Sivun näyttöjä yhteensä

18. marraskuuta 2006

Casino Royale


Westön romaanissa pirtukuninkaat istuvat tässä salissa punomassa juonia. Sitten valmistuu hotelli Torni. Mutta tässä on meri ääressä ja erittäin paljon parempien ihmisten kaupunki ympärillä.

Kulosaari oli muinoin oma yhdyskuntansa. Muistan lainhuuto- ja kiinnitysasiain pöytäkirjasta tuomiokunnan nimen, joka oli lyhyt ja naseava: Espoon kunnan, Helsingin pitäjän, Munkkiniemen taajaväkisen yhdyskunnan, Haagan kauppalan, Oulunkylän kunnan ja Kulosaaren huvilakaupungin kihlakunnanoikeus.

Noin se meni ennen sotia. Ja siinä oli samalla lista kaikista maan kunnallisista yksiköistä. Kulosaaren valtuustossa oli eräässä vaiheessa korkeimpien oikeuksien jäsenillä määräenemmistö.

Nämä eilen mainitsemani kustannusliikkeiden johtotehtävissä toimivat kaksi naista ja yksi mies ovat kuin ovatkin Kulosaaren yhteiskoulusta samoilta luokilta ja sikäli kuin saatan tietää, eivät mitään vallan merkillistä lähtöä, sukua tai taustaa.

Reenpäistä olen kirjoittanut silloin tällöin erikseen. Heistä ei voi sanoa samaa; erikoista oli. Sotien välisenä aikana he ja Erkko edustivat vähän väliä unohdettua Suomea, sitä joka näennäisesti tuhoutui sodissa ja sotien jälkeisessä politiikassa, mutta voitti silti. Nimittäisin heitä kernaasti patkuleiksi, mutta kukaan ei tunne enää sanaa. - Porvarilliset liberaalit? Ainakin eilen valssahdellut Heikki Reenpää kertoo muistumissaan, että hänen isänsä työhuoneessa tupakoivat Ståhlberg, Ryti, Kivimäki ja nämä tällaiset.

Asia on tähdentämisen arvoinen, koska media oli meillä tuollaista. WSOY:n vanhoillisuuttakin on tapana liioitella. Julkaisivat ne sotien jälkeen oikein ajattelevien piirien kauhuksi "sopimattoman" Sinuhen ja "häpäisevän" Tuntemattoman.

Lieneekö sitä WSOY:tä enää olemasssa, en tiedä. Hiukan pelkään.

Otavasta ja juhliaan viettäneestä Leenasta voi vapaasti kirjoittaa, koska se ei ole oikein yhtiö, vaan perheyhtiö, joka siis ei ole arvopaperimarkkinoiden vanki. Huhu kertoo että yhtiö menestyy. Samaa sanoivat eilen Ollila ja Lipponen.

Otavan kirjallinen osasto kietoutuu Helsingin Sanomien kulttuuriosastoon jopa sukulaissuhtein. Se on huvittavaa maailmassamme, jossa esteellisyydeksi hallinnossa luetaan varsin mitättömiä asioita. Mutta yksityinen kulttuuri ja sen sisältämä viihde on omalakista.

Retorinen kysymys: miksi tällainen suoramainos blogissa?

Retorinen vastaus: aina kun kysytään, miten Suomi aikoo selviytyä jatkossa monikansallisilla markkinoilla, sanon että kielemme suojelee meitä ja että Ruotsi on varoittava esimerkki. Ruotsissa Otavaa komeamman ja pidemmän historian haltija Bonniers ei ole enää pariin vuosikymmeneen ollut se aitoakin kiintymystä kirjallisuuteen heijasteleva yhtiö, jollaisena se tunnettiin kerran. Keski-Euroopasta, Englannista ja Yhdysvalloista "laatukustantajat" ovat lähes kadonneet - Gallimard saattaa olla poikkeus.

Synkissä tulevaisuuden povauksissani näen kansallisen sanomalehdistön jo joutuneen kiipeliin. Kirjankustannustoiminta jää.

Tämä on yhdistelmä kirjallista ja filosofista vakaumusta. Kuten yksilö, yhteisö ajattelee kielessään. Kirjallisuus on sen prosessin epäluotettava mittari. Kirjallisuutta ilmestyy sivu suorien taloudellisten laskelmien - sellaista kuin esimerkiksi Westö, joka tosi näyttää menestyvän, ja ne aika lukuisat pienet kirjat, jotka ovat vain hyviä mutta eivät suosittuja.

En uskottele kirjankustantajien huutavan onnesta vähälevikkisille kirjoille, en vaikka olisivat Kulosaare yhteiskoulusta. Verrattuna esimerkiksi valtion kulttuurihallintoon eli siis opetusministeriöön, ja tekijänoikeusjärjestöihin eli sellaisiin kuin Teosto, tilanne on kuitenkin verrattoman hyvä. Ja lisäksi meillä on teatteri ja elokuva ja ooppera.

Hätkähdyttävintä on kuitenkin käydä vanhana 50-vuotispäivillä. Siinä ei voi olla näekmättä, että tämä perinne jatkuu ja että paikat vilisevät nuoria ihmisiä, jotka ovat asettuneet tekemään tätä työtä.

Kukaan tietty ihminen ei voi sanoa pelastaneensa tai ratkaisevasti auttaneensa kirjallisuutta. Otavan ja WSOY:n pelastajia niiden vaikeissa vaiheissa alkaa olla riviksi asti, ja sitten tietysti nämä omistajat.

Mutta ei se ole koskaan yhdestä tai muutamasta ihmisestä kiinni.

Jälleen kerran päädyn Lovejoyn uudelleen puheeksi ottamaan antiikin ideaan - olemisen pitkä ketju, the great chain of being. Kuulua ketjuun, kestää ja katketa, vaipua pohjaan.

Voilà.

17 kommenttia:

  1. Patkuleista.
    Patkuli on sana, jota olen käyttänyt joskus kun olen puhunut pienyhteisökulttuureista.

    Omassa suvussani "patkuli" on ollut aika paha haukkumanimi, tarkoittaen omanvoiton pyynteistä selkäänpuukottajaa ysi petollista ystävää.
    Heti tulee muutama mieleeni.

    Poikani äidin suvussa Patkulit on etäisiä esiäitejä ja sanan käyttäminen haukkumanimenä oli aivan vieras.

    VastaaPoista
  2. Kielen suojasta.

    Minä mietin tätä kielensuojaa.

    Kuinka kauan sitä riittää?

    Nuori sukupolvi ostaa kirjansakin vieraskielisenä.
    Sen verran mitä minä olen asiasta keskustellut mm. verkkoyhteisöissä, poikani ja hänen kavereittensa kanssa, suomenkielistä kirjallisuutta ei juurikaan osteta. Tietyn näköharhan kyllä voi aiheuttaa se, että poikani kävi koulunsa englanniksi, mutta pidän suuntaa kuitenkin selvänä, suomi väistyy.

    VastaaPoista
  3. Ad Petja:

    Patkul oli 1600-luvun lopun manpetturi, joka vehkeili liivinmaalla. Hänen nimensä palasi poliittiseen kielenkäyttöön samalla tavalla kuin "noske", joka oli spartakistikapinan kukistaja Saksassa ja perusdemarin haukkumanimi.

    "Patkuli" esiintyy yleisesti teksteissä ja kaunokirjallisuudessa "Plootuvuoren " (K.J. Ståhlbwerg) kannattajien ja muiden epäisänmaallisten tahojen haukkumanimenä.

    VastaaPoista
  4. Ei nimi miestä pahenna: Aatos suhtautuu ajatukseen kuten tuulahdus tuuleen, matkanen matkaan.

    Lasitalon HS on Hotelli Tornissa majaillut Valvontakomissio tässä ajassa.

    Saahan sitä poikaset kuunnella, naureskeli pääkirjoitus kokoomuksen Korvat- kampanjalle, realiteetit lyödään pöytään hallitusneuvotteluissa.

    Tärkeintä on oppia erottamaan ne asiat joista ei voi ennen vaaleja puhua, niistä, joista voi kansalle kertoa, muistelee Mauno Koivisto 60-luvun edellytyksiä politiikassa menestymiselle.

    VastaaPoista
  5. Mainiosti muuten Norman Mailer "Porton haamussaan" toi esiin sen, kuinka CIA:n konehuoneessa oli aikoinaan paljon taustaltaan sitä "oikeaa amerikkalaista", Ivy Leaguen käynyttä Mayflowerilla siirtotyöläisiksi tullutta, jotka saattoivat kutsua pomojaan "third cousineksi" tms. Oman flavourinsa olivat Mailerin USA-dekonstruktiossa päässet tähän noblessiin ruiskaisemaan vain juutalaiset. Operatiivisessa portaassa sitten huseerasi näitä Keskilännen Bible Beltin uskovaisia, tarmokkaita mutta yksipiippuisia antikommunisteja.

    Eikä Cosa Nostraankaan jäseneksi kellä tahansa ollut asiaa.

    VastaaPoista
  6. Tämän mainitun maanpetturi eversti-varakenraalikuvernööri von Patkullin veljen jälkeläisiä on tuo kaveri joka kävi isänpäivänä tekemässä mulle sveitsinleikkeitä.

    Minä mieluusti lukisin sen, mitä eri-ikäiset ihmiset pitävät niinä kulttuurin yhdistävinä tekijöinä, jotka he kokevat jakavansa oman ikäluokkansa kanssa, ja ennen muuta niinden ihmisten kanssa, jotka ovat säilyneet lähipiirissä vuosien ylitse?

    VastaaPoista
  7. petja:

    Säilyykö ihmiset Suomessa lähipiirissä vuosien yli? Muutenkin kuin hyväksikäyttötarkoituksessa?

    Monille yhteisiä hetkiä ovat vain ristiäiset, rippi, häät ja hautajaiset. Siellä voi varmistaa ettei muilla mene itseen verrattuna liian hyvin. Veri on vettä sakeampaa.

    Kaikkein pahimpia ovat 70-luvulla syntyneet poliittiset kaverisuhteet. Ne ovat vertakin sakeampia.

    Tähänkin tarjoaa helpotusta Camus: "En ole vetäytynyt sivuun siksi että olisin muita parempi, vaan koska en koe olevani heidän odotustensa mittainen. Sitä petosta en voi sietää"

    VastaaPoista
  8. Vai tuollaista...

    Toivoa sopii, että noissa suurissa ja säihkyvissä juhlissa, 2000-luvun bakkanaaleissa, juotiin sitä aitoa ainetta, joka takaa myös aidon ilon. Siis shamppanjaa??

    Ettei vain KalvinistiKemppinen , p.m. Vanhasen tyyliin, viinin riemuista mitään ymmärtämättömänä ilonpilaajana, ollut vaatimassa jokaisen juhlijan lasiin sitruunamehua ??

    VastaaPoista
  9. Kommentoin Petjan epäilyjä suomen väistymisestä englannin tieltä. Suomen kieli voi paremmin kuin koskaan. Sitä käytetään monipuolisemmin ja laajemmin kuin ikinä ennen. Jos suomen kieli olisi väistymässä, se tarkoittaisi sitä, että sen käyttö vähenisi. Esimerkiksi virallisen kielen asema Euroopan unionissa takaa kuitenkin sen, että näin ei ole käymässä - päinvastoin. Kiinnostus suomen kieltä kohtaan on kasvanut, vaikka toki sitä ei vieraana kielenä vieläkään liiaksi opiskella. Suomen kieli ei ole siis hiipumassa eikä rappeutumassa.

    Väite siitä, että "nuori sukupolvi" ostaisi kirjansa vieraskielisenä, ei pidä kokemusteni mukaan paikkaansa. Suomalainen kirjallisuus voi aivan hyvin ja nuoretkin lukevat sitä.

    VastaaPoista
  10. Ad omnia:

    Oikeastaan Jarkkoni otti esiin sen näkökohdan, joka minulla oli mielessä.

    Olen fanaattisesti sitä mieltä, että ihminen ajattelee jollain kielellä ja että kielen taju on siis perustava jopa ympäristön hahmottamisen kannalta. Kielen taju ei voi olla sama asia kuin kielellinen ilmaisukyky.

    Nämä kotimaiset kustannusliikkeet tulevat jotenkin toimeen julkaisemalla suomenkielistä kirjallisuutta. Tietenkin se on osittain näennäistä, Otavan kassavirta on tietenkin Yhtyneet Kuvalehdet ja siellä mm. Tekniikan maailma. Mutta silti - tietämäni mukaan suomenkielinen kauno ja yleinen kirjallisuus on nippa nappa omillaan, ja sehän on merkittävä asia.

    Englanniksi lukemisesta oma käsitykseni on, että uskomattoman harvat ihmiset osaavat kuitenkaan lukea oman fakkinsa ulkopuolelta kirjoja englanniksi. Tarkoitan korkeasi koulutettuja.

    Aikaisemmin vähän ihmettelin, kun katsoivat pitkään, ja olen siksi lakannut suosittamasta englanninkielisiä romaaneja ja vastaavi. Luullakseni tosiaan hyvin harvat saavat niin hyvin selvää normaali romaanista, että lukeminen olisi hauskaa. Normaalilla tarkoitan tässä yhteydessä konstailematonta - Hemingwayn tyyppistä, en Faulknerin tyyppistä.

    Taannoin kaupittelin verkkoteoriaan liittyviä kirjoja ja kosmologisaa tuttavilla. Ei onnistu. Terminologia on liian vaikeaa. Onneksi meillä sattuu olemaan hirmuisen hyviä fysiikan perusteista ja tähtitieteestä kirjoittavia asiantuntijoita, kuten Envall ja Valtaoja.

    VastaaPoista
  11. Juttelin erään asiaan perehtyneen kanssa kerran tästä ajattelun kielestä ja hän sanoi ettei voida osoittaa sitä, että ihminen ajattelisi jollakin kielellä, mutta kiistatonta kuulemma on se, että se kieli mitä ihminen käyttää, vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja tapaan millä ihminen käyttää aivojaan, aivan konkreettisesti. Näissä monderneissa aivojen kuvaustekniikoissa, jossa saadaan näkymään ajatteluprosessi, ei, jos oikein ymmärsin, voida erottaa ajatteleeko tietty ihminen englanniksi vai xhoksaksi, mutta voidaan löytää eroja, joista voidaan päätellä että nämä ovat todennäköisemmin englannin puhujia kuin nämä toiset.

    Ymmärsin näin, että suomen ja japanin puhujat puistuttavat enemmän toisiaan, kuin englannin ja japanin, tai englannin tai suomen puhujat, mutta englannin ja vaikkapa italian puhujien tavassa ajatella ei olisi mitenkään merkittävää eroa.

    Näin kieli ikään kuin leimaa käyttäjäänsä, vaikka ei voitaisi sanoa, että ajattelu tapahtuisi millään tietyllä kielellä.

    Itse olen lievästi synesteettinen ihminen, ja minä koen ajattelevani, en aina, mutta joissakin kohdin ja tilanteissa eräänlaisilla kolmiulotteisilla palapeleillä. Minulla on tästä aiheesta kirjoitettuna valmis teksti blogiini, jahka saan taas tuon toisen kovalevyn kiinni koneeseen.

    Ajattelussa on muutoin mielenkiintoista se, että älykkäät ihmiset ajattelevat vähemmän kuin ns. tyhmät. Älyssä näyttäisi olevan kyse tavasta luokittaa ja ryhmittää tietoja.
    Olen jollakin luennolla verrannut älykkään ihmisen toimintatapaa hakemiston käyttämiseen.
    Tyhmä, jos näin tässä saa sanoa, ikään kuin aloittaa joka kerran, joka asian kanssa kirjan alusta.

    Älykäs ihminen ikään kuin järjestää informaation matriisiin, ja kun hän etsii päästään punaista sukkaa, hän katsoo matriisista sukat ja riviä punainen.

    Vähemmän älykäs alkaa selaamaan alusta, vaatteet-hatut-paidat-takit-sukat....

    Kolmas mielenkiintoinen kysymys tässä on monikieliset lapset. Luin vuosia sitten kanadalaisesta tutkimuksesta, joka oli tehty Kanadassa, Kataloniassa ja Elsassissa. Jos lapsi elää aktiivisesti kodissa, jossa käytetään useampia kieliä, todennäköisyys sille, että hänestä tulee kirjailia on huikeasti suurempi kuin yksikielisessä taustassa ja kielivähemmistön lapsissa on enemmän taiteilijoita, keskijöitä ja homoseksuaaleja, kuin väestössä keskimäärin.

    Jos meidän ajattelumme muotoutuu meidän kielemme myötä, on ymmmärrettävää että omalla kielellä omaksuttu tieto asettuu herkemmmin ihmisen tietovarastoihin ja meidän on helpompi luokitella, asettaa matriisiin, meidän äidinkielellämme omaksuttu tieto-

    Tämä keskustelu sai minun ajattelemaan taas eräästä vinkkelistä omaa kyvyttömyyttäni oopia vieraita kieliä ja sai minut ajattelamaan myös toista vammaani uudella tavalla.

    Kiitän yhteisöä sparrauksesta.

    VastaaPoista
  12. Petjan viimeisestä kommentista sen verran, että muistaakseni Sartre oli kotoisin Alsacesta. En nyt ole 100% varma siitä, mutta taisi olla hänen kirjassaan nimeltä Sanat, jossa hän puhui lapsuudessaan.

    Elias Canetti puolestaan oli siitä Tonavan mutkasta jossa puhutaan varmaan vähintään kymmentä kieltä. Valitettavasti hänenkin lapsuutensa maisemien yli sittemmin armeijat marssivat.

    Luulen että armeijoiden kykyä sekoittaa kieliä ja varsinkin estää kieliä kehittymästä ei voi verrata minkään yksittäisen valtion syrjimiskäytäntöihin.

    Sen näkee erittäin selvästi II maailmansodan jälkeisestä Euroopasta ja selvimmin n.k. Jugoslaviasta, joka tosin oli jo olemassa I maailmansodan jälkeen, muistaakseni.

    En minäkään ole suomen kielestä huolissani, mutta kylläkin sen vähittäisestä rappeutumisesta, typerryttävistä kielioppi- ja tyylivirheistä joita näkee niin kauno- kuin tietokirjallisuudessakin.

    Surullinen olen siitä, että Karjalassa sekä suomi että karjalan kieli ovat aivan ilmeisesti loppumassa. Se alue olisi tuossa lähellä ja ihmisten pitäisi saada puhua toistensa kanssa rajan yli.

    Nyt se on tehty vaikeaksi ja kalliiksi.

    VastaaPoista
  13. "Onneksi meillä sattuu olemaan hirmuisen hyviä fysiikan perusteista ja tähtitieteestä kirjoittavia asiantuntijoita, kuten Envall ja Valtaoja.



    Markku Envall-aforistikko??

    Enqvist Kari, kosmologi + lisäksi terävä kirjoittaja ja uskovaisten kiusaaja?

    VastaaPoista
  14. Ad Catulux:

    Yritän kalvinistina välttää huomauttelemasta muiden pahosita tavoista ja huolehtia omistani. Seisoin Donnerin kanssa merituulessa, tupakalla siis. D. voihki, että viinaa tarjotaan kitsaasti.

    Palauttelimme lämpimiksemme mieleen muistoja voiman päiviltämme. Ajoin sen mokoman asioita 60- ja 70-luvulla. Niissä riitti ajamista.

    VastaaPoista
  15. Ad Ripsa:

    Sartre oli myös Berliinissä nuorena yliopistonlehtorina - hänhän oli elsassilaisena myös sukua Albert Schweitzerille, vaikkei sattuneesta syystä tehnyt numeroa siitä. Berliinissä hän kopsasi ennen kaikkea Husserlin filosofiaa, jonka esitti sitten omana keksintönään.

    Canetti ja hänen muistelmateoksensa on jotain niin loistavaa, etten käsitä, miten Ruotsin akatemia ymmärsi antaa hänelle Nobelin. Muistaakseni hän jonkin vanhempiensa oikun takia kävi koulua englannissa niin että hän oppi vaikka kuinka monta kieltä kakarana.

    Euroopassa oli ennen vanhaan kaksi sivistynyttä kaupunkia, Viipuri ja Krakova.

    VastaaPoista
  16. Ad Petja Jäppinen:

    Olen jo kuullut huhuja, että me olemme lyömässä tällä porukalla maan kirjallisuuslehdet laudalta.

    Tietosi aivoista taitavat olla oikeita. Alhon tunnen vain ohimennen, mutta hänen nuorissa tohtoreissaan on tuttua väkeä. Kuuntelen itsekin silmät suitsirenkaina heidän tarinoitaan.

    VastaaPoista
  17. Haeskelin merkitystä sanalle patkuli. Googlella tuli mm. 600 sivuinen pdf-julkaisu, jossa lausuma: Tämän teoksen kopioiminen on tekijänoikeuslain (404/1961, muutoksineen) mukaisesti
    kielletty ilman tekijän lupaa.
    Olisi kiva, jos tuollaista haluavat teksivät jonkun systeemin, jolla se lupa pyydettäisiin ja annettaisiin, ennen kuin teos on kopioitunut välimuistiini.

    VastaaPoista