Sivun näyttöjä yhteensä

8. elokuuta 2007

Suomeksi, pliis

Kristiina Rikman esitteli jotain kääntämistä koskevaa kirjaa lehdessä muutamia päiviä sitten. Eilisen Orwell-jutun yhteydessä jouduin miettimään, miten suuri synti tosiaan on, ettei hänen esseitään ole julkaistu enempää. Esimerkiksi laaja Dickens-juttu on mullistavan hyvä.

Sitten löysin hukkaamani kirjaston kirjan. Joskus kirja on niin mieluisa, että sen panee varmaan paikkaan, ja se on hulluutta. No tämä varma paikka siis löytyi, ja luin Thomas Warburtonin hienon kirjan ”Kolmen metrin pino” ja totesin, että hänkin arvioi ajan tehneen tehtävänsä ”1984”-romaanille.

En tunne Warburtonia henkilökohtaisesti, mutta toistettakoon itsestään selvä tosiasia, että Suomessa J. A. Hollo ja juuri Warburton ovat ammattikunnan kaikkein suurimmat nimet. Tosin Holloon liittyy selvittämättömiä asioita; hänellä lienee ollut melkoinen tehdas. On väitetty että joissakin tapauksissa hänen nimensä kirjan kansilehdellä tarkoittaa korkeintaan, että hän on lukaissut käännöksen, jonka on tehnyt joku toinen tai jokin porukka.

Korostan että tämä on huhua ja henkilökohtaista uumoiluani. Joku kirjallisuuden opiskelija voisi tehdä asiasta gradun. Ei ole vaikea selvittää töiden valmistumisen ajankohtia ja aloittamisestakin on tietoja. Jos huhu pitää paikkansa, Hollo ”suomensi” joinakin vuosina enemmän tekstiä kuin eduskunnan pikakirjoittajat olisivat ehtineet suoltaa kirjoittamalla 24 tuntia vuorokaudessa.

Warburton käänsi ruotsiksi mm. Joycen, Aleksis Kiven ja Volter Kilven sekä sangen paljon muuta.

Mistä tämä harhaileva höpötys?

Siitä, etten enää viitsi kääntää todella vaikeaa tekstiä kuten Orwellin esseitä. Vaikka joku julkaisisi ja vaikka joku pyytäisi – kumpikaan ei ole todennäköistä. Blogiin voi kääntää jotain. Napin paneminen kolehtihaaviin ei ole sama asia kuin kolehdin varastaminen.

Mutta asian miettiminen johti mielenmuutokseen. Ehkä suomentamista on ajateltu perinteisesti tavoittamattomissa olevan tekstin saattamisena tänne. Kun kukaan ei esimerkiksi osaa venäjää, on tärkeää, että ennen kaikkea klassikot on saatavissa suomeksi.

Kukaties olen itse ajatellut, että jonkin Orwellin joidenkin esseiden suomentaminen ei ole niin iso asia, koska ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet niistä tosissaan, voivat ihan hyvin lukea ne englanniksi.

Mutta vastaan tulee käytettävyys, usability.

Luen itsekin enemmittä mutinoitta saksalaisia ja ranskalaisia kirjoja suomennoksina siksi, että suomennoksia on tarjolla. Toiseksi esimerkiksi jokin Grass vaatii keskittymistä ja yrittämistä – eräät hänen kirjoistaan ovat niin vaikeaa kieltä, että saa pitää lujasti kiinni pysyäkseen edes kärryillä.

Englantia en kovin mielelläni lue suomeksi, koska ryhdyn kyttäämään suomennosta.

Kaksi syytä siis: ihmisten kielitaito ei kuitenkaan ole niin ”hyvä” että he saisivat irti esimerkiksi P.G. Wodehousesta sen, mistä moni häntä arvostaa (esim. Orwell ja Warburton). ”Hyvä” kielitaito on tutkintojen ja koulutuksen luoma harha. Yleensä kielitaito menee rekistereittäin niin kuin urut. Aihepiiri ratkaisee lukemisen helppouden ja määrää suomentamisen tarpeellisuuden.

Otaksun että ns. sanomalehtikieli on monille helppoa tai helpointa. Olen päässyt toteamaan, että englantilainen ja amerikkalainen lakikieli on erittäin vaikeaa Englannissa ja Amerikassa laki opiskeleville suomalaisille. Heiltä jää kovin paljon ymmärtämättä. Se ”legalese”, jota he lukevat ja ehkä kirjoittavatkin, on 1 – 5 astetta 360 asteesta eli syntyperäisen ja koulutetun lukijan ymmärtämästä.

Todistelen huomauttamalla, että kokemukseni mukaan erittäin lukeneet ja fiksut suomalaiset eivät todellisuudessa ymmärrä hyvääkään suomalaista lakitekstiä tai lainopillista kirjallisuutta. Siinä on samoja ongelmia kuin digiboksin asennusohjeissa. Pitäisi tietää niin paljon sellaista, mitä ei tiedä.

Vai väitättekö te lukijat, siis te jotka ette ole juristeja, tietävänne riittävän hyvin, mitä tarkoittaa sana ”ilmeinen” rikosoikeudessa ja siviilioikeudessa? Onko se 50 % varmasta, 75 vai 90? Vai ehkä 25 %?

(Esimerkkini on ilkeä, koska yleiskielen ”ilmeisesti” tarkoittaa jotain aivan muuta – ”ilmeisesti nyt on mentävä nukkumaan”.)

Hyvin suuri osa äidinkielemme ja siis ajattelumme syvärakenteista on peräisin käännöksistä.

Muistattehan, että esimerkiksi Tove Janson ja Topelius kirjoittivat ruotsiksi? Topeliusta suomensi Juhani Aho.

Tässä mielessä suomentajat on rinnastettava suomalaisiin kirjailijoihin ja heille on syydettävä rahaa ja kunniaa.

Amerikkalaistuminen ja EY eksyttävät. Se kieli jota kansainvälisessä kanssakäymisessä käytetään, ei ole englantia vaan tyhmistetty sekakieltä, joka muistuttaa etäisesti englantia.

Ihmisten kielitaidon lisääntyessä tarvitsemme siis entistä enemmän hyviä suomennoksia.

Paradoksi, eikö olekin?

45 kommenttia:

  1. Minähän en oikeasti osaa englantia.
    Olen yrittänyt opiskella sitä aikuisiällänikin kolmeen otteeseen kolmen opettajan kanssa, mutta ei.

    Kaksi kirjaa, varsin yksinkertaista ja kirjoittekin yksinkertaisille ihmisille, olen koskaan lukenut englanniksi.
    Italian kielisiä sanomalehtiä ja kiintöistövälittäjien sivuja selailen viikottain.

    Nyt maksan varsin messevää summaa erään teoksen kääntämisestä, koska koin tarvitsevani sen.

    Vähän vituttaa, mutta vähän vain. Jos kieli tarttuisi, voisin teettää silläkin rahalla monta pukua.

    Nyt valitsin näin.

    VastaaPoista
  2. ad Petja

    Koska Jäppiset polveutuvat kuningas Davidin suvusta (mä olen kyllä niii-in kateellinen), sinun pitäisi opetella hepereaa ja ostaa uusi patalakki...

    *
    ad van Kemp

    Hieno juttu taas teikäläiseltä. Olet joskus aivan sietämättömän hyvä!

    Ei tuohon analyysiisi ole juurikaan lisäämistä.

    *
    Mitä eroa muuten on Olli Rehnin ja Kimi Räikkösen englannilla. V: Ei mitään.

    Rehnillä on tietysti hieman spesifimpi sanavarasto, joskin Kimi osaa? formulakielen, mutta periaatteessa samankaltaista huttua sieltä suusta tulee molemmilta.

    Ei siitä oikein tolkkua ota, vaikka puhe on mitä yksinkertaisinta englantia.

    Kimin ja Ollin puheessa lienee kuitenkin yhtä paljon kyse (pieleen) ääntämisestä kuin tekstin (lauseopin ja sanavaraston) rajallisesta hallinnasta ylipäätään.

    Itse luen englantia mielestäni tyydyttävästi, mutta englanti ei ole 'minun kieleni'.

    Jos olisin aikoinaan perehtynyt paremmin saksaan ja etenkin ruotsiin, niin hallitsisin ne paljon paremmin kuin englannin pre-post- ynnä muut irrallisina riekkuvat 'positiot', vaikka onhan niitä toki ruotsissakin ihan tarpeeksi.

    Nyt englannin sanavarastoni on kuitenkin ylivertainen muihin vieraisiin kieliin nähden.

    Niinkin sijamuodoton ja lauseopillisesti 'löperö' kieli kuin englanti vaikuttaa lähes 'barbaariselta' rakenteellisesti selkeän (mutta jäykän) saksan rinnalla (ja barbaarisena sitä saksalainen filologi/filosofi 1800-luvulla pitikin - paitsi Arthur Schopenhauer, joka oli vähällä jopa syntyä Lontoossa).

    Mutta englanti on hyvää kieltä laulajille ja näyttelijöille. Lakimiehistä en osaa sanoa, koska aina kun lakimies ilmestyy 'selvittämään?' asiaa (millä kielellä tahansa), siitä ei ota pirukaan selvää!

    VastaaPoista
  3. Lukeminen ei siirrä kirjoittajan ajatuksia sellaisenaan. Kirja avautuu lukukerta lukukerralta hiukan erilaisena - myös kirjoittajalle, jollei aapisesta ole kyse.

    Käännökset (=kirjoittajan ja kääntäjän "ryhmätyö") saattavat olla nautittavampia kuin alkukieliset. Kielestä toiseen kääntämisen lisäksi voisi koettaa käännöksiä aikakaudesta tai sosiaalisesta yhteydestä toiseen.

    Merkkijono ja lauseparsi ovat vain virikkeitä. Lukijahan sen kirjan lopulta itselleen kirjoittaa.

    VastaaPoista
  4. Ad Anoyymi:

    Tuo on tuttu kielikuva ja uskon siihen: lukeminen ja kääntäminen on sama asia.

    Hyvin merkittävät teokset kannattaa kääntää ja lukea aika usein uudelleen.

    Dostojevski ja Shakespeare ovat elämän eri vuosikymmenillä luettuina aivan erilaisia maailmoja.

    VastaaPoista
  5. Ad Rauno Rasanen:

    En ole iljennyt tehdä asiasta numeroa, mutta tuo hyvä englanti on minulle tuttu asia, koska nuorempi poikani Kaliforniassa amerikkalaista koulua käyneenä hallitsee sen.

    Hän luullakseni häpeää silmät päästään, kun joutuu kuuntelemaan minun englantiani, joka on tyyppiä Rehn.

    Tyttäreni on ranskan maisteri ja tuskin kärsii olla samassa huoneessa, kun ranskaa, joka on koostumukseltaan kuin juoppohullun eväät - kielen eri kerrokset sikinsokin.

    Ruotsistani muuan tukholmalainen ilkiö sanoi, että se miellyttää häntä kovasti, koska se soinnahtaa niin samalta kuin ennen Strindbergiä kirjallisesti käytetty ruotsi...

    Niin että tällä kertaa osuit arkaan kohtaan.

    Tai oikeastaan et. Viis minä siitä.

    Mutta Hynninen kertoi kerran, että kun hän harjoitteli Negro Spirituaaleja, hänellä oli puoli vuotta ääntämisen opettaja, jonka opetuksista hän jätti sitten osan huomiotta, koska Hynninen on eri asia kuin Paul Robeson.

    VastaaPoista
  6. Tehdään nyt vihdoinkin selvä ero kääntämisen ja suomentamisen välille.

    Mainonnan ammattilaisena törmään jatkuvasti teksteihin, jotka on mekaanisesti käännetty, ei suomennettu.

    Nämä käännöstekstit ovat oikeakielisyyden syöpä tai tuperkkkeli. Suomen kielen lauserakenteitasta piittaamaton tekstisöhellys muuttuu monen mielessä oikeaksi suomenkieleksi, varsinkin jos sitä jatkuvasti käsittelee. Puhu siinä sitten suomen kielen puolesta.

    ATK- tai IT-alan fingelska on sitten ihan oma juttunsa.

    Sovitaanko, että suomentaminen on alkutekstin välittämistä suomen kielellä, adaptoimista. Kääntäminen näyttää usein olevan vain vieraan kielen sanojen korvaamista (ensimmäisellä punaisesta sanakirjasta löytyvällä) suomen kielen sanalla.

    Olisin mielelläni suomentaja, mutta siitä mittavasta aivotyöstä ja työläästä taustatietojen hakemisesta kukaan ei maksa tarpeeksi eikä sitä kukaan arvosta. Kun on näitä kääntäjiäkin.

    Mutta jos bloginpitäjä on juristi, kai tähänkin pulmaan joku laki löytyy. Tehdään selvä ero sille, mitä saa sanoa suomennokseksi, mikä on korkeintaan käännös.

    Jos suomalainen vääntää tekstin vieraalle kielelle, silloin se minun mielestäni on käännös, ei koskaan muuta.

    VastaaPoista
  7. "Hän luullakseni häpeää silmät päästään, kun joutuu kuuntelemaan minun englantiani, joka on tyyppiä Rehn."

    Tuossa tapauksessa kannattaisi mennä johonkin myötähäpeän poistokurssille ja samalla voisi tietenkin itsetuntoa kohottaa jollain napilla tai tinktuuralla. Aksenttia ei ole mitään syytä hävetä, koska kaikilla on sellainen. Yhdysvaltojen sisälläkin on suunnaton (ja erityisen mielenkiintoinen) määrä englannin kielen eri muotoja ja murteita. Vain kirjakieli yhdistää amerikkalaisia, se kun on standardisoitu kohtuullisen hyvin.

    Ennen television aikakautta tilanne oli vielä paljon hienompi.

    Laitetaan tähän linkki josta voi aloittaa:

    http://tinyurl.com/2tr3tc

    Kylmän sodan aikana kerrotaan Neuvostoliiton pitäneen yllä oikeiden amerikkalaisten kaupunkien kaltaisia koulutuskaupunkeja, missä koulutettiin agentteja toimimaan amerikkalaisessa yhteiskunnassa alkukielellä. Lieneekö totta? Ainakin muutaman vakoilijan uskotaan jääneen kiinni kun aksentti tai idiomi on paljastanut ettei henkilö olekaan kotoisin sieltä mistä on sanonut olevansa.

    Englanti on kieli, jota on täysin mahdotonta hallita täydellisesti kun sanastokin on niin uskomattoman laaja ja vaikka kieli on perusrakenteiltaan yksinkertainen ja esimerkiksi epäsäännölliset verbit oppii päivässä. Onhan noita, jotka sanovat osaavansa, mutta eivät ne osaa kuitenkaan kuin sen mitä ovat vaihto-oppilasvuotensa aikana oppineet. Noilla opeilla on hyvä etsiä tv:n tekstityksestä virheitä ja julistaa niitä kovaäänisesti ja tehdä vaikka www-sivu "käännöskukkasista". Hassua että kukaan ei tee vastaavia sivuja muiden kuin englanninkielisten sarjojen, ohjelmien tai elokuvien "mokista".

    Mitä tulee Räkä Räikkösen tai Häkä Häkkisen englannin taitoon, niin eipä ole tullut vastaan vielä etten olisi ymmärtänyt mitä heput sanovat. Myös muiden maiden (ei englanninkielisten) formulakuskeja ja urheilijoita kuunnellessa täytyy vain kehittää algoritmi aivoissa ja kun se on valmis, niin ymmärtämisessä ei ole mitään ongelmia. Tilannetta helpottaa merkittävästi havainto siitä, että ääntäminen ja intonaatio ovat yleensä johdonmukaisia ja ennustettavia.

    Sama koskee Rehniä ja muita poliitikkoja. Paljon hauskempaa on bongata kotimaisia stealh-savolaisia, joiden on mahdotonta päästä eroon eräästä ääntämistavasta, joka armotta paljastaa alkuperän vaikka olisi kuinka kirjanoppinut. Kuunelkaa ja keksikää kuuntelemalla.

    Ja kenen aksentti onkaan lopulta se oikea?

    Tätä miettiessä jatkan tutustumista englannin hienouksiin.

    VastaaPoista
  8. Tässä yhteydessä.

    Latinan ääntämistäni on kehuttu. Arvelivat ettei germaaninen kerros rasita sitä.

    VastaaPoista
  9. Päivän tarpeeton tieto: Suomenruotsalaisen Warburtonin ynnä muiden ruotsinnettujen joukossa on Sormusten Herra, josta hän vanhoilla päivillään kirjoitti apologian. Warburton katui katkerasti koskaan koskeneensa moiseen teokseen. Hän oli pitänyt sitä IIMS:n allegoriana. Kun hänelle valkeni, että hipit olivat ottaneet teoksen omakseen ja perustaneet sen pohjalle enempi vähempi messiaanisen ja vähempi enempi vakavan Frodo-kultin, jolle Christopher-poika tuotti aina lisää kulttimateriaalia ja myyntiartikkeleita, niin Warburton ajatteli syyllistyneensä suurinpiirtein jumalanpilkkaan.

    Etevistäkin tulee höpsähtäneitä.

    Jotenkin epäilen, että hän ei olisi ilmoittautunut aivan ensimmäisenä kääntämään Harry Pottereita.

    VastaaPoista
  10. Kiinnostavia kirjoja tuolla kuvan kirjahyllyssä. Mutta miksi puolet Penguin Classics -pokkareista on ylösalaisin? Kertooko kirjan asento jotain siitä onko se luettu vai ei?

    Kuten eilisestä kommentistani kävi ilmi, olen itsekin miettinyt (jo pitkään) Orwellin suomentamatta jääneiden, lähinnä kirjallisuusaiheisten esseiden kokoamista ja suomentamista, mutta tullut samaan tulokseen – asiasta kiinnostuneet voivat lukea esseet alkukielelläkin ja on tärkeämpää suomentaa kielistä, joita ei Suomessa yleisesti osata. Toisaalta on sitten niinkin, että a) vasta suomennettuna mikä tahansa teksti tulee oikeasti osaksi suomalaista kulttuuria, b) on yllättävänkin paljon sivistyneitä ja hyvää kirjallisuutta lukevia ihmisiä, jotka eivät osaa englantia riittävästi voidakseen lukea kirjallisuutta alkukielellä (kuten yllä olevasta kommentistakin kävi ilmi) ja c) merkintäsi lopussa mainitsemaasi paradoksiin yhdyn täydellisesti.

    Hollon suomennosten tutkiminen olisi kieltämättä hyvä graduidea. Toisaalta vuotuisen käännösmäärän summittainenkin selvittäminen voi osoittautua odotettua vaikeammaksi. Esim. bibliografioiden perusteella Hollo suomensi vielä 60-luvulla eli kahdeksankympin kieppeillä aivan yhtä ahkerasti kuin ennenkin, mutta ainakin tuolloin julkaistut Nietzsche-suomennokset oli tehty parikymmentä vuotta aikaisemmin (Hollo tosin korjaili niitä jälkikäteen).

    Jossain päiväkirjamerkinnässään 50-luvulta Hollo muistaakseni mainitsee suomentaneensa jonakin vuonna vähän yli 1500 liuskaa tekstiä, mikä tekisi n. 4,5 liuskaa päivälle (tai yölle) – ei mikään mahdoton ajatus. Olet muistaakseni itse kirjoittanut jossain suomentaneesi joskus romaanitekstiä yli 40 liuskaa vuorokaudessa. Moista tahtia tosin lienee vaikea pitää yllä koko vuoden ajan – ainakin laadun kärsimättä.

    VastaaPoista
  11. Suomalaisten nykyinen kohtuullisen hyvä, laajalle levinnyt englannin kielen taito on hirveä asia. Nykyään unhodetaan aivan liian usein muunkielinen kirjallisuus eikä englanninkielistäkään oikein viitsitä kääntää. Opetusministeriö on sitä mieltä, ettei kääntämisen tukeminen ole tarpeen kansallisen kulttuurin kannalta.

    Opetusministeriö unohtaa, että vaikka Suomen kirjallisuus voisikin voida hyvin omassa navettamaisessa lämmössään, tietokirjallisuus ei ole samalla tavoin muusta maailmasta eristäytyvä ala. Erityisesti suomenkielisen teknisluonteisen (teknisen, luonnontieteellisen, lääketieteellisen ja juridisen) kirjallisuuden olemassaolo on suomenkielisen tieteellisen sanaston elinehto. Pelkkien gradujen ja kandintöiden varassa ei suomenkieli pysy näillä aloilla hengissä.

    VastaaPoista
  12. En keksi parempaa sanaa, mutta siis suomen "käyttökielessä" on paljon kummallisia ilmaisuja, joiden merkitystä ei tiedä. Kun sanotaan, että ilmeisesti on niin ja näin, ei asia ole ilmeinen taikka näkyvä vaan siten vain otaksutaan. Samoin kuin sanotaan,e ttä tiettävästi joku on tehnyt on tehnyt jotain. Ei siinä kukaan silloin tiedä mistään mitään.

    Kohtuullinen on sana josta en pidä, koska olen kohtuuttomuuksien ystävä, otan mieluummin "liikaa" kuin "vähän liikaa" (Ismo Alanko).

    Mutta erityisen rasittava se on väärin käytettynä. Joku luonnehtii hintaa "kohtuullisen kalliiksi", ikään kuin tarkoittaisi oikeudenmukaista, sopivaa, vaatimatonta ja maltillista.

    Kääntäminen on vaikea, koska alkuperäisten sanojen omat merkitykset muuttuvat siinä alkuperäisessä kielessä. Roisi on nykyään muuta kuin ennen vanhaan. Ja vanha kansa sanoo, että hautajaisissa taikka kirkonmenoissa oli hupaisaa tarkoittaen jotain muuta kuin oma ikäpolveni.

    Raamattu on paha esimerkki. Vanhoissa uuden ajan käännöksissa Hesekielin kirjan 30. luvussa puhutaan etiopialaisista, nykyään suomenkielisessä nubialaisista. Tuttavani teki asiasta selkoa, kun piti ymmärtämäni, mistä tulee Inner Circlen edesmenneen laulumaakarin Jacob Millerin "80 000 Careless Ethiopians". Ennen vanhaan Etiopia tarkoitti koko Afrikkaa. Se on kreikkalaisten luonnehdinta, kreikaksi etiopialainen kuulemma tarkoitta naamansa polttanutta taikka siis äärimäisen huolellisesti ruskettunutta, sisältäen ehkä merkityksen "aurinkovoide unohtui vessan kaapin vasemmanpuoleisen oven takana olevalle hyllylle kasvorasvan viereen".

    Näin siis klassisessa ja koineessa, jota osasin vielä noin kahdeksan vuotta sitten lukea. Kaikkein tylyintä on, ettei heprealainen maailma taivu kreikkalaiseksi, ei sitten millään. Sen vuoksi on oltava varovainen, kun lukee Uutta testamenttia, jossa tämä temppu yritettiin tehdä.

    Tänään Petri Järveläinen kirjoittaa blogissan minulle liian vaikeatajuisia asioita ja muun muassa amerikkalaisphilosoophi Willard van Quinesta, jonka nimiin mennee ns. radikaalikäännösteesi. SEn mukaan, sanoi PJ, kielestä toiseen käännettäessä ei voi olla varma, ovatko kaikki merkitykset tulleet käännetyiksi. Miten sanot englanniksi lyhyen mutta paljon puhuvan lauseen: "Pyrytti."

    Hupaisaa: kiinalaiset ovat kääntäneet kiinaksi paljon mm. Immanuel Kantia.

    Bob Dylan oli kerran vuonna 1991 keikalla Ljubljanassa, jossa hän spiikkasi: "Well, English is my only language - and sometimes even not that...." Dylanin nimiin menee myös laulu nimeltään Spanish is a Loving Tongue.

    VastaaPoista
  13. Ymmärsinkö oikein vai vain toivoin, että Kemppinen ikään kuin on lupautumassa Orwell-käännöksiin?

    Wodehousen saatavilla olevat suomennokset ovat kammottavia! Itse arvostan alkuteksteissä sujuvuutta, kekseliäisyyttä, tyylilajien sekoittamista ja yleistä elämäniloa. Suomennoksiin on välittynyt pelkkä tyylicocktail, on kuin seuraisi yhtä aikaa hassahtaneen vanhan stadilaissedän bamlausta ja Suomisen Ollin elokuvaseikkailuja.

    Legalesea hyvin vahvasti laimennettuna haluaville on tarjolla loisteliaan John Mortimerin (QC) Rumpole-sarja.

    Vaikka osaan englantia paljon ruotsia sujuvammin jouduin aikanaan, ennen käännöksen valmistumista tänä vuonna, lukemaan Proustin Kadonneen ajan loppuun ruotsiksi, koska englannin kielisinä versioina en kerta kaikkiaan päässyt kokemaan oikeita viboja. Kummallista, jotenkin ruotsin rytmi ja sanojen selkeys (verrattuna franco-latinismeissa syvällä uivaan englantiin) toimi kuten suomi. Haaveena olisi oppia ranska eläkkeeseen mennessä tasoon, jolla saisi alkutekstin elämään. Saksassa vastaava tavoitteeni (Wagnerin Ringin libretto) on paljon vaatimattomampi.

    VastaaPoista
  14. Ilmeisyyden prosenttiosuus ja vastaavat probleemit ovat mielestäni niitä kysymyksiä, joihin ei voi vastata vastaamatta väärin, kuten esmes Frände on muistaakseni tehnyt rikosoikeudessa. Ovat siis luonteeltaan vähän samantapaisia kuin zen-munkkien koanit.

    VastaaPoista
  15. Ad Anonyymi:

    Esittämistäsi syistä netin "käännöskoneet" ovat niin masentavia, vaikka nekin tekevät joskus parempaa jälkeä kuin elinkeinotuloa hankkivat kääntäjät. Rikollisten kielessä kääntäjä on henkilö, joka ryöstelee puiston perukoilla ohikulkijoita.

    Osuvaa?

    VastaaPoista
  16. Ad Stealth:

    Esimerkiksi Henry Kissingerin aksentti on aika hurja. Selevää saksaa. Arska Schw.:lla taas ei kuulu vierasta korostusta.

    Parikin brittinäyttelijää (David Niven - hauskat muistelmat) on joutunut ottamaan tunteja säilyttääkseen aksenttinsa.

    Totta puhuen olen opiskellut tätä asiaa erään tutun teatteriohjaajan johdolla. Täytyy ehkä kirjoittaa joskus. Opastajieni mukaan suomalaisten englannin puhujien ongelma ei ole sanakorko, vaan sävelvaihtelu - how WONderful of YOU... yes BUT.

    Joskus sanakorko on kohtalokas. "IMptnt" tarkoitaa "impotentti" mutta "imPOOtnt" on "tärkeä".

    Kaliforniassa, jossa siis olen asunut, ei saa vettä, jos pyytää "vootö" - sielläkin se on "uaddö".

    Oman kielitaitoni heikko rekisteri on arkikieli. Kirjoitin kerran tässä blogissa, miten koville otti, ennen kuin sain selvän, mikä on "maadoitettu jatkojohto" amerikaksi ja opin ääntämään sen Radio Shackissä käsitettävästi "grrraundd iksTENshun khaard" (grounded extension-cord).

    VastaaPoista
  17. Ad Veikko Suvanto:

    Olen samaa mieltä kuin Warburton siinä, että 4-5 liuskaa päivässä on loistava suoritus, jos mukaan luetaan tekstin lukeminen ja valmistelu sekä korjaus.

    Raaka naputtaminen on joskus vain puoli työtä. Ja aina jää mahastaan kiinni johonkin. Ja aina pitää kesken kaiken viedä tätiä lääkäriin tai jotain.

    Loponen nimitteli minua ennen Suomen nopeimmaksi kääntäjäksi, mutta tiesimme molemmat, että mukana oli ystävällistä piruilua - käänsin esimerkiksi Donnerin kaunokirjallisia tekstejä käsikirjoituksesta ja saatoin aina soittaa ja kysyä että mitä helvettiä. Se on epätavallista eli että voi kysyä ja sitten tekijä vielä lukee suomennoksen.

    Kyllä esimerkiksi Updike ja Bellow tarjosivat hurjan vastuksen, ja Updikesta muista tällaisen yksityiskohdan: soittelin amerikkalaisille tuttaville selvittääkseni, mikä kumma on "shopping mall". Suomessa ei siihen aikaan ollut muuta kuin "ostoskeskus", joka on eri asia. Itäkeskus ja Iso Omana ovat "shopping malleja". Updike oli myös ikävän halukas käyttämään hienoisia viitteitä kirjallisuuteen ja esim. pop-musiikkiin, jota en tunne. Sen tiedän että Bridge Over Troubled Water on kaunis laulu, jonka tunnenkin, mutta suurin osa tuollaisesta menee kirkkaasti yli.

    Kuinka moni tämän blogin lukijoista on tullut ajatelleeksi, että Hemingwayn "Ja aurinko nousee" on Saarnaajasta ja oikein suomennettu. Sananalkuin "ja" on Raamatun tyypillinen seemiläinen piirre.

    VastaaPoista
  18. Ad Kemppinen:

    Kyllä esimerkiksi Updike ja Bellow tarjosivat hurjan vastuksen, ja Updikesta muista tällaisen yksityiskohdan: soittelin amerikkalaisille tuttaville selvittääkseni, mikä kumma on "shopping mall".

    Vielä kymmenenkin vuotta sitten kääntäjien normaaliin toimenkuvaan kuuluivat päivittäiset puhelut tuttujen ja puolituttujen verkostolle juuri tuollaisten asioiden selvittämiseksi. Nykyään luullakseni useimmat luottavat siihen, että kaikki löytyy Googlesta tai jopa Wikipediasta, eikä toki syyttä. Kuitenkin vielä niinkin äsken kuin muistaakseni viime vuonna luin Kääntäjä-lehdestä Truman Capoten viimeisimmän suomentajan haastattelun, jossa hän sanoi yrittäneensä turhaan selvittää, mitä tarkoittaa Capoten jossain kohdassa käyttämä "turtle shop". Googletin nuo sanat silloin itsekin eikä netistä tosiaan löytynyt juuri muuta kuin tuo kohta Capoten romaanista. Siellä ei siis silloin vielä ollut tätä äskeisellä haulla löytämääni tietoa:

    A "turtle shop" apparently is a turtle shop; i. e., a place where you buy live pet turtles. Bruce Schneier unsheathed his Occam's Razor and cut a good guess, and Michael Covington nailed it by posing the question to Jesse Sheidlower, one of the editors of the OED, who would know if anybody would. This was Jesse's response: "In the '30s-'50s or so, small turtles were popular pets, and one could buy them at souvenir stores in Times Square (where the Capote passage is set). Usually they had a name painted on the shell. The stores weren't generally called 'turtle shops,' i.e. this phrase is descriptive, not lexicalized." Thanks to all who contributed to the debate. This is one of the things that makes me glad I live in the era of ubiquitous networking!

    En ole vilkaissut kyseistä Capote-suomennosta, joten en tiedä, käänsikö suomentaja "turtle shopin" yksinkertaisesti "kilpikonnakaupaksi" (jolloin hän olisi osunut oikeaan) vai valitsiko hän helpomman tien ja käytti "pikku puotia" tms. kiertoilmaisua.

    Kuinka moni tämän blogin lukijoista on tullut ajatelleeksi, että Hemingwayn "Ja aurinko nousee" on Saarnaajasta ja oikein suomennettu.

    Kävin tästä hiljattain keskustelua Arto Virtasen kanssa Parnasso-blogissa, josta Virtanen on nyt lähtenyt ovet paukkuen, muistaakseni vasta kymmenennen kerran viimeisen puolentoista vuoden aikana:

    http://www.parnasso.fi/index.php?itemid=574

    Enpä itsekään tiennyt Hemingwayn romaanin nimen alkuperää ennen kuin sen tuon keskustelun yhteydessä tarkistin, mutta osasin epäillä, ettei nimi olisi Donnelta, koska olin juuri lukenut puheena olleen "Auringonnousu"-runon eikä siinä ollut mitään sentapaista säettä kuin "ja aurinko nousee" (eikä Hemingwayn romaani ole alkukieliseltä nimeltään And the Sun Rises).

    Lisätunnustuksena täytyy todeta, etten tarkistamatta muistanut sitäkään, mitä Raamatun kirjaa Ecclesiastes tarkoittaa ja muistelin sitä aluksi jopa Ilmestyskirjaksi. Virhe ei liene aivan tavaton, sillä kun tiedustelin asiaa kääntäjä-äidiltäni, hänkin tarjosi ensimmäiseksi Ilmestyskirjaa. Kuinka moni muuten pystyy suoralta kädeltä sanomaan, mitä Ilmestyskirja on englanniksi? Vihje: ei ainakaan Apocalypse.

    VastaaPoista
  19. Ad Veikko Savolainen:

    Myös "Song of Songs" menee usein väärin (aik. Korkea Veisu).

    Q: Mistä on "East of Eden"
    A: Paikka johon Kain lähetettiin asumaan. (VT)

    Q: Grapes of wrath?
    A: Battle-hymn of Republic (Kalle-Kustaan muori)

    Mine eyes have seen the glory of the coming of the Lord:
    He is trampling out the vintage where the grapes of wrath are stored;
    He hath loosed the fateful lightning of His terrible swift sword:
    His truth is marching on.

    VastaaPoista
  20. Kielestä: Kun sormi osoittaa kuuta, vain idiootti tuijottaa sormea. Menkää lukemaan Queunauta hus hu!

    VastaaPoista
  21. Ad Markku:

    Männään, veikkonen, ja on luettukin sekä sievästi rypytetty proosaa että runoa Que-ne-aurai.

    Doukipodonktan!

    VastaaPoista
  22. Hei hyvät Jukka Kemppinen ja Veikko Suvanto,


    Kiitos kirjoituksistanne liittyen
    suomentamiseen ja kääntämiseen.

    Vuonna 1956, 72-vuotiaana Hollo ( 1885-1967) käänsi yli 1200 sivua.
    "Yö on pitkä! Päivällä hoidan virkaani yliopistossa ja yöllä taas teen suomennostyötä" ( Päiväkirjamerkintä 15.1. 1953 )


    Ystäväällisesti Matti Taneli

    VastaaPoista
  23. Ad Kemppinen:

    En ole tämä tyyppi, vaikka hänen sarjakuvistaan pidänkin:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Savolainen

    VastaaPoista
  24. huh... eipä olekaan enää get a life vaan get a second life. olipa huikea ohjelma ykösellä virtuaalimaailmoista.

    VastaaPoista
  25. Ilmeinen-sanan lisäksi lakikielestä löytyy hämmennystä aiheuttava sana "asiallisesti", joka ei ole sanan "epäasiallisesti" vastakohta vaan tarkoittaa lähinnä "asian/substanssin osalta".

    VastaaPoista
  26. Ad Veikko Suvanto:

    Veikko Savolaista tapasin ennen joskus. Hänen "Joonas" -sarjakuvansa oli ensimmäisiä suomalaisia lehtistrippejä (Muumin ohella). Erinomainen piirtäjä ja miellyttävä ihminen.

    VastaaPoista
  27. Ad Anonyymi:

    Meillä ( = HIIT) Vili Lehdonvirta tekee väitöskirjaa, jossa on ainakin määrä käsitellä virtuaalimaailman varallisuudensiirtoja. Peruskysymys n helppo - esimerkiksi avataarin ostaminen. Mutta sitten alkavat vähemmän helpot kysymykset.

    Varmuuden vuoksi tähdennän, että olen näistä töistä ja opetuksista huolimatta tuskin lainkaan selvillä pelien maailmasta.

    Sitä vastoin erilaisia virtuaali-ilmiöitä olemme pohtineet HIITin seitsenvuotisen olemassaolon ajan kovasti - ja emmekö me nytkin pidä tässä yllä virtuaaliyhteisöä?

    VastaaPoista
  28. Suomen kieli on hieno ja älykäs kieli. Sillä pystyy ilmaisemaan varsin helposti erilaisia asioita, kuten don jusan esimerkkikin osoittaa. Tässä on siihen vielä lisää ajateltavaa. Kääntäkääpä englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi:
    1. Hevonen vetää.
    2. Ajomies vedättää.
    3. Työnjohtaja vedätyttää.
    4. Enso-Gutzait vedätätyttää.

    Olikohan tässä vähän vedätystä?

    VastaaPoista
  29. Kun arvaa kuinka paljon Raamattua ennen luettiin ja tietää kuinka vähän nyt, ei kommenteissa mainitussa tietämättömyydessä ole mitään ihmeellistä. Minäkin sentään 14-vuotiaana Englannissa ensimmäiseksi ostin King James Versionin ja Common Book of Prayerin, sekä oikeasti käytinkin niitä, joten vähän hassulta tuntuu nähdä itsestäänselvyyksiä knoppologiana.

    VastaaPoista
  30. ad JK

    tämä on suorastaan virtuoottinen virtuaaliyhteisö.

    lienee siis edullisempaa luoda virtuaalinen hyvinvointiyhteiskunta, jos jengi tyytyy liikakansitettuihin yksiöihin, kokikseen ja pitsaan vapaa-aikanaan. Ei ommella vaatteita vaan viritellään avatareille pikselivuatteita

    VastaaPoista
  31. Nyt tulee taas kysymyksiä ja kommentteja asian vierestä joskus vähän kauempaakin.

    Tuosta Warburtonin työtahdista kysyisin. Pidän pikku harrastuksena kerätä Ulyssesta eri kielen käännöksinä. Onkohan Warburton itse tehnyt kokonaan ko. käännöksen?

    Tuosta Kissingerin aksentista. Henryn veljeltä kysyttiin, miksi velimiehellä ei ole aksenttia ja Henryllä on niin veli vastasi "siksi ettei Henry ikinä kuuntele ketään".

    Tuosta ilmeisestä. Heikon kokemukseni valossa sanoisin, että todennäköinen taitaa olla yksi niistä harvoista sanoista, johon voisi oikeudessa järkevästi liittää prosenttiluvun.

    Tuosta alkukielellä lukemisesta. Kammoksun sitä aina pikkuisen, koska ärsyttää jos itseään viihdyttääkseen lukee jotain ja tulee joku sana jota ei ymmärrä. Alkuun kun pääsee niin tämä ihottuma häviää. Viimeksi alkukieleen piti turvautua uudessa Harry Potterissa ja hauskaa oli. Potterit viehättävät monella tavalla eikä vähäisimmiten siksi, että tunnen siinä monia yhtymäkohtia litigaatioon.

    Sitten viimeiseksi vielä kysymys, joka on pitänyt kysyä jo aiemmin. Miksi tuli aloittaneeksi kääntämisen. Itse olen miettinyt kääntämistä omaksi ilokseni vieraiden kielten oppimikseksi.

    VastaaPoista
  32. Ad Antti Kortelainen:

    Warburton sanoo käyttäneensä Ulyssekseen kolme vuotta. Hän oli kuitenkin paneutunut teokseen jo ennen sotia.

    Kääntämisen aloitin vahingossa, kuten useimmat. Kustannusliikkeillä on taipumus antaa toisarvoisia käännöstehtäviä toisarvoisille henkilöille.

    Jokainen kynnelle kykenevä yrittää kirjoitta itse. Minulle ei tullut mieleen, koska pidän itseäni senttarina. Tosin ennen kirjoitin rahasta, mikä on kunniallinen motiivi.

    Vastoin luuloa aloittavien suomentajien vieraan kielen taito on usein surkea. Oman kielen taito on tärkeämpi. Lahtelan Markku kyseli kavereilta, mitä sellainen englannin sana mahtoi tarkoittaa kuin "window".

    Saarikosken kielitaidosta minulla on itsellänikin muistikuvia. Ei ollut kehumista. Ei hän muuten latinaa eikä kreikkaakaan ihmeemmin osannut. Mutta kääntäjä oli!

    VastaaPoista
  33. ad vode

    Jännää saa masun täydeltä, kun kuratiiveilee sillä itsellään eli teettää-verbillä

    VastaaPoista
  34. Ad Dr. Blind:

    Älä muuta sano. Täysin uskonnollisista tunteista riippumatta kummastelen, miksi Raamattu ei kuulu yleisen kirjallisuuden tenttikirjoihin. Se ja etenkin tuo King James' Authorizd kaikuu läpi kaikessa. Lutherin raamatusta olen itsekin mellastanut tässä blogissa usein.

    Tärkein Raamatun vaikutus ei ole sanastollinen, vaan rakenteellinen ja tyylillinen. Matteuksen versio kärsimystarinasta lienee yhtä perustava malli tarinan kertomukselle kuin kreikkalaiset näytelmät.

    Ja sitten on Vuorisaarna, jonka jakaisin mielelläni kaikille nuorille ylioppilaille, koska se - jälleen uskonnosta ja moraalista tässä välittämättä - on sanonnaltaan ja poljennoltaan niin uskomaton.

    VastaaPoista
  35. http://www.youtube.com/watch?v=k4bHMVAKDao

    VastaaPoista
  36. Hajahuomio jälkijunassa:
    S-eggerillä on puheensa päällä äksentti. Kuvernöörinvaaleissa esimerkiksi vastustaja Davis joutui pyytelemään anteeksi, kun oli huomauttanut, että kuvernöörin valitun pitäisi pystyä edes ääntämään osavaltionsa nimi oikein.

    Kysymys oli sanan "California" ensimmäisestä iistä, jonka vain turisit ja vaihto-oppilastyypit lausuvat kirkkaana iinä.

    Suomalaisilla on ääntämisestään alemmuuskompleksi täysin suotta. Ulkomaalaisillakin näet on äksentti.

    Tärkeää on osata tilata ruokaa eteensä, mutta vielä tärkeämpää on osata syödä se sotkematta.

    VastaaPoista
  37. Raamattu vaikuttaa edelleen kirjallisuuteen. Ajatellaan nyt vaikkapa Toni Morrisonin tuotantoa.

    Jos ei tunne Raamatun ja antiikin kertomuksia, jää osattomaksi myös kuvataiteissa ja rakennustaiteessa. Suurin osa läntisen maailman maalauksista ja vanhoista rakennuksista jää vieraiksi.

    Ranskassa opiskelleet sukulaiseni ovat tuskastuneet siihen, että siellä joudutaan taidehistorian luennoilla kertomaan Raamatun henkilöistä ja tapahtumista, joita opitaan suomalaisen peruskoulun tai katolisen koulun ala-asteella tai jopa lastentarhassa.

    VastaaPoista
  38. Vierasta kieltä hyvinkin osaava säilyttää yleensä jotain omasta äidinkielestään oppimassaan uudessa kielessä. Tyttäreni ranskalaisen kielitieteen opettaja Sorbonessa sanoi sen johtuvan siitä, että ihminen pelkää alitajuisesti kadottavansa oman identitettinsä vieraaseen kieleen.

    Jotta välttäisi väärinkäsityksiä, suomalaisen kannattaisi opetella ainakin tekemään selvä (!) ero soinnillisten ja soinnittomien äänteiden välillä kuten esim. p ja b, t ja d, ääntämään v soinnillisena ja ääntää kunnolla th-äänne.

    Vaikka osaisi hyvinkin englantia, tekee jatkuvasti virheitä, jopa lipsauttaa 'he' kun pitäisi sanoa 'she', mikä saa syntyperäisen englannin puhujan hätkähtämään.

    Suomalaisuus on sitkeässä. Se kuultaa läpi jopa kolmannen polven amerikan- ja kanadansuomalaisten englannissa. Se ei ole kuitenkaan ongelma monikulttuurisessa maailmassa, jossa on käytössä monta englantia.

    Tärkeintä on tulla ymmärretyksi ja välttää suoranaisia loukkauksia.
    On karmeaa, jos suomalainen pappi ei osaa ääntää hautajaisissa oikein sanoja "ashes to ashes".

    VastaaPoista
  39. Kiitos, kiitos, syvä ja harras kiitos koko kääntäjien ammattikunnan puolesta näistä valveutuneista kommenteista. Kyllä sydäntä lämmittää lukea esimerkiksi "kääntämisen ja suomentamisen eroista". Ja kuitenkin meillä on täällä Suomessa esimerkiksi Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, ja useissa yliopistoissakin on jo parin vuosikymmenen ajan koulutettu kääntäjiä. Turhaa työtä tietenkin kaikki, kun kerran "kääntäjä" ei osaa muuta kuin panna suomen kielen sanoja vieraan kielen sanojen paikalle.

    Minä olen ammatiltani kääntäjä. Teen kirjallisuuden suomennoksia ja asiatekstien käännöksiä. Miksikö en sano tekeväni asiatekstien suomennoksia? Koska käännän niitä myös suomesta englanniksi ja ranskaksi. Nämä käännökset tarkistutan tietenkin aina kollegalla, joka puhuu kohdekieltä äidinkielenään. Näin tekee jokainen ammattitaitoinen kääntäjä.

    Aloittelevien suomentajien vieraan kielen taito oli varmaankin surkea vielä 1950-, 1960- ja 1970-luvuillakin. Nykyään - mm. edellä mainitun kääntäjänkoulutuksen ansiosta - kukaan asiaa kunnolla tunteva tuskin väittäisi moista. Aloittelevissa kääntäjissä on sekä kieli- että käännöstaitoisia ammattilaisia nykyään enemmän kuin milloinkaan ennen. (Käännöstaitohan ei ole yhtä kuin kielitaito.)

    Erikseen ovat sitten ne harrastelijat, joita käyttävät sellaiset kustantajat ja muut asiakkaat, joille tärkeintä on käännöstyön hinnan painaminen routarajan alapuolelle. Koko ammattikunnan niputtaminen samaan joukkoon tällaisten tapausten kanssa kertoo kyllä vähintäänkin älyllisestä laiskuudesta.

    Titia Schuurman
    suomentaja, kääntäjä

    VastaaPoista
  40. Anonyymi halusi tehdä eron suomentamisen ja kääntämisen välille.
    Täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös tekstin skopos. Aina ei ole tarkoituksenmukaista hioa suomennosta/käännöstä yhtään pidemmälle kuin sanasanaiseen käännökseen saakka. A. (Niin kuin nimimerkki huomautti:) Siitä ei makseta. B. Jotkut asiakkaat eivät todellakaan arvosta luovaa suomentamista. C. Joskus alkuteksti on laatijalleen pyhä eikä siitä saa muuttaa sanaakaan, vaikka kuinka olisi syytä.

    Ja sitä paitsi: mainosmiehille maksetaan moninkertaisesti se mitä kääntäjille nimenomaan siksi, että mainoksen työstäminen on eri asia kuin kääntäminen. Siinä vaiheessa kun käännöspalkkiot ovat samalla tasolla kuin mainosten hinnat, alkaa käännöstoimistoissakin olla varaa luovuuteen.

    Tämä vaan jälkikäteisenä sivuhuomautuksena. Olen itse tullut suoltaneeksi sekä asiatekstikäännöksiä että kirjallisia suomennoksia. Jälkimmmäisistä ei niistäkään makseta kummoisesti, mutta hyvä alkuteksti yleensä velvoittaa tuottamana kelvollista käännnöstäkin.

    VastaaPoista
  41. Jo joutaisi kääntämään myös Orwellin varhaisimpiin kuuluvan Burmese Days suomeksi, poliisina Burmassa 22-27 Orwellin imperialismin vastaisuus vahvistui ja oppihan imperiumin riveissä mm. karenin kieltä...

    -Orwellilla oli muuten hyvää ja huonoa tuuria. Hyvä tuuri kävi kun luoti ei tappanut Espanjan sisällissodassa, huono kun sovittu tapaaminen ilmeisen sukulaissielun Albert Camusin kanssa (pienen ihmisen puolesta ja tarvittaessa riippumattomana puolueista) meni pieleen vapautuksen jälkeen pariisilaiskuppilassa... Esim. C. Hitchens vertaa sitä toteututumattomaan mutta kaavailtuun Marxin ja Darwinin tapaamiseen /Why Orwell matters-teos/
    Mutta laatiko Orwell mustan listan kommunismisymppaajista ? Brittien stasissa on yhä salassapidettäviä Orwell-mappeja. Joutuiko tiedustelun koukkuun (vastapalvelus) kun palveli myös BBC:ssä sodan aikana ?
    t. Esa Aallas
    Orwell-diletantti

    VastaaPoista
  42. Ad Omnia:

    Orwellin musta lista, jolle hän sijoitti mm. Chaplinin, on outo asia. En halua ottaa kantaa perehtymättä asiaan, ja niin kuin toivottavasti sanoin, korkeatasoista Orwell-kirjallisuutta on ilmestynyt hyvin paljon aivan viime vuosina.

    En todellakaan sano mitään Orwellista, kun en tiedä, mutta palautan mieleen, että briteillä olisi ollut syytä olla paljon huolestuneempia neuvostovakoilusta. Tästä ilmiöstä laajemmin olen lukenut yhtä ja toista ja brittien ylimielisyys ja sinisilmäisyys tuntuu käsittämättömältä. Että yhdessä yliopistossa on viisi vakoilijaa ja niin päteviä kuin Philby...!

    VastaaPoista
  43. Eräs asia tuosta kielten osaamisesta.

    Minä teen kaikkialla maailmalla ostokseni suomeksi, eikä minun tarvitse olla huolissani soinnillisista tai soinnittomista vokaaleista tai annaaleista, vaan ainoastaan siitä, että olen avoin, ystävällinen, kohtelias ja kerta kaikkiaan hurmaava.

    Eikä riitä että olen ostanut hymyllä, vaan myös tinkinyt.

    VastaaPoista
  44. Vuonna 1986 Jyväskylässä järjestetyssä kääntäjäseminaarissa Urpo Kovala on pitänyt esityksen J.A. Hollon suomennostyöstä. Tuo lähes 30-sivuinen esitys on nidotussa monisteessa Kääntäjät kultuurivaikuttajina / Kääntäjäseminaari Jyväskylässä 3.-5.7.1986 (ISBN 951-679-746-6)Kirjoitukseen liittyy Kovalan - itsensäkin epätäydelliseksi epäilemä - julkaisuvuosittain jaoteltu luettelo Hollon kääntämistä nimikkeistä, yhteensä 161. Esitykseen liittyvän taulukon mukaan Hollo olisi tehnyt suomennoksia kaikkiaan 16 kielestä, eniten englannista, saksasta ja ranskasta.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  45. Laitan tähän sinulle haasteen.
    http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=2886

    VastaaPoista