Sivun näyttöjä yhteensä

6. marraskuuta 2006

Hirttäminen

Saddamin kuolemantuomio on huono uutinen. Hyvää uutista ei ollut aihetta odottaakaan.

Kuolemanrangaistus on kauan kestänyt kokeilu, joka on epäonnistunut. Siihen liittyy vaikeita ongelmia, joille ei ole löytynyt ratkaisua.

Kuolemanrangaistus on pahempi rikos kuin mikään niistä, joiden johdosta se määrätään.

Se eroaa hengen riistämisestä juuri samalla tavalla kuin keskitysleiri eroaa vankilasta.

Rangaistuksen taustalla on vaaka eli ajatus punninnasta. Zug um Zug. Pahantekijälle annostellaan pahaa mahdollisimman tarkoin samalla mitalla kuin hän on itse jakanut pahaa.

Ratkaisematon moraalinen ongelma: rankaisija tekee tällöin juuri saman kuin rangaistava. Ja oikeastaan hän tekee pahempaa. Hän toimii kuin murhamies, joka pitäisi uhriaan vangittuna, kuulustelisi tätä, järjestäisi julkisia temppuilu- ja väittelynäytöksiä ja sitten ilmoittaisi päivän ja kellonlyömän aloitettuaan lauseen:

"Hirtetään kaulasta, kunnes kuolette."

En tiedä, miksi britit käyttivät tuota sananmuotoa.

You will be hanged by your neck until you are dead.

Tuomioistuin tekee siis harkitun murhan, johon liittyy vakavaa kidutusta ja häpäisy.

Tässä tapauksessa voittajiksi itseään vielä sanovat valtiot, Amerikan Yhdysvallat ja Yhdistynyt Kuningaskunta, lähettävät poliittisen viestin, jonka mukaan vaikeat ongelmat ratkaistaan hirttämällä.

Todennäköisesti tämä viesti on jo kulkeutunut vastaanottajilleen irakilaisille ja lisäksi niille terroristeille, jotka eivät pukeudu tuomarin kaapuun.

Ja miksi kirjoitan tämän. Kirjoitan; haluan olla kuin puu enkä puhelinpylväs, jonka korviin ripustetaan lankoja viemään viestejä ja jonka runko myrkytetään vihreäksi lahoa vastaan.

Voittajat varokoot ettei tosia ja väärennetyjä hirsipuun säleitä ryhdytä säilyttämään samalla tavalla kuin aidoiksi väitettyjä ristin kappaleita on puettu kultaan ja norsunluuhun niin kauan.

Onko tämä mielipiteeni myös Nürnbergin oikeudenkäynneistä toisen maailmansodan jälkeen? Ei ole. Niitä en vastusta ihmisenä vaan historiantutkijana. Perustelut ovat aivan toiset.

Saddam Husseinia itseään ajatellen toivon että rutto söisi hänet ja aloittaisi korvista ja nenästä.

28 kommenttia:

  1. "En tiedä, miksi britit käyttivät tuota sananmuotoa.
    You will be hanged by your neck until you are dead."

    Tuota käytetään kai sen takia, että valtiomurhasta on ollut myös ns. kovennettu versio eli "Hanging, drawing and quartering" jossa hirttämistä ei viety loppuun saakka vaan valtiomurhan uhrille aiheutettiin ylimääräistä kärsimystä silpomalla ja repimällä.

    Kuvottavaa

    http://en.wikipedia.org/wiki/Drawing_and_quartering

    VastaaPoista
  2. Ad Anonymous:

    Itse asiassa kovennetusta kuolemantuomiosta on aika karmea kuvaus Foucaultin "Tarkkailla ja rangaista" -kirjan alussa.

    Asian teoreettinen tausta on selvitetty Kanotorowiczin suurenmoisessa kirjassa "King's Two Bodies" - kuninkaanmurhaaja surmaa sekä kuninkaan että Kuninkaan ja on siksi vikapää kaksinkertaiseen rangaistukseen.

    VastaaPoista
  3. Mikäli meneillään olevassa tutkinnassa osoittautuu, että Lappeenrannan Huhtiniemestä löytyneet joukkohaudatut vainajat oli teloitettu jatkosodan rintamakarkureina, eroaako tällainen suomalainen kuolemanrangaistus jotenkin juridisesti/filosofisesti/inhimillisesti Saddam Husseinin saamasta tuomiosta? Miten?

    VastaaPoista
  4. Ad Hannu Saraluoto:

    Ei eroa.

    Taistelutilanteessa teloittaminen eroaa (esimiehen oikeus eräissä ääritilanteissa käyttää asetta vanhan Sotaväen rikoslain mukaan). Siinä voi olla henki henkeä vastassa. Sitäkin käytettiin kyllä väärin.

    Mutta tämä on historiantutkijan mielipide, ja Saddamista lausumani oli juristin mielipide (ja yleisen oikeustieteen dosentin).

    Minulla on monta hattua eri tilanteisiin.

    VastaaPoista
  5. Minusta kuolemanrangaistukseen sisältyy sama ratkaisematon ristiriita kuin siihen, että vanhemmat opettavat lastaan kunnioittamaan toisia
    sekä omaansa ja toisten fyysistä koskemattomuutta, mutta käyttävät itse koskemattomuutta rikkovia rangaistuksia (tukistusta, läimäytystä tms.).

    Olin erittäin surullinen, kun luin eilen verkosta tuomiosta, mutta kukaan ei ollut vielä ehtinyt kommentoida rangaistuksen laatua.

    VastaaPoista
  6. Jos katsomme jonkun olevan murhaaja ja otamme häneltä hengen, hyväksymme murhaamisen. Jos hyväksymme murhaamisen, ei ole tuomittavaa tekoa. Raakuus voitti Irakin sodassa. Mikä on historiallinen perusteesi Nürnbergin oikeudenkäyntiä vastaan?

    VastaaPoista
  7. Ad Järveläinen:

    Nürnbergistä - syytetyiksi valikoimisen mielivaltaisuus + kylmä sota, jonka johdosta moni muukin kuin A. Krupp pääsi lievällä lusimisella ja sai rahansa takaisin.

    DDR:n puolella aliupseeriportaassa vaihdettiin vain jäsenmerkkiä. Gestapon miehet siirtyivät Stasiin alalla kokeneina.

    Siten Nürnberg oli näytös, jolla tosin tuotiin luonnonoikeudelliset periaatteet eli siis myöhemmät ihmisoikeudet Manner-Eurooppaan mutta muuten saalis karkasi käsistä.

    Kramerin leffa on muuten ehkä uljain oikeudenkäyntielokuva mitä on.

    Sattuneesta syystä Burt Lancasgterin esittämä juristiprofessori, joka päätyy tunnustamaan, on satuttava hahmo - monien muiden joukossa.

    VastaaPoista
  8. Minun taustaani sisältyy teoreettinen aivopesu juristinopinnoissa Helsingin yliopistossa. Tunnen siis rikosoikeudellisten rangaistusten, mm. teloittamisen, historialliset perusteet. Sen jälkeen kertyi kyllä 'oikean elämän' ruohonjuurikokemusta neljättä vuosikymmentä asianajajana. Yritin tähän keskusteluun järkeillä maallikkona(-kin).
    Lappeenrannan sotilastuomioistuin ei kai sentään ole toiminut "taistelutilanteessa eikä henki henkeä vastassa" (eipä nyt oikeudenkäynti tv-kameroiden edessä Irakissakaan). Kärjistäen: eikö moinen logiikka olisi antanut perusteet tuomita kaikki Suomen sotilaita ja lottia Isänmaataan hengenmenon uhalla puolustamaan käskeneet - marsalkka Mannerheim mukaanlukien - kuolemaan? Aivan erilainen tilanne kuitenkin todella on esim. esimiehen itse näkemänä sotilaan pakeneminen vastoin käskyä aseellisesta kaksintaistelusta rintaman juoksuhaudassa mies miestä/tankkia vastaan.
    Repliikki mielestäni monitahoiseen ja syvälliseen asiaan jäi kovin pintapuoliseksi. Ehkä noita hattuja kannattaisi vielä sovittaa uudelleen?

    VastaaPoista
  9. Ad Hannu Saraluoto:

    Kirjoitin ehkä huolimattomasti.

    En ole pasifisti. Sota voi olla väistämätön. Kaikki sodat eivät ole.

    Pidän toistaiseksi totena, että Huhtiniemessä ei toiminut kenttä- eikä sotaoikeus, vaan jotain muuta. Lappeenrannassa ei taisteltu. Lähden siis siitä, että oletetjut teloitukset eivät perustuneet lakiin.

    Näen eron isona. Vuoden 1918 valtioriosoikeuksien tuomitsemat kuolemanrangaistukset perustuivat lakiin, vaikka laista ja tuomioista voisi sanoa paljonkin ikävää. Ja on sanottukin. Etenkin punakaartilaisten "maanpetos" oli aika hurja juridinen konstruktio, kun ottaa huomioon, että jos Venäjällä oli valtio talvella 1918, Suomi ei ainakaan ollut sodassa sen kanssa.

    Lindstedtin ja kumppanien tutkimat 555 kenttä- tai sotaoikeuden päätöksellä Suomessa sodan aikana teloitetut tuomittiin silloin voimassa olleen lain mukaan. Niitä tuomioita voi arvioida samaan tapaan kuin tuomoistuimen ratkaisuja yleensä.

    Erottelen siis "lakiin perustuvas" - "lakiin perustumaton" ja ennen kaikkea torjun "kollektiivisen hätävarjelun", jota mm. 1918 tarjottiin perusteluksi.

    Varmuuden vuoksi kertaan vielä, että olen luennoinut samaisessa Helsingin yliopistossa mm. Klamin virkavapaana ollessan yleisen oikeustieteen pakollisen luentosarjan, johon sisältyi laaja esitys kuolemanrangaistuksesta, ja sitä ennen useina vuosina yleisen oikeustieteen dosenttina samoja asioita.

    Lopetin kun laiskistuin - eräänäkin jouluna oli luettava vähän yli viisisataa tenttipaperia. Kysymyksesä oli siis appro, jonka Sinäkin olet aikanasi suorittanut.

    Rami Siltala ja Kalle Tuori eivät käsittääkseni ole pitäneet kuolemanrangaistusta erityisemmin esillä, kun se on tätä nykyä EY:ssä selkeästi kielletty.

    Itse asiasta puhuin viimeksi pitkään Suomen edustajana Singaporessa aasialaisten juristien kanssa, joilla oli erittäin suuria vaikeuksia ymmärtää, miksi mm. huumekauppiaita ei saisi teloittaa. Esitin kaikki arki-argumentit, kuten "muuleina" toimivat höpsöt tytöt, joiden rikos ei mielestäni ole erikoisen kauhea.

    Jäin siihen uskoon, että Aasiassa meidän argumentaatiomme ei pure.

    Yhdysvalloissa en halua enää keskustella asiasta, koska minulla putoaa hattu päästä, kun kokenut juristi sanoo "Let them sizzle".

    Vaikka olen minä kuullut sen suuntaisi repliikkejä myös hovioikeude henkilökunnan kahvilassa.

    VastaaPoista
  10. Lisään aluksi tähän alkuun; alla oleva tekstini saattaa vaikuttaa polveilevalta, mutta siihen on syynsä.

    Ihan aluksi, minusta ihmisen tappamnen sinänsä ei ole aina niin kovin väärin.

    Minä tiedän että jotkus toiset ovat toista mieltä, mutta kuitata iskun vasten kasvoja pienenä välikohtauksena, mutta en todellakaan voi sietää ihmisiä jotka huutavat raivopäissään.

    Ja on ihmisiä, jotka ovat tappamisen tarpeessa.

    Ja on niitä, jotka, kuten herra Kemppinen eräässä postauksessaan kauniisti kuvaili, joutaisivat pää edellä pärehöylään.

    Mutta valtion pitää olla tappamisen yläpuolella.

    Mutta jokainen joka tappaa toisen, kuuluu tuomiolle. Tosin eräissä tapauksissa, minä antaisin tuomioksi seitsemän päivää täysihoidolla, mutta yhtä kaikki, oikeudenkäynti olisi asiaa.

    Minä en juuri puhu englantia. Enkä italiaa kovin paljoa enempää.

    Eräs ihmisen helmasynneistä, on olettaa jokainen kaltaisekseen, ja vielä jatkaa tästä, olettaa että ne jotka eivät sitten ole, ovat väärässä ja he itse oikeassa, vaikka kummatkin voivat olla väärässä ja oikeassa, riippuen vain kontekstista. Mies saattaa tehdä suurta vääryyttä, tehdessään oikeutta, ja päin vastoin.

    Me ihmiset puhumme erikieliä, silloinkin, kun käytämme samoja sanoja.

    Olen sivunnut tätä ongelmaa tämän viikon aikana julkaistavassa kirjoitussarjassa.

    Olen kysynyt, että jos ennen elimme sääty-yhteiskunnassa, onko tämä sitten säädytön yhteiskunta?

    Minähän opetan viestintää. Ihmiset puhuvat eri kieliä, vaikka käyttäisivät samoja sanoja, toiset taas päin vastoin.

    Jotta viesti menisi perille, on puhuttava samaa kieltä, kuin vastaan ottaja.

    Sitten on niin, että toiset meistä puhuvat väkivaltaa. Jos haluaa saada heille viestin perille, on puhuttava väkivaltaa.

    Minä puhun Suomea. Nuorena puhuin sitä useammalla kielellä, mutta nyt kai enää ihmisten kielellä.

    Ja sitten minä puhun sormin ja osaan riittävästi väkivaltaa.

    Minä opetin poikani puhumaan Suomea, siis minä opetin, enkä vain antanut hänen oppia. Sitten opetin hänet sormittamaan.
    Ja minä opetin hänelle väkivaltaa; opetin hänet sanomaan "jätä minut ja minun väkeni rauhaan, tai syön pääsi, kaluan luusi, sinut hampaiden saha nyt perii!"
    Se on kai väkivallan kaunein lause?

    Minä olen miettinyt, pitäisikö kaksintaistelut laillistaa?
    Jos asiaa varten laadittaisiin laillinen menettelytapa, jossa haaste välitettäisiin oikeuden kautta, oikeus voisi sitten antaa luvan kaksintaisteluun.

    Jos pankkiautomaatin jonolla, olisi mahdollista saada hansikkaasta, kenties osa väestä edes teeskentelisi osaavansa jonottaa, osaisi ottaa hatun päästä tullessaan rakennukseen ja kätellä ilman hansikasta?

    Mutta kuolemantuomio on kaiketi ihmiskunnan rikoksista suurimpia.

    Kuinka paljon kuolemantuomioita olisi, jos sen langettajan pitäisi pistää se toimeen omin käsin?

    Mutta minusta olisi myös ihmisarvoa kunnioittavaa, jos vakavasta rikoksesta pitkän tuomion saaneelle annettaisiin mahdollisuus ajatella asiaa kirjaston pöydän äärellä. Se mahdollisuus pitää olla kaikilla, veitsen tutkaimella suora tehdä elämästään.

    Minä omalla blogillani kerroin että jos tämä minusta olisi kiinni, niin olisin keskeyttänyt Husseinin oikeudenkäynnin aikaa sitten ja pistänyt äijän mielisairaalaan, jossa ensin selvitettäisiin ymmärsikö hän omat tekonsa ja sitten pidettäisiin mielisaiaalassa kunnes ymmärtäisi, sitten jos ja kun ymmärtäisi, tuotaisiin tuomiolle, jos ei kuitenkaan vertaistensa eteen.

    Diktaattori mielisairaalassa on huono martyyri.

    VastaaPoista
  11. Ad Petja Jäppinen:

    Olen käyttänyt samaa perustelua kuin sinä: teloitettava omin käsin ja mielellään tylsällä linkkuveitsellä.

    Joku sai pari vuotta sitten Pulizer-palkinnon kuvauksellaan Alabaman pyöveleistä - ei tahdo mistään löytyä täysijärkisiä, ja jos löytyy, eivät pysy järjissään.

    Näitä asioita opettaessaji esitin joskus kuvauksen Sing-Singin sähkötuolista, joka ei siis ole kovinkaan luottava. Kuvaus oli siitä miehestä, jolle jouduttiin antamaan tappava sähköisku seitsemän kertaa ennen kuin henki pakeni.

    Kuuluivat olleen fundamentalistitkin vähän hiljaisia.

    Mutta amerikkalaisia on joskus vaikea ymmärtää - siellähän on ammuttu lääkäreitä siksi että nämä surmaavat sikiöitä.

    VastaaPoista
  12. Missään en ole nähnyt niin kuritonta, tehotonta ja kaaosmaisesti toimivaa armeijaa, kuin Yhdysvaltain joukot Kosovossa vuosituhannen vaihteessa. Yleensä joukon toiminta heijastelee johdon kykyjä ja mieltymyksiä. Nyt tämän valtion korkein johto esittää vakavissaan maailmanpoliisia, tuomaria ja pyöveliä sekä lainsäätäjää. Donald Rumsfeld vastasi Yhdysvaltain ulkoministeriössä suhteista Irakiin silloin kun ne teot tehtiin, joista Saddam nyt tuomittiin. Kaikki tämä ja paljon muuta oli Yhdysvaltain hallituksen tiedossa, kun se 1980 -luvun loppupuolella Rumsfeldin suosituksen mukaisesti jatkoi Saddamin tukemista ase- ja muun materiaalin toimituksin, ja mikä tärkeintä - poliittisesti. Entiseen tapaansa suurvalta kuvitteli pystyvänsä hallitsemaan kansainvälistä peliä, jossa se pelasi Irakilla Irania vastaan. Irakhan aloitti sodan Irania vastaan tismalleen saman kaavan mukaan kuin aikoinaan Neuvostoliitto talvisodan. Tuonaikuisten virallisten Irakilaisten selvitysten mukaan ammuttiin "Mainilan laukaukset", minkä jälkeen Irak katsoi olevansa oikeutettu täysimittaiseen sotaan Irania vastaan. Sitten hevonen riistäytyi ohjastajansa käsistä.Saddamin tuomitseminen kuolemaan oli siis varsin irvokas näytelmä. Väkivallan käytön tarkoituksena on sen kohteen vaientaminen, lyöminen. Siitä on kyse myös Saddam Husseinin osalta. Hän oli Kairon yliopistossa lakimiehen koulutuksen saanut varsin taitava poliittinen peluri. Yhdysvaltain hallitusten ja hänen yhteistyöstään voitaisiin sanoa, että siina kohtasivat "like minded people". Vaan loppujen lopuksi molemmillekin jäi "musta pekka" käteen.Eurooppalaisten hallitusten tuki Saddamille on jo toisen jeremiadin aihe.

    Soisi siis sen ruton leviävän hieman Saddamia etäämmällekin.

    VastaaPoista
  13. Kiitos uusiakin ajatuksia herättävästä täydennyksestä, Jukka!
    Loppupäätelmä: maassa maan tavalla, tuo niskasta hirttäminenkin.

    VastaaPoista
  14. Ainakin suuret kansanjoukot riemuitsevat Irakissa Saddamin kuolemantuomiosta. Ainakin minun on vaikeata ottaa perusteltua kantaa puoleen tai toiseen tässä asiassa. Irakissa vallitsee niin merkillinen väkivallan kulttuuri, ettei sitä täältä käsin oikein voi ymmärtää. Lehtitietojen mukaan Saddam surmautti vävynsäkin, kun houkutteli nämä maanpaosta takaisin valheellisin lupauksin.

    VastaaPoista
  15. Tunnettu anekdootti Simon Wiesenthalista kertoo, että hän kehotti tuomaria ottamaan vaa'an pois tuomioistuimen pöydältä, sillä kymmenien tuhansien kuolemasta vastuussa olevaa ei voi teloittaa kymmentä tuhatta kertaa.

    Silpomisesta: Ruotsi(-Suome)ssa oli vielä vanhaan hyvään aikaan tapana teloittaa teilaamalla. Hikipedia väittää, että menetelmä oli käytössä vielä 1800-luvun alussa. Maininta tuntuu yllättävältä.

    VastaaPoista
  16. Mietityttää ihmisoikeudet. Olen ymmärtänyt, että ne ovat, niitä ei anneta. Mutta tietysti ne annetaan siinä mielessä, että joku sanoo, että ne ovat. Ne ovat tai todellistuvat vain riittävien yhteiskunnallisten edellytysten vallitessa. Ja jopa oikeus elämään on vain suhteellinen: tässäkin kirjoituksessa ja kommenteissa pidetään oikeana, että sodassa hätätilanteessa saa toisen tappaa. Ja tietysti vihollisen. Aseiden puhuessa lait vaikenevat. Ilmeisesti Irakissa on sota ja Saddam on vihollinen joka tapetaan. Sitä vain kutsutaan oikeudeksi ja kuolemantuomioksi, koska siitä saa propagandaetua. Lopuksi: mukavaa näin tamperelaisena, että Tampere-talon kuva pääsi mukaan tähän asiayhteyteen.

    VastaaPoista
  17. Ad Katselija:

    Tampere-talon paikalla tapahtui pahoja asioita 1918 valkoisten hyökätessä Messukylän suunnasta.

    Istuin Aulis Aarnion kanssa talon kahviossa. Hänen uusi kirjansa "Tulkinnan taito" sisältää myös yhteenvedon "lain ja oikeuden erosta".

    Aseiden keskellä tuomarit vaikenevat.

    VastaaPoista
  18. Saddam on varmaan tuhannesti ansainnut kuoleman tekojensa puolesta; mutta kyllä kuolemanrangaistus jotenkin kylmää sydäntä. Lisäksi tuomioon täytäntöönpano hirttämällä on kuin tunkkainen tuulahdus pimeää keskiaikaa.

    Samalla teloittajat luovat itselleen mahtavan vihollisen, joka on marttyyriudessaan voimakkaampi kuin elävä Saddam olisi koskaan ollut.

    Tolkienin (älkää nyrpistelkö nenäänne) pätkä on muuten hieno kannanotto kuolemanrangaistukseen. Tässähän Frodo ihmettelee miksi Bilbo ei tappanut läpeensä pahaa oliota , Klonkkua, kun hänellä oli siihen mahdollisuus.

    "Frodo: Sääli ,ettei Bilbo pistänyt kuoliaaksi tuota viheliäistä otusta, kun hänellä oli siihen mahdollisuus.

    Gandalf: Sääli? Sääli pidätteli hänen kättään. Sääli ja armo.

    F: Tarkoitatko sinä, että annatte Klonkun elää kaikkien noiden hirmutekojen jälkeen. Se ansaitsee kuoleman.

    G: Ansaitsee! Epäilemättä. Monet niistä, jotka elävät ansaitsevat kuoleman ja jotkut kuolevat ansaitsisivat elämän. Pystytkö sinä sen antamaan heille? Älä sitten ole niin innokas jakamaan kuolemantuomioita. Eivät Edes kaikkein viisaimmat näe loppuun asti."

    Eli parempi olisi jos Klonkun annettaisiin elää....

    VastaaPoista
  19. Jotenkin kaunista, että juuri kun otin eteeni puhtaan sivun tätä kirjoittaekseni alkoi random-levynvaihtaja soittaa stereoista Haydnin Jousikvartettoa 77. C-duuri, "Keisarikvartetto."

    Se muutti minun mielialaani tätä kirjoittaessa ja astumaan pari piirua sivuun linjalta.

    Tämä tapahtuma on minusta irvokas.

    En sano, ettei Husseini olisi hirviö,

    Kuningas Jaakko, ja hänellä lienee ollut asiasta omakohtaistakin tietoa, sanoi: "Pelkuruus on julmuuden äiti. "

    Siinä on viisautta.

    Irakin diktaattoria ei tapeta sen vuoksi että hän on murhaaja, vaan siksi että hän on todistaja.
    Jos hän olisi oikeasti olisi ymmärtänyt oman asemansa, hän olisi voinut käyttää oikeusistunnot oikeaan puolustukseensa, kysynyt missä on tilaaja, kuka hyötyi ja kenen laskuun hän työskenteli.

    Nyt on aika, jolloin todistajista hankkiudutaan eroon.

    Jörn Donner taisi sanoa jotakin sen kaltaista kuin "Valta toteuttaa omia päämääriään ja käy hyväksyttämässä niitä - vaikka eduskunnassa".

    Tässä se taas on. Valta haluaa Husseinin verta, ja saa sen, nyt se hakee siihen sitten hyväksymisensä, eikä sen tarkoitus ole tuottaa oikeutta, vaan laillistaa veren vuodatus, todistajan vaimentaminen.

    Tämä asia on eräs keskeisiä asioita minun omalla blogillani ja palaan tähän vähän väliä.

    Demokratia ei ole mikään luonnon vakio. Muuttuva maailma kyseenalaistaa ne toimintatavat, oikeusperiaatteet ja poliittiset järjestelmät, joihin me olemme tottuneet.

    Yhdysvaltain historia on ollut ylväs ja se on jalostanut monet meidän nyt itsestään selvänä pitämät oikeusperiaatteet ja vapauskäsitteet, niin että me olemme voineet sitten taas sovittaa ne omaan kulttuurimme ja historialliseen taustaan.

    Mutta Yhdysvallat on myös suurvalta, imperiumi, ja toisaalta taas se muistuttaa monin tavoin kehitysmaata, sivistyksellisten ja taloudellisten vastakohtaisuuksiensa vuoksi.

    Minä olen pariin kertaan kirjoittanut taulukkolaskennasta.
    Se on muuttanut maailmaan kenties yhtä paljon kuin kalasnikov ja saatan kuvitella, että sillä on myös viimeisen viidentoista vuoden aikana tapettu yhtä paljon, tai kenties enemmänkin.

    Taulukkolaskenta on luonut uuden kvartaalitodellisuuden ja nyt hinta on ohittanut arvot, ja neljännesvuosikatsauksessa määritellään vapauden, ihmiselämän ja vakauden hinta.

    Tekijänoikeuslaki on osa tätä kokonaisuutta.

    Kyse ei ole erillisestä salaliitosta, vaan historian suunnasta.

    Minun on tehtävä jotakin mitä en halua.
    Nähtävä jotakin mitä en halua.
    Huominen.
    Vain tunnustamalla huomisen, voimme ottaa sen hallintaamme.

    VastaaPoista
  20. Minusta Saddamin teloittaminen on lähinnä poliittinen virhe, josta saattaa tosiaan seurata voittajille hankaluuksia.

    En osaa arvioida missä määrin enemmän Saddam ansaitsee valtion päämiehenä kuolemantuomion kuin monet muut sotaa käyneiden valtioiden päämiehen. Kaikki he ovat hirvittävässä asemassa, tekevät anteeksiantamattomia virheitä jne.

    Minusta Saddamin olisi pitänyt antaa elää elämänsä loppuun vankilassa, ja kirjoittaa, jos hän niin olisi tahtonut. Maailma olisi varmasti ollut kovin halukas ja oikeutettukin kuulemaan hänen käsityksensä historian kulusta. Nyt meiltä jää tämä näkökulma, tämän ihmisen todellinen sielu, hämärän peittoon. Minusta se on suuri menetys. Amerikan vihollinen numero yksi olisi voinut ehkä työpanoksellaan auttaa meitä, jotka olemme samassa asemassa kuin hän.

    VastaaPoista
  21. Yllättävän vähälle huomiolle on jäänyt millainen "sattuma" Husseinin tuomio on suhteessa Yhdysvaltojen vaaleihin. Riippumattomat tuomioistuimet... Enemmän metelin puuttuminen osoittaa sen, mikä helposti unohtuu: Yhdysvaltain demokraatit eivät muistuta Euroopan keskiluokkaa lainkaan niin paljon kuin luulisi. Heihinkin hirttotuomio vetoaa, tai ainakaan sen trophy-arvoa ei tohdeta kiistää.

    PS Catuluxelle: Tolkienille ei tulísi mieleenkään nyrpistää.

    VastaaPoista
  22. No entäpä jos hirttämisen sijasta Saddam olisikin tuomittu kivitettäväksi? Olisiko tällainen tuomio helpompi hyväksyä kuin hirttäminen? Entä kuinka paljon diktaattori saa murhata ja tappaa ihmisiä, ennen kuin hänelle itelleen voitaisiin hyväksyä rikoksistaan kuolemantuomio?

    VastaaPoista
  23. Saddamin kuolemantuomio tekee Saddamista marttyyrin. Se taas edesauttaa uusien sotien syttymistä. Sota on suuri työllistäjä ja muutenkin erittäin hyötyisää taloudellisesti.

    Suru painaa vaa´assa vähemmän kuin raha.

    VastaaPoista
  24. "Tuomioon täytäntöönpano hirttämällä on kuin tunkkainen tuulahdus pimeää keskiaikaa".

    Nürnberginkin kuolemaantuomiot toteutettiin hirttämällä, tai ainakin osa niistä, olen nähnyt tästä arkistofilmiä.

    VastaaPoista
  25. Merkittävää on, että uutisoidaan, millä tavalla Saddam kuolee. Kai yleensä vain sanotaan: Tuomittiin kuolemaan.

    Hirttämiseen liittyy (lukijassa) kavahdus, puistatus; tunnereaktio on väistämätön.

    (Eikä kukaan meistä tiedä, olisiko kuolema helpompi vaikka ammuttuna kuin hirtettynä, sähkötuolissa, myrkkyruiskeella. Voimme vain arvailla.)

    VastaaPoista
  26. Hämmentävää oli Bushin lausuma, jossa kuolemantuomiota ylistettiin Irakin demokraattisen kehityksen riemuvoitoksi.

    Alatyylin julkaisuissa bush tarkoittaakin vallan muuta - lets enjoy your bush my dear. Karkea ilmaisu suomeksi alkaa V kirjaimella.

    VastaaPoista
  27. Soon muuten tasan noin. Jos konklaavi viisaita miehiä pohtii pitkään - onk toi pykälien mukaan tapettava vai ei - niin soon suurempi murha, kuin joku pikaaistuksissaansa teköö - vaikka kauhavalla. Mora muuten vie voiton äänenvaimentajapuolella. Kauhavalainen tuloo hyvänä kakkosena.

    PS: en jää Saddamia kauhiasti kaipaamaan ja perintökin olisi kiva.

    VastaaPoista
  28. Juridisesti tunnetaan ennaltaehkäisevä käytäntö, jossa rikoksen suunnittelusta voi jo saada tuomion. Kuinka ennaltaehkäisyä voisi soveltaa kun on kyseessä jonkin valtion johtaja, joka (tietämättään) suunnittelee armeijansa avulla kansanmurhaa? (Siis joko oman kansan tai toisen kansan). Rikoksenteko välineetkö pitäis tuhota ja päiväsakkoako vielä kaupan päälle? Vai pitäiskö mahdollista hirttosilmukkaa ujuttaa vielä lähemmäs kaikkien johtajien tietoisuutta? Entäs pyövelien?

    Toiset ihmiset eivät puhu kuin väkivallan kieltä, mutta on syytä erottaa nokitteluräyhääminen eli omien rajojen puolustaminen varsinaisesta riidan haastamisesta. Tällöin on syytä muistaa että haukkuva koira (eli raivoava ihminen) ei pure, paitsi vaan silloin jos ärsytetään yli suvereenisuuden rajan. Saddam halusi määritellä suvereeniteettinsa, mutta polttoaineita ahneesti imevät jenkkiautot ja heidän johtajansa määrittelivät kylmän "rauhallisesti", ettei Saddamilla saanut olla suvereeniteettia oman maan öljyn omistuksen suhteen.

    Kenen puolella lopulta sitten oli oikeus?

    Saastuttavien yksityisautoilijoiden ja heidän uraaniammuksia kylvävien pommikoneiden vaiko maanläheisesti räyhäävän sapelinkalistelijan?

    VastaaPoista