Sivun näyttöjä yhteensä

11. elokuuta 2007

Eliitti?

Kommentit painostavat kirjoittamaan pätkän lisää sanasta ”eliitti”.

Jouduin eilen ja jossain muussa yhteydessä selittelemään tuon sanan käyttöäni. Eilen eliitti kokoontui Otavan kauden avajaisiin toimitalon pihaan. Joku halusi tietää, mitä tarkoitan ”eliittikoululla” ja luettelin sitten eliittikouluja. Lisäsin olevani hitusen huolestunut, koska uljas uusi luokka näyttää tähtäävän poissulkeviin eliittikouluihin omille lapsilleen.

Sille ei mahda kukaan mitään, että maassa on sellaisia koulutusyksikköjä kuin Suomalainen yhteiskoulu, Norssi ja Ressu ja toisaalta esimerkiksi Teknillisen korkeakoulun tekninen fysiikka, jotka ovat eliittipaikkoja. Syy on päivänselvä: erittäin korkeatasoinen opetus. Ja on perinteilläkin vaikutusta. TKK:n teknisen fysiikan valinnat onnistuvat. Joukko on hurjan hyvää. Vaikka on siellä muistakin mahtavia paikkoja, kuten systeemilabra.

Päivän blogin sisältö on tämä lause: eliitti ei ole ryhmä, johon ”päästään” tai ”pyritään”, vaan se on itse määritelty. Harva ”kuuluu eliittiin”. Eräät määrittelevät itsensä eliitin jäseniksi ja eliitti on sitten yhtä kuin heidän kaverinsa.

Ne kommentoijat, jotka viittasivat eliitin kostoon, ovat oikeassa. Ei sieltä noin vain lähdetä.

Kuulunko itse johonkin eliittiin? En tiedä. Luultavasti en. Käyn joskus paikoissa ja tilaisuuksissa, joihin on pääsy vain maan tai maanosan todellisille silmäntekevillä, mutta noihin käynteihin on selvä syy. Otavaan luultavasti kutsutaan armosta tai siksi ettei kukaan ole huomannut poistaa listoilta – toisin kuin WSOY, jonka kutsuttavien listoilta lensin pätevästä syystä. En koskaan käynyt siellä. Siihen taas minulla oli pätevät syyt; en käynyt juuri missään muuallakaan, enkä käy.

Jos käytän Otavan partyjä kunnioittavasti esimerkkinä, niin jotkut tulevat sinne näyttäytymään toimittajille, koska heiltä ilmestyy kirja. Kysymys on asiallisesta markkinoinnista. Se siitä. Jotkut tulevat muuten vain, koska on hauska tavata tuttuja. Jotkut tulevat näyttäytymään ja jotkut paistattelemaan kuvittelemassaan valokeilassa.

On paljon hyvin merkittäviä kulttuurin vaikuttajia, jotka eivät käy näissä bileissä. En muista nähneeni esimerkiksi Reetta Meriläistä, jolla Hesarin päätoimittajana on paljon valtaa. Kulttuuriosaston tyypit tulevat sinne, koska se kuuluu heidän työhönsä. On merkittäviä kirjailijoita, jotka eivät käy. En muista koskaan nähneeni Antti Hyryä näissä kuvioissa. Paavo Haavikkoa ei näy, onneksi. Mutta hän on huonoissa väleissä puolen maailman kanssa.

Viina ja huoruus ovat valitettavasti menneet muodista. Ennen vanhaan näistä kokkareista saattoi päätyä putkaan tai avioeroon. Voi olla, että olen tässäkin asiassa seniili, mutta ei raivokasta dokaamista näe enää eikä tiukkaa viinaa ole edes tarjolla.

Poliitikkot ovat oma ryhmänsä. Oli siellä ainakin Esko Aho. Hän siis julkaisee jotain. Poliitikon on pakko olla mielin kielin. Ei käy kateeksi. Tiedemaailmaa näkyy vähän.

Kun olin taannoin paikassa X henkilön Y kutsusta, turvamiesten suuri määrä häiritsi mutta toisaalta paikalla oli valtion ja talouselämän johto ja tuomari Nurmio sai raikuvat apolodit. Kaikki vuorineuvokset olivat luopuneet Mersuista. Mustat autot olivat pelkästään Audeja. Tämä oli juuri sellainen kabinettiporukka, josta menneisyyden radikaalit näkivät pahoja unia.

Kun ihminen sairastuu, tule hulluksi tai menee muodista, kaikki alkavat heti potkia häntä päähän, eikä eliitistä putoamista tarvitse kahta kertaa kysyä.

Pääseekö eliittiin ansioilla? Ei. Kyllä sinne pääsee lähinnä terävillä kyynärpäillä. On oltava joko itsestään selvä asema (tyyppiä yliopiston rehtori) tai sitten annos sairaalloista kunnianhimoa ja halua tinkiä omasta mukavuudesta tanssimalla marakattina kameroiden edessä.

Yhden kerran elämässäni olen ollut Washingtonissa porukassa, joka valitsee Yhdysvaltain presidentit ja suurimpien pankkien johtajat. Mielenkiintoinen sakki. Ystävällisiä ihmisiä, kun käsittivät oikein, että olin paikalla epähuomiossa.

Panin blogin tilastopylväät näkyviin, koska aion antaa lukijoille lahjan. Lähipäivinä julkaisen ensimmäisen osan eliitin luettelosta.

Se ei ole mielenkiintoinen, mutta hurjan hyödyllinen.

Skannautin kerra sivarilla Otavan 60-luvun alun kirjan ”Kuka kukin oli”, johon on koottu henkilötietoja 1900-luvulla kirjan ilmestymiseen mennessä kuolleista suomalaisista.

Kirja on oikeudellisesti vapaata riistaa, koska se on luettelo, jollaisen suoja-aika oli 25 vuotta. Siinä on viitisen tuhatta nimeä. Olen vähän täydennellyt.

Työmäärä on pökerryttävä, koska käytettävissäni olevat skannerit eivät pysty tulkitsemaan puoltakaan oikein, ja siksi kaikki 800 sivua on tarkistettava ja oikoluettava omin silmin ja käsin.

Tämä eliitin luettelo ei ole eliitin luettelo. Se on mielestäni niin kiinnostava siksi, että mukaan on otettu vanhan tietosanakirjaperinteen hengessä erilaisia maatalousmiehiä, kansanvalistusväkeä, kolmannen luokan kunnallispoliitikkoja ja ylimalkaan henkilöitä, joiden tietoja on hyvin vaikea löytää.

En tiedä ihan tarkkaan, mitä teen lopulta tuotokselleni. Ehkä verkko on sen paras paikka ja joku siirtää sitten tietoja Wikipediaan. Mutta sieltä nyt löytyy pääosa Viipurin ja Rauman kaupunginvaltuustoa ja Sortavalan seminaaria ja 1800-luvun johtavia naistentautien erikoislääkäreitä ja kunnostautunutta laidunviljelyväkeä.

Kyllä se oikeastaan on eliittiä. Olen lisäillyt näyttelijöitä, elokuvaihmisiä ja kirjailijoita, niin että sävy on hiukan muuttunut. Nämä vanhat parrat ja muutamat naiset olivat ihmisiä, jotka loivat Suomen.

Täytyy vielä päättää, kirjoitanko ihmisistä kommenttia. Osittain hyvin epäkunnioittavat kommentit olivat 20-luvun Kansallisen elämäkerraston ja sadan vuoden takaisen Uuden sukukirjan suola. Tyyppiä "palasi katkeroituneena kotitanhuvilleen, missä vaipui hedelmättömään hengelliseen haaveiluun".

Lyhyt näyte:

U

Uggla, J o h n Rafael, lakimies. -* Nurmijärvi 2. V. 1870 † 8.1.54; vanhemmat liikennetireht. Alexander August U. ja Alma Elvira Tollander. Ylioppilas 88, oikeustutkinto 91, varatuomari 94. - Tutkimusmatk. Ranskaan, Saksaan ja Skandinaviaan 05-07, Skandinaviaan 17 ym. - Senaatin kanslisti 12, prokuraatt. toimitusk. sihteeri 06, Helsingin kaupunginvaltuuston sihteeri 12, lainvalmisteluk. vanh. jäsen 19- ja 39. - Useiden valtion ja kunnall. komiteain ja lautak. sihteeri, Helsingin laivanpäällikkö yhd. sihteeri 97-10, suostuntavaliok. sihteeri valtiop. 04-05 ja 05-06, Ahvenanm. valtuuskunnan sihteeri 23-54. - Ritariston ja aatelin jäsen 97-06, kansainv. Ahvenanm. toimik. jäsen ja asiantunt. 18, rauhanvaltuuskunnan asiantunt. ja sihteeri Pariisissa. - Julk.: Lagstiftningen angående självstyrelse för Åland. (A. Tolletin kanssa) 30, Asemakaavalaki ja rakennussääntö (E. H. I. Tammion kanssa) 32. - Laamanni 24.

Uimonen, A n n i k k i Vilhelmina, laulajatar. -* Kuopio 22. V. 1891 † 10. VI. 37; vanhemmat kauppias Pekka U. ja Mimmi Heiskanen. Puoliso näyttelijä Paavo Jännes 21 er. 30. - Kävi yhteiskoulun ja Helsingin mus. op., opisk. mus. Wienissä 09-12. - Oopperalaulajatar Czernowitzissa 12-13, vieraili 13-14 mm. Prahan, Weimarin ja Hampurin oopp., Suom. oopp. 14-17; tunnetuin osa Carmen. Konsertoi S. maaseutukaupungeissa, sekä Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Pietarissa.

Ullberg, U n o Verner, arkkitehti. -* Viipuri 15. II. 1879 † 12. I. 44; vanhemmat maal. mestari Carl Johan U. ja Hulda Augusta Gallén. Puoliso 1) näyttelijätär Maria (Maiju) Ranta 09 † 17; vanhemmat vääp. Kustaa Mikael R. ja Ida Anttila; 2) Johanna Elisabeth Clementson (h. 2. aviol.) -; vanhemmat teht. Hans C. ja Charlotte Svensson. - Ylioppilas 98, arkkitehti 03. Tutkimus- ja opintomatkoja Euroopan eri maihin. - Arkkit. toim:n Gyldén & Ullberg osakas Viipurissa 06-09, oma toim. 10-, Viipurin kaupunginarkkitehti 32-36, lääkintöhall. arkkitehti 36-44. - Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 14-29, asemakaavatoimik. puheenjohtaja 18-36, yl. töiden hall. 20-24, sosiaalilautak. 25-35, Viipurin taiteilija yst. hall. jäsen ja sihteeri 15-36. Suunnitt. Hackman & co:n liiketalon 08, S. kauppapankin 12, Viipurin teatt. uudist. 22, Pyöreän tornin uudist. 23, Fastighets ab Pamppalan 24, Karjalan kirjap. oy:n liiketalon 29, taidemuseon 30, diakonissalait. sairaalan 31, Pietari-Paavalin seurak. talon ja maakunta-arkiston Viipurissa 32 sekä Helsingin lastenklinikan 41-46, Bensowin liiketalon 39-40, sairaalananhoitajatarop. 38-40.

Ullner, C o n s t a n c e, eläinsuojelun esitaistelijoita. -* Helsingin pitäjä 20. III. 1856 † 13. I. 26; vanhemmat kunnallisneuvos Robert U. ja Anna von Kothen. Puoliso tehtaan isännöitsijä Theodor Gullberg 76 er. - Kävi Helsingin ruots. tyttökoulun. Opintomatka Ruotsiin. - Postitoimiston hoit. 88-, Eläinsuojelulehden toimittaja 94-. - Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, Kevätyhdistyksen puheenjohtaja ja Eläinten ystäväin sihteeri- Julk. Skuggbilder 80, Spillror 85.

Ungern, Axel B r u n o, insinööri. -* Tammisaari 10. X. 1880 † 8. VII. 48; vanhemmat postimestari Carl Johan U. ja Alma Charlotta Reuter. Puoliso Agnes Hildur Johansson 14-; vanhemmat maanvilj. Alfred J. ja Hilda Widell. Ylioppilas 00, koneins. 05. Opintomatka Yhdysvaltoihin 05-07. Äänekoski oy:n apul. ins. 07-12, tekn. johtaja 12-20, isännöits. ja tekn. johtaja 20-39, toimitusjohtaja 40-48. -Äänekosken kauppalan valt. jäsen 17-, Äänekoski oy:n johtokunnan j, 07-, puheenjohtaja 40-

Ungern, Ernst Johan R a g n a r, taidemaalari. -* Tammisaari 21. IV. 1885 † 17. XII. 55; vanhemmat postimestari Carl Johan U. ja Olga Evelina Sagulin. Puoliso Signe Matilda Kling 18-; vanhemmat veturinkulj. Johan Fredrik K. ja Maria Eufemia Löfman. - Ylioppilas 04, kävi Turun taideyhdistyksen piirustusk. 06. Opintomatka Müncheniin 07, Italiaan 14, Pietariin 16, Tukholmaan 27. - Turun taideyhdistyksen piirustusk. opettaja 10-45, johtaja 17-, Turun suom. yhteiskoulun piirust. opettaja 18-29, Turun tyttölys. 29- ym. - Turun taideyhdistyksen johtokunnan ja ostolautak. jäsen -, Turun taidemus. int. ja taloudenhoitaja 23. - Osallistui taidenäytt. kotim., Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Pietarissa ym.

Unho, Kaino I l m a r i, teatterinjohtaja. -* Uusikaupunki 22. X. 06 † 2. IV. 61; vanhemmat räätäli Kaarlo U. ja Ilma Hellsten. Puoliso 1) näyttelijä Katri Sisko (Kaisu) Leppänen 28 er. 31; vanhemmat talonomist. Johan Viktor L. ja Johanna Vilhelmiina Johnson; 2) näyttelijä Salli Viktorina Karuna (Friberg) 35-; vanhemmat merikapt. Viktor F. ja Ellen Sofia Södersund. - Kansallisteatt. näytt. 25-30. Rovaniemen näyttämön joht. 31-32. Porin teatt. näyttelijä ja ohjaaja 32.34. Viipuri kaupunginteatt. 34.35, Karjalan Suunnan toimitussiht. ja päätoimitt. 35-38, Suomi-filmi oy:n skenaristi ja ohjaaja 38-52, Kouluteatt. joht. 52-56, Porin teatt. 57-61. - S. filmväki ry:n puheenjoht. 43-53. - Julk. näytelmiä, elokuvakäsikirjoit. ym.

Untola (alk. Tietäväinen), A l g o t, kirjailija. -* Tohmajärvi 28. XI. 1868 † 21. V. 18; vanhemmat taloll. Jaakko Vilhelm T. ja Maria Hakulinen. Puoliso Therese Marie Johanna Kiistring 03 er. - Kävi Sortavalan semin. 91. Kansak. opettaja Viipurissa 93-98, liikemies Pietarissa 98-03, jälleen opettaja 04-06, suom. puolueen matkapuhuja 06-08, Satakunnan päätoimittaja 08-09, vapaa kirjailija. - Työmiehen pakinoitsija ja avustaja 17-18. - Julk.: (nimellä Irmari Rantamala) rom. Harhama 09, nimellä Maiju Lassila kansankuvaukset Tulitikkuja lainaamassa 10 sekä Pojat asialla 11, Jussi Puranen 12, Manasse Jäppinen 12 ja Liika viisas 15, näyt. Nuori mylläri 12 ym., (nimellä J. V. Vatanen) rom. Avuttomia 13.

Uotila, O s k a r ->Favén, Oskar.

Uotila, T o i v o Emil, kielentutkija. * Lammi 2. VII. 1897 † 30. III. 47; vanhemmat maanvilj. Johan Rikhard U. ja Matilda Uotila. Puoliso filosofian maisteri Elsa von Hertzen 25-; vanhemmat past. Karl von H. ja Aleksandra Agatha Salonius. - Ylioppilas 16, filosofian kandidaatti 21, maisteri 22, lisensiaatti ja tohtori 33. - Salon yhteiskoulun hist. ja suomenk. opettaja 22-24, Keravan yhteiskoulun 24-25, Porvoon keskik. suomenk. nuor. leht. 25-30, Porvoon yhteislys. suomenk, vanh. leht. 30-32, Helsingin 2. suom. tyttökoulun suomenk. nuor. leht. 32-36, Helsingin yliopiston dosentti 33-. Sanakirjasäätiön hall. jäsen 35-, Suom. -ugr. seuran johtokunnan jäsen 35-. - Julk.: Zur Geschichte des Konsonantismus in den permischen Sprachen (väitösk.) 33 ym.

af Ursin, N i l s Robert, poliitikko. -* Kuopio 18. IV. 1854 † 8. V. 36; vanhemmat leht. Julius af U. ja Maria Charlotta Lybeck. Puoliso Aina Maria Elisabeth von Pfaler 82 † 15; vanhemmat teol. kandidaatti Karl Axel von P. ja Thalia Maria Olivia Mellgren. - Ylioppilas 71, filosofian kandidaatti 77, lisensiaatti 83. Opinto- ja tutkimusmatkoja us. Euroopan maihin ja Aasiaan. Viipurin suom. lys. kreikan ja latinank. leht. 85-88, Turun ruots. lys. 88-96, Turun suom. klass. lys. 96-18. - Turun työväenyhdistyksen puheenjohtaja 91-00, S. työväenpuolueen 99. - Ritariston ja aatelin jäsen, eduskunnan jäsen (sos. dem.) 07-08, 1. varapuhemies 07-08. - Julk.: Työväenkysymyksiä I-V 97-05, Työväenkysymys Suomessa 02, Saksan sosialidemokratia 09, Suomen työväenliike 22. - Maanpaossa Neuvosto-Venäjällä 18-20, Ruotsissa 20-22.

Uurto, Lyyli Ester (Mielonen, vsta 1930 Ripatti, kirjailijana I r i s Uurto) 28.I.1905 † 1.4.1994. Vanhemmat maanviljelijä Paavo Mielonen ja emäntä Maria o.s. Pennanen. Puoliso 30-31 kirjailija August Ripatti (Aku Rautala). Lapsi: Aku-Kimmo. 31-94, kirjailija. Ylioppilas 29; kotiopettaja, konttoristi ja oikolukija. Matkoja Viroon, Ruotsiin, Ranskaan ja Italiaan 1930-luvulla. Valtion kirjallisuuspalkinto 36, 42, 44, 69; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 45. Julk. Ruumiin ikävä 30; Tulta ja tuhkaa (novelleja ja runoja) 30; Kypsyminen 35; Rakkaus ja pelko 36; Timanttilakien alla 38; Ruumiin viisaus 42; Sudet (runoja) 44; Satu sankarista (draama) 44-45; Suomalainen kohtalonäytelmä (Puolustuspuhe ja hyljätyt murhenäytelmät) 45; Ihana lyhty (runoja) 46; Joonas ei välittänyt 50; Kapteenin naiset 52; Den brinnande ön 57 (suomeksi muokattuna Puut juuriltaan 68); Äiti (kuunnelma) 70; Valitut teokset 1 - 3 65-66; Valitut teokset 70.

Uusikylä (vuoteen 06 Frisk), Kaarlo A a r n e Engelbert, vakuutusmies. * Vaasa 7. XI. 1884 † 30. VIII. 51; vanhemmat vaatt. mestari Karl Valentin F. ja Maria Amanda Wikman. Puoliso Elsa Maria Nylund 13-; vanhemmat yliopiston vahtimestari Johan Edvard N. ja Josefina Starck. - Ylioppilas 02, kävi S. liikem. kauppaop. 05. Opintomatka Tanskaan, Saksaan ja Englantiin 10, Ruotsiin ja Tanskaan 12. - Suomi-yhtiön konttoristi 05, tarkastaja 06-08, kansanvak.os. esimies 11-12, apul. johtaja 12-23, johtaja 23-32, toimitusjohtaja 32-51. Vak. oy Varman toimitusjohtaja -32. - Yhteiskirjap. oy:n johtokunnan puheenjohtaja 12-, S. vak. yhdistyksen hall. jäsen 25-, puheenjohtaja 35-41, Laulu- Miesten varapuheenjohtaja 14-, puheenj. 33-35, Merenkävijäin kommodori 22-32 ja 39-, kunniajäsen 44, Kamera-seuran puheenjohtaja 22-24 ja 29.

22 kommenttia:

  1. Tuohan oli mielenkiintoinen lista. Stasi-lista on varmaan paljon tylsempi. Tuttuja nimiä oli ainakin Nils af Ursin, jonka sukupuolivalistusta punakaartilaiset lukevat Väinö Linnan Pohjantähdessä, ja tietysti samana keväänä hukutettu Maiju Lassila. Nykyään Ursinin suku jatkuu ainakin Trio Niskalaukauksen basistin muodossa (ks. fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Ursin).

    Itse olen lueskellut harrastuspohjalta 60-luvun Uutta Tietosanakirjaa, ja sieltäkin löytyy usein hyviä henkilöitä ja luonnehdintoja. Esim. Ernst Adolf Lampén-Iso-Keisari (1865-1938), savolainen kirjailija ja humoristi, käsitteli uskonnon ja elämän kysymyksiä arkailemattoman omaperäisesti.

    Rooman keisari Caracallasta kyseinen opus tietää kertoa, että hän oli julma ja irstas mies, mutta hallitsijana kuitenkin melko kyvykäs. Eli kaksi ominaisuutta kolmesta ihan hyviä. Jos hän ei olisi ollut julma, niin hänestä olisi ollut pelkkää hyvää sanottavaa.

    VastaaPoista
  2. On mielenkiintoista, miten eliitti kiinnostaa ihmistä. Sisäpiirit kumminkin lienevät kuin sipulia kuorisi. Aina löytyy yhä sisempi piiri, eikä sisällä ole mitään. C.S. Lewis väittää halun sisempään piiriin ohjaavan isoa osaa ihmisistä. Moni rehellinen mies myy vaikka sielunsa päästäkseen sisään. Siinä kai osasyy enroneille. (Inner Ring)

    VastaaPoista
  3. Joskus kuulee sanottavan, että toimiva demokratia ei tarvitse keikaroivia eliittejä, mutta se tarvitsee tasa-arvon lisäksi sopivasti elitismiä. Tavallinen kansalainen ei kuitenkaan selviydy henkisessä kilvoittelussaan ilman tuntuvaa tukea, yhteiskunnan voimia, kuten kirjailija Jyrki Kiiskinen kirjoitti keväällä HS:n debattipalstalla.

    Mutta kun noin sanotaan, niin eikö silloin susi liiku lampaan vaatteissa, piispallinen opettaja puhumassa kansalaisen äänellä peläten, että "tavis" oppii liian paljon, "tulee iholle"; ihmistä halutaankin siis kahlita, ei vapauttaa.

    Kiiskinen jatkoi, että jokaisen pitäisi nähdä sivistys tavoittelemisen arvoisena, samalla tavalla kuin sen tehdastyöläisen, joka rupesi sivistämään itseään rättiväsyneenä 12-tuntisen työpäivän päätteeksi sata vuotta sitten. Tuolle tehdastyöläiselle olemme kiitollisuudenvelassa. Kuten myös kansakunnan varhaisille portaalihahmoille, jotka loivat sivistysihanteet ja edellytykset sille yhteiskunnalle, jossa toistaiseksi elämme


    Mutta eliittihän on juuri se, joka"sivistyksen" määrittelisi, kuten satavuotta sitten Suomessa, ja paljon myöhemmin myös DDR:ssä!

    Nyky-Suomessa pitäisi riittää kunhan huolehditaan koulutuksen perustasta siten että kaikkein lahjakkaimmat saavat syntyperästään riippumatta tilaisuuden tavoitella kaikkein korkeimpia inhimillisen tiedon hedelmiä.

    VastaaPoista
  4. Loistavaa! Siis tämä aarteiden nettijako - viime viikollakin kävin hakemassa kylänäytelmään rekilaulun sanoja täältä blogistasi. Itselläni on Kuka kukin oli ihan rehellisesti kustannustoimittajan lahjoitamana Tämä kirja on varastettu Otavasta -merkinnällä, mutta muuten sitä on todella vaikea saada käsiinsä.

    Toinen kansallinen aarreaitta on Jäntin järjetön Suomen sana, johon on koottu aakkosjärjestyksessä kuutisen sataa vuotta löyhästi suomalaisiksi tulkittuja tekstinäytteitä mitä omituisimmilta kirjoittajilta. Sen olen sentään saanut isänperinnöksi - sen kun saisi nettiin niin ei tarvitsisi aina raahata kannettavan sivulokeroissa painavia kirjoja sinne tänne!

    VastaaPoista
  5. Nyky-Suomessa pitäisi riittää kunhan huolehditaan koulutuksen perustasta siten että kaikkein lahjakkaimmat saavat syntyperästään riippumatta tilaisuuden tavoitella kaikkein korkeimpia inhimillisen tiedon hedelmiä.

    Korvaat siis yhden eliitin toisella?
    Todelliseen "vapautukseen" tarvitaan myös mahdollisuus niille, jotka eivät ole lahjakkaita tai ansaitsevia, eli myös ns. harrastelevan korkean oppimisen tukeminen, vaikkei siitä tulisikaan lahjojen puutteessa mitään. Saattaa nimittäin olla, että siitä tulisikin jotain. Ja ainahan sitä jotain oppii..

    VastaaPoista
  6. Ad VVM:

    Tuli ajatus. Minäpä laitan vapaasta, keräyskilpailuun perustuvasta ja Matti Kuusen toimittamasta niteestä sekä Yrjä Karilaan Suuresta kaskukirjasta henkilöiden perään juttuja.

    Ursin - joka antoi nimensä Ursan kalliolle ja siis kahvilalle Kaivopuistossa, oli ankara uinnin harjoittaja. Kerran häntä tähtäsi rannasta satamajätkä pienoiskiväärillä. Ursin huusi: "Älkää ampuko Täällä on professori af Ursin." Jätkän kaveri sanoi: "Ammu vaan - se valehtelee."

    * * *

    Vanhan eduskunnan kolme päätä olivat muistitiedon mukaan sikapää, sekapää ja äkäpää - Svinhufvud, af Ursin ja E.G. Palmén.

    VastaaPoista
  7. Juutuin tuonne alkuun. Eliittikoulut! Kouluja joissa on eliittiopetus! Kouluja joiden oppilaat ovat eliittioppilaita (kouluun tullessa keskiarvo väh. 8,5).
    Entisenä lukiolaisten luotsaajana mm. kirjoittamisen jaloon taitoon, sellaisen pikkuruisen maaseutulukion jossa ei ollut koskaan mitään keskiarvorajaa, olen aina vähän hymähdellyt ja hymähtelen yhä. Kaikista teimme ylioppilaita, tulokset vain hieman kauniimmalla, normaalimmalla Gaussin käyrällä kuin niissä ns. eliittikouluissa. Olen kyllä nähnyt mitä niistä eliiteistä on tullut, ei sen kummempaa kuin muistakaan.

    VastaaPoista
  8. Ad Helanes:

    Olen itse kirkonkylän valtionapua nauttineesta yhteiskoulusta.

    Kunnon kansalaisia tuli ja lisäksi pari kirjailijaa ja yksi kirjallisuuden professori (Nevala).

    TKK:lla panin kerran merkille, että kaikki muut tietotekniikan professorit olivat SYK:sta paitsi minä ja Shosta Sulonen. Melkein samalta luokaltanikin.

    TKK:n teknisen fysiikan salainen haukkumanimi on Tapiolan lukion yläaste.

    Vanhempi poikani on näiden asioiden dosentti ja näitä usein mietimme. Olemme kovin yhtä mieltä siitä, että vanhempien tekemiset vaikuttavat ja mikään muu ei juuri vaikuta. Jos kotona esim. luetaan, lapsetkin rupeavat lukemaan.

    Itse menisin niin pitkälle että opetussisällöt ovat aika toisarvoisia, mutta opetustilanteet ja siten opettajat voivat vaikuttaa vahvasti.

    Olen keräillyt "eliittikoulujen" matrikkeleista ja kyselemällä tietoja henkisesti invalidisoituneista ja väittäisin siksi, että ne olivat julmimpia kouluja. Esim. Norssista ja kuinka ollakaan SYK:sta on jokseenkin paljon vihamielistä muistelma-aineistoa painettunakin.

    VastaaPoista
  9. Ad Mikko: paikkakunnan historiaa lueskelleena kysyisin, eikö se julmuus ollut keisarin ammatissa väistämätön piirre.

    Eivät nämä "hyvät keisarit" kuten Trajanus ja Vespasianus olleet hekään mitään humanisteja, ja kilteille tahtoi käydä kalpaten.

    VastaaPoista
  10. Eikös eliitti ole se ensimmäinen rivi taistelumuodostelmassa, johon valitaan vain raskasaseiset veteraanit, kaikkein kokeneimmat ja vahvimmat, jotka siinä seisten saavat ottaa vastaan vihollisen täyden raivon?

    Tästä selvinneet sitten saavat rauhan aikana kansalaisten kunnioituksen ja kiitoksen?

    VastaaPoista
  11. Jeps:

    No en ihan meinaa tukea älyn sen enempää kuin muitakaan eliittejä.

    Ihan hlökoht. kokemuksieni pohjalta olen demokraatti henkeen ja vereen myös koulutuksen suhteen: mahdollisimman avoin kilpailu valikoi jyvät akanoista. Mutta tätähän "herrat" eivät halua, vaan omalle kultaiselle nuorisolle "turvallisuutta", kuten Mikael Lilius perustellessaan suuria tulojaan kyetäkseen takaamaan jälkeläisilleen koulutuksen Englannin parhaimmissa yliopistoissa.

    VastaaPoista
  12. Hienoa!

    Alun ankaran epäilyn jälkeen teksti 'suostui' minulle.

    Hyvä idea mutta eliitti-käsite on pers...pyllystä. Sitä ei ole kuin historioitsijoiden ja poliitikkojen mielikuvituksessa.

    Tarkoitan, että eliitti ei kuvaa todellista kyvykkyyttä.

    Esim. Esko Aho on pohjalainen, fasistiliikken perua oleva retorinen 'kansanvalistaja' - ei mikään sisällöllisesti 'ankara' ajattelija kuten vaikka ekofasisti Linkola.

    Ja vaikka esimerkiksi Pekka Himanen kuuluu varmaankin eliittiin, niin mieshän on joko pelle (mikä olisi hänelle ihan oikeasti vallan mainio ura! - minäkin haluaisin olla koomikko) tai 'asiantuntija (hehheh! - mikä/minkä helevetin asiantuntija).

    VastaaPoista
  13. uudelleen luettuani Petjan määritelmä eliitistä tuo mieleen puolustusministeri Enestamin määrittelyn rkp:n asemasta Suomen politiikassa: toimia eräänlaisena muutosliikkeen aurankärkenä puskemassa välttämättömiksi kokemiaan uudistuksia kiittämättömän valtaväestön keskellä.

    VastaaPoista
  14. "Olen keräillyt "eliittikoulujen" matrikkeleista ja kyselemällä tietoja henkisesti invalidisoituneista ja väittäisin siksi, että ne olivat julmimpia kouluja. Esim. Norssista ja kuinka ollakaan SYK:sta on jokseenkin paljon vihamielistä muistelma-aineistoa painettunakin."

    Epäilisin ennemminkin, että ihmisillä on julmia koulukokemuksia ihan koulusta riippumatta. Eliittikouluista lienee olemassa enemmän muistelma-aineistoa lähinnä siksi, että yhteiskunnallisella eliitillä on aina ollut tapanaa kirjoittaa useammin kuin taviksilla, myös niitä muistelmia.

    VastaaPoista
  15. Minulle, joka lukeudun proletariaattiin, ei Elite tuo mieleen muuta eräänlaisen auton ja eräänlaisen ravintolan.

    VastaaPoista
  16. Eikös eliitti ole se ensimmäinen rivi taistelumuodostelmassa, johon valitaan vain raskasaseiset veteraanit, kaikkein kokeneimmat ja vahvimmat, jotka siinä seisten saavat ottaa vastaan vihollisen täyden raivon?

    Ei. Eliitti on se joukkio, joka on jo osoittanut arvonsa aikaisemmin. He siis eivät ole tätä tykinruokaa (tai sen vastinetta), joka on ensimmäisenä turpiin ottamassa. Eliitti tulee paikalle, kun vihulainen on tuhlannut voimansa tavallisiin moukkiin. Silloin vasta paremmat varusteet ja koulutus osoittavat arvonsa. Tai voi olla että niistä olisi apua aikaisemminkin, mutta ei niitä silloin kannata tuhlata.
    Voin toki olla väärässä. Olen usein.

    VastaaPoista
  17. Kuka kukin oli 1961 ei kirjaa lapsia kuten Kuka kukin onnit. Eli Lyyli Mielonen (Iris Uurto) on oma lisäyksesi, hänhän kuolikin vasta 1994, ja olet lisännyt sinne myös hänen poikansa Aku-Kimmon (1931-1994), joka kuoli ennen äitiään mutta samana vuonna. Mutta niinhän uhkasitkin omilla lisäyksilläsi. Lisään puolestani pientä elämänkohtalotaustaa, jollaista jokaisen matrikkeliartikkelin taakse kätkeytyy, tietenkin: Aku-Kimmon isän Aku Rautalan kuolema 1931 oli puolisolle syvä järkytys, kun mies jäi raitiovaunun alle keskellä kirkasta päivää. Aku-Kimmolle oli sen seurauksena vuorostaan raskas kokemus, kun äiti laittoi pojan ajalle ominaisten ahdasmielisten körttisukulaisten hoiviin jonnekin maalle jumalanseläntaakse. Minun ei tarvitse edes kuvitella, miltä sellainen tuntuu. Tästä ja Iris-äidin kohtalosta muutenkin oli puhetta moneen otteeseen 1980-luvulla Aku-Kimmon kanssa, jolle merkitsi paljon kun hän saattoi valmiiksi 1988 äitinsä vuoden 1919 päiväkirjojen pohjalta romaanin Iris.

    VastaaPoista
  18. Ad Anssi Sinnemäki:

    Tarkasti nähty.

    Kun kysymyksessä on julkinen tiedosto, en lisännyt mitään eräästä professoriperheestä enkä liioin Uurron mielentilasta ja kohtaloista, joita tosin on selostettu julkisuudessa.

    Mietin tässä juuri, sijoittaisinko Saastamoisen veljeksistä totuuden matrikkelitietoon. En tee sitä. Tietäköön se joka tietää, että he olivat äärioikeistolaisia seikkailijoita, joilta ei onnistunut edes sukufirman säilyttäminen, vaan KOP:lle se meni jo ennen lamakautta.

    Paperiteollisuus ja Lapuan liike olisi aika kova selvittelyn kohde. Siellähän oli näkyvästi mukana Raf. Haarla ja johonkin määrään - aika suureen määrään kai - Rafael Walden...

    VastaaPoista
  19. Ad A.K.H.

    Tuodakseni tuonkin näkökohdan esiin otin kuvituskuvaksi ravintola Eliten logon ja myös Moskhvitsh kävi mielessä.

    VastaaPoista
  20. Arviot Rooman keisareista ovat arvioijasta lähtöisin. Senaattorisäätyyn kuuluneet historioitsijat ovat kuvanneet senaatin valtaa rajoittaneet keisarit pahoiksi ja julmiksi keisareiksi. Samoin kristilliset historoitsijat mustamaalasivat ei-kristittyjä keisareita. Joku keisari saattoi olla kansan kannalta hyvä, mutta senaatin kannalta paha. Caracalla oli ilmeisesti yksi tälläinen keisari, sillä kansa ja osa sotilaista suri häntä hänen murhansa jälkeen, mutta senaattorit eivät. Seksihurjasteluihinkin suhtauduttiin henkilöstä riippuen: Caesaria pidettiin viriilinä, Augustukselle annettiin anteeksi , mutta Tiberiusta paheksuttiin. Kyse oli pitkälti poliittisen julkisuuskuvan ylläpitämisestä ja sen taidon hallitsemisesta. Sekä valtataistelusta senaatin ja keisarin välillä. (Lähde: Rooman keisarit, Arto Kivimäki & Pekka Tuomisto. Karisto 2000.)

    VastaaPoista
  21. Mielenkiintoisia poimintoja! Tosin minulle ei täysin selvinnyt, mitkä ovat professori Kemppisen lisäämiä...

    Vanhana Satakuntalaisen Osakunnan aktiivina (n. 1977 - 1984) kiinnitin huomiota erityisesti Maila Talvioon. "Talvio" oli pelkkä kirjailijanimi, Maria virallinen etunimi ja Maila kutsumanimi. Maila Talvio testamenttasi tekijänoikeustulonsa SatO:lle, ja muistan omalta ajaltani niistä heruneen varoja tasan yhden kerran, ja sekin taisi tulla jossakin antologiassa julkaistuista suomennoksista eikä suinkaan alkuperäisteksteistä. Ellen väärin erehdy, antologia sisälsi YLE:n yleisohjelman (nyk. Radio 1 tms.) mietelauseita.

    Osakunnan julkaisuvarastossa / arkistossa oli montakin kappaletta Itämeren tytärtä; harmi etten tullut ottaneeksi yhtä pois pölyä keräämästä. Muistaakseni Kai Laitinen mainitsee kirjailija Maila Talvion, muttei erityisen arvostavasti.

    Digitaalisen maailman kieroja omituisuuksia on, että vaikka tekijänoikeuksien pitäisi olla yhteisöoikeuden mukaan voimassa vuoteen 2054, niin jonkin yhdysvaltalaisen käytännön tai tulkinnan nojalla Talvion suomennoksia on Gutenberg-hankkeen sivuilla.

    VastaaPoista
  22. jeps: "Ei. Eliitti on se joukkio, joka on jo osoittanut arvonsa aikaisemmin. He siis eivät ole tätä tykinruokaa (tai sen vastinetta), joka on ensimmäisenä turpiin ottamassa.
    ---------
    Voin toki olla väärässä. Olen usein."

    Niin tälläkin kertaa. Valitettavaa? Antiikin sodankäynnissä ensimmäisellä hyökkäyksellä tai iskulla oli suuri merkitys. Siksi hommaan valittiin aina veteraaneja, joilla oli jo kokemusta taistelusta. Nämä veteraanit olivat taitavia ja muodostivat eliitin. Samalla voimmekin unohtaa Ateenalaisten laulusta sen kohdan missä hoilataan:

    Joukon maine mustuvi aina,
    kun vimmassa taiston nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.

    Se joka kirjoitti nuo ylityperät sanat ilmeisesti yhdisti vanhuuden ja veteraaniuden anteeksi antamattomalla tavalla.

    VastaaPoista