Sivun näyttöjä yhteensä

28. heinäkuuta 2007

Lehtimiehet ja -naiset



Los Angeles Times oli kuuluisa ja hyvä lehti, kunnes se myytiin rahamiehille, kuten sata muutakin lehteä. Entinen päätoimittaja John S. Carroll sanoi puheessaan syyksi, että toimittajat ovat osakkeenomistajien edustajia, eivät enää lukijoiden.

Doald Graham sanoi juuri samaa. Hän sattuu olemaan The Washington Postin omistaja.

Neil Henry on Berkeleyssä journalistiikan professori. Akateemiseen tapaan hän valikoi sanansa neutraalista ja varoen loukkaamasta ketään. Hänen käsityksensä tämän hetken murdoch-hekisistä journalisteista on "joukko omahyväisiä tuuliviirejä, petukuttajia, suunpieksäjiä, huijareita, itseensä ihastuneita narsisteja ja periaatteensa syöneitä sikoja".

Hän muistelee aikaa, jolloi lehtimies saattoi olla elokuvassa jopa köyhän ihmisen asialla, silloinkin, kun poliitikkojen liikavarpaat ovat mittalinjalla. Sellaisia kuin Cary Grant Hawksin elokuvassa Meidän vasta eronneiden kesken, joka on edelleen katsomisen arvoinen ja parmpi kuin samaan käsikirjoitukseen perustuva Etusivu uusiksi.

Sen ymmärtää, että amerikkalaiset ovat hiuka surullisia, kun printtemedia menee rännistä alas ja arvostetuimmat lehdet osoittivat Irakin sodasta alkaen suhtautuvansa poliitikkoihin sitä ihastuneemmin, mitä hullumpia he puhuvat.

Meillä on Suomessa Alma, joka luultavati on rahavallan linnakke, ja Erkko, joka on tavallaan taivaan lahja - ellei sitä myydä Murdochille. Mitä odotan. Esmerkiksi WSOY:n henkilöjärjestelyt ovat omiaan herättäään hyvin synkkiä ajatuksia.

Maailmassa on hyvää journalismia.

Amazon - Englannissa (www.amazon.uk) on alennusmyynissä dokumentti-DVD-sarjoja. On Attenborough, Pali, Pilger, on kuuluisa David Frostin Nixonin haastettelu, on keisaripingviinien marssi.

Ja etenkin World at War, joka myös tulee pysymään ainutlaatuisena, sillä se on kuvattu 1970-luvun alussa, jolloin haastetateltavissa oli suuri määrä saksalaisia kenraaleja ja amiraaleja sekä pienempiä kihoja.

Monien muiden herkkujen ohella Lawrendce Olivierin spiikki on ainutlaatuinen.

Tämä on se sarja, joka monet teistä muistavat - se tuli televisosta ja pyöri videona aikansa.


Mielestäni se on aarre.

Näyttää siellä olevan uuttakin - jopa Churchillin henkivartija, joka pyörii meillä parhaillaan Teemassa ja on yllättävän mielenkiintoine ja huolella tehty.

Kuten huomaatte tästä, en odota paljon pressimedialrta mutta elän toivossa, että ne televisioyhtiöt, jotka eivät ole ahneiden osakkaiden piikissä, tuottavat jatkossakin painavaa aineistoa.

Meillä on yksi sellainen, YLE. Kyllä, tiedän miten kornia on kehaista YLEä, mutta ilmoitan uskovani televisio- ja radiotoimintaa julkisina palveluina.

16 kommenttia:

  1. Lukijat vaikuttavat sanomalehden sisältöön osakkeenomistajia enemmän. Mainostajille myydään lukijakuntaa. Mainostajat vaikuttavat suoraan tulokseen.

    HS on hyvin tarkka haastateltavien suhteen. Pienikään korruptio ei saa vaikuttaa toimittajaan. Lounaat, matkat ja muut tilpehöörit menevät Hesarin piikkiin.

    Lukijoilleen Hesarikaan ei mahda mitään. Lehti ei voi painaa mitään mitään yleisen mielipiteen vastaista. (Lippman: Public Opinion)

    Arvaamaton toimittaja olisi lehdelle riski. Lehdet palkkaavatkin keskinkertaisuuksia, jotka eivät varmastikaan haasta lukijakuntaa. Erkko otti tähän kantaa Sanoman toimittajakoulun avajaisissa. Erkonkaan mahtikäsky ei käännä markkinatalouden venettä.

    Asioista ei ole aikaa ottaa selvää.
    Osakemarkkinat pitävät siitä huolen. Deskissä on jatkuva kiire. Hesarin Tutkivakin lakkautettiin. Syynä taisivat olla liian tukalat paikat väärille ihmisille.

    Sanomalehdet ovat juuri nyt puun ja kuoren välissä. Asian saa netistä ilmaiseksi. Telkkari menee ohi viihteessä.

    Nähdäkseni lehdet ovat valinneet täsmälleen väärän strategian: viihteen. Lehtien tulisi keskittyä ydinosaamiseensa: taustoitettuun asiaan. Osakkeenomistajien pihdeissä ne eivät kuitenkaan voi muuta kuin taistella lukijoista loppuun asti. Asiajournalismin bisnes katoaa nopeammin kuin uutta syntyy tilalle. (Christensen: Innovator's Dilemma)

    Blogeja on ennustettu sanomalehtien tappajiksi. Suomalaiset blogit ovat kuitenkin lähinnä sosiaalipornoa. Eräs blogijulkkis tunnusti minulle tehneensä jotain pelkästään päästäkseen top 100:een.

    Ennustus: Maailmalle (ei Suomeen, meillä ei ole yhtään visionääriä) tulee muutaman vuoden sisällä media, jonka sisältö on blogeista editoitu. Kirjoitustaitoista, ajattelevaa ja hiljennettyä eläkeläistä on paljon. Heitä tarvitsee vain vähän tönäistä. HS pelkää liikaa. (Jos joku tarttuu ideaan, saa kyllä tarjota parit kaljat.)

    (Mielellään näkisin myös linkit suosituksiisi. Näin sivistymättömänä en löytänyt kaikkea pelkällä Googlella.)

    VastaaPoista
  2. Ad Mikko:

    www.amazon.co.uk

    Documentaries That Changed The World - John Pilger (4 Disc Box Set) by John Pilger

    What The Bleep Do We Know!? by Marlee Matlin, Elaine Hendrix, John Ross Bowie, and Betsy Chasse (DVD - 2005).

    Frost / Nixon - The Watergate Interview (Exclusive to Amazon.co.uk) by David Frost; Richard Nixon (DVD - 2006)

    Pane hakuruutuun DVD eli älä hae kirjoja. Jo hakusana Documentaries tuottaa kiinnostavia tuloksia.

    Kikka - hae Dokumentaries (tulee liikaa) mutta klikkaa vasemmasta palkista £5-10 jolloin pääst "alennusmyyntiin".

    Oma vihjeeni on mainossähköpostista , joka perustuu tietysti omiin aikaisempiin hakuihini.

    Jännää että mainitset Christensenin (Berkeley). Hänen uudempi kirjansa on myös ihan jännä. Samassa käytävässä Haasissa istuu Chesbrough, jota ei pidä sivuuttaa.

    Kaksi tohtorioppilastani roikkui heidän seminaareissaan.

    VastaaPoista
  3. Melkein toivoisin, että Rosenholz aineistoa ei koskaan julkistettaisi.

    Pitäähän journalisteilla olla yksi pysyvä Ruokolahden leijona jota voi kesäisin touhukkaasti houkutella luolastaan päivänvaloon kun ei keksitä parempaa puheenaihetta.

    VastaaPoista
  4. Christensen kuvaa ongelman hyvin. Ratkaisuista olen eri mieltä. En usko, että ongelmaan on edes olemassa sen tyyppistä ratkaisua jota Christensen hakee.

    Pohjaan mielipiteen omiin kokemuksiini. Olin muutaman vuoden ison yrityksen vastaavassa ponnistuksessa. Toimitusjohtaja oli tiedostanut ongelman ja Christensen oli ostettu koko johtoryhmälle.

    Uudet aluevaltaukset ovat kuitenkin riskialttiita ja hitaita. Vain yksi kymmenestä ponnistuksesta onnistuu. Ja sekin onnistuu vain jos ponnistukset on valittu ja toteutettu mallikkaasti.

    Seitsemän lihavaa vuotta seuraavat vasta seitsemää laihaa vuotta. Edes menestyneistä ponnistuksista ei tule koskaan sen kokoista liiketoimintaa, että se olisi isolle yritykselle "kannattavaa". Ison yrityksen kulurakenne on liian raskas.

    Osakemarkkinoiden puristuksessa oleva johtaja ei kykene mitenkään perustelemaan yhdeksää rahaa menettävää ja yhtä seitsemän vuoden päästä hiluja tuottavaa ponnistusta. Johtajan insentiivi on käänteinen: seitsemän vuoden päästä hän on joka tapauksessa muissa tehtävissä.

    Tietysti isoista yrityksistä puuttuu myös omistuksen mukanaan tuoma tekemisen meininki eli sielu.

    Uudessa ponnistuksessa ei ole varaa temppuiluun. Jos katseen nostaa hetkeksikään pallosta, sen menettää. Hukka perii jos yrittää asiakkaiden lisäksi tehdä heti kannattavaa liiketoimintaa.

    Suuryritys voi onnistua vain, jos joku keskitason pomo tekee jotain puolisalaa (Nokian matkapuhelimet). Siihen tarvitaan löysää. Nykyään löysät on otettu pois. Toinen keino on vahinko (tekstiviestit). Vahinkoja on paha suunnitella.

    Vain todella visionäärinen suuromistaja kykenee muuttamaan tapahtumien kulun (Steve Jobs). Paljon todennäköisempää on, että pieni kilpailija tulee ja valtaa markkinat.

    VastaaPoista
  5. Kauppalehdestä soitti toimittaja KJ tai jotakin sellaista, tässä vuosi tai pari sitten ja haukkui minut, kun olin heidän saitillaan kertonut millainen suhde laatuu on PRH-rakennus nimisellä firmalla.

    Kauppalehden saitilla ei kuulemma saa arvostella yrityksiä.

    VastaaPoista
  6. Ad Mikko:

    Vähän tunnettu ja harvoin mainittu onnistuminen on Antti Herlin ja automaattiovet - iso lisä hisseihin. Onnistui.

    VastaaPoista
  7. World at War -sarjasta tuli mieleen detalji, joka on jäänyt täysin huomiotta.
    Toiseksi viimeinen jakso, joka käsitteli atomipommia, siirrettiin esitettäväksi myöhemmin ilmoitetettavana ajankohtana (eli ei koskaan). Vasta kun toopelivisio esitti sarjan kokonaisuudessaan 80-luvulla, ymmärsin mistä oli kysymys. Jaksossa kerrottiin, miten Japani yritti neuvotella antautumisesta Neuvostoliiton kautta. Neuvostoliitto kuitenkin istui antautumistarjouksen päällä kunnes atomipommi oli pudotettu, ja julisti sitten sodan.

    VastaaPoista
  8. Miten professoristason mies jättää tekstiinsä noin paljon lyöntivirheitä?

    VastaaPoista
  9. Veikko Ennalaako kaipaatte? Hautakivessä lakonisesti
    Veikko Ennala
    Syntyi ja kuoli

    Kuin muinaisessa roomalaisessa:
    Täällä mun luuni on maantien laidassa aloen alla. Tänne mun kuopannut on rakas vaimoni mun.

    VastaaPoista
  10. Ad Kekke:

    Kun ei ole näin heinäkuussa assistentti katsomassa perään, puhumattakaan amanuenssista.

    Toisaalta minulla oli jo kansakoulussa lukemisesta tyydyttävä 7 niin että siltä osin asiat ovat kunossa.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi:

    Tuota en tiennyt. Venäjällähän on silloin tehtyjen alueellisten omavaltaisuuksien vuoksi edelleen selvittämättömiä välejä Japanin kanssa (Kuriilit).

    VastaaPoista
  12. Kun hain töitä mainostoimisto Törmältä, kerroin lukihäiriöstäni.

    Maru Avellan sanoi silloin.
    "Jos me halutaan suomen maistereita, me tilataan niitä kuorma-autollinen yliopistolta, mutta jos me halutaan sellaisia ihmisiä joilla on luovuutta ja jotakin sanottavaa, me joudutaan erikseen etsimään”

    VastaaPoista
  13. Ad Helanes:

    Joo, Koskenniemi kirjoitti tuon.

    Alkuperäisissä epitaafeissa on välillä realismia:

    Kulkija, ken ohi käyt, ohi käy.
    Luuni lepäävät tässä. Lepäisivätpä sinun...

    Suosikkini on Martialiksen usein tietämättömästi siteerattu "kevyet mullat" -

    "Olkoon multa ylläsi kevyt,
    jotta koirat kaivaisivat pikemmin luusi pellolle."

    VastaaPoista
  14. Mikko: "Blogeja on ennustettu sanomalehtien tappajiksi. Suomalaiset blogit ovat kuitenkin lähinnä sosiaalipornoa."

    Aínakin politiikan arvostelun ja ylipäänsä ns. yleisestä mielipiteestä poikkeavien mielipiteiden osalta blogit ovat Suomessa jo haastaneet sanomalehdistön. Sanomalehdissä läpi pääsevä politiikan kritiikki on hampaatonta ja monet aiheet vaietaan kuoliaaksi. Blogeja seuraamalla saa maassa vallitsevasta "mielipideilmastosta" vallan toisenlaisen käsityksen kuin lehtien mielipideosastojen ja kolumnien perusteella.

    Ei voi kuitenkaan vielä sanoa, että blogit olisivat tässä(kään) suhteessa syrjäyttäneet sanomalehdet, koska niin moni sanomalehtien lukija ei ole vielä kovinkaan hyvin selvillä siitä, mitä blogosfäärissä kirjoitellaan.

    VastaaPoista
  15. Haren teorian mukaan psykopaatti puhuu herkkäuskoiset pyörryksiin. Suomalainen psykopaatti on erityisen ovela eikä paljasta itseään avaamalla suutaan.

    VastaaPoista
  16. Pidän kahta blogia.
    Yksityistä ja lehden sisällä olevaa.
    Yksityisellä on aamupäivän aikana saman verran kävijöitä kuin lehden sivulla viikossa.
    Tosin oma päivittyy useita kertoja päivässä ja lehden blogi maanantaisin ja perjantaisin, mutta silti; keskimäärin omalla blogillani on joka jutulla seitsemän kertaa enemmän lukijoita.

    VastaaPoista