    "Hei,

    En osaa tekniikkaa. Seuraavan olisin voinut laittaa blogisi avoimeksikin kommentaariksi. Jos osaat, siitä vaan.

    Päivystävän professorin ongelmaa on joutunut pohtimaan. Tiedotusvälineiden kehitys on johtanut henkilöitymiseen. Kun vaikkapa dramaattinen rikosjuttu tulee ajankohtaiseksi, toimittajat etsii sopivia kasvoja asiantuntijoiksi. Kiireessä on ymmärrettävää, että toimittaja soittaa sille, jonka kanssa ennenkin on puhunut ja jolta on saanut kutakuinkin järkevän kommentin. Ulkopuoliselle voi tulla kuva, että julkisuudenkipeät professorit kutsuu koolle lehdistökonferensseja saadakseen julistaa mielipiteitään. Kuten Jukka Kemppinen varmasti hyvin tietää, täysin päinvastainen on normaalitilanne. Kiireistä kannanottoa tiukataan, eikä se yleensä ole helppoa, kun asia on vaikea ja usein maan parhaat juristit on puineet kysymystä pitkään.

    Silti olen omalta osaltani katsonut, että valtion palkkaaman virkavelvollisuuksiin kuuluu olla julkisten tiedotusvälineiden käytettävissä. Jos asiasta jotain on mahdollista lausua tarjotun perustiedon pohjalta, se täytyy myös tehdä. Kovin kiitollista tämä ei useinkaan ole, palautetta tulee rankastikin. Tappouhkaukset ovat toistaiseksi jääneet, onneksi, vain puheeksi. Toimittajien ammattitaitoa olen kuitenkin oppinut arvostamaan; aniharvoin kukaan on tietoisesti pyrkinyt vääristämään tarkoitettua sanomaa.

    Kemppisen blogissa minut mainitaan imperfektissä. Hyvä on, päivänkohtaisessa ilmapiirissä tunteekin itsensä usein "entiseksi". Itse käsitän silti edelleen olevani reaaliaikainen preesensolento. Jos joku kysyy, emerituksenakin edelleen vastaan. Rikosoikeuden nykyisen professoririntaman murhaavat kannanotot ajankohtaiseen päätökseen tuomitsematta jättämisestä hirvittävät, tosin Ari-Matti Nuutilan esiintyminen aamun MTV3:ssa oli viileän asiallinen.

    Kemppisen mainitseman Eero Backmanin kurssiin kuuluvan teoksen perusteella asetin opiskelijoille toisinaan kysymyksen "Hyvät, pahat ja rumat - suomalaisia rikosoikeustutkijoita Backmanin avoimella asteikolla". Kiva että nyt saatiin Kemppisen vastaus tehtävään.

    En kuulu Kemppisen faneihin, mutta jotain outoa viha-rakkaussuhdetta blogikin pitää yllä.

    Pekka Koskinen"

    VastaaPoista
  10. Ad Pekka Koskinen:

    Yritin päivän kirjoituksessani puolestani tunnustautua Pekka Koskinen-faniksi.

    Virkamiehen riesoistakin minulla on sama käsitys. On vastattava, jos asia kuuluu viran opetusalueeseen.

    Kiemurteleva kirjoitustapani etenkin tässä jutussa johtuu siitä, että on vähän noloa arvioida henkilön toimintaa alueella, jolla en itse ole asiantuntija.

    Puhe oli siis esiintymisestä tiedotusvälineissä, ei toiminnasta professorina, jota minulla siis ei ole asiantuntemusta, edellytyksiä eikä aihetta arvioida.

    Omalta alaltani, joka on siis on siviili- ja kauppaoikeutta, en uskalla esittää arviointeja. Paitsi että yksityisyyttä ja salassapitoa koskevan säännösten sivuuttaminen on mielestäni synti ja häpeä.

    Imperfekti tarkoitti vain eläkkeelle siirtymistäsi, josta kuulin taannoin.

    Siitäkin olen samaa mieltä, että emerituksena sitä vasta voikin ottaa kantaa. Virassa ollessa saa aina pelätä, että omat kannanotot kävelevät vastaan tenttivastauksissa ja opinnäytetöissä.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen:

    Perussääntö on on rotaatio eli otetaan väkeä vuoroon sieltä, vuoroon täältä, ja että on vähän vastustajia.

    Käytännössä tarvitaan tiettyjen alojen asiantuntijoita, kuten nyt EU:n ja ihmisoikeuksien.

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi:

    Nähdäkseni tutkiva journalismi on vähän heikoissa kantimissa.

    Toisaalta taas esimerkiksi iltapäivälehden juttusarja lukion oppikirjoista oli mielestäni aika hyvin tutkittu ja erittäin ajankohtainen.

    Olen hiukan odotellut, että joku ottaisi esiin kysymyksen lukion oppikirjat / Internet.

    VastaaPoista
  13. Ad Mattitaneli:

    Käytän Auliksen uusinta kirjaa pakollisena tohtorin tutkinnon suorittajille.

    Tunnen miehen - hän oli muinoin toinen opponenttini väitellessäni.

    Kiinnittäisin samalla huomion Raimo Siltalan kahteen paksuun kirjaan, joissa on olennaiset osat oikeusteoriasta. Rami on innostunut Kelsenistä, mutta perustelee asiansa hyvin.

    Tunnen tämänkin miehen - teimme kaikenlaisia hommia yhdessä jo hänen kandivaiheessaan, ja siitäkin alkaa olla jo aikaa.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi (tuomarien keskustelemattomuudesta):

    Yksityinen arvaukseni ammattikunnan ongelmista on Paasikiven-Kekkosen kausi eli 1944-1982. Porukka alkoi viihtyä varjossa. Etenkin Kekkosen asenne tuomareihin oli jäätävä ja kärjistyi 70-vuotispäivän haastatteluihin.

    Samankaltaisessa asemassa oli upseerikunta.

    En väitä, etteivät nämä ammattikunnat olisi itsekin asettuneet vähäpätöisyyteen.

    VastaaPoista
  15. ”Tiedän parikin vielä elossa olevaa ihmistä ja yhden oopperalaulajan, jotka ovat istuneet sellissä sota-aikana tai heti sodan jälkeen noin kaksi vuotta leivän varastamisesta nälkään.”

    Sota-ajan lait lienevät tiukimmasta päästä. Itse sain viistoista, kun en - äkillisesti nousseesta päänsärystä johtuen - lähtenyt montun kaivuuseen. Johtajana toiminut oppilastoverini oli pyytänyt toista käskyä varten luutnantin teltan ulkopuolelle. Kieltäydyin siis terveyteni vuoksi. Ja se oli vain harjoitus sodasta.

    Mutta ovat ne lain tulkinnat muuttuneet muistakin syistä!

    Pidemmän aikavälin muutoksista olisi hyvä kuulla tai tehdä tilastoja - ja väitellä, mistä muutokset johtuvat.

    Kiinalaiset Sung-dynastian tuomarit antoivat rikollisille lievempiä tuomioita tai jättivät tuomitsematta, saadakseen itselleen helpomman tuonpuoleisen. Sung-dynastia muistuttaa monella muullakin tavalla omaamme.

    Pari sukupolvea sitten Euroopassa tunnetuin raamatunlause oli Joh. 3:16 - eli, pelastut uskosta Jeesukseen. Tänään tunnetuin on ”Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi”. Yhtä paha, jos sinut voitaisiin nimetä fariseukseksi.
    On parempi sanoa jees.

    Tuomaristossamme tapahtuvan muuttumisen lisäksi eduskuntamme vääntää yhä liberaalimpeja lakeja. Kulttuurihistorian asiantuntijalta kysyisin, tietääkö laki, mihin se kulttuuria taluttaa?

    VastaaPoista
  16. Ad Dr. Blind:

    Mietimme tätä spokesperson-ongelmaa Tuomioistuinlaitoskomiteassa, eikä se jäänyt vaille kannatusta.

    Minun tieteellinen nimeni on lintukirjan mukaan "rara avis" eli outo lintu. En sovellu edustamaan ammattikuntaani. Tietääkseni ammattikunta on samaa mieltä.

    Ei sillä. Luulen olevani asiallisissa tai hyvissä väleissä joka suuntaan.

    VastaaPoista
  17. Ad Adolf:

    Oikeus on sokea. Katso vaikka patsaita. Lainsäätäjää vaivaa likinäköisyys ja alttius lobbaamiselle.

    Rikoslainkäytössä hiljalleen helpottava ongelma on ollut lain vaikutusten heikko seuraaminen. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos oli pitkään etäällä erämaassa.

    Konkretisoin - halutaan vaikuttaa esim. rattijuoppouteen ja muutetaan lakia. Sen jälkeen kenelläkään ei ole vuosiin aikaa ottaa selvää, oliko lainmuutoksella merkitystä.

    = = =

    Leipävarkausesimerkkini koskivat yleistä lakia koti-Suomessa.

    VastaaPoista
  18. ad JK

    Upseereille (sotilaita) yhteiskunnallinen (poliittinen) toiminta oli luvanvaraista.

    Professorit voivat viisastua julkisesti joka päivä. Kyllähän sellainen olisi sallittava tuomareillekin.

    VastaaPoista
  19. Olen työssäni (valtakunnallinen media, en täsmennä) harvakseltaan käyttänyt kinkkisissä jutuissa taktiikkaa, että siteeraan anonyymia asiantuntijaa tyyliin "nimettömänä esiintyvä tuomioistuinjuristi/syyttäjä/asianajaja on arvioi, että syyte/puolustus/ratkaisu on outo".

    Päivystavän professorin saa aina kiinni, mutta todellinen asiantuntemus on usein jossain muualla. Journalisti voi siis soittaa tuntemalleen tuomarille, syyttäjälle tai asianajajalle, joka suostuu puhumaan nimettömästi. Tämä vaatii molemminpuolista luottamusta, joka yleensä kehittyy vasta vuosien myötä.

    Tälläkin tavoin voi tehdä journalismia. Uskon, että lukija ymmärtää nimettömyyyden perusteet, ja luottaa omalla nimellään kirjoittavaan toimittajaan. En ole saanut tämäntyyppisistä jutuista kielteistä palautetta lukijoilta tai päätoimittajilta.

    Toivottavasti tämä ei ole katoavaa kansanperinnettä. Vuoden 1997 julkisuuslain jälkeen virkamiehia kanslisteista ylöspäin on peloteltu erityisillä salassapitolainsäädäntökursseilla.
    Toisaalta luotan siihen, että myös nuoremmat viranomaiset ja journalistit voivat vanhetessaan oppia luottamaan toisiinsa, jotta suoraankin voi puhua, edes anonyymisti. Sitä vartenhan meillä on laki lähdesuojasta.

    VastaaPoista
  20. "Olen hiukan odotellut, että joku ottaisi esiin kysymyksen lukion oppikirjat / Internet."

    Olen ajatellut (kai) samaa asiaa. Josko joku (lukiolaisliiton maanalainen siipi) skannaisi kirjat ja pistäisi ne jonnekin brasiliaiselle serverille.

    Toimisivatko opettajat poliiseina? Kenellä monisteet kansiossa ja kellä kirjat. Tekisikö kopiosta (tjms) ratsioita lukioihin?

    VastaaPoista
  21. Harrille ja...

    Minulla olisi erilainen ehdotus. Kuten todettua, 3000 kappaleen erä oppikirjaa 120 sivuisena maksaisi noin 2 markkaa kappale + alv.
    Miksi ihmeessä kukaan ei hyödynnä tilannetta esimerkiksi lahjoitusvaroin joilla oppikirjat kustannetaan.
    Laskeskelin, että 80 euroa maksavan oppikirjan kustannuksiksi tulee 13 euroa, jolloin kirjailijallekin jäisi kohtuuosuus.
    Sopimus teoksen tekijän kanssa, lahjoitusvarat käyttöön ja kirjapaino kuskaa kouluovelle saakka kasan kirjoja.

    Mitkä seikat voisivat estää tai "kieltää" tällaisen toiminnan?

    VastaaPoista
  22. Tein pikaisen puhelinkyselyn oppikirjojen hankinnasta.
    Eräs kirjapaino suostuu periaatteessa alennuksiin oppikirjasta, joten painatus maksaisi 1.60 euroa kappale alveineen. Toimittaa kirjat ilmaiseksi perille asti.
    Kaksikin oppikirjojen kirjoittajaa, hyvää sellaista, tyytyisi pienempään korvaukseen tällaisessa tapauksessa.

    Nyt ei kannata enää valittaa oppikirjojen kalleudesta kun halvallakin saa. Toimikaa...

    VastaaPoista
  23. Kertokaapa, voiko hovioikeuden määräämän sakkorangaistuksen ja määrätyt korvaukset suorittaa muu kuin itse tuomittu?

    Siis voihan tuomittu tietysti lainata rahat joltakulta ja maksaa sitten sen kuitenkin itse... Miten oikeudellisesta näkökulmasta ajatellaan asiaa, jos rangaistuksen tosiasiallisesti maksaa joku muu kuin tuomittu?

    Kysymyksen perustuu tapaukseen, jossa taloyhtiön hallituksen pj. kertoi osakkaille, kuinka hänen oli pahoinpideltävä toinen osakas, koska tällä oli iltapäivällä juhlat ja hänen mielestään siitä oli haittaa. Kaikki silloiset paikalla olleet osakkaat - uskokaa tai älkää - uskoivat selityksen ja olivat "samaa mieltä" (=hiljaa). Asiasta ei tehty yhtiökokouksen päätöstä, mutta hallitus myöhemmin päätti, että yhtiökokouksen hengessä sakkorangaistus ja muut korvaukset maksetaan taloyhtiön varoista.

    Tämä kuulostaa laittomalta, mutta mikä pykälä tai ennakkotapaus kertoo sen olevan laitonta? Vastuuvapauden poistaminen yms. ei käy laatuun, koska toiset osakkaat katsovat kaiken aina olevan "hyvin" ja rikoksetkin sallitaan. Järkeä on yritetty takoa, vaan se ei tartu.

    T. Krisse

    VastaaPoista