Sivun näyttöjä yhteensä

24. maaliskuuta 2022

Valekuva


 

Eilinen jutun kuva olohuoneestani oli sijoitettu nähtäväksi propagandatarkoituksessa.

 

Se on otettu heinäkuussa 2009.

 

Talo on paikallaan. Kirjoituspöytä on poissa. Konttorituolilla istun nytkin. Taustalla erottuu hyödyllinen kapine, täyskokoinen flyygeli makuuhuoneessa. Teilläkin o varmaan…? 

 

Sen pitsipeite on äitini virkkaama, samoin kuin punainen pyöreä matto, joka on matonkuteista käsin tehty. Alvar Aallon hyvin harvoin nähty iso lasipöytä on saanut ilokseni paremman kodin. Muistan hyvin tyttäreni syntymäpäivät noin 40 vuotta sitten, kun eräs pikku vieraista onnistui särkemään tuon lasin pudottamalla jaffapullon korkealta. Kävi ilmi, että Bergholmin lasiliikkeessä tuollainen yli metrinen lasilevy oli oikeastaan yllättävän halpa.

 

Flyygelin vieressä näen Lutherin valitut teokset saksaksi, fraktuuralla. Olen lukenut viisi nidettä. Galatalaiskirjeen selitys oli vähän kuiva mutta ”Kristityn vapaudesta” yksi länsimaisen kirjallisuuden perusteoksista. Se muuten on olemassa Tuomo Mannermaan suurenmoisena suomennoksena.

 

Hyllyn päällä oleva Jussi-patsas on vaimoni. Paljeoven vieressä näkyvän uurnan toi Risto Jarva käydessään; se oli hänen vaimonsa työtä.

 

Seinällä näkyvät Rudolf Koivun kaksi originaalia ovat lapsilla. Encyclopaedia Britannican koko pitkä rivi on Raumalla; tuon sarjan jälkeen ei ole julkaistu vastaavaa, eikä julkaista.

 

Ylähyllyn Antiikin klassikot suomeksi ovat siirtyneet ennakkoperintönä. Olli tietää, että Xenophonin Anabasis on rautaa. Olen selvittänyt, että eräissä muistelmateoksissa mainittu ”o thalatta” eli ”oi, meri”, on virheellinen sitaatti. Miehet käyttivät doorilaista murretta ja ääntämystä. Huuto oli ”o thalassa”. Käänsin kerran nuorisolle tarkoitetun version tarinasta englannin kielestä ja toimeliaana luin alkutekstin, josta kävi ilmi, että soturit kahlasivat jäätävään veteen kirjaimellisesti ”munia myöten”. 

 

Takaseinällä oleva vihreä kirjasarja Suomen Sanan vieressä on nyt Savossa. Siinä ovat Parnassot vuodesta 1953 vuoteen 1974. Tuo lehti oli monessa vaiheessa järkyttään korkeatasoinen. Muut tekivät kai samaa – itse käytin puolitoista kuukautta erään kolmisivuisen arvostelun kirjoittamiseen, koska oli perehdyttävä taustamateriaaliin. Mirjam Polkusen suomennokset italiankielisistä runoista pitäisi saada uudelleen julki.

 

Otavan (Otavamedia) kirjasäätiölle sellaisia terveisiä, että on hirmuteko pitää nuo vanhat Parnassot poissa verkosta. Ne ovat paljon parempia ja tärkeämpiä kuin uusimmat numerot, anteeksi nyt vain.

 

Olen valmis neuvottelemaan kirjoittajien tekijänoikeuskorvauksista. Olen junaillut niitä ja edelleen halukas edistämään tekijänoikeudellista järjestelmää, joka edistäisi selkeästi yleishyödyllisen ja kulttuurisesti arvokkaan aineiston toimittamista yleisön saataville.

 

Valokuvassa tärkeintä on se, mitä ei nähdä. Kuvan oikean reunan lähellä istui isäni pyörätuolissa. Kuvaajan eli minun selkäni takana istui anoppini Helena. Keskustelu oli sekä vilkasta että asiantuntevaa. Kahvi oli Presidenttiä.

12 kommenttia:

  1. "Valokuvassa tärkeintä on se, mitä ei nähdä."

    No tämänpä takia minä aina valokuvanäyttelyissäkin äidyn kuvan viereistä seinää katselemaan, nähdäkseni, että olisiko siinä Kemppisen sukulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvaaja näkee ottamassaan kuvassa muutakin kuin mitä sinä taidemuseossa katsojana.

      Poista
    2. Kirjassa on tärkeintä se, mitä ei kerrota.

      (En kerro miksi.)

      Poista
    3. "Valokuvaaja näkee ottamassaan kuvassa muutakin kuin mitä sinä taidemuseossa katsojana." Tuskinpa vain, tuskinpa vain.

      Poista
    4. Näkee (jos muistaa), esim. mustavalkokuvan värit.
      T: valokuvaaja.

      Poista
  2. Miljoonan kirjan lukeminen
    ei vedä vertaa yhden lauseen ymmärtämiselle.
    Jos joku kysyy, sano:
    "Tunne mielesi sellaisena kuin se on."

    VastaaPoista
  3. Keskustan epäKeskon S-pankkiin on kulku joko naisten jalkineosaston tai alusasuosaston kautta. Taidetta, kuka liekään tuon kulun miettinyt. S-pankki ei tässä niinkään ole keskiössä mutta toki asiointi on miellyttävämpää ja jollakin tavoin sitä - kenties hyvinkin, meillä toksisilla henkilöillä - tulee mieleen mihin sitä rahnaa on tarpeen sieltä skuffata.

    VastaaPoista
  4. Kemppisen käännös Anabasis nuorisolaitos "Kymmenen tuhannen paluu" oli 1. K teos jonhk mie tutustuin

    VastaaPoista
  5. Kuvan metallinupista pomppaa heti mieleen tämä vähän koristeellisempi:

    https://www.youtube.com/watch?v=V_11CcVeSH0

    Muuttuvat laulut mutta pulmat ne pysyvät. Nuppi näyttää olevan paikallaan
    Dublinin Gaiety-teatterissa nykyäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköstä ennemminkin tämä Lapinlahden lintujen: https://www.youtube.com/watch?v=F41ZQrDTGO8

      Poista
  6. Muuan toimittaja väitti, ettei osaa venäjää, ja on silti jutellut tuttavallisesti venäläisdiplomaattien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen keskustellut laajasti ja oppineesti unkarilaisen papan kanssa junassa -- jossakin varmaan tshekin takamailla matkalla Varsovaan -- palinkapullo tulkkinamme ja hänen ainoa osaamansa toinen kieli esperanto välineenä.

      Monesta asiasta olimme muistaakseni samaa mieltä. Piotäisi varmaan opetella esperantoa. Espere verde!

      Poista