Tasan sata vuotta sitten tapahtui valtava mutavyöry. Kuin
merkin saaneina toisaalla kirjallisuus, musiikki ja taide, toisaalla
luonnontieteet, murtuivat. Ne tulivat aivan liian vaikeaselkoisiksi
yritteliäällekin yleisölle. Ehkä se edisti heppoista demokratiaa, natsismia ja
kommunismia. On helppo vaahdota kansasta ja kansan tahdosta, kun ei tarvitse
miettiä, mikä eläin se sellainen ”kansa” on.
Nuo korkeat taiteet eivät ole mitään merkittyjä alueita.
Jatkuvasti on kyllä vihjailtu, että ne kuuluisivat luonnonpuistoihin tai muihin
reservaatteihin, pois silmistä häiritsemästä kunnon ihmisiä. Saksassa ja
Ranskassa vastustetaan väkivaltaisestikin ”intellektuelleja”, jotka eivät muuta
kuin hienostelevat ja pettävät siten ”kansaa”. Etenkin Yhdysvalloissa tieteen
vastustaminen on aina suosittua. Jos tiede on eri mieltä kuin minä, tiedä on
väärässä.
Ei se niin mene. Aina olemassa olleet kevytversiot, joita
nimitetään yleisesti viihteeksi, saivat siitä alkaen yhä suurempaa suosiota. Kansanviihde
oli jo kuohittu kansanrunouden ja kansanperinteen tutkimukseksi. Esimerkiksi
elokuvasta aika harvat tietävät enää, että sitä on tarjolla myös väkevämpinä
sekoituksina.
Onneksi turha opetus on karsittu kouluista, myös lukiosta.
Elämässä etenee, vaikka arvelisi, että se sellainen ”kulttuuri” on kiinalainen
vallankumous, jonka muistoksi Suomeenkin pystytettiin kivikaudella ”kulttuuritaloja”.
Ylioppilaskirjoituksissa voi kokeilla myös vastausta, että ”kulttuuri” on
sellaista omituisen hajuista nestettä, jolla kiillotetaan huonekaluja. Vai
oliko se pulituuri? Ei voisi vähemmän kiinnostaa.
Harvakseltaan olen elämässäni joutunut vastaamaan
kysymykseen, pitäisikö ihmisen lukea Proustia, Joycea, Musilia, Kafkaa. Vastaan
että ei. Ei ole mitään syytä.
Nuorempana saatoin perustellakin, mutta en enää. Noin
hirmuisiin teoksiin mennään vasta, jos ei millään voi olla niitä lukematta.
Ylivoimaisesti useimmissa tapauksissa on verrattomasti parempi ajatus viettää
nekin hetket rattoisan oluttuopin ääressä.
Jos olisin Helsingin Sanomat, ryhtyisin pitämään lehden
lukemisen kursseja. Kurssimaksun voisi määrätä aika kovaksi. Tuo julkaisu on
itse asiassa nykyisin aika hyvä. Eilen ihastuin vanhusten taloasumista
koskevasta artikkelista, ehkä siksi, että ehdottelin juuri samaa tässä blogissa
muutama viikko sitten, ehkä siksi, että ajatus on kerta kaikkiaan järkevä ja
humaani. Tarjosin tonttiakin, vaikka en ole tarkoin selvittänyt, mitä naapurit,
muut omistajat siis, asiasta ajattelevat. Mieluimmin myisin kunnalle, mutta
Kirkkonummen tuntien käteisellä, käytettyinä 20 euron seteleinä.
Satunnaislehdistö riittää hyvin suurelle enemmistölle. joka
haluaa korkeintaan tietää, onko Tukholman edustalla meren pohjassa venäjää
äidinkielenään puhuvia toimijoita, jollaisia V. Putin on ottanut asiakseen
suojella, tarvittaessa perinteisin keinoin.
Ammattimaiset kirjan lukijat eivät saa vaivoistaan palkkaa.
Kun kirjoilla on sellainen vaikutus, että ne liikuttavat joitakin ihmisiä, nämä
ammattilukijat perustelevat joskus lukupiirejä tai kirjoittavat vaikkapa
blogia. En usko, että kenelläkään on syytä panna sellaista pahakseen. Jos
toiset saavat käydä kiusaamassa itseään salilla, miksi sitten ei kirjojen
ääressä?
Enää varsinaisessa julkisuudessa ei onneksi juurikaan
esiinny höpertyneitä professoreita ja vastaavia, jotka niiskuttaisivat
ihastuksesta selvitellessään joitakin kuolleitten ihmisten väärinkäsityksiä.
Tapasin yhden intellektuellin, joka oli menossa puhumaan Hegelistä. En kysynyt,
aikooko hän kertoa, miten sammuvina hankkeina Hegel piti Pohjois-Amerikkaa ja
Venäjää, etenkin verrattuna Saksaan (Preussiin), jonka voittokulkua ei mikään
voisi estää.
Tämäkin Kafka osoitti romaaneillaan tilanteen jossa ollaan
maanmies L. Wittgensteinin aivan oikean analyysin jälkeen. Metafysiikka pois,
koska ei pidä puhua, mistä ei voi puhua. Metafysiikan osa on kysymys arvoista.
Kafkan romaaneissa ei käsitellä eikä sivuta arvoja. Siellä vain joudutaan tuomioistuimeen,
istutaan rangaistussiirtolassa, muututaan hyönteiseksi, seikkaillaan
hajautetussa, adaptiivisessa verkossa. Kirjoittaja aavisti, ettei edessä oleva
kuohunta käynnisty energian saannin kumouksesta, vaan informaation. Ja niinpä
hän kuvaili signaalinkäsittelyä.
Kafka hallitsi kirjallisuuden lajit. Romaaneja kirjoitetaan
sellaisista asioista, joista voi kirjoittaa. Runoutta kirjoitetaan sellaisesta,
mistä ei voi kirjoittaa. T.S. Eliotin 1922 ilmestyneen suuren runokokoelman
nimikin on suomennettu väärin. ”Waste land” olisi ehkä ”Jättömaa”. Autio maa
tuo ensimmäisenä mieleen luomisen, sillä maa oli autio ja tyhjä. Autiomaa on
Sahara tai Gobi. Historiallisessa Suomessa autio on asumaton,
veronmaksukyvytön. Eliot tarkoittaa runneltua, myrkytettyä.
Kiitos! Luulin jo, että tämä on tylsä aamu.
VastaaPoistaOnpa hieno oivallus. Kafkan maailmassa byrokratia toimii oikeastaan ideaalisen hyvin. Se on adaptoituvaa ja kykenee selviytymään virhetilanteista. Virhetilanteet käsitellään tavalla, joka yksittäistapauksessa on melko järjetön, mutta ei pysäytä järjestelmän toimintaa. Voidaan siirtyä seuraavaan tapaukseen.
VastaaPoistaTragediana on luonnollisesti se, että Kafka kuvaa tilannetta käsiteltävän signaalin, jolle käy huonosti, näkökulmasta.
Leipää ja sirkushuveja.
VastaaPoistaKelmeäkasvoinen, jostain kauhukabinetista haalittu Putin kopio yrittää kätellä liittokansleri Merkeliä. Jokin on vinossa, tasapainoelimessä ongelmia. Suljen silmäni, psykedelisiä kuvioita , kunnes aivojeni elokuvateatteri päättää vaihtaa kanavaa. Jett Rink halailemassa pöytäliinoja , yleisön jo poistuessa. Pressiklubilla heitellään yläfemmoja.
Eikös tuo Proust ole Waltarin historiallisen romaanin esikuva? Myöntää käyneensä pari kertaa kirjaston kellarissa katsomassa kirjapinoa. Ehkä ne joskus tarttuvat näppeihin.
VastaaPoistaPisti sitten ykkösosan tulemaan Postitalon kymppikirjastoon.
PoistaEnsin ajattelin että Tshaikovskin ensimmäisen sinfonian toinen osa olisi musiikillinen näköispatsas Eliotin Waste Landille, mutta tarkemmin ajatellen se soi kuin Four Quartetsin "East Coker", sen osa III.
VastaaPoistaMuut varmaan valitsisivat Eliotille aivan muuta musiikkia, mielellään samalta aikakaudelta.
Kylläpäs sitä nyt esitetään jyrkkää. Minä sanon sekä-että, Kafka ja tuoppi
VastaaPoista"Satunnaislehdistö riittää hyvin suurelle enemmistölle. joka haluaa korkeintaan tietää, onko Tukholman edustalla meren pohjassa venäjää äidinkielenään puhuvia toimijoita"
VastaaPoistaEikä riitä, koska olettamus on kummallinen. Mistä moista on keksitty? Eiköhän keskivertoa Hesarin lukijaa todellakin harmita sen huithapeli sisältö, puhumattakaan sitä ostamaan suostumattomista. Monet kokevat, että pakko on tukea, koska se on vähiten huono. Harva taitaa uskoa niin hupsuun ajatukseen, että lompakkoäänestämällä Sanoma-konserni vararikkoon tilalle tulisi jotakin tietopainotteisempaa. Ehkä tuho voi tuntua luovalta, jos sattuu olemaan jonkinlainen makaaberi taiteilija.
Ikuista transparenssivajetta ei helpota se, että lehdistön vakavimmatkin osat keskittyvät raportoimaan puhallettavista anustapeista Pariisin torilla. Demokratian olosuhteissa viiden minuutin keskustelu äänestäjän kanssa selvittää, että hän todennäköisesti tietää kyseisestä asiasta. Kanava-lehdestä olen samaa mieltä kuin J.P. Roos.
Ovatko suuren enemmistön edustajat sitten tyytyväisiä asiaan? No eivät kai hemmetissäkään. Voi tietysti olla, että olen täysin erehtynyt, sillä olen itse kokenut ryhmäytymiseen liittyviä sopeutumisvaikeuksista. Rehellisyydellä koen kuitenkin antavani itsestäni rehellisen vaikutelman. Hui, mikäs sen kamalampaa! Minua on monesti pidetty epäilyttävänä ja ei-toivottuna sen takia, etten aina ja kaikkialla pyri olemaan ennen kaikkea mahdollisimman pidetty.
Puolivillaisesti huseeraavien voittajien puolelta on aina helppoa ja monien mielestä myös hauskaakin huudella, että tätähän te halusitte. Tämä menettelytapa on juurikin se, jolla "kunnianhimoinen" betonoi paikkansa ja tärkeytensä sisäänpääsyyn vaadittavan alkurysäyksen jälkeen. Teknisesti ottaen kyseessä on suora valhe.
---
Maan törsääminen, eli landin wasteaminen, on sen jättämistä jättömaaksi. Minulle siitä tulee mieleen vain luovuuden puute, sillä silloinhan kukaan ei ole varsinaisesti tehnyt mitään. Täynnä ihmisiä oleva tuhlaamisen maakin voi siinä eletyn elämän osalta muistuttaa Saharaa tai Gobia.
Nuorena ihmisenä on pihkuran vaikea tietää, että ovatko iäkkäät "orgaanisen" maailman menon (kuinka suurella väestönosalla sellaiseen edes on varaa?) kannattajat sittenkään aivan perillä asioista - nykyiset lienevät nimittäin nykyiseen nähden äärijärjestelmällisen kulttuurin tuotoksia. Lama-aikaisten ellun kanojen seassa kasvaneena olen aivan omatoimisesti onnistunut omaksumaan vanhojen mummo-opettajien näkemyksen siitä, että ilman yrittävää järjestystä mistään ei todellakaan tule mitään. Ei siihen ole mikään pakko sotkea mitään statuselvistelyä ja turhaa pompottelua, tai edes bisnestä. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei säännölliseen sekä pyyteettömään altruismiin kykenisi, sekä myöskin sellaisen parissa itseään hyvinvoivaksi tuntisi. Halu siihen riippuu siitä, kuinka ihmisiksi ympäristössä elellään. Monet Muumeja katsoneet eivät selvästikään ole ymmärtäneet näkemäänsä.
„Dem Ingenieur ist nichts zu schwere“ - mutta kuitenkin vain zu.
Nyt jatkan hernekeiton hämmentelyä. Hävyttömyyttäni peittelemättä totean, että päivätöissä käyvät ovat korkeintaan osa-aikaisia kirjojen lukijoita. Moni lukee paljon myös siksi, että mitäpä sitä muutakaan. Silloin on helppoa ja luonnollista vältellä kevytversioita.
Joutomaa ?
VastaaPoistaJätemaa. Talvivaara.
PoistaHylkymaa?
PoistaT:)Kunnaksen Ilkka
Kaatopaikka.
PoistaTuhlamaa.
PoistaI. H.
Piha- ja haravointihommat näyttävät olevan kuvan perusteella tekemäti!
VastaaPoistaJokatapauksessa, sekä tilastollisesti, meitä tyhmää, rahvasta massaa joka ei osaa Kafkaa tai edes Hesaria oikealla tavalla lukea saatika että jokaisesta tuotetusta sinfoniakilometristä "nauttia", on 99%:a kansasta. Olisiko tästä pääteltävissä, että mielenhäiriöisiä ovatkin ne, jotka edellämainitut asiat hallitsevat -jopa nautinnokseen-, ja että tämän vaivaisen 1%:n vuoksi koko maailma on saanut kärsiä mm. eräästä sellaisiesta ihmishirviöistä, jolla oli mieltymys Wagnerin sävellystuotantoon?
VastaaPoistaJos omaa "lukijahistoriaani" ajattelen, niin lukenut olen aina, ja kaikenlaista kirjallisuutta, mutta jonkun kun täytyy tehdä ruumiilliset työtkin (esim. potut nostaa ja lehmät lypsää) tässä matoisessa (ja matoisten hallitsemassa) maailmassa, niin fyysinen väsymys on painanut hyvin usein silmäluomet kiinni ennen kuin kirjan on kerennyt kunnolla aloittaakaan. Siksi lukukokemusten hyllykilometrit saattavat olla aika vaatimattomat niihin verrattuna, joilla ei muuta tekemistä ole ollut kuin lukeminen.
Sain luultavasti aika pahan vamman silulleni kun luin Oikeusjutun joskus 12-vuotiaana tai alle, joka tapauksessa aikana jolloin vielä luullaan että se mitä kirjoissa lukee on totta. Isona sitten on saanut huomata että niin onkin ainakin ko. opuksen kohdalla.
VastaaPoistaAW
Kafkasta Kundera totesi aikoinaan, että sen jälkeen kun Kafka oli kirjoittanut käsikirjoituksen, kommunistihallinnon oli helppo ryhtyä sitä toteuttamaan.
VastaaPoistaLukija Laihialta
Kafka eli keskellä enemmän tai vähemmän avointa vihaa.
PoistaLuki ajan merkit ja tarjosi shokkihoitoa.
Kirjeet ovat keskeinen osa ajatusmaailmansa kartoittamiseen.
Minusta meidän suomalaisten pitäisi lukea uudestaan ja uudestaan suomalaisen signaalikäsittelyn mestarikuvaajaa, Matti Pulkkista. Ehdotus rakkausromaaniksi kertoo Lähi-idästä tulevien signaalien kafkamaisesta (virhe)käsittelystä maassamme (edelleen tässä HS ja YLE kunnostautuu), Elämän herrojen ja Romaanihenkilön kuoleman relevantit sisällöt me hyvin muistammekin, vai mitä? Haanpää ja Waltari (täällä usein mainitut) ovat turvallista luettavaa Mattiin verrattuna. Kokeilkaa. Suomessa kirjoitettua maailmanluokankirjallisuutta, niin ajassa olevaa että et huomaa kerrotaanko vuodesta 1985 vai 2015.
VastaaPoistajr
No, on siinä meillä Tunturiopas!
VastaaPoistaKaiken takana näkyy olevan vanitas vanitatum.
Voinko oikealla yllä luetellut blogit eri vuosilta vaihtaa
täysiin olutpulloihin, mielellään saksalaisiin?
"Romaaneja kirjoitetaan sellaisista asioista, joista voi kirjoittaa. Runoutta kirjoitetaan sellaisesta, mistä ei voi kirjoittaa."
VastaaPoistaPitää siis näyttää kuvia? Ellei sekään onnistu, pitää tehdä malli rautalangasta. Siitäkin huolimatta, eikö maailmanmenoon ole eniten vaikuttanut melko yksinkertainen runous kuten Raamattu ja vastineensa maailmalla.
Edelleen, muistan, kuinka Kemppinen mainitsi herrojen kirjakerhon, jossa aloitusistunnossa käsiteltiin Bilteman luetteloa. Aionkin esittää sitä kevätkauden ensimmäiseksi kirjaksi, mutta onko se kotimaista kirjallisuutta, taitaa olla paremminkin käännös-. Minusta oluttölkki, maitopurkki ja Bilteman luettelo ovat aika mainioita esimerkkejä ihmisen kyvykkyydestä. Ihmisten yhteistyöllä saadaan ihmeitä aikaan. Hube.
Romaaneja kirjoitetaan sellaisista asioista, joista voi kirjoittaa - täydennän: romaanin. Millaisista asioista kertovat sadut? Runot?
VastaaPoistaJa millaisia asioita sinkoilee blogiin? Pilkkeitä lastunveistäjän pöydältä? Muistiin merkittyjä mielenailahduksia? http://sanataito.blogspot.fi