Sivun näyttöjä yhteensä

1. joulukuuta 2006

Oikeus yksinäisyyteen


Yksityisyys on siis myös rikoslain käsite. Oikeus yksityisyyteen.

Yksityisyys englanniksi on privacy.

Oikeutta yhteisyyteen ei ole. Sana kuuluu sosiologian ja uskonnon kielenkäyttöön.

"Kirkko" tarkoitti kielellisesti erillistä joukkoa (ecclesia) mutta tunnustukset tähdentävät yhteisyyttä ja yhteyttä, ja puhe on siis myös maailmallisesta ihmisten yhteydestä.

Töissä, tietotekniikassa pohtimamme teema on tällä hetkellä nimeltään yhteisö / yhteisöllisyys, ja se on taas communality. Yhteisöllisyys voi toteutua muun muassa tekniikan avulla vertaisverkostoina.

Tuli turhan monta määrittelyä.

Uhkasin jatkaa eilistä pohdiskelua. Puhe oli henkilötiedoista ja yksityisyydestä.

Tänään jatkan huomauttamalla, että yksinäisyyttä kuvaillaan aikamme suureksi ongelmaksi, joka iskee etenkin heikkoihin ja heikentyneisiin.

Yksinäinen väkijoukko, "The Lonely Crowd" oli vuoden 1950 merkittävä sosiologinen teos, jonka kirjoittivat David Riesman, Nathan Glazer, Raul Denney.

Robert Putnam julkaisi 1995 teoksen "Bowling Alone: America's Declining Social Capital".

Viktoriaani Thomas Hardy julkaisi romaanin "Far from the Madding Crowd".

"Private" on lähellä sanaa "privy", joka merkitsee huusia. "Idiotti" on yhdistetty kreikan kielen sanaan, joka tarkoittaa seurasta kieltäytyvää ihmistä, sellaista joka kieltäytyy osallistumasta yhteisiin asioihin.

Tässä on hahmotelma alueesta - aristokraattinen ja hermoheikko asenne, jonka mukaan hirveää on joutua väkijoukkoon. Jo ennen Matti Klingeä erinäiset professorit olivat nopeita siteeraamaan roomalaisten runoilijoiden mielipidettä alhaisesta rahvaasta, joka oli kovin vihattavaa porukkaa.

Suomessakin tiedetään, että alhaiso asuu yhdessä kasassa, haisee ja kukaties vielä piereskelee.

Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole.

Suurten teollisuusmaiden kouluperinnettä on kummasteltu. Harvemmin esitetty näkökulma on yksinäisyys ja yhteisöllisyys. Kirjallisuus on kirjaimellisesti täynnä muistelmia, joissa hyvien perheiden pojat kuvailevat kauhuaan etenkin englantilaisista sisäoppilaitoksista, joissa ei saa olla yhtään yksin, kuten kotona sai.

Vapaahetoinen asepalvelu ja asevelvollisuusarmeija ovat samanlaisia kokemuksia.

Muistelen asevelvollisuusaikaani pussihousuissa ja kenttäpuvussa mallia 1936. Olen ajatellut myöhemmin, että ilman alokasajan kovaa höykytystä sitä olisi voinut olla vähän vaikeana juuri kaiken yksityisyyden ja intiimin puuttumisesta.

Vankilan ajatus on nimittäin yhteisöllisyydestä erottaminen. Se on ehkä keksitty eläimistä. Monet eläinlajit ovat sellaisia, että laumasta erotettu on tuhon oma.

Vankilan idean toteuttivat amerikkalaiset hurskaat henkilöt ruumiinrangaistusten sijaan 1700-luvulla. Idea oli kova yksinäisyys, yksinäishuone, jossa rangaistavan oli määrä miettiä ja katua syntejään.

Tuo päämäärä on, naurettavaa kyllä, edelleen olemassa, vaikka tiedämme erittäin hyvin, että vankila ja vankileiri ovat sosiaalisia viidakkoja, joissa ei ole helppo selvitä. Toiset vangit ovat usein vaarallisempia kuin vartijat.

Pohjaltaan luostari oli ajatus paikasta, jossa voisi olla joukolla yksin. Erämaan erakot koottiin keskiajalla seinien sisään

Kun vielä merkitään muistiin, että "Yksin" on tavallinen kirjan nimi, yksinäisyys keskeislyriikan johtavia teemoja ja maailmantuskan ilmenemismuotoja, hahmottuu ehdotus johtopäätökseksi.

Paljon puhuttu oikeus yksityisyyteen on kaksiteräinen asia. Historiallisesti ihmisryhmien valtataistelu on sotaa siitäkin, kuka määrää yksinäisyyden ja yksityisyyden ehdot. Korkeasaaren edesmennyt paviaaniuros Reiska, aikansa johtava mediahenkilö, oli oman valintansa mukaan itsekseen tai naaraiden kimpussa.

Ihmisillä on oikeastaan sama mekanismi. Yksityisyys on iso asia, mutta ainakin tämän hetken yhteiskuntamallin (ns. verkkoyhteiskunnan) vankilaa tärkeämpi pakkokeino on syrjäyttäminen eli pois sulkeminen. Vedetään töpseli seinästä. Astutaan letkun päälle.

Tehoaa.

9 kommenttia:

  1. Tämä on mainio - tähän on hyvä sävellyskin.

    Halusin yksin olla;
    simpukan lailla huminaani kuunnella.
    Halusin uneksia;
    tähden lailla toisiin tähtiin kaivata.

    Menin meren rannalle syysiltana.
    Meri pilville valitti:
    kesää, kaarnaveneitä,
    lasten ääniä rannoillani kaipaan.

    Menin tunturin laelle talviyönä.
    Tunturi yölle kuiskasi:
    peippoa pesäänsä louhikossa,
    ihmisiä iltanuotiolla kaipaan.

    Tulin takaisin ja kerroin tämän eräälle
    joka yksinäisyyttä ylisti.

    -Arvo Turtiainen-

    VastaaPoista
  2. Marc Girouardin "Life in the English Country House" avasi minulle ihan uuden perspektiivi: vasta 1700-luvulla ihmsiet alkoivat asua ja nukkua yksin. Siihen asti aatelisillakin palvelijat nukkuivat makuuhuoneen lattialla (ja rahvas tietenkin kaikki samassa huoneessa ja kotieläimet päälle).

    Sitä ennen ykistyisyys oli utopiaa.

    VastaaPoista
  3. Provosoidutaan kun kerran K provosoi:

    Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin. Ei Korkeasaaren Ex-Reska, vaan ihminen kyselee hengellisiä kysymyksiä: mistä tulen, kuka olen, minne menen?

    Holocaustin jälkeen ei enää voi olla olemassa ihmisjärkeä korkeampaa viisautta, kirjoittavat viisaasti fenomenologit/ eksistentialistit/ humanistit: Aseta itsesi esille!

    Katso peiliin!, ilmaisee suomalainen kansanmies saman asian paljon nasevammin. Siinä on sinulle ihminen totuus, Jumalasi. Ecco homo.

    Syrjäydynkö? Luullkseni en voi syrjäytyä niin kauan kun haen yhteyttä ihmisiin, niin kauan kun olen päivisin kaikessa touhussa ihmisten kanssa jotka haluavat yhä uudelleen lukea ajatuksistani blogissa ja janoavat päivä päivältä lisää.

    VastaaPoista
  4. Mitä on olla yhdessä? Kaupungeissahan yksinäisiä on eniten ulkopuolisuutta tuntemassa kuka mitenkin.

    VastaaPoista
  5. "Hän oli hyvin yksinäinen,
    tilasi lehden,
    jotta joku kävisi hänen ovellaan."

    Risto Rasa

    VastaaPoista
  6. Jotenkin minusta aina tuntuu, että teoreettisesti "jaettu" ja "yhteisöllisyys" samastetaan liian helposti.

    Yhteisöllisyys vaatii mielestäni aina enemmän. Siksipä kansakuntaisuus ei ole todellista yhteisöllisyyttä - se ei siihen riitä, vaikka niin monet sen nimiin vannovatkin.

    Sinällään hassua että juuri halu, tahto uhrautua on niin keskeinen siinä kriittisten teoreetikoiden sapluunassa, jossa kansakuntaisuus luetaan yhteisölliseksi, vaikka sen kuviteltu luonne tunnustetaankin. Puhumattakaan sanomalehtien luvusta aamuisin.

    VastaaPoista
  7. Kansakuntaisuuden ajatus on helppo tie illuusio-yhteisöllisyyteen.

    Eräs uusnationalismin takana oleva tekijä, on rajusti muuttuvan yhteiskunnan aiheuttama stressi, jossa haetaan, kun vanhat tekijät ovat murtuneet, yhteisöllisyyttä illuusionationalismista.

    En tiedän kuin yhden uusnationalistin, joka tuntisi juurensa isovanhempiaan kauemmaksi.

    Koska halutaan olla osa jotkin, jotakin suurempaa, luodaan sitten päässä illuusioisänmaa.

    VastaaPoista
  8. Yksin ajattelen vaikka olisin hyvässä seurassa. Mestattavalla on seuraa elämänsä loppuun saakka.

    Vuorovaikutus, jossa osapuolet antavat toisilleen arvoa lienee avain.

    VastaaPoista
  9. asiasta kolmanteen: miten on postikortin yksityisyys? jos lähetän postikortin vaikka kiinaan, kirjoitan sen vastaanottajaa varten. saako hän ilman lupaani kopioida tekstini blogiinsa tai skannata sen picasaan tmv. kuvaboxiin, jota miljoonat saavat katsella ja lukea?
    postcrossaajat ovat törmänneet ilmiöön, jossa kaikki laitetaan näkyviin osoitteineen kaikkineen. monet kun eivät älyä, että joku noin toimii. suomalaisille korttien kirjoitus on yksityispuuhaa, vaikka sen voisi postinjakajakin lukea. silti harvalle tulee mieleen, että lähettämäsi kortti voi ilmestyä minne vain ja joku intian takamailta voi sitten lähettää sinulle postia saatuaan jostain tuollaisesta skannatusta kortista osoitteesi.

    VastaaPoista