Sivun näyttöjä yhteensä

27. lokakuuta 2014

Pösilöt-some





Pyydän taas kerran anteeksi halventavaa nimitystä, jolla tarkoitan tavoittamattomissa olevia vuodepotilaita. Nimitystä käytti isäni. Murresana on pohjalainen ja siellä lähes lempeä. Se on kuin predikatiivina käytetty ”pössöö” myös perhepiirissä käypää nimittelyä. Vanhan kirjakielen vastine olisi ”hupsu”. Tarkoitan itseäni.

Juttelin perjantaina jonkin aikaa tutun kirjailijan kanssa. Panin merkille että hän tuntui olevan ruumiillisesti ja etenkin henkisesti paremmassa iskussa kuin parikymmentä vuotta sitten. Nimiä mainitsematta tämä minua kolme vuotta vanhempi henkilö oli Saaritsa. Yksimielisiä olimme monen muun asian ohella Borgesin esseiden suomentamisen tarpeellisuudesta, ja itse korostin, että myös ”labyrinteista” ja ”fiktioista” pitäisi saada käyttöön kunnon yhteisnide. Nyt yleisöä haittaa muun muassa se, että muutamat avaintekstit ovat käytännössä tavoittamattomissa.

Taas kerran toivon viisautta ja varoja kirjastolaitokselle. Luulisi ahneempienkin tekijänoikeuden haltijoiden uskovan, ettei varsinkaan printtiversioina loppuunmyytyjen kirjojen lainaaminen yleisölle kirjastoista määräajaksi aiheuta heidän talouteensa lovea.

Jos olisin miljoonamies-poliitikko, mistä herra minua varjelkoon, yrittäisin väen vängällä ajaa läpi tekijänoikeuden poikkeuksien laajennuksen yleisön hyväksi. Kirjastoilla on erikoisoikeutensa, ja niitä on laajennettu, mutta tämä ei riitä. Etenkin tarvittaisiin rahoitusta ja pieni tehdas suomenkielisten kestoklassikojen skannaamiseksi. Neruda ja Borges ovat vain esimerkkejä. Heti perässä tulee mieleen sata muuta.

En ensinkään usko perinteisten kustantajien mahdollisuuteen tuoda uudelleen markkinoille vähälevikkisiksi tiedettyjä klassikkoja.

Kehuin viimeksi sukuni kokoontumista. Kirjalaatikoiden kantamisen yhteydessä lykkäsin heille kotiin kuljetettavaksi ne kolmisenkymmentä kirjaa, joista antikvariaatit olisivat maksaneet selvää rahaa, Antiikin kertojat ja Platonin Kootut teokset. Kävi nimittäin taas kerran ilmi, että jälkeläiset ovat halukkaita lukemaan niitä. Plutarkhos on kuulemma vuorossa. Lukiolaiselle neuvoin sävyiltään hiukan koskenniemeläisen Tacituksen sijaan Suetoniuksen, joka kertomuksillaan Rooman keisareista juoruilee täysin häpeämättömästi ja valehtelee niin että korvat heiluvat.

Myös mainitsin, että kun hiukan mutkikkaammankin englannin lukeminen on tavoitettavissa oleva taito etenkin nykylukiolaisille, Penguin Classics sisältää kaiken tarpeellisen vanhan kirjallisuuden enimmäkseen hyvin käännettynä, ja poikkeaville on aina tarjolla Loeb, kaksikieliset tekstit. Vastaavat on vanhastaan ollut olemassa saksan ja ranskan kielillä. Jos nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, opiskelin itse nuorempana kahta kieltä samanaikaisesti, lukemalla etenkin latinankielisiä klassikkoja saksan- tai ranskankielisen käännöksen kera. Homeros taitaa olla pysyvästi koirankorvilla. Se kreikka on tietenkin niin mutkikasta, että useimpien sanojen kohdalla apu on tarpeen.

Tätä iloa täydentää Internetin ensimmäisiin suurkokoelmiin kuuluva Perseus. Sieltä sitä löytyy tekstinä kaikki, ja lisäksi sanakirjat, kieliopit ja muun muassa tiedot kunkin sanan esiintymistiheydestä tunnetussa kirjallisuudessa.

Pitäisikö katsoa, miltä Nerudan ”Antien mainingit” tuntuisi nyt, vuosikymmenien jälkeen? Maailma on muuttunut. Nerudan kuollessa sairauteen Chilen oikeistodiktatuuri oli vasta syntymässä. Voi suorastaan olla niin, ettei tuon Espanjan sisällissodassa 1930-luvulla mukana olleen sukupolven ajatusmaailma aukea heti nuorelle lukijalle.


Entä omaelämäkerta ”Tunnustan eläneeni”? Muistelen, ettei sitä ole kiitetty tosiasioihin pureutumisesta. Ei tarvitsekaan. Omaelämäkerta on aina kaunokirjallinen teos. Jotkut kirjailijat haluavat esittää itsensä mielenkiintoisina, vaikka ovat todellisuudessa puisevaa porukkaa. Jotkut tekevät itsestään sankarillisia näkijöitä, jotkut puolestaan ihmispetoja ja kerskuvat, miten tunnottomasti he ovat tyrkkineet mummoja raitiovaunuissa.


Omassa väitetyssä pahuudessaan rypevät eivät aina ajattele, että tuolla alalla kenen tahansa on vaikea olla omaperäinen. Ihmislaji löysi tuon lahjakkuutensa lajin varhain; itse asiassa simpanssit ovat nekin väkivaltaista porukkaa. Ihmisillä oli tapana nauraa näille oletetusti vaarattomille serkuille alentuvasti. Todellisuudessa simpanssi pystyisi voimiensa ja nopeutensa puolesta tekemään ihmisestä selvän muutamassa sekunnissa. Sen lihasrakenne on toinen kuin ihmisen. Asiasta muuten löytyy verkkokeskustelua. Ei olisi kuulemma Bruce Lee pärjännyt.

11 kommenttia:

  1. On käynyt ilmi, että monet bloggaajat, joihin itsekin vaivalloisesti katson kuuluvani, ovat olleet kirjamessuilla, joissa myös Kemppisemme on ollut yhtenä monista esiintyjistä. (Itse en luultavasti tule koskaan käymään millään messuilla, niin olen päättänyt, vaikka "ei koskaan" onkin huono sanayhdistelmä. Minusta tuollaiset massatapahtumat ovat tukahduttavia.)

    Nyt kuitenkin haluaisin tietää, onko tässä kerrottu Kemppisen kirjallinen keskustelu käyty juuri noilla messuilla? Jos on, on se hyvä, sillä vaikka puheet ovatkin jääneet puheitten tasolle, ilman tekoja (niin kuin puheilla on yleensä tapana). Tässä on kuitenkin väläytelty parempia näköaloja ja mahdollisuuksia ns. saavuttamattoman kirjallisuuden esille saamiseksi.
    Ja sanasta Perseus olen kiitollinen.

    VastaaPoista
  2. Minua hirvittää se, että vaikka kirjallisuutta pidetään yhtenä tärkeimmistä ihmistä sivistävänä tekijänä, joka niin muodoin pitäisi olla kaikkien ihmisten saatavilla, siitä käytännössä on tehty biesnestä. Kirjat ovat varsinkin Suomessa aivan liian kalliita. Koskee myös e-kirjoja. Sitten on nuo Kemppisen mainitsemat omistusoikeidet. Ne on viety niin ällistyttävän pitkälle, että joku ihminen voi omistaa esim. jonkun virren, jonka tekijä on muuttunut jo mullaksi ja luiksi. Onko tuo omistaja ostanut vai perinyt sen, en tiedä.

    Tämä menee niin pitkälle, että monet omistavat jopa bloginsa ja laittavat varoituksia ettei saa lainata ilman lupaa. Kai se on ihmiselle ominaista toimintaa. "Minun omaani ei kosketa!" Maallinen ominaisuus suojataan lukoilla. Mutta että henkinenkin elämä on lukkojen takana, on minusta vähän kummallista.

    Sen kyllä ymmärrän, että jos lainaa toisen tekstiä, sitä ei saa esittää omanaan, vaan lainauksen kohde on ilmoitettava. SE on reilua se. Mutta muuten pelkät sanat pitäisi olla yhteisiä. Ja sellaiset tekstit, joiden omistusoikeus on rauennut, pitäisi ilman muuta olla jo vapaasti nautittavissa.

    VastaaPoista
  3. Se, että Kemppinen toivoo kirjatolaitokselle viisautta ja varoja, on minusta humaani ele.

    Kyllähän kirjastolaitos koettaa pitää sitä mahdollisuutta yllä, että kaikki saavat lukea mitä saatavilla on. Ja tätä mahdollisuutta kyllä käytetään. Sitä todistavat pitkät lainausjonot.
    Mutta kunnissa, jotka kirjastoja ylläpitävät, tapahtuu koko ajan määrärahojen vähentämistä ja kirjastojen lakkauttamista, vaikka ihmiset koettavat sitä vastustaa. Vedotaan taloudellisiin suhdanteihin. Mutta kysymyksessä on myös asioitten arvojärjestykseen asettaminen. Ihmisten henkisiä tarpeita ei kylliksi arvosteta. Pysykööt pölhöinä pösilöt, niin on helpompi, ajatellaan ja tehdään pöhköjä ratkaisuja!.

    VastaaPoista
  4. Nerudat, Mistralit, Márquezit ja vanhan maailman Lorcat uppoavat vielä sukuni vajaisiin kolmikymppisiin varsin tehokkaasti, jopa monille kielille käännettyinä. Odotan kauhulla aikaa, jona sidokset pettävät. Klassikot on digitoitu ja uutta materiaalia julkaistaan jo kohtuullisesti e-kirjoina, mutta kokonainen vuosisata meille tärkeintä kirjallisuutta haihtuu pölynä ilmaan tekijänoikeuksien mukana.

    VastaaPoista
  5. Kuvaus alkaa, nostakaa Tarzan puuhun.

    VastaaPoista
  6. Jossain radio-ohjelmassa korkeasti oppinut elukkatieteilijä kertoi että ihminen, simpanssi ja kyyhkynen ovat sellaisia lajeja jotka vakain tuumin ja harkiten kykenevät surmaamaan lajitoverinsa. Toimittaja kysyi oppineelta että mikä olisi mielestänne parempi eläin rauhankyyhkyn tilalle? Oppinut vastasi empimättä että susi........rauhansusi

    TMi
    Lappeenranta

    VastaaPoista
  7. Voi, ei! huokaa Kemppinen.
    Mutta: yksi vielä.

    Virheitä, virheitä tekee vain ihminen, muut luomakuntaan kuuluvat eivät niitä tee, tai ainakaan huomaa niitä ja osaa harmistua. (Noista kirjoitusvirheistä, jotka pomppasivat heti silmille omissa kommenteissani, huomasin, että ihan totta. Kiire on pahasta. Pitäisi ollla aikaa harkita. Asiatkin niissä ovat jo valmiiksi kaluttuja. Ja kuka uskoo ihmistä, joka ei osaa edes oikeinkirjoitusta. (Via Dolorosa).

    Tulin tänne lukemaan toisten kommentteja. Olisi oppimista niiden lyhyydestä ja iskevyydestä.
    "Kuvaus alkaa, nostakaa Tarzan puuhun."
    "Vivace"
    Uskon tietäväni mihin ne viittaavat.
    "Rauhansusi" voisi olla oikea, sillä koiran sukulaisena sillä saattaisi olla viisautta. Mutta niin kuin ihmisetkin, sudet ovat laumaeläimiä. Ne tottelevat johtajaansa.
    Eilen kuuntelin Areenalta Ylen johtajaa, hänen mielestään kirjatkin muuttuvat vähitellen digitaalisiksi.
    Kuulin myös radiosta jonkun kirjasarjojen kerääjän huolista, kuka seuraavassa sukupolvesta säilyttäisi yhtenäisenä joukkona hänen keräämänsä kalakirjat. Vähän sama huoli kuin ensimmisellä Anonyymilla.

    Yksi asia vielä. Mitä tehdä, jos Google löytää samannimisiä ihmisiä kuin itse. Minusta se on vain hauskaa (olla monistettuna). Mutta kuinka kärsivätkään he, jotka ovat tarkkoja omaisuudestaan sekä aineellisesta että henkisestä! Ekö juuri nimi ole heille tärkeä? Onneksi on henkilötunnus.

    Ehdottaisin, että nimet vaihdettaisiin numeroihin kokonaan. Jokaisella olisi vain oma numeronsa. Numeroita kyllä riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin Auschwizissa, Liisupien?

      Poista
    2. Eläpä VEHtaakkaan, ethän tahdo olla liikakiltti? Kyyl myö tää tiijettää.

      Suu nappiin, nappi taskuun ja taskun napi kiinni.

      Iikka H.

      Poista
  8. Arvoisa blogisti ei varmaan arvaa/tiedä, että esim. Kansallisbiografia on eräiltä osin maksullinen: täytyy avat APE-kukkaroa joidenkin elämäkertojen ollessa esillä. Ei summa suuri ole yhden tekstin suhteen, mutta hankaloittaa. Eikö asiaa voitaisi hoitaa jotenkin?

    VastaaPoista