Sivun näyttöjä yhteensä

11. syyskuuta 2022

Jääneitä perunoita



 

Otsikko tarkoittaa yli jääneitä keitettyjä perunoita, jotka kuoritaan ja paistetaan pannulla, mahdollisesti sipulin kanssa. Nimitys voi olla oman lapsuuden perheeni perua. Minusta ne ovat hyviä.

 

Sellaista kummaa kuin paistettu muna, esimerkiksi perunoiden kanssa, ei varhaisina vuosinani juuri esiintynyt. Kananmunat olivat arvoesineitä. Sitä vastoin perunoiden sekaan saatettiin silputa Suomi-makkaraa, jos oli. Herrasväessä syötiin kuulemma Erikois-Suomi-makkaraa, joka lienee ollut aika samanlaista kuin lukijoiden kenties muistama HK-sininen, jota voi olla vieläkin myynnissä.

 

Jostakin lähdeteoksesta ymmärsin, että broileri on Suomessa myöhäinen keksintö. Wikipedian hiukan sekavan oloinen artikkeli kertoo, että äärimmäisen lihaksikkaan kanarodun edustajat, joita ei pidä sekoittaa munijakanoihin, tulivat kauppoihin 1970.

 

Meilläkin täällä etelän laulumailla syötiin vielä joskus kanan isoäitiä. Siinä li keittämistä, eikä tulos tahtonut olla erikoinen. Se oli kuitenkin hyvä, ettei se maistunut miltään. 

 

Teollisesti marinoidut kanan suikaleet tulivat 1985. Täsmällisiä tietoja on varmaan helposti saatavissa. ”Punainen liha” on väistymässä. Ennen sellaista varottiin, koska haluttiin kunnolla riippunutta, tummanpunaista. Nyrkkisäännön mukaan parhaan pihvin sai hiukan pahentuneen näköisestä fileestä.

 

Jonkin kerran olen saanut kustantajaherrojen pöydässä lautaselleni viiriäistä. Sen kanssa on ihmeissään samalla tavalla kuin monet rapupöydässä: onko tässä jotain syötävää? Muistelmien mukaan ravut olivat pikkupoikien suosiossa. Tyhmät herrat nimittäin ostivat niitä ryypiskelyn lomassa syötäväksi ja jopa maksoivat niistä kiiltäviä kolikoita.

 

Kunnanlääkärit ja apteekkarit jahtasivat jäniksiä. Ajokoira ei ollut mikään harvinaisuus, ja erikoisen onnistuneen koiran muotokuvan saattoi nähdä omistajan seinällä. En jaksa muistaa, olenko syönyt jänistä. Mielikuvani on, ettei pupussa ole juuri mitään syömistä, toisin kuin kanalinnuissa; tädin miehellä oli tuttu ajatus, että aina sitä mieluummin on jossain muualla kuin kotona, joten seinällä naulassa riippumassa näki joskus teeren tai metson. 

 

Lapualla ihmeteltiin, että jotkut jaksoivat ahdistella mitättömiä peltopyitä. Mutta sanonnan mukaan myös pyy on ryyppäämisen syy.

 

Tunnen livenä useita henkilöitä, jotka metsästävät, koska osaavat ja pitävät puuhasta. Monipuolisen historiallisen mullistuksen, etenkin metsänkäytön tapojen vuoksi hirveä saa nykyisin jopa kaupasta, ja sangen monella on sitä pakastimessa. Koska osallistun ruuanlaittoon vain passimiehenä, tyydyn toistamaan tiedon, että marinointi on oleellista. Huolimattomasti valmistettuna hirvi ei mitenkään ihmeellisen hyvää.

 

Edelle kirjoitetusta kävi jo ilmi, että tänäänkin aiheena on kirjallisuus. Tarkemmin kirjoittaen en kuitenkaan raatsi mainita nimeä. Luin vain jotakin ja otin katsoakseni suositeltua kirjaa. vihje oli väärä tai ainakin minulle soveltumaton. Kokemus kiitetystä kirjasta toi mieleeni syömisen. Teksti oli kuin eilistä kaurapuuroa alumiinilusikalla suoraan kattilasta syötynä tai ainakin suuhun pantuna.

22 kommenttia:

  1. Kulinarsismista viis' nyt siis, ainakin viittauksen Hj. Nortamon Uusia raumlaissi jaarituksia Erinomane lindkoerin puoleen on havaittavissa, myös Eränkävijän tietokirja Tapiolan voi havaita. Sepä joka ei olekaan pökkelöä työtä, divareissa sitä näkee ja kokoonkin kenties saa jos vaan viitsii etsiä osat. Kuvitus on laatuisa eikä ruoanlaittoreseptejä ole montaa, sisältö on hankintakeinoihin keskittynyt ja siten raskaasti alkutuotantopainotteinen.

    Tulisikin olla sellainen tosituottajalle kiitos -palkinto että täyden pakastimellisen keränneelle / metsästäneelle plopsahtaisi jokin kiva pieni prenikka. Vastaavasti asemakaavoitetulla alueella puun alle jätetyt pudonneet puutarhatuotteet saisivat paheksuntaa ja kuvan Hyi häijyä haaskuuta -palstalle paikallislehteen. Vapaaehtoisista kuvaajista ei olisi pulaa kunhan koordinaatteja ei tarkennettaisi kaupunginosaa lähemmin.

    Pienporvarillinen pieteetti on hilpeä ja tepsivä keino asuma- ja elinpiirin viihtyisyyden vaalimiseen.

    Prinsessoiden keittokirja ja Kortiton ruokako nämä lähteet olivat tässä lystissä? Ellei ollut sitten Sveitsin lomakohteet villapuserossa ja sandaaleissa?

    Tienvarsiravintolan pikakokki otti loparit kun samana aamupäivänä tilattiin kuudes puoliraaka kanan rintafileepihvi, eikä se kuulu tähän ollenkaan, oikein havaittu, hyvä.

    Pulled pork onkin muuten sivumennen aivan oivallista ja kelpoisaa joskin hönttiä hupaa koska entsyymikäsittely on varsin halpa kikka uuslihan nimikkeitä tuprautteleville vikkelyysvohkimiskauppaa harjoittaville huiputtajayrityksille.

    VastaaPoista
  2. Meillä ylijääneet perunat olivat tähepottuja. Paestettuina parraita panipa sekkaan mitä tahansa. Nykyisin voi myös mikrossa lämmäyttää ja syyvä niinkö eilenkin vaekka pyykastikkeen kera. Viirijäesistä en ole ies unta nähny.

    "Joka keetetyn paestaa, se makkeimman maestaa" virnisti äetvaenoo kun tähteeksi jäänyttä kaurapuuroa valurautapannulla voissa käristi. Hyvvee olj koska aenaenen oli näläkä vieraanamme. Ja vaikka ei olisi nälkäkään, niin ei se pahaa ole vieläkään: olen paistanut. Pannaritaikinaankin ylijiänyt puuro kannattaa ennemmin sekoittaa kuin kompostiin.

    Jäniksessä on paljonkin syötävää vaikka ei mitään herkkua olekaan. Mutta kun marinoi kuten hirvenkin lihan vaekka keskikaljassa, paistaa ja laittaa oikein tömäkkään sipulikastikkeeseen, niin johan vaen passoo näläkästä sen jäläkkeen huastattoo. Reseptejä maittavaan jänisateriaan löytyy kyllä minultakin moniaita. Keväällistä, pajunkuorilla talaven eleskellyttä kiimajänestä en kyllä suosittele muuta kun siihen vihonviimeseen näläkään.

    Isä vehnästeli hyvinä riistasyksyinä, että meillä se on monipuolinen ruokavalio: Uamijaeseksi syyvään ukkoteertä ja illalla pistellään sitten sen akkaa.

    VastaaPoista
  3. Kyllä jäniksessä syötävää on, isä ja veljet niitä toivat usein metsältä ja äiti teki niistä mainiota pataa kuten riistalinnuistakin. Niin hyviä kastikkeita en ole sen jälkeen maistanut. Sitä olen aina ihmetellyt, miksei koskaan ollut lehtokurppaa, venäläisissä romaaneissa se mainitaan usein, ehkä se on siellä tavallisempi. Jos se koosta oli kiinni, niin syötiinhän sitä pyitäkin. Ranskassa oli pojan 5-vuotispäivillä viiriäisiä ja pieniä raatoja ne olivat, kun riippuivat keittiössä jaloistaan, kaksi kullekin ja meitä oli 13. Isommalle joukolle tarjottiin vain pissaladièriä ja kakkua seisaaltaan syötäväksi. Se edellinen on sipulipiirakkaa, jossa on makeaksi haudutettua sipulia, anjovista ja oliiveja koristeena, tavallista katuruokaa Nizzassa, helppoa ja halpaa. Ranskassa muuten on Lidlilläkin tuoretiski ja siellä mm. nyljettyjä kaneja.

    Muistan, kun äiti kyni linnut, sitten ne kärvennettiin avotulella ja paistettiin, ehkä vähän läskiä mukana, maustettiin ja keitettiin nesteessä padaksi. Kivipiira otettiin muistaakseni talteen ja maksa.

    Kanoja minäkin olen keittänyt 60-luvulla, mutta sitten tuli pakastebroilereita, jotka sulatettiin ja leikeltiin pataan sopiviksi paloiksi. Hienoimmillaan ne saattoivat muuttua viinikukoksi, simsalabim! Paistettiin myös kokonaisina uunissa, nykyisin harvemmin. ruuanlaittotavat muuttuvat aika nopeasti.

    Lapsuudessani ei hirviä ollut Savossa, nyt sielläkin pidetään hirvijuhlia. Minä saan joskus ystävältä hirvenlihaa, ja kyllä se on maukasta, kun panee mukaan vähän pekonia. Onkohan sielläkin jo peuroja? Täällä niitä on vaivaksi asti, ja susilla onkin runsaat apajat. Jonkun riistakameraan täällä päin oli tarttunut seitsemän sutta! Kunnon lauma, joka vain lisääntyy. Oli jossain lampolassakin käyty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, ei ollut 5- vaan 50-vuotispäivät!

      Poista
    2. Eija näköjään majailee samoilla lounaisilla rintamailla kuin eiliset mökkivieraanikin, sillä myös he päivittelivät siellä päin liikkuvaa seitsemän suden laumaa!

      Onpa aikoihin eletty, sillä viimeksi iso susilauma on esiintynyt näin etelässä Seitsemässä veljeksessä.

      Poista
    3. Suomalaiset, tuo maailman luonnosta vieraantunein kansa.

      Poista
    4. Jatkettaessa nykyään muodissa olevalla janalla jossa kohtuuttomia kurttulehtiruusun kitkemispäätöksiä nypertelevien pikkubyrokraattien työn teeskentelyn tuloksia ei edes ymmärretä nauraa on ehkä tulossa jonkin verran citykettujen ja citykanien välisiä sosiaalisia suhteita valvontakameroiden avulla kerättyyn tietoon pohjaavia väitöskirjoja. Luonnosta vieraannutetummaksi on vielä tehtävää, omakotitaloasumisen kieltäminen olisi tepsivä keino. Metsästyshän on matalaotsaisten rikollisten hallussa jo nyt mutta hyvien puoli on tästä onneksi tietoinen ja piankos mokoma metsissä hortoilu saadaan kuriin paikkatietoja käyttäen ja kännykkäpakon avulla. Turvalliseen liikkumiseen riittää luontolivekamera ja hierova tuoli.

      Poista
    5. Mitä tekemistä omakotitaloasumisella on luonnon kanssa? Omakotitontin enemmän tai vähemmän keinotekoinen nurmikko kurtturuusupuskineen mitään luontoa ole.

      Poista
    6. Tiettävästi Suomessa ei ole tehty ainuttakaan viranomaispäätöstä, jolla joku olisi velvoitettu kurtturuusun tai minkään muunkaan vieraslajin poistamiseen.

      Poista
    7. Kuuluuko ihminen luontoon? Tulisiko poistaa vieraslajina?

      Poista
    8. Lehtokurppaa tuskin kukaan nälkäänsä pyytää, varsinaista syötävää kurppa parassa on lähinnä täkkälihojen verran. Linnun suuri suosio Keski-Euroopassa ja Briteissä (ja kai sitten myös ainakin 1800-luvun Venäjällä) perustuu sen haastavaan metsästettävyyteen: höyhenpuku sulautuu täydellisesti maastoon, lentoon lähtö on ällistyttävän nopeaa ja varsinainen lentorata niin ikään ällistyttävä (lintutieteellisin termein "lento on heittelehtivää"). Saadakseen kurppasaalista metsästäjän on siis oltava tappamisen taidossa varsin pitkälle edistynyt. Lehtokurpan ampuja on saanut kirjaimellisesti asettaa linnun siipisulan hattuaan koristamaan.

      Käsittääkseni tavallisen rahvaan tapoihin ei kurppametsällä käynti ole kuulunut missään päin maailmaa, herrojen hauskaa(?) huviahan se on ollut - ja on vieläkin. Keski-eurooppalainen lehtokurpanmetsästys on pitkälle ritualisoitu - ellei suorastaan mystifioitu - ja sitä säätelevät kaikenlaiset säännöt, kiellot ja traditiot.

      Ai niin. Muuten olen sitä mieltä, että metsästys laillisena harrastuksena on kiellettävä.

      Poista
    9. Ei ainakaan nykyihminen l. aivoton kuluttaja.

      Poista
    10. Metsästys laillisena harrastuksena kiellettävä että hirvet saavat lisääntyä vapaasti koska mikäs sen komeampaa kuin 480 kiloinen hirvisonni puoliksi sisällä henkilöautossa?

      Kurtturuusu on nimenomaan viranomaispäätöksellä päätetty hävittää, asia selviää LUKEn sivuilta, tiettävästi sinne pääsee internetin avulla.

      Antoisaa vieraantumista ja herkkusieni-ananaspitsaa syksyn viettoon, avantouinnin kieltämisen toivossa.

      Poista
  4. Suomimakkara on hyvinkin tuttu lapsuudesta, vaikka ei se kovin suomalaiselta tunnu ainakaan mausteista päätellen: mauste- ja valkopippuri, korianteri, kurkuma ja inkivääri. Myös jänis on tuttu, koska isäni metsästi vaikka ei ollutkaan kunnanlääkäri tai apteekkari. Itsekin jouduin ampumaan yhden jäniksen isäni seurassa ollen mutta siihen yhteen se jäi ja seurauksena oli elämänikäinen kummastelu metsästämisen hienoudesta.

    VastaaPoista
  5. Kirjallisuudesta puheen ollen täytyy kuitenkin muistaa, että mitään yhteismitallista reseptiota ei ole. Kuka mistäkin tykkää. Minäkin luin juuri eilisehtoolla loppuun erään 1900-luvun alussa laaditun laajan sanoisiko yksilödokumentin ajoiltaan. Luin hampaat irvessä, kun en keskenkään jätä. Hesarin käyttämä arvostelija oli kehuskellut ties miksi "aarreaitaksi". Huomenna palautan liukkaasti kirjastoon rohjeten käyttää samoja saatesanoja kuin pääministeri A. Stubb aikoinaan kommentoidessaan Pohjoismaiden neuvoston kokousta.

    VastaaPoista
  6. Niin, Suomimakkaa tai Hakalan halpaa syötiin Latovainiossa punertavaa makkaraa sekä myös pylsyä joka on kuin haggista.

    VastaaPoista
  7. Kaurapuuro mainittu, ja 60-luku, joten oikeutan itseni muistelukseen, jonka minulle läheinen ihminen kertoi viikonloppuna kun yleltä tul Hitchkockin Psyko. Olivat nuorina käyneet porukalla sunnuntaina katsomassa mainitun movien, ja maanantaina koulussa oli lounaaksi kaurapuuroa. Se oli isossa ämpärissä, myös kauha oli iso. Yksi työtöistä otti kauhallisen ämpäristä. Sitten hän laittoi kauhan puuron pintaan syntyneeseen kauhanmuotoiseen montuun, jossa se kellui ja alkoi sitten kurahdella ja pikkasen kuplien painui alemmaksi, upoten kurahtaen nieluun. Tytöt - he räjähtivät kauhunsekaisin kiljahduksiin ja aivan käsittämättömään, hillittömään nauruun...

    VastaaPoista
  8. Kyllä kuropatkin on mainiota evästä, olikohan vinhuuti vai kuka, kertoi kysyjälle olleensa kuropatkineita ampumassa. Muuan Kuropatkin oli iso sotaherra silloin.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista
  9. Henrik 06 syyskuuta,2022

    "Kivitaloista ajatukseni siirtyi heti päivän aiheeseen eli Kiinan pankkiromahdukseen joka tullee yllättämään kaikki. Se taas perustuu kiinteistöjen lainoitukseen joka romahti ja jonka peittämiseksi Kiinan pankit ryhtyivät lainaamaan rahaa toisilleen jotta olisi kivoja numeroita. Kommunistinen puolue taas leikkii tilastonumeroilla luovasti ja peittää alkavan räjähdyksen jonka ääni kantautuu meille asti."

    No joo. …lainaamaan toinen toiselleen ; kivoja numeroita. Niinpä, suomeksi se oli ilmaista raaka-ainetta juppivuosina. Nurkkaamiseen ja yritysvaltauksiinhan sitä rahaa luotiin. Komeita draamoja. Tälläinen interbank tohina alkoi kun helibor tuli peruskoron sijaan ja keskuspankkirahoituksen sijaan interbank. Sekä korko että rahan määrä tuli liikepankkilaisten keskenään sovittaviksi. Rahan korko siis pieneksi ja rahan määrä isoksi. Vielä SP lakkasi komentamasta-ohjaamasta luototuskohteita että "vientiäedistäviin" ja "tuontiakorvaaviin" asioihin. Kulutuslainat kohta uusheränneille "itsestäänselvää" korttilainaa. Kaikki eivätkä vain ylioppilas vekselinuorukaiset saivat pikavippiä. Kaikki kävi äkkiä. Ja äkkiä tuli seinäkin vastaan, pankkikriisi lama.

    Kiinalla sentään on pankkivaltuusmiehet (kom) ja firmoissa komissaarit. Homma kuuluu suunnitelmaan, kapitalistisen yltiöfinansioitumisen pysäyttämiseen.

    Suomessa osaavien puolueiden tai Ay:n tai osaavan poliittisen hallituksen/virkakunnan tai Akatemian sijasta pelimiesten US futis/pesis pelataan kuurupiilona. Pelimiehet ? KPGM PwC Law Roshier...Tutut.

    VR Posti Puhelimet Lentokenttä ja ratikat ja TVH Destia maanrakennus katuojankaivuu -täyttö, vaikka mitä, ja taas uudestaan, piilofinansioituina ovat piilolainanneet valtion sijasta ja niin rahan kaatosade lorisee, ja on kai jo korvannut hedelmöittävän luonnonsateen.

    Suomessa on varjovelkaa suunnattomasti ja sille isopalkkaisia paimenia. Lisävelka omistajaosaamisen puolella loihtautuu vakuudeksi kun kohde on synnytetty. Seuraava tehdään kalliimmalla -ja kas kirjanpito nostaa koko lainakannan vakuusnumeroa. Eli soliditeetti senkun vankistuu. Siitä lasketaan osinko- ja bonusvara, ja Wahroosin kohdalta vielä vanhojen osakkeiden ostot, pääoman palautukset. Keille ?

    No heille kun on ylläkuvatun kammessa. Ja keskiluokallekin pyytämättään, paitsi tuskin enää heidän lapsilleen. Heille kampi jäänee käteen käynnisysveiviksi.

    Montakohan kieppiä vielä ? Monta, ja peli siirtyy kaikenaikaa uusille labyrinttisokkeloille. Syvemmälle luolastoihin. Ei juuri auta kiinnnostua. Vain sisälle osuneet osaavat tätä kiltapeliä aina uusin jaoin ja sekasorroin.

    Sorroin. Tänään kauppakassan jonossa katselin kun vierastyömiehet ostivat kukin leivän lounaaksi. Ei särvintä. Ihailin, jää perheellekin. Siellä jossakin.

    SOTE on myös varjopankkilainaaja -ei valtionvelkaa. Ja ja kohta kiihtyy kun SOTE. Sotealuepomot jo ankarassa laina hokkuspokkustasevirtuaali koulutuksessa eli aivopesussa -ja omakin kaula. Taas laki-lasku-lahjakkaat ja koulutetut (!) saivat AA+ reittauksen. Että antaa mennä vaan. U-käännös jäisikin kesken. Pyörimiseksi tienoheen

    Voihan tässä hupsahtaakin. Huterasti kohoaa korttitalo ilman varallisuusesineiden (= talot huoneistot osakkeet automatisointiteknon aktiivikohotettavat ja aina vaan ylöspäin tasekirjattavat varat. Noiden kaikkien johdannaiset, hintalappujen isontumista. Ei maksettavina vaan tulevina sisäänmaksuina , saatavina rahana, tase lisäkerrostumina.

    Ala sinäkin tuhlalta. Oikeassa seurassa. Rikastut varmasti ja Kiltaveli heittää pelastusstrategian jos hupasahtaisit. Tiedä tuota.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Odotimme velipojan kanssa innokkaasti "Kyröön makkara" -kauppiasta kasseineen ovellemme usein perjantai-iltapäivisin 60-luvulla. Tuttu kaveri hankki rahaa paikallisen makkaraverstaan voipaperiin käärittyä höyryävää tuotetta ovelta ovelle myymällä. Se oli paksua ruskeanpunaista hevosenlihasekoitteista "herkkua". Ahdoimme sitä kunnon siivuja mahoihimme koulupäivän jälkeen.
    Kerran keskikoulusta kotiin palatessani näin tiellä hevosenraadon verilammikossa.
    Hevonen oli äkillisesti kuollut siihen, ja isäntä oli laskenut sen veret heti jäiselle tielle. Niin piti tehdä, että lihat voitiin viedä makkaratehtaalle hyötykäyttöön. Sen tapauksen jälkeen kyseinen hevosenlihavalmiste ei enää maistunut entiseen malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuttu, joka kutsuu kaikkia paistettavia makkaroita "kyröiksi". Ihmettelin sitä, vaikka toisaalta pidinkin nimeä osuvana.

      Poista
  11. Punanen liha on sitkeää, musta ei. Opetti ammoinen työtoverini, entinen lihamies. Tämä on ihan totta, kerran pyöräreissulla ostin sisäfilettä, mutten ehtinyt sitä samana päivänä paistaa. Laitoin sen telttajääkappiin, siis ilmapatjan ja teltanpohjan väliin. Seuraavana päivänä, iltapäivällä se oli mustahko ja käärepaperinsa hyvim epäilyttävän näköiset. ei muuta kuin pannulle ja mustaa pippuria päälle.

    Oli mureaa ja hyvää. Kuin hyvän ravintolan kallis pihvi.

    ICT-ukkeli

    VastaaPoista