Sivun näyttöjä yhteensä

28. toukokuuta 2007

Paksu kirja

Lauri, lähetä jossain muodossa niitä ottamiasi videoita Englannin sotamuseosta. Tekisi mieli katsoa Lancasterin ja Mosquiton kuvia.

Mieleeni tuli kirjoittamisesta, että parhaimmillaan se on kuin Spitfire.

Kirjoittamisessa tulivoima on toisen luokan kysymys. Kääntösäde ja nousunopeus ovat tärkeämpiä.

Aina eli kolme kertaa, kun olen yrittänyt lukea suuresti menestyneen romaanin (Grisham, Turow jne.), olen miettinyt, mitä tämä tuo melkein mieleeni.

Äkkiä muistin: lentomatkan turistiluokan perällä, Frankfurt - San Francisco.

Ympärillä toimivan koneiston kalleudesta ja hienoudesta ei ole epäilyä ja paikka vaihtuu, vaikka SF:n lentoasemaa on aika vaikea erottaa Seutulasta. Los Angelesin erottaa, koska siellä on ulkona istutettuja palmuja eikä yleensä yhtään taksia.

Kaikesta huolimatta takapuoli puutuu viheliäisesti, päässä on pelkkää vesihöyryä, olkapäitä alkaa särkeä ja pää retkahtelee.

Tämä oli siis kuvaus viihdekirjallisuuden parhaimmistosta itse koettuna.

Spitfiressa on koko ajan henki kysymyksessä, oma tai "kaverin", kuten jääkiekkoilijat sanovat vastapuolesta. Vain "nälkä" auttaa voittoon, kuten jalkapalloilijat sanovat.

Kun esseisti eli runoilija osuus, tulen leimahdus ei ole bengalitulta, vaan kerosiinia, öljyä ja metallin ja ihmisen kappaleita. Bertrand Russel istuu Charing Crossin pommisuojassa kirjoittamassa, miten sota olisi voitu välttää, mutta Englannin kanaalin yläpuolella pelin henki on selvä. Jompikumpi kuolee. Sinun äitisi tai minun äitini.

Joku viisas mies, kukaties Ortega y Gasset, oivalsi että sanomalehteen voi ja täytyy kirjoittaa kaikkein tärkeimmistä ja vaikeimmista asioista. Miten se tehdään, se on kysymys. Useimmille ei tulisi mieleenkään kokeilla.

Toinen viisas, muistaakseni nobelisti Czeslaw Milosz, oli kokenut kaiken Puolan. Hän oli syntynyt 1911 ja jäi suunnilleen ainoana henkiin kertoakseen, millainen oli se kirjallisuuden ja taiteen sukupolvi, jota ei ollut. Hän piti itseään liettualaisena vaikka kirjoitti puolaa ja osasi paremmin kuin hyvin monia kieliä. Hän loikkasi länteen kulttuuriattasean tehtävistä Pariisissa 1951 ja siirtyi sinne mihin kaikki muutkin, Berkeleyhin slaavilaisen kirjallisuuden professoriksi, ja siellä hänet kohtasi ensin Nobel ja sitten kuolema (2004).

Milosz onnistui siinä missä Ezra Pound epäonnistui. Hän yhdisti runon, proosan, esseen ja poliittisen kirjoituksen. Minulla on se tunne, että hän kuoli tehdäkseen tilaa verkkokirjoittamiselle, joka tällä hetkellä hakee itseään.

Puhe ei ole tiedosta, vaan ymmärtämisestä. Ei tiedosta, vaan ymmärtämisestä. Ja ymmärrys käy kimppuun kuin Spitfire syöksyssä.

Tietoa on oltava ja hankittava, mutta se on osa aineenvaihduntaan. Juuri siksi meille tarjotaan niin usein kompostin sisältöä herkkuna. Siis oikeaa ainetta mutta väärään aikaan.

(Pound ei uskonut, ettei höysteistä ja mausteista synny suurusta. Ei edes murkinaa. Kyllä siihen tarvitaan lihaa, kalaa, perunaa, viljaa.)

Touko Siltalasta ja Leena Majanderista en ole kuullut hisaustakaan sen jälkeen kun istuttiin Kulosaaren Kasinolla. Muu kustantaja otti yhteyttä ja kysyi, että painettaisiinko kirja.

Vastaan tässä yleisesti. Kyllä ymmärryskirjoja voi julkaista menestyen. (Tietokirjat on lopetettu.)

Mutta kirja ei voi olla blogeista kasattu. Sellainen sekoittuisi VR:n kesäaikatauluun.

Itse olen milloin tahansa halukas kirjoittamaan ja julkaisemaan kirjan, jos siinä on vähintään 950 sivua ja alaviitteet päälle, ja jos myyntihinta on noin 80 euroa, paremille kavereille ja ennekkotilaajille 75.

20 kommenttia:

  1. Hienoa!

    Tätä samaa asioiden ja aiheiden ilotulistusta olisi hieno saada kansien väliin.

    Ja onhan tiedän sukupolvella velvollisuus meitä (30+) kohtaan : me ei koskaan oltu aikuisia siinä maailmassa missä oli lankapuhelin, derkkula ja tupakkavaunu. On vain harmi, että tätä velvollisuuttaan täyttävät henkilöt, joide sitä ei tarvitsisi tehdä.

    VastaaPoista
  2. Hitto vie, kun nämä sinun aiheesi on niin mukavia ja kirjoitat niistä niin helkutin piristävästi.
    Kiitos siitä.

    Tuo taulukkokin hymyilyttää.

    [Ehkä tämä tunne menee kohta ohi, sillä se voi johtua myös unettomuudesta, kun en viime yönä nukkunut lainkaan :)]

    Nyt on kyllä vähän liiankin virkeä olo, tosin olen juonut noin 5 litraa teetä ja seuraillut ikkunasta, kun jotakin siitepölyä lentelee tuolla kadulla. Onkohan se poppeleista vai mistä. Sade teki hyvää ja se öinen ukonilma oli hieno. Toivottavasti saamme lisää ukkosia.

    Luin muuten noita Siivet-lehtiä aika hiton vanhaksi, itse asiassa luen niitä vieläkin.
    Junassa kerran minulla oli niitä mukana jumalaton pino ja se kun oli sellainen Intercity - mitä lienee tarkoittaa; enemmänkin rautakaupan nimi - niin vastakkaisella puolella - siinä oli se pöytälevyke välissä - istunut arvokkaan näköinen rouvasihminen punnitsi minua niin ankaran näköisesti katseellaan, että minun piti lopulta työntää ne lehdet reppuuni ja keskittyä maantietoon.

    Bertrand Russell oli kova jätkä. Sanoi että; " Olla ilman jotain mitä haluaa on olennainen osa onnea." Taisi tietää mistä puhui. Mutta se ei ollut lentäjä, niin kuin muistaakseni vaikka toi Uolevi Raade oli.

    Ei sen puoleen, että kaikki lentäjät pysyisivät ilmassa rauhankaan aikana. Lapsena luulin, ettei oikeastaan olekaan muita ammatteja, kuin lentäjän ja sähkömiehen ja puhelinasentajan ja postimiehen. Kun kaikki olivat.
    Niin ja papin.

    Olikohan se yksi isän enoista vai sedistä joka putosi koneellaan siihen lähelle järveen ja kuoli. En nyt muista kun joku niistä kiipesi puhelintolppaan, kun oli siis puhelinasentaja ja putosi sieltä alas ja halvaantui. Se ei siis ollut lentäjä, mutta sen veli kyllä oli ja se kuoli, mutta se ei ollut se sama joka putosi järveen.

    Muistan kun sotaväkiaikana piti ryömiä jonkin aataminaikuisen panssarivaunun alitse, joka siis liikkui eteenpäin samaan aikaan. Tuttu juttu varmaan edelleen siellä " intissä" kävijöille. On jotakin jännittävän kuuloista kerrottavaa sitten myöhemmin, vaikkei se ollut lainkaan jännittävää.
    Siis hengenvaarallisesti.

    Mutta siinä vaunussa oli kaksi Spitfiren moottoria. Ja niistä moottoreista lähti upea ääni. En tiedä; ehkä niitä tehtiin niihin panssarivaunuihinkin. Niistä lähti myös upeat lieskat kaasutettaessa. Minun kävi niitä moottoreita kuitenkin vähän sääliksi; ne olivat kiinni sellaisessa lyijyisessä ilmalaivassa, eivätkä päässeet lentoon, niin kuin en minäkään hitto vie.

    Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti. G. K. Chesterton

    VastaaPoista
  3. Mutta kirja ei voi olla blogeista kasattu. Sellainen sekoittuisi VR:n kesäaikatauluun.

    Nämä blogit junnaavat samoja raiteita toistensa kaltaisina merkittävästi junia harvemmin. Itsesensuuri tosin liene lomalla. Bloginne ovat ajatusten viskinhuurua: angels' share - Jussin sitaatti toi sen etsimättä mieleen.

    Ei minusta Taistelu oikeudesta -kirjassa mitään suurta vikaa ollut, ehkä turhan samaan tekstimittaan vain lastut sattuneesta syystä olivat pätkiytyneet. Blogeista kootussa ei olisi tätäkään vikaa. Nimessä tosin olisi miettimistä, edellisen kappaleen heitosta huolimatta Maistelu oikeudesta ei kävisi. Sen pitäisi olla "kemppinen.blogspot.com"

    VastaaPoista
  4. Ajattele, jos kaikki kuukauden 27 tuhatta vierailijaa tai edes päivän tuhat vierailijaa päättäisi kommentoida. Tarvittaisiin sihteeri jos toinenkin.

    Mutta kirjan ennakkotilauslista tulee kai näille sivuille ja tilaus on sitova vasta kun painatuskuluja vastaava osa on maksettu, eikä sitä palauteta.

    VastaaPoista
  5. Jos laajempaa yleisöä, niin

    Kemppinen unmoderated

    vois olla

    No kai hän sitä vähän modais, mutta vetävä nimi, kuten joku unplugged...

    Luulen kyllä, että nimestä tulee tekijänsä oloinen ilman ehdotelmia.

    VastaaPoista
  6. Liiketoimintamalli kantsii pohtia hyvin.

    Kopiosuojattu serveriversio x euroa per 48 tunnin lukuoikeus (senhän voi suojata niin, ettei selaimellakaan saa kopioitua vaan ainoastaan luettua ruudulle)

    paperback postissa y euroa

    nahkakantinen postissa z euroa

    painokone jauhaisi kerran viikossa tilatut määrät - niitähän on jo täsmäkirjapainoja.

    Asiaa... nykyaikaa.

    VastaaPoista
  7. Ad anonyymi 1:
    Valitettavasti kirjan ennakkotilauslista ei voi tulla näille sivuille "ilman palautusoikeutta", sillä tämä loukkaisi kuluttajansuojalain 16:15§.

    Serveriversio voisi olla saatavilla ilman palautusoikeutta 16:16.1§ nojalla. Sen sijaan tarkoittamasi painettu kirja ei ole mikään kuluttajan toivomusten mukaan muunneltu tavara, jota ei voitaisi myydä uudelleen ilman huomattavaa tappiota.

    Tästä aiheutuu päivänselvä tappioriski, mutta se on osa yrittäjän riskiä ja tuntuu vastaavasti hinnassa. Jos riski tuntuu kuitenkin suurelta, kannattaa myydä kirjoja yksilöllisin omistuskirjoituksin tai painattamalla omistajan nimi kultakirjaimin kanteen.

    VastaaPoista
  8. Ad Aleksandrialainen

    Hyvä huomio. Jyhmätyö on jautaa.

    Kiitos

    VastaaPoista
  9. Tuohon Samin juttuun

    Lankapuhelin on meillä vieläkin. Yleensä kun meille soitetaan kännykkään, menee yhteydenottoyritys vaatehuoneessa olevaan kassiini, jossa olevan kännykän hälytysäänen pidän niin hiljaisena, että en kuule sitä.

    DDR säilyy muistoissamme. Taanila vie hautaan vain omat muistonsa, kuten me monet muutkin, jotka olimme kommunismin aikana passattu niin pilalle, että...

    Paitsi että junissa oli tupakointiosastoja oli myös kolmannen luokan vaunuja, joiden riukupenkeillä istuminen vaati todella persettä, varsinkin jos sattui matkustamaan pitkän rupeaman sekajunassa, joka pysähtyi jokaisen maitotonkan kohdalla.

    Aika myöten vaunuluokitus muuttui kahteen ja toisessa luokassa istui jo herroiksi. Lättähattujen tulo liikenteeseen toi omat mukavuutensa, mutta niiden penkit olivat jo niin pehmeitä, ettei huonoselkäinen välttämättä päässyt niistä ylös.

    Muistelen, että olympiavaunussa oli erityisen mukavaa matkustaa.

    VastaaPoista
  10. Saattaa löytyä skannerille kelpaamaton fontti tai väriaine, jolla voisi painaa, niin ei lähde paperiltakaan kysymättä digitalisoitumaan. Ainakin tekstiin omaleimaiset kirjoitusvirheet, että tunnistaa lähteen.

    VastaaPoista
  11. Tavoistani poiketen vastaan anonyymille.
    Huonosti kopiotava paperi on olemassa, minun henkilökohtaiset, käsinkirjoitetut kirjeeni, kirjoitetaan sellaiselle, kiinalaisella tussilla, johon siihenkään ei oikein tavalliset skannerit rakastu.

    VastaaPoista
  12. nuistaakseni lontoossa tai siellä lähistöllä on RAF-museo josaa laaja valikoima ilmailuvälineistöä mailmansodista

    VastaaPoista
  13. Ad Siili:

    Jospa mielessäsi on Imperial War Museum. Siellä on suuri määrä II maailmansodan lentokoneita - myös Focke Wulff.

    Otimme videolle. Saa kuvata (samoin kuin muuten British Museumissa).

    VastaaPoista
  14. Kiitos PJ

    PS:

    mm. tuolta saapi omat harakanvarpaat kaupallistettua

    Ja jos vielä tyrkkeet kiinalaista mustetta suihkariin, niin vot. Täyvestä männöö.

    Meinas tulla muinoin suru puseroon kun koetin saaha 24 neulaiselle matriisille opetettua omat kirjoitustapani.

    VastaaPoista
  15. Kuinka lie yhdistettävissä blogitus väitöskirjojen tekemiseen.
    Siinähän olisi aika hauska tapa pitää ystävät kuulolla missä mennään ja saada kommentteja online milloin mistäkin. Esim vox.comin yksityisasetuksilla voi rajata näkijäjoukkoa, jos on tarpeen. Voisi kiihdyttää väitöskirjatuotantoa aika radikaalisti?

    VastaaPoista
  16. Siilin tarkoittama museo ei suinkaan ole Imperial War Museum vaan
    Royal Air Force Museum London
    Grahame Park Way
    London, NW9 5LL

    http://www.rafmuseum.org.uk/london/index.cfm

    Sen kokoelmista löytyy useita harvinaisuuksia, muun muassa Me 262.

    VastaaPoista
  17. Mikä on, ettei netistä ladattavien kirjojen kaupat puske surffatessa silmiin.

    "Jokaista levykaupasta katoavaa neljää euroa vastaan yksi saadaan digitaalisesta kaupasta"

    Sama trendi, jollei jyrkempikin on kirjakauppojen kohdalle tulossa varmaankin - jollei pidetä varaamme.

    Esim. käännöstyöt ovat ennen kaivanneet kallista painoalustaa. Eipä enää.

    Toisaalta - helpompi ja halvempi on lukea suoraan vieraalla.

    VastaaPoista
  18. Tästä sivusta on tehty kirja ja se on käännetty ainakin japaniksi.
    Akateeminen, sekulaarimusliminainen alle 30 saavutti samanaikaisesti tedonjulkistamispalkinnon pronssisijan Saksassa joku vuosi sitten.
    Tämäkin luotettava analyyttinen tapahtumia tavallisen ihmisen näkökulmasta kuvaava ääni on nyt "hiljentynyt" perheen päätettyä muuttaa Syyriaan pakolaisiksi.

    Suomenkielinen uutisointi on monissa faktoissa myöhästynyt pari vuotta.

    http://riverbendblog.blogspot.com/

    VastaaPoista
  19. Kun lääkäri rauhan mies lähettää todistuksen postilooda-asiassa FB-viestitse, se ei auta vaikkei todistus ole väärä. Mutta byrokraatin sodankäynti se ei lopu.

    VastaaPoista