Sivun näyttöjä yhteensä

6. joulukuuta 2006

FM-lähetin

Itsenäisyyspäivän jälkeen panen tähän itsenäisyyspuheeni, kun olen ensin pitänyt sen, Kauhavalla. Olen kaiketi Etelä-Pohjanmaan virallinen juhlapuhuja.

Nyt tyydyn kauhistelemaan hintoja. Kun vaihdoin autoa syyskesällä eli hankin sen hienon coupe-auton, jonka kestotestin aion julkaista sopivassa vaiheessa, kysyin josko siihen saisi iPodia kiinni millään ilveellä.

Olisi saanut eikä olisi maksanut kuin 1.200 euroa.

Siitä huolimatta että puhe ei ole ensinkään samasta äänen laadusta, hämmästyin ja suutuin, kun näin kaupan ikkunassa ilmoituksen FM-lähettimistä eli ula-lähettimistä. Liikenneministeriö salli ne elokuun lopussa.

En ollut uhrannut asialle ajatuksia, koska en aio ryhtyä kilpailemaan YLEn kanssa. Nyt kuitenkin piti ottaa selvää asiasta ja kokeilla.

Kuvassa olevan Belkinin hinta oli 39 euroa. Kieltämättä se toimi pois tiehensä. Kieltämättä ääni on kehno ja kaupungissa kuuluvuudessa ei ole kehumista.

Ideahan on se, että tämä muutaman watin lähetin tarvitsee vapaan aallonpituuden, joita toki löytyy, mutta se ei ole saletti, että koneen muistiin talletettava tyhjä kaista olisi aina tyhjä. Käyttäjä saa siis varautua etsimään sellaista, jopa kesken ajon, mikä ei ole suositeltavaa.

Helsingin keskustassa häiriökohina on pahan puoleinen. Moottoritielle päästyä ääni paranee.

Kun sattumalta olen kovin mieltynyt möykkämusiikin kuuntelemiseen autossa ja vastaikään eli noin vuosi sitten oivaltanut äänikirjojen puolet etenkin pidemmillä ajomatkoilla, niin nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa.

Voi kuunnella tuolla pikku vehkeellä auton systeemien kautta tai sitten suoraan läppäristä sen kaiuttimella. Itse asiassa autoon voisi ostaa huokeat aktiivikaiuttimet, mutta en jaksa enää ajaa pitkiä matkoja ja autoilu etenkin Lappeenrantaan on sulaa hulluutta nyt kun sinne pääsee junalla ajasa kaksi tuntia yksitoista minuuttia.

Mutta työ- ja kaupunkimatkoilla on mieluisaa, kun voi reipastuttaa itseään sopivalla renkutuksella, esimerkiksi Mahlerin 2. sinfonialla. Tai kutosella. Tai kasilla.

Autoon sopii erikoisen hyvin Slatkinin johtama Gershwinin Rhapsody in Blue, josta muua historian kirjoittaja sanoi kauniista, että se oli ensimmäinen demokraattisen maailman sävellys (1920-luvulla), josta innostuivat niin herrat kuin narritkin. Se on se biisi, jonka Benny Goodmankin on levyttänyt sinfoniaorkesterin kanssa - ja soittaa pahasti pieleen heti alussa, itse asiassa se ei ole edes "kukko" vaan väärä ääni.

Sattuu paremmissakin perheissä.

Räyhmäämisen syy on siis se, että ei-vaateliaan asiakkaa kustannus kuunnella musiikkia iPodilta putosi parissa kuukaudessa lähes yhteen prosenttiin.

Katselin että auton valmistajan fasilitoimat mp3-kitit maksavat kuitenkin pari sataa euroa.

Tämä vekotin on hankakäyttöinen, mutta sen pitäisi toimia minkä tahansa radiovastaanottimen kanssa.

Ans' katsoa. Ehkä ostan kuitenkin Applen Airport Expressin, joka on kallis, tai sitten WiWe -eli Wlan systeemin, joka tekee iPodista osan kotona jo kauan toiminutta langatonta verkkoa. Ääni on kuulemma oikein hyvä.

En halua virittää keskustelua CD-tason ja mp-tason eroista, koska olen kokeillut moneen kertaan hyvillä kuulokkeilla, ja asia on se, että en kuule eroa - tai kukaties nyt jotain hyvin tutuista kappaleista. Mutta viis siitä. Minulle musiikin kuuntelu on eri asia kuin HiFi-harrastus.

Muuten - Bang & Olusfsenin koko kodin äänijärjestelmä maksaa ainakin kymmenen tuhatta euroa.

Olisiko aika luopua snobismista tässäkin asiassa ja ostaa jotain raakaa Sonya tai vastaavaa? Ehkä olisi. Mutta sourrundia ja kotiteatteria en hanki, koska luultavasti samoista hermostollisista syistä, joiden takia humala on minusta hyvin epämiellyttävä olotila, saan vatsani ja pääni sekaisin jopa suuressa elokuvateatterissa, jossa ääntä ja kuvaa lykkää joka suunnasta.

Näitä ajatuksia ei pidä kertoa erinäisille ystävilleni eikä varsinkaan pojalleni, joiden vakaumuksen mukaan kunnon musiikki vaatii kunnon koneet.

Tuttavapiiriin kuuluu ainakin kaksi tohtoria, jotka pitävät vinyylivatkainta vakuuttuneina siitä, että vai LP:ltä ääni tulee todella nautittavana.

Vähänkin äänentoistoharrasteeni lopahti sinä päivänä useita vuosia sitten, kun kuuntelin Hynnisen kotiateljeessa hänen esittämiään liedejä ja käsitin, ettei mikään laitteisto korvaa läsnäoloa eli elävää musiikkia.

Jos jollakulle lukijalla on sellaisia kokemuksia, että jokin hiukan hintavampi FR-transmitter olisi parempi, olisin kiitollinen vihjeestä. Lisänä rikka rokassa, hiirenpaska taikinassa.

12 kommenttia:

  1. Puuhasteltiin joskus noita fm-lähettimiä (vanhentunut R) minä 11 ja veli 13 v (siis lastenkotikamaa, jos olis kiinni jäänyt). Veli oli löytänyt sopivan kytkinkaavion jostain. Minä sieppona mukana. Korttelin pari kantoi meidän merirosvoratiot. Pitäisköhän noita ikiä hienosäätää - aika villin nuorelta vaikuttaa. Mutta on ne hakkeritkin tänä päivänä. Olishan sillä saanu ipodin toki autoradioon - kun me kerran saatiin naapurin radioon outoja ohjelmia. Vähän sellaista marsilaiset tuloo meininkiä. Kaupunkia en kerro. Kolkyt ja risat sitten. Osat on muuten halvat!

    VastaaPoista
  2. Useampia FM-transmitteria olen kokeillut jo, sanotaanko, hieman pidemmän ajan, Belkinin lippulaivamallista (joka toimii ilman soitintakin USB-tikkumuistin kanssa) Claes Ohlssonin klooniversioon. Sihinää ja vaimeaa ääntä vain.

    Äänikirjoihin ja tallennettuihin radio-ohjelmiin (podcastingilla tai muutoin) ihastuin viitisen vuotta sitten. Englanniksi ja ruotsiksi äänikirjatarjonta on laajaa (kun vain on tarkkana välttääkseen lyhennelmät), sitten radiota löytyy BBC ym. ym, suomeksikin kirjoja jo on ja YLEllä podcasting toimii mainiosti. Mp3-soittimiin ulkoilussa ja kodinhoidossa sekä autoon tällainen kuunteleminen on paljon sopivampaa kuin vakava musiikki. Kuulokkeilla on puheenkin kuuntelussa yllättäviä eroja, Kossin clipit tai Porta Pro parhaat. Pitänee kohta kokeilla B&O:n esittelemää vaihtoehtoa, se tosin muistuttaa enemmän lohiperhoa kuin kuuloketta.

    Autoon mielin nyt sellaista navigaattoria, joka myös toistaa mp3:ea omista kaiuttimistaan sekä hoitaa vielä valokuvapankin ja puhelimen hands-freen hommat (ainakin Garmin Nüvi 360 lienee tällainen). Pelkkää navigointia kun tuttuja reittejä kulkeva ei muuten oikeasti tarvitse, piti odottaa lelujen ominaisuuksien kasvua!

    VastaaPoista
  3. Miellätkö Mahlerin tai klassisen yleensäkin "möykkämusiikiksi" tai "renkutukseksi"?
    Miltähän rankemmanpuoleinen nykymusiikki mahtaa korvillasi sitten kuulostaa?

    Kannettavien soittimien sun muun kiinnitykseen oli ainakin joskus tarjolla "kasetti", jossa oli jakkisisääntulo (jakkiliitin, ei siis eläin). Tätä pystyi sitten käyttämään auton kasettisoittimen kanssa. Kai se suhteessa aika kallis oli mutta varmaan alle sata euroa.

    Onnittelen, jos et (vielä) huomaa MP3:n ja CD:n välistä eroa. Onpahan musiikki sitten nautittavampaa. Itsellänikin kesti silloin joskus vähän aikaa ennenkuin korva alkoi huomata pakkausvirheet. Tosin hyvällä formaatilla (Vorbis) ja tarpeeksi korkealla laadulla (-q 6) (tai ehkä huonommalla formaatilla ja vieläkin korkeammalla bitratella) eroa ei kuule.
    LP:n suosio taas lienee siinä että musiikki on lämpimämmän kuuloista kuin kliinisempi CD. Itse en koe vikaa CD:ssä, kun taas LP:n ritinät ja ratinat (jotka omassa käytössäni olisivat nopeasti lisääntyvää sorttia) ovat hieman häiritseviä.
    Äänisysteemikseni kotiin riittäisi joku järkevä vahvistin sekä riittävän hyvät kaiuttimet, sellaiset etteivät ne väritä ääntä. Mitään ns. järjestelmää en kaipaisi, koska niissä on omat ongelmansa; joko joku palikka on heikompi, järjestelmässä on jokin fyysinen rajoitus (esim. kaiuttimia ei saa riittävän kauas toisistaan), tai kokonaisuus on kallis. Tietysti design-puolikin on makuasia.

    Hyvää ID6:sta itsekullekin.

    VastaaPoista
  4. Ad Jeps:

    Varsinaista rillumarei-kamaa ovat myös Beethovenin kvartetot, etenkin Op. 130, jossa on sse Cavatina con molto espressione, ja tietenkin Op. 135.

    Nykyisemmässä musiikissa olen taantunut takaisin Pendereckin tiettyihin teoksiin.

    Erityisen hyvää automusiikkia, edellyttän ettei poliisi kuule, on Shostakovitsh - molemamt isot pianokonsertot, etenkin se jossa on solistinen trumpetti (nrlo 1 - Op. 35), soveltuu oivallisesti autossa kuunneltavaksi.

    Tietty pakkaussuhde on oleellinen. Toisaalta taas CD:n maailmassa kuulee aika usein aika murhellisia äänityksiä, mutta sitten on taauksia, joissa esitys ja musiikki transsedentoivat tekniset rajoitukset, kuten Godowskybn ja Hoffmanin epämääräisillä levyillä, jotka ovat ties millä hakaneulalla äänitettyjä - mutta millaista pianismia!

    VastaaPoista
  5. Ad Dr. Blind:

    Kuten sanottu, kuunteluolosuhteet tuntuvat vaikuttavan tosi paljon.

    Äänikirjojen aarteina olen kuunnellut näinä aikoina Shakespeare, jota on tehty monellakin tavalla. BBC:n kuunnelmaversiot ovat hienoja.

    Ja vielä vaateliaampaa: löysin briteistä Sherlock Holmesin seikkailuja, esittäjänä John Gielgud ja kollegasi Dr. Moriartyn roolissa Orson Welles.

    Suomessa WSOY:n äänikirjoissa on useampi lukija, jotka ovat ymmärtäneet pelin hengen.

    Haikailemasi kaltainen navigaattori näkyisi olevan myös uusin TomTom.

    VastaaPoista
  6. Hmmm...koko kodin saa kätevästi jytisemään (suosittelen Sawallischin Tannhäuser-levytystä Bayreuthista, oliko se nyt -63) esim. niin, että kytkee FM-lähettimen tietokoneeseen ja säätää kaikki talon radiot samalle kanavalle.
    Autoon taas saa Harmanin kitin 200 eurolla.

    VastaaPoista
  7. Minulla oli naapuri, joka oli hifisti. Toista en halua.

    Se soitti ainoastaan sellaisia levyjä, jossa oli erilaisia testiääniä.

    Meillä oli välissä seinä.
    Seinän takana vaatehuone. Vaatehuoneen vieressä kylpyhuone.
    Kylpyhuoneen vieressä eteinen.
    Eteisestä väliovi toiseen, pojan eteiseen. Siitä ovi pojan kylppäriin. Pojan kylppäristä tippui hammasmuki lavuaariin basso jumputkusen vuoksi.

    Kävin huomauttamassa asiasta hifistin isälle.
    Tästä seurasi se, että hifisti ilmaantui pihalle möykkäämään, miten minä saan turpaani. Huomautin kaverille elämän realiteeteista ja tein rikosilmoituksen. He muuttivat.

    Itseni kyllä tekisi mieli kotiteatteria, mutta ei minulla koskaan ole sellaiseen varaa. Luulen että mieluisin malli olisi sellainen hyvin klassinen renesanssimalli, joita on muutama Italiassa ja Englannissa, mutta rakenneratkaisuissa voisi sitten olla muutama modernimpi ratkaisu, eikä sähkötkään olisi pahitteeksi.

    VastaaPoista
  8. Kun kuuntelee yhden äänikirjan 32 kilometrin aikana, kestää Tarusormusten herrasta 1920 kilometriä, Sinuheen tarvitaan 992 kilometriä ja Saatana Saapuu Moskovaan 512 kilometrissä.

    VastaaPoista
  9. hiukan väärä käsitys noiden laillisten fm lähettimien tehosta. erppiä saa olla 50 nW (nanowattia), joka on kaukana watista. kuuluvuuttahan noille luvataan 5 metriä. ostin olssonilta hintaan 14,90, ja olen ollut erittäin tyytyväinen äänenlaatuun, sekä kantavuuteen, noin 300m. taajuus on helppo valita koko ula-alueelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vanha ketju, mutta voin vähän avata. tää Clas ohlsonin 1. sarjan variaatiossa oli tosiaan se 1 watti tehoa, ja kuului lähemmäs 200-300m. myöhemmin laskivat 200mWiin, kun viranomaiset ihmettelivät mistä näitä *vähän duunattuja lähettimiä*, ja tosiaan laillisella 50nW lähettimellä olen joskus pienellä fiksauksella saanu kuulumaan sen 20metriä, eli ei nekään ihan turhikkeita ole. yleisesti voin todeta että 200mW saakka voi käyttää fm-bandia, ilman ongelmia, mutta suositeltavaa on että lupa kannatta hakea, mikäli on yli 200mW ajossa, luvan saa helposti ainakin 1W:iin saakka.

      Poista
  10. sitähämmää vaan meinasin sanoa että ei todellakaan muhuta wateista näiden luvasta vapautettujen minilähettimien kohdalla. ei. kyseessä on mikrowatit. 50 tuhannesosawatin tuhannesosaa, melko lailla reilusti alle yhdenkään watin saa laillinen lähetysteho olla.

    VastaaPoista