Sivun näyttöjä yhteensä

22. joulukuuta 2006

Puhuu kuin...

Kommentti: joku kiven alle vilistävä, selkärangattomiin luettava nimimerkkikirjoittaja, ja televisiostakin tuttu syyttelijä Ritva Santavuori ovat ihmetelleet, onko Tuomiojan Hella Wuolijoki -elämäkerta sihteerin kirjoittama tai osa puolueen vaalitoimintaa. - Katsokaa kirjaa, jos saatta selvää painetusta tekstistä. Palaan kirjaan seikkaperäisemmin, mutta en jätä jankuttamatta, ettei kysymys ole julkkiskirjasta eikä mainonnasta, vaan sisällöllisesti aivan poikkeuksellisen vauraasta teoksesta, joka saa esimerkiksi minut lähinnä kateelliseksi, sekä asian että ilmaisun takia.

= = =

Palaamme huomenna asiaankuuluviin tunnelmiin.

Blogin kanssa alkaa mennä ihan mahlottomaksi.

Harva se päivä tulee järkyttäviä viestejä, joista eilen Olli Sulopuiston:

http://kaino.kotus.fi/aineistot/

Kotimaisten kielten tutkimuslaitos on toden totta kasannut avoimeen verkkoon vaikka mitä, muun muassa 1800-luvun kirjoituksia ja mahdottoman määrän toinen toistaan hurjempia sanontoja otsikolla "sananparsia".

Vox humana eli ihmisen ääntä suomalaisittain - "puhhuu kuin perse, vai eri äänellä" (Nivala, 1933).

Menenpä etsimään kauppalistani. Mehut, piimää, talouspaperia, kahvia ja ties mitä. Painavaa ja bulkkista tavaraa. K-kauppa ja S-ryhmä, täältä tullaan.

Hanna ja Anna antoivat 1974 pehmoleluilleen nimeksi "Ressu Kenkäkauppa" ja "Puppeli K-myymälä". Seuraava sukupolvi esittää samanlaisia, mutta perustanee oman bloginsa ennen kuinarvataankaan.

3 kommenttia:

  1. Edelleenkään en pidä kaikista Tuomioja-ketaleen edesottamuksista mutta taannoinen kehusi (kesällä, keväällä?) sai minut vilkaisemaan herran kirja-arvosteluja.
    Canossa. Poistettava sana ketale.

    Hyvää Joulua!

    VastaaPoista
  2. Ad Hannuhoo:

    Kutale, ei ketale. Ja mummu varsinainen hörhöttelijä.

    Mutta kirja on hyvä. Tai siksi.

    VastaaPoista
  3. Minä tunnen Tuomiojan, pinnallisesti, toki kun olen ollut tilaisuudessa nimitellä häntä mm. kansanedustajaehdokkaaksi.

    Hyvin harvalla ihmisellä on niin ihastuttava huumorintaju kuin hänellä.

    Sain häneltä erään kirjeen, jossa hän selitteli erästä EU:n politiikkaan liittyvää asiaa, josta olin tahollani kirjoittanut.

    Täysin virallisen selityksen seassa oli yksi lause, joka herätti minussa hillittömän hilpeyden.
    Tuskin rikon mitenkään hänen oikeuksiaan, jos kerran vain sen yhden lauseen.

    "Ei se ollut minun ideani."

    Hykertelin sille viikon.

    VastaaPoista