Eduskunta ja tuomioistuimet tekevät saman ajatusvirheen, kun
nyt keskustellaan kiusallisista peruskysymyksistä.
Eduskunta säätää lakeja. Tuomioistuimet soveltavat lakeja.
Joukko muita elimiä huolehtii täytäntöönpanosta, esimerkiksi ulosottomiehet ja
vankilat.
Väärin. Tuossa julistuksessa ei ole muita virheitä kuin että
se on yksipuolinen. Jäävuori näytetään vain pohjoisesta. Vuoret ovat
monimuotoisia, ja luultavasti juuri jäävuorissa on ulokkeita ja kielekkeitä
myös veden alla.
Eduskunta ja tuomioistuimet hakevat ja tekevät ratkaisuja
asioissa, joissa menettelytavoista on erilaisia käsityksiä.
Ennen kuin sivistyssana ”konsensus” eli yhteisymmärrys
unohtui ja jäi käytöstä, sitä oli alettu käyttää haukkumasanana. Meilläkin oli
kuulemma konsensus-yhteiskunta.
Nyt on tullut puheeksi tuomioistuinlaitos. Se on
kokonaiskustannuksiltaan yhteiskunnalle aika halpa, mutta ei taida oikein
toimia. Tuohon suuntaan näyttävät ajattelevan tuomarit, syyttäjät ja
asianajajat. Toistaiseksi kansalaisten mielipidettä ei ole kysytty, eikä
kansalaisuudettomien. Luultavasti se olisi aika kielteinen. Etenkin
oikeudenkäynteihin liittyvät kulut tuntuvat kovin korkeilta.
Erimielisyys on voimaa.
Oikeusvaltion yksi ongelma on sama kuin viinan. Liikakäyttö
ei ole hyväksi.
Sovittelumenettelyn tulokset ovat tiettävästi aika hyviä,
mutta halpaa sekään ei ole, eikä tuo järjestelmä myöskään sovi kaikkiin
riitoihin. – Lukija varmaan huomaa, että otsikon mukaan tässä puhutaan vain
riidoista eli ei lainkaan rikoksista.
Vakiintuneet toimintatavat eivät miellytä kaikkia. Olen itse
esimerkki nurjamielisestä. Tuomarina minulla oli valitettava taipumus väsyä
kovin pitkiin ja mielestäni sekaviin riitoihin, joissa oman käsitykseni mukaan
asianosaisten luova itseilmaisu oli saanut liian suuren roolin. Muistan
sellaisinkin rakennusurakkariidan, jossa vahingonkorvausta vaadittiin 129 eri
kohteesta. Muun muassa saunan valaisimessa oli asiakirjoissa määrätyn 25 watin sijasta
40 W lamppu. Kieltämättä siinä tuli mieleen, että jospa voisi käväistä vaikka
itse vaihtamassa sen, kun riitaveljet olivat ajautuneet siihen tavalliseen
tilanteeseen, ettei mistään oltu enää samaa mieltä.
Luin lehdestä, että viranomaisten kielenkäyttöä halutaan selkeyttää,
kuten on haluttu 150 vuotta. Tuossa yhteydessä ei yleensä mainita, että säännön
tai sopimusehdon tai tuomioistuimen päätöksen oikeaan ymmärtämiseen vaaditaan
myös jokin määrä hyvää tahtoa. Esimerkkilause oli ”ulosotto päättyy, kun velka
on maksettu”. Mieleeni tuli, että onkohan tuon viisauden kirjoittaminen
pykäläksi edes välttämätöntä.
Operaattorin taholta kerrottiin, että suunnitellut
matkapuhelimen tukiaseman rakentamisesta on luovuttu, koska joku oli
vastustanut hanketta. Jäin sitä miettimään. Olen kohdannut elämässäni aika
vähän hankkeita, joita joku ei olisi vastustanut. Eräässä vaiheessa jouduin
perehtymään kansakoululaitokseen ja oppivelvollisuuteen; niitä vastustettiin
rajusti ja synkeästi, etenkin periaatteellisista syistä. Eräät koulupakon
vastustajat olivat oikeassa. Kansakoulussa kaiken maailman räkänyrkit oppivat
puntaroimaan isäntien selviä käskyjä, mikä nyt oli täysin tarpeetonta.
Populismia sanotaan demokratian hinnaksi. Onhan sen niinkin,
mutta on se myös päinvastoin. Populismi on demokratiaa. Tarkoitan tunteisiin
vetoavia, asiallisesti arvioiden mielettömiä vaatimuksia (”verot valtion
maksettaviksi”), joita esittämällä kosiskellaan kannatusta.
Meillä on tuhat lakimiestä, jotka päätyökseen ratkaisevat
riitoja. Minusta olisi kovin hyvä, että haettaisiin yhä kiivaammin keinoja,
joita käyttäen riitojen kasautumista voisi jarruttaa. Kieltämättä yksi
syvällinen ongelma on presidentti Koskelon eilen mainitsema yleisten ja
hallintotuomioistuinten järjestelmän johdonmukaistaminen.
Miten olisi sovittelu hallintoasioissa? Kaikenlaiset
viinatullit ja telemastot ja tietovuodot ja tietenkin verot menevät
hallintoasioiksi. Ajatus sovittelusta, jossa osapuolena olisi valtio tai kunta,
on tietysti hirvitys. Esitän sen silti. Mielestäni sekä valtion- että
paikallishallinto, ympäristöhallinnosta puhumattakaan, ovat osoittaneet
suvereenia kykyä hirttäytyä pykäliin, ottamatta huomioon ihmisten asioita. Kun
lakiakin pitäisi osata välillä lukea ”sopivasti”, ehdotan siis eräänlaista
virallista korruptiota eli epäasiallisten seikkojen ottamista huomioon, silloin
kun niillä pääsisi yhteisymmärrykseen.
Virkamies on osoittanut suvereenia kykyä hirttäytyä pykäliin ottamatta huomioon ihmisten asioita. Tästä lauseesta pidän ja olen sen itse nähnyt toteutuvan. Hulluja voivat olla nuo hallinnon käskyt ja vaateet, selväjärkisen räkänyrkin on niitä tuskastuttavaa puntaroida. Kafka kuvasi hienosti.
VastaaPoistaTuomarina varmaan pian olisin minä juomari. Jaksaisin tuskin ihmisen nurjaa puolta päivästä toiseen.
Terveisin: Ovetes
"Jaksaisin tuskin ihmisen nurjaa puolta päivästä toiseen."
PoistaLeino: Helppo on sivulta surra.
Kaikkien ikävien asioiden ammattillisuuteen kuuluu kyky sulkea mielestä näkemänsä inhimillinen kärsimys. Luulen, että tuo ominaisuus on ihmisen luontainen suojamekanismi, jota ilman mieli hajoaa. Eräs brittihistorioitsija (Aivan tavallisia miehiä) on dokumentoinnut tuon ominaisuuden sattumanvaraisesti valikoituneessa saksalaisessa poliisipataljoonassa, joka joutui teloitusosastoksi : ensimmäinen kerta tuntui pahalta, toinen kerta ei yhtä ja lopulta ampumisesta tuli rutiinia. Vain n. 10 prosenttia ei pystynyt asiaan ja siirtyi muihin tehtäviin.
Henkilökohtaisesti minulla on aika vahva usko sovitteluun myös mitä tulee rikosasioihin. Jäin miettimään, onko sinulla alan immeisenä päinvastaisia kokemuksia?
VastaaPoistaItse olen todella kiinnostunut sovittelusta kouluissa tapahtuvien ristiriitatilanteiden käsittelyn välineenä, mutta tämä kirjoituksesi sai kyllä jälleen kerran minut toteamaan, että "On se Kemppinen viksu miäs."
Oma kotipaikkakuntani, vauras maalaispitäjä, oli viimeisiä, joissa toimi seurakunnallinen kiertokoulu. Se eli kansakoulun rinnalla aina oppivelvollisuuden voimaantuloon asti.
VastaaPoistaPeruste oli uskonnnollis-sosiaalinen. Kurissa ei haluttu pitää vain köyhälistön räkänokkia vaan myös omat lapset. Täällä oli vakaita isäntämiehiä, jotka laittoivat lapsensa kiertokouluun oppimaan lukemisentaitoa ja kristinoppia vielä, kun sahalaisten mukulat menivät järjestään kansakouluun oppiakseen tuossa jumalattomassa laitoksessa kaikenlaista tarpeetonta kuten laskentoa, luonnonoppia ja maantietoa.
Samoista miehistä leuan pitäminen sileänä oli epäilyttävä epäkristillinen tapa ja Runeberg, Lönnrot sekä Topelius virsirunoilijoina kerrassaan kunnottomia
Oletteko arvon professori koskaan tutustuneet esimerkiksi TE-keskuksen, ELY-keskuksen, Tekesin tai vastaavien tahojen käytännön toimivuuteen? En oikein jaksa uskoa, että kukaan on heidän toimistaan ajan tasalla tiedon rajamaille mentäessä. Vastaava myllerrys siellä on käynnissä, kuin eräällä toisellakin isolla oli aikoinaan alinomaa. Tästä syystä ajanmukaiset toimet ovat kuin juoksuhiekkaan uponneina patissa. Tyydytään liian vähään.
VastaaPoistaKäydyissä puhelin"keskusteluissa" päädyin keskuksen kautta jopa Mikkelin "päämajaan" kuuntelemaan päätöntä tarinaa ituviljan kierrosta. Oikeat kontaktit kaivoin jyvien seasta esiin sitten itse haparoinnista johtuen. Sihteeri oli toiminut suojavirassaan riittävän pitkään. Eläkeikää ei tulisi tietyissä tapauksissa pitkittää loputtomiin ja kyllä niistä viroista vain kannattaisi ajoissa luopua, ettei menisi ihan löpinäksi. Poikkeus vahvistaa säännön, tiettyjen erittäin pätevien tapausten ei tulisi niistä luopua koskaan, sillä kysehän on selvästi rakkaudesta lajiin. Ei se kiekkokaukaloidenkaan sankari haluaisi lätkästään luopua, vaikka ikää piisaa. Hänellä on kuitenkin oikeus ottelunsa ja divarinsa valita, tai jättää peli pelaamatta.
Ovia on siis kolkutteltu, mutta erittäin valitettavasti keksintäsäätiö on lakkautettu ja ihmiset siirretty uusiin virkoihin, joista asiantuntemusta selvästi puuttuu, tai sitä ei vain yksinkertaisesti ole saatavilla. Näin tehtiin siis pakon ohella, koska se vaka vanha ei ottanut kuullakseen. Kyllä se vain niin on, että kartografin pakeille olisi päästävä, tuomingit on nätisti pakattuja, kaikki ainesosat löytyivät ja niistä sun muusta höppänyydestä riittäisi juurta jaksaen juttua.
Informaatioyhteiskunnassa viesteillä on tapana kulkea molempiin suuntiin. En käsitä, että miten se kieli nyt ei oikein meinaa kääntyä, kun kääntäjä-kollegoidenkin edusta olisi kyse? "Yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettiin digitaalitaloudesta." Siinä lainaus eräästä varsin tuntemattomasta ja hankalasti käsiin saatavasta kirjasta, josta ei olla päästy vielä etusivua pidemmälle.
Tulipa tuosta tukiasema-asiasta mieleen tapaus. Elisa halusi rakentaa tukiasematornin noin kolme kilometriä Seinäjoen Lakeuden Rististä pohjoiseen. Tarjous vuonna 1930 syntyneelle maanomistajalle oli, vuokrasopimus 40 vuotta, kertakorvaus 4000 euroa.
VastaaPoistaEhkä Kemppisen pitäisi ehdottaa Elisalle, että tukiaseman saa pystyttää Kemppisen tontille ilmaiseksi.
Jossain mediassa uutisoitiin tuomarin mielipide huonoista asianajajista, että syylliset pääsevät pälkähästä.
VastaaPoistaEihän tämä näin voi olla.
Samasta syystä myös syyttömät joutuvat vastuuseen jostakin johon eivät ole syyllistyneet.
"Nyt on tullut puheeksi tuomioistuinlaitos. Se on kokonaiskustannuksiltaan yhteiskunnalle aika halpa, mutta ei taida oikein toimia."
VastaaPoistaEi ole ainakaan Ruotsiin verrattuna. Ruotsiin verrattuna se on hidas, kallis ja huono.
Sovittelusta virkamiesten kanssa tulivat mieleen tapahtumat viidentoista vuoden takaa kun kehä-2 oli juuri saatu valmiiksi ja tähän meidän nurkille oli jätetty meluvalliin isohko aukko siitä kohtaa kehän yli laitetun kevyen liikenteen sillan takia. Otin asioista selvää, suunnitelmista ja piirustuksista ja näytti siltä että kyllä se aukko oli ihan suunnitelmissakin ja edessä näytti olevan pitkä riita asian korjaamisesta. Kunnes tiehallinnon asiasta vastaava mies tokaisi: "Kyllähän se on niin, että me ollaan täällä kansalaisia varten eikä päin vastoin". Meinasi alaleuka irrota kokonaan. Muutaman viikon kuluessa auko täytettiin, taisi siihen mennä parisenkymmentä kuormaa täytemaata. Melutaso aleni ja kaikki olivat tyytyväisiä.
VastaaPoistaNäiden tulli- ynnä AVI- ja valviroiden kanssa pelkään vaan että ei päästä ilman perkeleellistä riitaa. Jossa ne virkamiehet pitää saada pelkäämään. Muuten ne eivät tee muuta kuin kiusaa.
Tuosta mainitsemastasi 129 kohdan rakennusriidasta: Voi olla myös niin, että virhekohtien suurella määrällä haluttiin demonstroida urakoitsijan täydellistä piittaamattomuutta sopimuksen ja urakan ehdoista.
Kun on 6,5 vuotta sitten jäänyt eläkkeelle tuomarin virasta, seuraa hämmentyneenä nykyistä keskustelua.
VastaaPoistaEhkä aikakautta muistot, mutta mielipiteitä sitä vieläkin 71-vuotiaana entisestä ammatista on.
Ensinnäkin, kuten pres. Koskelokin on sanonut,oikeusturva vähennysten myötä kiistatta murenee. Ja yksi virheratkaisu milestäni oli siirtää Kouvolan HO ja LO Kuopioon. Nyt koko kaakkois-Suomi on oikeudellinen tyhjiö, sanoo es. Kouvolan HO:n HON, eli minä.
Toiseksi, tuomareiden tulisi nykymaailman aikana tulla ulos "poterosta" eli sopeutua - joskaa ei sokeasti, mediamaailman muutoksiin.
Varmaan joku sanoo, että helppohan se on sieltä eläkkeeltä räksyttää.
No niin on, mutta saa kai sitä silti olla jotakin mieltä.
Terveisin Jukka, ent. kollegasi AinoVirkkunen
"Miten olisi sovittelu hallintoasioissa."
VastaaPoistaMuistaakseni ulkomailla olisi tuollaistakin kokeiltu. Mikäs siinä olisi, kun on järkevät virkamiehet ja aidosti riippumaton oikeuslaitos.
Erittäin kannatettava ehdotus! Minkä tahansa maakunnan, minkä tahansa päivän sanomalehdestä voi lukea, kuinka vasen käsi valittaa oikean tekemisistä. Ankarasti verotetun, suorittavan polven poliittinen lamaannus ja peruskorkea v-käyrä avautuu ymmärrettävässä valossa, koska mehän lystin maksamme. Yleensä kyse ei ole sen kummemmasta asiasta, kuin pikkuvirkamiehen arkuudesta ja pelosta johtuvasta pilkuntarkuudesta - "ettei vain tule sanomista". Himmelin sisältä katsottuna näiden kalliden jarrujen toiminta näyttää omasta ja äidin mielestä oikein asialleselta.
VastaaPoistaKimuranteiksi ja henkilökohtaisiksi menneissä paikallistason kukkotappeluissa pistetään valituksen perään vielä varmuuden vuoksi tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta, jos joku on tohtinut virkamiehen toimintatapojen tolkkua epäillä.
Vuositasolla tulee pirun kalliiksi, kun samoille rahoille olisi aika paljon parempiakin reikiä..
"Tuomarina minulla oli valitettava taipumus väsyä kovin pitkiin ja mielestäni sekaviin riitoihin, joissa oman käsitykseni mukaan asianosaisten luova itseilmaisu oli saanut liian suuren roolin. Muistan sellaisinkin rakennusurakkariidan, jossa vahingonkorvausta vaadittiin 129 eri kohteesta. Muun muassa saunan valaisimessa oli asiakirjoissa määrätyn 25 watin sijasta 40 W lamppu."
VastaaPoistaJoskus vain virhe voi muodostua juuri suuresta joukosta pienehköjä virheitä., yksinään tuosta seikkaa tuskin kukaan ajaisi. Prosessikaan tuo ei muodostu tuomarille liian raskaaksi, jos haastehakemus on tehty napasti kohdittain ja haasteessa vastaajan asiamiestä kehoitan vastaamaan yhtä napasti samalla rakenteella. Jos asia ilmenee asiakirjoista virheen olemassaolo tulee prosessinjohdolla riidattomaksi. Tuolloin ratkaistavaksi jäisi parikymmentä virhekohtaa, joista tietenkään ei kirjoteta tuomiossa novellia.
Tuomarin työ alioikeudessa ja vielä hovioikeudessa on työtä, raskasta sellaista. Korkeimmassa Oikeudessa käsitellään mielenkiintoisia, "kivoja" asioita, KKO:n saa itse valita työnsä.
Niin, kylla oikeudenkayntikustannusten pitää edelleen nousta, jotta turhat oikeudenkaynnit edes vähenisivät. Eiköhän lakimiehet osaa tämänkin hoitaa; laskuun vaan nolla peraan!
VastaaPoista"Älä säädä lakia" on lainsäätäjän vanhin viisaus, varmaan Hammurabin ajoilta. Eli älä säädä lakia, ellei ole pakko.
VastaaPoistaAarno Arvela, johon minulla oli kunnia tutustua, oli samoilla linjoilla. Neuvottelu, sovittelu, vaikeakin, tiedotus, kasvatus, koulutus, neuvonta, ohjeistus, vapaaehtoinen sääntely, kaikki muut keinot käyttöön ennen lakia, jolla on vakava ja välttämätön tehtävä. Jos lakeja on paljon, lain arvostus laskee.
Hirveästi on viime vuosikymmeninä säädetty lakeja, joiden ainoa tarkoitus on muistuttaa jostakin toisesta laista, joka on voimassa jo ennestään. Uusia ehdotetaan. Onneksi yhä useammat näyttävät tajuavan, että esimerkiksi tappaminen, varastaminen, orjuuttaminen ja parittaminen on kielletty jo.
Poistavuorela, tampere
Erittäin hyvä oivallus. Eräänä syynä lakitulvaan on varmasti ministeriöiden lanvalmisteluosastot: kun on ihmisiä, jotka ovat niillä töin, on varma, että he eivät tuota periaatetta noudata. Nytkin jo ministeriöissä hiotaan pohjapapereita uutta hallitusohjelmaa varten. Myös jokaisen hallituksen tulee noiden pohjapapereiden (ja lobbausjärjestöjen vastaavien) pohjalta saada "parantaa" elämäämme.
PoistaKun 1500-1600 syntyi proviopalkaisten noidanmetsästäjien ammattikunta, noitien määrä nousi kummasti.
On ongelmallista! Kyllä niitä lakeja on pakko säätää, kun maailma menee eteenpäin.
PoistaLuis justiinsa, miten hienosti ranskalaiset ovat jo ajat sitten saataneet lain
ASBP:tä (Abuse of Superior Bargaining Power) vastaan. Se on L.442-6.I.
Suomessa vielä opetellaan määräävää markkina-asemaa ja Kesko seka S-systeemi saa hillua miten tykkäävät (esimerkiksi). Carrefur ja Lidl taitavat Ranskassa jo tietää, että hankkijoita ja tuottajia ei saa ihan hengilta niistaa. Vahan pitaa ilmaa antaa!
Ihan asian sivusta, mutta eilisen Hesarin mukaan: "Peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista tupakoi viime vuonna päivittäin enää vajaat 15 prosenttia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tupakkatilastojen mukaan peruskoululaisten päivittäinen tupakointi on vähentynyt 2000-luvun alusta lähes puoleen." Vielä parempia aikoja odotellessa, Hube.
PoistaMielestäni Suomessa pitäisi käydä keskustelu siitä, miten sovittelu saataisiin laajemmin elämän eri alueille mukaan. Mm. hallintoasiat, naapurusten väliset asiat jne. Parhaimmillaan hyvissä ajoin saatu apu vaikkapa sovittelun muodossa tuo laadukkaita ratkaisuja ennen kuin asiat pääsevät eskaloitumaan liian suuriksi, joskus järjettömyyksiin asti. Monesti on kysymys siitä, että konfliktin osapuolten välinen kommunikaatio lakkaa, jonka jälkeen tilalle tulee hiljaisuus ja sen rikkovat tahalliset tai tahattoman väärinymmärrykset puolin ja toisin. Olisi yhteiskunnalle edullisempaa ja ennen kaikkea kansalaisten arkipäiväisen hyvinvoinnin kannalta paljon parempi, että erimielisyyksiin päästäisiin ajoissa käsiksi. Tuomioistuimessa voidaan toki sovitella (ja kokemuksesta tiedän että siitä on todella hyviä kokemuksia), sopia ja liennyttää, mutta se on asioiden tekemistä vaikeamman kautta.
VastaaPoista"konfliktin osapuolten välinen kommunikaatio lakkaa"
PoistaOngelma vain on, että tuo kommunikaatio sekä itselle vastenmielisten asioiden sietokyky on nyky-yhteiskunnassa merkittävästi laskenut.
Kokemusperäisesti sanoisin, että puolett konflikteista saadaan sovittua jo sillä, että on jokin instituutio, joka voi kutsua ihmiset samaan huoneeseen nokakkain: silloin kommunikaatiota ja sitämyöden sovintoja syntyy ihmeesti.
Mihin on enää uskominen, onko missään enää järkeä? TM 19, ss. 112-113.
VastaaPoistaPaljon melua tyhjästä, ja tyhjäksi jää teema tämänkin "keskustelun" jäljiltä.
VastaaPoista