Sivun näyttöjä yhteensä

19. maaliskuuta 2017

Kaiho


 
Kansalliskirjaston kellariholveissa oli koko joukko ikätovereita. Muuan kehuskeli, että hän tuntee Juhani Seppovaaran.  Menin sen verran sanattomaksi, etten keksinyt sanoa siihen muuta kuin että tunnen Seppovaaran kissan.

Tämän päivän lehdessä on katsaus Juha Siltalan ensi viikolla ilmestyvästä tutkimuksesta, jonka aiheena on suomalainen keskiluokka, joka kirjoittajan mukaan näyttäisi olevan joutumassa paniikkiin.

Suhteellisen varma ja vakaa tulevaisuus pettää, eikä jälkeläisille ole luvassa parempaa.

OP-Pohjolan vuorineuvos Reijo Karhinen puhui eilen televisiossa painavaa asiaa, jossa ydin on sama. Työn käsitesisältö muuttuu. Karhinen heilautti puhelintaan ja sanoi, että muutoksen syy on tämä. Hän tarkoitti älypuhelinta eli yksinkertaista tapaa päästä verkkoon.

Sitä hän ei sanonut, että huolestuneet huoltajat täyttävät palstat murehtimalla lapsia ja nuoria, jotka nuokkuvat netin ääressä. Olisiko huolehtijoilta jäänyt huomaamatta, että näin nuoret hankkivat juuri ne valmiudet, joita muuttuneessa maailmassa toimiminen edellyttää. Keskiluokkaistuminen on nykyisin juuri netin ääressä nuokkumista. Vanhat keinot, esimerkiksi sellaiset joita tämä blogi edustaa, ovat osoittautuneet toimimattomiksi.

Eläkkeelle siirtyvällä varakkaammalla keskiluokalla on ollut viimeksi kuluneet tuhat vuotta vimma tuputtaa nuorille tuhoisan vääriä ohjeita.

Keskiluokka – esimerkiksi pienten pankinkonttorien johtajat – saavat nyt potkuja tai sitten siirtoja ja uudelleen koulutusta, joka merkitsee heille sosiaalisen aseman romahdusta.

Keskiluokkaa käytettiin terminä ihmisistä, joiden ei tarvinnut välttämättä tehdä mitään muuta kuin nautti virvoitusta toimistopullostaan punaisen (varattu) tai kelaisen (odota) valon palaessa ovella. Pankinjohtajan tehtävä oli olla pankinjohtaja.

Olen eri mieltä kuin toisaalta Siltala, toisaalta Karhinen. Ei työ tai työelämä muuttunut (1992). Maailma muuttui.

Ongelmaryhmä on vanhukset. Helsingin seudun parhaissakaan palvelutaloissa ei ole asiakkaille verkkoyhteyttä puhumattakaan opastuksesta sen käyttämiseen.

Tarvittaisiin tehostetun asumisen ratkaisuja. Vanhoilla, joilla olisi tällaisessa rakennelmassa oma kotinsa ja oma rauhansa, saisivat avun läheltä. Samalla he ehkä jättäisivät lapsenlapsensa rauhaan. Tuollaisessa asumisyksikössä pitäisi olla johtaja tai hoitaja, joka asuisi samassa kompleksissa, ja lisäksi jokin huonosti koulutettu nuori pari lyömässä nauloja seiniin ja kantamassa kahvia tarjouksesta ja ostamassa Bosch-keitintä huijaukseksi Kuluttaja-lehden testissä osoittautuneen Mocca-Masterin sijaan.

Posti aukioloaikoineen on tehty niin mutkikkaaksi, että kortin lähettäminen tai paketin noutaminen on melkein ylivoimaista 70 täyttäneille.

Neuvo Karhiselle: kouluttakaa toimihenkilöistänne henkilökohtaisia adjutantteja, jotka kiertävät tapaamassa pankkiryhmän pankki- ja vakuutusasiakkaita ja hoitavat käydessään kaiken asunnon käänteislainasta sijoituksiin ja maksuihin. Varsin vaatimattoman avustajaryhmän turvin tällainen ”personal banker” voi keskustellessaan hakea samalla verkosta vastaukset mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Minä vuonna Olavi Virta kuoli?

Ihmettelen etteivät palvelutalot taida järjestää toivekonsertteja. Kun kuuntelijaryhmä on suppea ja koostuu talon asukkaista, nähdäkseni Teosto-ilmoituksia ei tarvita, ja Spotify puolestaan takaa, että jokaisen suosikkisävelmä löytyy.

Jos meillä olisi tässä lähellä tehostetun asumisen talo, tällä puheella kirjani ja viisi tuhatta CD-levyä olisivat käytettävissä. Koska kaavailemani asumismuoto ei ole mikään ruumishuoneen esiaste, siellä voisivat käydä omin neuvoin omista kodeistaan kulkevatkin.

Tässä kunnassa ei kielikursseille mahdu. Tiedän joukon eläkkeellä olevia kielten opettajia, jotka olisivat ainakin sopivaa korvausta vastaan halukkaita vaikkapa vetämään keskustelukerhoja vierailla kielillä.

”Nostalgiakaan ei ole samanlaista kuin ennen”, oli erään muistelmakirjan nimi. Seppovaaran kirjasta ”Muistojen markkinoilla. Sinivalkoisen arjen klassikko” on viisaasti otettu uusi pehmeäkantinen painos. Kanteen on kuvattu Jalostajan hernekeittopurkki, Artekin (hengenvarallinen) kolmijalkainen palli, Pommac-pullon etikett, rottinkinen mattopiiska ja Elovena-paketti.

Elovenan kuvassa nähdään ensimmäistä ja viimeistä kertaa kauran leikkaamista (hiukan yllättäen sirpillä) juhla-asussa eli kansallispuvussa, muta Elovena-tytön hymy ei hyydy.

Kuvat ovat juhlavia. Minä-muotoon kirjoitettu teksti tuntuu nyt kiertelyltä. Tätä nykyä tuollaisen katsauksen menneisyyteen voisi pudotella tieteellisinä tosiasioina.

Tämän kirjoitettuani palaan pohtimaan Jallinojan ynnä muiden englanniksi ilmestyneen kirjan dynastia-käsitettä, joka ei heti oikein vakuuta. Suomesta olisi esimerkki entisten pappissukujen, (kuten Seppovaaran - Smedjeberg) muuntumisesta ylemmäksi keskiluokaksi.

Se asia on maailmassa vakava nyt kun Venäjän ohella Yhdysvalloista on tullut oligarkkien valtakunta. Suomalaisista ei tule. Seppovaaran kirja on vielä yksi todiste siitä, miten niukkaa ja yksinkertaista elämä oli. Minä muistan. Ennen pankinjohtajat ja tilintarkastajatkin olivat yksinkertaisia.

 

 

29 kommenttia:

  1. Pääasiaan puuttuakseni: Yksinkertainen ja nostalginen Moccamaster pysyy ylivoimaisena kahvinkeittimenä. Nopein tulos, korkein lämpötila, ikuinen kestävyys. Melkein yhtä hyvän toki saa paljonkin halvemmalla, jos haluaa vaihtaa sen parin vuoden välein.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mjoo.. juoksutusputken kromaus pettää viimeistään kolmessa vuodessa ja vihreää kuparihometta on syytä varsin varoa. Keittimen takuu, pyh.

      Parasta kahvia saadaan ostamalla paahdettuja papuja ja jauhamalla ne juuri ennen käyttöä, avattu papupaketti tulee säilyttää jääpissa sillä kahvin ja kalan rasvapitoisuus on sama eikä kellekään tulisi mieleen säilyttää kalaa huoneenlämmössä, saati lieden lähistöllä olevassa kaapissa.

      Omani jauhan tehokkaalla sauvasekoittimella, karkeuden voi päättää itse. Käytän tähän pientä lasista kurkkusalaattipurkkia, sen päälle saa käpälän ettei kallis ruskea huumaava aine lennähtele prosessista.

      Vesi tulee olla kylmää ja raikasta, juoksutan useita minuutteja koska en pidä yön yli putkissa seisseestä. Lämmitän sen Matti & Maija -sarjan teflonpinnoitetussa kasarissa ja kaadan sen kirppuilevana kahvipannuun, en käytä pressokannua vaan Schott:in lasiastiaa. Tämän seoksen surautan toisella hiukan käsitellyllä sekoittimella tasaiseksi kunnes päälle muodostuu crema.

      Lämmitän rasvattomasta maitojauheesta valmistetun "kastikkeen", teen siitä paksua.

      Näistä loiskauttelen lämmitettyyn mukiin (Posliini & Väri, tilavuus 3 dl) päivän polttoaineseoksen.

      Mikroaaltouunia en omista joten lämmitän eliksiirin kahviosaa jossain sopivassa astiassa tarpeen mukaan. Litra päivässä on sopiva määrä, böönia kuluu kaksi desilitraa ja maitojauhetta samaten.

      Mukissa koristeaiheena on ruusu, ettäs tiedätte ja saatte kadehtia.

      Poista
    2. Terveisiä Tampereelle, olen jyrkästi samaa mieltä. Ainoa vika laitteessamme on paksu ja pitkä, kömpelö ja kankea verkkojohto. Sitä on mahdoton häivyttää häiritsevästi näkymästä keittiön työtasolta.

      Poista
    3. Tämä komentti ilahduttaa mieltäni.

      Poista
    4. Suodatinkahvi on kuraa, mutta onneksi on helppo gourmet-latte:
      2,5 dl rasvatonta maitoa
      2 reilua teelusikallista espresso-pikakahvia
      2 min 20 s mikroaaltouunia (800 W)
      Tätä parempaan eivät edes kahvilat pysty!

      Poista
    5. gourmet on epäterveellistä
      gourmet lihottaa
      herkku on epäterveellistä
      herkuttelu tappaa
      tupakka on hyvää
      savu maistuu gourmetille
      syön suuria määriä maksamakkaraa

      yäk miten mauton runo
      lisäaineiden puutos
      kuin koiran kuivamuonaa
      mökille jäänyttä
      ei edes kuolleita hiiriä
      mausteeksi valkosipulia
      ja kirvelevää pontikkaa

      Poista
  2. Kansikuvan rottinkipiiska himottaa. Tuo on hienopiiskausmalli pumpulitäkeille ja tyynyille. Mattopiiska on karkeampaa tekoa ja varsi on pidempi. Kuulonsuojainten käyttö on asiallista. Pölykään ei ole terveyden edistäjä, joku kuonokoppa on tarpeen. Siihrn lisäillään kypärä, turvajalkineet ja silmäsuojaimet niin jopas, olemme saaneet työntekijän varustelluksi.

    Palkkaa hän tahtoo pari tuhatlappusta/kk.

    Kaamea kummitus, RAHAA! Mistä hyvästä? Vähän tomuttaa, eihän se ole edes raskasta työtä?

    Tehkää itse. Aluksi 6,5/h päivä, palkkaa saatte 9€/pvä.
    Siirryttyänne onnekkaan sattuman ansiosta 8 h työpäivään olette tyhjän päällä jos työnantaja ei kuukauteen osoita teille töitä, siinä meni talouslaskelmat ja vuokrakämppä. Jo satasen vahinko riittää viemään ostoskeskusvartijan vuosiloman. Onko oikein että joutuu flunssaisena töihin, ääni painuksissa, kurkku kipeänä?

    Ei ole työhaluja. Koittakaa kestää.

    Älkää ihmetelkö mikä maksaa ja mistä kiikastaa. 79 000 on järjissään, hulluttakaa heidät ja kuseksikaa taskuun ja väittäkää että se pitäis nyt tehdä töitä kun sataa.

    Vielä lisää: ryhdy tässä siten marisevia yli-ikäisiä tuottamattomia nettisokeita hyysäämään ja palkatta neuvomaan, ei saatana!

    Eikö ahneudella ole mitään rajaa?

    VastaaPoista
  3. 70-luvulla yläluokkaisen kodin tunsi siitä, että siellä oli kommunistiteinit ja särestöniemi seinällä. En tiedä kuuluuko puolitoistametrinen tv-ruutu nykyisen yläluokan varustuksiin.

    Kotikaupungistani on vuosien myötä saatu suljetuksi postit pääpostia myöten. Jakelun puhelimia ei enää anneta tiedoksi ettei asiakas voi valittaa. Ainoa yhteys kiertää Pääkaupungin kautta ja sekin toimii numeroita painellen vastaajan tahdissa. Minun oli vain tarkoitus muistuttaa, että olisi kiva, jos päivän lehti jaettaisiin iltapäivän puolella tulevan muun postin mukana.

    Kahvikoneissa äänestän Vuorelaa. Sekoitusuppilolla toimiva Moccamaster antaa obamasta hyvät aromit.

    Kahvistelemassa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaisit nyt edes koemielessä paahdettuja papuja ja myllyn ja pressokannun. Edut:

      - niin mummo/vaarikahvetta maultaan kuin olla voi, saa ryystää tassilta sokeripalaa hyväksiapuna käyttäen ellei usko.
      - ei närästä kuten suodatinkahvi.
      - aamuinen työskentely meluisien sähkökoneiden, korkeilla kierroksilla pyörivien terien ja kahvinpölyn seassa on kuin parranajo partaveitsellä, saa tuntemaan olevansa elossa ja ennenmuuta mies.
      - kahvia säästyy.
      - sähköä säästyy, jopa 50 %.
      - kaikki tarpeet saa kuiva-aineina, säilyvyys lähes optimaalinen. Juuei saa sitä vettä, aivan totta.
      - kerrostalossa naapureiksi valikoituu ennenpitkää reippaita ja äänekkäitä, teeskentelemättömiä asukkeja.
      - häpeämättömän kivaa ja väkivaltaisuutta tyydyttävää. Selvää terapiaa ellei ole klapienhakkuumahdollisuutta.
      - odottelu jää pois, kahvin tippumisen odottelu on kuin katselisi jääpuikon kasvamista, yhtä helvettiä.

      Eräs ruotsalainen luksustehdas on jopa laatinut automaattikeittimen jossa on mylly joka käynnistyy ajastettuna. Aamuvarhaisella melu on mitä melkoisin, kuten käyttöohjekin, vaikka illalla se vaikuttaa selvemmältä ja melu siedettävältä, jännä ilmiö.
      Totisesti paras lahjus rakkaimman vihamiehen kyökkiin, muuta en ymmärrä sillä voitavan saavuttaa. Hintaa oli yli satasen, joten kelvollinen hintaluokka lahjatavaraksi ja joka kieron sentin väärti.

      Poista
  4. Kolminkertaiset tositteet, kahdenkertainen kirjanpito ja yksinkertaiset tilitarkastajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan "kolminkertainen laskutus, kaksinkertainen kirjanpito ja yksinkertainen tilintarkastaja" oli sen erään firman menestyksen salaisuus. Tähän kai blogisti viittasi.

      Poista
    2. Korkean kännin harjoitusleirillä

      Yksinkertaiset juristit
      kolmena kappaleena,
      iäisyyskö?

      Aavemainen kaukovaikutus,
      Jumala ei heitä noppaa
      vaan pelaa jätkänshakkia.

      Kivi kiteytyy, hakee muotoaan,
      kelluu kunnes kohoaa
      tullakseen tärvellyksi.

      Ikkunoissa jääkukkia,
      radiossa ei mainittu.
      Kylmä polttaa jalkoja.

      Poista

    3. Juuri eilen noukin keräilytaloudessani divarin poistokorista Antti Tuurin UPM-Kymmene Metsän jättiläisen synty (v.1999) 2 €.

      Kreivi Carl Gustav Mannerheim osti tehdaspaikan, keräsi Turun suunnan rahamiehiä ja 33 mieheen aloittivat homman 1872. Ensitöikseen Mannerheim möi juuri ostamansa kivenkolon yhtiölle 60 000 markalla. Hän oli maksanut siitä talonjusseille 1580 mk. Tämä oli ikään kuin IPO nyky-Wall Streetillä. Initial Public Offer. Tällaisestä ja muusta Applen perustamisraha-askareesta kerrotaan napakasti Why Wall Street Maters kirjan johdantoluvussa. Vakuuttavia molemmat sekä Mannerheimin isä että Jobs, isämeidän.

      Tuurin kirja taitaa olla pirun hyvä. Mutta kysyy aiempaakin harrastusta, niin tiivis jo alkuun. Tuuri sai asiaan kuuluvasti pätevää aputyövoimaa yhtiöltä. Tänään metsäteollisuuden maaherra, itse Tapio, Markku Kuisma sertifioi Risto Volasen kirjan Hesarissa. Erkki Tuomioja onneksi tuli lisänneeksi, että Volanen käsittelee Santeri Alkiota isosti ja pitää esillä myös Tuusulan eli Järvenpään asemaseudun taiteilija-kansandemokraatteja Suomen synty kuvauksessaan. Tuo Mannerheimkin kirjoitti näytelmiä, sai niistä fudut yliopistosta, keskittyi Louhisaareen. Keräsi luottamusta Turussa ja löi yhden paalujuuren UPM:ään, nykyrikkaistomme osinkokoneeseen kartanokulttuuria ja lasten ulkomaalaisia internaattikouluja varten kuten entinenkin ylimystö.

      Varisee sieltä alaskin päin. Paperia kirjoittaa sitä mukaan kuin mesenoitua oppineisuutta tulee kitusiin vedettyä, Applesta ilmaiseksi mitä siis ennen kaikkea Wall Street merkitsee William D. Cohanin mukaan.Jukka Sjöstedt

      Poista
    4. Tarkoittanet Carl Robertia.

      Poista
  5. Suomen eduskunnan alaisuudessa toimiva Yle opettaa kansaa verkkouutissivuillaan 19.3.2017 näinikään: kirja, tuo entisaikojen "kulttuurikotien statussymboli" on nykyisenä diginatiaisten kultakautena katsottava "vessapaperin" arvoiseksi.

    Kaihon aihe tämäkin, mm. meikäläiselle. Amarcord.

    VastaaPoista
  6. Hiljattain, toisaalla, pohdittiin, miten dementoituneen vanhuksen voi saada menemään kokeisiin tai tarkastukseen sairaalaan, kun omainen ei pääse saattamaan, taksi vie vain ovelle ja sairaalan neuvonta neuvoo kyllä, mutta pää ei ota vastaan ohjeen ohjetta. Jotenkin näin se meni.
    Ratkaisuksi tarjottiin avustajia, jotka ottaisivat vanhuksen/lapsen/loukkaantuneen/sairaan vastaan sairaalan ovella, veisivät oikeaan paikkaan ja auttaisivat ilmoittautumisessa ja muussa.
    Joutilasta väkeä kyllä on, mutta ...

    Iäkäs, ikäisekseen terävä vanhukseni joutui silmäleikkaukseen. Hänet leikattiin parjantaina ja olisi lähetetty illalla kotiin, jossa hän olisi ollut yön yksin. Komplikaatioiden varalle annettiin neuvo soittaa kotisairaanhoitoon. Se, että sitä ei ollut tarjolla iltaisin, öisin tai viikonloppuina, ei mennyt läpi. Sain neuvoteltua, että vanhus oli leikkauksen jälkeisen yön sairaalassa.

    Tehostetun asumisen ratkaisuja puollan kaikkia, mutta jospa edes lähdettäisiin torjumaan näitä arkisia ajattelemattomuuksia, joita on kaikkialla. Ei mitään digiloilkkaa kahdeksankymppisille, vaan auttavia käsiä ja järkeä. Maalaislaatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin meinaat että lyötäis taloon jatkoa?
      tuleeko oma ovi?
      uuni vai hella?
      ulosvedettävässä kannetaan kalmistoon kun on kypsä se on oikeaa puhetta
      ja saahan siitä vieraskamarin kun tuulettaa talven yli

      Poista
    2. Italiaa moititaan viimeaikoina monenmoisista asioista, tässä on hyvä paikka pistää kampoihin noille jutuille: Milanolaisen terveystehtaan käytävillä kulkeilee koko joukko valkotakkisia vanhemmanpuoleisia, molempia sukupuolia edustavia ystävällisiä ihmisiä jotka aikansa kuluksi ja muiden iloksi auttavat, opastavat ja tukevat apua tarvitsevia. Vapaaehtoisina, palkattomina.

      Poista
    3. Mutta mitä? Sano se, sano että laiskottelevat tulonsiirroilla.

      Tosi paksua kamaa, ei mene läpi.
      Fiilistelyä ja lässytystä.
      Hyödytöntä suunpieksäntää.

      Mene itse! Mene ja tee!

      Poista
    4. Mitä avustaja ratkaisisi? Sen umpisekoaulan kirjavan viidakonko?
      Juu siihen käy nerollisesti kuusivuotias joka tuntee koko sairaalan, sen oppii viikossa, viimeistään kahdessa.

      Systeemit on kyllä maksettu niin että niitä on pakko käyttää.

      Poista
    5. Aavistan miksi Milanossa on kuvauksen mukaista, italialainen peräkamari-ilmiö on kuulu. Vanhempi väki antanut periksi ja suonut naimarauhan nuorille?

      Lähdettäessä vapaaehtoisuuden ja palkattomuuden ideasta laitoksissa
      se saattaa toimia, hierarkiassa ja hyvässä ohjauksessa. Ajatus lavennettuna on kuitenkin varsin harmillinen sillä on lukuisia tahoja joille ei ole pälkähtänyt päähän miksi näitä vanhuslaitoksia on olemassa.

      Näkisin mieluusti vapaaehtoisia betiniraudoittajia ja muutenkin monttujengeissä hääriviä auttajia. Jokakeväisen katupölyn siivoamiseen olisi apuväki tarpeen, ettekö ole samaa mieltä?

      Johtaviin asemiin lomittajia, tietysti! Ripeänä ja terhakkaana ilmoittaudun tässä KELAn pääjohtajan palkattomaksi sijaiseksi, parikin kuukautta kävisi minulle. Sikäli ei ole mitään kiirettä että tuuraisin ministerinpaikkoja ensin, harjoittelisin niillä, näkyy olevan sellainen menettely.

      Älkää nyt tästä saako mitään ajatuksia.

      Poista
  7. Ongelmaryhmää löytyy myös nuorista. Moni ei osaa käyttää wordia ja excelliä kuin auttavasti. On turha luulla, että viestittely jollain simppelillä sovelluksella ja pokemonin pelaaminen tekevät mobiilin lääppijästä osaavan diginatiivin. Alkaa pian pöytäkone olla joillekin ihan vieras väline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Microsoftin mannekiineja on jo maailmassa muutenkin liikaa. Näiden kahden mainitun ohjelman opettelu on kuin ottaisi osaa maratoniin istuen rollaattorin päällä. Taitoja niiden käyttö ei opeta, yhtä vähän jakoavaimen käytön osaaminen pätevöittäisi putkimieheksi.

      Piirtolevyt, mobiililaitteet ja Android. Gimp, Open Office, AutoCAD, muutamia suuria ohjelmistokokonaisuuksia joihin voi nörttiytyä jos mieli tekee.

      Blogit, some, yhteisöiden käyttö ja kielentajun kehittyminen yhä tekstuaalisemmmaksi, vaivautukaapa ottamaan selvää.

      Kuullostaa kuin joku ei olisi aivan ajan tasalla, taitaa olla mikroajokortti mennyt vanhaksi. Niin se kehitys kulkee, eilisen pätevyys on tänään tyhjän väärti.

      Kun on kyse käyttö-, ja ohjelmointikielistä on asia järjestetty tuoreutettavan ja monipuolistuvan kokonaisuuden varaan, nämä ovat ohjelmistoja ja kieliä joiden osaaminen vaatii jo ahkeruutta eikä niiden käyttö ole yksinkertaista. Virheissä on hintalappu, kolari numeerisesti ohjatulla työstökoneella tai teollisuusrobotilla on kallis ja usein vaarallinen. Kaikki ei vieläkään ole varauksetta helppoa tai kirjoitusvirheen vaarattomuusluokkaa.

      Punaisen maidon päätyminen vaalensinisiin tölkkeihin ei ole vaarallista, tämänkin olen todistanut. Rasvattoman maidon päätyminen täysmaidon tölkkeihin oli jo vakavampi onnettomuus, jostain syystä näin kävi samassa meijerissä. Tästä voidaan olla useaa mieltä mutta syy ei ollut ohjelmoinnissa.

      Poista
    2. Liikaa käyttäjiä tai ei, mutta se nyt vain on niin, että noita toimisto-ohjelmia käyetään "pikkasen" runsaasti työpaikoilla. Ja niistä löytyy ominaisuuksia, joista on hyvinkin hyötyä, mutta jotka tottuneeltakin käyttäjältä unohtuvat kun ei niitä vähän aikaan tarvitse. Tuskin mennään siihen, että kaikkien pitäisi osata ohjelmoida.

      Poista
    3. Konttoriohjelmistojen osuus on vain osa kaikista ohjelmistoista. Käyttötaitojen tarve kattaa kaikki.
      Microsoftin ohjelmistojen osuus on vain osa, miksi painottaa juuri sitä?

      Hyvin suunniteltua käyttäjäpintaa ei edes huomaa.

      Poista
  8. Onhan kirjan kansikuvassa myös afrikan tähti pelin rubiini.

    VastaaPoista
  9. "Ongelmaryhmä on vanhukset."

    Miks tätä mantraa kuulee joka päivä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska vanhuksista ei saada keitettyä lientä?

      Mummokuutioiden hinnat alas, kansa vaatii saada työrauhan. Vanhusten verovapaus perintönsä tuhlanneille?

      Olen kuullut paljon tämän Sixten Korkmanin tyylisiä hölötyksiä.

      Turbokapitalismia.

      Poista
  10. Karvisen kannattaisi katsoa oman talon porstuaan. Kävin Tampereella TSOP:n pääkonttorin kassapalveluissa.
    Komean konttorin reunalla on karusti sisustettu omalla ovella varustettu pieni huone. Aivan täynnä ja puolet asiakkaista maahanmuuttajia.
    Tuli mieleen aikoinaan Kap Kaupungissa apartheitin aikana. Siellä oli mustille samanlainen karusti sisustettu postitoimisto.
    Jos et osaa käyttää tai enää hallitse digitaalisia välineitä olet toisen luokan kansalainen.

    VastaaPoista