Sivun näyttöjä yhteensä

11. joulukuuta 2006

Käräjäkivistä

Presidentti Koskelo Korkeimmasta oikeudesta sanoi viikonloppuna, että käräjäoikeuksien määrää olisi vähennettävä todella dramaattisesti ja hovioikeuksien olisi herettävä hullutelemasta niin sanotussa seulontamenettelyssä.

Petteri Järvinen sanoi hetki sitten televisiossa, että blogin kirjoittajien kannattaisi miettiä kahteen kertaan, mitä hulluja menee julkaisemaan, koska omat mielipiteet voivat kävellä myöhemmin vastaan. Totta on.

Olen yrittänyt yllyttää muutamia kaltaisiani eli huru-ukkoihin luettavia henkilöitä kirjoittamaan verkkoon. Mikäpä meidän. Uraputki on laskeva. Jos joku hiiltyy, ja hiiltyyhän joku, ei se mitään. Huutoa en pelkää, tiineeksi ei saa ja tappaa eivät uskalla.

(Aforismi muistaakseni nimettömän autosotamiehen ajatuksia Wolf Halstin omaelämäkerrasta.)

Koskelon ajatus on nimittäin oikeansuuntainen. Silti olisi yllättävää, jos käräjäoikeuksista vastaavat laamannit olisivat samaa mieltä. Kaikissa "kuntauudistuksissa" järki jää orvoksi.

Suomessa on ihan hyvät virkatuomarit ja tuomioistuinten toiminta on korkeatasoista.

Sitten taas toisaalta tuomioistuimia on punnittava ikuisten arvojen lisäksi käytännön tarpeita vastaan. Siten tehden perinteinen "nyppiminen" on edelleen ongelma. Mittakaava ei hahmotu. Merkitykseltään kärpäsen kokoisia asioita pohditaan saman juhlallisen hartauden vallassa kuin isoja.

Tässä asiassa - tässäkin - hallintotuomioistuimet ovat tehneet näkymättömissä hyvää työtä. Korkeimman hallinto-oikeuden Pekka Hallberg on taitava mies myös suhteessaan julkisuuteen. KHO ratkaisee kylmän rauhallisesti hyvin tärkeitä asioita ja polemiikki virtaa kahden puolen sen ympäri.

Tuomioistuinasioissa korostetaan aina kansalaisten oikeusturvan tarvetta, ja tietysti on korostettava. Hiukan harvemmin korostetaan järjellisen toiminnan tarvetta, vaikka juuri se on tuon oikeusturvan saamisen ehto.

Olin itse hovioikeudessa sellaisessa vaiheessa, jolloin erilaisten makkaravarkaiden asiat oli käsiteltävä niin seikkaperäisesti että aidot ja vaikeat jutut - esimerkiksi lasten oikeudellista asemaa koskevat - tuntuivat jäävän jalkoihin.

Luulen ehdottaneeni, että otetaan käyttöön joutavissa rikosasioissa kuukausikortti, joka leimataan aina asiakkaan jäätyä kiinni, ja johtaa sitten Sörnäisten vankila-alan yritykseen, kun kortti täyttyy. Eläkeläisille alennus.

Ei mennyt läpi.

Mutta kun istuimme Markku Arposen puheenjohdolla tuomioistuinlaitoskomiteassa, joka sai mietintönsä valmiiksi pari vuotta sitten, esitimme juuri samansuuntaisia kiireellisiä toimia kuin presidentti Koskelo nyt.

Jospa tuo julkinen kannanotto kannustaisi ministeriön väkeä etsimään lausuntomme hyllyltä, jonne se on luultavasti siiretty pölyttymään.

Olisi ihan kiva.

Huonompiakin mietintöjä on tehty ja joutavammilla asioilla kuljettu.

Esimerkiksi Englannissa pidetään vanhastaan normaalina, että isomahaisetkin tuomarit matkustavat sinne, missä oikeutta on. Suomessa on tsaristinen komento. Käräjäoikeus on niin kuin käräjäkivet, paikka johon oikeutta isoavien ja janoavien on matkustettava ja jos niin käypi, että järjestyisi suunvuoro, esitettävä siellä asiansa.

Kyllä se on käännettävä toisin päin.

Kyllä oikeutta on jaettava teillä ja aitovierillä.

30 kommenttia:

  1. Voitaisiin selvitä yhdellä hovioikeudella, jolla on sivutoimipisteitä, kuten joillakin käräjäoikeuksilla.

    Voitaisiin selvitä yhdellä käräjäoikeudella, jolla on runsaasti sivutoimipisteitä - siellä, missä oikeutta on.

    Näin henkilöstöhallintoa voitaisin keskittää ja vähentää formuhupeluuksia.

    Juttujen siirto pisteestä toiseen olisi helppoa saman hovioikeuden/käräjäoikeuden sisällä ruuhkien tasaamiseksi. Tuomarit voisivat tosiaan matkustaa - mutta järkeä siihenkin.

    Sakot voitaisiin panna lisäverojen/veronpalautusten yhteyteen - kun silloin on tiedossa se lopullinen verotettava tulo.

    Tässä noin aluksi...

    PS:

    Esittelijöiden suruton vähentäminen vie valmisteluresursseja arvaamattomalla tavalla ylioikeuksista. Halpa - ruuhkan tullessa apu/sijais/valmistelujäsenkelpoinen esittelijäkaarti on oikeastaan taloudellinen ratkaisu hovioikeuksissa.

    VastaaPoista
  2. Minä olen omissa kirjoituksissani, niin aikanaan Talemtumille kuin nyt omiin tarpeisiin kirjoittaessani ehdottanut että voitaisiin ottaa käytäntöön jonkinlainen kaksiportainen rauhantuomari järjestelmä, joka voisi hoitaa joutavan päiväisempiä juttuja.

    Blogissani taitaa olla joku tähän liittyvä kirjoitus, mutta en nyt muista millä otsikolla.

    Idea olisi kuitenkin sellainen, että parisataa ruokakuntaa voisi muodostaa alimman tason tuomikunnan, "kyläkunnan", joka valitsisi keskuudestaan itselleen sitten rauhantuomarin.

    Ja parikymmentä kyläkuntaa muodostaisi sitten ensimmäisen valitusasteen, jonkinlaisen "seurakunnan", joiden rauhantuomarit muodostaisivat lautamiehet ensimmäisen asteen valitustuomioistuimeen.

    Nurkiin kuseksijat, pikkuvarkaudet, aikuisten väliset vammoja tuottamattomat nujakat ja monet muut pikkujutut voitaisiin käsitellä paikallisesti ja annettaisiin mahdollisuus heille myös paikalliset olosuhteet huomioon ottaviin tuomioihin, yhteiskuntapalveluun sen yhteisön keskellä, missä reppanat asuvat.

    Eräänlaiseksi esimerkiksi kelpaa se, että kun jouduin erään paikallisen hörhön uhkailun kohteeksi, juttu meni sovitteluun ja annoin sitten asian olla, kun hän lupasi istuimet erääseen paikallisten juoppojen mestalle skutsiin.

    Samankaltaiset lähialueyhteisölliset tuomiot liittäisivät nämä tuomitut osaksi yhteisöä paremmin, kuin kaukaisen valtion ja virkakoneiston hoitamat oikeusjutut ja mahdollistaisivat pikkujuttujen nopean käsittelyn.

    Kumpikin lähialue- tai jos niin halutaan sanoa, rauhantuomarioikeusistuin voisi olla nykyään olla tuettu etänä oikeusministeriön taholta, niin että rauhantuomarit voisivat verrata miten muut ovat juttuja ratkaisseet ja mitä itseasiassa laki tarkasti ottaen sanoo asiasta.

    VastaaPoista
  3. Tämä on todellinen maallikkomielipide. En ole oikeudessa ollut missään roolissa. Käsitykseni median ja verovalitusten perusteella on se, että ajattelu ja harkinta alkavat ylen ylhäällä. Aikoinaan Mikkelin panttivankidraama meni korkeimpaan oikeuteen asti. Alemmat oikeudet perustelivat voimankäyttöä vain suhteesssa kaappaajaan. Vasta KO keksi sen, minkä jokainen taksikuski jo vuosia aikaisemmin: panttivanki kuoli ainakin välillisesti poliisin toiminnan seurauksena, ehkä jopa siksi, että luoti osui räjähdyspanokseen. Sellainen kuin vaaran aiheuttaminenkin on olemassa?

    Perin vastahakoisesti isoäidin kotitilaan kuulunen 30 aarin tontin "kaupungista", jossa maata riittää ja asukasluku vähenee. Paikka oli rakennuskiellossa, ja kyseessä joutomaa, ei peltoa, ei metsää. Verottaja takertui siihen, että 30 aaria Takahikiässä on taulukossa noin kallista. Selitin ties monessako paikassa, että jonkun hullun se pitäisi ostaakin, jotta maalla olisi hinta ja arvo. Lääninporras vasta keksi tätä kysyä kaupungista, jonka virkamies valehteli kaupungin sen ostavan halvalla. Minulle sama mies oli sanonut: ei penniäkään.

    VastaaPoista
  4. Eikö käräjäsaleja voida sijoittaa eri puolille valtakuntaa, vaikka käräjoikeuksia sinänsä keskitettäisiin hallinnollisesti isompiin kokonaisuuksiin?

    VastaaPoista
  5. Kemppinen: "Esimerkiksi Englannissa pidetään vanhastaan normaalina, että isomahaisetkin tuomarit matkustavat sinne, missä oikeutta on. Suomessa on tsaristinen komento. Käräjäoikeus on niin kuin käräjäkivet, paikka johon oikeutta isoavien ja janoavien on matkustettava ja jos niin käypi, että järjestyisi suunvuoro, esitettävä siellä asiansa."

    Vain suuresti epäröiden, vaikka kiireen vuoksi lähteisiin tukeutumatta, uskallan esittää pari kommenttia:

    - Juttu Englannista on kai sikäli outo, että Lontooseen äärimmilleen keskitetyn tuomarikunnan kiertäminen käsittääkseni perustuu nimenomaan keskusvallan näkökulmaan, jopa niin että kiertävä tuomari rinnastetaan protokallassa hassuuksiin saakka majesteetin persoonaan; sen sijaan pienet asiat on käsitelty meidän aikoihimme saakka yltänein keskiaikaisen partikulaarioikeuden keinoin: kiinteistön omistajan tuomiovallalla maalla, poliisituomioistuimissa kaupungissa. Tässä oikeus oli (jäänyt) pientareille ja ojiin, vai miten se meni.

    - Kummeksun meillä yleistä, nyt jopa Kemppisellä esiintyvää, tapaa leimata kankealta tuntuvat historiamme piirteet tsaristikseksi, kun oikeasti tuomioistuinlaitoksemme kai aivan kaikessa olennaisessa juontaa suoraan Ruotsin aikaan. Venäjän 1800-luvun hallintosysteeminsä oli peräisin länsimaiden (varsin pitkälle juuri Ruotsin) kollegioiden ym. matkimisesta; esimerkiksi Dostojevskillakin esiintyy Venäjällä kokeiltu valamieshistökin, tuo Pohjolan trettonman, eli oikeudellisista innovaatioistamme miltei obmudsmanin laajuisesti levinnyt, vaikka muuntunut). Venäjällä asiat sitten eri syistä vesittyivät (sanktiot hallinnollisessa järjestyksessä), mutta eihän meillä kai mitään sellaista, päinvaston, Viipurin hovioikeus linnassa jne. jne. eli nimenomaan emme ole olleet tsaristisia sen loppuaikojenkaan mielessä.

    Tässä kaikessa Kemppinen on tunnettu asiantuntija (Oikeus kulttuuri-ilmiönä jne.), joten mielenkiinnolla odotan vastakommenttia...

    VastaaPoista
  6. Tuomaritohtorilinja on kunnioitettava ajatus. Se vain torpedoi täysin tuomariuran avaamisen muille kuin ikänsä hovioikeuksien käytäviä kolunneille - hiukan alioikeuskokemustakin hankkineille - silti useinmiten äärimmäisen hyville juristeille.

    Kokeneet ja taitavat asianajajat sopivat uransa kypsällä puolella tuomareiksi aivan hyvin.

    Kokeneet ja taitavat syyttäjät sopivat rikosasioissa samoin. Tuomioistuimessa ei tosin ole mahdollisuutta erikoistua yksinomaan rikosasioihin.

    Kukapa ei kelpaisi tuomariksi, kun kansalaistenkin on tunnettava laki ja lautamiehiäkin on. Olkoot tohtorit korkeimmassa oikeudessa. Siellä niitä muuten muutamia onkin.

    VastaaPoista
  7. Miksikö tuomarinura pitäisi avata muille kuin karriäärituomareille? On aika tervehdyttävää "hapantua" hetki hallinnossa sekä "seikkailla" asianajorintamalla ja yritysmaailmassa.

    Jos normien hallitseminen on välillä tuskallista yksinomaan siihen keskittyville tuomarille - se on muille vielä hankalampaa.

    Kaikkien kärkilukemistoon lakikirjat eivät kuulu - eivätkä ehdi kuulua.

    Jos tuomarit viljellään tohtoreiksi - kuulukoon tutkintoon pakollista työharjoittelua muuallakin - esimerkiksi siellä, missä riidat syntyvät ja nähdään, miten rikoksiakin tulee tehtyä - enkä tässä tarkoita mitään bagatelleja makkaravarkauksia - vaan esimerkiksi monimutkaisen taloudellisen lainsäädännön laiminlyömisiä.

    VastaaPoista
  8. ad JV

    Tuohan oli hupaisaa luettavaa. No ostiko kaupunki sen joutomaan vai ei? Kyllähän sellainen pitäisi arvioida arvottomaksi, jonka myyntikulut on enemmän kuin myyntitulo (laitapa tuo määräala myyntiin välittäjän kautta, niin ei kerry edes palkkiota - tai ehkei edes lehti-ilmoittelun kuluja)

    VastaaPoista
  9. Ad Toipila:

    Sitä juuri tarkoitan - käräjäpaikkoja on suorastaan helppo varata "vaeltavalle oikeudelle" (maanjako-oikeuden vanha kutsumanimi).

    Nykyteknologialla ei tarvitse edes kuljettaa tuomiokirjoja reessä.

    VastaaPoista
  10. Ad JV:

    Ja sama asia toisinpäin. Tiedän ueitakin hyviä esimerkkejä sellaisista asemakaavaan jo rajoittuvista alueista pääkaupunkiseudulla, joita verotetaan maatalousmaana.

    Vihjaan siis, että myös jo sivuutettu elinkeinorakenne heijastuu jopa verotusarvoihin.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen:

    Olen mitä suurimmassa määrin samaa mieltä.

    Kannatan vimmatusti lyhenteellä ADR tunnettua, maassa jo käytössä olevaa systeemiä (Alternative Dispute Resolution).

    Olennainen oivallus tässä amerikkalaisessa systeemissä on tämä: ratkaisun löytämisen ja sovittelun taidot eli viisaus ja käytännön viisaus ovat monesti tärkeämpiä kuin normitieto.

    Esimerkki tuosta järjestelmästä on niin nenän alla ettei kukaan huomaa sitä - työtaistelut epä-juridsoitiin onneksi sotien jälkeen, ja järjestelmään tuotiin sovittelu eli valtakunnansovittelija.

    Nähdäkseni instituutio on suuren kiitoksen arvoinen.

    Saman tien voisi kehaista myös työtuomioistuinta.

    Kun on itse ratkonut yleisille tiomioistuimille nakitettuja työsuhteesta johtuvia riitoja, voi sanoa, että ei tahdo onnistua ja että tuomioistuin tuntuu väärältä paikalta niille asioille.

    VastaaPoista
  12. Ad Dr. Blind:

    1:o Englanti on pitkä juttu ja Skotlanti vielä pidempi. Säästän toiseen kertaan, koska siellähän tuomoistuinjärjestelmä muuttui aika merkittävästi juuri nyt, kuluvana vuonna.

    Hallitsijaan rinnastaminen on vain yksi monisärmäisen asian faseteista. Ongelmaksi asti nousi tietenkin se, että ylimmät tuomarit jopa olivat ylähuoneen eli monessa mielessä parlamentin jäseniä, ja parlamentti puolestaan ei ole yhtään sama asia kuin hallitsija.

    VastaaPoista
  13. Ad Dr. Blind 2:o

    Nyt ehkä sain Sinut ensi kertaa kiinni hätäisestä johtopäätöksestä - kommenttisi ovat niin täyttä tavaraa.

    "Tsaristinen" haukkumasanana voi tarkoittaa ainakin kahta ihan eri asiaa.

    Toisaalta se tarkoittaa venäläistä, Venäjän keisarikunnalle tai sille ja Suomen suuriruhtinaskunnalle ominaista.

    Toisaalta se tarkoittaa tsaarin aikaista eli asiaa, jota väitetään tyypilliseksi esimerkiksi Suomessa aikakaudella 1809-1917.

    Itse käytin sitä jälkimmäisessä merkityksessä kirjoittaessani jotain virkavaltaisuuden perinteestä.

    Suomen hallintohistoria on, kuten varmasti hyvin tiedät, sangen tunnettu ja jopa kirjasarjana (Suomen hallintohistoria) helposti käsille saatavissa. Ja sen tietävät kaikki, että hallintomme oli omalaatuinen ja tuskin nimeksikään venäläinen, ellemme nyt sekoita asian Vanhan-Suomen aluetta.

    Todellisuus poikkesi ehkä hitusen paradigmaattisesta historian selityksestä. Olen itse tavannut ilkeilläkseni tähdentää, että Viipurin hovioikeus perustettiin vahtimaan, etteivät Suomen virkamiehet tosissaan astuisi venäläisten valtiaiden varpaille soveltaessaan Jumalan ja Ruotsin lakia. Kreivi Mannerheim teki hyvää työtä hovioikeuden presidenttinä. Lahjoitusmaaongelmaa ei saatu alkuunkaan ratkaistuksi jne.

    Tässä on sitten suuren murhenäytelmä aineksia, kun "laillisuustaistelu" aloitettiin 1899. - Kuinka moni tietää, miksi Svinhufvud joutui Siperiaan - hän kieltäytyi kihlakunnantuomarina lähettämästä prokuraattorille tämän tilaamaa pöyätkirjan jäljennöstä, koska prokuraattori oli hänen mielestään nimitetty virkaansa virheellisesti.

    = = =

    Venäjän 1860-luvun rikosprosessiuudistus kiehtoi Dostojevskia erikoisesti. Hän kuvaa sitä merkillisen tarkasti.

    Etenkin prokuraattorijärjestelmä, joka siis oli Suomessa vieras mutta nyt 1990-luvulla tavallaan omaksuttu (syyttäjä tutkinnan johtajana jne.), oli luultavasti onnistunut ja hyvin moderni veto.

    "Rikoksessa ja rangaistuksessa" prokuraattori on yhtä keskeinen herra kuin tutkintotuomari niin monissa ranskalaisissa romaaneissa.

    Itse olen ajatellut painattaa käyntikorttiini myös tittelin "katumuksentekijätuomari" (juge pénitentiaire - Camus, Putoaminen).

    VastaaPoista
  14. Ad Pihalla:

    Niin kuin varmaan tiedät, tuomareiden koulutus ja rotaatio on varsin paljon pohdittu asia.

    Kun olen ollut tuomari ja tohtori ja kouluttanut tuomareita ja tohtoreita, kantani on se, että en tiedä.

    Haluan itse nähdä tohtorintutkinnon perinteiseen tapaan kahtaalle avautuvana, eli yliopistonopettajan koulutuksena ja tutkijankoulutuksena.

    Silloin tuomarin ei pitäisi haaskata aikaansa tohtorin tutkinnon suorittamiseen. Siihen kuuluu niin paljon muuta, tuomarin tehtävissä aika toisarvoista.

    Sivurekrytointi on tosi suuri ongelma. Tietenkään suomalainen perinne ei ole puolustettavissa, se siis, että mennään yliopistolta hovioikeuteen ja vietetään koko elämä tuomarintehtävissä.

    Toisaalta taas olen kuullut monen etevän tuomarin sanovan - kahden kesken - että ensimmäiset vuodet ylituomarina menevät aivan esittelijöiden ohjauksessa. Näihin asti meillä on ollut erinomaisen perehtynyttä väkeä esittelijöinä.

    Mutta myös esittelijän "ura" - minun elämäntarinani - on kansainvälisesti miltei ainutlaatuinen. Olin siis KKO:n esittelijä 1976-1990. Tapaan kadulla entisiä kollegoja, jotka ovat olleet siellä ääritapauksessa 30-vuotiasta 70-vuotiaiksi.

    Hovioikeuksissahan tätä ei tapahtu, koska heikkokin esittelijä pääsee vähintään hovioikeudenneuvokseksi, ja siinä tehtävässä on vaikea aiheuttaa kovin suurta vahinkoa kansalaisille.

    Alioikeuksista tiedämm, että huono päällikkötuomari "kaataa" käräjäoikeuden alle vuodessa. Tässä mielessä alioikeusuudistus ei muuttanut mitään. Hirveän paljon on kiinni päällikkötuomarin henkilöstä.

    Toistelen - olen jatkuvasti hyvilläni siitä, että nuorimmat käräjätuomarit ovat henkilökohtaisen eli käsitykseni mukaan asiantuntevan arvioni mukaan erittäin hyviä. Toisin sanoen alalle tulee jatkuvasti ja kaikesta huolimatta valioluokan väkeä.

    Tämä on tärkeää.

    Se on vähemmän tärkeää, ketä esimerkiksi KKO:ssa istuu

    VastaaPoista
  15. Mukavaa, että olemme paikoin eri mieltä. Sehän sivistysvaltiossa sallitaan. Mielestäni ei ole aivan sama, keitä KKO:ssa istuu. Palaan tähän vielä, jos sallit.

    VastaaPoista
  16. Näin ei-juristina, mutta aika lailla oikeudessa riidelleenä kallistun Kemppisen kannalle, että on varsinkin vähänkin vaikeamman jutun kohdalla on tärkeätä, että käräjätuomari olisi pätevä, rehellinen ja rohkea henkilö. Kun KKO ei juuri myönnä valituslupia, niin on monesti käytännössä aivan sama, vaikka siellä istuisi koivuhalkoja.

    VastaaPoista
  17. tohtorintutkinto on erään kanslerin mielestä nuoruuden hairahdus, joka pitäisi pikimmiten unohtaa ja rientää tekemään tiedettä. toisaalla sitä kuitenkin pidetään jonkinlaisena yleisenä päättelykyvyn mittarina ja toisaalla tohtoreita vierastetaan. niitähän tulee jo runsas tuhat vuodessa, kuten ylioppilaita aikanaan. ajat muuttuvat - onko tohtorin tutkinto piankin jonkinlainen perustutkinto haasteellisiin tehtäviin?

    VastaaPoista
  18. Ad Pihalla:

    ennen kuin keräät aseistuksesi, kiirehdin täsmentämään: on osoittautunut aika samantekeväksi, ketä KKO:ssa istuu, kun sinne näyttää päätyvän pätevää väkeä, etenkin "hovioikeuskiintiöiden" nyt kadottua.

    Painotukseni heijastaa sitä ajatustani, että virkatuomarin ei pidä olla poikkeuksellisen etevä. Riittää että on etevä. Meilläkin on esimerkkejä ihmisistä, jotka aina äänestävät, ihan suotta. Kollegio päättää, enkä itse jaksa nähdä, että yhden jäsenen pitäisi jatkuvasti päätyä esittämillään perusteilla samaan lopputulokseen kuin muutkin, elleivät ne perusteet ole aidosti asiaan vaikuttavia.

    Olen laskenut useita kertoja eri jäsenten äänestämisaktiivisuuden ja saanut mielenkiintoisia tuloksia.

    Mutta kukaan muu ei sitten tiedä että esimerkiksi Tuure Hakala oli juhlallisen hyvä tuomari. Taltiosta ei voi edes päätellä, kuka todella kirjoitti perustelut, ja "laput", joista tämäkin asia ilmenee, ovat salaisia.

    Kuten mm. väitöskirjassani olen rehellisesti ilmoittanut, salaisten eli "ei-julkisten" asiakirjojen ahkera lukeminen vasta todella avaa ylioikeuden päätöksentekoprosessin.

    Mielestäni on epäkohta, että laput ovat ikuisesti salaisia - kyllä 50 tai 25 vuotta riittäisi.

    KKO on yksimielisesti eri kannalla. Sen ymmärtää. Lapuista käy ilmi myös hapuilu ja epävarmuus.

    VastaaPoista
  19. Ad Pihalla 2:o

    Tohtorintutkinto voi ihan hyvin olla muuttumassa monessa maassa (kuten Saksassa) perinteiseen malliin vaikeaksi tutkinnoksi, joka osoittaa, että tohtori osaa tieteellisen käsityön.

    Kuinka moni on pannut merkille, että Yhdysvalloissa J.D. tai vastaava on aika harvinainen ja yleisesti suhteellisen tarpeettomana pidetty koriste. Oxfordissa ja Cambrdigessa tohtorin arvo oli vielä taannoin melkein este professoriksi nimittämiselle.

    Esimerkiksi nyt immateriaalioikeuden tärkeimmällä oppituolilla istuva nuorenlainen Lionel Bently (Cambrdige) ei ole tohtori. En ole koskaan tullut kysyneeksi, onko kukaan ylituomareista - luultavasti ei.

    Suomessa virkatuomareina muualla kuin KKO:ssa istuneet tohtorit on hyvä Trivial Pursuit -kysymys. Löytyy mutta ei kovin monta.

    Ehkä erikoisin tapaus on Saxén. Yleensä oikeustieteen tai lainopin harjoittaminen käräjätuomarina tai hovioikeustuomarina ei onnistu, ja sen näkee kyllä bibliografioista.

    Omalla alallani Sir Hugh Laddie on lähes ainutlaatuinen tapaus - hän on oikeasti kirjoittanut isoja osia Copyright -kirjasta (Laddie - Prescott - Vittoria) istuessaan IPR-juttuja tuomarina Chancery courtissa. Mutta Hugh otti pitkät ja on nyt mm. University of Londonin professori - minun ikäiseni kaveri.

    Englannin KKO:n jäsenen Robin Jacobin osallistuminen IPR:n alkeis- tai yleisesityksen kirjoittamiseen on hyväntekeväisyyttä (A Guidebook to Intellectual Property).

    VastaaPoista
  20. "Merkitykseltään kärpäsen kokoisia asioita pohditaan saman juhlallisen hartauden vallassa kuin isoja."

    Tämä lienee vähentynyt. Erikoistahan on, että parinkymmenen päiväsakon juttua tai parin sadan euron riitaa voidaan pyöritellä täydessä kokoonpanossa alhaalla ja ylhäällä ja hakea vielä lupaa korkeimmasta. Kärpäsenkokoisiin riittäisi tuomiovirhekantelun mahdollisuus, jos vain ihmisoikeussopimukset sellaisen sallisivat.

    Ei valtion intressissä liene hankkia rankaisemalla itselleen tuhatkertaisia kuluja - sehän on aivan järjetöntä. Jos rikokseen liittyy muuta oikeussuojan antamisen tarvetta kuten korvauksia jne - juttu on toinen. Pätörikosasia kulkisi sellaisen kelkassa. Nythän asia on toisin päin.

    Toisaalta - päivä vankeutta on yhdelle ihmiselle iso asia - elinkausia langettaneelle tuomarille kärpäsen kokoinen.

    Villejä heittoja - mahdottomia varmaan - mutta puhetta maailmaan mahtuu.

    VastaaPoista
  21. Toinen puoli: perin samassa yhteydessä 10 hehtaarin maatilan, 500 m. pienen joen rantaa, kohtalaista metsää ja peltoa, huonoja rakennuksia. Sen "käypä" perintöveroarvo oli ~sama kuin ko. "tontin". Hulluja molemmat arvot, mutta en maatilasta sentään valittanut, joten elinkeinolla on merkitystä. Pellonraivauskiellon kumouduttua sille tontillekin tuli arvo ja myytiin. (Oli osa isompaa kokonaisuutta, joten raivauskielto oli relevantti.)

    VastaaPoista
  22. Ehkä tohtorin tasoinen valmius tieteelliseen penkomiseen on hyväksi juuri KKO:ssa.

    Tässä varmaan glorifioin KKO:ta - koivuhalotkin tuntuvat ajavan saman asian jonkun mielestä.

    Samaa mieltä tuosta äänestelystä. Eipä sillä ole juuri väliä, muutoin kuin osoittamaan aito aukko lainsäädännössä.

    Joskus voi pelastaa ison asian rukkaskätisten litistelyltä. Jos niin sattuu kovin usein, keskittyy todennäköisesti vain kärpäsen kokoisiin ja on syytä hankkia lisää elämänkokemusta.

    VastaaPoista
  23. huono päällikkötuomari "kaataa" käräjäoikeuden alle vuodessa.

    Tämä onkin erikoisuus - että nimitys hallinnolliseen tehtävään eli viraston päälliköksi sisältää samalla tuomarin erottamattomuuden. Päällikkyys ja tuomarin asema olisi hyvä pitää erillään. Hyvä tuomari saa asiantuntemuksensa tuomioistuimen ratkaisuihin sopottamalla järkeä kollegan korvaan.

    Päällikkyys tuomioistuimessa voisi joskus tulevaisuudessa olla määräaikainen - oikeuksin pysyä tuomarin virassa siinä tuomioistuimessa, muttei päällikkönä.

    Tämä on tietysti haaveilua ja tarttis varmaan hankkia sitä elämänkokemusta, jotta ymmärtäis tämän ajatuksen päättömyyden aivan syvällisesti.

    VastaaPoista
  24. Ad Pihalla (päällikkötuomareista):

    Jälleen: samaa mieltä. Mutta myös KKO:n presidentin asema on sangen outo.

    Jo muinaisuudessa Helsingin Rosis oli niin kuin pormestari - aikojen alussa Luukanen pani sen hienoon kuntoon ja Candolin sekoitti jne. jne. jne.

    Ilmiö oli niin tuntuva, että nuori asianajaja-kloppi näki sen.

    Mainitsemasi "lainvastainen" järjen puhuminen on yksi puoli asiasta. Toinen on raatimiesten villiintyminen - heti kun se alkoi tuntua luvalliselta, muutamat kiskoivat länget kaulalleen.

    Moni ei niitä enää varmaan muista... Esimerkiksi solistisia kiinteistötuomareita, jotka keksivät toinen toistaan kummallisempia esteitä lainhuudonmyöntämiselle.

    Tai se puheenjohtaja, joka raivostui, kun yksin tuomiolla vangittuna ollut syytetty pyysi puheenvuoroa:" Kaiken sen jälkeen, mitä olette tehnyt, teillä on otsaa vaatia puheenvuoroa! Suu kiinni ja ulos!"

    VastaaPoista
  25. Mainio tuo viimeinen. Telkkarissa oli Hassen mainos - lähde ajoissa lomalle - jossa vanhemmat huusivat nappulaliigalaiselleen kentän laidalta että "tapa se".

    Ällistyttävää, kuinka kärkeviä jotkut tuomarit saattavat olla.

    VastaaPoista
  26. Ajatus käräjäoikeuksien laamannien ja hovioikeuksien presidenttien nimittämisestä päällikkövirkaan määräajaksi, kuten nimimerkki "pihalla" haaveili, on hieno ajatus. V:mäisestä alaisiaan nöyryyttävästä ja käskyttävästä päälliköstä ei silloin tarvitsisi kärsiä kuin ehkä maksimissaan 5 vuotta. Nyt päälliköt nimitetään niin, että he ennättävät olla viroissaan vähintään 10, usein jopa 15 vuotta. Ja se on joillekin päälliköille ja virastoille ihan liikaa.

    VastaaPoista
  27. Mutta jos oikein kunnollisia uudistuksia tahdotaan rakenteisiin, niin yhdistetäänpä hallintotuomioistuimet ja yleiset tuomioistuimet ainakin hovioikeustasolta alkaen... esim Länsi-Suomen ylioikeus pitäisi sisällään lännen hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia sopivan määrän. Vau.... ja ei kun esteitä moiselle keksimään.

    VastaaPoista
  28. Sellaisiin uudistuksiin ei ehkä enää ole aihetta, joista on kyse vaikkapa velkomisten siirtämisessä ulosottomiehille. Kun velkomus on käräjäoikeudessa tutkittu, se voidaan siirtää nopeasti perintään tuomioistuinten tietojärjestelmien kautta. Tutkia se pitää kuitenkin ja käräjäoikeuksissa on siihen rutiinit. Parempi niin, kuin siirtää väkeä tuomioistuinlaitoksesta ulosottovirastoihin. Ulosottovirastoja voi toki yhdistellä.

    VastaaPoista
  29. Hallinto-oikeudet ovat hallintoasioiden hovioikeuksia.

    Hallintotuomarit värkkäävät ratkaisuja merkittävistä asioista - linjaavat kaavoitusta ja rakentamista, ympäristöasioita, verotusta, jotakin mainitakseni. Auskultointia ei vaadita - eikä tarvitse vaatia. Kuinka yksinkertaisten yleisen puolen asioiden vähäinen valmistelu ja ratkaiseminen voisikaan pätevöittää hallintotuomaria virkaansa.

    Asiaa voi arvioida toisinkin päin. Jospa hallitotuomioistuimissa tulisi voida hankkia "hallintovaratuomarin" tms. arvo

    VastaaPoista
  30. Tuomioistuinasioissa korostetaan aina kansalaisten oikeusturvan tarvetta, ja tietysti on korostettava. Hiukan harvemmin korostetaan järjellisen toiminnan tarvetta, vaikka juuri se on tuon oikeusturvan saamisen ehto.


    No, tällä tavoinhan tuomioistuin on mukana myöskin ajamassa asianajajille suurempaa palkkiota kuin mihin nopea ja järkevä käsittely johtaisi. Olisikohan OK:ssa parantamisen varaa ?
    Yst.terv.
    TK

    VastaaPoista