Sivun näyttöjä yhteensä

16. maaliskuuta 2018

Mainio



Mainio, Aleksi, Erkon kylmä sota. Helsingin SanomatMoskovan varjossa. Siltala ISBN 978-952-234-472-4.

Koska kustantaja ei vastaa sähköposteihini, sain tämän kirjan Helsingin Sanomien Säätiöltä ja toisen Markku Kuisman tutkimusryhmän julkaiseman (Suuri affääri) samalla. Kirjassa oli omistuskirjoitus ja välissä käyntikortti.

Olen maininnut usein, että ehkä ainoana kriitikkona Suomessa ostan omin varoin kirjakaupasta kirjat, joista laadin arvostelut.

Nykyisin tunnen Otavasta vain henkilöitä, jotka juuri nyt eivät ole paikalla. Ennen talossa oli sellaista tapaa, että arvostelukappaleen kerjääjä alistettiin kuulusteluun, jolla haluttiin selvittää, aikooko asianomainen myydä kirjan antikvariaattiin ja juoda rahat.

Sen runsaan kymmenen vuotta, jonka kirjoitin Helsingin Sanomiin, sokaistuin nähdessäni, että kustantajat lähettivät toimitukseen kirjoja aivan pyytämättä. Pekka Tarkka tyrkki niitä minullekin, ja kirjoitin sitten arvosteluja.

Mainion Erkko-kirja on oikeastaan kauttaaltaan sensaatio. Koska saatan hyvinkin tietää kaikenlaista henkilöiden, lehden ja yhtiön asioista, kerron tässä lukijoilleni, että teksti on tutkittua ja totta. Yllätyin itse monessa kohdassa, kun kirjassa kerrottiin asioita, joita olen itse pitänyt suurinakin salaisuuksina.

Sellainen on esimerkiksi tieto, että HS:n toimituksessa oli merkittävässä asemassa ”myyrä” eli KGB:n kiristämällä hankkima tiedottaja, joka toimi 1944-1961. Kun isä ja poika Erkko olivat tunnetusti, näkyvästi ja tiedetysti tekemisissä Yhdysvaltain siviili- ja sotilastiedustelun kanssa aivan johtotasolla, on mielenkiintoista, että Suomella oli ja on salaisuuksia. Se ei kuulu tähän asiaan, mutta väittäisin itsekin tietäväni kaikenlaista lentotiedustelusta itärajan yli vuodesta 1940, ja ainakin yksi jatkosodan aikainen kartta, johon on tehty mielenkiintoisia merkintöjä.

Aatos Erkon henkilöä koskeva kuvaus Mainion kirjassa sisältää paljon sellaista, mitä valistunut lehden lukija on ehkä ihmetellyt vuosikymenien aikana. Erikoisen liikuttava on jakso, jossa kerrotaan, miten kovasti AE pelkäsi 1981 panssarivaunujen vyörymistä Suomeen, ellei Ahti Karjalaista (tai sitten Paavo Väyrystä) valita Kekkosen seuraajaksi.

Onni etteivät kirjoittajat vakavissaan kyselleet minulta. Riittämättömiksi mainittuja tietoja Mauno Koiviston mietteistä mediasta, joka siis tarkoittaa lähinnä Erkon lehtiä, Koivisto kertoi. Kysyttäessä en olisi kertonut niistä. Käsitykset esimerkiksi puoluetovereiden luotettavuudesta herättävät joskus mielenkiintoa. Kirjan GRU:n ja KGB:n korkean tason edustajien (Vladimirov, Derjabin) jaksot viittaavat yllätykseen: Heikki Reenpää ei ole kertonut mitään!

Puhe on Aatoksen lisäksi Eljas Erkosta, isästä, ja siten Talvisodasta, jota Paasikivi sanoi Erkon sodaksi. Tuo tulkinta on toistettu myös tutkimuksissa vielä 1990-luvun alussa. Tulkinnan vastustajista Mainio siteeraa kirjassa Otavan menekkikirjailija Max Jacobssonia, joka nimesi Talvisodan aiheuttajaksi Erkon sijasta J. Stalinin, ja teki sen usein, mielestäni vakuuttavasti. Ja tätä nykyä käytettävissä on Kimmo Rentolan työn tuloksena myös alkuperäisasiakirjoja aiheesta.


Kun olen itse Erkon agentti ja aloitin Otavan agenttina 1964, kirjoitan mainoslauseen: erinomainen tutkimus Suomen uudemman historian käännekohdista ja niihin vaikuttaneista. Paitsi Mannerheimista.

14 kommenttia:

  1. Joo pikkuhiljaa salaia asioita aletaan paljaastaa ja kertoa. Kuitenkin on monia tietoja vanhemmalla väellä jotka ovat vielä varauksellisia niitä paljastamaan. Aikoinaan pelote oli Siperiaan joutuminen. Mutta vieläkin lujempi pelko on nykyaikana salamurhatuksi joutuminen. Tiitisen lista mm. on vielä liika arkaa tavaraa jukisuuteen.
    Aikoinaan ollessani kirjeenvahdossa UKK:n kanssa sain tuntea nahoissani mitä siitä seurasi. Salavalvonta ja salakuuntelu oli arkipäivää ja ihmettelin miten tiedot pr kansliasta vuotivat niin nopeasti tehtaankadulle. Tunsin tuon varjon koko ajan niskassani ja lopulta poltin päreeni ja uhkasin HPY:tä paljastuksilla jollei salakuuntelua saada loppumaan. Herrat tuli sieltä kotiini ”neuvottelemaan” ja pian salakuuntelu loppui. HS:n päätoimittajana oli ruotukaverini ja paljastin hänelle asioita joista ei silloin uskallettu hiiskuakkaan.

    VastaaPoista
  2. "- - Mainio siteeraa kirjassa Otavan menekkikirjailija Max Jacobssonia, joka nimesi Talvisodan aiheuttajaksi Erkon sijasta J. Stalinin, ja teki sen usein, mielestäni vakuuttavasti. Ja tätä nykyä käytettävissä on Kimmo Rentolan työn tuloksena myös alkuperäisasiakirjoja aiheesta"

    Niin, vuonna 2017 ilmestyi lähdejulkaisu Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot, mm. "Kimmo Rentolan työn tuloksena". Senhän piti ennakkomainonnan ja laajojen piirien ennakko-odotusten mukaisesti lopullisesti paljastaa "meille suomalaisille" Medusan kasvot. Vaan kuinkas kävikään. Talvisodan taustaa valaisee kokoelmassa "Muistio 14.10.1939 Neuvostoliiton päämääristä Moskovan neuvottelujen alkaessa", suoraan politbyroon arkistosta. Saanen siteerata osan muistin virkistämiseksi:
    ---------------
    "Neuvostoliiton tärkeimpänä huolena neuvotteluissa Suomen hallituksen kanssa ovat kaksi seikkaa: a) Leningradin turvallisuuden varmistaminen, ja b) varmuus siitä, että Suomi pysyy jatkossa vakaasti ystävällismielisissä suhteissa Neuvostoliiton kanssa. Kumpikin seikka on välttämätön, jotta Neuvostoliiton Suomenlahden-rannat pysyvät turvassa ulkoiselta viholliselta - -."

    "Tämän kaiken välttämättömät edellytykset ovat seuraavat: ensiksikin, mahdollisuus peittää tykistötulella kummaltakin taholta kulku Suomenlahteen, jotta vihollisen sota- ja kuljetusalukset eivät pääsisi Suomenlahden vesille; ja toiseksi mahdollisuus olla päästämättä vihollista Leningradin lähestymisväylillä lännessä ja luoteessa sijaitseville Suomenlahden saarille; sekä kolmanneksi, jotta nykyistä Suomen rajaa Karjalan kannaksella saataisiin siirrettyä jonkin verran pohjoiseen ja luoteeseen, nyt se kun kulkee 32 kilometrin päässä Leningradista eli kauaskantavan tykin tulitusetäisyyden sisäpuolella."
    ----------------

    Siis juuri niin kuin esim. Osmo Apunen & al. jo 2009 teoksessa Pettureita ja patriotteja esittivät.

    En silti hetkeäkään epäile, etteivät erinäiset blogistit, professorit ja laaja "isänmaallinen" laahus käden käänteessä kykene muutamalla verbaalisella silmänkääntötempulla selittämään tuon politbyroon alkuperäisasiakirjan sisällön "todellisen tarkoituksen" päinvastaisekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on Rentola, Kimmo, Stalin ja Somen kohtalo, 2016, minkä varmaan tiedätkin.

      Poista
    2. Niin, Suomihan toimi jo näiden odotusten mukaan, eikö vain? Suomi ei hyökännyt Neuvostoliittoon ja puolusti omia rajojaan kaikkien kykyjensä mukaan. Ulkovaltojen joukkoja ei Suomessa ollut syksyllä 1939. Silti Neuvostoliitto päätti hyökätä Suomeen ja valloittaa sen. Kysehän ei lopultakaan ollut Neuvostoliiton turvallisuudesta Suomen suunnalta tai taholta; eihän Suomi ollut minkään tason sotilasmahti eikä millään tavoin kyvykäs Neuvostoliittoa uhkaamaan.

      Talvisodan sytyttyä ei Suomi hyökännyt Leningradiin, ei myöskään Jatkososan aikana. Suomi ei koskaan ryhtynyt pommittamaan Leningradin siviilejä eikä muitakaan kohteita swellä vaikka NL jatkuvasti pommitti useimpia Suomen kaupunkeja ja tuhosi nimenomaan siviilejä. Suomi eli käytännössä Mannerheim, katsoi ehdottomaksi velvollisuudekseen pitää sanansa tässä asiassa eli taata Leningradin turvallisuus omalta suunnaltaan. En pysty sanomaan kuinka vahva neuvotteluvaltti se oli myöhemmin mutta tänäkin päivänä olisi nämä seikat syytä pitää mielessä.

      Poista
    3. Muistiossa vaadittiin myös sotilastukikohtaa Hankoon, Suomenlahden saaria yms. Lisäksi olisi avartavaa nähdä vastaavat muistiot myös Viron, Latvian ja Liettuan neuvotteluja varten - että kerrotaanko siellä mitä sitten tulee tapahtumaan, kun tavoitteet on saavutettu.

      Tämä keissi on toki kiusallinen meikäläisille stalinisteille ja putinisteille, kun tiedämme vastaukset molempiin vaihtoehtoihin: mitä tapahtui kun suostui ja mitä tapahtui kun ei suostunut. Ei tarvitse jossitella.

      Poista
    4. No jopa. Mutta tätähän juuri tarkoitin: kun historiantutkimus tuo esiin jotain kiistatonta ja isänmaallista myyttiä horjuttavaa, siinä tuokiossa alkaa erilaisilla nettipalstoilla maksimaalisen odotusarvoisesti virrata se tavanomainen oikeistokloaakki.

      Poista
    5. On hyvä myös muistaa ettei Suomella ollut nähtävästi ainoatakaan pitkän kantaman tykkiä käytettävissään 1939. Ainoat sellaiset tykit olivat järeät patteristot rannikkotykistössä Helsingin suojana. Niidenkin tarkka kantama lienee ollut siiinä 25 km eivätkä olleet mitään siirreltäviä kenttätykkejä. Suomalaisten tykistö oli vähäistä, kirjavaa ja osaksi peräisin 1870-luvulta eli museokamaa jolla oli lähinnä pelotevaikutus.

      On siis ilmeistä että venäläisille Hangon tukikohta oli aiottu juuri omille vielä järeämmille tykeille jotta voisivat hallita liikennettä pitkin Suomenlahtea sekä Ahvenanmaan valloituksen jälkeen sulkea myös Pohjanlahti. Onneksi Suomessa havahduttiin asiaan ja Ahvenanmaa linnoitettiin ja sinne muodostettiin omat joukko-osastot paikallisista miehistä estämään maihinnousu. Vaikka Ahvenanmaalaiset ensin vastustivat omien joukkojen muodostamista se lopulta onnistui ja muut joukot voitiin palauttaa mantereelle. Aivan ilmeinen taka-ajatus venäläisillä oli myös Hangosta käydä käsiksi Helsingin kimppuun tarvittaessa. Siihenkin oltiin jo varauduttu.

      Hangon vuokra-alueen venäläiset linnoittivat todella perusteellisesti ja varustivat niin järeillä aseilla ja tukevilla bunkkereilla kuin siihen aikaan vain oli mahdollista. Hanko osoittautui kuitenkin venäläisille loukuksi josta oli päästävä pois ja kiireesti sieltä poistuivatkin suhteellisen vähäisten taisteluiden jälkeen. Syynä oli tietenkin se että olivat suomalaisten saartamana jatkosodan aikana loppusyksystä 1941.

      Poista
    6. Kummasti vaan samaan "oikeistokloaakkiin" tuntuvat kuuluvan ainakin sunnuntain Hesarin mukaan myös Mauno Koivisto ja Erkki Liikanen, joka esitteli Stephen Kotkinin teoksen.

      Poista
    7. Kirjoittamani seikat ovat dokumentoitua sotahistoriaa jonka jokainen voi arkistoista ja kirjoista varmentaa. Materiaalia on suunnattomasti sotavuosilta. Jos ei joku anonyymi hyväksy faktoja niin mitäs sitten?

      Poista
  3. lyhyt kommentti tuohon ”myyrään” Hesarissa. Se ei ole ollut salaisuus ainakaan julkisuudessa vuodesta 1993 jälkeen kun dokumenttielokuvamme Miksi en puhu Venäjää tuli ulos. Kutsuvierasnäytännössä oli paikalla kaksi pääkirjoitustoimittajaa, Tikkanen ja Nortamo. Myöhemmin TV-2 esitti elokuvan ja ainoastaan Ydin-lehti teki siitä kansijutun. Muu media oli hiljaa. Ja käsitykseni mukaan Hesari teki kaikkensa ettei asiaa käsiteltäisi. Ja nyt tämä ”salaisuus” sitten tulee julki. Kysymys on miksi nyt eikä 1993? Syynä uskon olevan Aatos Erkko – eli kuolema vapauttaa julkaisemaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta käy laajoin perusteluin selväksi, että tuo tulkintasi oli oikea. Se on hiukan uutta, että AE;n suhtautumista Neuvostoliittoon jo 80-luvun alussa kuvataan sanalla "paranoidinen". Lisäksi puhutaan henkisestä tasapainottomuudesta ja kerrotaan, että hän oli esittänyt erilaii mielipiteitä "sairaana".

      Kuten tämän blogini lukijat tietävät, isoisäni, synt. Toksovassa 1896, oli valkoemigrantti (oikeastaan musta), mutta tavalla tai toisella suoriutui suomalaiseksi ja toimii 1920-luvun alusta välillä armeijan, välillä rajavartioston tehtävissä Terijoella. Ensimmäisessä maailmansodassa hän taisteli Venäjän armeijassa.

      Poista
    2. Professori taitaa viljellä toksovalaista huumoria, mutta tosikkona tarkennan, että Toksova on Inkerissä, jonka asukkaat, ja etenkin nimeltään Kemppiset, ovat supisuomalaisia ihan luonnostaan.

      Eli isoisä-Kemppinen lienee siis suoriutunut myös Suomen kansalaiseksi, sillä Toksova on vanhan rajan väärällä puolella.

      Poista
  4. Ehkäpä viimeinkin tämä blogi kerää arvoisiaan kommentteja.Syntyisi keskustelua oikeasti.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  5. Aikanaan tehdyssä TV-sarjassa "Sodan ja rauhan miehet" Moskovan neuvotteluissa Stalin esittää, että Hangon tukikohtaan sijoitettaisiin 150 panssarivaunua. Kun Paasikivi kysyy, mitä niillä tehdään, Stalin sanoo, että harjoitellaan. Mahtaako tämä tieto olla totta?

    VastaaPoista