Sivun näyttöjä yhteensä

7. toukokuuta 2007

Patsas

ISBN 978-2070706594 on Nora, Pierre et al: Les Lieux de mémoire (Gallimard, 1986).

Muiston paikat.

Pierre Nora on kuuluisa akateeminen historiantutkija. Näitä kirjoja on kolme.

Idea on yksinkertainen: muutamia vuosikymmeniä sitten tutkijat laajensivat dokumentin käsitettä niin että se tarkoittaa todistetta. Dokumentti voi olla puukko, jota säilytetään museossa.

Ajatus on hyvä. Tuollainen historiallinen dokumentti on joskus parempi kuin paperi, joka on viritetty vääristelemään todellsuutta.

Muistomerkki, kuten patsas, ei ole dokumentti, koska se ei edes yritä todistaa mitään. Se on merkki, jonka tarkoitus on yhdistää tai hajoittaa. Se ei ole taidetta. Tuo sana liitetään usein ilmiöihin, joiden tarkoituksena on vedota tunteisiin etenkin kauneudella. Muistomerkin tarkoitus on vedota poliittisiin tunteisiin.

Suomen kielen sana on erinomainen: muisto-merkki. "Monumentti" on abstraktinen. Peltovainio voi olla isien työn monumentti.

Kaarle XII osoittaa sormellaan aivan riittävän tarkasti itään, Narvaan, Novgorodiin Tukholman rannassa. Siellä, Pietarissa, on huomattavan hieno ratsastajapatsas, jossa tsaari Pietari on kiskaissut ratsunsa takajaloilleen, ja suunta on tietysti länsi. (Patsas liittyy Järnefeltien suvun historiaan, koska Elisabetin eno oli kovakin kuvanveistäjä ja kertoi, miten merkillinen saavutus tuo ratsastajapatsas oli valutyönä ja tasapainon kannalta.)

Meillä Mannerheimin ratsastajapatsas on arka aihe, ja Tampereen Mannerheimin Vapaussodan-patsas vielä arempi.

Loogisesti Aleksis Kiven patsaan paikalle Rautatientorille pitäisi siirtää Leninin patsas; olihan hän ainakin teknisesti vapautemme takaaja. Ja Esplanadille Stalin.

Kuinkahan monta kannatajaa näillä ajatuksilla olisi? Epäilen että vain the lunatic fringe, tilastollinen ilmiö eli hajonta hulluina.

Kaksi päätelmää. Valloittajapatsas keskellä vieraan maan pääkaupunkia on todella kauhea asia, oli hautoja tai ei. Toisin sanoen Viipurin "vapauttajat" voivat pykätä patsaita Viipuriin mielensä mukaan mutta Lappenrannassa sellainen olisi ikävä näky.

Tietenkin virolaiset toimivat viisaasti, koska provokaatio on Neuvostoliiton ja oli Saksan koeteltu menettelytapa, tyyppiä Mainilan laukaukset tai Puolan väitetty rajaselkkaus 1939. Ehkä sellainen tulee seuraavaksi.

Mutta ymmärrän myös niitä tuttavia amerikkalaisia, jotka kertovat, että kyllä korpee, kun japanilaiset kiipeilevät Pearl Harbourin ankkuri-muistomerkillä ja räpsivät toisistaan valokuvia. Voisihan sitä kieltämättä olla kiipeilemättä.

Willy Brandt polvistuneena Saksan aiheuttamien tuhojen muistomerkille oli niin vaikuttava lehtikuva, että se syöpyi mieleen. Ja miksei - ensimmäinen venäläisten seppeleenlasku Mannerheimin haudalle Hietaniemessä. Ja punaisten kaiveleminen mäenrinteistä ja sorakuopista ja siirtäminen siunattuun maahan - aivan siihen katsomatta, mitä tämä siunattu maa kenellekin merkitsee.

Muistopatsas näyttäisi liittyvän demokratian tai kansalaisvaltion nousuun. Antiikista alkaen hallitsijat ja valloittajat pystyttivät toisilleen muistomerkkejä. Saksalaiset kohottivat 1871 voiton kunniaksi Berliiniin Siegessäulen, mutta siinäkin ponnahtelee voiton jumalatar, ei esimerkiksi Bismarck stringeissä ja targassa.

Tämä suuri hyöty antiikin mytologian hahmoista on. Ne ovat armeliaan epämääräisiä.

Ja se toinen ajatus: hauskaa, että Havis Amanda on niin maallinen ja epämytologinen ja hauskaa että se on juhlinnan kohde karnevaaliaikaan.

Kun edellä on hyväksytty representaatio eli se ajatus, että in effigy eli kuvana herjaaminen tehoaa ihmisiin, tuollainen patsas, joka on muuten vain ilo silmälle, on ihan hyvä.

Minun tietoni mukaan nimitys tulee korttelista Meri (Havet), jossa asusti huonomaineinen yleisen ammatin harjoittaja Manta eli Amanda. Vallgren oli itsekin alan miehiä, mutta nimitys olisi jonkun koiranleuan keksimä: ihan niin kuin Havis Amanda. Pyllystä päätellen. Eli "Havis" ei ole esimerkiksi latinaa, vaan stadin slangia, vrt. Espis, Bulis.

16 kommenttia:

  1. Muistopatsas näyttäisi liittyvän demokratian tai kansalaisvaltion nousuun. Antiikista alkaen hallitsijat ja valloittajat pystyttivät toisilleen muistomerkkejä.

    En ole aivan varma voiko yksinvaltaisen hallinnon, jumalkuninkuuden ja omien hallitsijaedeltäjien mytologisoinnin lukea kansallisvaltion tai demokratian kehitystarinan piikkiin. Muistopatsaita on rakennettu yhtä hyvin autoritaarisen ja jumalalta saadun vallan korostamiseksi kuin valikoivan yhteenkuuluvuuden nimissä. Tarinan voi toki kertoa, mutta minusta tuntuu, että päästään liian vähällä jos sallitaan jonkinlainen evoluutiotarina suoraan hallintotapojen välille. Patriotismi on tuttu jo Kreikasta ja roomalaisena kansallishyveenä, mutta kansan käsitteen kehittämistä saa odottaa paljon pidempään, saati sitten minkäänlaista nykyistä muistuttavaa demokratia-ajattelua, oli se sitten liberaalidemokraattisessa tai hegeliläisessä kansalaisyhteiskunnan perinteessä. Tuija Pulkkinen on näitä jälkimmäisiä arvioinut teoksessaan Valtio ja vapaus (Tutkijaliitto 1989).

    VastaaPoista
  2. "Vaskiratsastajasta" ja sen tekijästä Clodtista ks. Pirjo Hämäläinen-Forslund: "Elisabetin romaani".

    VastaaPoista
  3. Uutisissahan on ollut vain pintaa patsaskiistasta. Wikissä lisää, mm. Viron parlamentti käynnisti syksyllä 2006 lakimuutoksen. Siinä velvoitettaisiin hallitusta poistamaan pronssisoturi 30 päivän kuluessa. Presidentti ei vahvistanut lakia, joka palasi maaliskuussa valitun uuden parlamentin käsiteltäväksi.

    VastaaPoista
  4. Viron ja Suomen nykyisessä pääkaupungissa Brysselissä on Avenue de Stalingrad. Myös Pariisissa on Stalingradin metroasema. Ehkä tämä puoli asiasta on se, joka saisi kelvata patsaan olemassaolon perusteeksi Tallinnassakin - sen lisäksi, että ihmiset haluavat muistaa kaatuneita sotilaita.

    Namibian keskuspankki sijaitsi vielä maan itsenäisyyden alussa Goering Street 10:ssä, mutta kai se katu jo nyt on eriniminen. Goethe Street ja Luther Street jatkavat entisellään. En tiedä mutta veikkaan, että kaikkia Leopoldin, Viktorian ja Rhodesin patsaita ei ole Afrikasta hävitetty.

    VastaaPoista
  5. "Havi" oli minun vitsimuistini mukaan yksi Esplanadin äärellä olevista ilotaloista. "Det är ju Havis Amanda"

    Sven-Erik Äströmin "Samhällsplanering och regionsbildning i kejsartidens Helsingfors" muistaakseni on hyvä lähde tämmösiin taloihin. Tentin sen joskus sata vuotta sitten.

    VastaaPoista
  6. Minusta ylimielistä voittajan oikeutta mennä siirtämään punaisten luita siunattuun maahan.

    Jos minulla olisi punaisia omaisia, niin perkele asekädessä katsoisin ettei ne saatanan lahtari tule vielä pilkkaamaan luitten siirolla.

    VastaaPoista
  7. ad nimetön:
    Victorian patsaista en tiedä minäkään, mutta "Victoria falls" on aika ponneton paikalliseen nimeen verrattuna: Mosi-O-Tunya ("Jylisevä savu"). Usein vanhan (ja huonon) nimen hävittäminen on vaikeaa, vaikka tarjolla olisi parempi, kuvaavampi, alkuperäisempi ja lokaalisempi. Patsaita on ehkä nopsempi hävitellä?

    VastaaPoista
  8. Ryssän perseen nuolenta ei ole enää muodissa ja toisten tyyliin se ei ole ikinä kuulunutkaan. Kaasujohto ja sen monet hanat tosin kyllä hirvittävät monia EU:n nokkahenkilöitä. Tiettävästi talvi on kuitenkin taas joskus tulossa Eurooppaan ennen ilmaston lopullista lämpenemistä, jotenka aika moni on vain hiljaa, vaikka höyry nousee takaraivosta.

    VastaaPoista
  9. Ne on ne lähihihistorioitsijat, kun näkee mömömörköjä patsaissa ja luissa. Eikös nuo antiikin patsaat ja riemukaaret ole sulassa sovussa siellä, minne ovat sattuneet töksähtämään - kuten luut katakombeissa. Eli itse asiassa status quon muuttaminen oli valittu voimakas viesti. Salakieltä, jota ymmärsivät vain virolaiset ja venäläiset keskenään.

    VastaaPoista
  10. Laatu termiä käytetään kuvaamaan esineiden, ihmisten tai prosessien haluttavuutta.

    Joseph Beuys sanoi joskus suunnilleen niin, että visuaalisia taiteita ei ole olemassakaan, koska taideteoksen havaitsemiseen tarvitaan kaikkia aisteja.

    Hän oli yksi menneen 1900-luvun keskeisiä kuvanveistäjiä.

    Beuysin taiteen yhtenä lähtökohtana oli ihmisen köyhyys.

    In 1942 Beuys was stationed in the Crimea and was a member of various combat bomber units. On 16 March 1944 Beuys’s JU87 plane crashed on the Crimean Front. The pilot was killed but Beuys was found by a German search commando and brought to a military hospital where he stayed from March 17 to April 7.

    This incident, and Beuys’s subsequent embellishment of it, is perhaps the most controversial aspect of his artistic persona. Beuys later recounted how he had been rescued from the crash by Tartar tribesmen, who had wrapped his broken body in animal fat and felt and nursed him back to health.

    Oliko se Heidegger joka puhui tällä planeetalla asumisen mitoista.

    Himoitsemisen utopiasta.

    Lainaanpa seuraavan Marjatta Saarnivaaran jutusta ( Jyväskylän Yliopisto koulutuksen tutkimuslaitos)

    Kirjassaan Luova hetki Ralf Gothoni kuvaa tapahtumia vuodelta 1968, jolloin hän 20-vuotiaana pianistina sai tilaisuuden soittaa Radion Sinfoniaorkesterin kanssa ylikapellimestarinaan Paavo Berglund.
    Gothonin sanoin
    "Se oli aikaa, jolloin täysin tiedostamaton soittotapani ja muutenkin kuriton elämäni aiheutti minussa hermostuneisuutta, suorastaan pelkoa itseään taitavasti kontrolloivien ihmisten edessä.
    Koin sen kaltaiset hallinnan mestarit uhkana vapaudelleni ja alitajuiselle".

    Harjoituksissa yhteistyö silti sujui, koska Berglund suostui Gothonin "villeihin tempoihin", mutta kun hänen olisi pitänyt kenraaliharjoituksissa pystyä toistamaan tietty teema, hänellä ei ollut aavistustakaan, miten oli sen soittanut.
    Itse konsertista Gothoni kuitenkin selvisi ilman pahempia sotkeentumisia. Mullistuksen laatu selveni hänelle vasta seuraavana aamuna.

    "Mentyäni pianon ääreen, havaitsin etten osaa enää soittaa. En Brahmsia, en Mozartia, en Bachin kaksiäänistä inventiota, en edes "Jänis istui maassa torkkuen" -laulua. Tuo kaikki oli kuin poispyyhittyä. Joku ovi oli avautunut, ja ulkoa paistoi minulle vieras valo, joka sokaisi muuttaen tai poishäivyttäen kaiken aikaisemmin itsestään selvänä olleen."

    Erinäisten vaiheiden jälkeen Gothoni löysi Saksasta opettajan, jonka oli määrä johdattaa hänet pois ahdingosta. Kuvaus jatkuu välähdyksinä opettajan ja Gothonin kohtaamisista ja keskusteluista, jotka itse asiassa ainakin aluksi hyvin vähän sivusivat muusiikkia.
    Pianoon hän sai koskea vain opettajan luona ja silloinkin harjoitus keskittyi usein kaksiviivaisen c:n soittamiseen.
    Monine muinekin 'kummallisuuksineen' opetus ei vastannut lainkaan sitä mitä Gothoni oli olettanut sen olevan.
    Turhautuminen ja ymmärtäminen vuorottelivat eikä kesken lopettaminenkaan ollut kaukana. Itse asiassa lopulta näin tapahtuikin, mutta sitä ennen:

    "Ihme oli tapahtunut ja olin pääsemässä takaisin oman olemukseni ja musiikkini alkulähteille." Opettajan metodi oli toiminut välineenä, mutta nyt se alkoi tuntua itsetarkoitukselta ja johti keskeyttämiseen.
    "Se, että aloin todella tajuta ja hyväksyä koko tiedostamisen merkityksen musikaalisessa tapahtumassa, antoi kuitenkin odottaa itseään vielä vuosia."


    Hiljaisen tiedon käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi (1891-1976). Käsitteellä tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa.
    Se voi sisältää esimerkiksi jonkin taidon, esimerkiksi miten ommellaan takki.
    Tätä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen tieto on kokemuksen ja kehon tietoa.

    Päässämme takovat rummut,jotka tekevät meidät hulluiksi,ovat suuret aatteet.

    Joseph Beuys sanoi;
    " Kaiken samanaikaisuus on tietysti läsnä ihmisen tietoisuudessa,antiikki elää tietoisuudessamme - milloin tahansa me sitten tämän tuhatvuotisen matkan haluamme tehdäkin.Silloin olemme tietysti antiikin ihmisiä,mutta samanaikaisuus on läsnä tietoisuudessa eikä tosiasioissa."

    VastaaPoista
  11. Ja tässä sitten toinen osa, kun tuo ensimmäinen osa liittyi sen taideteoksen tekemiseen ja kokemiseen, niin tämä liittyy sitten siihen muuhun.

    Wikipedia sanoo, että;


    Separatisti on henkilö, joka haluaa irrottaa kansansa hallitseman alueen suuremmasta monikansallisesta maasta. Separatismia saatetaan toteuttaa terroriteoilla, tunnettuja ovat olleet baskiseparatistien terrori-iskut Espanjassa. Separatismista puhuttaessa pitää monesti paikkansa kulunut lausahdus, jonka mukaan "toisen terroristi on toisen vapaustaistelija".

    ja

    Synteesi (kreikan kielestä syn = summa ja thesis = asema) yleensä ymmärretään kahden tai useamman jo olemassa olevan asian yhdistämiseksi, josta muodostuu uusi asia. Erityisesti tarkoitetaan yhdistämistä, jossa yhdistetyistä asiosta tulee enemmän kuin vain osiensa summa.
    Lisäksi synteesillä voidaan tarkoittaa jonkin asian tuottamista keinotekoisesti, esimerkiksi äänen tuottaminen syntetisaattorilla.

    ja

    Intellektuelli tarkoittaa henkilöä, joka pyrkii omassa elämässään tekemään ratkaisunsa omien älyllisten edellytystensä ja oman tietämyksensä perusteella mahdollisimman järkevällä tavalla. Intellektuellin päätöksentekoa eivät ohjaa historiallisesti vaikuttavien henkilöiden laatimat säännöt tai toimintaa ja päätöksentekoa sitovat teoriat tai perusteeton toiveajattelu.

    Intellektuelleihin liitetään usein perusteettomasti erilaiset kulttuuri- ja taideharrastukset tai boheemi elämäntapa, jotka ovat vain intellektuellin ajattelutavan ulkoisia ilmenemismuotoja.

    Intellektuellit eivät myöskään ole tietyn yliopistollisen oppialan (esimerkiksi humanistiset tieteenalat tai taidealat) opiskelijoita tai tutkijoita.
    Historiallisena aikana eri maiden intellektuaalisiin ryhmiin on kohdistunut lukuisia vainokampanjoita.
    Syynä näihin on usein ollut se, että intellektuaalisten ryhmien keskuudessaan harrastama dialogi on levinnyt intellektuaalisten ryhmien ulkopuolelle.
    Tällöin ryhmien sisällä kehitetyt ajatukset ovat idealisoituneet ja niiden kannattajaryhmät ovat fanatisoituneet. Yksipuolisen ajattelutavan seurauksena potentiaaliset toisinajattelijat on pyritty eliminoimaan.
    Intellektuellin varhainen arkkityyppi lienee Sokrates. Antiikin filosofi Sokrates pakotettiin tyhjentämään myrkkymaljan harjoittamansa nuorison turmeluksen vuoksi.

    Saul Bellow kirjoitti; joka tapauksessa intellektuelli on ollut separatisti ja minkälaiseen synteesiin separatisti todennäköisesti päätyy?

    Se on hyvä kysymys!

    VastaaPoista
  12. Suomen televisiohistorian tähtihetkiä oli kun Lenita Airisto ja Jörn Donner osallistuivat televisiossa keskusteluun Suomen älymystöstä.

    Diplomiekonomi Airisto aloitti lauseensa "Intellektuellit, esimerkiksi ekonomit..."

    Ja se hetki kun herra Donner käänsi päänsä, ilmeellä joka antoi ymmärtää että jotakin hyvin odottamatonta ja järkyttävää oli juuri työnnetty hänen odottamattomaan ja järkyttävään ruumiin aukkoonsa, oli todellista revalityä.

    VastaaPoista
  13. Heh, kiitos Petjalle räävelittömästä revality-palasesta!

    Jussi, kun Wikipedian harmaiden faktakuorten sisältä löytyy tuollainen piskuinen subjektiivis-esseistinen (tai pitäisikö nykyään sanoa "blogistinen") helmi kuin siteeraamasi intellektuellin määritelmä, niin hetipä herää kysymys, kuka tuntematon intellektuelli mahtaa olla tekstin takana.

    VastaaPoista
  14. ad Timo;
    Wikipedia on.

    Kävin äsken viemässä roskat, joku oli heittänyt pois Otavan Ison Tietosanakirjan, siis koko sarjan - en nyt muista vuotta oliko 1964 - keräsin sen talteen. Ei ollut edes paperinkeräys lodjussa ja sitten lähdin R-kioskille.

    Tarkoitus oli napata se kirjakasa parempaan talteen takastullessa, mutta joku oli ehtinyt ensin.

    No faijan luona on se sama ja täälläkin on joitakin opuksia, että hyvä kun otettiin talteen, eihän se teos sentään ole mikään puhelinluettelo.

    Niin Lenita Airisto ja Hannu Taanila, tulee kaikenlaista mieleen, mutta enpä sano.

    Kerran kirjoitin tolle Esko Seppäselle ja pyysin sitä sanomaan tolle kaverilleen, että se Taanila laittas blogin tänne jonnekin, niin sitä vois vähän sitten haastaa keskustelemaan.
    Vastaus oli että Hannu on sen kaliiperin mies, ettei se viitsi sellaista tehdä.
    No se meitä taitaa yhdistää.

    mutta on se tuo Petja Jäppinen aika paljon mun vaarin näköinen. Vaarilla ei kyllä ollut korvakoruja ja vaari ajoi aina partansa, mutta noin muuten samaa kokoa ja näköä.

    VastaaPoista
  15. Oliko voodoo sitä taikuutta, missä nukkea käpistelemällä saadaan kohde hypähtelemään tms?

    VastaaPoista
  16. jep

    mä luulin et se on latinalaisesta ameriikasta - mutta natoilu on näköjään kiikuttanut sen viroon aika nopsaan. näkyy taito olevan hyppysissä.

    VastaaPoista