Sivun näyttöjä yhteensä

4. tammikuuta 2019

Vastalause



Kirjoittaminen on helppoa. Kun on kirjoitettu lause, sen jälkeen on kirjoitettava vastalause. Kääntäminen reunassa on vähän vaikeampaa. Koska kaupasta ja torilta saa ihan hyviä sukkia, kantapään kavennus ei ole enää niin tarpeellinen taidonnäyte. 

Sanan ’teksti’ kanta on latinan kutomista tarkoittava sana (texere). Jopa englannissa tarina on lanka (yarn). Epäilen että kuvan tarkoittaman pajun sopivuus köydeksi on vähintään kyseenalaista. Pajunkuorta kerättiin kyllä ennen. Kuvittelin että sitä ostivat nahkurit. Ehkä sillä värjättiinkin. Mutta kun satun itse osaamaan, tiedän että koivunvesasta tulee hyvä panta vihtaan, ja jos tehdään pistoaitaa, näre sopii aineeksi, mutta ennen kuin sinänsäkin hyviä näppivoimia vaativat vääntäminen aloitetaan, ainekset on liotettava huolella.

Sopivia punoksia saa katajanjuurista mutta yllättäen myös haavasta.

Eräs kotikuntani mallikansalainen mietti matkustajakoti Suojan (entinen Lottakahvila) portailla, lähtisikö Jepualle pajuun vain Lapualle naisiin, kun molemmissa tulee niin hiki.

Epäilen että lukutaito on huonoissa kantimissa. Se on paha, koska ihminen ymmärtää kirjoitettua ja kuunneltua kieltä aivan eri tavoin. Esimerkki: kuka ei olisi pelästynyt matkustettuaan nuoruudessaan Lontooseen tai vaikka Tukholmaan niin kielitaitoisena, että artikkeleiden tai ainakin urheilu-uutisten lukeminen lehdestä sujui vaatimattomasti ja koettuaan sitten, ettei siellä perillä ymmärrä sanaakaan ihmisten puheista.

Poikkeuksen muodostivat saksalaiset poliisit, jotka puhuivat niin kuin Hitler.  Uistaakseni kysyin itse tietä jostain johonkin, ja poliisimies ärähti, ettei hän ole mikään matkaopas ja jatkoi saapasteluaan käännettyään selkänsä. Lontoossa kysyin varmaan King’s Crossin metroasemaa, ja vastaus oli ystävällinen ja varmaan hyvä, mutta en ymmärtänyt, vaikka herra poliisi (siis ’officer’) luultavasti puhui mielestään tavallista yleiskieltä. Pubissa kysyin ruikuttavalla äänellä, mitä kieltä tiskimies puhui, kun en yhtään ymmärrä, ja tämä sanoi rinta ylpeydestä pullistuen että hän on skotti. Luulen ettei hänkään mielestään puhunut niin kuin kotona Glasgowissa vaan Lontoon malliin.

Richrd Feynman oli maailman toiseksi älykkäin mies. Hänellä oli siitä paperitkin, toisin kuin Einsteinilla, jota pidettiin nuorempina vuosinaan hiukan yksinkertaisena. Feynman oli Brasiliassa seuraamassa fysiikan opetusta ja laati raivostuneen raportin kaavojen ja termien pänttäämistä vastaan. Kostoksi hän laati sen kolmiosaisen yliopistofysiikan oppikirjan, joka lienee edelleen kaikkien aikojen paras, vaikka ei enää olekaan uusimpien asioiden tasalla. Eräällä luennollaan hän määritteli, että henkilö, joka antaa kysymykseen epäilemättä väärän vastauksen, lienee poliitikko, kun taas joku toinen, joka on sekä tiedemies että viisas, myöntää kohta, ettei hän tiedä, tai aloittaa hyvin pitkän selityksen. 

Kysykääpä esimerkiksi, miksi vesi on märkää. Vakuutan ettei uskottava vastaus ole helppo eikä lyhyt. Onhan se hullu ajatus, että kaksi huoneenlämmössä kaasumaisena esiintyvää ainetta eli vety ja happi, noin vain kastelisivat. (Katso lähemmin Philip Ball, H2O - The Biography of Water).

Esitän vastalauseeni sekä pikalukemiselle että lähilukemiselle (close reading). Lukemisen ja siis ymmärtämisen tekniikka riippuu tietenkin tekstistä. Esimerkiksi kreikassa jaj suomessa eepoksissa käytetään kiilasanoja, joilla runomitan tavumäärä saadaan täyteen. Niistä ei pidä pahastua. 

20 kommenttia:

  1. Lontoon keskustassa tungeksi melkoinen ihmisjoukko. Ystävällinen poliisi kertoi, että prinsessa Margaret oli tulossa teatterista. Kohta hän saapuikin, vilkutti ja nousi Rolls-Royceen.

    VastaaPoista
  2. Tuo englantilainen tapa kutsua poliisia "officeriksi" on mielenkiintoinen. Ajatuksena on siis se, että poliisilla on "office" 'virka'. Tämä "virka" on poliisin arvosta riippumatta constable, johon englantilaisessa oikeusjärjestelmässä liittyy paljon jo keskiajalta periytyviä valtuuksia.

    Englantilaisen ajattelutavan mukaan virkamiehestä tekee virkamiehen nimenomaan virkaan liittyvä valta harkita kruunun puolesta, mikä on oikea menettelytapa ja yleinen etu. Se ajatus, että tällainen valta ja vastuu on nimenomaan kadulla tallustelevalla miehistötason poliisilla, oli ymmärtääkseni brittiläisen 1800-luvun poliisireformin erikoisin piirre. Tätä ennen poliisimiehistö oli ollut varsinaisen virkamiehen renkejä tai käskyläisiä. (Ranskan "konstaapeli" oli oikeastaan armeijan ylisotatuomari, josta kehittyi Ranskan armeijan ylipäällikkö. Tämä on saman ajattelun toinen ääripää.) Se, että poliisimiestä ajatellaan tosiaan virkamiehenä eikä erikoiskoulutettuna sotamiehenä, on iso ajatusmuutos.

    Tämä brittiläinen ajattelumalli siitä, että upseerilla on tietty mystisluontoinen valta käyttää harkintaa, mitä aliupseereilla ja miehistöllä ei puolestaan ole, on muuten eräs niitä syitä, joiden vuoksi anglosaksisten asevoimien hierarkia on niin tavattoman jäykkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja telkkarin filmitekstityksissä päällikköpoliisikin aina joskus kääntyy konstaapeliksi. On kyllä jotenkin hullua, että englantilainen miehistötason poliisimies on "upseeri". Muuten minulla on kyllä sellainen tuntu, ettei meillä kadun passipoliiseilla itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä mitään omaa valtaa ollut. Seuraava porras konstaapelista ylöspäin oli kaupungeissa tarkastuskonstaapeli, jonka tarkastuskohteena olivat nämä peruspoliisit, eivät hallintoalamaiset. Rikosetsivät olivat vielä aivan oma porukkansa.

      Poista
    2. Mihekk' se erapulliisi men?

      Poista
  3. Kuvan kaltaiset pajut sopivat vaikka kalanpyyntiin, kun tietää mitä tekee.

    Muutama vuosi sitten edesmennyt isäni innostui vanhoilla päivillään tekemään risumertoja, nuoruutensa kalanpyydysten malliin. Sitä aikaa kun oli elänyt, ettei katiskaverkkoa ollut vielä keksittykän. Tai ainakaan tuotu Suomen syrjäkylille. Kauniita esineitä, sen lisäksi että kyllä niillä kutuahveniakin sai ruovikon kyljestä.

    Vanhempani taisivat olla aika onnellisia eläkepäivillään.


    VastaaPoista
  4. Ei kirjoittajankaan ole syytä pahastua, jos hänelle sanotaan, että täytesanat huonontavat tekstiä. Silloin, kun kuulijan tai lukijan korva tai silmä tarttuu kömpelöön sanontatapaan joka on siinä vain mitat täyttääkseen, tekstin tekijä ei ole osannut asiaansa. Kun kirjoittaja on todella taitava, pikajuna kiitää Meksikon yössä, eikä kenenkään mieleen tule laskea tavuja, kun ne on kaikki kohdallaan.

    Tuskastuttavia ovat ne tekotaiteelliset tekstit, joissa kirjoittaja kuvittelee tavuja laskemalla tekevänsä suurta runoutta. Lopputulos kun välittyy enemmänkin ristisanatehtävänä -joka sekin voi kyllä tietysti olla taitavasti laadittu.

    Tulipa aiheesta mieleen eräs teksti, Kari Peitsamoa:

    ...

    Ostin sulle jättiläisnallekarhun.
    Sain palkaksi ikuisen ystävyyden.
    Menimme katsomaan Tuulen viemää,
    rivit tuli täyteen mutta riimit ei.

    Kauppaopiston naiset, ne todella kääntää mun pään...

    VastaaPoista
  5. Jos kyse on siitä, miksi vesi on yleensä ihmiselle miellyttävässä lämpötilassa normaalipaineessa nestemäistä, ei se kovin vaikeaa ole selitää vedyn ja hapen ominaisuuksien avulla, jos kuulija hallitsee peruskoulutason verran kemiaa. Vetysidoksen ominaisuuksista se lähtee.

    Ja toisaalta, mikäli vesi ei olisi ominaisuuksiltaan sellaista kuin se on, meitä ei voisi olla olemassa, nestemäistä vettä kun tarvitsemme. Eli kysymys vastaa vähän sitä, että miksi aurinko lämmittää, miksi kuu kiertää maapalloa ja miksi maapallolla on magneettikenttä. Näihin kaikkiin voi vastata paitsi fysikaalisella selityksellä, myös lisähuomautuksella, että jos ei näin olisi, et olisi sitä kyselemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narraatko tahallasi? Vetysidoksien ominaisuuksia pidetään teoreettisesti hyvin vaikeina, myös kvanttikemiassa. Lisäksi niiden käytännön merkitys on suuri mm. DNA-synteesissä ja polymeerien rakenteessa.

      Peruskoulutason verran kemiaa...? Protonin tunnelointi jne. Lähemmin: Introduction to Hydrogen Bonding (Oxford University Press) tai Hydrogen Bonding - Insights in Computational Chemistry and Physics (Grabowski).

      Poista
  6. Kirjoittaminen on helppoa. Kun on kirjoitettu lause, sen jälkeen on kirjoitettava vastalause. ..
    tai kustava muutenvain omaan punttiin.
    Osa kirjoittajista tosiaan, se sanos jotain, ja sitt se hissukka paha ottaa seuraavassa lauseessa siitä kolme varttia takaisin ettei nyt kukaan vain pahastu.

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Tänäinen aloitus oli taas yksi niitä helmiä, joiden takia yhtään blogia ei kannata jättää väliin. Alkukappaleen molemmat lauseet kuuluivat aiemmin käsiteltyihin aihepiireihin ja jatko nivoi yhteyden edellisiin kirjoituksiin.

    Viimeisessä kappaleessa puhuttiin runomitassa tarvittavista kiilasanoista. Nykyään tuntuu siltä, että kiilasanoja tarvitaan myös puhutussa arkiproosassa. Yle ykkösen muuten hyvissä puheohjelmissa esiintyvät asiantuntijatkin tarvitsevat hyvin usein "tavallaan" kiilasanaa. Paremmilla puhujalla ninkuttaminen on jo onneksi hieman laantunut.
    PT.

    VastaaPoista
  8. R. Feynman oli poikkeuksellisen etevä myös opettajana ja luennoitsijana. Vaikka asiat olivat vaikeitakin hän pyrki havainnollistamaan ja käytti kielikuvia apuna. Hänen perusoppikirjansa fysiikkaan ovat klassikot ja onneksi niitä nyt voi lukea netistä. Joitakin kiinnostavia luentoja on tallennettu nettiin 1970-luvun lopulta. Eikä pidä unohtaa hänen uraauurtavia fysiikan artikkeleitaan. Feynmanin graafit tunnetaan fysiikassa edelleen.

    VastaaPoista
  9. Pajun nuoret lehdet ovat syötäviä, ensimmäisiä vihreitä keväällä luonnossa, eivät kylläkään erityisen maukkaita, ja sitten niissä on salisylaatteja, joten ne toimivat ehkä jonkinlaisina kipulääkkeinäkin, mutta ei niitä kourakaupalla voi syödäkään, eivät siis liene vaaraksi. Pajunköyttä kyllä yritetään joskus syöttää, eihän sellainenkaan hyvältä maistu.

    Pikalukeminen on avuksi opiskelijalle mutta ei sovi runoa lukiessa. Pakko oli nopeuttaa lukuvauhtiaan noin neljäsosaan entisestä, kun aikoinaan suoritin työn ja perheen, neljän alle kymmenvuotiaan lapsen ohessa vielä yhden kielen saadakseni sen aineen viran kouluni lukiossa. Se oli niin viihtyisä työpaikka! Neljä vuotta se vei, kun oli mm. kaksi pakollista viikkotuntia keskusteluharjoituksia ja ne oli jaettava kahdelle vuodelle sekä cl- että l-tasolla, kun en työni vuoksi pystynyt osallistumaan molempiin. Vieläkin suututtaa, että olin nuorena niin tyhmän auktoriteetteja kunnioittava, etten pitänyt puoliani, kun se kieli oli vielä puoliksi kotikielenäkin. On siitä lukutaidosta ja nopeuden vaihtelusta kuitenkin ollut hyötyä ja iloa myöhemminkin. Yritin sitä vähän omille oppilaillenikin opettaa.

    Lukunopeus vaihtelee tietysti sen mukaan, mitä lukee. Joskus on ihan pakko ahmia ja sivut kääntyvät nopeasti. Hämmästyin, kun niin kävi myös Sara Hildénin uutta elämäkertaa lukiessa. Oli kiehtovaa seurata sellaista menestystarinaa, kun köyhä tyttö saapuu yksin 13-vuotiaana Tampereelle ja alkaa saada ystäviä ja hyviä, aina vaan parempia työpaikkoja sosiaalisuutensa ja saamansa työ- ja moraalikasvatuksen sekä vahvan luonteensa avulla ja vähitellen luo komean uran liike-elämässä ja taiteen parissa. Kaiken ohessa hän hankki yleissivistystä kirjastonjohtajan, Raoul Palmgrenin luennoilla ja paljon itsekseen lukien. Yksityiselämässä ei sitten mennyt yhtä hyvin, mutta ei sekään ilotonta ollut. Eija G

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaminen on helppoa, totesi blogisti. Kirjoittamisesta antoi aikanaan kysyttäesää hyvän neuvon myös Olavi Siippainen: "Kirjoita vaan toiselle puolelle paparia, käytä kakkosväliä ja jätä viiden sentin marginaalit. Niin siitä hyvä tulee."

    VastaaPoista
  11. Työpöydälläni on näköispainos 1949 ilmestyneestä Lassi Nummin kirjasta Vuoripaimen (Urbi & Orbi, Helsinki 2018).

    Siinä on sivulla 35 teksti "Ei hän taida kohta vastata, ei turhaa kiirettä pitä hän".

    Viimeinen - tai toiseksi viimeinen - säe alkaa kiilasanalla, jota olen nyt miettinyt useamman päivän.
    Lukeeko siinä...niin, mitä siinä lukee? On ilmeisesti lukenut jo 1949, koska on tuo kirja näköispainos.

    Ennen sanaa "kunnes".

    VastaaPoista
  12. Ilahdun aina, kun sinä Jukka muistat jotakin Kauhavalta (kesken kaiken!). Tiedän sanonnan ja paikan. Suojan viereisestä ovesta mentiin elokuvateatteri Aulaan. Kävin siellä melkein yhtä paljon kuin Kolmiossa.
    Hyvää uutta vuotta! Terv. LN

    VastaaPoista
  13. Joo-o! Hamassa nuoruudessa törmäsin jossain hostellissa tyyppeihin, jotka RAHISIVAT toisilleen, ihan keskustelurytmissä

    - öö, mitä kieltä toi on?

    - englantia, tietysti

    - öö, mistä te ootte?

    - EBWRR, tietysti

    - öö, missä semmonen on?

    - Skotlannissa, tietysti

    VastaaPoista
  14. Sanotaan että vesi on tiheimmillään +4 asteisena. Kuis on mahdollista että sama H20 kuitenkin tihentyy tätä kylmemmällä, jää paukkuu pakkasella railoille kun se kutistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentoija ei ole ymmärtänyt asiaa. Veden kiinteä olomuoto, jää ei ole yhtä tiheää kuin nestemäinen vesi. Jää kelluu. Kelluu siitä huolimatta, että sekin kylmetessään kutistuu, koska se on edelleen vettä kevyempää.

      Poista
    2. Viksu se on, se osaa kysyy ja saa vastauksen. Veden muut olomuodot? No? Montako ionisaatiota, kuinka, paperin tarvis..? Veden kolmoispiste?

      Poista