Sivun näyttöjä yhteensä

27. elokuuta 2007

Ilkeä kirjoitus

Hannu Marttila kirjoitti HS:n blogissaan kollegansa Ovidiuksen tavoin metamorfooseista eli muodonmuutoksista:

”Lehtikelit ovat alkaneet. Kirjallisuudesta kirjoittavalle irtolehtiä on luvassa harva se viikko. Toiset kustantajat suosivat metamorfoosin seuraavaa kehitysvaihetta, nidottua, mutta kannetonta ja leikkaamatonta blokkia (jota ei pidä sekoittaa kirjalliseen alkulimaan, blogiin). Niiden tarkoitus on kuitenkin sama: antaa kriitikolle mahdollisuus lukea huolella, parhaassa tapauksessa kahteenkin kertaan piakkoin ilmestyvä teos ja kirjoittaa siitä arvostelu jo ilmestymispäivän lehteen.”

Kirjallinen alkulima…

Kiitos nyt tästäkin vähästä.

Kielikuva tarkoittaa, että joidenkin miljoonien vuosien kuluessa blogista voisi kehittyä peräti kirjallisuutta. Alkulima, josta Haeckel käytti nimitystä Urschleim, ja T. Huxley Bathybius, oli tieteellinen väärinkäsitys tai petos. Sen piti olla epäorgaanista ainetta, jota löytyy merenpohjasta. Sillä on se ominaisuus, että se synnyttää omia aikojaan elämää, siis toisin kuin esimerkiksi Helsingin Sanomien kulttuuriosaston julkaisemat kirjoitukset. Hannu on kulttuuriosaston toimittaja. Kuten tästäkin katkelmasta ilmenee, hän seuraa valppaasti ajan ilmiöitä.

Pohjolan Alkibiades Jr. on silti joutunut herättelemään lehtiväkeä, joka onkin ansiokkasti rientänyt kiittämään hänen erinomaisuuttaan, josta asianomainen itse, Björn Wahlroos siis, näyttäisi olevan täysin samaa mieltä.

Tapa on ikivanha. Rahamies ostaa maat ja mannut ja siirtää itselleen mahdollisimman suuren osan entisen omistajan maineesta. Wahlroosin tapauksessa kysymyksessä näyttäisi olevan luonteettomuudestaan kuuluisa G.M. Armfelt.

Toivottavasti ei ole päässyt käymään niin pahasti, että Kustaa Mauri olisi sekoitettu karoliini Karl Gustaf Armfeltiin. Yleensähän Armfelteja oli paikalla, kun tekeillä oli jokin todella suuri kansallinen onnettomuus, kuten Isoviha tai vetäytyminen Norjasta tunturien yli, maanpetos eli siirtyminen luottamuksellisten tietojen kanssa vieraan valtakunnan (Venäjän) palvelukseen, tai sitten vain kuten Alexander Armfeltin tapauksessa lojaali henkilökohtainen venäläistyminen tukkoaivoisen Nikolai I:n luottomiehenä.

Mutta ehkä Björn Wahlroos olisi se kauan kaivattu oopperanjohtaja? Hänhän on johtamistaidonkin erikoistuntija. G.M. Armfelt toimi myös siinä ammatissa ja julkaisi lisäksi näytelmän, jonka nimi oli veikeästi ”Tilaisuus tekee varkaan” (1783).

Oopperaharrastus ja oopperatanssiaiset osoittautuivat Armfeltin silloisen uskollisuuden kohteelle vaarallisiksi. Mutta ennen valitettavaa ampumisvälikohtausta Armfelt oli osoittautunut Kustaa III:lle kirjaimellisesti korvaamattomaksi. Hänen väitetään olleen mukana kiilapoikana, kun kuninkaalle valkeni kaamea tosiasia: kruununperillisen hankkiminen edellytti hankalaa, epämiellyttävää ja ennen kokematonta toimitusta hänen kuninkaallisen korkeutensa kuningattaren kanssa tämän sänkykamarissa.

Mutta ei huolta! Todellinen naisneuvos Armfelt riensi apuun.

Joskus sitä miettii, miten hallitsijasukujen olisi käynyt ilman opportunistisia adjutantteja.

Demokratiassamme ”kuninkaantekijä” ymmärretään yleensä toisin. Silti: seuraan kiinnostuneena, ymmärtääkö Wahlroos itse kapeataustaisena herraspoikana, miten vaativaa puuhaa kukkoilu on tällaisessa takapajuisessa ja salavihaisessa maassa.

Kaikesta edellä lausumastani tuli mieleen vielä viime päivinä tässä blogissa puheena ollut George Orwell.

Joku on toiminut kunniallisesti. Sangen merkittävä osa Orwellin kirjoituksia löytyy nimikkeellä COPYLEFT varustettuna osoitteesta:

http://www.k-1.com/Orwell/site/interaction/link.html

Toivoisin että Kasvi, Haakana ja ystäväni ja oppilaani EFFI:ssä panisivat asian merkille. Sellaista on aivan totta olemassa, että aikamme parasta politiikkaa ja moraalia koskevaa kirjallisuutta julkaisseen henkilön tekstejä on Internetissä vapaasti käytettävissä.

Suomesta en nyt ihan heti muista, että kukaan olisi luopunut edes tikkukaramellista maatessaan hajareisin tekijänoikeuksien päällä. (En tässä tarkoita tietokirjallisuutta, vaan kauno.)

32 kommenttia:

  1. Wahlroosin tapauksessa kyse on kuitenkin kaverista joka omilla aivoillaan että omalla rehellisellä työllään on luonut omaisuutensa toisin kuin muut mainitut.

    Olisipa sattumaa jos W:n vaimon nimi olisi Timandra, tai W. olisi keräillyt perhosia... Timandra griseata, josta päästään:

    "”Se oli kuin perhosen siiven isku, josta tuli hirmumyrsky” ... Saari sanoo kirjassaan Viinasen pitäneen Wahlroosin toimintaa maanpetoksena. ..."

    ja maanpetoksesta mainittuun "ampumisvälikohtaukseen.

    (no, kukaan ei em. ymmärtänyt, mutta tulipa mieleen:))

    Wahlroos kyllä iski kirveensä kiveen johtajantaidon osalta kun kehui RUK:n ansioita. Itse en ole koskaan tavannut ketään, josta olisin huomannut rukin vaikutuksia jäljemmässä elämässä. No, muutama upseeri pois lukien.

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa Kustaa III:n ja puolison kopuloinnin opastamisen hoiti taidolla hovitallimestari Munck, joka hänkin oli kyllä suomalaistaustainen.

    VastaaPoista
  3. AD Jarmom:

    Olen tottunut erottamaan toisistaan finanssitoimet ja tuotannollisen toiminnan, josta jälkimmäinen on suunnilleen sama kuin kansankielen "rehellinen työ". Sitä on myös esim. Nokian johtaminen.

    Tätä taustaa vasten en ole täysin vakuuttunut ent. professoreiden Wahlroosin ja Kourin elinkeinotoiminnan luokittelemisesta.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonymous:

    Aina minä jään kiinni, kun yritän yksinkertaistaa asioita. Kuten tiedät, aina Anjalan liitosta Venäjän ja Ruotsin ällistyttävästi kestäväksi osoittautuneeseen sovintoon 1812 etenkin Suomen herrain vaiheet on lievästi sanoen mutkikas tarina.

    Armfelt luisteli sivu Anjalan liiton toisin kuin kaverinsa Sprengtporten.

    Aikakauden henkilöhistorioista merkillisin taitaa silti olla valtakunnanmarsalkka Axel von Fersenin surullinen ja uskomaton tarina.

    Luin siitä taannoin eloisan kuvauksen. Taisi olla Ruotsin viimeinen kapinatasoinen mellakka. "Fersenska kravaller."

    VastaaPoista
  5. Kemppiselle:

    Lähinnä vertailin sääty-yhteiskunnan perinnöllisiä etuoikeuksia ja tätä eroa Wahlroosiin et Armfeltin toimintaan.

    Nokiallakin on optionsa.

    Voiko esmes nainen, joka on perinyt vanhemmiltaan asunto-osakkeen, auton, kesämökin ja 50.000 euroa käteistä toimien ompelijana 30 vuotta, sanoa ansainneensa omaisuutensa rehelisellä työllä?

    Aika usein suomalainen "salaviha" ilmaantuu raadollisena juuri perinnönjaon aikaan.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia:

    Taitaa olla reilua tunnustaa, että perehdyin Ilta-Sanomien artikkeliin "Nalle, Suomen odotettu kuningas".

    Olen iltapäivälehtien harras lukija, koska aina on tutkittava, ketkä tuttavista ovat kulloinkin vapaalla jalalla.

    VastaaPoista
  7. Ad Jarmom:

    Perinnönjaot...

    Nykyisen tulkintani mukaan kuolemantapaus aiheuttaa luultua useammin syvällekäypiä mielenvikaisuuden puuskia.

    Olen nähnyt näitä jakoja niin paljon ja miettinyt, mikä siinä on.

    Rehellinen kateus ja herraviha on sitten toista ja paljon helpompaa ymmärtää.

    Toinen psykiatris-oikeudellinen ongelmaryhmä on rajariita / tieriita. Valitettavasti niitäkin kuuluu kokemuspiiriini runsaanlaisesti.

    Nämä olivat siis praktiikkaakin (kunniallista työtä?) harjoittaneen juristin muistelmia.

    Nokian suuroptiot on muuten lopetettu. Palkoissa ei kyllä ole vikaa.

    Parikin oppilastani on siirtynyt sinne viime aikoina, ja lähtöpalkka on alle 30-vuotiailla suunnilleen 2 x oma harmaapartaisen prfoesorin palkkani, mutta siinä onkin sitten kaikki.

    Tämä täsmennyksenä, koska takavuosina optioita saivat tuhannet nokialaiset, eivätkä kaikkien hermot sitä äkkirikastumista kestäneet.

    VastaaPoista
  8. ad anonyymi

    Kesällä tuli televisiosta Antiikkia Antiikkia -ohjelma jossa 10 minuuttia käsiteltiin haastatteluin Gustaf Mauritz Armfeltin elämäntarinaa. Myös tätä Munckia. Kuuntelin toisella korvalla... Muistaako kukaan mikä on uuden Armfeltia käsittelevän kirjan (ei siis Ramel) nimi, johon ohjelmassa viitattiin?

    VastaaPoista
  9. Epäilyksesi siitä, ettei Suomessa "kukaan olisi luopunut edes tikkukaramellista maatessaan hajareisin tekijänoikeuksien päällä", ei aivan pidä paikkansa, sillä aika moni suomalainen runoilija, yours truly mukaan lukien, julkaisee paitsi yksittäisiä tekstejä myös kokonaisia teoksia verkossa, joko blogialustalla tai pdf-muodossa.

    Muiden perusteista en tiedä, mutta arvelen ne samoiksi kuin omani. Runotienestin mahdollisuudet ovat joka tapauksessa niin olemattomat, että parempi tämäkin kuin ei mitään. Palkkion perusteet ja laskutustavat muuttuvat. Ehkä runoilijan kauppatavara ei ole lainkaan hänen (painetuissa) runoissaan.

    Miten muuten on? Kaipailen kovasti Kemppisen koottuja. Kuka toimittaisi ne laserilla tulostettaviksi? Jos ei joku olemassa olevista uuskustantajista ryhdy toimeen, teetän niistä yksityisen kopion Lululla. Ja laitan toisen kopion sinulle tulemaan, ihan vaan på skoj.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoista tässä blogissa on "linkki-ilmiö". Tarkoitan ettei kukaan ole juuri koskaan sanomassa "todista, anna linkki". Joskus on turhauttanut kun luullaan vastauksen kaikkiin maailman asioihin löytyvän jonkin linkin takaa. Etsi siinä sitten 40 muistelmateosta läpi...

    VastaaPoista
  12. Jos olisin syntynyt valtionomaisuuden hallinnoinnista vastaavan ministeriön kansliapäällikön pojaksi, niin olisinko malttanut olla käyttämättä hyväkseni keittiönpöydän ääressä kuulemaani? Varsinkin jos isäpappa olisi aatteellisestä höperehtelimisestäni huolestuneena perin anteliaasti ollut tarjoamassa auttavaa kättään?

    Mutta sellaista tilaisuutta ei minulle tullut, joten minusta tuli "havelilainen".

    On ollut aikoja jolloin sosialistina on esiintynyt jokainen joka on alistettujen ja sorrettujen, ei vallanpitäjien puolella, jokainen joka on vastustanut ansaitsemattomia etuoikeuksia, perittyjä etuja, valtaa vailla olevien nylkemistä, sosiaalisia vääryyksiä ja palvelijan asemaan tuomittua ihmistä nöyryyttäviä raja-aitoja. Tuollainen “tunne“- ja “moraali“- sosialisti olin minäkin ja olen yhä, en vain enää ilmaise kantaani tuolla sanalla V.Havel.

    VastaaPoista
  13. no, ehkä karamellin verran kaunoa: kts. Kerro (partituuri) www.jounitossavainen.net

    tjt

    VastaaPoista
  14. No voi hittolainen, edellisen kerran kun olin yhtä pahasti deekiksellä kun nyt, niin kekoilin tuolla Mutsin ja Faijan himassa ja kun siihen aikaan toi Nalle oli heidän naapurinsa, niin löysin sen roskiksesta sen pois heittämän kylpytakin ja vaikka se olikin mulle liian piäni, kun jätti noi genitaalit paljaaksi ja muutenkin, niin se päällä oli kyllä autuasta istuskella verandalla ja nappailla ginipaukkuja. Käytin siinä sitten verkkarihousuja niin oli siistimpää. Ne ei kuitenkaan olleet punaiset.

    Pitäsköhän toi kirjallisuus eristää kokonaan kokemuksista, niin kuin vaikka tuo kuvataide. Siis tehdä siitä todella sellaista Fine Art Paintingia. Hienoa kauno kirjallisuutta, jota vain kainot tohtivat lukea.

    Kuten vaikka yks Rauha, joka ukkosella meni aina piiloon sängyn alle, silloinkin kun sattui olemaan vierailulla jossakin, kuten böndellä meidän luona. Katseltiin sitten broidin kanssa sen tutisevaa persettä siitä sängyn reunalta ja ajateltiin, että se oli - en sano minkä - tarpeessa.

    Siis tehdään vaan abstraktia kirjallisuusteoriaa siellä Heeeesarin sivuilla ja ihmetellään itseemme, kun ollaan niin hyvin fiksuja.

    Jäsennellään epätilaa ja avaruutta. Selitetään elämää jotta se olisi siedettävämpää.

    Siis juuri siksi Nalleakin voi pitää rehellisenä miehenä. Tooosi rehellinen, ainaskin yhtä rehellinen kun joku muu,vaikka yhdessä vaiheessa näytti kyllä siltä, että toi Nalle olisi poltellut pilveä, mutta eihän se jäänyt sellaisesta koskaan kiinni, sillä oli vaaaan se Afgaturkki. Nyt sillä on punaiset housut. Oisko Hugo Bossss?

    Pitäsköhän itekin ostaa jotakin värikästä päälle, vaikka sellaset harmaat prässihousut, kun nää nykyiset on aika nuhrusen näköiset?

    Tekopyhä lukija

    kaltaiseni

    veljeni!

    sanoi; Charles Baudelaire

    Adorno:

    "mitään teologisesta sisällöstä ei säily muuttumattomana; sen täytyy alistua tutkittavaksi, muuttaa sekulaariin, maalliseen maailmaan".

    muistaakseni puhe oli nimenomaan Hesarista.

    VastaaPoista
  15. Niin meinas unohtaa, että suur kiitos tosta linkistä!

    VastaaPoista
  16. aaärrälle:

    Eipä ollut trollaus kyseessä, vaan ihan rehellinen mielipiteeni, muodostuen mm. Mandatumin ja interbankin kehitystä seurailemalla jne...

    VastaaPoista
  17. Ministerinä ollessan Suvi-Anne Siimes teki operaatioillaan Nallesta monikymmenmiljonäärin.

    VastaaPoista
  18. Wahlroos, Sundqvist, Ehrnrooth, Ahlström...

    Ei tahdo tavis pysyä mukana. Rusi on tänään nimennyt oikeudessa Ulf Sundqvistin DDR-yheydeksi. Mutta samainen Rusi on kesken prosessia palkannut EteläAfrikkaan muuttaneen huipput/juristi Zacharias Sundströmin, joka nimenomaan puolusti Ulf Sundqvistia valtiota, vai oliko se Arja Alhoa, vastaan?

    Kyllä nyt ambassadoori-Alpoa viedään!

    VastaaPoista
  19. Lainaus: "Wahlroos kyllä iski kirveensä kiveen johtajantaidon osalta kun kehui RUK:n ansioita. Itse en ole koskaan tavannut ketään, josta olisin huomannut rukin vaikutuksia jäljemmässä elämässä. No, muutama upseeri pois lukien"

    Oireita onkin niillä, jotka eivät Vilkkaan busseihin päässeet, vaikka olisivat tahtoneet. Katkeruus kylvetään varhain.

    Ja oma iso kokemuksensa, vaikka ehkä jostain toisaaltakin saatavissa, on vaativissa oloissa johtaa tovereitaan, itseään paremmiksi tietämiään. Nöyryyden nuput on kasvatettava nuorena.

    Edelleen: kuinka usein Suomessa tapaatte "kovia jätkiä" ja "säälimättömiä jyriä" nimenomaan naisissa? Aivan, koska miehistä silmittömän suuntavakauden ovat meillä karsineet turpiin saanti koulun pihalla tai viimeistään armeijan kokemukset. Ketterästi väistämään oppii kolaroimalla.

    VastaaPoista
  20. Kemppisellle:
    Älä loukkaannu alkulimapuheista. Eikös juuri täälläkin kirjallinen ekspektoraatiosi synnytä jotain elämän tapaista. Siitä pitää olla ylpeä. Älä kuitenkaan ylpisty.

    Laitapa muuten hieman pilkkuja noihin listoihin ettei tule tahattomia rinnastuksia..

    JK: Nokian suuroptiot on muuten lopetettu. Palkoissa ei kyllä ole vikaa.

    En tiedä mitä tasolla ajattelet, mutta palkat kuulemma ovat alakanttiin ja nämä suhteellisen korkeat ansiot muodostuvat bonuksista, joita käsittääkseni viimekin vuonna jaettiin sitten vähän nihkeämmin työntekijöille (=ei-pomoille), eli siinä meni sekin myytti...

    kk: Muiden perusteista en tiedä, mutta arvelen ne samoiksi kuin omani. Runotienestin mahdollisuudet ovat joka tapauksessa niin olemattomat, että parempi tämäkin kuin ei mitään.

    Luulenpa, että onnistuit juuri ainakin osittain todistamaan JK:n pointin. Uskoisin, että täydellinen vastaesimerkki vaatisi jostain rahallisesta tulosta "luopumista".

    VastaaPoista
  21. Ad Jeps et KK:

    Catullukseni on ollut iät ajat blogin sivupalkissa ja lisäksi kokonaisuudessaan monikielisellä Catullus-sivustolla, joka onkin mielenkiintoinen kääntämisestä ja suomentamisesta kiinnostuneille.

    Stevensiä en varmaan voi laittaa, koska hänen tekijänoikeuksiensa päällä istuu joku.

    Omien tekstien laaja julkaiseminen ilmaiseksi odottaa sitä ajankohtaa, jolloin saan aikaan kotisivun. Vaihtoehto on hivuttaa ne Hiitin kotisivulle eli palvelimelle.

    Minulla on monta sataa Helsingin Sanomien kolumnia 90-luvulta sekä muita eri tahoilla julkaistuja kirjoituksia niin että KK:n ehdottaman koottujen runojen sijasta luvassa on Kootut teokset - vaikka minun on hiukan vaikea uskoa, että ne ketään kiinnostaisivat.

    Omaa tekstiä on siis todella paljon, ainakin tuhat nimikettä, siis puhuen julkaistuista. Luin hiljan jotain Kanavaan ja Parnassoon 1970-luvulla kirjoittamaani ja yllätyin. Itseruoskimismielessä olisi hauska skannata Ylioppilaslehden 1960-luvun kirjoitukset ja Vaasa-lehden 1950-luvun kirjoitukset. Minulla sattuu olemaan sellainen äiti, että kaikki painettu on tallessa.

    Täytyy vähän kypsytellä. Olen torjunut ajatuksen kirjallisesti merkityksettömänä, mutta toisaalta tämä on blogi ja Internet ja kun olen kirjailija, ehkä perimmältäni nimenomaan kirjailija, olisihan se huvittava ajatus panne koko paperipolku näkyviin...

    VastaaPoista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Anonyymiselle

    "Ja oma iso kokemuksensa, vaikka ehkä jostain toisaaltakin saatavissa, on vaativissa oloissa johtaa tovereitaan, itseään paremmiksi tietämiään. Nöyryyden nuput on kasvatettava nuorena.

    Eipä tuota juuri 18 täyttäneenä ja 17v armeijaan menneenä osannut ottaa kuin suurena pelleilynä hymy huulilla. Nöyryys oli kaukana -70 luvulla. Ihmettelin jo tuolloin mitä ihmettä tässä johtamisessa on järkeä kun ryssällä on maataisteluhelikopterit ja tällä tavoin pellekoulu vanhoja asioita jyystämällä panee meitit nurin, ilman asiallista ja silloista nykyaikaista oppia opettamalla.

    En kyllä usko minkään armeijan käymisen itsessään karsineen meistä miehistä yhtään mitään. Se armeija-aika vaan sattuu sopivaan auttoaikaan kasvukipuihin.

    Alokkaana ollessani meidän vääpeli komensi meille taaksepoistua poimimaan banaaninkuoria kun olivat kuulema puista tippuneet. Mä en mennyt mihkään. Seisoin paikoillani. Suuttui kun sanoin sille että otan komppanian komentooni sotalain perusteella koska vääpelistä on tullut hullu ja näkee harhoja. Vihaa mua vieläkin, uskoakseni.

    Vastapainona oppikoulussa hissan tunnilla piti täyttää jokin monistenippu täynnä Neuvostoliittoa koskevia kysymyksiä. Leninin kuva kansilehdellä. Järjestäjänä olin hakenut monisteet rehtorin kansliasta pahvilaatikosta. Sattui vaan niin että pahvilaatikko löytyi koulun roskiksesta kässäluokan jäteöljyllä siloiteltuna. No, kaksi tuntia jälki-istuntoa ja käytöksenalennus. Rehtori kyllä puhuttelussa ensin moitti mutta sitten paiskatessamme kättä vinkkasi silmää.
    Meidän kulu ei siis jumalattomia papereitä myöhemminkään täytellyt.
    Heitettiin me kerran M A Nummista mutamöykyillä aidan takaa, muttei osuttu.

    Tuollainen toiminta kohotti nöyryyttä ja oli omiaan johtamisen jalossa taidossa että itseään ylempien halveksunnassa. Lisäksi olosuhteet olivat tuolloin noissa puuhissa suorastaan äärimmäisen vaativat ja ankarat.

    Nupuista kasvoimme tuossa vaiheessa miehiksi ja armeijassa saattoi ottaa rennommin.

    VastaaPoista
  25. ad jarmom,

    Juttusi monisteiden joutumisesta roskikseen on hyvä, mutta se vaikuttaa epäuskottavalta. Missä oppikoulussa (maakunta ja oppilaitostyyppi riittää) ja minä vuonna? Perinteisen oppikoulun opetussuunnitelmaan ei nimittäin kuulunut käsityö. On siis epäuskottavaa, että oppikoulussa olisi ollut käsityöluokka.

    Tarkkaan en tiedä, mikä opetussuunnitelma oli käytössä Etelä-Suomen oppikouluissa 1970-luvulla siirtymävaiheen aikana. On siis täysin mahdollista, että puhut totta. Olisit käynyt oppikoulua, jossa sovellettiin jo peruskoulun opetussuunnitelmaa. Tällaisen laitoksen kutsuminen oppikouluksi on kyllä muodollisesti oikein, mutta harhaanjohtavaa.

    VastaaPoista
  26. Herra aaärrälle

    Komm und hilf uns,
    alter Reiter,
    der Gefreiter,
    kommt nicht weiter.

    Ohos. Intternettinen oikeudenkäynti siis alkanut. Olo kuin Valalla Tuulenkantajassa painokanneoikeudenkäyntien aikana. Saan kait vettä ja leipää.

    Pyydän avukseni puolustukseen Jacob Chydeniuksen, joka toteaisi: Hyvä härra. Teme on hyvin terkete. Se riitapuoliso, jolla on lujempi takto ja parempi ymmerrys, tulee aina johtamaan se toinen, olkoonpa lainseedente minkeläinen hyvense.

    MOT on mielenkiintoinen, mutta nyttemmin jo hieman "vääräksi" todettu, sanois sotamies Svejk.

    Kirjoitin vain siksi, kun en linkein osaa taistella.

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Ad Erastotenes Aleksandrialainen

    Salpausselän Yhteiskoulu, rehtorina Pekka Simula, sellainen tukeva mies.
    Olikos vuosi 67? Meinaan että johonkin n-liiton 50-vuotisjuttuun tuo moniste liittyi. Koulumme oli erittäin oikeistolainen tuolloin, mutta kuitenkin...

    http://www.yksityiskoulut.fi/matrikkeli/salpausselan.htm

    Linkin kuvassa heti ekana on pariovet kässäluokkaamme. Puhdetöiden opettajana oli ent. kansanedustaja Mikko Vainio (&%¤#%&%¤#¤-mies). Liimailimme lennokkeja, puutöitä ja pieniä metallitöitä, jopa hitsaamista opetettiin. Hissanmaikan nimeä en muista, kiva nainen kuitenkin.

    VastaaPoista
  29. Ad Erastotenes Aleksandrialainen

    Joo. Hissan maikka oli Sirkka Asikainen. Soitin hänelle josko olis kopiota paprusta jäljellä..
    Asikainen oli jäänyt eläkkeelle vuonna 1994 ja oli tuolloin hävittänyt kaikki kouluun liittyvä paperinsa, joten evidenssiä en voi toimittaa.
    Mukava keskustelu-muistelo...

    VastaaPoista
  30. aaärrälle

    Kerro nyt ihmeessä ja ihan OMIN SANOIN, ilman linkkejä, millaista epärehellisyyttä hra. Wahlroos on harjoittanut? Siis ihan faktaa. Jos löytyy, niin muutan käsitystä Wahlroosin rehellisyydestä.

    Minä en vaan osaa linkkien kanssa keskustella. Linkit eivät mitään todista. Toinen laittaa 5 linkkiä ja toinen vastaa kuudella linkillä takaisin. Tätä tää Inttttternettinen aika tuo tullessaan. Totuus löytyy linkeistä. Huh, huh.

    Toivoopi: JarMom

    VastaaPoista
  31. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  32. Mainitun herran rehellisyys tai epärehellisyys kiinnostaa vähemmän kuin sellainen toiminta, jossa käytetään aivoja pelkästään omaisuuden kasvattamiseen. Tällaiset normaalijakauman reunailmiöt (ks. esim. Damasio) ovat aika mystisiä. Millaista on maallisen kaman omistamisen ilo tietyn kriittisen massan jälkeen? Siis kun kaikki "järjelliset" tarpeet on tyydytetty? Liekö samaa kuin Kola-Ollin ilo ennätyksestä tai suurperheen vanhempien ilo kuopuksen ylioppilastutkinnosta? Onko peltopyiden ammuskelu emotionaalisesti tyydyttävämpää tolkuttoman rikkaana kuin kohtuullisen varakkaana?

    VastaaPoista