Sivun näyttöjä yhteensä

11. maaliskuuta 2008

Liittoutuneiden sota

Talvisodan taustoista kohtalaisen hyvä, vanha kirja oli Douglas Clarkin Liittoutuneet lähtevät talvisotaan. Suomensin sen 1967. Ranskalaiset ja britit olivat hyvin pitkällä lähdössä Narvikin kautta auttamaan Suomea, mutta Ruotsi oli ilmoittanut, että sen alueelle ei ole tulemista. Ranskan ja Englannin motiivista ei ole epäilyä – Ruotsin malmi.

Tarkoitukseen varatuilla joukoilla ei olisi voinut olla vaikutusta talvisodan tulokseen siinäkään tapauksessa, että ne olisi kiidätetty Ruotsin myötävaikutuksella Kannakselle ja Laatokalle. Joukkoja oli aivan liian vähän.

Ranskan ja Englannin kyvyistä suunnitella ja toteuttaa taistelutoimia saatiin hyvin ikävä ja vakuuttava todistus kesällä 1940 Saksan aloitettua hyökkäyksensä Ranskaan. Ja toisaalta puna-armeijalla oli Suomea vastassa maaliskuussa 1940 ainakin puoli miljoonaa sotilasta ja tuhottomasti tykistöä, panssareita ja lentokoneita.

Väliintulon uhka on nähty yhtenä syynä Stalinin yllättävään päätökseen heittää Terijoen hallitus yli laidan ja suostua rauhantekoon monesti kirottujen Mannerheimin ja Tannerin kanssa.

Tutkijat ovat aika yleisesti olleet sitä mieltä, että sekä Stalin että Suomi pitivät tuota ratkaisua väliaikaisena. Olen samaa mieltä. Suursota oli aivan kesken. Stalin ei varmastikaan halunnut saada Englantia vihollisekseen, ja juuri se oli lähellä. Englannin takana olisi ollut Yhdysvallat.
Saksan kanssa tehty liittosopimus käsitettiin kyllä tilapäiseksi.

Talvisodan päättymiseen ja jatkosodan alkamiseen liittyneet asiat on kuvattu hyvin mm. Jatkosodan Pikkujättiläisessä, jossa on Timo Soikkasen lyhyt ja naseva yhteenveto sekä suomalaisten että ulkomaalaisten tutkijoiden tulkinnoista ja niiden muuttumisesta.
Kirjoitan tämän blogin muutamien hämmästelevien kommenttien vastaukseksi. Omasta mielestäni tässä asiassa ei ole sanottavia ongelmia.

Pahoittelen asian jo tunteville aiheuttamaani vaivaa. Tämä nyt kuitenkin on luullakseni järkevä tulkinta asioista - vaikka todellisuudessa olen sitä mieltä, että sotien historiasta voi tulla vielä esiin hyvinkin yllättäviä asioita.

Kukaties eräät paljon julkisuutta saaneet tulkinnat ovat kuitenkin hämmentäneet.
Vuonna 1941 oli täysin järkevää uskoa, ettei Neuvostoliitto kestäisi monta viikkoa Saksan hyökkäystä. Siinä tilanteessa Suomi olisi voinut jäädä seuraamaan tilanteen kehitystä. Subjektiivisen mielipiteeni mukaan se ei olisi kuitenkaan onnistunut. Joko Saksa olisi valunut hyökkäämään Leningradiin Suomesta tai sitten Neuvostoliitto olisi iskenyt pelastaakseen kaupunkinsa.

Pääseminen voittamattomana pidetyn Hitlerin Saksan siivelle meni suomalaisilla tietysti päähän. Poliittisesti hyökkäys oli erittäin suosittu alkuvaiheessaan. Siitähän tuli kuitenkin todellisuudessa pidempi ja raskaampi koska ennen etenemisen pysäyttämistä joulukuussa oli menetetty enemmän miehiä kuin koko talvisodassa. Ja hyviä miehiä!

Ryti ja Mannerheim eivät olleet Hitlerin kannattajia eivätkä fasisteja. Nuoremmassa upseeristossa Saksan - vaikka ei Hitlerin - ihailijoita oli paljon ja vanhemmassakin jonkin verran. Natsien sisäpolitiikkaa ja aatetta yritettiin olla ajattelematta. Juutalaisiin ja hyvin moneen muihin ryhmiin kohdistuneesta terrorista ei 1941 tiedetty kovin paljon ja sensuuri piti.
Itse olen sitä mieltä, että vanhan valtakunnanrajan ylittäminen oli virhe, enkä ole vakuuttunut sotilaiden perusteluista, että piti hakea parempi puolustuslinja ja vallata vierasta maata muka ”pantiksi” rauhanneuvotteluihin.

Mutta tämä on sitä jälkiviisautta. Kuten äsken sanoin, Neuvostoliiton kaatumista pidettiin varmana asiana, ja silloin Itä-Karjala olisi jäänyt saksalaisille.

Heikki Ylikangas on esittämillään perusteilla sitä mieltä, että Suomi veti yhtä köyttä Saksan kanssa paljon aikaisemmin, jo loppuvuodesta 1940 tai että kenties talvisodan vielä kestäessä olisi saatu Saksasta sanaa, että kunhan odotatte...

Ylikankaalla on tarve olla toista mieltä. Hänen perustelunsa ei vakuuta minua tässä.

Uskottavan todistelun mukaan Saksan hyökkäyksen yksityiskohdat salattiin viimeiseen asti jopa useimmilta omilta kenraaleilta.

Tulos on siis eilen esittämäni. Teknisesti hyökkääjä oli Neuvostoliitto, mutta jatkosodan alkamispäivänä Suomi oli monin tavoin sitoutunut Saksaan, pohjoisessa oli yli sata tuhatta saksalaista sotilasta, Utissa pommikoneita ja tiesittekö tätä – Westendiin ja Haukilahden Mellsteninrantaan oli rakennettu sopivia laitteita saksalaisten sukellusveneiden ja torpedoveneiden toimintaa varten.

Mannerheimin miekantuppipäiväkäsky oli karmea. Mutta kun valinta oli tehty, saksalaisten kanssa oli yritettävä tulla toimeen. Ruotsi ponnisteli juuri samoissa vaikeuksissa ja sai syystä hävetä silmät päästään, kun Tanska ja Norja miehitettiin.

Jossain vaiheessa vuonna 1942 Mannerheim ja siis Ryti käsittivät, että Saksa häviää. Stalingrad oli vielä edessä, mutta Saksan sotatalouden laskeminen ei ollut mitenkään ylivoimaista. Salamavoitto oli Saksan ainoa mahdollisuus, ja se epäonnistui jouluna 1941 Moskovassa.
Minulla ei ole vaikeuksia myönnellä, kun ihmiset sanovat, että Neuvostoliitto hyökkäsi 1941 ja Suomi lähti vain perimään takaisin vääryydellä vietyä Karjalaa.

Kuten melkein aina historiassa, todellisuus oli kuitenkin mutkikkaampi, ja nyt katoavaa veteraanisukupolvea on turha härnätä näillä tulkinnoilla. Hengissä ei ole enää ketään, jolla oli mahdollisuus arvioida tilanne toisin.

Ruotsia ajatellen muistutan vielä Unkarista ja Italiasta. Saksa valloitti myös liittolaisvaltioitaan, jos ne yrittivät jotain epämiellyttävää, ja seuraukset olivat etenkin siviileille äärettömän raskaat.

En sano samalla tavalla kuin eräät historioitsijat, että Suomi teki viisaat ja oikeat ratkaisut. Sanon etten kuollaksenikaan keksi, miten siinä saumassa olisi voinut menetellä toisin.
Ajatus on vähän sama kuin talvisodan välttäminen. Voi olla että olisi pitänyt neuvotella 1938 ja valita parempi mies ulkoministeriksi, mutta ennemmin tai myöhemmin Neuvostoliitto olisi hyökännyt.

Muuten varustautumattomuus ja ”malli Cajander” on virheellinen nimitys. Kyllä se asepuku eli pikkutakki, lippalakki ja kokardi oli ”malli Tanner”. Noin puoli eduskuntaa vastusti armeijan varustelua, koska sodan syttymiseen ei uskottu.

Sitä minä kyllä ihmettelen.

33 kommenttia:

  1. Jukka Kemppinen on alykäs ja menneet asiat hyvin tutkinut kirjoittaja.

    Haluaisin häneltä kuitenkin parempia ja luotettavampia "spekulaatioita" eräiltä kohdin:

    1. ”Ryti ja Mannerheim eivät olleet Hitlerin kannattajia eivätkä fasisteja.”

    Mutta olivatko he liittoutuneiden kannattajia ja demokraatteja? Miksei tämä näkynyt heidän politiikassan? Sotasyylliyyttään tuomioistuimessa torjuessaan Ryti myönsi muiden kuin hänen (parlamentaarisen pääministerin, myöhemmin presidentin) päättäneen maan politiikasta.

    Siis: Eivät hitleristejä eivätkä fasisteja. Eivät kai demokraattejakaan?

    Entä Rolf Witting, todellisuudessa heikosti orientoitunut, saksanmielinen ja Ruotsia vihaava?


    ”Juutalaisiin ja hyvin moneen muihin ryhmiin kohdistuneesta terrorista ei 1941 tiedetty kovin paljon ja sensuuri piti.”

    Ei tiedetty järin paljon edes Saksassa, kun ei haluttu tietää.

    Suomen tapauksessa on kuitenkin ihmeellistä, miten yksityiskohtaisesti ”tiedettiin” että Neuvostoliitto oli hirmujen hallinto! Ko. valtion ja Suomen välillä oli vain minimaalista kanssakäymistä – kun taas Natsi-Saksaan kulki Suomen yhteiskunnallisen elämän kaikkien alojen huippujen heiluriliikenne!

    ”Pahan valtakunnasta” tiedettiin ”kaikki”, Saksan vainoista ”ei kovin paljon”. Eli: tiedettiin mitä haluttiin tietää.


    ”(Heikki) Ylikankaalla on tarve olla toista mieltä. Hänen perustelunsa ei vakuuta minua tässä.”

    Professori Ylikankaan henkisistä pätemistarpeista en tiedä mitään, enkä suoraan sanoen usko koko tarinaan.

    Mikäli professori antaa (varovaisesti) ymmärtää, että Suomen Moskovan rauhan jälkeinen käytös oli provosoivaa, hän on mielestäni oikeassa.
    IKL:n huonosta vaalituloksesta 1939 puhutaan alinomaa. Silti IKL:lle annettiin heti Moskovan rauhan jälkeen 1940 paikka hallituksessa.

    Kun Jukka Kemppinen miettii asiaa hetken, hän on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, halusiko Suomi näin lepyttää Stalinia? Vaiko Hitleriä?


    ”Suomi lähti vain perimään takaisin vääryydellä vietyä Karjalaa.”

    ”Vääryys” on tässä yhteydessä kuin suoraan hemmotellun lapsen sanastosta.

    Suomihan katkaisi syksyn 1939 neuvottelut, jotka käytiin Moskovassa itsensä Stalinin toisinaan läsnäollen. Neuvostoliitto vaati niissä "aluejärjestelyjä", joihin meidän puolemme ei suostunut.

    Karjalaa vietiin sodalla, jota näin Suomikin oli halunnut; jonka Suomi kävi ja hävisi. Se piti siis hävitä kaksi kertaa, 100.000 nuoren miehen hengen hinnalla!


    ”Voi olla että olisi pitänyt neuvotella 1938 ja valita parempi mies ulkoministeriksi, mutta ennemmin tai myöhemmin Neuvostoliitto olisi hyökännyt.”

    1. Paasikivi olisi ollut osaavampi ulkoministeri kuin Erkko. ”Voi olla” on liian heikko ilmaisu, sillä Eljas Erkko saattoi olla kaikista huonoin.

    2. Mitä – spekuloinnin lisäksi – tiedämme NL:n silloisista aikeista? Sanamuoto
    ”ennemmin tai myöhemmin olisi” ei kieli ”hard fact”-tiedoista.

    Toivon, ettei Kemppinen - joka tietää - toimisi tietämättömyyden lisäämiseksi. Sitä on Suomessa kyllin.

    VastaaPoista
  2. kursivoinnit J. Kemppinen:
    Saksan kanssa tehty liittosopimus käsitettiin kyllä tilapäiseksi.
    po. natsi-Saksan.


    Joko Saksa olisi valunut hyökkäämään Leningradiin Suomesta tai sitten Neuvostoliitto olisi iskenyt pelastaakseen kaupunkinsa.
    po. natsi-Saksan.


    Ryti ja Mannerheim eivät olleet Hitlerin kannattajia eivätkä fasisteja.
    ?
    Presidentti Risto Rytin mielestä Adolf Hitler oli "lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen", Aatulla oli vain päällään "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maski".
    Risto Ryti päiväkirjassaan 4.6.1942

    Toisekseen.
    Nürembergissä kaikki heittäytyivät Hitlerin ja historian höynäyttämiksi pikkumiehiksi


    Juutalaisiin ja hyvin moneen muihin ryhmiin kohdistuneesta terrorista ei 1941 tiedetty kovin paljon ja sensuuri piti.
    Viittaan edelle jopa natsihallituksen ministerit saattoivat olla tietämättömiä. Juutalaiskäännytykset tehneet arvasivat, jos eivät tienneet.


    ..ja silloin Itä-Karjala olisi jäänyt saksalaisille.
    Tarkemmin natsi-Saksalle, josta taas kukaan ei tiedä, mitä se olisi tullut olemaan.


    ..mutta jatkosodan alkamispäivänä Suomi oli monin tavoin sitoutunut Saksaan. … natsi-Saksaan. (”Saksalla” lienee ennen sekä eritoten jälkeen tuon hirmuhallinnon ajan, yhtä vähän sen kanssa tekemistä kuin juuri millään muullakaan Euroopan maalla).

    Suomi ”ei voinut pysyä toimettomana tarkkailijana" (Ryti, 1941),


    Jossain vaiheessa vuonna 1942 Mannerheim ja siis Ryti käsittivät, että Saksa häviää.
    natsi-Saksa häviää, se visio kolmannesta maailmanvallasta, jonka he olivat jakaneet "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan" kanssa, ei toteudu - siihen he ainakin heräsivät.


    Neuvostoliitto hyökkäsi 1941 ja Suomi lähti vain perimään takaisin vääryydellä vietyä Karjalaa.
    Talvisota alkoi marraskuussa 1939.
    Mitähän NL:n kohtuudella olisi pitänyt tuolloin v. 1941 tehdä?


    Suomi teki viisaat ja oikeat ratkaisut.
    Itse ajattelen, että teki vääriä ratkaisuja, mutta selvisi kuin ihmeenkaupalla. Se mitä Stalin sanoi Suomen johtajille, ja he juoksivat natsien syliin, ei ole mitään muuta kuin mitä NL toisti myös Paasikivelle ja Kekkoselle – ei ole Suomen tietä, ei puolueettomuutta. Eikä se helppo tie ole ollutkaan, vain vahvat, todelliset johtajat siihen pystyvät ohjenuoranaan ja linjanaan luottamaan.

    Voi olla että olisi pitänyt neuvotella 1938 ja valita parempi mies ulkoministeriksi, mutta ennemmin tai myöhemmin Neuvostoliitto olisi hyökännyt.
    Ja NL sanoi, että Suomi hyökkää aina kuitenkin yhtä perustellusti.

    Korostaisin vielä Suomen saamaa erityiskohtelua liittoutuneilta, vaikka se oli ollut maailmanhistorian pahimmaksi nimetyn hirmuhallinnon liittolainen. Käsitykseni on, että Stalin oli sillä tavalla henkilökohtainen, jos se piti miehestä, se kesti tältä melkein mitä vain: Marskia ei sotasyytetty, ja toisinpäin Ta…

    VastaaPoista
  3. Ad -rh:

    Elä veikkonen siteeraa väärin.

    Nytbpanet mm. minut dsanomaan "Suomi teki viisaat ja oikeat ratkaisut..." - kun katsot tekstiä, kirjoitin "En sano, että Suomi teki viisaat ja oikeat ratkaisut..."

    VastaaPoista
  4. Sattuneesta syystä en uskalla vieläkään poistaa nimestäni toista yytä. (joke vaan)

    VastaaPoista
  5. "Juutalaisiin ja hyvin moneen muihin ryhmiin kohdistuneesta terrorista ei 1941 tiedetty kovin paljon ja sensuuri piti."

    Vuodesta 1933 maailmansodan loppuun asti Ruotsin lehdistö kirjoitti toistuvasti Natsi-Saksan juutalaisiin kohdistuneista operaatioista. Tästä voi lukea Stéphane Bruchfeldin ja Paul A. Levinen kirjasta "...om detta må ni berätta..." taikka juuri lukemastasi Arnstadin kirjasta "Spelaren Christian Günther". Norjalaisten juutalaisten pelastaminen kaasukammioista lähti pitkälti liikkeelle lehdistön painostuksesta. Sotasensuuri piti tietysti Suomessa, mutta luettiinhän Dagens Nyheteriäkin.

    VastaaPoista
  6. Ruotsalaiset uuden polven historioitsijat eivät ole suunnanneet kriittistä silmäystään vain Suomen historiaan. Hyvänä esimerkkinä ruotsalaisten omien myyttien purkamisesta voi mainita vaikkapa Staffan Thorsellin 'Mein lieber Reichs kanzler! - Sveriges kontakter med Hitlers rikskansli'. Siinä osoitetaan kuinka Ruotsissa oltiin osittain hyvinkin vahvasti kallellaan Saksaan päin, ja kuinka Ruotsin puolueettomuuspolitiikasta luotiin toisen maailmansodan jälkeen tietoisesti ja tietoja salaten myytti, jota historioitsijat ovat nyt käyneet purkamaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kuvaus siitä, kuinka Ruotsin arkkipiispa vaikeni juutalaisten joukkotuhosta, vaikka hän sai siitä yksityiskohtaiset tiedot vieraillessaan Saksassa 1942, ja vaikka saksalaiset kirkonmiehet pyysivät häntä toimimaan.

    Kyllä on aika paksua väittää edelleenkin, ettei tiedetty mitä Saksassa alkoi tapahtua heti Hitlerin valtaannousun jälkeen. Kommunistien ja sosialidemokraattien sekä muiden kriitikkojen sullominen keskitysleireihin alkoi heti. 'Arvottoman' elämän hävittämisohjelmaa alettiin panna toimeen nopeasti. Tieteellisiä valtuuskuntia vieraili, taiteilijat kävivät tutstumassa jne. jne. Taisi olla vain niin, että silloisten poliittisten tuulien vallitessa tapahtuneeseen suhtauduttiin myötämielellä. Tiedettiinhän täysin suljetusta Neuvostoliitostakin heti, mitä siellä oli meneillään. Paitsi kommunistit tietenkin pysyttelivät 'tietämättöminä'. Suosittelen vaikkapa Richard J. Evansin mainiota lähes tuhatsivuista tutkimusta 'The Third Reich in Power'.

    Kummatkin edellä mainitut opukset löytyvät halpoina pokkareina vaikkapa Akateemisesta. Ja lähteet löytyvät.

    Niin, ja perehtykää ihmiset avoimin silmin siihen, mitä maailmalla nyt on meneillään, ettei tarvitse sitten lapsenlapsille selitellä 'tietämättömyyttään'.

    VastaaPoista
  7. ad anonyymi,

    Suomalaiset tunsivat Stalinin vainot kahdesta syystä: toisaalta ne näkyivät maailmalle erittäin näyttävinä näytösoikeudekäynteinä, toisaalta Suomessa kyettiin maantieteellisen läheisyyden vuoksi huomaamaan, miten esim. Karjalassa suomen kieltä sorrettiin. Näittenkään vainojen täydestä laajuudesta ei ollut silti tietoa. Tuskinpa kukaan aidosti tiesi, kuinka paljon ihmisiä joutui Stalinin uhreiksi. Jos tiesi, ei uskonut. Esimerkiksi Waltarin kirjaa Viron tilanteesta ja väestönsiirroista pidettiin propagandana, vaikka se itse asiassa oli täysin totuudenmukainen.

    Hitlerin juutalaisiin kohdistama sorto tunnettiin maailmalla hyvin. Se näkyi mm. kristalliyön tapahtumina sekä esim. hyvin uutisoituina Nürnbergin lakeina. Varsinaisesta kansanmurhasta ei silti tiedetty. Tiedettiin kyllä, että ei Saksassa ole hyvä olla juutalainen, mutta tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellista kansainvälisesti katsoen. Jenkit syrjivät ja lynkkasivat mustia, mutta ei kukaan epäillyt heidän suunnittelevan koko kansanryhmän täydellistä tuhoamista. Ei saksalaistenkaan osattu kuvitella aikovan tehdä moista. 1940-luvun alussa ei ollut historiallista kokemusta, joka olisi mahdollistanut moisen epäilyn.

    Ajatuksesi siitä, että talvisodan tulos olisi ollut jollain lailla oikeudenmukainen, on niin kaukaa haettu, ettei se ansaitse kommentteja.

    VastaaPoista
  8. Jukka Kemppinen sanoi...
    Ad -rh:

    Elä veikkonen siteeraa väärin.


    Sorry! ei tuo kommentin lähettämisen kellonaika näy siinä.

    VastaaPoista
  9. Kemppinen on oikeassa. Anonyymi ja rh elävät jälkiviisauden ja neuvostopropagandan harhassa.

    Vetoan tässä isääni, hänen kertomaansa ja sotapäiväkirjoihinsa. Hän oli tavallinen työmies pohjanmaalta, alikersantti jänkäjääkäreissä. Mukana hyökkäämässä Ääniselle ja pysäyttämässä puna-armeijaa Ihantalassa.

    Hän kertoi itse, että vielä 1939 hän aktiividemarina vakuutti kaikille, ettei "työläisten valtio takuulla halua tuumaakaan vierasta maata" - ja koki kohta elämänsä järkytyksen.

    Sotapäiväkirjassaan 1944 hän kirjoittaa, että "meikälkäiset ovat vallanneet ikuisen kaupungin". Ja selittää heti perään, että saksalaisten kanssa on vain yhteisiä intressejä, mutta kaikkien myötätunto on liittoutuneiden puolella. Näin siis sosiaalidemokraatti, joka EI ihaillut Mannerheimia.

    Mieluummin siis yleistän tämän asenteen kuin kehittelen älyttömiä ajatuskuvioita Mannerheimista natsien myötäilijänä... Putinkin punastuisi tuollaista vääristelyä.

    VastaaPoista
  10. Tuota tuota....

    Jukka Kemppinen jutussaan jälleen kerran luo avartavia näköaloja.

    Sillä kovin monet vieläkin kummastuttavat asiat olivat olemassa "pienen" Suomen olemassaolon kannalta enemmän, kuin vähän ristissä v-1941 Suomea vastaan. Oli sodittu Neuvostoliiton teknisen ja sotilaallisen mahdin kannalta häpeällinen talvisota.

    Neuvostoliitossa oli vielä tuoreessa muistissa edellisen Suomessa olleen kahinan mainingit v-1918-1922 Suomen itsenäistymisen aikaan Suomalaisten sivaltamat haavat olivat yhä neuvostoliiton "kehossa ruvella" ja vielä arkoja juttuja.

    Ehkä vielä 1808-1809 silloisen venäjän hallitusmiesten "lepsuus" rajankäynnistä v-1809 ja siinä tehdystä typeryydestä ja saamattomuudesta kirveli muutamien mielissä. Jossakin on mielestäni silloin 1809 rajankäynnin yhteydessä käydyissä neuvotteluissa tapahtunut "lepsuilu".
    Ruotsi oli esittänyt "vaatimuksen" rajan sijainnissa muistaakseni Kemijokea. Silloinen Venäjän neuvottelija olisi heittänyt ajatuksen, että "Sovinnolla Tornionjoki, tai sitten riidellen Umeo joki", jonka rannalla silloinen Venäjän sotaväki kyseisenä talvena tunnetusti majaili. Mitä sitten jos....?

    Olisikohan tuo Umeo vaihtoehto reilu satavuotta myöhemmin mahdollistanut Suomen itsenäistymisen vuonna 1917?

    Mutta nyt niihin 1939-1941 asioihin. Suomessa tiedettiin talvisodan aikana saadun aineiston perusteella, että Neuvostoliiton tarkoitus oli miehittää Suomi. "Varoa piti vain ettei ylitetä Ruotsin rajaa" Jaa.... miksiköhän?

    Mitä muuta sen eteen sitten oli tehtävissä, kuin komentaa "äijät monttuihin" Oltiin tekemisissä silloin, nykyisten näkemysten valossa kahden mailman tunnetuimman ja tyypillisimmän narsistin hallinnoimien valtioitten välissä, joilla oli valta ja vehkeet. Hitler ja Stalin olivat jo tehneet päätöksensä ja sopimuksensa myös Suomen mainiten "mailmanvalloituksesta" kukin tahoillaan ja omien näkemyksiensä mukaan, suuremmin kiinnostumatta Suomen omista näkemyksistä.

    Suomelle annettiin 1939 kaksi vaihtoehtoa, jotka kumpikin oli huonoja. Alueita sopivista paikoista tai...... otetaan ne alueet.

    Suomen tilanteen ratkaisu, olkoon se joittenkin mielestä tyhmä. Nykyisen tiedon mukaan kuitenkin Suomen ratkaisu kovasta hinnastaan huolimatta on osoittautunut viisaaksi. Vai olisiko vastaan väittäjien mielestä ollut neuvosto-GPU/KGB/NKVD.n komento vuoteen 1990 asti Suomessa mielekkäämpi? Uskallan epäillä ja hyvästä historian osoittamasta syystä? "Saunantakana tuppasi ajoittain olemaan tungosta" muissa neuvostomaissa. tokkopa niistä "saunantaus kokouksista Suomessakaan olisi vältytty" Aivan viimeisiin Neuvostohallinnon vuosiin asti se oli muissakin "koplaan" kuuluvissa maissa suosittu hallintokeino.

    Suomalaiset "vapaa-ajattelijat" tai heidän jälkeläisensä olisivat ehkä saaneet "nautiskella" "vapaudestaan konepyssyn piippujen loisteessa" hyvinkin paljon idempänä nykyisestä elinpiiristään.

    Minusta kannattaa, ja henkilökohtaisesti olla oikeinkin tyytyväinen, siihen mitä esivanhemmat "lyijydiplomatiansa" ja ratkaisujensa avulla saivat aikaan, ajatellen Suomen nykyistä olotilaa ja mahdollisuuksia.

    Aina pitää muistaa, että ihmiset joutuvat tekemään päätöksiä jotka vasta historian valossa voidaan määritellä, tyhmiksi tai viisaiksi ratkaisuiksi.



    Jälkiviisas voi ja saa olla mutta ei saa tuomita.

    Asioita voi tutkiskella myös hymynkare suupielessä. Minusta nää Jukka Kemppisen jutut oikein ansiokkaallä tavalla avaavat monenkin lukijan mielessä mietiskelyn aiheita.

    Aikaisempi kirjoitus "Porvoon valtiopäivistä" tai "ryyppyporukoitten" kokouksesta oli hauska. Hihittelin hyvän aikaa siinä hänen esittämilleen faktoille. Mikä "Suomi" mitkä "valtiopäivät"?
    Porvoossa silloin kokoontui: Porvariston, papiston ja talompoikien "ryyppyporukat" mutta, missä oli "Suomea" omistava luokka, aateliset, joitten olisi "parlamentaalisin" ja maanomistajuuden perustein pitänyt olla paikalla, ainakin demokratian nimissä???

    Valtiopäivien edellytys on valtiot ja valtion hallinnot, venäläisillä sellainen kyllä oli Suomella ei. Millä perusteella silloin Suomi oli valtio? Eihän ollut olemassa Suomen hallintoa? Suomi oli Ruotsalaisen aatelin läänityksiä, eikä silloin kovin ihmeesti Ruotsin hallintoa tilanteen huomioon ottaen jaksanut kiinnostaa Suomen hallinnointi ja lisäksi SOTA oli kesken. Venäjän armeija Umeo,n rannalla. Näinollen ja hyvällä syyllä parempi nimi tosiaan "kokoukselle" olisi ollut vuoden 1809 "Porvoon Ryyppäjäiset"

    Ihan "vähän" rönsyilee, mut suottehan anteeksi??

    VastaaPoista
  11. Nettitietojen mukaan Nikita Hrutshev kirjoittaa muistelmissaan, että Stalin uhrasi noin 1.000.000 venäläistä sotilasta sotiessaan Suomea vastaan.
    Suomella oli ilmeisesti vain huonoja vaihtoehtoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
  12. Rh, miksi Hitlerin Saksasta pitäisi käyttää nimitystä natsi-Saksa? Emmehän puhu kommari-Venäjästä, ählämi-Irakista taikka nekrujohtaja Martin Luther Kingistä. Natsi on ulkopuolisten keksimä haukkumanimi.

    Jotkut historioitsijat ovatkin esittäneet, että pitäisi sanoa kansallissosialistinen Saksa tai peräti Kolmas Valtakunta, jota kai käytettiin virallisena nimenä. Kansallissosialismin muiston keskeisyydestä sodanjälkeisen maailman ajattelusta kertoo se, että siihen ei edelleenkään voida viitata neutraaleilla tai saksalaisten silloin itse käyttämillä sanoilla - ja niitä jotka sellaisia käyttävät epäillään kyseisen ideologian sympatiseeraajiksi.

    VastaaPoista
  13. Vähän tietävänä ja mistään ymmärtämättömänä lainaan ylempää älyä.

    "KANSALLISVIRHEET OSOITETTAVA VÄÄRIKSI. Veteen imeytyy hyvä tai huono laatu kerroksista, joiden läpi se kulkee, ja ihmiseen ilmanalasta, jossa hän syntyy. Toiset ovat isänmaalleen enemmän velkaa kuin toiset, koska taivas siellä on suotuisa. Sivistyneinkään kansa ei ole vailla jotakin perusvikaa, jota naapurikansat arvostelevat joko varoen tai vahingoniloisina. Kiitettävä taito on näiden kansallisten kauneusvirheiden korjaaminen tai ainakin kumoaminen, silloin pääsee lajistaan poikkeavan hyvään maineeseen, ja arvonanto on sitä suurempi, mitä vähemmän odotettiin..." Baltasar Gracian

    VastaaPoista
  14. Suomen valtiosta en sano mitään, mutta tiesi kansa niinkuin sen edushenkilötkin että hirmuhallintohan siellä. Neuvostoliittoon meni paljon suomalaisia meiltä ja USA:sta ja sen verran onnistui tulemaan takaisin, että tietoa oli läpi maan.

    VastaaPoista
  15. Siis tietääkö joku Neuvostoliiton sodankäynnin päämääristä ennen Talvisotaa. Oliko päämäärä ennen neuvottelujen katkeamista rajoitetumpi, vai oliko se koko ajan totaalinen.

    Siitäpä taas tuli mieleen (laiskana Wikipediasta), että

    Absoluuttinen sodankäynti tai absoluuttinen sota on käsite, jolla tarkoitetaan sodankäyntiä ilman poliittisia tai moraalisia rajoitteita. Absoluuttinen sodankäynti sekoitetaan usein virheellisesti totaalisen sodankäynnin kanssa.

    Clausewitzin määritelmä sodasta on:

    Sota on väkivaltainen toimi, jonka tarkoituksena on pakottaa vastustaja noudattamaan meidän tahtoamme. Sota on vuorovaikutteisesti kasvavaa väkivallan käyttöä, jonka tarkoituksena on vihollisen nujertaminen riittävää voimaa käyttäen. Sota ei tunne rajoja, eikä sota itsessään sisällä myötäsyntyisiä moraalisia tai poliittisia näkökantoja tai rajoituksia, vaan sellaisia luodaan sotaa käyvien osapuolten sekä kolmansien osapuolten toimesta.
    Absoluuttinen sodankäynti sotaa käydessä kehittynyt sodankäynnin muoto, jossa ei tunneta yhteiskunnan ja valtioiden moraalisia eikä poliittisia rajoituksia. Absoluuttista sotaa käyvän valtioiden kohteena on lopulta koko vihollisen olemuksen kirjo.

    Clausewitz piti kuitenkin absoluuttista sotaa käsitteen puhtaimmassa määrittelyssä mahdottomana, koska sodat eivät ruoki itseään, vaan ne tarvitsevat valtioita ja yhteiskuntia, joiden luonnonomaiseen käytökseen kuuluu säädellä sodankäyntiä.

    ja

    Totaalinen sodankäynti (myös totaalinen sota) on sodan muoto, jossa valtio mobilisoi kaikki olemassa olevat resurssinsa palvelemaan valtion sodankäyntiä tuhotakseen vihollisvaltion mahdollisuuden jatkaa sotaa.

    Totaalista sotaa on käyty jo vuosisatojen ajan, mutta se käsitettiin omaksi sodankäynnin muodokseen vasta 1800-luvun sotateoreetikkojen toimesta. Totaalinen sodankäynti sekoitetaan usein virheellisesti absoluuttisen sodankäynnin kanssa.

    Moni toiseen maailmansotaan osallistuneista valtioista siirtyi totaaliseen sodankäyntiin sodan laajetessa ja sen keston pitkittyessä.

    ...On olemassa myös toinen, selvempi ero vuoteen 1914. Sotivat kansakunnat ovat mukana kokonaisuuksina, eivät pelkästään sotilaat, vaan koko kansa, miehet, naiset ja lapset. Rintamat ovat kaikkialla. Juoksuhautoja kaivetaan kaupunkeihin ja niiden kaduille. Jokainen kylä on linnoitettu. Jokainen tie on suljettu. Etulinja kulkee tehtaiden halki. Työläiset ovat aseistautuneet erilaisilla aseilla, mutta samalla rohkeudella.
Ote Winston Churchillin puheesta, jonka hän piti radiossa 18. kesäkuuta 1940.

    ja

    http://www.youtube.com/watch?v=cGkctbhkGvE

    VastaaPoista
  16. Anonyymi kirjoitti: "olivatko he liittoutuneiden kannattajia ja demokraatteja? Miksei tämä näkynyt heidän politiikassan Sotasyylliyyttään tuomioistuimessa torjuessaan Ryti myönsi muiden kuin hänen (parlamentaarisen pääministerin, myöhemmin presidentin) päättäneen maan politiikasta."

    Ei Rytillä ja Mannerheimilla ollut mitään velvollisuutta kannattaa liittoutuneita, joista ei ollut Suomelle mitään apua, eikä olla kenenkään muun maan puolella kuin Suomen.

    Mitä päätöksenteon epädemokraattisuuteen tulee, sellaista se on joka maassa sodan aikana. Vertaa esim. miten Roosevelt käytännössä sitoi USA:n Englantiin, välittämättä kongressista.

    Ihan käytännössä salaisia asioita oli mieletöntä kertoa laajalle piirille, kun hallituksessa ja eduskunnnassa oli sekä niitä, että kertoivat ne heti NL:lle ja niitä jotka kertoivat heti Saksalle.

    Periaatteessa kuitenkin SDP:n eduskuntaryhmällä oli Jokipiin mukaan mahdollisuus estää meno jatkosotaan päättämällä, että SDP eroaa hallituksesta. Mutta ilmeisesti siellä ei ollut ketään, joka olisi uskaltanut ottaa päätöksestä vastuun.

    "Pahan valtakunnasta” tiedettiin 'kaikki', Saksan vainoista 'ei kovin paljon'. Eli: tiedettiin mitä haluttiin tietää."

    Pikemmin: Stalin oli ennen sotaa tapattanut moninkertaisesti enemmän kuin Hitler. Samoin NL:n leireissä istui huomattavasti enemmän. juutalaisten joukkomurhjat alkoivat Puolan-sotaretkellä ja jatkuivat Barbarossan aikana, mutta "lopullisesta ratkaisusta" päätettiin vasta tammikuussa 1942.

    Lisäksi äärivasemmistolaiset tekivät itsensä epäuskottaviksi Saksan suhteen sillä, että uskoivat täysin Stalinin propagandan.

    "Silti IKL:lle annettiin heti Moskovan rauhan jälkeen 1940 paikka hallituksessa.

    -- halusiko Suomi näin lepyttää Stalinia? Vaiko Hitleriä?"

    Syynä lienee pikemmin ollut se, että Suomen kansa haluttiin pitää mahdollisimman yhtenäisenä.

    ”'Vääryys' on tässä yhteydessä kuin suoraan hemmotellun lapsen sanastosta."

    Ei, vaan ihmisten jotka uskoivat, että maailmassa vallitsee oikeudenmukaisuus. Sitä on tietysti vaikea ymmärtää sodan jälkeen, kun oli nähty, että vain voima merkitsee, ei oikeus.

    "Karjalaa vietiin sodalla, jota näin Suomikin oli halunnut"

    Eihän Erkko edes tajunnut, että ratkaisu oli sodan ja rauhan välillä, kun NL ei antanut ultimaatumia.

    Yleisesti ottaen, Clausewitz huomautti, että hyökkääjä tahtoo aina rauhaa ja ottaisi mielellään ilman sotaa sen mitä haluaa. Vain tässä mielessä puolustaja, kun ei halua antaa vapaaehtoisesti mitä hyökkääjä haluaa, "haluaa sotaa".

    VastaaPoista
  17. Peekopee kirjoitti: "Porvoossa - -missä oli "Suomea" omistava luokka, aateliset, joitten olisi - - pitänyt olla paikalla, ainakin demokratian nimissä???"

    Tämä on instant-klassikko.

    ***

    Nämä sitaattimerkit - "Suomi". Ei Suomi vuonna 1809 valtio ollut, se on selvää, mutta ei se tarkoita, että koko termin voisi kyseenalaistaa, sehän on ollut käytössä jo viimeistään keskiajalla. Vaikka tarkka korrelaatti on vaihdellut, on tarkoitettu aluetta tai alueita, jotka nykyisinkin ovat Suomi-nimisen valtion keskeisiä osia.

    Se, ettemme enää sano Plutoa planeetaksi, ei tarkoita, että Neptunus olisi nyt "Pluton" naapuri.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi kirjoitti: "Kyllä on aika paksua väittää edelleenkin, ettei tiedetty mitä Saksassa alkoi tapahtua heti Hitlerin valtaannousun jälkeen."

    Eihän sellaista ole väitettykään, Ruskea kirja oli julkaistu suomeksi 1933. Mutta vainot ja syrjintä olivat 30-luvun Saksassa ihan eri tasolla ja laajuisia kuin NL:ssa. Varsinaisesti tapettuja ei ollut kovin paljon, ja keskitysleireissä oli sodan syttyessä paljon vähemmän väkeä kuin vuotta aiemmin. Sieltä nimittäin pääsi tuolloin pois.

    VastaaPoista
  19. Kemppinen kirjoitti: " - -ja tiesittekö tätä – Westendiin ja Haukilahden Mellsteninrantaan oli rakennettu sopivia laitteita saksalaisten sukellusveneiden ja torpedoveneiden toimintaa varten."

    Hämmästyksestä hiljaisena.

    Mistä lähteestä tästä saisi lisätietoja?

    VastaaPoista
  20. Täälläkin on kummasteltu sitä, miksi edelleenkin itsenäisyyttä juhlittaessa kulminaatiopisteenä nähdään sotavuodet 39-44?

    Miksi juhlia 90-vuotiasta Suomea 60 vuotta sitten tapahtuneilla asioilla?

    Eihän niin Kekkosen aikana tehtykään. Ei siihen aikaan Marskin ritarit marssineet ensimmäisenä linnan ovesta sisään. Ei niitä taidettu edes kutsua?

    Vasta nyt, kun Neuvostoliiton on hajonnut uskallamme myöntää, että ellei meillä 1939 ja 1944 olisi ollut uskoa, tahtoa, taitoa ja onnea, Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä.

    Siksi.

    VastaaPoista
  21. Erastotenes sanoi: "Esimerkiksi Waltarin kirjaa Viron tilanteesta ja väestönsiirroista pidettiin propagandana, vaikka se itse asiassa oli täysin totuudenmukainen."

    Jep. Suomella oli hyvä tiedusteluverkosto Baltiassa.

    Kuinkas sille kävi sodan jälkeen? Meinaan vaan, että kannattaa miettiä, kenelle tekee duunia ja missä.

    VastaaPoista
  22. Anonyymi: "Niin, ja perehtykää ihmiset avoimin silmin siihen, mitä maailmalla nyt on meneillään, ettei tarvitse sitten lapsenlapsille selitellä 'tietämättömyyttään'."

    Onko Anonyymillä esittää listaa siitä, mihin kaikkeen tulisi perehtyä avoimin silmin? Kaikkeen tuskin ehtii. Ja kuinka voimme olla varmoja silmiemme avoimuudesta?

    Kun pohditaan, olivatko Ryti ja Mannerheim hitleristejä, fasisteja, demokraatteja vai kaikkea ja monenmoista niiden väliltäkin, on hyvä pitää mielessä, ettei totuus valkene otsikoita jakelemalla.

    Oletko, Kemppinen, miettinyt, miten me blogiopetuslapsesikin Sinut jälkikäteen kuvaisimme? Yhden mielestä olisit konservatiivi, toisen mielestä radikaali, kolmannen jumalhurahtanut hihhuli, neljäs siteeraisikin väärin. Ja kenen olisi totuus?

    Aika ajoin kummastelen ääretöntä kiinnostustasi sotaan. (Minun simppeli naarasnäkemykseni kaikista sodista on se, veri lentää ja ruumiita tulee ja henkiin jääneet ovat surullisia, vaikka joku luulikin jostain jotain hyötyvänsä. Syyt ja juonikuviot eivät järimmälti hetkauta.)

    Nähdäkseni Sinä et ole isänmaallinen. Et siis tarvitse sotakuvioita sellaisen ylläpitämiseen. Yleisasenteesi on jotensakin humaani: tahdoit "Kemppisen" tarkoittavan mieluummin sotilaskarkuria kuin sotasankaria.

    Et pyri tulkinnoillasi loukkaamaan ("nyt katoavaa veteraanisukupolvea on turha härnätä näillä tulkinnoilla") etkä vähättelemään kenenkään kärsimyksiä. Akateemiset tulkintakiistelyt ovat taas liian pinnallisia pitääkseen kiinnostusta pitkään yllä.

    Mistä siis on kyse?

    Jos saisin jaella gradun aiheita kirjallisuuden opiskelijoille, yhdelle voisin ehdottaa "Maan ja sodan merkitys Jukka Kemppisen lyriikassa".

    VastaaPoista
  23. Minä koen, että JK opettaa näkemään kompleksisia asioita eli kuvailee eikä selittele. Kemppisen tekstit sisältävät oivalluksen mutta ei tuputtaen.
    En osaa sanoa miksi uskon myös, että ne ovat pääasiassa täysin oikeita: se johtunee tyylistä joka on minun totuudenkuvan kanssa yhtenevä. Jokin rytmiin ja tyyliin menevä istuu siihen, mistä minäkin ammennan viisauteni: ihmisen käyttäytymisestä joka ei ole by-the-book tai harvoin on sitä. Koska kukaan ei toimi by-the-book muutakuin jälkeenpäin missä uusia nokkelia selityksiä, voi arvata mitä tapahtuu ja yleensä tapahtumat ovat triviaalisempia kuin halutaan ymmärtää. Samat vanhat strategikot vetämässä ja vedättämässä kansaa kauniilla sanoilla: sitähän on paljon ollut. Mutta nyt on sivistystaso korkeampi ja haavat silti vielä olemassa - on siis mahdollisuus hypätä yli muutama (liian lineäärinen) sota. Suomi voi tehdä sosiaalisesti saman minkä teki sosiaalipsykologisesti: nousi sukupolvessa torpparitasosta sivistykseen ilman, että kukaan jäi varsinaisesti työväenluokkaan. Meillä noustiin porukalla ja aika kerralla. Kyse olisi nyt ylläpitää sellaista yhteiskuntaa joka ei sodi, ei järjestä turhia vedätyksiä eikä luo pakosta ala-maailmaa.

    Samalla yhteiskunta tienaa nimenomaan alaluokkien massoista ja työtä tekevistä ihmisistä. Miten saada nämä liittoutumaan ilman negatiivisia seurauksia? Olen mummon kanssa samaa mieltä, että nainen ei halua ollenkaan katsoa maailmaa miesten joko-tai-ajattelun kautta vaan aina både-och-ajattelun myötä. Både rik och fattig: både vinna och förlora: både uppfostra och vårda....ei jompikumpi.

    VastaaPoista
  24. Olkoon niin tai näin, mutta kaikkein kummallisinta koko asiassa oli että Hitler, The Guardianin mukaan, rakasti juutalaista musiikkia. Kuunteli Tsaikovskin konserttoja puolanjuutalaisen viulistin Bronislaw Hubermanin tulkitsemana. Jätkä kunteli myös Rahmaninovia ja Borodinia.
    Lisäksi jätkän kokoelmassa oli itävallanjuutalaisen pianistin Arthur Schnabelin esityksiä. Ja jätkä kehtasi Mein Kampfhissaan väittää ettei juutalaista taidetta ole olemassa.

    Tosi outoa oli kuulla Hitlerin syöneen päivittäin kolme isoa palaa kermakakkua.
    Vähemmästäkin menee kasvissyöjä sekaisin ja tuhoaa maailman.
    Onneksi maallemme, Mannerheim oli hyvän ruuan ystävä, eikä mikään ituhippi.

    Nurembergin oikeudenkäynti oli naurettava vitsi, oikeuden irvikuva.

    VastaaPoista
  25. TH kirjoitti...
    Rh, miksi Hitlerin Saksasta pitäisi käyttää nimitystä natsi-Saksa?

    Siksi että se on suomenkieltä, ja sitä oikeasti käytetään. Suluissa kommentissani luki: ”Saksalla” lienee ennen sekä eritoten jälkeen tuon hirmuhallinnon ajan, yhtä vähän sen kanssa tekemistä kuin juuri millään muullakaan Euroopan maalla.
    Suomessa natsi-Saksa todellakin on yksi aivan virallinen - ja virallisissa yhteyksissä käytettävä - tuon kansallissosialistisen valtion nimeäminen, eikä natsismi suinkaan ole mikään "haukkumanimi" vaan aatehistorian termi määrittelyineen ... Mutta siis! tämä natsi-liite jotenkin vaistomaisesti kai tiputetaan Saksan edestä pois aina kun puhutaan välirauhan päättymisestä sekä jatkosodan alkamisen vaiheista ja syistä Suomen historiassa. Merkillisesti ikään kuin se ei tässä kontekstissa olisikaan se mikä on.

    En tiedä, enkä sano vaikka tietäisin, minkä sortin älyllistä epärehellisyyttä tämä ilmentää

    VastaaPoista
  26. Ad Mummo
    Ajaatuksesi ja väitteesi ettei sota ole hyödyllistä, on väärä.

    Kaikki on hyödyllistä oikein käytettynä.

    VastaaPoista
  27. Teknisesti hyökkääjä oli Neuvostoliitto, mutta jatkosodan alkamispäivänä Suomi oli monin tavoin sitoutunut Saksaan, pohjoisessa oli yli sata tuhatta saksalaista sotilasta,...

    Suomen saaristossa oli jo kesäkuun puolivälistä asti piilotellut kaksi saksalaista miinalaivaryhmää, jotka lähtivät Suomen alueelta illalla 21.6.-41 suorittamaan operaatiosuunnitelmansa mukaista offensiivista miinoitusta Suomenlahdelle. Samaan aikaan miinoitusreissulle Neuvosto-Viron rannikolle lähti myös Suomen suuret sukellusveneet, jotka saivat laskettua miinansa Barbarossa-aamuna Viron rannikolle.

    Teknisesti Suomikin siis aloitti varsinaiset sotatoimensa Neuvostoliittoa vastaan ensin ja tuki konkreettisesti Saksan sotatoimia niiden alkamishetkestä saakka. Mutta olkoon jatkosodan alkamispäivä silti yhä 25.6.1941 kun Neuvostoliitto pommitti. Emmehän me koskaan aloittajiksi halua.

    VastaaPoista
  28. Anonyymi kirjoitti...
    .. Mutta olkoon jatkosodan alkamispäivä silti yhä 25.6.1941 kun Neuvostoliitto pommitti.
    Kuulun Hitelerin radiopuheenjälkeen.

    Emmehän me koskaan aloittajiksi halua.
    Pois se meistä.

    VastaaPoista
  29. rh: "tämä natsi-liite jotenkin vaistomaisesti kai tiputetaan Saksan edestä pois aina kun puhutaan välirauhan päättymisestä sekä jatkosodan alkamisen vaiheista ja syistä Suomen historiassa."

    Melkoista paranoiaa. Jokainen lukija tietää, että Saksa oli tuolloin "natsi-Saksa", ja hyvä tyyli edellyttää, ettei asiatekstissä käytetä tarpeettomia sanoja eikä ainakaan toisteta niitä.

    Propaganda on sitten erikseen: siinä toistellaan sellaisia sanoja kuin "roistovaltio XY". Vika on vain siinä, että moinen teksti menee perille vain "uskoville". Muita se kyllästyttää.

    VastaaPoista
  30. Homo garrulus: "En osaa sanoa miksi uskon myös, että ne ovat pääasiassa täysin oikeita: se johtunee tyylistä joka on minun totuudenkuvan kanssa yhtenevä."

    Voiko JK:sta enää pahemmin sanoa? Pelkkä ennakkoluulojen pönkittäjä siis?

    VastaaPoista
  31. Marjo, jos heppoisten vainoharhaisuutta–ignorausten asemesta suorittamme edes pintapuolista vertailua - kunnollista ei ole - havaitsemme tämän erikoisen ilmiön, että arassa Suomi-yhteydessä natsi-Saksan kanssa aristellaan käyttää oikeita nimiä vieläkin - ja se ilmene mm. juuri em. tavalla.
    Roistovaltiohan se, mutta se mihin tuossa viittaat, joku Bush heittelee näitä leimojaan omista tarkoitusperistään, on kyllä olkipelätin jota nyt nurin puhaltelemalla tietysti voi yrittää joitain vedättää.

    lukija tietää, että Saksa oli tuolloin "natsi-Saksa" - kyllä se tiedetäänkin mutta ei kirpaise niin pahasti, jos käytetään sen valtakunnan oikean nimeämisen asemesta yleistä demokraattisen valtion nimeä. Eritoten sotasyyttä koskevissa valkopesuissa ratsastellaan visusti demokraattisten vaakunoiden alla.
    Ja toisaalta, kuten Jukka Tarkka on soittanut samassa yhteydessä vaikka kyse on liittoutuneiden toiminnasta, käytetään hyvinkin tarkkaa erottelua, esim. näin: liittoutuneet(NL).

    VastaaPoista
  32. Melko "nuorena" JK-blogin lukijana päättelen tässä vaiheessa, että on ajan haaskausta väitellä niiden kanssa, jotka ovat kerta kaikkiaan saaneet oppia / päättäneet, että Suomi on maailmanhistorian Suuri Hyvä Haltijatar.

    Suomi on aina tehnyt kaiken oiken! Varsinkin valunut veri ja kaatuneet ovat ylpeyden aiheita!

    Kauhukseni huomaan, että tähän koulukuntaan kuuluu JK itse. Hänkin selittää jokaisen asian - pienen tai suuren - "Haltijatar-teorian" mukaan.

    Kommentoija ”Marjo” saa peräti erikoismaininnan "hyvistä huomautuksistaan" Marjon ja Jukan ollessa liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei "kukaan suomalainen asiantuntija vieraillut tuhoamisleireillä"!

    "Marjo" on muuten se, joka haluaa selitellä myös IKL:n tuloa hallitukseen 1940 näinpäin:
    "Syynä lienee pikemmin ollut se, että Suomen kansa haluttiin pitää mahdollisimman yhtenäisenä."

    Samat SUOMEN YHTENÄISYYDEN ritarit kyllä langetuttivat vankilatuomioita ympäriinsä, mm. SDP:n kuudelle kansanedustajalle 1942...

    IKL sai - viimeiseksi vapaaksi mielenilmaisuksi ennen jatkosotaa jääneissä - vuoden 1939 eduskuntavaaleissa Suomen kansan tuomion. Se menetti noin puolet edustajistaan. Silti siitä leivottiin 1940 hallituspuolue. Demonstraatio jos mikään!

    Sos.dem. puolue taas oli maan ylivoimaisesti suurin. Sen "kuutoset" erotettiin ja heitettiin vankilaan, kun eivät - tannereista ja fagerholmeista poiketen - halunneet niellä noin vain natsisuuntausta!

    On siinä "suomalaisten yhtenäisyyttä" kerrakseen, Marjo, "hyvä huomauttaja"!

    Niin, ja "vääryydestä", Marjo:
    Sinusta ei ollut väärin (eikä Jukastakaan) heittäytyä sotaan Mannerheimin ja Paasikiven varoituksista huolimatta vaan "väärää" oli se, että NL VOITETTUAAN SOTILAALLISESTI pitäytyi aluevaatimuksissaan.

    En jaksa keskustella Hyvän Haltijattaren seurakunnan kanssa.

    Eikä oikeassa tai väärässä oleminen MINULLE merkitse mitään.

    Mutta Suomelle...

    VastaaPoista
  33. rh kirjoitti: "ei kirpaise niin pahasti, jos käytetään sen valtakunnan oikean nimeämisen asemesta yleistä demokraattisen valtion nimeä."

    Eipä kirjaise, vaan osoittaa käyttäjän uskovan, ettei tarvitse lainkaan argumentoda, vaan riittää, että toistaa samaa mantraa a la Vennamo.

    Ei "Saksa" ole pelkästään demokraattisen valtion nimitys, vaan yleisnimi alueella sijainneille/sijaitseville valtioille. Otsikossa saatetaan tarvita lähempää määrettä kuten "keisarin Saksa", "Weimarin Saksa", "Saksan liittotasavalta". Vain jälkimmäinen nimi on "oikea" eli virallinen - ja nimenomaan se on hankala käyttää.

    VastaaPoista