Sivun näyttöjä yhteensä

25. toukokuuta 2007

Derkkula II


Aihe taisi osua ikävään kohtaan.

DDR:nhistoria on meillä jäänyt kovin tuntemattomaksi. Professori Seppo Hentilä on kumminkin tehnyt parhaansa.

Tietämäni HuhtalanVeikko putosi kerran paineissa mahalleen molskille ja pillimies, eräs hullu Hirvijoelta, vihelsi selätyksen. Veikko valitti, että ei hän ollut kuin mahallaan.

"Sulla oli trikoot väärinpäin jalassa."

DDR, virkailijoista ja pikkuviskaaleista oli monilla Natsi-Saksan trikoot vääripäin jalassa. Sama vaate. Etenkin poliisi ja armeija olivat halukkaita ottamaan hommiin väkeä, joka oli jo osoittanut kyvykkyytensä esimerkiksi Sonderkommandoissa.

Ainahan vallanpitäjä herkistyy, kun kohtaa miehiä, jotka eivät hempeile tulittaessaan sukulaisiaan.

Valitettaati en tiedä tarkkaan, miten laajalle levinnyt tämä käytäntö oli. Länsi-Saksa on edelleen tunnontarkka setviessään jonkun sotilaspoikapalvelusta 1945.

Saksa on Suomelle läheinen maa - paljon idästä pakeni väkeä mutta paljon jäikin ja eräät, kuten Brecht, muttivat sinne innostuneina.

Meillä oli omat rajanylityksemme sotien välisenä aikana, ja niihin oli aihetta. Mutta kyllä amerikansuomalaisten houkutteleine Karjalaan oli tietoinen petos, ja onhan siitä kirjoitettu.

Kiinnitän huomion nyt kuitenkin siihen, että entisellä hyvällä natsilla oli oivalliset mahdollisuudet edetä urallaan DDR:ssä. Korkeimmissa johtotehtävissä heitä ei juuri ollut, koska ne ihmiset olivat viettäneet sotavuodet Neuvostoliitossa.

Ideologia oli pohjaltaan sama. Fanaatikko on ihminen, joka isää vauhtia unohdettuaan päämääränsä. Viime vuosisata oli sotaa fanaatikkoja vastaan, ja valitettavasti tästä näyttää tulevan samanlainen, koska ideologia tai uskonto on kumminkin melkein aina veruke. Fundamentalismi ja kansalliskiihko voivat paremmin kuin koskaan, tosin EU:n ulkopuolella.
'En jaksa uskoa, että Euroopan johtajat, Kekkonen mukaan luettuna, olisivat kyenneet arvaamaan tätä.

Minule Euroopan hiili- ja teräsunionin perustaminen oli vuosisadan tapaus. Sasksa ja Ranska todella sopivat vanhat vastenmielisyytensä, jotka kuitenkin olivat olleet Euroopan historian punainen lanka 1 000 vuotta. (Nimike "Saksa" mahdollisimman epämääräisesti käytettynä.)

Tämän viikon kirjoitusteni taustana on Englanti, parlamentti ja se ihme, että suurta sosialistista vallankumousta ei koskaan syttynyt. Englannissa on muissa paitsi Skotlantila koskevissa asioissa se erikoinen perinne, että eri mieltä saa olla vaarantamatta kaulaansa tai mainettaan. Cromwellin päivistä asti kiihkoilu on ollut epämuodikasta, mutta sitä vastoin esimerkiksi ydinaseiden vastustaminen, ympäristöliike ja kaikkein ensimmäisenä eläinsuojelu ovat olleet muotia.

Amerikkalaisista kovin suuri osa on sydämeltään fundamentalisteja. Sellainen oli johonkin määrään myös päivän kommenteissa mainittu H.L. Mencken, suuri lehtimies. Hän oli erikoisen vihainen juutalaisille. Joku voisi puhua jopa antisemitismistä.

Kysymykseni on, jatkoiko DDR paitsi Neuvostoliiton järjestelmää myös natsismin perinnettä ja olivatko 70-luvun punaiset kaartit 30-luvun ruskeapaitojen lapsia ja seuraajia. Oliko heillä vai trikoot väärinpäin jalassa?

Saksa on meidän toinen isänmaamme. Tänään mainittujen saksalaisaiheiden lisäksi meillä on sangen saksalainen tiede - esimerkiksi lääketiede ja matematiikka - ja selkeän saksalainen musiikki. Urheilujärjestelmämme ja doping ovat DDR:n perua.

Emme sortuneet natsismiin emmekä ortodoksikommunismiin, jotka ovat maallisia uskontoja, koska niiden kannattajat eivät lähtäkohtaisestikaan usko mitään vastaväitteitä.

Mielestäni humaanin yhteiskunnan yksi tunnus on kanslaisten ja vallanpitäjien uskallus sanoa, että voin olla väärässäkin.

DDR kukistui ennen kaikkea rahapulaan. Suomen pankkikriisillä on monia syitä, eikä DDr:n kriisi ollut mitenkään välitön vaikuttaja. Mutta miten paljon samaa!

Yksi ainoa esimerkki: elinympäristön tuhoaminen. Entisessä DDR:ssä on vaikka mitkä määrät teollisuuden läpi syövyttämiä kaupunkeja ja pellot ja metsät siinä kunnossa kuin ovat.

Suomi tuhosi DDR:n loiston vuosina ensin taajamansa - viisi pankkia ja kolme osuusliikettä, kaikki DDR-tyyppistä arkkitehtuuria) ja merkittävän osan kansallismaisemastaan, ennen kaikkea suot, joita oli alkujaan yli kolmannes maan pinta-alasta. Auraa ja lannoitusta, että tehtaat saavt raaka-ainetta!

Vaikka kauhistun vihrää puoluetta, myönnän että he tulivat näyttämölle, tosin liian myöhään, kertomaan toisillekin, ettei luonto ole ihmisen vihollinen, joka on keinolla millä hyvänsä voitettava.

Ehkä joku julkaisisi Hannu Taanilan valitut teokset. Suuria DDR:n poikia, kuten Bach.

Tämä ilkeys tarkoittaa, että myös pietismimme, joka ilmeni usein körttiläisyytenä, on vahvasti saksalaista kantaa, ja jos Hannu trikoot olisivat oikein päin jalassa, hän näkyisi omana itsenään, keski-pohjalaisena herännnäispappina ja naispappeuden vastasustajana Ylivieskan kunnasta. Samassa yhteydessä voitaisiin julkaista Eino S. Revon valikoidut mietteet. Myös tässä tapauksessa englanninkielisen kirjallisuuden edistäjä ja Saksan liehakkkojen vastustaja päätyi asenteeseen, joka hyväksyi jokseenkin kaiken, mikä tuli DDR:stä.

Hyväksyn sen päivän kommentoijan ajatuksen, että Neuvostoliitto ja venäläisyys oli huooa leviämään Suomessa. Oli meillä Pessi ja Sinisalo ja ne muut, mutta missäpä näitä vatsastapuhujen nukkeja ei olisi.

Sinisalon viimeiset vuodet saattoivat olla murheen sävyttämiä.

39 kommenttia:

  1. Kun ensimmäisen kerran kävin SEDin härässä ja nuhruisessa talossa, oli oven molemmin puolin kansanpoliisi konepistooli sojossa, mutta loppuaan kohden järjestelmä joten koheni, kuten moni sairas ennen noutajan tuloa.

    VastaaPoista
  2. tämä nyt on vaan tämmöinen mielleyhtymä että eikös peräti monet suurempien yhtiöiden hekilöstöjohtamisesta sotien jälkeen vastanneista olleet entisiä rintamaupseereita ja sitäpaitsi muutama tämänpäivän näkyvimmistä työnantajajärjestöjen pomoista ole imenyt sotilaskomentoa kotipiirissään?

    VastaaPoista
  3. ...olen aistivinani kysymyksen voiko sotilasjohtaja olla kunnon siviilijohtaja?

    VastaaPoista
  4. Ad Camunen:
    Suomessa olivat melkein kaikki sotien jälkeisen ajan merkkihenkilöt entisiä rintamaupseereita, poikkeuksena ne politiikot, jotka viettivät ajan kotirintamalla. :-)

    Tietyssä mielessä on ymmärrettävää, että DDR käytti vanhan järjestelmän miehiä: ei maassa ollut tarpeeksi Miska Wolfin tapaisia Venäjällä koulutettuja kommunisteja. Lännessäkin asevoimat luotiin vanhojen Wehrmachtin upseereiden varaan. Toisaalta DDR käsitti vanhan Preussin ydinalueen, joten henkisesti on selvää, että alueen kulttuuriperintö säilyi.

    DDR oli stalinistinen valtio, jossa vuoden 1956 suojasää ei juuri näkynyt. Stalinismi on puolestaan parhaimmillaan politiikkaa, joka pyrkii antamaan kaikille kansalaisille pikkuporvarillisen elintason ja elämäntavan. Miettikää vaikka Stalinin kulttuuripolitiikkaa. V. A. Koskenniemi ja Sibelius olisivat tyylillisesti sopineet Neuvostoliitolle aivan täydestä. Kaikenlaiset pikkuporvarillisuutta uhanneet rappioilmiöt kuten vaikkapa jazz olivat luokkavihollisen metkuja.

    Saksassa pikkuporvarillinen elämäntapa oli aina ollut vahvaa. Kurinalaisuutta, militarismia ja korkeakulttuuria painottanut poliittinen järjestelmä oli siis henkisesti helppo hyväksyä. Samasta syystä meillä Suomessa oli helppo ihailla DDR:ää, joka tietyssä mielessä toteutti kommunismin lipun alla 1930-luvun valkoisen Suomen ihanteita.

    VastaaPoista
  5. Se on ylen mielenkiintoista, kuinka likellä niin monen tuntemani ihmisen pintaa jonkinlainen fasismi ja kurin tarve on.
    Aivan miellyttävät ihmiset saattavat alkaa puhumaan siitä, miten tarvitsemme vahvan johtajan ja kurin.
    Se on pelkuruutta.

    VastaaPoista
  6. Armeija on kai aika byrokraattinen laitos. Luulisin, että käytännön päätöksenteko on hyvin keskusjohtoista, kankeaa ja resursseja hukkaavaa. Voisiko sieltä saada hyviä johtajia siviiliin vielä nykyisin? Eläkkeelle vapautuvat nuorukaiset eivät liene kovin tottuneita ainakaan uusimpaan tietotekniikkaan.

    Arvossa ylempi on toisen sotilasesimies. Käskystä alaisen ajatus jäykistyy ja kantapäät napsahtavat yhteen.
    Rivissä on syytä olla hiljaa.
    Melko vähäisetkin asiat pyörivät ylimpien päätettävänä. Voisiko tuollainen olla mallikasta siviilijohtamista?

    On tietysti jykevää olla joukossa, joka tottelee valon nopeudella mitä tahansa. Ja maastossa on sitten tekemisen meininki.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia:

    Saatanpa kirjoittaa sotilasjohtajista siviilissä.

    Toisin kuin luullaan, perkeleellisen hyvät reservin upseerit (ei kadettikoulua) kunnostautuivat jossain tapauksissa sodassa ja rauhassa. Esimerkkejä: Päiviö Hetemäki; piispa Jukka Malmivaara.

    Käsitykseni mukaan everstitason henkilöiden sijoittaminen vakuutusyhtiöihin ja rahalaitoksiin oli erittäin harkittu turvallisuustoimenpide, ja olivathan sellaiset henkilöt kuin Halsti ja Magnusson aika huikeita johtajia. Toisaalta usea vuorineuvos kunnostautui sota-aikana ja sotakorvausteollisuuden aikana. Esimerkki: Kivinen.

    Suomen paras yhtymän komentaja Aimo Raassina (JR 7 - Siiranmäki, Äyräpää, Vuosalmi), sijoiteettiin hoitamaan puolta Suomen kuorma-autoista Varsinais-Suomen ja Satakunnan Valion kuljetuspäälliköksi.

    VastaaPoista
  8. siis rintamakomentajat ja upseerit ovat erikseen. siellä ei ehditty kunnostautua byrokratiassa ja vastuuta jaettiin sinne, missä se piti kantaa.

    VastaaPoista
  9. Suomalainen valtiososialismi haki mallia mieluummin derkkulasta kuin ryssälästä. Jo sivutuista kulttuurieroista ja samankaltaisuuksista johtuen. Ehkä voisi sanoa, että suhteet CCCP:n olivat elististiset verrattuina DDR:n.

    VastaaPoista
  10. Tarvittaisiinko keppiä vai porkkanaa? Vahvaa johtajaa vai onko jokaisella oikeus valita rappionsa tila?

    http://www.eva.fi/files/1986_miehet_kuntoon.pdf

    Mahtoiko DDR:ssä olla huonokuntoisia miehiä? Ylipainoisia? Laiskoja? Alkoholisteja?

    Virgin radiossa (UK) on aamukilpailu, jossa soittaja saa palkinnon, jos saa puhelun aikana lemmikkinsä tai jonkun muun eläimen laulamaan tai ääntelemään.

    Kitkeekö porvarihallitus loputkin derkkuilut ja aloitti päivähoidosta?

    VastaaPoista
  11. Jos tässä eläisi vaikka vielä 30 - 40 vuotta niin voisimme yhdessä naureskella, voivotella ja jossitella 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun talousfundamentalismin vuosia. Ja sitä, miten sivistys tuhotaan kommarikiinan kulttuurivallankumouksen tyyliin erotuksena vain talouteen liittyvien iskulauseiden käyttö.

    VastaaPoista
  12. Kun Hitlerin suosikkikenraali Ferdinand Schörner istui sotavankeudessa (joskus 1946-1947), neukut tarjosivat hänelle Itä-Saksan tulevan armeijan komentajan paikkaa. Schörner, vakaumuksellinen kansallissosialisti ja kovan linjan mies muutenkin, torjui tarjouksen ja vietti seuraavat 10 vuotta vankeudessa. En tunne asiaa tarkoin, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tämä Schörnerin suhtautumistapa joustavaan siirtymiseen uuden järjestelmän palvelukseen ei ollut vallitseva.

    Muistaakseni ainakin
    Jeffrey Herf, Divided Memory. The Nazi Past in the Two Germanys (Cambridge, MA, 1997)

    Konrad H. Jarausch and Michael Geyer, Shattered Past: Reconstructing German Histories (Princeton, NJ, 2003)

    Seppo Hentilä: Jaettu Saksa, jaettu historia (SHS, 1994)

    käsittelevät tätä DDR:n rekrytointipooliasiaa.

    VastaaPoista
  13. Suomalainen upseeri on ehdotonta valioainesta johtotehtäviin sekä armeijassa että siviilissä.

    Vieläköhän Kemppiseltä tulee "Derkkula III" ja siinä edes jokin maininta Tarja Halosesta?

    VastaaPoista
  14. Kun Neuvostoliitto hajosi, Ilta-Pulu kyseli persoonilta kommenttia asiaan. Taisto Sinisalon vastaus jäi iäksi mieleen: "Enpä taida viitsiä sanoa mitään".

    Asioista ja kannoista riippumatta siinä voi kuulla tragiikan kuiskauksen.

    Sitä en tiedä, oliko Sinisalolla biedermaier-kalusto. En yllättyisi jos olisi ollutkin.

    VastaaPoista
  15. Paljonkohan Saksassa oli asekuntoisia miehiä, jotka onnistuivat välttämään palveluksen Hitlerin armeijassa tai vastaavassa? Hitler Jugend ja Bund Deutscher Mädel ehtivät kasvattaa 12 vuoden ajan Saksan nuorisoa. Poikkeusyksilöitä löytyi tietysti, mm. keskitysleireiltä. Mutta sellaiset ihmiset ovat epäilyttäviä häiriköitä. Valtio perustetaan niistä aineksista, joita on saatavilla. Loppuvuodesta 1918 Stalin ja Dzerdzinski kävivät tarkastusmatkalla Permin kuvernementissa, jossa oli tullut takkiin valkoisilta. Huomattiin, että n. 99% virkamiehistöstä oli samoja kuin tsaarin aikana...
    'Euroopan historian punainen lanka 1 000 vuotta. (Nimike "Saksa" mahdollisimman epämääräisesti käytettynä.)'
    Vaikka oltaisiin kuinka epämääräisiä, niin tuhat vuotta? Ranskan keskeisiä vastustajia sen historiassa ovat olleet mm. Englanti, Espanja/Habsburgit ja Alankomaat, Saksa tuli kuvioihin vasta Napoleonin sotien jälkeen. Ei pidä projisoida näitä tuhatvuotisia fantasioita menneeseen 1800-luvun nationalistihistorioitsijoiden tapaan.
    'humaanin yhteiskunnan yksi tunnus on kanslaisten ja vallanpitäjien uskallus sanoa, että voin olla väärässäkin'
    Vakiintuneet uskonnot ovat humaanimpia, mutta vähemmän innostavia kuin kajahtaneet lahkot, valitettavasti.
    Toisin kuin DDR, Kolmas valtakunta ei kaatunut rahapulaan; sen oma väestö voi olosuhteisiin nähden varsin paksusti sodan loppuun saakka. Tämän mahdollisti muun Euroopan säälimätön riisto ja miljoonien neuvostoliittolaisten tappaminen nälkään. HSSPF von dem Bach-Zelewski lähetti idästä Saksaan SS-perheille joulupaketteja, joiden lastenvaatteet oli kerätty murhatuilta pikkulapsilta. Sillä lailla pidettiin kotirintaman mielialoja yllä ja vältettiin 1918 vallankumouksen tapainen romahdus.
    Englannista voi kysyä joskus jotain irlantilaisiltakin. He olivat Yhdistyneen kuningaskunnan täysjäseniä 1800 - 1922, periaatteessa ihan samoja alamaisia kuin ne englantilaisetkin. Myös sen suuren nälänhädän aikana. Varhaismoderni Yhdistynyt kuningaskunta oli protestanttinen valtio, jonka keskeiset sisäiset ja ulkoiset viholliset olivat katolilaisia. Tämä tilanne on fossiloitunut Pohjois-Irlannissa mielenkiintoisella tavalla.

    VastaaPoista
  16. tietääkseni Sibelius ei vieraillut Saksassa Hitlerin aikana

    en oikein jaksa uskoa
    että
    Berija olisi säästänyt häntä

    V.A.Koskenniemen ehkä

    sitä emme kuitenkaan voi tietää
    oli arvaamaton mies
    se Stalin
    ja
    se Berija
    siksikään en yhdistelisi asioita
    näin
    ja
    syytettiinhän Wäinö Aaltostakin natsiksi

    ja

    esimerkiksi

    1936 Šostakovitšin meinasi käydä köpelösti
    vaikka oli niinkin
    neuroottinen mies

    Pravdassa julkaistiin artikkeli
    herran teoksista
    neljäs sinfonia ja Lady Macbeth haukuttiin pystyyn

    pelästyi kyllä mutta tsägällä selvisi
    5.

    1948 herraa taas syytettiin
    varmaankin
    formalismista

    Useimmat teokset julistettiin pannaan
    ja sitten
    hänet pakotettiin
    julkiseen katumukseen.

    siihen aikaan
    hän vietti usein öitä ulkona koska oli varma, että kohta hänet pidätetään,

    ei siis halunnut häiritä perhettään

    mutta
    Šostakovitš olikin vähän hullu
    ja se auttoi
    ei Sibelius
    olisi sellaiseen kyennyt.

    mitenkäs se menikään,kun se Heikinheimo
    suomensi ne Šostakovitšin
    muistelmat

    tulikko terkkuja derkkulan kävijöiltä?

    suunnilleen

    Niillä main kun Sibelius täytti 70
    julkaistiin
    New Yorkin filharmonikkojen tutkimus radioitavien sunnuntaikonserttien yleisön musiikkimieltymyksistä
    New York Timesissa.
    12 000 kuulijalta ympäri Yhdysvaltoja kysyttiin suosikkia säveltäjistä, joita oli kuultu radioiduissa konserteissa. Ykköseksi nousi Sibelius, joka jätti taakseen esimerkiksi Beethovenin.

    siitä taas tulee jotenkin mieleen
    tuo puheen aiheena oleva asia
    eli

    aika

    Stalinismista tiedetään loppujenlopuksi vähän
    20 ja 30-luku oli kovin erilaista aikaa
    kuin 40-luku
    tai 50-luku

    mutta

    vaikka Brecht muutti,ei kai se kansallisuuttaan
    muuttanut? Muistelisin, ettei sillä ollut DDR:n passia.
    tosin oliko sillä mitään merkitystä, vaikka
    voihan olla niinkin, että herran mielessä olisi sittenkin käynyt
    mahdollinen karkumatka.
    Terveys vain meni ennen sitä.

    sillä minusta jotenkin on aina tuntunut, että se
    Brecht oli vähän pelkuri, ei paljon mutta sopivasti.
    En usko, että se olisi hypännyt ikkunasta, jollei
    olisi päässyt Helsinkiin,jos siis
    olisi joutunut samanlaiseen tilanteeseen,
    mihin se Friedell joutui.

    vaikka mistä minä sitä tiedän,
    kumpikin piti sikareista

    Brechtin ympärillä
    taisi pyöriä enemmän keskenään riiteleviä naisia
    jonkinlainen haaremi
    järki seisoi.

    Erst kommt das Fressen
    Dann kommt die Moral.

    Mitenkähän sen mukavuudenhalun kanssa oli.

    US Armyn Euroopan päämaja on käsittääkseni Heidelbergissä.

    Englantihan on nykyisin ainoa Yhdistyneen kuningaskunnan osa,
    jolla ei ole omaa parlamenttia
    Westminster
    Onko mitään vastaavaa yhtä hyvää ja yhtä kauan kestänyttä olemassa?
    Onko joskus ollut?

    siellä siis se Englannin hallitus on sijainnut melkein tuhat vuotta.
    se paikka oli Volkskammerin vastakohta.

    mutta ei kai se ihan samanlainen paikka ollut,kuin tuo
    Reichstag silloin kun Hitler oli johtajana,

    sillä eikös se Hitler lopettanut sen Weimarin tasavallan.

    ja voisikohan ajatella niin, että saksalaisilla oli ihan oma lusikkansa siinä kahden Saksan sopassa
    neuvostomaasta huolimatta.

    Saksa on vakaa maa,
    vai onko?
    aatteitakin oli, mutta jos natseilla olikin jonkinlainen psykologinen silmä, niin eihän se vielä merkitse, että heillä olisi ollut omaa ideologiaa,
    natsilaisuutta.
    Eihän sitä ollut kommareillakaan, vaikka ne sitä väittivätkin ja väittävät ehkä yhä.
    Eikös se marxismi-leninismikin ollut vain pelkkä keino, jolla erilaisille laittomuuksille annettiin laillisuuden leima.

    hitleriläisten ideologioista voisi kysyä vaikka Hamsunilta jos se eläisi

    kirjallisuus(kin) on sosiaalinen ilmiö.

    A subtle chain of countless rings
The next unto the farthest brings;
The eye reads omens where it goes,
And speaks all languages the rose;
And, striving to be man, the worm
Mounts through all the spires of form.
    (Ralph Waldo Emerson)

    VastaaPoista
  17. Monista pikkukihoista tuli varastopäälliköitä ja kaiken maailman työnjohtajia, jopa henkilöstöpomoja, kaluunoista ja koulutuksesta riippuen, ja taisi niitä olla viinanaupan tiskinkin takana kääräisemässä pullon paperiin ja tökkäisemässä sen vihaisesti "asiakkaalle".

    Minunkin käsitykseni on, että sodan jälkeen DDR:ssä säilyi aika hyvin preussilainen meininki ja komentosuhteet yhteiskunnan ylläpitämisessä. Virka-asutkin noudattelivat jotenkin vanhaa linjaa ja äkkinäinen saattoi luulla linjurinkuljettajaakin sotilaaksi, sillä uniformuja rakastettiin.

    Tuo petja jäppisen huomautus siitä, että ei uskalleta olla vapaita ja kaivataan auktoriteettia ja selviä käskysuhteita pitää varmaan monien kohdalla paikkansa. Mietin joskus, millainen osa sillä mahtoi olla kotoisessa taistolaisliikkeessämme. Varmaan järjestelmä korvasi monille biologisen isän, kunnes nallet tassuttelivat takaisin oikeitten isiensä ruotuun.

    VastaaPoista
  18. Ettei tämäkään asia sitten jäisi käsittelemättä, niin
    Tuomioja kirjoitti tämän päiväisessä blogissaan;

    " Etäisenä heijastumana niistä suurista ongelmista ja haasteista jotka liittyvät entisten kommunistimaiden turvallisuus- ja tiedusteluelinten arkistoihin ja henkilölistojen julkistamiseen on meilläkin keskustelua nostattanut eräistä suomalaisista DDR-kontakteista koostuvan ns. Tiitisen lista.
    Kun olen siinä uskossa ettei listan salassapito suojele ketään maanpetokselliseen laittomuuteen syyllistynyttä pidän asiakirjan julkistamatta jättämistä perusteltuna, sillä se aivan ilmeisesti johtaisi sinne syystä tai toisesta päättyneet ihmiset, joilla ei ole mitään yhteyksiä laittomaan tai sopimattomaan toimintaan, täysin asiattoman mediaryöpytyksen kohteeksi."

    VastaaPoista
  19. jaa niin - Viipuri taidettiin menettää, kun ei ollut sopivaa paperia ammusten noutajalla.

    VastaaPoista
  20. Professorille kiitos siitä, että on ryhtynyt lykkäämään sivuilleen sellaistakin kerrontaa, jota ymmärtää rahvaskin kotioloissaan. Suomen kielenkäyttönne on suorastaan loistavaa.

    VastaaPoista
  21. Petja:
    "Se on ylen mielenkiintoista, kuinka likellä niin monen tuntemani ihmisen pintaa jonkinlainen fasismi ja kurin tarve on.
    Aivan miellyttävät ihmiset saattavat alkaa puhumaan siitä, miten tarvitsemme vahvan johtajan ja kurin.
    Se on pelkuruutta."

    AKH:

    "Tuo petja jäppisen huomautus siitä, että ei uskalleta olla vapaita ja kaivataan auktoriteettia ja selviä käskysuhteita pitää varmaan monien kohdalla paikkansa."

    Jaa-a. Tässä kait ammutaan ohi ihan molemmilla piipuillla.

    Tuo "ettei uskalleta olla vapaita" on kyllä vahva lause, ja vapaus on niin voimakas sana, etä sehän on muuttunut jo sakramentiksi esim. G.W.Bushin huulilla.

    Väittäisin, päinvastoin kuin Petja argumentoi, että tuo kurin tarve/johtajan kaipuu on eräänlaista laumasieluisuutta, joka seuraa meitä ihmisiä kuin iho ja ikenett, tahdoimmepa sitä tai emme.

    Tänään Suomessa on helppo uhota ja korostaa yksilön vapautta ja siihen liittyviä arvoja. Mutta väitän, että jos Petja-poika siirretään aikakoneella 1930-luvun Saksaan, niin erittäin suurella ´todennäköisyydellä myös hänen kätensä olisivat punoittaneet aplodeista, jotka Adolf silloin keräsi.

    Diktaattoreiden veriset valtaistuimet on AINA rakennettu tavallisen kansan/keskiluokan harteille.

    Jos ajatellaan Natsisaksaa, niin kyllä kait kovin hiljainen oli oppositio. D. Boenhoffer kyllä kuoli aatteensa puolesta ja kirjoitti hienon virrenkin (mites se meni....Jumalan armoon rajattomaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt..??) , mutta varmaan jokaiselle mesitä, (myös minulle ja Petjalle,)olisi käynyt kuten Mikael Karvajalalle, kun piti valita marttyyrikuolema kristinuskon puolesta tai kääntyminen muslimiksi.

    Mikael Karvajalasta tuli harras muslimi, Mikael Hakim....

    Ja jos ajatellaan Irakin tilannetta, niin ehkäpä Saddamin tappava ja verinen kuri oli parempi kuin tämä ns. vapaus , mitä maan kansalaisille on tarjottu.

    Samoin ehkä myös Kiinassa on kuri parempi vapaus, joka lienee kuin veitsi lapsen/tietämättömän kansan käsissä, ja kääntyy helposti käyttäjäänsä vastaan...

    VastaaPoista
  22. Catuluxille.
    Juuri sen minä sanoin.
    Massat eivät uskalla olla vapaita.

    VastaaPoista
  23. apropos

    Pärkkelen pärkkele - kuulin juuri, että JD on tuomittu 5 vuoden sisällä katoamaan. Jotain on leikelty ja lekuri puhellut pehmeitä siihen päälle. Olisihan hienoa jos suuresti kunnioittamani JD ja suuresti kunnioittamani JK tapaisivat tarinoiden ehkä joidenkin ystäviensäkin keralla yli puoluerajojen tarinoimaan henkeviä yli puoluerajojen jossakin sopivassa tilaisuudessa.

    How about that...

    VastaaPoista
  24. Ad Jussi:

    Minullakin on se käsitys, että Brechtillä oli sopiva passi taskussa ja rahat Sveitsin pankeissa, kun hän toimi Itä-Berliinissä Berliner Ensemblen johtajana.

    Kaiken kaikkiaan tämäkään suuri kirjaiija ei tainnut olla mikään miellyttävä mies.

    En tunne asiaa tarpeeksi, mutta aikoinaan minuun teki vaikutuksen B.B.:n väitetty kyky käyttää naisia hyväkseen muillakin kuin sillä perinteisellä tavalla.

    VastaaPoista
  25. Lauseeseen "Vaikka kauhistun vihrää puoluetta, myönnän että he tulivat näyttämölle, tosin liian myöhään" sisältyy epäloogisuus.

    VastaaPoista
  26. apropos siihen Kalskeen tarinaan

    eikös se nyt nähdä:
    jos asianajajan lasku oli oikeutettu - syyttäjä häviää.
    jos laskussa oli fuulaa, syyttäjä voittaa, eikä noi asianajajat osaa sitten ajaa edes omaa asiaansa. (no jos ne ei osaa omaansa ajaa, niin miten sitten toisten?)

    VastaaPoista
  27. ad Kemppinen

    'Amerikkalaisista kovin suuri osa on sydämeltään fundamentalisteja. Sellainen oli johonkin määrään myös päivän kommenteissa mainittu H.L. Mencken, suuri lehtimies. Hän oli erikoisen vihainen juutalaisille. Joku voisi puhua jopa antisemitismistä.'

    *
    En kovin hyvin tunne Menckeniä, joten antaisitko hieman tarkemman selvityksen edellisestä fundamentalisti- ja antisemitismiväitteestäsi.

    Tiedän, että Mencken oli saksalaista alkuperää ja sympatiseerasi Saksaa - jopa jonkin aikaa mutta siis vain jonkin aikaa ja varauksellisesti - natsijärjestelmää.

    Wikipedia tosin antaa hieman toisenlaisen kuvan hänen oletetusta misogynisyydestään ja rasismistaan.

    Sen perusteella Menckeniä ei voine nimittää nimenomaan antisemitistiksi - puhumattakaan nyt siitä, että hän olisi ollut 'fundamentalisti' - muussa kuin ajoittain ehkä liian itsetarkoituksellisen röyhkeissä - joskin tyylikkäissä - satirisoinneissaan.

    Menckenhän satirisoi loppujen lopuksi miltei aivan kaikkea - lähes tasapuolisesti.

    ***
    'Most commentators regard his views as libertarian - yet some of Mencken's writing displays elitism, and contemporaneously fashionable Social Darwinist thinking.

    In addition to these allegations, Mencken has been referred to as anti-Semitic and misogynistic.

    In a letter to Upton Sinclair published in the American Mercury, Mencken described Hitler as "hardly more than a common Ku Kluxer"[5] (which, given his disgust with the Ku Klux Klan, is a rather nasty insult.)

    Another allegation levelled against him was that he was frequently obsessed with the importance of social status or class.

    For example, Mencken broke off a relationship of many years with his lover, Marion Bloom, when they were arranging to be married. Critics saw this as being due to Bloom being insufficiently wealthy, upper-class, and sophisticated for him.
    Mencken, however, claimed he ended the relationship because she converted to Christian Science.

    Despite the allegations of racism and elitism, Mencken sometimes acted in a manner which tended to upset such views about his character.
    For example, the most published author during his tenure as editor of The Smart Set was a woman; he helped Jews escape from Nazi Germany during World War II.'
    *
    [5] From the June, 1936 issue of The American Mercury ("You protest, and with justice, each time Hitler jails an opponent; but you forget that Stalin and company have jailed and murdered a thousand times as many.

    It seems to me, and indeed the evidence is plain, that compared to the Moscow brigands and assassins.
    Hitler is hardly more than a common Ku Kluxer and Mussolini almost a philanthropist.")
    (Wikipedia)

    VastaaPoista
  28. Ad Pekka:

    "Vaikka kauhistun vihrää puoluetta, myönnän että he tulivat näyttämölle, tosin liian myöhään, kertomaan toisillekin, ettei luonto ole ihmisen vihollinen, joka on keinolla millä hyvänsä voitettava."

    On tämä minusta looginen vaikka luikertava lause. Tarkoittaa: vihreissä ja heidän ajatuksissan on piirteitä, joita kauhistun. Silti myönnän, että tulivat... kertomaan..."

    Puhe on ns. marjapaskailiöstä - joukossa kirkkaita "helmiä".

    Kauhistelu viittaa tässä yhteydessä kahteen asiaan, stalinisti-perinteeseen ja eräisiin eläinten puolustajiin, jotka nähdäkseni tekevät pahaa eläimille luullessaan auttavansa. Esimerkki: taanoinen minkkien laskeminen luontoon.

    VastaaPoista
  29. Ad Rauno Rasanen:

    Esimerkki Menckenin elämäkerran arvioinnista - ja lisää löytyy helposti:

    Among the most prominent of those prejudices was his anti-Semitism, which Teachout documents in detail, concluding laboriously: "that he was an anti-Semite cannot now reasonably be denied." Or even unreasonably: the record is repellent, even within the context of Mencken's less determinedly tolerant era. Though he thought Jews "inherently incapable of civilization," some of his best friends (of course) were Jewish, including Nathan and Alfred Knopf. Mencken was at first put off when he thought Knopf displayed "the obnoxious tactlessness of his race," but eventually he realized that Knopf was a German Jew and indeed (according to Teachout) "something of a social anti-Semite." By 1946, Mencken was relieved to learn that Knopf "realizes himself that there are now too many Jews in his office."

    Note the date of that odious remark. Despite Nazism, the Holocaust, and the war, Mencken's anti-Semitism was as durable as all his other prejudices, whether or not they masqueraded as "ideas." Mencken's willful blindness to the Nazi evil put him in the company of home grown fascist ideologues. When Hitler rose to power and began systematically persecuting Jews, Mencken disingenuously worried that "professional kikes" would only strengthen Hitler's hand by provoking more anti-Semitism. The plain fact of the matter, he claimed, was that Nazism was a response to the rising Jewish influence in German culture — the replacement of "German ideas" by "Jewish ideas."

    The problem is not simply that Mencken said those words at all, but that he said them in 1945. His Germanophilia combined with his hatred of Franklin Roosevelt to prevent him from learning anything from World War II. Indeed, he summed up the war with his characteristic combination of self-assurance and detachment: "I find it difficult to work up any regret for the heroes butchered in World War II. Anyone silly enough to believe in such transparent quacks as Hitler, Mussolini, Stalin, Roosevelt, and Churchill leaves the world little the loser by departing from it." Anyone obtuse enough to make such a statement deserves a healthy dose of scorn. Given Mencken's pronouncements, it hardly seems a "horrendous irony" (as Teachout claims) that The American Mercury finally passed into the hands of "a series of anti-Semitic cranks."

    http://www.powells.com/review/2003_01_23.htm

    VastaaPoista
  30. Minkkien laskeminen luontoon on ajattelematonta, mutta puoluepolitiikkaan se liittyy kaiketi vain kauhistelijoiden mielissä.

    VastaaPoista
  31. ad Kemppinen

    Kiitos vain. Arvasin, että saan sinulta selkeän vastauksen lähdeviittauksineen.

    Mencken kiinnostaa minua ennenmuuta kylmäverisenä satiirikkona.

    Vaikka Nietzsche filosofina oli varmasti syvällisempi kuin Mencken, niin molempien kirjoitusstrategiana oli loistava tyyli, joka tavallaan pyhitti tekstin sisältönä olevan ajatuksen, ja jota ei näin ollen välttämättä niin kovin helposti löydä käytetyn retoriikan takaa.

    Nietzschen metodisena pyrkimyksenä ja ihanteena kirjoittamisessa oli ympätä ajatus erottamattomaksi osaksi tyyliä (hyvin esteettinen, hyvin runollinen, hyvin musikaalinen - ja hyvin epäfilosofinen ihanne!).

    Parhaimmillaan hän siinä ajoittain onnistuikin, mutta näkisin, että Mencken journalistina ja kirjallisuuskriitikkona 'eli' huomattavasti enemmän sumeilemattoman taktisen retoriikan ja pelkän 'shokkivaikutuksen' varassa kuin Nietzsche - joka nyt sentään oli saanut myös metodisen (tutkimuksentekoa ajatellen) huippukoulutuksen filologiassa.

    Nietzschen tutor (prof. Ritschl) oli antanut hänelle julkista tunnustusta sekä samanaikaisesti omaperäisistä että nimenomaan metodisesti 'ankarista' esseistään.

    *
    Mutta Nietzschen perin omaperäinen ja taiteilijapiireissä hyvin vaikutusvaltainen, klassikoksi muodostunut esikoisteos 'Tragedian synty' oli fiasko akateemisessa maailmassa - 'henkevää lurjustelua, megalomaniaa', kirjoitti Ritschl muistikirjaansa.

    'Niin&Näin'-lehden uuden päätoimittajan sekä Nietzschestä lähes 800 sivun väitöskirjan tehneen Jarkko S. Tuusvuoren suomennos ko. kirjasta julkaistaan heinäkuussa).

    *
    Herääkin kysymys, missä määrin Mencken oli harkitusti ristiriitainen, missä määrin hän taas yritti ehkä jopa peitellä omaa 'fundamentalistista' (eli 'aitoa') asennettaan/ennakkoluuloaan tässä antisemitismiasiassa.

    Mutta lienee siis selvää, että Menckenin asenne todella oli juutalaisvihamielisyydessään antisemististinen.

    Sen sijaan Nietzscheltä eivät juutalaisetkaan tutkijat ole löytäneet nimenomaan rotuun kohdistuvaa antisemitismiä (päinvastoin!), vaan tämän juutalaisuuskritiikki rajoittuu ns. toisen temppelin (Babylonian orjuuden jälkeisen ajan) pappien luomaan uudenlaiseen moraalikoodistoon ja siihen, että nämä papit kaappasivat sekä yhteiskunnallinen että 'henkisen/hengellisen' vallan tätä koodistoa levittäen.
    (Kts. 'Moraalin alkuperästä' I essee: 'Hyvä-paha, hyvä-huono').

    (Tai sanotaan, että tällä tavoin Nietzsche tuon 'pessimistisen ja heikon itsetunnon' periodin, jossa juutalaisten Jumala-suhde/-käsitys on koetuksella ja muuttuu - historiallisesti tulkitsee, vaikkei hän väitteensä tueksi esitäkään tutkimuksellista evidenssiä).

    Kristinuskon deontologinen arvoperusta ja omantunnon moraali rakentuvat Nietzschen mukaan juuri juutalaisten Babylonian orjuuden synnyttämän ressentimenttisen moraalin ja mystis-apokalyptisen eskatologian pohjalle, jonka lähtökohtina ovat lopulta Job, Saarnaaja sekä apokalyptiset näyt - eivät suinkaan Saulin, Daavidin ja Salomon hallitusajan 'vahva' juutalaisuus.

    ***
    Haluan silti lopuksi yhä korostaa, että Nietzschen ja Menckenin tapa satirisoida psykologisesti ajaa heidät väistämättä samantyyppiseen tilanteeseen - jopa samantyyppiseen umpikujaan.

    Kaikkea ei voi kritisoida loputtomiin muuttumatta ainakin ajoittain epäuskottavaksi suunpieksäjäksi.

    Ja jos sitten asettuu jollekin kannalle, niin silloin olisi syytä rajata selkeän argumentatiivisesti, mitä oikein tarkoittaa, eikä välttämättä käyttää vain shokkiprovokaatioita ja verbaalivirtuositeettia väittämänsä ainoana ilmaisumuotona.

    Nimittäin - myös ja juuri tästä syystä Nietzschen natsi-sisar ja natsit ylipäätään saattoivat 'kaapata' - vaikkakin vääristävästi valikoiden (kontekstista irrallaan) - hänen tekstejään omaan käyttöönsä.

    Menckenin antisemitismi ja 'epäsuorat' natsisympatiat puolestaan eivät ilmeisesti tulleet kovin yleiseen tietoisuuteen (kuin vasta sen jälkeen, kun hänen henkilökohtaiset ('salaiset' muistiinpanonsa julkaistiin 1989), sillä hän osasi naamioida ne niin kertakaikkisen (nietzschemäisen) omalaatuisella ja 'hypnotisoivalla' tyylillään ('with his characteristic combination of self-assurance and detachment').

    VastaaPoista
  32. Ad Timo:

    Olet kaiken politiikan ytimellä.

    Mao sanoo, ettei kulttuurivallankumouksella ollut tekemistä hänen politiikkansa kanssa.

    Mutta se menee käytännössä toisin päin: kettutytöt sanovat puolustavansa eläinten oikeuksia. Kun Vihreä puolue on samantapaisella asialla, tarkkaavakin ihminen vetää yhtäläisyysmerkin, ellei puolue sanoudu irti.

    Nähdäkseni Vasemmistoliitolla on samoja vaikeuksia nyt. Sen on joko kannatettava kovia otteita tai sanouduttava niistä irti.

    Vihreitten erikoisongelma on Linkola. Nämä kaksi sanoutuivat irti toisistaan vuosikymmeniä sitten, mutta mielleyhtymä säilyy.

    VastaaPoista
  33. Ei tuo politiikka aina reilulta tunnu. Siinä, missä radikaalit yksilöt ja liikkeet joutuvat selittelemään myös näistä radikaalisti eroavien toimijoiden tekosia, konservatiiveja (puoluekannasta riippumatta) ei tahdota saada vastuuseen siitäkään, minkä ovat saaneet itse aikaan. On hieman harmillista (en usko, että meillä on varaa suoranaisesti halveksiakaan tavanomaista demokraatista periaatteettomuutta), jos jotkut meistä vaihtavat oraallaan olevat omaehtoiset ajatuksensa vallitsevan vallan turvalliseen uniformuun vain tästä syystä.

    VastaaPoista
  34. Vihreä liikehän ampaisi Koijärveltä, joka oli kapinaa luonnon puolesta ketjuin ja padoin. Ei sellainen ole kaukana Linkolasta eikä kettutytöistä. Tämän vuoksi mielleyhtymä vihreiden ja luontoekstrimistien välillä säilyy. Sanassa Greenpeace on myös jotain vihreää. Ekstrimismimenneisyys myös houkuttaa ekstrimistejä vihreään liikkeeseen. Jos halutaan irtisanoutua, olisi kai otettava askel taaksepäin ja perustettava toinen puolue tai ainakin vaihdettava nimi - mutta siinä menisi monta lasta pesuveden mukana.

    VastaaPoista
  35. Vaikea minun on olla yhdistämättä vihreitä myöskään talaskankaan ja kolin tapahtumiin. Missä ketju, siellä vihertää.

    VastaaPoista
  36. Kemppinen: "Kauhistelu viittaa tässä yhteydessä kahteen asiaan, stalinisti-perinteeseen ja eräisiin eläinten puolustajiin,... "

    Propaganda tosiaankin näköjään tehoaa kun sitä riittävästi toistetaan. Pidän näitä stalinismiväitteitä erityisen loukkaavina esimerkiksi niiden näkyvien hyvien vihreiden toimijoiden puolesta, jotka minulla on ollut ilo tuntea jo 1980-luvun alusta lähtien. Mikäli olisit esim silloin 1980-luvulla lukenut Uusi Aura, Komposti tai Suomi-lehteä joita olivat tekemässä Heidi Hautala, Pekka Haavisto tai Pekka Sauri, en usko että tohtisit nimittää heitä ainakaan stalinisteiksi. Jotain rotia sentään! Jos nyt jotkut olivat kaukana stalinisteita niin ainakin vihreän liikkeen perustajat ja kantavat voimat. Koko liikkeen synnyn yhtenä keskeisenä eetoksena oli ns. reaalisosialismin kritiikki ja suomalaisen YYA nöyristelyn vastustus!

    Luulen, että stalinistiväitteistä loukkaantuvat erityisesti ne lukuista suomalaisetkin vihreät, jotka osallistuivat esimerkiksi Baltian kansalaisliikkeiden toimintaan aikana jolloin millään suomalaisella puolueella ei ollut suoria kontakteja ollenkaan Baltiaan. Loukkaantua voisivat nekin vihreät, jotka järjestivät yhteyksiä Puolan solidaarisuusammattiliittoihin tai maan alla olevan järjestön kiertuetta Suomessa Jaruzelskin sotilaskaappauksen jälkeen. Tai ne, jotka osoittivat mieltään Helsingissä Viron miehitystä vastaan jo 1980-luvun alussa. Siihen aikaan Neuvostovastaiseksi leimautuminen ei toden teolla Suomessa ollut mitään leikkiä. Viron uudelleen itsenäistyminen lähti käytännössä liikkeelle ympäristökysymyksistä ja kontakteilla Suomen ympäristöväkeen oli merkittävä vaikutus koko prosessissa. YYA Suomi oli tyly vihreille, jotka yrittivät kerätä rahaa Puolan Vapaus ja rauha järjestölle. Lupa evättiin ja keräyksen organisaattorit joutuivat seurantaan.

    Vihreiden järjestämään Kotkan Itämerikokoukseen vuonna1989 Liettuan ja DDR:n vihreiden tulo kokoukseen estettiin, samoin Leningradilaisen Delta ryhmän. (Kts. esim. Tanja Remes, Jemina Sohlstén (toim.) Edellä Vihreä liitto 20-vuotta, Helsinki 2007, s.76) Itä-Saksan vihreiden Carlo Jordan (tunnettu Heidi Hautalan miesystävänä) pidätettiin.

    Olen sitä paitsi ollut huomaavani, että ne henkilöt, jotka itse olivat 1970 tai 1980 luvuilla hipihiljaa Neuvostoliiton valtapiirin epäoikeudenmukaisuuksista (esim. hyväpalkkaisissa valtion viroissa istuvat) ovat kerkeästi nyt heittelemässä huonosti tähdättyjä leimakirveitä milloin mihinkin suuntaan perehtymättä asioihin muuten kuin iltapäivälehtien kolumnistien mielipiteiden pohjalta. Vähän sama ilmiö siis kuin esim. Ranskassa, jossa sodan jälkeen kävikin ilmi, että vastarintaliikkeeseen olikin kuulunut melkein 98% kansasta.

    VastaaPoista
  37. Ad Tapio Onnela:

    Räyhäkkä kommentti ja aiheellinenkin. Ketään mainitsemistasi vihreistä en todellakaan sanoisi stalinistiksi enkä etenkään Soininvaaraa.

    Vihreiden lehtiä seurasin 80-luvun alussa.

    Toisaalta muistan aika hyvin sen suuren sekasorron, joka vallitsi, kun Linkola oli juhlapuhujana ja äänestettiin puolueen perustamisesta.

    Olisikohan Nikulan Paavo ollut se henkilö, joka auttoi joukon jengoilleen.

    En viitsi leimata ketään, mutta tiedät itse, että ei tuo ent. stalnisti-syytös tule ihan tyhjästä. Annan sen olla.

    Kun viittaa Neuvostoliitosta vaikenemiseen, voisin omasta puolstani vastata, että luulen olleeni ensimmäinen, joka kirjoitti Helsingin Sanomien kolumneissa hyvin epämiellyttäviä asioita Neuvostoliitosta ja toisesta maailmansodasta 1980-luvun lopulla. Minulla on ne leikkeet jossain - sekin jossa epäilen Viipurin miehistötappioiden määrää ja kirjoitan Kempin oikeudenkäynnistä.

    Ihmettelin välillä itsekin, että paivat lehteen. Mutta tämä on sivuasia.

    Pääasia on tämän kommentin alussa.

    Ilkeilyni vihreille on oikeastaan kunnallispoliittista perua, Kirkkonummelta.

    Lisäksi toistan tässä julkisesti, että Pentti Linkola on mielestäni väärä profeetta mutta hyvä kirjoittaja. Samoin kuin Matti Rossi (ei vihreä).

    VastaaPoista
  38. Kemppinen: Toisaalta muistan aika hyvin sen suuren sekasorron, joka vallitsi, kun Linkola oli juhlapuhujana ja äänestettiin puolueen perustamisesta.

    Olisikohan Nikulan Paavo ollut se henkilö, joka auttoi joukon jengoilleen.



    Linkolasta:
    Pannaanpa tämä asia nyt kerralla kuntoon. Pahoittelen postaukseni törkeää pituutta.

    Linkolalla todellakin oli osuutensa vihreän puolueen synnyssä, mutta ei siten kuin yleisesti kuvitellaan. Linkola ansiota oli se, että hän vauhditti vihreän puolueen perustamista. Asiastahan väännettiin vuosikaupalla koko 1980-luvun: pitääkö ylipäänsä perustaa puolue vai pysyttäytyä vain ”liikkeenä”. Esimerkiksi Paavo Nikula vastusti ajatusta vielä 1985:

    ”Kun organisaatio on virtaviivainen ja muotovalio, se on vaarassa tulla jotakuinkin hengettömäksi, vähän niin kuin sminkattu mannekiini. Luovimmillaan ollaan silloin kun joka puolella rönsyilee ja maailman kaoottisuutta ihmetellään silmät pyöreinä kuin Marilyn”

    Teoksessa Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta, Tanja Remes Jemina Sohlstén (toim.) ViSiLi 2007 (s. 45-46) kerrotaan asiasta näin

    ”Ensimmäisen kerran Linkola ravisutti puheillaan vihreää liikettä Turun väenkokouksessa 1985. (TO: olin muuten mukana suunnittelemassa tuon kokouksen ohjelmaa ja ehdotin tuolloin Linkolan kutsumista paikalle)
    ”Vuoden 1985 väentapaaminen oli mediatapaus jo pelkästään sen takia, että Linkola julkisti siellä totalitaarisen ”eloonjäämisoppinsa” ja ehdotti sitä vihreiden tulevaksi ohjelmaksi. Hänen mielestään vihreiden oli perustettava erittäin kiinteä ja kurinalainen järjestö, josta ”puhdistettaisiin” kaikki mystikot, kasvissyöjät, feministit ja kehitysapu-uskovaiset. Yleisö kuunteli hämmennyksen ja järkytyksen vallassa, kuinka 1960-luvun luonnonsuojeluliikkeen suurmies kehotti vihreitä ryhtymään terroristeiksi ekologisuuden nimissä. Teollisuusjohtajat oli murhattava ennen kuin he murhaisivat luonnon.

    Esitelmässään Linkola asetti vihreän liikkeen tavoitteeksi luoda enemmistövaltaa ja yksipuoluejärjestelmää tavoittelevan kurinalaisen ekologiapuolueen. Linkola kiteytti lopuksi oppinsa siihen, että sota elämää säilyttävien ja tuhoavien yksilöiden välillä on oikein ja jopa välttämätöntä.

    Muutamia eloonjäämisopin kannattajia lukuun ottamatta Linkola sai jäätävän vastaanoton, olihan hän heivaamassa yli laidan koko sitä ekologisen, vapaan ja vaihtoehtoisen yhteiskunnan ihannetta, joka vihreän liikkeen tavoitteena oli.”

    Ja tässä tulee minusta olennainen havainto, jonka vuoksi vielä aika monet vetävät yhtäläisyysmerkin Vihreän liiton ja Linkolan välille:

    ” Media tarttui Linkolan ohjelmaan kokouksen jälkeen kutsuen sitä vihreän liikkeen ohjelmaksi . Oli selvää että vihreiden oli päätettävä pikaisesti yhteisestä ohjelmasta ja organisaatiosta.” (s.47)
    Puolueen synnyttäminen kesti kuitenkin vielä kolmisen vuotta ja niinpä vuoden 1988 keväällä maassa oli kaksi vihreää puoluetta Vihreät rp ja Vihreä Liitto rp. Näitä ns. ”linkolalaisia” edusti mm Eero Paloheimo Vihreät rp muutti sittemmin nimensä Ekologinen puolue vihreäksi.

    Kemppinen: ”En viitsi leimata ketään, mutta tiedät itse, että ei tuo ent. stalnisti-syytös tule ihan tyhjästä. Annan sen olla.

    Entisiä stalinisteja yksilöinä löytyy varmaan aika monelta taholta yhteiskunnastamme, kuten löytyi AKS:n kannattajiakin aikoinaan, stalinistejakin löytyy mm. finanssimaailmasta. Mutta yleisluonnehdinta vihreistä ”stalinisteina” on kuitenkin minusta erityisen virheellinen ja epäoikeudenmukainen väite, kuten edellä olevissa esimerkeissä osoitin Väittäisin, että kyllä ns. vanhoista puolueista löytyy neukkulan ystäviä paitsi absoluuttisesti myös suhteellisesti taatusti enemmän. Sitten on sekin näkökohta, että voiko ihminen voi oppia virheistään ja muuttaa mielipiteitään? Vai pysyykö hän lopun elämänsä nuoruuden harhaoppien stigmatisoimana?

    Linkola on toisaalta kuitenkin hyvä esimerkki länsimaisen ns. älymystön tai lukeneiston aate ja ideamaailmasta.

    Sanot itse aiemassa viestissäsi mm Linkolasta näin:
    “Olen miettinyt kauan, miksi tällaisia tyhjänpuhujia arvostetaan. Ehkä syy on sama kuin Korkeajännityssarjan suosio. Äärimmäisillä mielipiteillä on helpompi villitä ihmisiä kuin arkisen asiallisilla.”

    Ja sitten toteat:

    “Lisäksi toistan tässä julkisesti, että Pentti Linkola on mielestäni väärä profeetta mutta hyvä kirjoittaja”

    Totalitarismi syntyi ja elää edelleenkin länsimaisen ajattelussa ja filosofiassa, josta Linkolakin on osoitus. (katso tästä lisää vaikkapa esim. Zigmund Baumanin tuotannosta)

    Linkolan tulevaisuuden kauhuvisioista minulle tulee väistämättä mieleen ne ajatukset, puheet ja kirjoitukset, joita esiintyi niin paljon ennen ensimmäistä maailmansotaa. Hyvin monet intellektuellit ja taiteilijat ihannoivat sotaa, sota olisi jotakin hyvää ja parantavaa, se olisi vastalääke ”teollisissa suurkaupungeissa riehuvalle massiiviselle inhimilliselle mädännäisyydelle”. Muun muassa tästä kirjoittaa oivaltavasti ruotsalainen historioitsija Peter Englund hienossa teoksessaan ”Kirjeitä nollapisteestä”. Ensimmäisestä maailmansodasta ja siitä ketkä siitä olivat vastuussa hän toteaa:

    ”Sotaa ennustettiin kerta toisensa jälkeen. Se oli, oi tätä kauhistuttavaa sanaa, väistämätön. Historia tunnustaa harvoja väistämättömyyksiä. Mikään muu ei kuitenkaan tee tapahtumista väistämättömiä kuin usko siihen, että ne ovat väistämättömiä”

    En voi välttyä ajatukselta, että monille linkolalaisille ekokatastrofi olisi samanlainen ”väistämättömyys” ja ”puhdistava voima”, joka huuhtoisi yli maailman ja pyyhkisi vanhan mädännäisyyden ja rumuuden ja valmistaisi paikalle paikan kauniille, paremmalle, voimakkaammalle maailmalle.

    ”Tulossa olisi katastrofi, totta kai, mutta Hyvä Katastrofi, sillä hävityksessä oli toivoa.” Kuten Englund viittaisi niihin älymystön edustajiin ja idealisteihin, jotka puhkuivat sotaintoa ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja petasivat näin mahdollisuuden siihenastisen ihmiskunnan historian hirveimmälle sodalle. Samaa petausta tekivät monet ”älymystöläiset” sitten ennen toista maailmansotaa. Suomalaisista en malta olla mainitsematta V. A Koskenniemen lisäksi vielä Mika Waltaria ja esim. hänen käännöstään natsien marttyyrikirjasta ”Horst Wessel”. Koskenniemihän ei esim. ollenkaan pitänyt kummallisena, esim. sitä, että juutalaiset oli “puhdistettu” kaikista yliopistoviroista Saksassa. Ja myöhempien aikojen totalitaristeja ovat tietysti vaikkapa J.P. Sartre tai Jan Myrdal

    Sivistyneistössä tuntuu sitkeästi elävän haave totalitaaristen ratkaisujen paremmuuteen. Haave täydellisestä tasapainon yhteiskunnasta, joka saavutetaan polkemalla demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja pystyttämällä “viisaitten miesten hallinto” Motiivina voi sitten olla vaikkapa luokka, kansallisuus, rotu tai luonto.
    Linkola edustaa sitä näkökantaa, että luonnon suojelemiseksi kaikki keinot ovat sallittuja ja että erityisesti yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja demokratia ovat sen pahimmat viholliset.

    "Ei demokratiaa, taivaan tähden, ei demokratiaa! Ei yleistä äänioikeutta, ei ikinä! Ei, ei, ei!" Pentti Linkola, Hiidenkivi 1/01)

    Linkola on mielestäni vähintäänkin vastuussa pessimismin levittämisestä, ja tulevaisuudessa kenties koittavan diktatuurin ideologisena mahdollistajana. Arveluttavinta on hänen rasismiin vivahtavat kantansa. Ainakin minun korvissani alkaa kummasti kuulua kumea sotilas-saappaiden kumina kun joku tosissaan toistuvasti käyttää termejä ”paarialuokka” ja ”roskaväki” kuten Linkola tekee Hiidenkiven artikkelissaan vuonna 2001, samalla kun ihailevasti kertoilee sukunsa yhteydenpidosta Himmleriin ja tuo esiin peittelemättömän luokkavihansa alempia sosiaaliluokkia kohtaan.

    Määrittelisin Linkolan ekofasistiksi tai ekonatsiksi, kuten J.P Roos tekee vastauksessaan Linkolan kirjoitukseen Hiidenkivi lehdessä vuonna 2001, en ole tässä epäilyssäni todellakaan yksin:

    ”Pahinta on tietysti Linkolan avoin punikkiviha ja natsismin myötäily, sukunsa parhaiden perinteiden mukaisesti. Että Saksa olisi ”toisen maailmansodan onnettomaan loppuun” (so. Natsi-Saksan tappioon) asti ollut ”maailmankulttuurin, tieteen, filosofian ja aatteiden kehto”, on yksinkertaisesti historiallinen vääryys … Kun tähän natsiymmärrykseen liittyy vielä primitiivinen demokratian ja yleisen äänioikeuden inho, niin lienee oikeutettua kutsua linkolalaista filosofiaa ekonatsismiksi. Siinä ei ole enää järjen häivääkään. Ja on mielenkiintoista todeta, että uljaan suvun viimeinen vesa ei todellakaan poikkea kauas edeltäjistään, mitä yhteiskuntapoliittisiin mielipiteisiin tulee.”

    Siispä toistan: Linkolalla ja Vihreällä liitolla on jotakuinkin saman verran tekemistä toistensa kanssa kuin demareilla Stalinin tai kokoomuksella Hitlerin kanssa. Ja eikös se kokoomuspuoluekin perustettu, jotta maahan saataisiin kuningas?

    VastaaPoista
  39. Tuosta Rossista vaan vielä tiedoksi, että julkaisin sen alkuperin Tiedonantajassa ilmestyneen kirjeen Agricolassa ja tein aiheesta linkkeineen uutisen tänne:
    Yleinen keskustelu: puheenvuoroja historiasta:
    Matti Rossin ilmiantokirje Unkarin kirjailijaliitolle 1975 (Agricola-Suomen historiaverkko uutis- ja keskustelufoorumit)

    VastaaPoista