Sivun näyttöjä yhteensä

14. maaliskuuta 2013

Ontuva oikeus





Aina sitä jotain etukäteen kuulee. Tämän päivän lehdissä on selostettu, millaisin muutoksin oikeuslaitoksen toimintaa tehostettaisiin ja samalla kustannuksia karsittaisiin.

Se epäily on jo lausuttu ääneen, etteivät nämä kaksi päämäärää ole samassa kompassisuunnassa, ja sitten on vielä ongelmana järjestelmän toimivuus. Ihmisten pitäisi saada oikeutta liikaa odottamatta.

Olin lukiolaisena kotiopettajana Uudessakaarlepyyssä. Perheen lapsilla, etenkin hyvin sievällä ja tästä ominaisuudestaan selvillä olleella tytöllä, oli ongelmia oppikoulun suomen kielen kanssa. Minä sitten opetin.

Uudessakaarlepyyssä oli lähes tuhat asukasta, ja tuomioistuin. Siellä istui tuomarina yksi juristi, jolla oli sitten seuranaan muuta väkeä. Se lakimies oli vanha ja köyry ja loukannut joskus jalkansa niin pahasti, että se oli jäänyt suoraksi. Hän oli se Uudenkaarlepyyn ontuva oikeus.

Syystä tai toisesta Yli- ja Alahärmä saivat hoitaa lakiasiansa siellä Nyykaapin seudulla pitkään.

Kajoamatta yksityiskohtiin esittäisin kunnioittavan huomautukseni oikeusministeriön ja eduskunnan tietoon, sikäli kuin tästä nyt menee eduskuntaan esityksiä.

Minulla on tuomioistuimiin kahtalainen suhde. Ensin olin tekemisissä niitten kanssa aamusta iltaan mitä kolmekymmentä vuotta ja sen jälkeen en lainkaan. Silti olen seurannut niiden toimintaa.

Mielestäni tuomioistuinlaitosta pohtivat komiteat – kuuluin sellaiseen itsekin vielä viime vuosikymmenellä – onnistuvat käyttämään niin perinteistä kieltä, ettei itse asia tule välttämättä ollenkaan ilmi.

Yksi tuomioistuinten keskeinen tehtävä on propaganda.

Poliisin näkyvyydestä puhutaan onneksi joskus. Poliisin on näyttävä maanteillä ja katukuvassa. Se lisää turvallisuuden tunnetta.

Juuri sama koskee tuomioistuimia. Valitettavasti vanhat raatihuoneet ovat melkein kaikkialla jääneet käytöstä epäkäytännöllisinä ja ahtaina. Mutta jos pullo kuuluu keskelle pöytää ja kirkko keskelle kylää, kyllä oikeuspalatsin pitäisi olla jotain muuta kuin se vanha viinatehdas Ruoholahdessa (Salmisaaressa). Onneksi korkein oikeus sijaitsee presidentinlinnan vieressä ja todella hiukan muistuttaa korkeinta oikeutta, mutta moniko tietää, että korkein hallinto-oikeus on  entisessä radiotalossa Fabianinkadulla?

Pidän äsken viitatun monikymmenvuotisen kokemuksen perusteella todistettuna, että valistuneempikaan kansanosa ei ymmärrä tuomioistuinten toimintaa eikä käsitä niiden ratkaisuja, ainakaan perusteluja.

Tuomioistuimet ovat osa demokratian rituaalia. Useimmat varttuneet suomalaiset tietävät, ettei tuomioistuimilla ollut näkyvyyttä entisessä Neuvostoliitossa eikä Itäblokin maissa. Syytteet hyväksyttiin siinä muodossa kuin poliittinen salainen poliisi oli ne esittänyt keskuudestaan valituille syyttäjille (prokuraattoreille), ja riita-asioissa oli selvää, että valtion eli siis puolueen tahto toteutui, mikä se sitten olikin.

Amerikkalaiset ymmärtävät tämän. Kuvassa U.S. SuprC – osoite 1. Katu 1, Washington D.C.

Jätän nyt tässä tähdentämättä, että pitää tuomioistuinten toimiakin. Kun olen usein valitellut, ettei Suomessa oikeuslaitoksella ole ääntä eli henkilöä, jonka tehtävänä olisi puhua sen puolesta käytännön asioissa, jatkan nyt moittimalla, ettei tuomioistuinlaitos osaa tehdä numeroa itsestään, mainostaa. Ihmisten mielenkiinto ja etenkin halu saada poliitikkoja tuomiolle on jotain aivan toista kuin vuosikymmen – kaksi sitten. Meiningin on oltava sen mukaista. Tuomioistuinten tehtävä ei ole jakaa oikeutta, vaan pitää oikeus ehyenä.

7 kommenttia:

  1. Tässäkin blogissa lienee käsitelty ennenkin tuomioistuinten ja niitten päätösten tiedotusta. Sivusta seuranneena siinä on syytä syynäämiseen edelleen.

    Tuomioistuinlaitoksen tiedotus näyttää vajavaiselta ja rajoittuneelta, kun vertaa sitä joihinkin muihin viranomaisiin.

    Poliisilta löytyy selvälukuinen viestintästrategia: (http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/files/POLIISI_viestintastrategia_painettu/$file/POLIISI_viestintastrategia_painettu.pdf) Poliisi on myös näkyvästi usein julkisuudessa poliisijohtajista kenttäjohtoon saakka, vaikkapa liikennevalvontaan ja rikosten selvittämiseen liittyen.

    Myös puolustusvoimilla on viestintästrategia: (http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/0d5c9900400a1ea7a86ebf86c8584b8e/PV_viestintastrategia.pdf?MOD=AJPERES)- Ote tekstistä:"Puolustusvoimien jokaisessa tulosyksikössä tulee olla pää- tai sivutoimiseksi määrätty tiedottaja. Tavoitteena pidetään päätoimisen viestintä-/tiedotuspäällikön tai tiedottajan tehtäviä vähintäänkin pääesikunnan alajohtoportaiden esikunnissa sekä kaikissa valmiusyhtymissä".

    Oikeuslaitos kulkee tässä selvästi perässä. Lainsäädäntöä ja oikeusjuttuja maassa riittää, mutta oikeuslaitos tiedottaa näistä kovin niukasti. Päätöksiä jaetaan tiskin yli paikalla oleville niin kuin vanhassa ruokakaupassa.

    Verkosta löytyy toki lakitekstit juridisine perusteluineen ja tuomioistuinten päätöksiä. Tosin varsinaista tiedotusta tämä ei ole, lähinnä asioitten muodollista esillä pitämistä.

    Oikeusministeriön sivuilta löytyy asian pohdintaa, esim . ote komiteamietinnöstä vuodelta 2003:
    "On arvioitu, että tuomioistuinten tässä mielessä heikkoa julkikuvaa ihmisten mielissä on
    edistänyt esimerkiksi pitkään jatkunut poliisitoimen tietoinen kampanjointi oman
    julkikuvansa kehittämiseksi ja toisaalta syyttäjälaitoksen julkikuvan korostuminen
    syyttäjäorganisaation uudistamisen jälkeen. Asiaan on vaikuttanut myös se, että
    tuomioistuinlaitokselta on puuttunut yhteinen viestintästrategia. Aivan viime aikoihin
    saakka viestintä ja tiedottaminen sen osana on tuomioistuimissa ollut vähemmän
    tärkeänä pidetty asia".

    Näkyviä henkilöitä ovat vain syyttäjät, joilta saadaan joskus jämäköitä lausuntoja prosessien eri vaiheissa. Muilta osin tiedottaminen näyttää edelleen olevan lähinnä lehdistön rikostoimittajien varassa.

    Verkkosivuilta löytyi etsimällä vain Itä-Suomen hovioikeuden viestintäsuunnitelma (http://www.oikeus.fi/40617.htm), muilta oikeusasteilta ei mitään. Viitteessä viestintä on mm. päätösten julkituomista, tasapuolisuutta kieli- ym asioissa ja ystävällistä asiakaspalvelua, jotka ovat toki hyödyllisiä toimintoja. Viestintään tarvittaisiin muutakin, aktiivista keskustelua, päätösten ja perustelujen tekemistä ymmärrettäviksi ja sen varmistamista, että tuomioistuinten ”sidosryhmät” eli kaikki kansalaiset saavat nykyistä helpommin tietoonsa, ymmärtävät perusteluineen ja (parhaimmillaan) hyväksyvät tuomioistuinten päätökset.

    Bloginpitäjän esiintuoma näkökohta tuomioistuinten näkyvyydestä on sekin merkittävä tekijä. Näkyvimpiä ovat jo pitkään olleet yritysten pääkonttorit, taidelaitokset ja urheiluareenat sekä korkeimpien poliittisten päättäjien tukikohdat, kuten presidentin residenssi. Oikeuslaitos häviää näitten pimentoon näkymättömiin.

    Syntyy vaikutelma, että vanha tapa lukea tärkeät säädökset saarnastuolista tavoitti suuremman osan kansasta kuin nykyinen oikeuslaitoksen tiedotus. Silloin myös seuraamukset olivat havainnollisia: tiedettiin, missä päin pitäjää oli paikka, jossa noidat poltettiin tai hukutettiin tai pahimmat rosvot hirtettiin. Kirkon eteisessä oli jalkapuu pienemmille pahantekijöille ja kirkon katossa oli värikuvin esitetty helvetin tulta ja muita rikosseuraamuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on selvä syy: poliisi ja puolustusvoimat ovat keskusjohtoisia organisaatiota, jotka voivat omaksua keskitetyn strategian. Meillä tuomioistuimet ovat riippumattomia eikä mitään keskitettyä strategiaa voida omaksua, jollei siitä säädetä lakia ja arvatkaapa lähteekö oikeusministeriö ja eduskunta ajamaan tuollaista lakia.

      Sinänsä häpea, että budjetin parin prosentin menoluokassa olevaa oikeusturvaa halutaan entisestään supistaa. Hyvä esimerkki tästä on, että lautamiesten lakkauttaminen nähdään ahtaana säästökysymyksenä eikä yhteiskunnallisen keskustelun paikkana.

      Poista
  2. Sattuneesta ammattisyystä olen tarkkaan lukenut lävitse KHO:n vuosikirjan "90 vuotta". Se oli valaiseva kokemus, mutta oletan ettei monikaan löydä tuota teosta kirjastosta.

    Se on vähän surku. Opusta lukiessa nimittäin selvisi monta asiaa ihan tällaiselle maatiaiskukollekin.

    Ja ammattisyistä myöskin olen omin pikku kätösin digitoinut sekä KO:n että KHO:n jellonat sekä käsin aikanaan riimuillut tekstit sen ympärillä.

    VastaaPoista
  3. Joku järki pitäisi olla säästämisessäkin.

    Summa, joka olisi olisi mitätön murto-osa suuren ministeriön määrärahoista ja helposti säästettävissä hyvin pienin järkeistämistoimin, on enemmän kuin koko oikeudenhoidon budjetti yhteensä.

    Miksi vajaat kaksi prosenttia valtion menoista nielevä hällinnonala pitää näivettää kokonaisuuden kannalta täysin merkityksettömillä säästöillä toimintakyvyttömäksi?

    Joissakin maissa hyvin toimiva oikeusjärjestelmä katsotaan menestystekijäksi kansainvälisessä kilpailussa. Meillä se sen sijaan on pelkkä kululerä. Turha sellainen.

    VastaaPoista
  4. Eräässä tuomioistuinlaitoksen kehittämistä pohtivassa komiteassa oli yhtenä jäsenenä professori, koulutukseltaan filosofian tohtori. Työn alkuvaiheessa hän piti kokousten alkajaiseksi 10-20 minuutin pituisia yksinpuheluita, joissa hän kertoili laajasti ja rönsyillen esim. Käkisalmen tuomiokunnan lainhuudatusten ja kiinnitysten lukumääristä, patenttiasioiden hirmuisesta vaikeudesta, puhujan vierailuista Kaliforniassa ja tapaamisista siellä kuuluisien amerikkalaisetn tuomareiden kanssa yms. Komitean muut jäsenet kuuntelivat professorin katsauksia hieman vaivautuneina, mitään virkkamatta ja pohtien, mitä ihmettä noilla asioilla olisi oikeastaan tekemistä komitean työn kannalta. Kohta myös ko. professori kyllästyi komiteaan eikä häntä enää komitean kokouksissa enää juuri näkynyt.

    VastaaPoista
  5. Aikoinaan sanomalehtitutkinnon Tampereen yliopistossa suorittaneena ja viitisen vuotta mainostoimistossa työskelleenä sekä sittemmin varsinaisen työurani OTK ja OTL -tutkinnon jälkeen tuomioistuimissa tehneenä olen ihmetellyt itsekseni samoja asioita kuin sinä entinen kollegani Jukka ja edelliset kommentoijat. Esim. Ranskassa ja Englannissa tuomioistuinrakennukset ovat komeita ja arvokkaita ja tuomareille erityiset asut ja joillakin jopa peruukin. Eräs englantilainen tuomari ihmetteli sitä, ettei tuomareille ole minkäänlaisia erityisiä tunnuksia ja kysyi, että miten teidät sitten erottaa asianosaisista. (no ei juuri mitenkään).

    VastaaPoista
  6. Jatkan vielä aikaisempaa viestiäni. Olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että oikeusministeriö näyttää olevan enemmän huolissaan siitä, että tuomioistuinlaitos maksaa - sekin - kuin kansalaisten oikeusturvasta, tuomioistuinten toiminnasta ja niiden luotettavuudesta, imagosta ja arvovallasta.
    Terveiset sulle, entinen kollegani Jukka ja hyvää jatkoa ja kevättä! Aino

    VastaaPoista