Sivun näyttöjä yhteensä

2. toukokuuta 2007

Pathetic


Suomessa sotapatsaat ovat erilaisia.

Yhteistä Venäjän patsaiden kanssa on pateettisuus.

Uskottavuudessa tuntuu olevan suuri ero.

Pateettiset, taiteellisesti kovin keskinkertaiset patsaat heijastavat historiankäsitystä ja ilmaisevat kansalle, miten asioihin tulisi suhtautua.

Meilläkin Vapaussodan patsaat olivat hyvin erilaisia, kuten Tampereen Hämeenpuiston alaston, miekkaa heristävä nuorukainen, jota Pispalan kommunistit sanoivat Rummin Jussin patsaaksi.

Viittaus tarkoitti talollinen J. Frommia, joka tutkimuskirjallisuuden mukaan ottitalvella 1918 asiakseen teloittaa punaisten vaimoja ja lapsia, etenkin Jämsän kirkon tapulissa.

Maailmassa riittää vastenmielisiä sotamuistomerkkejä. Itse suhtaudun hyvin ikävästi Pariisin Riemukaareen. Se on Napelonin aloittama työ, joka jäi kesken, koska riemuitsemisen aiheet ottivat ja loppuivat. Kun hökötys oli valmis 1832, sen väitettiin yllättäen juhlistavan "kolmea kunniakasta" (Les Trois Glorieuses) päivää vuoden1830 vallankumouksessa. Armoton lahtaaminen silloinkin oli meneillään.

Tuntemattoman sotilaan hauta on ajatus, jonka toisaalta ranskalaiset, toisaalta englantilaiset väittävät keksineensä, ja amerikkalaiset sanovat, että heillä on sellainen jo Gettysburgin päiviltä 1866. Pariisin Riemukaaren kaasuliekki kumminkin syttyi 1922, ja ruumis hommatiin Verdunista, joka saattaa olla maailmanhistorian mielettömimmän murhaamisen tapahtumapaikka.

Stalingrad ja Berliini 1945 olivat rationaalista sotaa eli taisteluja, joilla pyrittiin käsitettäviin päämääriin. Verdun oli lihamylly, jonka mahdollinen ajatus oli saada hengiltä niin paljon vihollisia, että he aikanaan loppuisivat. Se oli turha toive.

Tallinnan sotilaspatsaan hahmo on hengissä oleva voittaja, puna-armeijalainen, joka vaikuttaa selvältä. Katso viimeksi mainitusta ilmiöstä esim. Beevor, Berliini 1945 (2002) sekä lukemattomat muistelmateokset, esimerkiksi Knef, Lahjahepo (1971).

Mielestäni suomalainen sotamuistelu on kaiken kohtuuden rajoissa, ja olemme Markku Jokisipilän kanssa asiasta itse asiassa samaa mieltä. Eri mieltä olemme siitä, että kun sotien muisto on siirretty ullakolle, kansaa yksilöivää historiallista tekijää ei enää ole. Emme pystytä patsaita Pisa-tutkimukselle emmekä Nokian tuotteille (joiden suomalaisuuden kanssa on vähän niin ja näin).

Historian sijaan tulee kirjallisuus, kieli. Suomalaisuus on suomen puhumista, ja suomi on pirullinen kieli, joka taipuu hyvin huonosti pateettisuuteen. Haavikko oli viimeinen pateettinen kirjailijamme. Hyvä niin.

Jostain syystä englannin kieli poikkeaa tässä antiikin perinteestä. Retoriikassa paatos tarkoitti tunteisiin vetoamista. Moraaliin ja järkeen vetoaminen olivat eetos ja logos. Vahinko ettei Eljas Erkolla ollut enempää poikia. Olisi saanut komeat nimet veljessarjalle, Aatos, Eetos ja Paatos. (Tiedän että tuo on Reino Rinnettä koskevan kirjan nimi.)

He is pathetic tarkoittaa että hän on surkimus. Ei-surkea sotamuistomerkki on Washingtonin Arlingtonin Vietnam-muistomerkki, jota voi lukea graafina, koska siihen on kirjoitettu sodassa menehtyneiden nimet kuolinpäivien mukaisessa järjestyksessä.

Odotan jännittyneenä, juhliiko Venäjä voiton päivää 9.5. panssareilla, tykeillä ja ohjuksilla. Neuvostoliitossa ja DDR:ssä niillä kuvattiin rauhantahtoa.

Niin.

Retorinen kysymys: miksi Venäjä mellastaa? - Luultavasti Putin valmistautuu vaalien pitämättä jättämiseen ja maansa konkreettisten turvallisuusintressien huomioon ottamiseen.

41 kommenttia:

  1. Mielestäni valitsit sankarivainajapatsaan hiukan huonosti. Onhan Suomessakin aika paljon noita romanttisesti maahan vajoavia sotureita, mutta aika monen seurakunnan kirkkomaata koristaa asetelma, jossa poseeraavat äiti, lapsi ja sotaan lähtevä isä. Joissain seurakunnissa asia on hoidettu yksinkertaisesti isolla ristillä, jossa on vuosiluku 1939-1944. (Lapin sota unohdetaan jostain syystä varsin mielellään.)

    Vapaussodan patsaat ovat erikseen. Niiden henkilöhahmot ovat sankarillisempia, mutta tämä on ymmärrettävää: oman kansan lahtaaminen on vielä paljon järjettömämpää kuin vieraan, joten siihen tarvitaan enemmän sankaruutta.

    Kaikkia patsaita yhdistää keskinkertainen laatu. No, tämähän on selvää: mistä kummasta joka kylään olisi saatu ensiluokan taiteilijoita pykäämään patsas? Niille oli 1950-luvulla kova kysyntä.

    VastaaPoista
  2. Eteenpäin!Eteenpäin!Näytti hänen sydämensä Huutavan.
    Ilta laskeutuisi meren ylle ja yö tasangon ylle,
    aamuhämärä kajastaisi kulkijan edellä ja näyttäisi hänelle
    vieraita maisemia ja mäkiä
    ja kasvoja...minne?

    James Joyce
    A Portrait of the Artist as a Young Man


    Milloin kieli jäljittelee todellisuutta?
    Voiko subjekti nähdä itsensä?

    Pelastuiko Don Quijote?

    Minkälaisella yhtälöllä kuvaisit tarkoitusta?
    Miten kuvata aavistuksia,odotusta,sovintoa,onnea?

    Nietzsche on kuvannut ikuisesti muuttumattoman paluuta syöksyksi tyhjyyteen.


    Totuus on pelkkä alku,entä sitten?

    Flaubert kirjoitti, että " Meidänlaistemme ihmisten tulee ottaa uskonnokseen epätoivo. Täytyy olla kohtalonsa kaltainen,toisin sanoen yhtä tunteeton kuin se. Hokemalla ' niin se on,niin se on,niin se on' ja tuijottamalla suoraan jalkojen juuressa avautuvaan pimeään kuiluun ihminen pysyy tyynenä."

    Runoillen elää ihminen maan päällä; Hölderlin.

    Voitonriemun estetiikka.

    Keskeneräisyyden kauneus.

    Unohduksen ääni.
    Kaiku.

    Koska inhimillinen todellisuus ei ole tarpeeksi,se on vapaa;koska se yhä uudelleen riistetään irti itsestään ja koska se, mitä se on ollut, on erotettu olemattomalla siitä,mitä se on ja mitä se tulee olemaan.
    Sartre

    An einem äußersten Rand ahmt die Sprache die Realität nach.


    http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/2/29/Free_Stamp.jpg

    VastaaPoista
  3. Putin: Suomen historiaa ja Kekkosen muistelmia lienee käännelty venäjäksi ja strategiaa hahmoteltu pienen naapurimaan kokemusten avulla?

    VastaaPoista
  4. Uutisissa sanoivat, että venäjä tulee huolehtimaan virossa asuvien kansalaistensa hyvinvoinnista.

    On vaikea nähdä, miksi patsaan siirto liittyisi vironvenäläisten hyvinvointiin - varsinkin, kun patsas on siirretty viiteympäristöönsä, eli sankarihautojen keskelle. Venäjällähän takavuosina kaadeltiin Lenin-patsaita

    Jospa Tallinnassa raivattiin tilaa uudelle venäläisvirolaisen yhteistyön monumentille - sellaiselle, joka juhlistaisi rajojen löytymistä.

    VastaaPoista
  5. Yksi muistomerkkien muoto on sotaelokuvat. Ruotsinkielisiä kuvaavassa Lindmanin elokuvassa tavoitettiin ehkä aikaisemmin nähtyä olennaisempaa. Tienhaaran lähitaisteluissa - kun oli valittava minä vai naapuri - näkyy kuohunta, jossa muu unohtuu. Silmitön viha. Kun tilanne on pakeneviltakin ohi, sotilas jää sanattomana huohottaen katsomaan tuhoamiaan. Tappamiselle ei kaikin paikoin jäänyt sellaista sädekehää kuin useimmissa elokuvissa. Kuvaus Marttisen toiminnasta oli myös oivallinen.

    VastaaPoista
  6. Skolaarista viisastelua pateettisuudesta.
    Olisitpa itse ollut sodassa tappamassa.

    Kuulosti taas hiukan samalta kuin aiemmatkin 'reippaan maailmanmiehen kokemuksesi' elämän merkillisyyksistä ja 'jännittävyyksistä'.

    Esimerkiksi ne, joissa kerroit 'practical-manin' tapaan keskustelleesi peräti puliukkojen kanssa Mankkaalla.

    Kuulosti ihan siltä kuin olisit käynyt sirkuksessa...

    Ja vankilassakin olet käynyt sekä istunut peräti poliisiautossa.
    Ja ehkä olet myös tehnyt opintokäynnin mielisairaalaankin...

    Näistä asioista sinulla ei kuitenkaan ole mitään 'suoran käden' tietoa, vaikka miten lukisit tai kuuntelisit sotaveteraanien ja lakimiesten juttuja - tai kävisit suorittamassa 'elämänkokemuksen practikumin' seuraamalla vahvalinssisellä kiikarilla katumellakoita.

    Mutta historioitsija on viisas. Se osaa ottaa etäisyyttä asioihin, sillä pateettisuus sokaisee.

    Ja mikä ettei. Näinhän asia yleensä on, mutta tällä tavoin historioitsija myös joutuu oman metodinsa uhriksi ja kertoo aina kolmannen tai neljännen jne. osapuolen 'totuuden', joka sivuaa hyvin heikosti niiden kahden muun totuutta (intentioita), jotka historiaa alunperin tekivät.

    (En kuitenkaan väitä, että historioitsija voisi olla puolueeton.
    'Rehellisyyden nimissä' hänen on aina oltava avoimen puolueellinen, jottei valehtelisi enempää kuin 'on tarpeen'.)

    *
    Täydennän hieman toissapäivänä viimeksi lähettämääni kommenttia (jota ei täällä näy olettaen että kommentti tuli perille) ja julkaisen blogissani.
    Se on hyvä luonnos päreeksi, joka liippaa tätä sotakeskustelua varsin läheltä.

    Kun joutuu tappamaan vihollisen miltei hänen silmänliikkeensä erottaen ja korahtelunsa kuullen - kas siinä historian ja vähän etiikankin - oppituntia kerrakseen.

    Tiedän vain äitini kautta näistä isäni kokemuksista. Itse hän vaikeni niistä kuten koko sodasta.

    *
    Jos me sankareita tarvitsemme, niin olkoon sitten antisankareita kuten Erno Paasilinnan Arndt Pekurinen tai 'Tuntemattoman' Riitaoja. (Miksei myös omalla tavallaan Lahtinen).

    Heidän kauttaan järjestelmä paljastaa itsensä, ja siksi se heistä vaikeneeekin.

    Sankarit ja sankaripatsaat sen sijaan kätkevät totuudesta aina jonkin hyvin oleellisen osan, koska tuo osa yleensä kyseenalaistaisi koko palvonnan.

    (Tämä vakaumus yhdistyneenä merkillisellä tavalla Nietzscheen varjeli minua aikoinaan niin kotkalaisten stalinistiystävieni demagogialta kuin Kokoomuslaisten 'nationalistien' tekopyhältä 'Geschäft-individualismilta')

    *
    Vakavasti mutta huumorilla - RR

    VastaaPoista
  7. Eilen alkoi Yle Teemalla tv-versio Jared Diamondin kirjasta Tykit, taudit ja teräs. Se ei varsinaisesti käsittele kysymystä "Miksi Venäjä mellastaa?", mutta vastaus tähän ei Diamondin johtoajatuksen mukaan voi varmaankaan olla kovasti erilainen kuin vastaus siihen, miksi uusiguinealaisilla on niin vähän "cargoa".

    Jokaisen maan historia ja nykyisyys riippuu olosuhteista, tarjolla olevista selviytymisen välineistä. Venäjllä tosin on ollut suurin piirtein samat viljelykasvit ja päivän pituus kuin Länsi-Euroopassakin, mutta ilmasto, kulkuyhteydet (ne satamat!) ja etäisyydet ovat olleet epäsuotuisammat. Mustan mullan vyöhyke on aika ohut juova etelässä, ja sekin on suuremman osan historiasta ollut puolalaisten ja tataarien hallussa kuin venäläisten.

    "Ihmiset ovat samoja kaikkialla", sanoo Diamond ja muistaakseni myös Sinuhe. Ulotan tämän koskemaan myös venäläisiä, vaikka se ei kaikille kelpaakaan. Eri maiden mellastamisiin löytyvät syyt muualta kuin tavallisen kansan huonommuudesta länsieurooppalaisiin verrattuna. Ja ovathan länsimaatkin vuosisatojen varrella ihan riittävästi siirrelleet patsaita ja vaatineet pienten kansojen hallituksia eroamaan, noin kuvaannollisesti sanottuna.

    VastaaPoista
  8. Olen hiljalleen taipunut niin kierolle kannalle että etninen puhdistus olisi paras ratkaisu moniin maailman ongelmiin. En tarkoita että se toteutettaisiin viidakkoveitsi & rynnäkkökivääri-menetelmällä vaan että jos eri ryhmiksi itsensä katsovat ja keskenään toimeentulemattomat ryhmät eivät muuta keinoa keksi, niin muuttavat asumaan sinne missä on omanlaisia. Vaihdettaisiin vaikka asuntoja. Näin vältettäisiin paljon itkua ja hammastenkiristelyä.
    Ei taida onnistua. Parempi vain yrittää molempien osapuolien tottua toisiinsa, vai?

    VastaaPoista
  9. Suomen toiseksi suurimmalla sankarihautausmaalla, Lappeenrannassa (http://www.lappeenranta.fi/
    ?deptid=12298), on Väinö Aaltosen tekemä, varsin onnistunut punagraniittinen muistomerkki ja lisäksi jonkinlaisena erikoisuutena Suomessa mainittava muuri, johon on kaiverrettu luovutetun Karjalan sankarihautoihin haudattujen tai kadonneina siunattujen 5.500 vainajan nimet.

    VastaaPoista
  10. "Eehän savonkiel ies taevu vihanpittoon", ohjaaja Edvin Laine, synt. Iisalmessa.

    Sanosin raahankielellä että ol se aeka ooto juttu että tämä Heinäluoman Eero sattu löötämmään Laari Törnin nimen Arlinktonin haataasmuan muurista kun ol käämässä Vashingtonissa kiireesellä virkamatkalla.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi II:

    Mielestäni Lindmanin taustahenkilönä toimineen Bez Zilliacuksen muistelmateos Kertomus kadoneesta saaresta on upea. - Saari oli Hapene, Viipurin edustalla. Hän pistäytyi siellä Ihantalasta, jossa oli tulenjohtajana.

    Lasse Heikkilän runoteos Balladi Ihantalasta on aina mainittava. Hän ikään kuin jäi sinne.

    VastaaPoista
  12. Ad VMM:

    Diamond-sarjan alku oli hyvä. Hitusen pelottaa, tuleeko kokonaisuudesta kirjaan verrattuna liian yksinkertaistava.

    Venäjää ja Yhdysvaltoja ajatellen Diamondin uudempi kirja "Collapses" (on suom.) on karmean ajankohtainen. Siinä on puhe kulttuureista, jotka romahtivat, kuten Pääsiäissaarten asukkaat "kilpavarusteluun" eli poliittiseen nokitteluun, joka sitoi lopulta kaikki työkykyiset veistäään patsaita kivestä.

    VastaaPoista
  13. Miksi Venäjä mellastaa?

    Siksi kai, koska tsaari Putin sallii sen ja se sopii miehen tulevaan poliittiseen taktiikkaan ja visioon Venäjästä.

    Koomista on se ristiriita miten tehokkaasti tsaari Putinin vastaiset mielenilmaukset tukehdutetaan. poliiseja riittää ja "huligaanit" pannaan kuriin ja putkaan joutuu jopa shakin maailmanmestaritkin.

    Viron lähettilästä sitten ei voikaan suojella, koska ilmeisesti poliiseista on puutetta.

    Leino tulee mieleen:

    "ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja heimonsa hengen."

    Putin ilmeisesti sen taitaa.

    Ja kyllä kait venäläinen kansanluonnekin on jotain erityislaatuista, outoa ja hilseen yli käyvää rauhalliselle suomalaiselle?

    VastaaPoista
  14. Ad Dr. Blind:

    Oli kirjoittaessa mielessäni ja olisi ollut omia kuviakin.

    En oe selvillä yksityiskohdista, mutta Lappeenrannan hautausmaan suuruus näyttäisi johtuvan siitäkin, että sinne siirrettiin luovutetun alueen hautausmaista vainajia ja luullakseni myös kenttähaudattuja KKK:sta (kaatuneiden kokoamiskeskuksista).

    Tilastoni mukaan Lappeenrannasta olisi kaatuneita 1462, heistä 862 Lappeenrannasta tai lähipitäjistä (Lappee, Lauritsala).

    VastaaPoista
  15. ad Rauno

    Patsaiden tulkinnat vaihtuvat. Aikalaisten syvin tunto on kuitenkin suru, jonka kestää hiljentyen jollakin patsaalla.

    Sirkuksesta puheen ollen - esim. mestauksesta tarinoidaan kai ennen omakohtaista kokemusta.

    VastaaPoista
  16. Lindmanin kuva nostattaa sodan aikaisia tuntoja muun muassa tuolla ks. sivun puolivälissä . Hämäläinen sotaveteraani muistelee, että ruotsinkieliset olisivat kaikesta huolimatta olleet paikoin vellihousuja. Mannerheimristikin olis joutanut muille, kuin...

    no jopa on

    VastaaPoista
  17. Pitäisikö Venäjän päästä kehittymään feodalistiseksi, että se voisi kehittyä läntiseksi patrimoniaaliksi, jotta se saisi porvariston, jotta se kypsyisi demokratiaksi.

    Vai pitäisikö maa rahoittaa perintömonarkkialla ja patrimonialismilla, jotta maan tempoilu demokratian leikkimisessä loppuisi.

    VastaaPoista
  18. anonyymi, Kemppinen

    Koska kirjoituksesta tuli turhan pitkä kommenttilaatikkoon, julkaisin sen omassa blogissani otsikolla 'Epätieteellisiä yksityisajatuksia'.

    Otsikko kuvaa aika 'orpoja' tuntemuksiani, joita heräsi taas kerran, kun tajusin oman surkean vähäisen tietovarastoni yrittäessäni muka jotenkin soveltaa johdonmukaista skeptisismiä Jarred Diamondiin, joka on tiedemies par excellence.

    Mutta saahan sitä suutaan aukoa - demokratiassa.

    Sitäpaitsi bloggaaminen on ihan siedettävää ajankulua ennen lopullista terminaalivaihetta.
    Ei lainkaan hassumpaa verrattuna esimerkiksi kaiken maailman saippuasarjojen katselemiseen...

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi ult.: (Lindmanin)...

    Vilkaisin linkin. En ilahtunut enkä liioin vakuuttunut. Tässä tähtäimeen otetun JR 61:n toimista on sangen hyvin dokumentoitu,

    Nykvist, Nils-Erik: Sextiettan, 7. p. 2005.

    (Omakustanne ja seitsemäs painos!)

    VastaaPoista
  20. Kirjailija Pasi Lampelan tulevaisuuden hankkeisiin kuuluu olla yksi neuloista, jotka puhkaisevat suomalaisen yhteiskunnan mytologisen kuplan.

    Hän lienee samoilla jäljillä Kemppisen ja Jokisipilän kanssa? Kun sota vihdoin ja viimein on väistymässä kansaa yksilöivänä tekijänä tilalle on tarjolla kieli.

    Mutta jotta hyppy moderniin ei olisi liian raju, voisiko pehmentävänä vaihtoehtona käydä "yhdessä päättämisen perinne", päätöksentekojärjestelmä joka tuntee myös nimen "kolmikanta" tai "tammikuun kihlaus". Vihreät kriitikot integroidaan siihen, kuten UKK teki kommareille.

    Kun Ruotsissa pähkäillään, panee meillä tämä politiikan malli "Sampopankki" toimeksi: mitä vähemmän sopanhämmentäjiä sitä parempi.

    Vihreän kullan roolin supistuessa Suomi voisi toimia Euroopan ydinvoiman tuottajana, eräänlaisena ydinvoimalapuistona, ja ruuhkaisen Euroopan sotaharjoitusmaastona.

    Uutiset luetaan jo nyt valtakunnallisesta Voima-lehdestä, tai katsotaan YLE:n Voimala-ohjelmaa. Lipponen sopisi EU:n ydinvoimalapuiston maskotiksi.

    VastaaPoista
  21. Oletteko vilkaisseet patsasta senaatintorilla. Jos en väärin muista, näyttäisi olevan tsaari.
    Pois pois ja tilalle kekkonen kekkonen kekkonen kekkonen fagerholm kekkonen...

    VastaaPoista
  22. STT:n mukaan USA ja Nato ovat jo mukana patsaskiistassa. ks. www.stt.fi uutinen 03.05.2007 klo 07:28.

    VastaaPoista
  23. Ad Anonyymi 3.5.

    Tsaari Senaatintorilla on puhdasta vittuilua - se pystytettiin Nikolai II:n eli ns. sortokauden aikana. Inhottava veto suomalaisilta - kunnioittaa tsaaria, joka käynnisti valtiopäivät, kohensi suomen kielen asemaa jne. - toisin kuin eräät...

    Puolalaisten kuuluu oleva vaikea käsitttää tätä, koska sama Aleksanteri II oli myös Varsovan pyöveli.

    So it goes.

    VastaaPoista
  24. Vietnam memorial on hieno, mutta se onkin lahjakkaan nuoren taiteilijan suunnittelema. Maya Yin Ling ei nähtävästi tiennyt juuri mitään ko. sodasta. Ehkä muistomerkistä juuri siksi tulikin niin hyvä? Sen sijaan kolme sotilasta varsinaisen muistomerkin vieressä on tarpeeton kompromissi. Tuskinpa sitä nykyisin kukaan olisi vaatimassa?

    VastaaPoista
  25. kiitos - niin se meni tsaarin kohdalla

    mutta kysypä asiaa suomessa samanikäisiltä, jotka mellakoivat tallinnassa jne. eli pohjavire mellakoihin on muualla, patsaat keppihevosia - mahdollisesti puolin ja toisin.

    on kyllä todella erikoista, että yhdellä patsaalla väännetään suhteita EU (+ USA & Nato) -Venäjä. Jaltalta ja aikaisemmalta ajalta tuttu etupiirijako ryskyy.

    VastaaPoista
  26. Ad AR:

    Sitkeän huhun mukaan Washington D.C.:ssä oleva Iwo Jiman patsas perustuisi lavastettuun dokumenttivalokuvaan. On niin kovin klassinen...

    Patsaille nauramisesta: YouTube:ssa on sekin Chaplinin juttu, jossa paljastetaan julmettu patsas niin ikävissä olosuhteissa, että verhon alta tavataan nukkumasta muuan kulkuri.

    VastaaPoista
  27. Tää patsastouhu ei sitten voinut mitenkään odottaa kesäkuuhun (portugalin puheenjohtajuus-kaudelle)?

    VastaaPoista
  28. Eihän Senaatin torilla ole Tsaaria, vaan hyvä Suuriruhtinas Aleksanteri II, josta laatimani artikkeli on julkaistu Sveaporin seudun sanomissa.

    Minusta tämän patsaan väittäminen tsaarin kuvaksi on pahantahtoista russofiliaa, yritys venäläistää Suomen historiaa.

    VastaaPoista
  29. Ad Petja Jäppinen:

    Asiapitoinen oikaisu. Mitäs niistä firaabelihommista. Kai Aleksi-vainaalla oli Keisarillisen Suomen senaattiin tehtynä sivutoimi-ilmoitus.

    Se on hyvä kansakoulun taulu se jossa Snellman esittelee välisävetoaan suuriruhtinaalle Parolassa, neuvosherrat hämmästelevät pirtin seinillä ja yhteinen rahvas kurkkii ikkunoista.

    VastaaPoista
  30. tsaari oli - ihan varrrmasti oli tsaari - meinaan Puolan!

    Aleksanteri II (29. huhtikuuta 1818 – 13. maaliskuuta 1881) oli Venäjän keisari, Puolanmaan tsaari ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1855–1881.

    Heh heh.

    Kuvansa tuolla

    VastaaPoista
  31. Kuuluisan Ivo Jiman kuvan väittäminen lavastukseksi perustuu James Bradleyn kirjan Flags of our Fathers mukaan seuraavaan tapahtumaan:

    TK-valokuvaaja otti lipun pystytyksestä aivan todellisen dokumenttikuvan (lipun pystytys sinänsä tapahtui taistelujen päätyttyä vuoren alueella) ja kuvasi sen. Varsinaiseksi propagandakuvaksi suunniteltiin kokonaista riemuitsevaa komppaniaa esittävä poseerauskuva, joka edusti silloin yleistä tyyliä. Molemmat kuvat lähetettiin samalla kertaa kehitettäväksi.

    Kuvat valmistuivat ja ilmestyivät Yhdysvaltain lehtiin jo ennen tk-miehen paluuta Filippiineille. Täällä kollega kysyi ensi töikseen saapuneelta tk-mieheltä, oliko valokuva lavastettu. Koska tk-mies oletti, että kysymyksellä tarkoitettiin poseerauskuvaa, jollaisia oli tapana julkaista, vastaus oli myöntävä. Väärinkäsitys oli syntynyt.

    Tarina tuntuu järkevältä ja luontevalta. Ihan rehellisesti on sanottava, että en usko kenkään kyenneen lavastamaan Iwo Jiman kuvaa. Lipun liike tuulessa ja miesten asennot ovat niin maalauksellisia, että niiden saamiseen filmille on vaadittu loistavaa tuuria. Yrittämällä se ei onnistuisi.

    VastaaPoista
  32. Viitekuvan patsas on tutuista tutuin. En ole koskaan ajatellut sitä taiteellisena luomana. Patsas on pienen seurakunnan kirkkomaalla, siellä, missä maan poveen on kätketty pakahduttavan paljon nuorta elämää, toiveita, unelmia, tavoitteita, aloitettua elämäntyötä - ennen aikojaan sammuneina.
    Mistä pieni seurakunta huipputaiteilijan olisi saanut? Poikiaan se halusi muistaa, antaa kunniaa uhrille.
    Käyn patsaalla ja tutulla kirkkomaallavastakin, enkä muuta mielipidettäni, vaikka kaikkitietävä kaupunkilainen, viisas oikeusoppinut nostaakin patsaan huonoksi esimerkiksi.
    Anteeksipyyntö tai toisten ihmisten tunteiden kunnioittaminen ei taida kuulua juristien käytäntöihin?

    VastaaPoista
  33. Kemppinen kirjoitti: "Tsaari Senaatintorilla on puhdasta vittuilua - se pystytettiin Nikolai II:n eli ns. sortokauden aikana."

    Ei sentään. Patsaan suunnittelukilpailu julistettiin jo vuonna 1884. Silloin sortovuosista ei tiedetty mitään.

    Kun Johannes Takanen kuoli 1885, Walter Runeberg ryhtyi hommiin.

    Patsas vihittiin 29.4.1894, siis viisi vuotta ennen ensimmäistäkään "sortokautta".

    Sortokausien protestoijilla oli kyllä helmikuuun manifestin jälkeen 1899 lähtien tapana kukittaa tätä patsasta keisarin kuolinpäivänä (13.3.1881 - Sic! - vrt. Talvisodan päättymisen päivä) ikään kuin muistona "vanhoista hyvistä ajoista".

    Ei mitään täysiveristä nationalismia siis, mutta piruja mielessä kyllä. Kukittaessaan seurueen naiset pukeutuivat mustiin.

    Lainataan Wikipediasta tämä, kun ei viitsi parempaa sorvata (vaikka aihetta olisi): "Sortokaudet-nimitystä käytetään ajanjaksoista 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1909–1917, (toinen sortokausi) jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Nimi "Sortokaudet" on otettu käyttöön jälkeenpäin, ensimmäisestä sortokaudesta käytettiin nimeä routavuodet. Myös nimitystä sortovuodet käytetään."

    VastaaPoista
  34. Ad Anonyymi 4.5.:

    Pyydän anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut pilkata enkä sellaista lukutapaa tullut edes ajatelleeksi kirjoittaessani.

    Suhtaudun "omaan" sankarhautausmaahani samoin tuntein. Olensiellä raapinut tulta kynttilöihin ja pitänyt pieniä puheita lukemattomat kerrat enkä liioin koskaan ajatellut Kauhavan veistosta taideteoksena.

    Ehkä kumminkin mielessäni oli se, että seurakunnan ja kunnat halusivat tilaamalla veistoksia osoittaa kunnioitustaan mahdollisimman kouriintuntuvasti.

    Se on sitten ihan eri asia,että kuvanveistäjillä oli mainiot markkinat. Totta puhuen tulokset ovat taiteellisesti kauniita ja siinä mielessä onnistuneita, että ne oli sopeutettu useimpien makuun.

    Kuvituskuvalla näytin suomalaisenperinteen - kuoleva soturi. Se on vastakohta voittavalle sotilaalle (puna-armeija). Olisi myös ollut sellaisia, joissa on vaimo ja lapset.

    Demokraattiset graniittilaatat on todella hieno ajatus, ja samoin usein käytetty vapaudenristi, jonka siten "sai" jokainen.

    VastaaPoista
  35. Ad Sedis:

    Hankkeen kärjessä oli muistaakseni vanhoja fennoja, ja virike oli Aleksanteri II:n kuolema 1881. Talonpoikaissääty 3.2.1882, ks. Uusi Suometar 4.2., päätti esittää muistopatsaan pystyttämistä. HY kirjston sanomalehtihakemistosta löytyy sitten runsaanlaisesti tietoa hankkeen etenemisestä.

    Suomen asema poikkesi valtavasti Baltian maista, Puolasta ja eräistä muista Venäjän "kansoista".

    Laki. Valo, Rauha ja Työ

    VastaaPoista
  36. ad anonyymi 4.5. ja Jukka:
    Kuoleva soturihan on erittäin koskettava aihe - esimerkkipatsaankin tekijä tunsi taidehistorian:
    Dying Gaul "The artistic quality and expressive pathos of the statue aroused great admiration among the educated classes in the 17th and 18th centuries and was a "must-see" sight on the Grand Tour of Europe undertaken by young men of the day." (Wikipedia)
    Katsojan ja muistelijan muistomerkille antama merkitys on tässä se olennaisin asia: ei siinä taideteorioilla ja esteetiikalla ole niin suurta väliä. Toisen silmä kostuu, mutta kaveri ähkii kyllästyneenä. Sankarivainajien syntymä- ja kuolinvuosien lukeminen hautausmaiden kivitauluista hiljentää. Joskus pelkät vierekkäiset nimet ovat vaikuttavia, kuten Tuusulan hautausmaalla järven eteläpäässä: romaninuorukainen ruotsin- ja suomenkielisten nuorukaisten välissä, samassa haudassa, saman ikäisinä. Siinä sitä oli historiaa yhdelle fillariretkelle ihan riittämiin.

    VastaaPoista
  37. the gaul was executed in bronze.
    but all i can see is a rope by the neck...

    VastaaPoista
  38. Ei kun pahenee...

    Julkaistu 04.05.2007, klo 22.45 (päivitetty 04.05.2007, klo 22.49)

    Venäjän viranomaisten mukaan Moskovan kaupungin edustaja hakattiin eilen Tallinnassa.

    YLE Uutiset, Itar-Tass

    VastaaPoista
  39. "the gaul was executed in bronze",
    the copy was executed in marble,
    "but all i can see is a rope by the neck...",
    but a goldsmith sees a torc around the neck...

    VastaaPoista
  40. Thanks. I didnt know such a thing even existed (torc).

    VastaaPoista