Sivun näyttöjä yhteensä

11. marraskuuta 2006

Itseään fiksumpi

Wikipedia really is incredible. On Thursday evening I tried "Election 2006" and got besides the result in detail a fine resumé about the American system that tends to baffle outsiders. So Wikipedia is really challenging even television and giving exactly the thing we do not easily get from American media - backgrounds, level-headed analysis.

In addition, I agree that it is both larger and better than its printed competitors. Good-bye, Encyclopaedia Britannica.

* * *

Itseään parempaan seuraan joutuminen on moraalinen ongelma. Itseään fiksumpaan seuraan joutuminen on ylivoimainen älyllinen ongelma. Miten voisin ymmärtää, että en ymmärrä?

Kuvassa on fyysikko Richard Feynman. Hänen kevyet muistelmansa ("Surely Your Are Joking Mr. Feynman"), joita on monta nidettä, ja Gleickin elämäkerta "Genius" kertovat paljon tästä kaverista, jonka älyllinen kapasiteetti ja vääntö oli omaa luokkaansa jopa Manhattan-projektin fyysikkojen joukossa, puhumattakaan Princetonin akateemisesta ympäristöstä.

Häntä pidettiin myös tärähtäneenä, koska hän opiskeli ja oppi rummunsoittoa sambakoulussa ja avasi mayojen kuvakirjoitusta. Lisäksi hän harrasti kassakaappien murtamista.

Meidän jotka emme ole matemaatikkoja emmekä luonnontieteilijöitä, on helppoa kohauttaa luisuja harteitamme. Joku nyt on hyvä laskemaan ja joku toinen saa kierretyksi kielensä torveksi.

Ellei muu auta, sorrumme Valittujen Palojen tasolle ja mutisemme "neroista". Se on hyvä strategia. Etevä henkilö ikään kuin kuuluu toiseen biologiseen lajiin.

Olen lehteillyt Feynmanin mloniosaista korkeaoulu-fysiikkaa, enkä ymmärrä siitä mitään. Se on kuulemma aika kova pala alan opiskelijoillekin. Minulla on hyllyssä "QED", jota en liioin ymmärrä, koska se kuuluu olevan yksi vuosisadan hienoimpia oppikirjoja (Quantum Electronic Dymanics - mutta myös M.O.T, koska lyhenne merkitsee Quod Erat Demonstrandum).

Tunnen muutamia ihmisiä, kuten Pekka N., jotka ihan vakavissaan ihmettelevät TKK:n korkeakoulumatematiikasta puhuttua - näkeehän ne vastaukset suoraan kysymyksistä ja laskutoimistusten paperille merkitseminen on vain ylimääräinen vaiva.

Vaimovainajani Marja, joka ei ollut muusikko, tapasi joskus kimmastua, kun sekoitin Brahmsin Beethoveniin. "Miten joku voi olla noin tyhmä." Yritin varovasti urkkia, että mistä sen sitten erottaa, mutta vastaus jäi minulle pysyvästi epäselväksi. Hänellä oli jokin absoluuttinen intervallikorva niin että hänelle pienikin musiikkipätkä näyättäytyi "käsialana", jonka tunnisti itsestään selvästi koosta, kallistuksesta, painosta, ylä- ja alapituuksista, nopeudesta, girlandeista tai arkadeista.

Älyllinen ongelmani on vakava. Intuitioni esimerkiksi sanoo, että B. Wahlroos on vaaralline henkilö, joka tulee vielä aiheuttamaan onnettomuutta, mutta en osaa perustella tätä.

Kerran jossain, Lontoossa tai Madridissa, en muista, luento päättyi ja sanoin ystävälleni Robin Jacobille, että olipa niin hieno esitys ohjelmistopatenteista, että harvoin on kuultu. "Kyllä on älykäs mies." Robin mietti ja sanoi:"No, he is not intelligent. He is just clever."

Wahlroos on nokkela kuin piru ja siis nopeajärkinen.

Toisaalta sitten nopeajärkisyys on ihmiselle hyvin vakava haaste. Tunnen ihmisiä, jotka vilkkaan älynsä ansiosta ymmärtävät asiat väärin muutamassa sekunnissa. Tunnen ihmisiä, jotka päätyvät merkittäviin suorituksiin - esimerkiksi kirjoittavat hyvän romaanin - ja perustelevat tapahtunutta hämillisesti sanomalla että kun minä olen niin tyhmä mies, niin on ihan pakko ajatella.

Legendan mukaan muuan esineoikeuden professori, joka mullisti alansa ajattelun, teki väitöskirjaansa ainakin puoli vuotta niin että hän istui valkoisen paperin ääressä kynä tanassa kahdeksan tuntia pävissä. Puolen vuoden ajattelun jälkeen hän alkoi kirjoittaa.

Ainakaan juristikunnassa sellaisia pitkänmatkan ajattelijoita ei ole paljon. Useimien pätevien henkilöidenkin ammattitaito ja äly on pohjaltaa virkaamista - tasaista joustinneuletta syntyy ja välillä oikein-nurin -kudosta, ja sitten työ onkin valmis. Tarvitaan kokemusta ja lahjakkuutta ja pitkäjänteisyyttä - varsinkin ellei ole mallia ja työohjetta - mutta ei mitään poikkeuksellista kyvykkyyttä.

Tämä viimeksi mainittu ihmislaji on se, jonka varassa maailma pyörii. Henkilökohtaisesti suhtaudun hyvin epäluuloisesti Mensan jäseniin ja muihin vahvan älyperäisiin puuhiin sortuneisiin.

Ei siitä tietenkään voi ketään moittia, että on saanut syntymälahjoja isolla kauhalla, mutta enemmän mailma vaatii luonnetta kuin lahjakkuutta.

Yhden kerran join kahvia Volokhin kanssa, jolla taisi olla kolme väitöskirjaa UCLA:sta 16-vuotiaana. Käsitin hämärästi, että hän puhui viisaita, mutta olin huojentunut, kun hän kolmannen kerran kelloa katsottuaan poistui paikalta ja jäin seuraamaan campuksella roihuavia intohimoja jalavien alla.

En myöskään pidä Hessen "Lasihelmipelistä". Kunnioitan sitä, en pidä.

Pentti Haanpäästä ja sitten Väinö Linnasta on sanottu suulla suuremmalla, että heidän kirjoissaan ei esiinny kehittyneitä (eteviä) ihmisiä. Erehdys: molempien kaikissa kirjoissa esiintyy, nimittäin kirjoittaja itse. Mutta koska he ovat niin hyviä kirjailijoita, ja viisaita, heillä ei ole aikaa esitellä itseään eikä omaa tavatonta etevyyttään, vaan he kuvaava t muita ihmisiä ja ihmisten suhteita.

"Tuntematon sotilas" on sotaromaani. (Eikö olekin tyhjentävästi määritelty.) Hyvin monet hyvät romaanit ovat sotaromaaneja. Ne kuvaavat kaikkien sotaa kaikkia vastaan.

Ihmisillä on kertakaikkiaan tapana vertailla itseään ja toisia, ja vertailu päätyy useasti vertailijan kannalta mairittelevaan tulokseen. Kaksi aikamme ongelmaa, nimittäin toimintaviihde ja urheilu, perustelevat keinotekoisin säännöin luotuihin vertailutilanteeseen. Koulun käyminen, yliopistoon pääseminen, väitöskirjan taso ja muut sellaiset ovat samanlaisia, pohjaltaan keiotekoisia ja jonninjoutavia leikkikilpailuja.

Mutta sitä, että toinen on aivan ylivoimainen - salaa - ei ehkä voi käsittää. Siis sillä tavalla kuin esimerkiksi "Tuntemattoman" Rokka, Vanhala ja Honkajoki eli veijari, narri ja hölmö. Upseeri kuin upseeri sotkeutuu heidän kanssaan, sillä terve, liikkuva ja iloinen äly on kuin kourallinen kusiaisia.

Saarnamies on saarnansa vanki. Veijari saattaa lystikseen vaihtaa roolia kesken lauseen, koska parodia, satiiri ja sarkasmi ovat hänelle itsestään selviä. "Sie haastat leikkii tosissais", moittii Rokka Sinkkosta.

"Ensi kertaa elämässään tämä kasarmisielu tajusi, ettei hänelle annettu minkäänlaista arvoa, ja se järkytti häntä perin pohjin."

Niin - Feynmanista, joka oli parempi laskemaan kuin Einstein. Hänen viimeisistä luennoistaan kvanttifysiikan ja siis kosmologian perusteista muuan päättyy suunnilleen näin: "Ongelma on se, että tiedämme niin vähän. Ja se, että olemme niin tyhmiä."

25 kommenttia:

  1. Minusta jokaisen ihmisen tulisi olla muita parempi, ja käyttäytyä sen mukaan.

    VastaaPoista
  2. Paras Kemppisen blogi aikoihin.

    "Feynmanista, joka oli parempi laskemaan kuin Einstein. "

    Viime vuonna yleisen suhteellisuusteorian juhlavuonna tuli monta Einstein-dokumenttia, niiden yhtäpitävä todistus tuntui olevan, ettei Einstein ollut omastakaan mielestään erityisen lahjakas matemaattisesti. Käyttäen blogin mainiota kielikuvaa juristeista virkkaajina (tai mikä tekninen langankäsittelytermi onkaan tässä soveltuvin) Einstein ei tainnut olla sitä suorittavaa tyyppiä vaan nimenomaan vaikean paikan oivaltaja, siis ompelutermein kai napinreikäspesialisti. Löydettyään sopivan kohdan, villapuseron reunan, hän vuosisadan alussa hurautti hämmästyttävää vauhtia briljantin reikärivin, mutta taisi sitten juuttua vuosikymmeniksi ongelmiin, kun puseron pääntien kohdalle tultua napitukselle (kattavalle yleisteorialle) ei ollutkaan sijaa. Tai mistä me tiedämme, puemmeko me puseron päälle vai pusero meidät alleen.

    Erityinen ongelma, johon vasta olen hankkimassa omaa kokemusta, on dilemma itseään fiksumman ihmisen ottamisesta itsensä avuksi. Uskallanko? Monille organisaatioissa edenneille se lienee elinehto, mutta vähän erikoiselta se aluksi tuntuu. Kuinka tässä näin kävi, vai kuvittelenko vain? Jossain Pirkka-Pekka Peteliuksen tuotannossa oli heitto: "Näyttää niin hyvältä, että tuntuu pahalta."

    VastaaPoista
  3. Ad Dr. Blind:

    Kuulen historian siipien havinan. Kun säieteoria on jo, korvaamme spekulatiivisen madonreikäteorian napinreikäteorialla!

    Veljeni Mikko, vainaja, osoitti kosmologista mielenkiintoa viisivuotiaana, kun äiti oli tehnyt meille kaikille villapaidat. Hän oli selvittänyt itselleen neuletuotteen iteratiivisen rakenteen ja palasi ylpeänä pihalta hieno lankakerä kädessä purettuaan koko villapaidan. Äiti kyllä itki.

    VastaaPoista
  4. Jos joku, joka yleisesti ottaen pitää kevyesti kirjoitetuista tieteilijöiden elämäkerroista, ei ole vielä lukenut Feynmanin haastatteluihin perustuvia kirjoja, suosittelen jyrkästi.

    "Laskette varmaankin leikkiä Mr. Feynman!"

    "Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?"

    Kimmo Pietiläinen käänsi kirjat 1990-luvun lopulla, ja Ursa julkaisi.

    Olen itse lukenut näitä kirjoja silloin tällöin uudestaan, pala kerrallaan, kun ne tuntuvat aina niin hyviltä, hauskoilta ja tuoreilta.

    Kademieltä ne herättävät. Tässä oli ihminen, joka teki sitä, mitä sattui haluamaan. Jos ei osannut, niin opetteli. Jos joku oli "renessanssinero", niin hän. Toisaalta hän myös tekeytyi pysyvän ymmärtämättömäksi tiettyjen alojen suhteen. (Ylipäätään kaikenlainen epäselvän käsitteidenkäytön alla horjuva humanistitiede oli F:lle kauhistus.)

    Toivottavasti maailmassa on vielä olemassa muita yhtä hyviä saman genren kirjoja, joita en ole lukenut. Voisiko joku ojentaa lukuvinkkejä?

    VastaaPoista
  5. Feynmanin kirje vaimolleen on osuvaa materiaalia tieteenteorian luennoille. Lainaus teoksesta Kari Enqvist ja Jukka Maalampi, Tyhjästä syntynyt. Nykytieteen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta, WSOY, Helsinki 1994, 177-178: "Minä en saa mitään irti tästä konferenssista. En opi mitään. Koska kokeita ei ole, tämä tutkimusalue ei ole aktiivinen, joten vain harvat parhaista kykenevät työskentelemään sen parissa. Tulos on se, että täällä on leegioittain nuijia (126) eikä se ole hyväksi verenpaineelleni: niin typeriä asioita tuodaan julki ja keskustellaan vakavasti, että joudun aina kiistoihin istuntojen ulkopuolella (esimerkiksi lounaalla) kun joku kysyy minulta jotakin tai alkaa kertoa ’työstään’. ’Työ’ on aina (1) täysin käsittämätöntä, (2) epämääräistä ja epäselvää, (3) jotakin oikeaa mutta itsestään selvää, joka on työstetty pitkällä ja vaikealla analyysillä ja esitetty tärkeänä löytönä, tai (4) esittäjänsä typeryyteen perustuva väite, että jokin ilmeinen ja oikea seikka, joka on tarkistettu ja yleisesti hyväksytty jo vuosia, olisikin itse asiassa väärä (nämä ovat pahimmat: mikään argumentti ei vakuuta idioottia), (5) yritys tehdä jotakin todennäköisesti mahdotonta, mutta samalla hyödytöntä, joka lopussa paljastuu epäonnistuneeksi…, tai (6) työ on selvästi väärin. Muistuta minua etten enää osallistu gravitaatiokonferensseihin."

    VastaaPoista
  6. Hyvää matskua, todellakin. Paljon kiitoksia!

    Oma intuitioni sanoo, että Lasihelmipeli pitää lukaista oikeassa vaiheessa kasvukautta, jotta kolahtaa.

    VastaaPoista
  7. Herre Gud! Emme todellakaan ole kulleet jostakin Feynmanista yhtään mitään! Einsteinista muistamme tokaisun että mitä kala tietää vedestä jossa ui? Puhumattakaan muista vesistä. (juon tässä juuri kossua 10-vitamiinisella liemellä Alepasta)

    Tämänpäivän kansainvälisillä raksoilla puhutaan kyllä moninaisista euroajattelijoista, Camus´n ja Sartren kautta Haveliin ja Saharoviin, esimerkiksi.

    Oliko tämä "Feynman" se ruotsalainen Nobel-akatemian sihteeri joka arveli joutuvansa menemään Afrikan sademetsiin löytääkseen kulttuurin jossa jotakin kieltä yhä pidettäisiin pyhänä, Jumalan kielenä?

    VastaaPoista
  8. Ad Rönkkö:

    Ei uskota.

    Tsekkaa wikipediasta.

    Siellä sanotaan aika laittamattomasti, että F. oli näkyvin fyysikko sodanjälkeiset vuosikymmenet ja täydellisessä kuvia kumartamattomuudessaan innostava tyyppi.

    Los Alamosissa hänen käsityksensä huumorista oli murtautua yöllä FBI:n miesten kassakaappeihin ja vaihtaa sisällöt keskenään.

    Amerikkalaisten erittäin yleiseen tietoisuuteen hän nousi selittämällä ja demonstroimalla kumirenkaalla ja jävedellä, miksi Challenger räjähti ilmassa.

    Mielikirjani F.:n kansantajuisessa tuotannossa on "The Pleasure of Finding Things Out".

    VastaaPoista
  9. Kiitos vinkistä Kemppinen!

    "What I cannot create, I do not understand" —Richard P. Feynman

    Eikös tuo alunperin ollut näin: "Ergo sum" - "I think, therefore I am"?

    Meinaan USA kaikessa luovuudessaan on eurooppalaisen ajattelun jälkeläinen. Tämän yhteyden unohtaminen minua joskus suomalaisessa älymystökeskustelussa ihmetyttää. Pidetään Italiaa jonakin gigolojen spagettimaana, ikäänkuin Suomella olisi esitetävään muuta kuin Jenni Dahlman hinkuamassa miestään Ferrarille, jotta pääsisi "gigolojen" pariin.

    VastaaPoista
  10. Tämän kirjoituksen kanssa on varsin epätodellinen tunne. Ikään kuin olisin postannut sen jo...

    Minusta ongelma ei ole itseään älykkäämpien ihmisten seuraan joutuminen, vaan ongelma on likimain päin vastainen; kykeneekö kukaan, siis kukaan, samaistumaan ja kuvittelemaan millaista on olla tyhmä? Itse asiassa kuinka älykäs pitää olla, lakatakseen pitämästä itseään älykkäänä?

    Itselleni tuottaa usein suurta mielihyvää havaita jonkun olevan itseäni fiksumman ja viettää aikaa, kohtuullisessa määrin, hänen seurassaan. Mm. Eilen blogissani viittaama Lehtori Romanovski on ihminen, jonka tunnustan iloiten itseäni fiksummaksi, ja joka sen lisäksi toki on erinomaisen hauska ja sarkastinen seuramies.

    Tai Ilpo Kojo, joka saa minulta corteksin kiehkuralle yleensä viimeistään kymmenessä minuutissa, kun pääsen keskustelemaan hänen kanssaan. Mahdollisesti nykyään älykkäin ihminen minun IRL-kontekstissani, mutta jonka kanssa vielä kommunikointi onnnistuu, mutta välillä tuntee itsensä vaivautuneeksi, kun ei pysy mukana.

    Yritän kirjoittaa kirjaa yhteisöllisyydestä. Välillä sen kanssa iske epäusko, ja mietin, onko tämä nyt kirjoitettu oikein. Sinänsä en epäile sitä, etten tuntisi aihetta todella hyvin, ennen muuta siksi, että se liittyy syvästi minun omaan lahjakkuuteeni, mutta minussa syntyy epäilyssiitä että se on kirjoitettu väärin. Tämä ei ole irrallinen kappale.

    Olen kirjoittamassa myös blogiini, tähän lahjakkuuteen liittyen introspektion ja egosentrisyyden teemasta, hieman laajemminkin, ja siinäkin tapahtuvasta itsearvioista; ulkomaailma on suhteessa meihin, itseemme, ja mittaamme koko ajan omaa asemaamme ympäristöömme, tämä sen vuoksi ettemme hukkaisi itseämme.

    Ja eräs kerros todellisuudesta syntyy pelistä. Siteeraan usein itseäni, saadakseni egoni esiin: Yleensä ns.pelit simuoloivat pelejä, joita pelaamme todellisessa elämässä.

    Verratessamme omaa älyämme toiseen, arvioimme oman ja toisen aseman siinä pelissä, jota me sitten nimitämme vaikka sivilisaatioksi.

    Vaikka keskustelut itseään älykkäämpien ihmisten kanssa ovatkin usein sangen kiehtovia... Itse asiassa aloitin nyt lauseen väärin, mutta en poista tuota alkua, sillä se auttaa teitä hahmottamaan mitä minä yritän sanoa....
    Olen huomannut keskustellessani hyvin älykkäiden ihmisten kanssa sen, että älykkyys ei oikeastaan ole yhdistävä tekijä, vaan usein päin vastoin.
    Minä tiedän olevani älynlahjoilta huomattavasti keskitason yläpuolella, mutta en niin paljon, kuin jotkut tuntemani ihmiset.
    Minä saatan tunnistaa ja tietää keskustelukumppanini älyn, saatan pystyä ikään kuin laatimaan itsellni rautalankamallin, miten hän ajattelee ja miksi hän niin ajattelee, mutta siltikään en kykene ymmärtämään, vaikka tiedän.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen:

    Tämänhetkisessä kirjallisuuskiihkossani otan esimerkit kirjallisuudesta: Seitsemän veljeksen Timo tietää ja Juhani aavistaa olevansa jokseenkin tyhmä, ja samoin Nummisuutarin Esko.

    Pohjantähdessä muutkin kuin Leppäsen Preeti toistelevat "... ei sitä tällaisten miesten..."

    Linna on oivaltanut aika hienosti tämän henkiseen alamittaisuuteen tyytymisen. Oikeastaan Tuntemattomassa Salo ja ehkä Sihvonen ovat saman hengen lapsia. Ja sitten on Määttä, jolle tuo kysymys on silminnähden täysin yhdentekevä.

    Tämän näkee tarkkaamalla: kertoja, joka siis on ja ei ole Linna, tähdentää Koskelan nopeaälyisyyttä ja Rokan valtavaa tilanneälyä ja kytkee ne sosiaaliseen lahjakkuuteen.

    Kaipaisin huomautuksellinen painoa, koska Linna itse ja ennen häntä Siippainen ja Toivo Pekkanen olivat hirttäytyneet intellektuaalisti lahjakkaisiin työläiskuviin ja sitten Matti Kurjensaari ja kumppanit tekivät "intellektuellista" merkittävän hahmon.

    Sitä en tiedä, onko Suomesa intellektuelleja.

    VastaaPoista
  12. Tämä kommenttini lipaisee työväen intellektualismia koska Lappeenrannan professori Tauno Tiusanen puhui perin kiinnostavasti äsken tv2:ssa Arto Tuomisen haastattelussa Suomen NL-suhteista.

    Voisimmeko pyytää haastattelua uusintana ilman typerää pianon pimputusta taustalla? Vai oliko se tarkoituksella muistututtamassa kaikkea kuunnelleesta valtion korvasta?

    Tiusanen rusikoi myös tunnetun työväen intellektuelli Mauno Koiviston aikaa 90-luvun talousromahduksessa.

    Onhan näitä työväen parista nousseita B-luokan talouspoliitikkoja riittänyt ylioppilas Heinäluomaan saakka. Kulttuurista he eivät sano halaistua sanaa, etenkään kansankulttuurista, oopperaa ja golfia kyllä rakastavat kuten Matti Ahde.

    VastaaPoista
  13. Ad Heikki Rönkkö:

    Tunnen Taunon.

    Tapaamme käydä yhdessä lumihangessa tupakalla, kolmantena joskus kollegamme Vladimir Orlov.

    Otin hänen juttunsa nauhalle (kovalevylle). Tämä oli uusinta. Hänellä olisi paljon kovempiakin juttuja kerrottavana.

    Mitä intellektuelleihin tulee, nuorena kuolut Timo Tiusanen (Hesarin arvostelija, teatterimies, esseisti) oli Taunon veli.

    VastaaPoista
  14. Kas, kas! Petja tavailee jo...

    Leikkimielisesti ja hieman härnäten nyt kyllä ihmettelen tätä näin: "
    "Minä tiedän olevani älynlahjoilta huomattavasti keskitason yläpuolella.."

    Mistä Sinä sen tiedät ?? Oletkos käynyt Mensan testeissä? Vai miten lahjakkuutesi on mitattu ? SK:ssa oli muuten pari viikkoa sitten Mensan pähkinä, kokeilikohan kukaan ?

    Itseluottamus on hieno asia, ja lauseesi kertonee enemmän tunteesta kuin tiedosta.

    Minä toivoisin ehkä olevani keskivertoa älykkäämpi, mutta pelkään jääväni sinne Gaussin käyrän huipulle. Tai kaikkein eniten ehkä sitä toivoisi vain enemmän tunnetta elämään ja arjen harmauteen..

    Älykkyyttä on tosiaan kaikenlaista, mutta ehkä tuottoisin lahjakkuus yhetiskunnassa menestymisen kannalta on Kemppisen esiintuoma pätkä:

    "Tämän näkee tarkkaamalla: kertoja, joka siis on ja ei ole Linna, tähdentää Koskelan nopeaälyisyyttä ja Rokan valtavaa tilanneälyä ja kytkee ne sosiaaliseen lahjakkuuteen."

    Eiköhän suurin osa politiikan uraohjuksista ole matemaattiselta/loogiselta älyltään täysin keskivertoja. Keskusteluissa ja sosiaalisissa tilanteissa nämä rennot, sujuvasupliikkiset miehet ottavat sitten tilanteen haltuunsa...ja menestyvät urallaan.

    Tulee mieleen SK:n ilkeä kansikuva (2002??) politiikko Ole Norbackista:

    "Ole tavallinen
    Ole keskiverto
    Ole Norback ! "

    VastaaPoista
  15. Onhan näitä testejä. Suomalaisena kun saa englanninkielisistä perä perää yli einsteinin tuloksia - niin voi vain epäillä. Useisiin liittyy kaupallinen "tosianalyysi", johon huimalla tuloksella houkutellaan.
    Äly on lähinnä oma ilo - se kynttilä, joka kannattaa pitää vakan alla useinmiten. Olisiko se sitä sosiaalista älykkyyttä.

    VastaaPoista
  16. Ihailtavaa älykkyyttä on kyky hallita tietoa, ymmärtää ja soveltaa sitä, erityisesti jos tällaiseen älykkyyteen yhdistyy myös käsitys omasta rajallisuudesta, mikä on useimmissa tapauksessa vääjäämätöntä. Valitsemalla itsensä kehittämisen tietyllä alalla - tai tavalla - valitsee yleensä jotain pois.

    On mielenkiintoista lukea, miten te arvioitte älykkyyttä. Olen elänyt koko elämäni älyrasismin ympäröimänä, aina on mietitty, kuka on fiksu ja kuka tyhmempi kuin toiset.

    VastaaPoista
  17. Ad Toipila:

    Kuulisitpa Tauno tupakkayskän!

    VastaaPoista
  18. "En myöskään pidä Hessen "Lasihelmipelistä". Kunnioitan sitä, en pidä."

    Vähän samat sävelet. Ko. kirjasta on myös rivien välissä luettavissa sekin, kuinka kirjailijaa melkein nolottaa kirjoittaa tällaista maailmanselityksen magnum opusta. Hesse on hassu.

    Kauheata ajatella, että lukioaikoina pidin Hesseä Kafkan veroisena. Aika kirkastaa. Muutakin kuin muistot.

    VastaaPoista
  19. Feynman ja sutkit jätkät: (ote tähdet ja avaruus -lehdestä vuodelta 1997/Mikael Brunila)

    "Feynman luki jokaisen hänen arvioitavakseen annetun kirjan. Sittemmin osoittautui, että toiset komitean jäsenet suosittelivat kirjoja, joita eivät olleet lukeneet, mistä Feynman sai aiheen pohtia, että keskiarvo ei kerro mitään tasosta. Tuhat typerystä voi olla väärässä, vaikka he olisivat keskimäärin sitä mieltä, että ovat oikeassa.

    Kävi nimittäin niin, että kustantajat olivat postittaneet eräistä kirjoista vain kannet. Sivut olivat tyhjiä. Mutta muut komitean jäsenet olivat arvioineet nämäkin kirjat; itse asiassa ne todettiin melko hyviksi."

    jaa... miten tämä liittyy älykkyyteen. Ei kai mitenkään, mutta hauska juttu se on - ja tuon blogin siivittämänä löydetty.

    VastaaPoista
  20. Catuluxelle:
    "Mistä Sinä sen tiedät ?? Oletkos käynyt Mensan testeissä? Vai miten lahjakkuutesi on mitattu ?"

    Kaksi kertaa vuonna 1968, sitten kahden vuoden välein vuoteen 1980 ja muutaman kerran sen jälkeen.

    Olisi tarkoitus julkaista asiaa sivuava kirjoitus alkavalla viikolla, mutta kirjoitussarjani "Alteraatiostrssi" lähestyy tätä teemaa.

    VastaaPoista
  21. Alan Kay on tiettävästi lausunut: "Point of view is worth 80 IQ points." Harva kommentti älykkyydestä on osunut yhtä oikeaan.

    VastaaPoista
  22. Petja.

    Uskotaan. Sitten se tärkein kehiin eli se tulos. Paljonkos on?

    Paljonkohan olisi herra Kemppisellä?


    Minä en uskalla mennä edes testiin...Ei tällaasten miesten edes kannata häiritä älykkäitä meensan miehiä.

    Ja nyt tällaanen mies poistuu töistä..;)

    VastaaPoista
  23. Panttaan tuota, koska se liittyy parin päivän päästä julkaistavaan kirjoitukseen, jossa pohdin "laboratoriorotan" elämää.

    VastaaPoista
  24. Meitä taviksia kun vähän kehuu, voi saada liikevaihtoa raporteille:

    Congratulations, Hou!
    Your IQ score is 129

    This number is based on a scientific formula that compares how many questions you answered correctly on the Classic IQ Test relative to others.

    Your Intellectual Type is Word Warrior. This means you have exceptional verbal skills. You can easily make sense of complex issues and take an unusually creative approach to solving problems. Your strengths also make you a visionary. Even without trying you're able to come up with lots of new and creative ideas. And that's just a small part of what we know about you from your test results.

    Find out more in your personalized 15-page IQ Report. It's ready right now! $12.95 and get a FREE 7-day Tickle Test Subscription. After 7 days, your membership will be automatically renewed at the normal rate of $19.95 per month.

    Jokaista kysymystä en ymmärtänyt, joten tulos lienee lähinnä lompsan longottamista.

    VastaaPoista
  25. ad "tavis" hou

    Sinulla on vielä ponnisteltavaa päästäksesi englannin kielellä näihin:

    High-IQ Societies
    IQs of 132 or above Mensa
    IQs of 137+ TOPS
    IQs of 150+ Triple-Nine Society IQs of 164 Prometheus Society
    IQs above 176 Mega and Pi.
    (There is even a Giga--one-in--billion--Society, with two members, plus its founder.)

    Kemppisen IQ on kai vähintään 132 (eminent professor, editor)

    The average IQ of all college professors is 130 (kuka lie testannut)

    http://www.geocities.com/rnseitz/Definition_of_IQ.html

    VastaaPoista