Sivun näyttöjä yhteensä

17. joulukuuta 2006

BWV 91 Gelober seist du, Jesu Christ

Kantaatti 91, "Kiitetty olkoon Jeesus Kristus", ensimmäisen joulupäivän tekstiin (Luuk 2: 1-14):

1. Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisrilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman.

2. Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.

3. Ja kukin meni kaupunkiinsa antamaan itsiänsä arvattaa.

4. Niin myös Joseph Galileasta, Natsaretin kaupungista, meni ylös Juudeaan, Davidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, (sillä hän oli Davidin huoneesta ja suvusta)

5. Antamaan itsiänsä arvattaa, Marian, kihlatun emäntänsä kanssa, joka raskas oli.

6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan , että hänen synnyttämisensä päivät tulivat täytetyksi,

7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloitsi hänen ja pani seimeen, ettei heillä ollut siaa majassa.

8. Ja paimenet valvoivat siinä paikkakunnassa ja vartioitsivat yöllä laumaansa.

9. Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykönänsä ja Herran kirkkaus ympäri valaitsi heitä, ja he suuresti peljästyivät.

10. Ja enkeli sanoi heille: älkäät peljätkö! sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

11. Teille on tänäpäivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungissa.

12. Ja tämä on teille merkiksi: te löydätte lapsen kapaloituna makaavan seimessä.

13. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaalisen sotaväen joukko, jotka kiittivät Jumalaa ja sanoivat:

14. Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!


Tämä kantaatti ei ole edes tunnetuimmasta päästä. Jouluna soi tietenkin jouluoratorio. Se on rakenteeltaan hiukan ongelmallinen sarja yhteen liittyviä kantaatteja, joista ensimmäinen on uusiokäytössä - maallinen vastine toisille sanoilla liittyy erään kuningattaren syntymäpäivän viettoon.

Jos yksi kantaatti pitäisi nimetä unohtumattomaksi joululahjaksi, niin tämä BWV 91 olisi kerman kermaa. Sen kolmas osa ja etenkin sopraanon ja alton duetto (nro 5) "Die Armut, so Gott afu sich nimmt" on toistaiseksi löytämistään odottava korkeimman kansainvälisen tason hitti.

Aion ehdottaa, että tieliikennelakiin ja rikoslakiin lisättäisiin säännös, joka kieltäisi kuuntelemasta tätä duettoa liikenteessä. Se on paljon vaarallisempaa kuin esimerkiksi matkapuhelimen käyttäminen. Tietysti ja tottakai se irrottaa kuljettajan ja matkustajien huomion liikenteestä ja muusta maailmasta. Lisäksi se on omiaan aiheuttamaan pakkoliikkeitä sekä itkuisuus- ja vapinakohtauksia. Vaikutus jatkuu kolmatta vuorokautta, jonka jälkeen hiljan addiktoitunut haluaa samaa uudestaan ja uudestaan.

Siten kantaatti numero 91 olisi lisättävä myös päihdyttävien aineiden listaan ja määrättävä apteekkitavaraksi.

Kantaatin vähämaineisuuden syy on ilmeinen. Se on raivoisan vaikea laulajille, kuorolle ja soittajille. Kromatiikka vaatii korvaa, jollainen on käynyt nykyisen (1700-luvulta käytössä olleen) viritysjärjestelmän aikana harvinaiseksi. Tunnustan etten ole nähnyt partituuria, mutta luulen, että tässä sävellyksessä esiintyvät erikseen Dis ja Es. Harmonia on samaa lajia kuin toisessa joulunajan kantaatissa (Unser Mund sei voll Lachens) eli dominantin dominantti, joka tietyisti onkin joulun idea.

Tiedän ettei suuresti kunnioittaminen tiedemies, biologi Dawkins tunne Bachia eikä Kierkegaardia. Hänen tämän vuoden kirjansa "The God Delusion". Hän hahmottelee tässä samoin kuin edellisissä kirjoissaan tieteellistä ateismia.

Ateismi on luonnollisesti ainoa tieteellinen lähestymistapa, koska uskonto on hullutusta.

Ehkä Dawkins ei kiinnostuisi Kierkegardista eikä Dostojevskista, koska uskon hyppy on niin helppo käsittää järjen tuomioksi ja askeleeksi mielettömyyteen.

Bach on säveltänyt tämän teologian useaan kirjaan. Hänen hyppy-motiivinsa ei ole samanlainen kuin Tom ja Jerry (fiuuh - bang), vaan hypähteleviä askeleita, jota pyrkivät irti painovoimasta. Tämän kantaatin duetto ja oikeastaan myös aloittava sinfonia ja lopettava koraali käyttävät tätä etäisesti polkkaa muistuttavaa pisteellistä rytmiä, joka tuo mieleen melkein painottoman pikkutytön perhosenkeveän hypähtelyn.

"Leap of Faith", kuten Google ilmaisee asian internetin aikakaudella on muun muassa "Pelko ja ahdistus" -teoksen (Frygt og bæven) ytimiä ja aivan selvästi länsimaisen kirjallisuuden ja kaiken kirjallisuuden syvällisimpiä esityksiä. Sitäkään en tiedä, oli Dostojevski "Karamazovissa" suoraan tai välillisesti selvillä edeltäjänsä työstä, mutta ajatus on sama.

Eli: todisteet ja perustelut eivät voi johtaa uskoon. Usko on epätieteellistä, koska se ei ole osoitettavissa vääräksi eikä oikeaksi. Aina kun Bach kohtaa tekstissä sanan "trotz", hän riehaantuu. "Siitä huolimatta että." Uskon on "trotz" eli englanniksi "despite of".

Väärä ja lattea tulkinta sanoo, että järjestä ja silmien todistuksesta huolimatta. Kierkegaard sanoo että ahdistuksesta huolimatta.

Totuuden vastakohta ei ole valhe tai väärä tieto. Totuuden vastakohta on synti. Synti ja siihen liittyvä ahdistus, suru ja syyllisyys ovat vankila eli maailma, josta pääsee vain hyppäämällä. Uskonnolliset järjestelmät ja määrätietoinen hartauden harjoittaminen luostarissa tai Fifth Avenuen kirkossa, jossa Gardinerin kantaattilevytys on äänitetty, eivät auta.

Kuvitan tätä vaikeaa asiaa esimerkillä, joka ei ole jouluinen eikä kaunis. Nykyisin tutummalla kielellä ilmaistuna hyppy, Leap of Faith, olisi ehkä "päätöksenteko", ja usein vielä äkillinen. Päätöksenteko saa kernaasti perustua järkeen ja tosiasioihin, mutta se ei ole palautettavissa pelkästään niihin, koska se on henkilökohtainen valinta.

Esimerkkini päätöksenteosta ja hypystä on hirttäytyminen. Valinta on henkilökohtainen ja subjektiivinen eikä jäännöksettömästi järjen valtakuntaan kuuluva. Hirttäytyessä aivorunko eli geneettinen perimä yrittää puuttua peliin eli vastustaa raivokkaasti. Päätöksenteko on siis ristiriitaista.

Tämä o kierkegaardilainen esimerkki. Toinen olisi hirttäytymättä jättäminen. Murha ei ole esiemrkki - siihen saattaa päätyä pelkän moraalisen kyvyttömyyden tietä päätelemällä eli siis Raskolnikovin tapaan.

Jos nämä esimerkit tuntuvat hurjilta tai etäisiltä, lapsen kuolema on ehkä tunnistettava tilanne. Siinä ei arkijärki kovin paljon auta, eikä liioin uskonnollinen haaveilu syvästi epäraamatullisine ajatuksineen taivaasta pilvenpäällisenä maailmana, johon pieni vainaja on muka siirtynyt.

Vielä helpompi esimerkki on monille avioero. Mitä kiivaammin ihminen julistaa toisen syyllisyyttä, sitä epäuskottavammalta hän kuulostaa.

Bachin kantaattimaailmasta ja Kierkegaardilta tule siis Richard Dawkinsille sellaisia terveisiä, ettei meitä oikeastaan kiinnosta, uskooko Dawkins Jumalaan (ei usko), vaan uskooko Jumala Dawkinsiin.

34 kommenttia:

  1. Salem seurakunnan pyhällä hengellä täytetty kuoro todistaa minusta että joko jumalaa ei ole, tai jumala on paha.

    VastaaPoista
  2. "Synti ja siihen liittyvä ahdistus, suru ja syyllisyys ovat vankila eli maailma, josta pääsee vain hyppäämällä."

    Ihminen ei olisi ihminen, ellei hypyn jälkeisessä leijunnassa alkaisi epäillä hypyn mielekkyyttä. Tarvitaan uusi hyppy ja taas uusi. Yritetään lentoon, mutta pompitaan paikoillaan.

    Epävarmuus ja ahdistus liittyvät toisiinsa. Epävarmuus on tunne, jota voi hoitaa vain varmuudella. Varmuutta ei hyppimällä saa, ei tämän puoleisista eikä tuonpuoleisista.

    Ateisti jättää hyppimättä, pysyttelee tämänpuoleisissa ja saa edes niistä varmuuden. Ahdistus vähenee.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä, löytyi uusi hieno kantaatti. Bachin tuotanto on sen verran laaja, että vaikka tosissaan yrittää siihen tutustua, niin aina löytyy jotain uutta. Mutta mikäs sen hienompaa...

    VastaaPoista
  4. Hienoa. Ajattelin vain laittaa sinulle linkin, kun puhut/kirjoitat niin paljon kristillisiä asioita.
    http://www.truthbeknown.com/origins.htm

    Suppeasti tuolla se on esitetty, mutta totta joka tapauksessa. Ei pahalla. Ei hyvällä. Tuli vaan mieleen.
    No niin, pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Ja pidän myös lukemastani, sinulla kun on ihan oikeasti asiaa.

    VastaaPoista
  5. Lieneekö Kemppiselle tuttu seuraava sivusto:

    http://www.bach-cantatas.com/
    IndexBWV.htm

    Sieltä löytyy myös tuo mainittu BMV 91 ja kokonaan . Tosin valitettavasti vain realmediana, mutta onneksi Media Player Classic on toimiva ratkaisu eikä massiivista Real Playeriä miljoonine versioineen tarvita.

    http://www.bach-cantatas.com/Mus/
    BWV91-Mus.htm

    VastaaPoista
  6. Kemppinen: "Bach on säveltänyt tämän teologian useaan kirjaan."

    Tästä tuli mieleen toistaa kulunut vertaus Bachista n:ntenä evankelistana. Suositeltavaksi luettavaksi pieni kirja Yalen historian professorilta:

    Pelikan, Jaroslaw: Bach Among the Theologians. Fortress Press 1986. ISBN 0-8006-0792-9.

    VastaaPoista
  7. Pirustako sen tietää

    VastaaPoista
  8. leap of faith on vähän kuin uimaan meneminen. Kylmä pelottaa, mutta sitten onkin mukavaa. Ei päde kylläkään hirttäytymiseen. Jälkiä nähneenä vaikuttaa siltä, että monta on killuessa kaduttanut. Että ei se konkurssi ehkä olis sittenkään ollut niin kuolemanvakavaa tai potkut pääjohtajan pallilta tai avioeron jälkeinen elämä. Jonkun tarinan loppu on uuden alku...
    Ateismihan on tapa lopettaa keskustelu uskonnon verhoamasta etiikasta. Oikea vastaus on ateistiltakin piilossa kuolemaan saakka.

    VastaaPoista
  9. Kyllä Bach aina yhden puolivillaisen jumalan peittoaa.

    PDQ Bach muuten kiertää konsertoimassa Yhdysvaltoja edelleen menestyksellä. Ehkä ihmiset kaipaavat J.S.Bachin maallistamista, epäjumalallistamista.

    VastaaPoista
  10. On sillä, ja pirullinen onkin.

    VastaaPoista
  11. Täällä siis ollaan hyppimässä sille kolmannelle tasolle ??

    Jouluevankeliumin ihme on muuten se toinen kristinuskon peruspilari, joka lyö ajattelevaa 2000-luvun ihmistä ilkeästi vyön alle.

    Toki tiedän, että "Usko on kuin keidas erämaassa jota ajattelun karavaani ei voi koskaan tavoittaa." (K.Gibran)

    Mutta siitä huolimatta Heinimäen Jaakon aforismi saa tällaasenkin miehen aina hymyilemään.

    "Joosefin elämä meni sekaisin, kun Pyhä Henki tuli ja siitti hänen vaimolleen lapsen. Siinä sitä miehen uskoa koeteltiin."

    (J.H. Outo hartauskirja)

    VastaaPoista
  12. Ukkini eli vaille sata. Viimeisinä vuosinaan oli aamuisin pettynyt, kun ei havahtunutkaan taivaan iloon. Muisti kertoa kuusikymmentä vuotta aikaisemmin tapahtuneesta kääntymisestään aina kun tavattiin.

    Käännyttyään oli myynyt halvemmalla kun oli ostanut. Ammatin vaihtohan siitä oli edessä.

    Seurasin sivusta joskus seurakunnan menoja. Yhteinen asia, keskinäistä tukemista, harha-askeleiden julkista katumista. Joku johtamassa, toiset siinä auttamassa. Paremmuusjärjestyksestä kilvoittelua, torumista ja häpeän tunteita pikkuasioista.
    Tulisieluisia saarnoja siitä, mitä männäviikolla oli pastorille juolahtanut mieleen.

    Kaunista musiikkia lähellä taivasta kuitenkin. ... en mahtunut neulansilmästä.

    Löytyisi jostain se seurakunta, jossa Kiesus on läsnä. Ihan oikeasti. Voisi piru menettää pikkusormeni.

    VastaaPoista
  13. The Egyptian mythical Horus, god of light and goodness has many parallels to Jesus. [Leedom, Massey] For some examples:

    Horus and the Father as one
    Horus, the Father seen in the Son
    Horus, light of the world, represented by the symbolical eye, the sign of salvation.
    Horus served the way, the truth, the life by name and in person
    Horus baptized with water by Anup (Jesus baptized with water by John)
    Horus the Good Shepherd
    Horus as the Lamb (Jesus as the Lamb)
    Horus as the Lion (Jesus as the Lion)
    Horus identified with the Tat Cross (Jesus with the cross)
    The trinity of Atum the Father, Horus the Son, Ra the Holy Spirit
    Horus the avenger (Jesus who brings the sword)
    Horus the afflicted one
    Horus as life eternal
    Twelve followers of Horus as Har-Khutti (Jesus' 12 disciples)

    lisää epäuskoa saatavilla tuolta:
    http://nobeliefs.com/exist.htm

    löytyykö hyvä vastaväitteitä?

    VastaaPoista
  14. Ad Petja Jäppine:

    Tai että yhteys pätkiin.

    VastaaPoista
  15. Ad Anonymous:

    Ajatukseni oli toinen. Ei hypitä, ei hypitä, mutta silti saattaa ahdistaa, kun joutuu tekemisiin toisten pahojen tekojen kanssa. Tai omiensa.

    Halusin nähdä, kuinka moni viittaa kosmologiaan ja raamatullisiin selityksiin.

    Mielessäni on henkiökohtainen, edessä oleva big bang, johon ei ihan auta arkijärki eikä varsinkaan satu taivaaseen hujahtamisesta (katso teksti).

    VastaaPoista
  16. Ad Toipila:

    On toki. Entinen poika sanoi, että Der Teufel der ist gut - ebenso gut wie du.

    Piru ole sinä. Yhtä hyvä kuin sinä.

    (Ei tarkoita Sinua henkilökohtaisesti, vaan retorisesti. Siis myös esimerkiksi minä, tai hän.)

    VastaaPoista
  17. Ad Anonymous (Horus-fan):

    En keksi, mihin listasi liittyy. Muinaisuskojen vertailulistoja on julkaistu ainakin vuodesta 1856, joten et ole varsinaisesti kehityksen kärjessä.

    VastaaPoista
  18. Ad Dr. Blind:

    Täytyy katsoa. Minusta tämä "viides evenkelista" on huono kielikuva. Evankelistoja esiintyi - suuri joukko muitakin kuin tietämämme neljä, kahdella ensimmäisellä vuosisadalla.

    Suuri saarnamies Bach kaiketi oli. Tai "evankelioija".

    Hänen musiikkiaan on joskus haluttaa selittää uskonnon harjoittamisesta erilliseksi asiaksi, ja se taitaa kyllä olla viheliäisen huono ajatus.

    Bachin numerologia ja aivan tiettyjen raamatunkohtien rinnastaminen musiikillisillisiin kuvioihin oli baroki aikana muutenkin suosittua ja ehkä kabbalismin perua.

    VastaaPoista
  19. ad kemppinen

    Tulin toisiin ajatuksiin. Mitä kehveliä viljellä epäuskoa varsinkaan joulun alla. Joulun sanoma on paljon mukavampi - jos sen vielä saa omkseen, niin vot.
    Olen saanut.

    VastaaPoista
  20. Minun on helppo ymmärtää tämä hyppy.
    Se muistuttaa naisen katselemista.

    Minun on helppo ymmärtää se, miten kristinusko houkuttaa ja toimii, mutta minusta se on perkeleestä.

    Se houkuttaa ihmisiä siihen minkä se kieltää.

    Kristinuskon ja ennen muuta luteraanien suuria temppuja on yksilön nostaminen eteen.

    Chris.Ev.lut.pag. laittoi kaverini erääseen ulkomaan pumaskaan kun uskontoa kysyttiin.

    Ihan juuressa on henkilökohtainen pelastus ja syntien anteeksi antaminen ja sitten siihen päälle luterilainen suora yhteys jumalaan ovat molemmat muokanneet meidän käsitystämme yksilöstä ja yksilön asemasta niin syvästi, että mekin jotka emme ole kristittyjä, olemme pakanoina luterilais-kristillisiä.

    Ennen muuta minä tunnen inhoa armoa ja anteeksiantoa kohtaan.

    Minä ymmärrän sen, miten ne helpottavat ihmisen elämää ja näin ollen houkuttavat, mutta siinä on niitten perkeleellisyys.

    Anteeksianto ja armo on ujutettu niin syvälle ihmisten mieliin, että he kuvittelevat niitten kuuluvan heille kuin Manulle fundeeraus.

    Häpeä, katumus, vastuu ja henkilökohtainen sovitus on näitten varjolla ulkoistettu, kuin huutolaispoika, sinne, missä se vähiten maksaa ja tämä on johtanut sitten mukavuusetiikkaan

    Henkilökohtainen esimerkki tästä on kun muutama vuosi sitten jouduin rikoksen uhriksi, katsoi eräs nainen aiheelliseksi soittaa vaimolleni, ensi vedotakseen ja sitten haukkuakseen minut, kun minä olen paha ihminen kun olen nostanut asiasta jutun.

    Yksilön korostaminen ja vastuun ulkoistaminen näkyy sitten yhteisöllisyyden ja yhteisvastuun katoamisena. Ulkoistettu vastuu on kuollut pakkaseen.
    Lasten päiväkodissa tuli aikanaan selittämään täti minulle että meidän pitäisi pitää keskustelu päiväkodin kasvatustavoitteista ja miten koti voisi tukea niitä ja oli aidosti järkyttyneen näköinen, kun minä vedin herneet nenään pelkästä ajatuksesta että minä, lapsen kasvatuksesta vastuullisena, alkaisin tukea joittenkin muitten kasvatustavoitteita ja että ainoa mistä minä keskustelen on miten päiväkoti voi tukea minun kasvatustavoitteitani.

    Päiväkodin johtaja, Rouva Liikanen, kyllä ymmärsi sitten, mutta hän olikin toista sukupolvea ja upseeriperheestä.

    VastaaPoista
  21. "Hänen musiikkiaan on joskus haluttaa selittää uskonnon harjoittamisesta erilliseksi asiaksi..."
    Alasdair MacIntyre kirjassaan After virtue keksii väittää, että Bach on sekularisaation airut: ihmiset alkoivat kulkea kirkoissa kuuntelemassa Bachia pappien sijasta. Idea on hieman samanlainen kuin Augustinuksen Tunnustukset teoksessa oleva katumus. A sanoo, että kaunis sävelkulku virsissä erottaa hänen sielunsa Jumalasta, mikä merkitsee sitä, että hänen "sielunsa repeää", koska se suuntautuu kahtaalle.
    Bachin numerologia on hauska kynsi- ja vasaraklaveerisävellyksissä, joista Kolminaisuuteen ja Lutherin katekismuksiin liittyvä sarja III on tunnettu. Siinä on 3x3x3 kappaletta ja se maksoi 3 taaleria.
    Huomautukseni Pelko ja vavistus -teoksesta on valaiseva. Ateistinen kuten myös teistinen kirjoittelu on pohjoismaisesta perinteestä katsoen outoa, koska ei täälläpäin ole pidetty kiinnostavana sitä onko Jumala olemassa. Uskonnolliset ongelmat liittyvät uskon hyppyyn, siihen, miten jaksaisi uskonnollisesti uskoa, vaikka pitäisikin Jumalan olemassaoloa rationaalisena uskomuksena tai vähintäänkin yhtä mahdollisena kuin sitä että Hän ei ole olemassa.

    VastaaPoista
  22. Isäni, joka oli lääkäri (kuoli yli 30 vuotta sitten), mainitsi, että kaikkein tuskaisimmat hetket kuolinvuoteilla kokivat uskovat, jotka miettivät kuoleman jälkeistä osoitettaan. Mutta tätä ei sovi yleistää: hän on vain yksi lääkäri kokemuksineen ja otos on pienehkö. (Itselläni kävi elämän aikana hyppäys himouskovasta ateistiksi. Nyt on sielunrauha.)

    Kiitos kirjoituksista. Saan täällä monipuolista ravintoa.

    Pseudonyymin blogissa on haaste meemiin, toivon osallistumista

    VastaaPoista
  23. Mutta mitä se kertoo Bachista, että tutkitusti sikiöt eivät sitä siedä?

    VastaaPoista
  24. "Synti ja siihen liittyvä ahdistus, suru ja syyllisyys ovat vankila eli maailma, josta pääsee vain hyppäämällä."

    Voisikos tätä hyppyteoriaa soveltaa sinällään ihmisen historiaan ja uskontojen kehitykseen? Kyllä kait sama, parantumaton Jumalan kaipuu-oireyhtymä on vaivannut homo sapiens-lajia sieltä Luolalapsuuden pimeydestä asti.

    Luonnonuskontojen jälkeen hypättiin Ra:n ja muiden jumalien huomaan, jonka jälkeen hyppy suoraan Zeuksen syliin toi lohtua elämän ankeuteen. Ja kun Jupiterin syli alkoi kylmetä syntyi, olikin jo Jeesuksen vuoro pelastaa.

    Vähän hirvittää kirjoittaa tällaista tekstiä näin joulun alla, mutta Haanpääkin sanoi , että kyllä kirkkoonkin mentäessä voi ottaa maalaisjärjen mukaan.

    Kemppisen syntipainoitteinen analyysi nousee selvästi Pohjanmaan kumpujen yöstä.

    Uskonnot ovat ihan hieno asia tuodessaan ihmisille lohtua vaellukseen ja tarkoitusta elämään.

    Mutta ehkä subjektiivinen valintani (ovatkos ne vapaita??) Hellaakoskessa (?) painottuu siihen ,että "minun Kaipuuni loi Sinut."

    VastaaPoista
  25. Kemppinen: "Täytyy katsoa. Minusta tämä "viides evenkelista" on huono kielikuva. Evankelistoja esiintyi - suuri joukko muitakin kuin tietämämme neljä, kahdella ensimmäisellä vuosisadalla."

    Tiedän toki mihin listaan viittaat, kuuluu nykyään kai jo yläkoulun uskonnon kurssiin, eli heitto ei ole varsinaisesti kehityksen kärjessä ;-)

    Kovin vaikeaa ei kuitenkaan halutessaan (en välttämättä halua) olisi elää kielipelissä, jossa neljä evankelistaa viittaa niihin eräässä melko tunnetussa painotuotteessa eräätkin sadat vuodet esiintyneiden neljän tekstin uskoteltuihin kirjoittajiin; vähän kuten 12 apostolia aika vakiintuneesti tarkoittaa niitä samassa kirjassa seikkailevaa eikä esimerkiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon vastaavasti kutsuttua edustajaa. Tai kuten kielenkäytössämme korkein oikeus viittaa melko automaattisesti tämän nimiseen meikäläiseen virastoon (joka vieläpä oikein sisäisten ohjeidensa voimalla kirjoittaa sen itse väärin eli isolla alkukirjaimella kuin ollakseen ainoa) eikä esimerkiksi jonkin toisen maan vähän vastaavannimiseen viritykseen - tai johonkin absoluuttiseen oikeuskäsitykseen.

    VastaaPoista
  26. Ad Catulux:

    Viittaus Hellaakoskeen on napakymppi, mutta sitaatti on paikallaan:

    Jumala, henki, sinutko kieltäisin
    siksi vain, ettet ole mahtunut majaan,
    jonka sinulle asunnoksi kaavailin?
    Itseviisaana, arkana kunniastaan
    järkeni on kapinoinut sinua vastaan
    nähden mahtisi melko heikon, vajaan.
    Ethän kykene rakennusmestariksi,
    et edes kunnolliseksi poliisiksi,
    vastaamaan et, kun kysyn: miksi, miksi.
    Niin, lukemattoman paljon sanella voisin
    seikkoja, joitten täytyisi olla toisin
    jos olis valta ja voima ja kunnia sun
    ja viisaus mun.

    VastaaPoista
  27. Ad Jarvelainen:

    Aika hyvä, aika hyvä johdatus.

    On sitten kumminkin Saksassa Bonhoefer, tai oli. Tämä teologi oli selkeästi sitä mieltä, ettei Jumalaa ole olemassa. Sellaista Jumalaa, joka "olisi olemassa" ei ole olemassa. "Einen Gott, den es gibt, gibt es nicht."

    Kierkegaard muistaakseni mainitsi kesimmäiseksi uskon viholliseksi kirkon ja muun järjestyneen, jumaluskoon perustuvan toiminnan.

    Käsitän tämän ajatuksen mutta en ole itse innostunut siitä. Minulle tämä kirkko uskovaisineen on oikein hyvä. Amerikkalaisissa kirkoissa alan hyppiä seinille, myös luterilaisissa. Niissä leijuu jotai sellaista "taikausta" (Haanpään sana), joka käy luonnolle. Vaikkei sitä suoraan sanota, niin uskonnon harjoittamisesta haetaan apua ja välineitä elämään ja lisäksi tietysti sosiaalista paremmuutta.

    VastaaPoista
  28. Just.

    Hellaakosken runo "Hengen manaus" on hienoa pohdintaa ihmisen osasta ja JUMALASTA, jota jokainen ajatteleva ja tunteva vaeltaja kaipaa.

    Runon perusidea on, ettei Jumalaa voi järjellä ymmärtää; tuntemattoman, kaikkivaltiaan Jumalan olemassa oloa ei ratkaista ihmisen ajatuksissa ja pelkistetyissä matemaattisessa yhtälöissä.

    Vaan on olemassa jotain kauniimpaa ja suurempaa , joka käy ihmispolon järjen yli. Hieno ja kaunis ajatus, mutta Russelkin ihmetteli, miksei Kaikkivaltias Hän ole ilmaissut itseään paremmin. "Miksi annoit niin vähän tietoa itsestäsi ???"

    En tiedä, olenko lukenut väärin, mutta monissa Hellaakosken runoissa on vahva panteistinen tunnelma ja fiilis.

    Ja taisi olla niin, että elämän ehtoo puolella ja kuoleman porteilla Aaro-agnostikon viimeisetkin uskon idut haihtuivát olemattomiin. Järki voitti uskon runoilijan pään sisäisessä Jaakobin painissa.

    Vai olikos näin ?

    VastaaPoista
  29. Olkoon todennäköisyys (P), että ajassa (t) syntyy ilmiö X muotoa P=t*d.

    Kun t -> ääretön ja d on vakio, todennäköisyys P lähestyy ykköstä.

    On siis ollut ennustettavissa, että rajattoman ajan kuluessa syntyy raamattu ja shakespearin kootut teokset.

    Jonkun mielestä on epätodennäköistä, että raamatun tarinat ovat tosia. Kun tarpeeksi odotamme, ne voivatkin osoittautua todeksi.

    Jossakin kohtaa logiikassa täytynee olla epäjatkuvuuskohta...
    palaan asiaan.

    VastaaPoista
  30. Ad anonymous et Kemppinen
    Plantinga lausuu: Hyväksykäämme malliteoriassa, että on mahdollista eli siis mahdollinen maailma, jossa on välttämätön olio. Jos hyväksymme tämän, välttämätön olio on tietenkin kaikissa maailmoissa, koska on välttämätön.
    Swinburne puolestaan kertoi 11. 9 samana vuonna kuin kaksoistornit luhistuivat, että on löytänyt induktioloogisen todistuksen, jonka mukaisesti Jumala on olemassa 97 %:n todennäköisyydellä.
    Nämä ovat niin vekkuleita ajatuksia, että hurskas Bonhoeffer, joka kehotti meitä elämään etsi deus non daretur, totesi opiskeltuaan Yhdysvaltain Union Seminaryssä 1930-luvulla, että Amerikassa ei ole lainkaan teologiaa (Swinburne on tosin britti ja nykyisin ortodoksi).

    VastaaPoista
  31. Onpas täällä paljon keskustelua.

    "Murha ei ole esiemrkki - siihen saattaa päätyä pelkän moraalisen kyvyttömyyden tietä päätelemällä eli siis Raskolnikovin tapaan."

    Mielenkiintoinen tulkinta. Täytyy tunnustaa, etten ole edes tullut ajatelleeksi, että Raskolnikov olisi nimenomaan moraalisesti kyvyttömän ihmisen kuva. Voi olla, että romaani kaipaa uudelleentutkimista. Olen melkein varma, ettei Dostojevski ainakaan sitä tarkoittanut... vaikka ehkä tuli kuvanneeksi.
    Mutta saatan erehtyä.

    VastaaPoista
  32. Hyvä Sven.

    "Mielenkiintoinen tulkinta. Täytyy tunnustaa, etten ole edes tullut ajatelleeksi, että Raskolnikov olisi nimenomaan moraalisesti kyvyttömän ihmisen kuva."

    Mitäs muuta Raskolnikov oli kuin sokea suhteessa moraaliin ?

    Raskolnikovin oma periaate on "Tarkoitus pyhittää keinot-moraalia", joka johtaa siihen ,että mies nostaa itsensä Jumlan asemaan ja antaa itselleen luvan muokata koko ihmiskuntaa koskevan moraalin; eli sen mikä on oikein, mikä väärin.

    Raskolnikov pelastui,koska myönsi itselleen tehneensä väärin ja koska hän myös sovitti rikoksensa rangaistuksen kautta.

    Ilman sovitusta ollaan samalla tiellä millä oli 30-luvulla eräs kasvinsyöjä korpraali tai se eräs itämainen, viiksekäs, harras teologi......

    VastaaPoista
  33. Sovitus?
    Eikö rikos ollutkaan roskolnikoville aivan riittävä rangaistus?

    VastaaPoista
  34. Tämä oli oli hyvä kommentti sinä nimetön anonyymi...

    "Sovitus?
    Eikö rikos ollutkaan roskolnikoville aivan riittävä rangaistus?"

    Kommentistasi huokuu kuitenkin jonkinlainen deterministinen syytös kohti oletettua jumaluutta/Jumalaa.

    Vaikka olen itsekin kanssasi suurelta osin samaa mieltä, yritän kuitenkin kovasti uskoa vahvasti ihmisen omaan vapaaseeen valintaan suhteessa elämäään ja kohtaloon.

    Eli rikos johtui Raskolnikovin vapaasta tahdosta eli valinnasta,jonka hän teki tarttuessaan kirveeseen. Kirveeseen tarttuessaan hän samalla kohtotti itsensä eräänlaiseksi jumalaksi, joka näkee kaikkivoipaisesti oikean ja väärän.

    Toisaalta olen itse pohdiskellut sitä, oliko Juudaksella vapaata tahtoa. Siis oliko mies-parka vain osa Jumalan suurta suunnitelmaa maailman pelastamisessa vai valitsiko hän pahan minänsä vaikutuksesta kertoa tietonsa Kaifakselle?

    Ennalta määrätty kohtalo: SINÄ olet JUMALAN pojan kavaltaja, on aika kamala taakka kenen tahansa kannettavaksi.

    Mitä sanoo tähän herra Kemppinen, joka on viisas mies ja myös elämän kaikki värisävyt nähnyt ???

    VastaaPoista