Sivun näyttöjä yhteensä

28. elokuuta 2007

Kiltti kirjoitus

Opin Kaliforniassa pitämään amerikkalaisesta autoilusta ja autoistakin. En olisi uskonut sitä itsestäni, mutta kaverin Pontiac, jota sain lainailla, oli Malibun ja Los Angelesin välilläsitä itseään. Eivät loppuneet sylinterit kesken eivätkä hevosvoimat.

Myös automaattivaihteeseen rakastuin.

Maailmassa on paljon liian tuttua, sellaista jonka merkitystä on vaikea tajuta. Tunnen rotuerottelun lopettamisvaiheen oikeustapaukset ja sen todella rajun ratkaisun, jolla U.S. Supreme Court toteutti perustuslaillisen vallankaappauksen ja määräsi koulukuljetukset uusiksi niskoittelevissa Etelän osavaltioissa.

Termi "busing" eli pakkokyyditseminen oli paljon esillä 60-luvulla Arkansasissa ja muualla - esimerkiksi Los Angelesin Pasadenassa. Tuomioistuin määräsi, että erirotuisia lapsia on opetettava yhdessä, ja kun koulupiirit vastasivat, että ei satu olemaan, vastaus oli julma: etsikää jostain ja kuljettakaa.

Taustalla on se liian tuttu asia, joka on meille tuntematon, eli amerikkalainen koulubussi. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vastaavaa, vaikka kouluihin on tultu bussilla ja taksilla.
Ajatuksen takana oli nebraskalainen kasvatustieteilijä Frank W. Cyr, joka nostatti aatteen vuonna 1939.

Suhteellisen uuden tiedon mukaan Yhdysvalloissa on joka päivä liikenteessä 450 000 koulubussia. Ne jotka tulevat kouluun limousinella tai vanhempien kyydissä, haluavat erottua joukosta. Koulubussi ja koulun piha ovat ne tasa-arvon tantereet, joita eilisen kirjoituksen kommenteissa haettiin muun muassa reserviupseerikoulusta.

Kun aloin ajaa autoa Amerikassa, ensimmäiseksi kallooni taottiin, että pysähtyneen koulubussin ohittamisesta lähtee kortti per heti. Niissä on nykyisin puomi, joka ulottuu keskiviivalle. Kukaan ei ohita.

Toinen asia, jonka amerikkalaiset neuvoivat minulle, oli Zebra Crossing - näkyvästi merkitty suojatie. Jos jalankulkija saa tossunsa kadulle ennen autoa, reitti on hänen ja liikenne pysähtyy. Tarkkailin tätä kauan Santa Monicassa, jossa on todella paljon suojateitä ja jalankulkijoita toisin kuin Los Angelesissa yleensä. Tilanne oli sama esimerkiksi Culver Cityssä, joka on sekin kiva paikka.

Jalankulkija on turvassa. Päälle ei ajeta. Kun tähän asiaan lisää moottoriteiden kulttuurin eli sen, että päättäväiselle henkilölle tehdään aina tilaa jonossa, se on todella jotakin. Hurjastelijoita ei tuntemillani moottoriteillä näe, koska ne ovat niin tukkoisia. Hurjastellen ei pääse mihinkään. Mutta tulo liittymästä esimerkiksi 11-kaistaiselle moottoritielle (L.A. Downtown) vaatii siis uskallusta. Sitten siihen tottuu. Ja motari on kymmenen kertaa nopeampi kuin "surface" eli katuverkko.

Amerikkalainen koulubussi, lukemattomista elokuvista ja valokuvista tuttu, on tiettääkseni yhtä hyvin rakennettu ja suunniteltu kuin lontoolainen taksi. Peilejä on joka paikassa niin että kuolleita kulmia ei ole, ja jopa bussin kori oli amerikkalaisittain epätyypillisesti alkujaan suunniteltu kestämään, vaikka auto menisi nurin.

Niinpä tämä kulkuneuvo on ylivoimaisesti turvallisen maalikenteen väline.

Romantiikassa "vinttikoira" (Greyhound) vetää mukanaan haaveellista ilmapiiriä. Mutta koulubussi tihkuu nostalgiaa ja lapsuuden viattomuutta.

Ja ne tuomioistuinten päätökset eivät olleetkaan niin mielettömiä, sillä kyllähän se kaupunkialueella on hiukan samantekevää, mistä lapset kerätään kouluihin.

Toisin sanoen school bus on teollisen suunnittelun ja vieläpä sosiaalisesti suuntautuneen julkisen palvelun mestarinäyte - samaa luokkaa kuin läkkipeltinen roskatynnyri, joka vaikutti 1800-luvulla ratkaisevasti kaupunkien terveysoloihin, tai brittien kehittämät valurautainen postilaatikko ja puhelinkoppi.

Helsingin Kaupungin Liikennelaitos on tiettävästi aiheellisesti erinomaisen hyvässä maineessa. Mutta keltaisia busseja ei ole - ja ennen vanhaan keltaiset olivat postiautoja.

19 kommenttia:

  1. Amerikkalainen school bus on hyvä esimerkki myös siitä käytännöllisestä asenteesta tekniikkaan, että sitä mikä ei ole rikki ei muuteta. Koulubussit ovat säilyneet paitsi samannäköisinä myös teknisesti muuttumattomina.

    Sama näkyy monissa muissa arkipäivän vehkeissä. Ei niitä turhaan muutella.

    Muistellaan vaikka Aku Ankasta tuttuja takaa ohjattavia paloautoja. Niitä käytetään ja valmistetaan USA:ssa edelleen.

    VastaaPoista
  2. Koulubussi on kyllä hyvä ajatus, mutta voi pojat, miten ne saastuttavat! Kaliforniassakin vasta aletaan hiljalleen asentaa noihin 1950-lukulaisen tekniikan mestarinäytteisiin nykyaikaisia moottoreita.

    Se, mikä jenkeissä ihmetyttää, on vanhanaikaisuus. Jotkin asiat on suunniteltu valmiiksi 1950-luvulla ja saatu täydelliseen muotoon: koulubussi, postin jakeluauto (se valkoinen, niitatulla korilla varustettu) ja B-52. Meillä kalustoa uusitaan tietyssä mielessä eri tavalla: uusi kalusto myös näyttää uudelta. Jenkeissä tietyt ajoneuvotyypit ovat saavuttaneet sen sijaan täydellisyyden.

    VastaaPoista
  3. Olen kuullut maakunnassa asuvien sukulaisteni, autoalan ammattilaisten valittavan Helsingin liikenteen hävyttömyyttä.

    -Moottoritielle on vaikea päästä; joutuu odottamaan rampin päässä tyhjää paikkaa minuutti tolkulla.

    -Jalankulkijat on hävyttömiä ja menee risteyksen yli, vaikka he ovat kääntymässä sinne autolla

    Turussa oli lapsuudessani "keltainen vaara". Liikenne laitoksen omat bussit olivat keltaisia. Tiedä sitten oliko niissä sen enemmän jarruvikoja kuin muissakaan, vai keksittiinkö tarina jotta saataisiin mukava peruste bussien nimelle.

    VastaaPoista
  4. Suomalaisena jotenkin hämmennyn aina, kun meinaan lähestyä suojatietä ja autot pysähtyvät päästämään ylitse. Ei näy hampaiden kiristelyäkään, eikä tarvitse pelätä jäävänsä alle. Asuttuani jonkin aikaa Suomen ulkopuolella minua ihan rehellisesti sanottuna hävettää suomalainen liikennekulttuuri.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Parikin kirjaa asiasta jäänyt mieleen. King: Stride Toward Freedom ja vaimonsa: Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla sivut 80-117. Lukaisin uudelleen.

    6.5.1956 liittotuomioistuin päätti äänin 2-1 että rotuerottelu busseissa on perustuslain vastaista. Ja tästähän heti valitettiin korkeimpaan oikeuteen.
    Ja sitten 13.11.1956: "Yhdysvaltain korkein oikeus on tänään vahvistanut kolmen tuomarin erikoispiirituomioistuimen päätöksen, jonka mukaan Alabaman valtion ja paikallisten yhdyskuntien busseissa tapahtuvaa rotuerottelua vaativat lait ovat perustuslain vastaisia"

    Mutta huh, huh millainen "taistelu" oli käytävä että tuohon päätökseen päästiin. Eipä voi käsitää. Ja sitten lähti Ku Klux Klan liikkeelle...

    VastaaPoista
  7. Tosi on. Eikä meidän tarvitse mennä Ruotsia kauemmas hakemaan joustavaa ja toiset huomioon ottavaa ajotyyliä.

    Ajelin viitisen vuotta sitten Etelä-Ruotsissa kesällä ja ero suomalaiseen meininkiin on huomattava. Ohituksissa tilaa annettiin reilusti, eikä kiilauksia ohitustilanteissa näkynyt puolin eikä toisin.

    Menneenä kesänä Italiassa; Veronassa ja aa nelosella kylläkin tuli välistä kotimaani Suomi mieleen, mutta ehkä vaikutelma johtui osittain allekirjoittaneen kuskin käsien hikoilusta.

    Mutta jos halutaan joustavuutta lisää, pitäisikö meidän sallia oikealle kääntyminen vaikka punaiset ovat vastassa. Eikös monessa maassa ole olemassa jo tällainen käytäntö, Ameeriikassakin?? Vai hourinkos?

    veisikö tällainen sääntö sitten viimeisenkin kunnioituksen punaisia kohtaan??

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi:
    Odottakaahan vain. Minulla on pitkänpuoleinen lista mainitsemasi logiikan mukaisista teollisuustuotteista. Tämänhetkinen suosikkini on hiuspinni, mutta yllättäen yli satakin vuotta samanlaisina valmistettuja teollisuustuotteita on paljon.

    Tässä voin olla väärässä, mutta luullakseni sekä revolveri (Smith & Wesson) että automaattipistooli (esim. Colt .45) saivan lopulliseksi osoittautuneen muotonsa toinen 150 ja toinen 100 vuotta sitten.

    Akusta ja paloautoista - olen seurannut ihastuksesta mykkänä noiden autojen toimintaa San Franciscossa, jossa kadut ja risteykset saavat tottumattoman pikkuauton kuljettajankin kananlihalle.

    Kukapa selittäisi paloauton tenhon meihin henkisesti keskenkasvuisiin?

    SF muuten pitää yllä laivaston perinnettä. Autot kiiltävät ja kaikki on niin viimeisen päälle spit and polish.

    VastaaPoista
  9. Ed Erastotenes Aleksandrialainen:

    Lisään listaasi kokemuksesta tietokoneet ja tietokoneohjelmat. Olen harjoitellut kasvolihasten hallintaa sekä Berkeleyssä että Stanfordissa ja lisäksi UCLA:ssa, joilla käsitykseni mukaan on ollut tietty rooli tietotekniikan kehityksessä. Mutta myös tietotekniikkapuolen (Computer Science) käyttökoneet ovat suomalaisen silmin merkillisen vanhoja ja vanhanaikaisia, eikä CS-proffa naputtelemassa kirjettä jollain 90-luvun puolivälin tekstinkäsittelyohjelmalla ole poikkeus vaan sääntö.

    Pelkään että he suhtutuvat hiukan huvittuneesti meihin, joilla on aina uusimmat vimpaimet.

    Ystäväni Martti on opettanut minulle hyvin insinöörien säännön: älä korjaa sitä, ellei se ole rikki.

    VastaaPoista
  10. Ad Petja Jäppinen:

    Ryhmyssä ja Romppaisessa jälkimmäinen perustelee sopivuuttaa kaukopartiotoimintaan siviilissä harjoittamallaan täydellisellä häikäilemättömyydellä - "Ajan Helsinki - Lohja -linjan bussia."

    Tämä katsotaan musertavaksi suositukseksi vastaiskuihin ja tuhoojatehtäviin.

    Helsingin Kaupungin liikennelaitoksella oli tietty maine, josta se luullakseni on räpistellyt irti. Itse olen huomannut, että Espoon Auton silminnähden maahanmuuttajataustaiset kuljettajat herättävät pahennusta mm. auttamalla lastenvaunuja sisään tai jopa puhuttelemalla matkustajia sävyisästi.

    VastaaPoista
  11. Ad Jarmom:

    Muistakaamme myös Rosa Parks, meillä aika tuntematon sankari.

    Hän aloitti 1955 Montgomeryn bussiboikotin, joka taisi olla upeimpia kansalaistottelemattomuuden esimerkkejä. Rosa näet meni johdonmukaisesti bussiin valkoihoisten puolelle istumaan ja kieltäytyi poistumasta niin että aina jouduttiin soittamaan poliisit.

    VastaaPoista
  12. Ad Catulux:

    Kannatan raivokkaasti oikealle punaisia vastaan kääntymistä. Se nimenomaan on sallittua Kaliforniassa ja tietääkseni useimmissa ellei kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa.

    Edistää suuresti liikennettä.

    Sääntö on yksinkertainen: punaista vastaan oikealle kääntyvä on aina vastuussa, jos jotain tapahtuu.

    Nähdäkseni tämä tehoaa - kääntyvät hyvin varovasti.

    Sitä vastoin Pariisissa taksit taitavat edelleenkin luulla, että heillä on lupa ajaa suoraan punaisten läpi, ellei poliisi ole näkemässä. Olen polkenut toisenkin kerran auton pohjapelliä noissa tilanteissa.

    Luotettavat henkilöt - poliisi-serkkuni - ovat kertoneet, että maailman kauhein paikka liikennettä ja liikennevaloja ajatellen on Nikosia. - Afrikka ei ole kauhea, koska kenenkään mieleen ei juolahda, että joku kesken kaiken noudattaisi jotain sääntöjä.

    VastaaPoista
  13. Kuten yleensäkin, todellisuus on tarua ihmeellisempää. Niin myös tässä koulubussiasiassa. Eivät ne mitään täydellisiä ole ja parannettavaa löytyy aina kun standardeja muutetaan. Nuo standardit ovat syy miksi bussit näyttävät samanlaisilta ja ovat muutenkin samalla rakenteilla tehtyjä vaikka valmistajia on useita. Valmistajat haluaisivat varmasti parantaa ja uudistaa busseja, mutta viranomaismääräykset eivät jousta.

    Mitä tulee niihin akuankkapaloautoihin, niin niitä käytettään edelleen sen takia koska kadut ovat kapeita monessa kaupungissa ja normaali tikasauto ei yksinkertaisesti mahdu kääntymään kadunkulmissa.

    VastaaPoista
  14. Tämä vaikuttaa ehkä saivartelulta, mutta Helsingin kaupungin liikennelaitoksella ei ole enää linja-autoja (stadiksi busseja), vaan se hoitaa ainoastaan raitiovaunu- ja metroliikennettä. Kaupungin linja-autoyhtiö on HBL, joka siis on osakeyhtiö.

    VastaaPoista
  15. Sanovat, että punaista vasten kääntyminen on Kalifornian ainoa kultturellinen ja lahja maailmalle.

    Mutta keksiväthän he sekä drive-thru ruumishuoneen että luukulla vihkimisenkin. Ja näkyvän hengitysilman jo 1960-luvulla.

    Kääntyminen, muuten, edellyttää ensin pysähtymistä, mutta myös suojatiellä olevien jalankulkijoiden kunnioittamista. Siinä taitaisi olla suomalaisille ongelmaa.

    Niitä American LaFrance-paloautoja ei muuten ohjata takaa, ainoastan kääntyvää taka-akselistoa. Notkistaa kulmien kiertämista ja ruuhka-ajoa.

    Vaikka keltaiset koulubussit ovatkin entisen näköisiä, kuorten alla uudistuu. Vanhat myydään kehitysmaihin kuten Belize ja Guatemala, jossa niistä ei viitsitä maalata edes jenkkikoulujen nimiä piiloon.

    Tiheät kaupunkivälitykset soveltuvat mainiosti vuoristoteille. Belizessä liikennemerkitkin on ostettu, oletan, suoraan USA:sta. Järkevää, koska maa on ainoa Etelä-Amerikan englantia puhuva.

    VastaaPoista
  16. Mitä ulkomaalaistaustaisiin kuljettajiin tulee, niin vaikutusvaltaisessa asemassa oleva ystäväni kertoi kuinka aikoinaan Ravintola-alan ammattiliiton silloinen kakkospersoona oli esittänyt ettei maahan pitäisi päästää ulkomaisia yrittäjiä jotka käyttävät epäreiluja keinoja asiakkaan houkutteluun.

    Kysyessä, mitä nämä epäreilut kilpailutavat ovat, hän mainitsi "hymyily ja asiakkaan mielistely".

    Nopein, mukavin ja tehokkain kokki, joka on ollut alaiseni, oli ekonomi Singh.

    Tosin kaikki kilpailukeinot eivät ole näin mukavia, mitä alalle on tullut.

    VastaaPoista
  17. Googlasin eri bussimalleja kuvahaulla jenkkilästä ja Saksasta. Kummallisia yhteensopivuuksia.
    Olisivatko näidenkin piirustukset/patentit "tuotu" Saksasta sodan jälkeen Jenkkilään ja laitettu amerikkalaisina liikenteeseen. Kuten tapahtui niin monen muun teknisen "tietouden" kohdalla.

    Jenkkilän koulubussikyydit ja koulun pihojen yhdistäminen samaan lauseen reserviupseerikouluun sopii erinomaisesti, koska taitaapi samanlainen asearsenaali olla molemmilla osapuolilla.

    VastaaPoista
  18. @petja,

    Belize on entinen brittiläinen Honduras, joten siellä käytettäneen brittiläisvaikutteisia liikennemerkkejä. Nämä puolestaan muistuttavat jenkkimerkkejä todella paljon.

    VastaaPoista
  19. JK, älä unohda insinöörien toista "sääntöä":
    Uudet lelut ovat kivoja.

    Linkkejä, jarmom, linkkejä!

    VastaaPoista