Sivun näyttöjä yhteensä

1. maaliskuuta 2013

Anderzén





Hyvin kauan tuntemani Matti Anderzén täytti vuosi. Haluan onnitella häntä ja nostaa hänet esimerkiksi. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa on vähän väliä eri mieltä suuristakin kysymyksistä, mutta se ei lainkaan vähennä arvostusta eikä lämpöä asianomaista ihmistä kohtaan.

Matin ura on täynnä ainakin näennäisiä ristiriitoja.

Hän on käsitykseni mukaan kotoisin Sörkasta. Ainakin kaksi vanhempaa veljeä kaatui Ihantalassa. Matti aloitti oman kertomansa mukaan muuten vain lainopin lueskelun mutta joutui ansaitsemaan rahoja Munkkisaaren rakennustyömaalla.

Kertomukset sodanjälkeisestä työmaaterroristi ovat hurjia. Siellä kuulemma putoili sakeanaan työnjohtajia, lankunpätkiä, vihamielisiä demareita ja kostonhimoisia kommunisteja sen verran korkealta tellingeiltä katuun, että henki lähti.

Anderzén joutui kertomansa mukaan havaitsemaan, että repsikan hommista hän olikin joutunut neuvottelemaan työkunnan urakkapalkkioista ja hyvin pian sen jälkeen Rakennustyöväenliiton sihteeriksi.

Luulen että hänellä oli demarien jäsenkirja, mutta en ole koskaan tullut kysyneeksi. Voi olla vieläkin.

Ay-liikkeestä hän päätyi Yleisradioon, josta suurivaltainen lakimies Eero Vallila oli saanut potkut. Muistamani mukaan syyt olivat painavat. Kysymyksessä oli korruptio. Sitten tuli Eino S. Repo ja kaikki muuttui, kunnes kaikki muuttui taas ja sen jälkeen yhtä mittaa. Andrzén oli edelleen radion ykköslakimies ja käytännössä mm. tekijänoikeuden bisnespuolen edustaja lukemattomissa yhteyksissä, muun muassa komiteoissa.

Hän luultavasti nautti toimittajapuolen edustajan (esimerkiksi Antero Laineen) kanssa kinaamisesta. Me muut istuimme ja toivoimme, että pääsisi kotiin.

Seuraava liike oli lievästi sanottuna yllättävä. Anderzén siirtyi Sanoma Oy:ön, jossa hänen tittelinsä oli ennen pitkää varatoimitusjohtaja. Joka tapauksessa hän toimi Aatos Erkon ns. salkunkantajana eri puolilla maailmaa.

Joka tietää vähänkin suomalaisen liike-elämän vaiheista, lienee perillä siitä, ettei tuo ollut mikään vähäpätöinen asia. Sanoma ei käyttänyt asianajajia, muuta kuin Vuorista painokanteissa ja sukuun kuuluvia Langenskiöldejä joissakin erikoisemmissa asioissa.

Tapasin aina katsoa tarkkaan tätä sörkkalaista nähdäkseni, miten fiksut miehet pukeutuvat, ja laskin, kuinka monta Rolexia asianomaisella on.

Tämä päivä on erikoisen sopiva Anderzénin onnittelemiseen. Uutisissa mainittiin, että konsernin hallituksen puheenjohtajaksi tulee Antti Herlin. Uutisissa ei mainittu, mikä hänen todellinen asemansa yhtiön omistajana on. Siitä kuullaan aikanaan.

Mielenkiintoisimmat ihmiset eivät koskaan kirjoita muistelmiaan. Matilta olen asiaa kysynyt ja hän on sanonut, ettei kiinnosta. Olen yrittänyt vähän kepillä sohia sanomalla, että tuskin kukaan muu tietää niin paljon suomalaisesta mediasta, sen valoisista puolista ja ennen kaikkea sen varjoisista kujista. Hän vain vastasi, että siksipä hän ei kirjoita. Eikä pahemmin puhu. Mitä nyt joskus jollekulle. Jos voi luottaa, etteivät puheet päädy esimerkiksi blogeihin.

Olen joskus ennenkin puhunut siitä, miten marsalkat ottavat kunnian, kun joku ratsumestari Mueller on suunnitellut Tannenbergin taistelun. Niin se menee. Taustalla on hiljaisia miehiä. Sääli niitä, jotka eivät sitä huomaa.

Siis onnea. Oikeastasan Matti on ilman virallista arvonimeä Todellinen salaneuvos, vaikka totta puhuen hänestä on mieleeni aina tullut Kolme iloista rosvoa. Hän osaa olla kulloisenkin tarpeen mukaan joko Kasper tai sitten Jesper tai Joonatan. (Tai leijona.)

4 kommenttia:

  1. Olipas sympaattinen juttu! Jos tarkoituksesi oli kehua ihmistä jota minä - tai moni muu - ei tunne, niin tuli täysosuma! Musta tuntuu nimittäin nyt siltä että tunnen tämän Matin.
    Onnea vaan, synttärisankarille!

    VastaaPoista

  2. Mitä litkua -nimittäin opetusministeri Olof Palmen neuvot kapinoivan nuorison edessä 1968. Palme solkkasi että lyödä ei saa. Sitoudun demokratiaan ja sen puhekiistelyyn ja niillä mennään mitä äänestäjät sanovat. Oli sitten latteata tai ei.

    Itselleen Palme löysi Afrikasta ja Vietnamista solidaarisuusaivolohkolleen ja iskukyvylleen soveltamiskentää ylin kyllin -ja uransa riskeeraamista. Tämä härnääminen sopi soturi-aristokraattisen viikingin, Volvo,Abba,Draken,SKF ja Elektrolux, Astra,Bergman,Industri Kapital mahtiValtion drotskille. Hänen olivat sotilaat.

    Länsi- ja itänaapureiltamme ei meille jäänyt rakoa pullistella hauiksia oikeissa töissä. Jäi vain savusaunan löyly ja kossu ja nujakointi ja keskinäistuhot.
    Kumpa puhtimiehemme/naisemme saisi pidettyä reservissä ja kasarmeissaan sotienvälit ! Vaan ei saa. Ne tulevat ay-lakimiehinä ja viraston saa/ei-saa johtosäännön tulkitsijoina viemään työstä ilon, ja velvollisuuden täyttämisestä kunniantunnon, halpamaisella siipienleikkauksella työläisen kokiessa soveltaa järkeään ja resursseja asiakkaan eli työorganisaation substanssia varten.

    Kumma että jotkut isoimmat säilyttävät tolkkunsa ruohonjuuriniljakkuudessa kuten kai tämä Anderzen. Jännästi vallan agentit ottavat ohjat käsiinsä etälamauttimillaan ja milloin mitenkin. Siinä Rosenlewissä kerrotaan työläisten pelosta heti sodan päätyttyä ja sosialisointikomiteoiden uhitellessa. (Ja turvana olleiden suojeluskaartien tultua hajotetuiksi.) Sitten tultiin vaiheeseen jossa kansanrintama kuritti omaisuusverolla ja progressiolla. Ja rosenlewit vapisivat. Verojen maksuun piti kysyä osingonkorotusta (vaikka se oli matemaattista surmanjuoksua progression tähden ja pörssikurssin kohotusvaikutuksen (=lisää omaisuusveroa) tähden. Toimitusjohtaja Savander (Frenckell vävy) sai raivarin. Juuri ollaan valimolta potkittu pihalle puolet väestä, ja nyt te kinuatte osinkoa lisää saman summan kuin monottaminen säästää. Arvatkaa mikä svaboda! Ei käy, eroan. Eikä käynyt.

    Työläisvallasta tai oikeammin ay-vallasta on rivienvälisiä esimerkkejä paljonkin. Koivuniemi panee viimeiseksi valokuvaksi ja jakson päätteeksi ennen lopullisen luhistuskierteen kuvausta 1986/87 foton pääluottamusmies Pentti Koskesta tehtaanjohtajien katkerien mieleenpalautussanojen myötä. Lukija kummastelee, ettei tällaisesta junkkarista päästy eroon vuosikymmenissäkään. Arvaan vain, että Tehtaankatu ja pakkausteollisuuden (firman viimeisiä syömähampaita) markkinat siellä antoivat taloudellista vipua miehen mellastelulle. Ahlströmin Karhulassa työläispomot solvasivat omistajia näiden koettaessa kiertää tehdassaleissa !

    Kosto tuli olemaan hirmuinen. Ja ulkoa tuli sekin viides kolona. Se tuli anglo-amerikasta Merrill Lynchinä Deloittena Goldman Sachsina PwC:nä ja SorosKourina. Sukujen viidennet polvet pelastuivat kuin pelastuivatkin vapaaseen elämänmahdollisuuteen.

    Pikkumaista ja hengityskeuhkoista ilmat ulospuhaltavaa oli tuo siviilien sota. Upea kuvaus kauppalan sykkeestä (ja EU-halvauksestaan) on Jäniksenä Varkaudessa. Yritin hakea nettiylestä. En tavoittanut. Se ilmaantuu jahka vihdoin rahalla hoidetaan tekijäihmisten tuotteet asiakkaittensa käsiin, eikä pidetä vain copyrightpiiriläisten omaisuutena. Vapausasteita tekijöillekin. Eikä pelkästään sopimuksille. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Pörssiyhtiön omistus ei ole nyt eikä varsinkaan jatkossa lusikalla valikoidulle seurakunnalle maistiaisiksi tarjottavaa tietoa, vaan julkista.

    SanomaWSOY:n nettisivujen mukaan "2.11.2012 tiedotetun liputusilmoituksen mukaan Antti Herlinin ja hänen määräysvallassaan olevien Holding Manutas Oy:n ja Security Trading Oy:n yhteenlaskettu omistus Sanoma Oyj:ssä on noussut 7 556 800 osakkeesta 8 556 800 osakkeeseen eli 5,26 prosenttiin Sanoma Oyj:n kaikista osakkeista ja äänimäärästä."

    28.2.2013 tilanteen mukaan tämä tarkoittaa neljänneksi suurinta omistajuutta.

    Lisätiedot on annettava vapaaehtoisesti tai väkisin Finanssivalvonnalle.

    VastaaPoista
  4. "Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään, me Kardemumman yössä..."

    Oli muuten kiva esitys joskus 1960-luvulla Tampereen Teatterissa; Kolme iloista rosvoa. Eniten tykkäsin siitä jellonasta.

    VastaaPoista