Sivun näyttöjä yhteensä

17. lokakuuta 2014

Kuunteleeko kukaan





Kuka muu jaksaa seurata, miten joukko poliitikkoja käyttää televisiossa kokonaisen tunnin todistaakseen, että he eivät halua eivätkä osaa puhua asiasta?

Missä on Joenpellon Vanhan Juliinin hauta? Voisin viedä sinne kukkia. Romaanisarjan mukaan Juliini kuului lukemattomiin lautakuntiin ja valtuustoon eikä käyttänyt puheenvuoroja paitsi äärimmäisen hulluuden otettua vallan, jolloin hän yleensä poistui.

Miksi siitä on jo 40 vuotta kun poliitikko viimeksi käänsi selkänsä ja poistui studiosta kesken lähetyksen? Muistaakseni se oli Harri Holkeri ja ohjelman nimi oli Sirkus Pasila. Häneltä kysytty taisi olla silloin suosittu törkeä provokaatio.

Marraskuun viimeisen päivän aamuna pääministeri kauhistui. Toinen ministeri, sellainen Kekkonen, soitti ihan noin vain aamulla ja vaati, että valtioneuvosto kokoontuisi välittömästi, vaikka ei ollut virka-aika. Ei tainnut olla esittelylistaakaan laadittuna. Ryssä oli tullut rajan yli. Oli vuosi 1939. Myöhemmin päivällä havaittiin, että toimenpide ja siihen liittyneet teot olivat omiaan levittämään russofobiaa.

Vuodenajan päiväkirjoja lukiessa kohtaa kerran toisensa jälkeen tämän saman ilmiön. Samaan aikaan kun toisten henki ja kaikki maanpäälliset omaisuudet ovat hyppylaudalla, joku jossain näreikössä laskee näkkileipiä, ja lähettyvillä on joku toinen miettimässä kirjallista valitusta tai selvityspyyntöä siitä, että useat leipälevyt olivat huolimattoman kuljetuksen johdosta kulmasta murtuneet.

Viinasen ja Tuomiojien kirjoista käy kyllä ilmi myös se, miten hanakasti kirjoittajat itse syyllistyivät samaan.

Erään vastauksen tarjoaa kolmas kirja, Keskisarjan kirja Tolvajärven taisteluista, josta siitäkin lähemmin tuonnempana. Keskisarjan kuuluisien sotaeverstien toiminnasta esiin tuoma on hyvin havainnollista ja terveellistä tietoa varsinkin niille, joilla on sotahistoriasta kovin kaavamainen mielikuva. Suuri sankari saattoi toden totta juosta pitkin Hämeensilta tavoitellakseen kourilleen otetta äskeisestä alaisestaan, joka ”ei ollut arvollinen kantaman Suomen armeijan kunniakasta asepukua”. Eräässä kirjassa selostetussa tapauksessa tämä pidempäänkin jatkunut veriviha osoittautui erehdykseksi – väärä henkilö.

Kovassa tilanteessa, edellisissä esimerkeissä Talvisodassa tai pankkikriisissä, mielipuolisuus saa joskus vallan sellaisistakin ihmisistä, jotka ovat olleet melkein täysijärkisen kirjoissa rauhallisemmissa oloissa.

Tämä ei ole mitenkään uutta. Esimerkkejä on loputtomasti. Mutta näkökohta on mielenkiintoinen. Juuri psykoottinen käyttäytyminen, etenkin todellisuudentajun menettäminen vammauttavan rasituksen seurauksena, saattaa olla syvin syy epätavallisen suurenmoisiin suorituksiin.

Kouluesimerkki: Paasikivi olisi tuskin yltänyt suurenmoisiin suorituksiinsa, sellaisiin kuin vuosina 1944-1947, ellei hän olisi ollut niin holtiton ihminen kuin oli. Toinen esimerkki on Snellman. Olen haeskellut lukeakseni Raija Orasen Aurora Karamzinin elämäkertaa. Televisiossa hän kertoi – kerrankin – miten mahdoton tyyppi Snellman oikeasti oli. Kirjasta varmistaisin, onko kerrottu oikein, että Johan Vilhelm oli yhtä pitelemätön sekä ajaessaan asioita virheellisin perustein että ollessaan oikeassa.

Nyt olen kirjoittamalla rauhoittanut mieleni. Maan talous on vaikeassa tilassa. Työpaikkoja pitäisi luoda. Keskustelijat keskustelevat kalastuksesta, eivät siis kalastelusta, ja siitä, onko soilla edettävä näin vai noin. Televisionkatsojana voin olla vain kiitollinen. Hetkittäin sitä antautuu uskomaan, että päättäjät toimisivat järkevästi ja puhuisivat asiaa. Niin se ei ole koskaan ollut. Puhetta mahtuu maailmaan. Ilmamolekyylit asettuvat omia aikojaan aloilleen puheen tauottua. Teot merkitsevät, eivät puheet.

Toisin kuin puheella kirjoituksella on joskus vaikutusta. Kotijumalani on lyyrikkokollega (Hipponaks), joka antiikin tarinan mukaan kirjoitti kerran niin hyvä (kolijambisen) runon, että vastaanottaja sen luettuaan meni ja hetkeäkään hukkaamatta hirttäytyi.

Menen viemään äitiä hammaslääkäriin. Se on paikka, jossa eivät puheet auta. Toissapäiväinen käynti oli rankka. Tänään on luvassa helpompaa. Mutta yleisenä ilmoituksena velkojille ja vihamiehille kirjoitan tässä ja nyt niitä näitä, koska kesän ja syksyn jatkunut lehtien ja etenkin kukkien valokuvaaminen on kostautunut. Jalassa on taas ruusu eli streptokokkitulehdus. Ei muuta kuin uusi penisilliinikuuri, joka vetää veteläksi eli juuri sopivaan mielentilaan ihmettelemään esimerkiksi televisiokeskusteluja niinä aikoina, jolloin viisauskirjallisuus on pantava jäähylle, jotta iipädi ehtii hiukan jäähtyä. Tulevaisuus on ruusuinen.

14 kommenttia:

  1. Minusta on aika... tai suorastaan täysin hyödytöntä miettiä mitä tekee tilanteessa missä ei mitään mahda. Jossa on avuton kuin vastasyntynyt tähti? - Näistä intellektuelleista, joista minulla on hämärä käsitys, olkoonkin että se käsitys on väärä, niin luulen silti että - jos kenen tahansa otsaan painetaan rullarerevolveri/Naganin piippu - niin luulen että ollaan samaa mieltä kuin se, jonka sormi on liipasimella. - Täysin inhimillistä tämmöinen.

    Ps. Jaan Kross on hyvä kirjailija. Hänen Kallid kaasteelised (Rakkaat kanssavaeltajat) kirjan lukeminen ei ketään vahingoita. (Tai ei tästä tietenkään voi olla varma.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "... - jos kenen tahansa otsaan painetaan rullarerevolveri/Naganin piippu - niin luulen että ollaan samaa mieltä kuin se, jonka sormi on liipasimella."

      Kyllä kunnon uran tehneeltä erikoismieheltä onnistuu erimielisyys tuossakin tilanteessa. Ilmiön ydin on siinä, että oman elämän arvo on todella omasta mielestäänkin +-0. Tämän ymmärtäminen tuottaa ällistyttävän usein vaikeuksia pullamössöyden putkessa lilluneille hedonistisille näennäisyyksillä elvistelijöille, joilla kokemansa mukaan on joskus ollut jotain, tai jotka kokevat jonkin saavuttamisen mahdolliseksi. Kun astun ovesta ulos, näen sellaisia yllin kyllin kaikkialla.

      Tilanne ei joillakin psykologisilla kurssihorinoilla parane tippaakaan, koska kyse on omin silmin nähdystä, todellisesta kokemushistoriasta. Pikemminkin asioilla on taipumusta mennä siihen, että mallien mukaiset oletukset mahdollistavat arvottomuuden ja viallisuuden helpon toteamisen potilaassa. Niinhän tapahtuu muussakin ihmiselämässä. Tästä syystä olisi oltava hullu haketuakseen tai suostuakseen sielunhoidollisten terveyspalvelujen piiriin.

      terv. 25-vuotias melkein maisteri luonnontieteistä (siviilisääty: ei ole koskaan nainut jatkuvan kiireen pakon takia)

      Poista
  2. Ai helkkari, tuo ruusu on kivulias, toivotan pikaista paranemista.
    Yritin katsoa muuten samaa tv-ohjelmaa mutta nukahdin.
    Pohjoistuulesta olen koko päivän nauttinut täällä aurinkoisella järvellä.
    Ihmeellinen syksy.

    VastaaPoista
  3. Olemme pahoillamme blogistia kohdanneesta vastoinkäymisestä, toivomme nopeaa tervehtymistä,
    ES (jota älköön velkojaksi tai vihamieheksi laskettako)

    VastaaPoista
  4. Euroopan ongelmat johtuvat siitä, että Länsi voitti Kylmänsodan, ja alkoi soveltamaan omaa propagandaansa käytäntöön voittonsa jälkeen. Jos olisi käyty kuumasota, olisi voitu uusliberalistiset roskajulisteet jne. polttaa uunissa, kuten tehtiin russofobia-julisteille ym. Suomessa sotien jälkeen.

    Suomen valtion rahapula aiheutuu siitä, että Suomen valtion rahapulaa korjattiin tekemällä Suomen valtiolle entistä pahempi rahapula veronalennuksilla. Uusliberalistit Vanhanen ja Katainen korjasivat 2009 talousshokin rahapulaa: he tekivät rahapulasta syvemmän veronalennuksilla, ei mitään järkeä. Ei mitään järkeä, mutta uusliberalistit ovat sitä mieltä että valtavasti järkeä näissä veronalennuksissa, että valtavasti järkeä tässä veroaleilla elvytyksessä.

    Lisäksi on meitä rappeuttamassa uusliberalisti-hölynpöly, jossa ongelmanratkaisuun on keksitty ikiliikkuja nimeltä vapauttaminen. Enää ongelmia ei tarvitse ymmärtää jne. voidaan vaan alkaa vapauttamaan

    VastaaPoista
  5. Varsinkin vasemman laidan laahustajilla on taipumus käyttää olkinukketekniikkaa vastenmielisellä tavalla.

    Samaa vikaa alkaa olla myös Kokoomuksen kommunisteilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkinukke mainittu ja muut lytätty. Kerro meille totuus.

      Poista
  6. Otsikossa kysytään kuuntelemisesta ja kuvassa esitetään näkökykymme rajat.

    Työpaikkoja pitäisi luoda, mutta miten niitä luodaan? Ja kuka niitä luo, Jumalako? Sanottiinhan ennen, että kun Jumala antaa viran, hän antaa myös järjen - mutta palkanmaksusta ei huomattu mainita mitään.

    VastaaPoista
  7. Ottaiisit nyt - kerrankin - kunnon kännin ja jättäisit jorinasi vähemmälle!

    VastaaPoista
  8. Kyllä ei kuuntele, eikä lue!

    VastaaPoista
  9. Fantastinen ylämummolauantaina, 18 lokakuuta, 2014

    Pitkästä aikaa erinomaisen loistelias kirjoitus!

    Asian vaikeus tulee parhaiten ilmi, jos syystä tai toisesta sattuu itse joutumaan kovin vähäväkiseen osaan. Varsinkin jos taustalla on pääasiassa kokemuksia ns. vastaanottavana osapuolena olemisesta, on hyvin vaikea löytää perusteita uskoa siihen, että ihmiset olisivat jotain muuta kuin universaalisti pahansuopia. Esimerkiksi tapaus P-E Auvinen muutama vuosi takaperin ei yllättänyt minua mitenkään, sillä olen nähnyt 2000-luvun nuorison periaatteettomuuden toistensa kohtelussa. Tässä kohtaa on hyvä ymmärtää eräs individualistisen kulttuurin erityispiirre: yksilöiden kilpailussa itseään auttava hankkiutuu eroon verrokeistaan.

    Nuoruutensa kollektiivia korostavassa konsensus-Suomessa eläneet ovat innolla hylänneet yhteiskunnan liiman siinä näkemiensä ikävien lieveilmiöiden vuoksi, kenties parempi huominen mielessään kiiluen. Syynä voi olla myös "ei minun elinaikanani" -tyylinen laiskuus. Nykyään on sitten pelit sekä vehkeet, ja hauskaa saa pitää. Ainoa kysymys nuorison keskuudessa kuuluukin, että miksi lattia on purettu jalkojen alta?

    Pohjalla huomaa, ettei ketään todellakaan kiinnosta, ja osa on vielä avoimen vihamielisiä - yleensä kategorisoivin kauna- tai valheperustein omaa asemaansa vielä kauemmas pönkittääkseen. Nähdäkseni ihmiset suosivat vahvimpiaan ja potkivat heikoimpiaan. Ensiksi mainittua tehdään vahvan johtajan luomiseksi - sellainen on hyvä olla, jotta vastuun voi pistää jonkun harteille. Tarpeeksi välinpitämätöntä ei edes kiinnosta se, kuinka hyvä tuo johtajan funktion täyttävä oikeastaan on. Jälkimmäiselle ilmiölle taas hyviä perusteita on kaksi: jälkien peittäminen ja hauskanpito. Hauskanpito kannattaa, koska hyvinvoivana jaksaa paremmin.

    Eikö itse itsensä peittäminen, vaikkapa konkreettisesti eristäytymällä, kuulostakin siis varsin järkevältä? Onhan nykyään internetkin, joten Mozart sekä säädytön kuvastimulaatio ovat aina käden ulottuvilla. Rationaalinen toimija siis toteaa, että ulko-oven toisella puolella olevalle sotatantereelle ryntäämisen sijaan kannattaa huolehtia hyvinvoinnistaan jäämällä heräämispaikalleen taiteen pariin.

    Yllä selostettuun nähden on toki sivistyneempiäkin lähestymistapoja: pykälää monimutkaisemmat luulevat ymmärtäneensä nykysääntökehikon ja keskittyvät turvallisuuden keräilyyn rahan muodossa. Tämän traaginen puute on se, että olisi olemassa vielä huomattavasti parempiakin vaihtoehtoja.

    Ehkei se parempaan pyrkiminen sitten lopulta ole tarkoituskaan - toki ideologian jargoniin kuuluu korostaa tismalleen päinvastaista. Banaaneja keräilemään ilmeisen kykeneväisen apinamiehen on nimittäin päästävä olemaan korvaamaton naiselleen (tai naisille) tässä vaaralliseksi tehdyssä maailmassa, joka kuhisee kaiken maailman ilmiselvästi huonouteensa kompastuneita synkkämielisiä kerjäläisiä. Harmi vain, että meritokratian rikkoutuessa sekaan alkaa valumaan paljon taitaviakin yksilöitä. Kyllin vauraassa paikassa on kuitenkin mahdollista pelata hetken aikaa tuollakin tavalla.

    Olennaista on siis kokonaispotin koko - mitä keskittyneempi se on, sitä helpompaa on tietää, mitä kannattaa tehdä osingoille päästäkseen. Lapsi on terve, kun se leikkii, ja fiksu, kun auttaa itseään nokkeluudellaan. Kuulitteko, tytöt? Varokaa tosikkoja, sillä he ovat ilmiselvästi masokisteja! Eivät jostain syystä ymmärrä huumoriakaan. Vae victis.

    VastaaPoista
  10. "Lähti kuin Holkeri Pasilasta" taisi tapahtua loppiaisena 1970. Olin silloin nuori opiskelija, virkku ja elokas. Ei häneltä mitään kysytty. Heikki Kinnunen vain lauleskeli Perustuslaillisten riemumarssin sävelellä anastajista, että "se kokoomuspuolue on". Tosi kuin mikä. Holkeri kuulemma oli ennalta tietoinen mitä tuleman piti, joten kyseessä oli kokoomuksen lavastus. Maaliskuussa sitten ropisi laariin.

    VastaaPoista
  11. Päiväkirjoista löytyy kuitenkin tietoa, jota henkilön muistelmista ei löytyisi. Havaintoja kolmansista osapuolista, jotka ehkä vaativat lukijalta laajoja taustatietoja.

    Esimerkkinä vaikka Tuomiojan kirjaus keskustelusta Olli Rehnin kanssa 12.03.1993.
    Miksi Olli Rehn haastoi Paavo Väyrysen ennen Porin puoluekokousta 1990?
    Vastaus voisi olla, Seppo Kääriäinen halusi väyryseksi Väyrysen paikalle.
    Vapaa lainaus, Olli Rehn kertoo naljailleen Paavo Väyrysen lehdistöavustajalle (1993) Anu Vehviläiselle, että Vehviläinen oli yhdessä Olli Rehnin sekä Seppo Kääriäisen kanssa käynnistämässä Paavo Väyrysen kaatamiseen tähtäävää kampanjaa. Latojan lisäys, vuonna 1990 kolmikko oli töissä Pursimiehenkadulla,

    Viinasen muistiinpanot taitavat olla kalenteripäiväkirjoja kahdelta vuodelta, eivät "aitoja" päiväkirjoja,
    Oli hauska lukea "koplauspaiväkirjaa" suurista pankeista pieneen Pekkariseen.

    Tiesin kyllä LSO:n historiikista, että yritys oli hiuskarvan varassa konkurssista, mutta en osanut yhdistää ajankohtaa siihen Keskustan puoluekokoukseen, jossa päätettiin EU-jäsenyyskannasta.

    Heikki Haaviston vaimo oli muuten MTK-taustaisen LSO:n hallintoneuvoston jäsen.

    21.6.1994 LSO-kokous päättää, että erityiskohtelua ei myönnetä. Haavisto uhkaa muuttaa kantaansa EU:n suhteen. Sika! Siltalan "Paperin painajaisesta" Selviää, että Haavistolla on julkaisemattomat muistelmat. Olisi kiva verrata näitä muistelmia Viinasen merkinöihin, myös Metsä-Serlan sekä Enson fuusiotanssin osalta.

    15.2.1994 Heikki Koivisto kertoo Mauri Pekkarisen painostaneen myymään jotain omaisuutta tutulleen halvalla.

    VastaaPoista