Sivun näyttöjä yhteensä

18. tammikuuta 2019

Kaupassa




Eräs tuleva näyttelijä ja ohjaaja osasi, näin kertoi hänen äitinsä, jo alle kouluikäisenä sanoa puhelimeen:” Äiti on kaupassa. Hetkinen – hän vetää juuri.” Pojasta tuli ponteva.

Se oli tämä sama poikanen, joka kansakoulussa vastasi opettajan tahdittomaan kysymykseen ”Uskovatko sinun isäsi ja äitisi Jumalaan”, että ”välillä uskovat, välillä eivät”. Vastaus oli mielestäni teologisestikin niin pätevä, että olen kaiuttanut sitä laajoihin piispallisiin piireihin.

Itse aioin asentaa puhelimen viereen napin, jota painamalla olisin voinut soittaa omaa ovikelloani. Siihen aikaan muuan vanha sukkulainen, jonka mielialaa ei ollut syytä eikä sydäntä raskauttaa, piti tapanaan soittaa kolmisen kertaa viikossa kertoakseen koko pitkän ja surullisen elämäntarinansa muistutellen samalla mieleensä kaikki vaelluksensa varrella kärsimänsä vääryydet. Tarina oli pitkä, ja olihan se surullinenkin. Kerrankin 2o0-luvulla kissa oli ollut kateissa päiväkausia.

Korkeiden tuomioistuinten hyödyttömänä virkamiehenä opin kyllä, miten voi ilmeellään viestittää virkakunnan juhlavuutta ja sitä tarkkaavaisuutta, jolla oikeusalamaisten asioihin suhtaudutaan, ja samalla lukea Mustanaamiota tai Pekka Lipposen seikkailuja pöydällä olevien lakikirjojen piilossa. Sanokaa minun sanoneen, että tuohon ei digimedia pysty, ei edes Finlex, vaikka se sisältää kansankunnan valioiden oivallisimmat aivoitukset eli siis voimassa olevan kotimaisen lainsäädännön ja valtiosopimukset.

Ehkä olen tullut maininneeksi asiasta tämän blogin jaksossa ”Miten väitöstilaisuuden custoksena ollaan”, siis sen saman, jossa neuvotaan olemaan kuolaamatta frakin rintamuksille. Käytin Ballografin tai Parkeerin oivallisiksi tunnettuja kyniä, sillä Mont Blanciin minulla ei ollut varaa. Kun tieteellinen diskurssi nousi huimiin korkeuksiin ja siis istuttiin siinä kymmenien, joskus sadankin ihmisen silmissä, hypistelin vakuuttavasti kynää ja olin tekevinäni muistiinpanoja. Kun kynä sitten putosi kädestä, heräsin kopsahdukseen, ja tietääkseni aina juuri ennen kuin kuuluva kuorsaus olisi alkanut. Se on nimittäin tiedettä se, että nukahtaessa sormien ote kirpoaa (mutta kuollessa ei).

Vahvistamattoman tiedon mukaan Turun hovioikeudessa muuan neuvos kuoli kerran massiiviseen sydänkohtaukseen istuntosalissa tuosta vain, ja vasta kolmantena päivänä tapahtuman jälkeen virkaveljet alkoivat huomata jotain epätavallista. Siihen aikaan istunnoissa ei siis ollut oikeuttaan hakevia eli yleisöä.

Sitä en pidä totena, että nimeltä mainittu kirkkoherra olisi seurakunnasta kyllä pitkältä tuntuneen alttarirukouksen jälkeen jatkanut toimitusta sanomalla kumealla äänellään Isän ja pojan sijasta, Pyhästä hengestä puhumattakaan, ”Ruutuässä”.

Mutta verkon kautta ostaminen ei korvaa tunnemaailmaa, jonka kauppahuoneistossa asiointi antaa. Viimeksi oli vuorossa Vuorikadun Rosebud, jonka valikoima on kyllä todella hieno.

Mutta varoitan uskomasta kirjoituksiini. Olen kaupassa kasvanut. Äitini hoiti sellaista, ja tädit ja niin poispäin. Kun kaikki oli saman katon alla, olen seilannut kauppaliikkeissä siitä pitäen kun opin kävelemään. Hienoin oli kellokauppa. Vahinko että siellä ei yleensä saanut koskea mihinkään. Mielenkiinnoton oli kangaskauppa, jossa mm. vaihdettiin flanellia voihin ja muniin.


8 kommenttia:

  1. Jukka Virtanen kertoi jossain radio-ohjelmassa, että hän oli käynyt New Yorkissa Vexi Salmen kanssa. Siellä he olivat käyneet Metropolitan-oopperassa ja Virtanen kertoi heränneensä kesken oopperaesityksen vieressä istuneen Vexi Salmen voimakasääniseen kuorsaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina lienee tosi. Kyllähän sitä kännissä nukahtaa minne vain.

      Poista
  2. Kuulostaa samalta puolustukselta, mistä vaikkapa perussuomalaisia syytetään. ”En ollutkaan tosissani siinä mitä sanoin.”

    Toki kirjallinen vapaus on suotava. Ei siitä ole kyse. On paykologisesti perusteltua joskus johtaa lukijoita vähän harhaan, korjatakseen tilanteen myöhemmin.

    Se on kuitenkin varsin eri asia, kuin ottaa varsin selkeä kanta ja jättää syntynyt väärinkäsitys korjaamatta. Sen voi haistaa ja maistaa kirjoituksesta, kummasta on kyse.

    Mies ottaa vastuun sanoista ja teoistaan. Se, että tekee vääryyttä ja kaunistelee siitä jälkikäteen on isompi paha kuin se että korjaa tehdyt virheet. Se on sitä toksista maskuliinisuutta. Vai oliko toksista feminiinisyyttä, sekoitan ne keskenään.

    VastaaPoista
  3. Täältä tapaa sekalaisempaa sakkia ja Outsidereitakin, joten miksipä huhuilla juttuseuraa Palkansaajien Tutkimuslaitoksen mykkäkouluchatista. Siellä jatkuu palkkamaltti, työnalle painaminen. Kestävyysvajetta laskevat helmitaulusta. Laintaulut ja rahanvaihtopöydät tulivat kuitenkin tungetuiksi rakoseen ekr-jkr.

    Suomessa asia honattiin valtiopäivämies Wallenbergin lain-uus-luvusta. Sanaa rummutettiin kisällikiertueilta palattaessa ja naskalinpiikki uhmakkaasti koholla. Arvaas kuka. Salin ? Ei hän käänsi taskut nurin ja vot. Eemil Aaltonen ? Bingo. Riisu kenkäsi astuit juuri Pyhälle maalle, tietämättäsi vaan annas kun kerron Sampotehtaasta ja 3 D taivasosastasi. Ettäs osaisit ääntäsi vastuullisesti käyttää jos vaikka olisi sukusi suurta kuin Eino Säisän kylästä peräisin. Voivat jäädä vaalit 2019 viimeisiksi, täydet 100 vuotta ja se itsenäisyys oli siinä. Panenpa sen aikakirjoihin jo kuolinvuoteeltaan.

    Koitin googlata milloin ja useitako vuosia Jukka Pekkarinen oli Oecd:ssä Pariisissa ja sovelsiko oppimaansa Lipposen viedessä Suomea EU:hun vaiko vasta Euron alla. Lukuisia muistioita konvergenssistä ja epäsymmetrisistä shokeista, joo näitä ja muita kummia kuunneltiin korvat luimulla. Yhden lisääkin muistan oliko Antti Honkapohja kun ällisteli EKP:tä että eihän siellä ole lender of last resourse toimintoa lainkaan. Keskuspankin yhtä keskeisintä tointa, hätärahoittajafunktiota.

    Kreikka sen sitten koki ja kantapään kautta Frankfurtille opetti. Kuoro oli Peruskansalaisten. Sanoisin
    valtiontalouden sijasta valtioMME talous, commonwealth eli yhteisvarallisuus kuten sen suomensi Tero Toivanen syksyllä Kainuun tervaklusterin säikeitä kehrätessään.

    Niinpä valtiomme instituutiosta luottolaitos ratkaisee yhtälöryhmän 1. sosiaaliturvan taso 2. työn tarjonnan kannustimet 3. julkisen talouden tasapaino. "Nämä kolme näkökohtaa ovat ristiriidassa keskenään." Eivät ole. Oecd tasetulkinnat ja BIS bankable eli kaikki käy, ovat finanssikapitalismiin evolutioitunut revoluutio.

    Uudisteet vertautunevat teollistumisen hallittuun liikepankkivetoiseen, keskuspankkijohtoiseen vaiheeseen 1850 - 1985. Nykyinen hapuilu olisi kuin pre-1850, mutta populismin noustessa kypsyy post-1850. Ellei äänioikeutta peruuteta. Ei yhteistalouden, oli veroyhteys, mutual/keskinäinen tai co-operate/osuuskunnallinen sote-asia tai asumishyvä tai mikä vaan, tarvitse kuin päästä kylpemään biljoonia kloonaavaan Wallstreet kaupunkiin ja rahankin niukkuus on poispyyhkäisty kuten muun tavaran jo on.

    Ja näkyy netissäkin olevan omavaltaisesti otettavissa ilmaista tilaa riemuiten kynäillä, välillä lukeakin ja fantasioida elävänsä kulttuuriolennon ihmismäistä elämää ! Miksi ei sama mikä pelasi sodissa, pelaisi rauhassakin. Vastaan vain.

    Kouriintuntuvammin vielä että Mehiläinen Terveystalo Attendo ostavat ja kohentavat ja rakentavat jos mitä omilla taseillaan. Ja eläkeyhtiöiden taseilla. Ja yrittäjälääkereitten taseilla. Keskuspankin kämmenellä köllötellen pankit pursuttavat peruseurotalletusta ja ostavat liikemiesliigojen äkkijyrkkää ja väärää derivaattaa (validia bis-bankable ostovoimaa) omabonuksisesti -ja taas rahaa kerrostuu paksummin. Postmodernisti lyhentämätöntä ikuista. Vain yhtenä vuonna toviksi tahmautui, 2008 kunnes Fed pallolaajensi suonet -Euroopankin pakkohoitoon hakien, luen Toozesta.

    Kansantalous olisi valmis. Lupaamis - velvoite sopimuspaperirullaa silti derivoidaan mielettömiin sertifioitujen kesken, kaste-paisuntasammion loiskeessa. Ja käytetään luottolaitostaMME ihan väärin. Ihme känni. Tarttuva vaikkei ryyppäisikään. Perusinsinööri ja professorit ihastelevat keisarin uusia älykuteita. Menee taskullekin, osille eikä kysy mistä se tulee.

    Mikä lie reuhdonta edessä, mutta taashan se oikeudentunto voittaa kuten aina. Post-1850 sivistys sarastaa ja pankkivaltuusmiehiksi huudetaan entiset alkio kallio tanner simonen alenius aitio. Aika piankin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  4. Muistakaa kuusikymmentäluvun veroiset ja seurakuntien johdonmukaisesti ränsistämät maalaispappilat huteroine kunnallistekniikkoineen. Erästäkin virkatodistuksen tarvitsijaa valistivat kappalaisen lapset: "Se pyyhkii jo!".

    VastaaPoista
  5. Muistanpa kuusikymmentäluvun vetoiset ja seurakuntien johdonmukaisesti ränsistämät maalaispappilat huteroine kunnallistekniikkoineen. Erästäkin virkatodistuksen tarvitsijaa valistivat kappalaisen lapset: "Se pyyhkii jo!".

    Saakelin ennakoiva tekstinsyöttö.

    VastaaPoista
  6. Ettei olleetkin peräti Lapuan piispan jälkeläiset. Muistini mukaan tapaus on julkaistu kirjassa Nauru papille, tai sitten jossain Etelä-Pohjanmaan, ehkä Lapuan kaskukirjassa. Korjatkaa jos olen väärässä. En pane pahakseni, jos vielä opin jotakin uutta.

    VastaaPoista
  7. Tosin vauvat kaiketi pitävät tiukasti kiinni nukkuessaankin.

    VastaaPoista