Sivun näyttöjä yhteensä

21. maaliskuuta 2008

Passio

Tuskin muuten rikkoisin lupaustani ja vaarantaisin terveyteni rippeitä, mutta tämä tietokone, tämä tietokone.

Oikea silmä tosin lainehtii (kaasua). Olen ihan sairaslomalla, useita viikkoja.

Mutta sitten se surunpäivä valkesi, kun kiintolevy otti ja halkesi. Viisi päivää sitten.

Nyt tiedän, missä on se palvelu, joka puuttuu tavallisilta kunnon ihmisiltä. Kone on tutkimuslaitoksen. Kuinka ollakaan, levy vaihdettiin takuuna jotain kahden vuoden käytön jälkeen, mikrotuen pojat asensivat ja Herkko toi koneen kotiin ja pisteli piuhat kiinni.

Enkä siis malta olla kokeilematta, toimiiko blogin postaus, kun kaikki muu tuntuu nyt toimivan.

Vainoharhaisuus on realismia. Minulla on ihan kaikki isolla LaCien ulkoisella levyllä, data toisella pienemmällä levyllä ja lisäksi 81 kappaletta CD- ja DVD-levyjä.

Tekstiä, kuvia tai musiikkia ei joutunut kateisiin lainkaan.

Huojahtelin hetken miettiessäni, josko siirtyisi järeään Maciin. Asiantunteva poikani sanoi, että isokin läppäri aiheuttaa harmia ainakin henkilölle, jolla on kaikenkarvaisia periferaaleja.

Tunsin samalla tarvetta sanoa, että en pitänyt radion lähettämästä Matteus-passiosta. Se oli hätäinen tulkinta.

Tätä lukiessanne jo kertaalleen lähetetyssä perjantain radio-ohjelmassani pohdimme passioita siksi että kun se ei ole musiikkiohjelma.

Esitän radiossa itselleni kysymyksen, miksi tämä teos on niin suuri ja kuuluisa uskonnollisen musiikin ihme, vaikkei se ole oikeastaan uskonnollinen eikä eräässä mielessä musiikkiakaan.

Se poikkeaa niin paljon jopa kantaateista.

Radiossa soitamme pätkän W. Furtwänglerin ikivanhasta kokonaislevytyksestä, joka on naurettavan hidas – vielä paljon hitaampi kuin Klemperer, joka on pakkomielteeni myös solistien takia (Peter Pears, Dietrich Fischer-Dieskau, Nicolai Gedda, Walter Berry. Elisabeth Schwartzkopf, Christa Ludwig).

Se ei ole uskonnollinen , koska sen teologia vaatii teologian tohtorin, jollainen radiossa tosin oli. Tarina päättyy hautaan. Ylösnousemusta ei ole.

Musiikillisesti se on merkillisen matemaattinen - eräänlainen näyte diskreetin matematiikan mahdollisuuksista ennen kuin sitä oli keksitty. En puhu numerologiasta, vaan jostain samantapaisesta kuin Hofstadter. Hänen kirjastaan ”Gödel, Escher, Bach” on muuten artikkeli Wikipediassa.

Se kirja oli hyvin innostava silloin kauan sitten, 70-luvun alussa.

Sain inttämällä Mäntylän myöntämään, että Hofstadter oli ainakin silloin vakavasti otettava AI:n kehittäjä ja että hän aivan oikeasti ymmärsi tietojenkäsittelyn teoriaa. Kirja tietenkin on tahallisen hassu – pitkä essee eikä tutkimus.

Mutta ehkä on onni, että kirjoittaja ihmetteli etenkin Die Kunst der Fugea. Matteus-passion kimpussa olisi voinut järjen valo vähentyä. Sehän on täynnä ”sulautettuja” teoksia eli sävellyksiä sävellysten sisällä (melodisesti ja harmonisesti) ja jatkuvaa polyfonian ja harmonian päällekkäin asettamista, kuten alku- ja loppukuorot.

En sitten viitsinyt puhua tuossa yhteydessä Noam Chomskystä, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Musiikin generatiivinen kielioppi on aivan totta esitetty, mutta tietenkin siitä kiistellään raivokkaasti.

Kerron tuonnempana terveisiä sairaalasta ja kirjoitan jotain niistä lukuisista uutistapahtumista, joihin liittyviä asioita olemme käsitelleet jo moneen kertaan.

Ja hyökkään Chomskyn argumenteilla muun muassa Helsingin Sanomien kimppuun. Blogien sopeuttaminen yksimielisyys-ideologiaan näyttää olevan isokin tehtävä.

Mutta nyt oikein lehdessä lukee, että viihdettähän tämä on ja sellaisena vähäarvoista ja pian katoavaa, verrattuna esimerkiksi sanomalehdistön edustamaan suureen sanataiteeseen.

29 kommenttia:

  1. Pitäisi odottaa, että ehtii kuulla sen ohjelman, mutta aamulla lennätän lapset lämpöön, eikä sitten tiedä miten yhteydet toimivat, eikä Ylen ykkösen podcastingeihin ja niiden tai Ylen blogien rss-virtaan ole luottaminen. Toisin kuin Tiberiin, tuon virran kastautuja löytää useinkin samana. Enbuskea uupuu eikä Kemppisen toissakertaista kuulemma ole tekijänoikeussyistä tulossakaan.

    Mutta siis passioista, Kemppisen vanhasta bravuuriaiheesta. Ymmärtäminen vaatii ehkä teologian tohtorin, suosittelen professori Pelikanin Bach Among Theologians. Kuka tahansa lisurinsa venäyttänyt ei muutoinkaan käy, koska - toisin kuin oikeustieteessä - dogmatiikan tohtorit ovat teologiassa poikkeuksia. Nykypiispoistamme ainakin vielä taannoin Huovinen oli ainoa "opinoppinut". Muut ovat sitten Raamatun tutkijoita tai vaikkapa ekumeniikan harrastajia. Ajatelkaa, jos korkein oikeus olisi miehitetty oikeushistorian tai oikeusteorian oppineila; passio.

    Mielenkiintoisia ja hämmentävän uskottavia ovat tietoisesti konstruoidut "apokryfisett" Bach-passiot kuten Markus-passio(t). Kanonisoidun Matteus-passion pintatuntemukseen muuten johdattaa oivasti Herrewegen boxiin kuuluva CD-ROM.

    Muutoin, vähän tunnettu luterilaisen pääsiäismusiikin aarre on Schützin ylösnousemustarina. Suosittelen Louis Devosin levytystä (Erato). Mitkä gambat ja mikä voitto lopussa.
    - -
    Hyvää ja maltillista toipilasajan jatkoa K:lle.

    VastaaPoista
  2. Hoidettu ylläpito, päivitys tai itseohjautuva uusiutuminen pitävät kohteensa elävänä. Tämä pätee niin musiikkiin, arkistojen aarteisiin mitäpä tai missä ne sitten lienevätkin, tietokoneeseen tallennettuun tietoon, aivojen homelokeroihin jne. Anoppivainaan ehjä talo rapistui parissa vuodessa kun siinä ei enää asuttu. Se vaan lakkasi hengittämästä. Musiikki jota ei esitetä muuttuu hengettömäksi jäänteeksi loppusijoituspaikassaan.

    Vuorovaikutuksellaan ja muuntautumiskyvyllään blogi päihittää sanomalehdet, pysyy elinvoimaisena ja tuoreena.

    Paperille painettu lehti on media, jonka kautta ajatusten tulisi kulkea päistä päihin. Vahinko maksimoituu suodatetun yksituumaisena ja yksisuuntaisena.

    VastaaPoista
  3. 1. Sairauksista

    Onnittelemme, että olette toipumisen puolella.

    2. Tietämyskoneista

    A: sinun ei pidä pitämän kaikkea tietoa yhdellä medialla. Se on: duplikoi aina kaikki ja säilytä se eri talossa.

    B: Sinun ei pidä tekemän eroa kannettava ja "pöytäkoneen" välillä. Se on: molemmissa on samat värkkineet joskin eri koossa. Apple Macissa se on että esimerkiksi Mac mini, pöytäkone, on toteutettu läppärien ajattelulla. Siksi se on kolmen sikariaskin kokoinen.

    3. Ajankohdan musiikista

    Missä on moderni kevääseen, etenkin Eostreen liittyvä musiikki? Kaikki, mitä meillä on on, on about ajalta Ennen Sotia.

    VastaaPoista
  4. Onko juuri mikään niin vanha kuin eilispäivän lehti?

    VastaaPoista
  5. Toipila:

    Kyllä on. Tämän päivän lehti kun sen jutut on eilen lukenut netistä.

    VastaaPoista
  6. Taisi joku siellä kahvisalongissa sanoa - älä keikaroi - , paranemista !

    VastaaPoista
  7. "Hänen kirjastaan Gödel, Escher, Bach on muuten artikkeli Wikipediassa. Se kirja oli hyvin innostava silloin kauan sitten, 70-luvun alussa." Kyseisestä artikkelista kylläkin ilmenee, että kirja on vuodelta 1979.

    VastaaPoista
  8. Kaikki katoaa, vaan mikään ei häviä!
    Don't worry, be happy!

    VastaaPoista
  9. Olen avannut muutaman vanhan kovalevyn teknotaiteeksi. Periaatteessa vanhan levyn voisi kai heitää uusiin kuoriin, jos on hiukan kellosepän vikaa ja data on välttämättömän tarpeellista. Irtokovoissa on gyroa. Huomaa, jos kääntelee käynnissä ollessaan.

    VastaaPoista
  10. Sinua pitäisi varmaan vähän nuhdella, kun tulet tänne ennenaikaisesti silmä kaasussa (?)höntyröimään. Toisaalta olen riehakkaan iloinen paluustasi.

    Kuuntelin aamulla radiokeskustelunne. Minulla ei ole suhdetta Matteus-passioon - tuskin tunnistaisin sitä kuullessani - mutta se ei häirinnyt kuuntelua.

    Minua ilahdutti, että erotit hengellisyyden tunnustuksellisesta uskonnosta. Minusta on sääli, että niin monet uskonnon vastustajat eivät ole perillä siitä, mitä oikeastaan vastustavat. Siksi he torjuvat myös kaiken hengellisyyden, vaikka jos pysähtyisivät pohtimaan, vastustaisivat ehkä vain kirkkojen maallista toimintaa ja yksittäisten pappien ällistyttäviä elämänohjeita.

    Minä tuskin liityn mihinkään kirkkoon tai tunnustan uskontoa, jota voisi loukata. Mutta nuorena luin kohtalaisen kiihkeästi Teinosen mystikkokäännöksiä ja lapsena pelkäsin piinaviikolla saavani Jeesuksen haavat, jos liikaa eläydyn tarinaansa, ja toinen lapseni on saanut buddhalaiset seremoniat nimenantojuhlassaan, toiselle lausuttiin runoja. En lähtisi psykologeeraamaan näitä villiintymiä. Psykologian kaikkivoipaisuuskuvitelmat inhottavat minua.

    Mieluusti olisin kuullut enemmän matematiikasta ja Matteus-passiosta, joskin minua nauratti se "Nyt sinä, Jukka, keikaroit!" -huomautus. Matematiikasta en tiedä paljon, mutta ne muutamat hetket, jolloin olen ymmärtänyt, että matematiikka on kaunista, ovat lähinnä esteettisiä elämyksiä ja tunteina enemmän hengellisiä kuin älyllisiä.

    Sinun Heikissäsi kuuluu sama sananrakastamistaipumus kuin Sinussa. Pidin siitä, että hänen opettajansa "villiintyi" ainekirjoituksesta. Mutta H. on varmaan siinä iässä, ettei pidä tästä huomautuksestani.

    Minä olen joka päivä onnellinen siitä, että kovalevylläni ei ole mitään, minkä tuhoutumista murehtisin. Kevyt on kantamus.

    VastaaPoista
  11. AD Mummo:

    yllyttämänäsi jätän tämän maininnan varan kiirastorstain televisiokeskustelun diplomi-insinöörit vs. Jeesus (a-talk).

    Katsoessani sitä puolueellisesti puolella silmistä pelästyin, miten valtavasti vihaa ainakin näiden eroa kirkosta -ateistien ja sen yhden synkkäkasvoisen naispappien ja monien muiden asioiden vastustajapapin olemuksesta välittyi.

    Jopa piispa Björkstrand, jota olen tottunut pitämään aika aiheettomana ihmisenä, oli siinä seurassa edukseen.

    - - -

    Heikki 24 v., hum. kand., oli muuten radiossa siinä seurassa ainoa jolla oli jonkinlainen koulutus musiikista (Tapiolan lukiosta).

    VastaaPoista
  12. Ad Rienzi:

    Totta - oli Eero Huovisen kanssa ensimmäisiä kertoja tekemisissä, kun hän toimitti Teologista aikakauskirjaa. Eero pappi-isä oli muuten Turussa kulttuurihistorian dosentti.

    Radioporukassamme Forsberg tuntuu minusta hallitsevan 1400- ja 1500-luvun oppi- ja aatehistorian puolen folion tarkkuudella.

    Joskus säälittää, kun ihmiset eivät tiedä, miten hurjaa filologista osaamista teologisessa tiedekunnassa on.

    VastaaPoista
  13. Kiva, että kuntoutuminen on alkuun päässyt.

    Noista tietokoneista tässä vähäsen aion päristä.

    Kaikki meille kuluttajille myytävät tietokoneet on tasan tarkkaan " kulutustavara standardin" mukaisia tuotteita niistä ei juuri hinnalla saa, muuta, kuin vähän enemmän prosessoritehoa, suuremman kiintolevyn ja muutamia uusia omituisuuksia.

    Pöytäkoneissa saa aina tehokkaimmat "myllyt" Läppärit tulevat aina muutaman värssyn jäljessä n. vuoden- puolitoista perässä. Halpaa = alle 1300€ läppäriä ei kannata hankkia, koska se ryyty varsinkin Vistan alle.
    On aivan sama, mikä koneen nimi/hinta on, laatu ei siitä kummemmaksi muutu.

    Läppäri kyllä liikkuvassa työssä on ehdoton.

    Seuraavassa koneen hankinnassa kannattaa hommata tallennusmediaksi muistipiireillä toteutettu 50-200 Gt "kiintolevy" missä ei enää oo mitään pyörivää. Siitä on sekin etu, että se on lähes tunteeton pienille kolisteluille, joka tuhoaa pyörivän kiintolevyn.

    Sitten tuosta varmuuskopioiden tarpeellisuudesta.

    Koskaan ei saa luottaa tietokoneen pyöriviin kiintolevyihin, niille luvataan 200 000-500 000 tuntia käyttöaikaa/ vioittumis väliä, mutta useinmiten se osoittautuu utopiaksi, kuten muukin suurilla numeroilla ennustelu.

    Näin ollen kaikki kiintolevyllä oleva tarpeellinen materiaali täytyy tallentaa pysyvämmille medioille, Bluray-, DVD-, tai vaikkapa CDrom levyille. Säästämällä näitten tallennusmedioiden käyttöön sopiva laite, niiltä on lähimmän viidenvuoden sisällä luettavissa talteenlaitettu tieto, miksei kauemminkin.

    Omalla kohdallani edellämainitun kokemuksen oon hankkinut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Opiskeltuani tietokonemekaanikoksi v-90 kesällä pääsin perille tietokoneitten "laadusta". Siitä asti olen itselleni ja tutuille/ystäville kasannut koneet omin käsin.

    Karvaitten kokemusten kautta olen varmuuskopioinnin oppinut. Tiedon katoamisen levyrikkojen kanssa alkuaikoina on tullut runsaasti "syntistä jupinaa julki päästettyä".

    VastaaPoista
  14. On pelottavaa, kun halutaan ottaa uskonnollisuudesta vain se siivu, joka itselle sopii, samoin kuin aviollisuudesta. Muu heitetäänkin roskiin. Miten siinä mistään saa kokonaisuuden tunnetta ja olemusta, ei mitenkään. Eikä varsinkaan itseään voi kokea kokonaisena, joten on otettava viha ja annettava sille sijaa ja valtaa yli äyräiden. Vihalla pysyykin pystyssä ja tuntee olevansa subjekti, kunnes kompastuu rakkauteen ja kaikki menee uusiksi.

    VastaaPoista
  15. Usein ihmettelen ja jopa kadehdin ihmisiä, jotka kuulevat musiikissa niin merkillisiä asioita.

    Insinööri sisälläni sanoo, että sehän on vain ilman värähtelyä, jonka korva-anturimme rekisteröi ja hermojärjestelmämme välittää aivoihin, jossa sille prosessoidaan muoto ja merkitys.

    Runoilija sisälläni huomauttaa, että niinhän on laita puheen ja sanojenkin, ilman värähtelyä nekin vain ovat, mutta takuulla merkityksellistä.

    Shamaani sisälläni kuuntelee vaiti insinöörin ja runoilijan väittelyä- ja tarttuu rumpuunsa.

    VastaaPoista
  16. Ad Tapsa P:

    Hyvä!

    On aika helppo todistaa, ettei musiikkia ole olemassa ja (länsimaiset) intervallitkin ovat fysikaalisesti tarkastellen luvattoman epämääräisiä.

    Mikä on melodia, sitä emme oikeastaan tiedä, mutta jos tiedämme, niin ne ovat melkein kaikki samoja.

    Toisaalta... luin äsken, miten jopa sähkövirtaa voidaan johtaa lyhyitä matkoja langattomasti käyttäen hyväksi akustisten aaltojen eli siis ilmamolekyylien synkronisoitumisen aiheuttamaa vahvistusta.

    Tämä neljännespopulaari, 3/4-neurofysiologi ym. Oliver Sachs arvelee, etä "musiikki" kukaties löytyy anatomisesti aivoista ja että eräät kokeelliesti tunnetut musiikkien liittyvät ilmiöt ovat pohjaltaan synapsien outoa käyttäytymistä "hyperlinkkeinä".

    Tunsin kerran miehen, joka kaatoi läskisoosin ja mehukeiton samalle lautaselle, "koska ne menevät kuitenkin mahassa sekaisin".

    Hän ei ollut fysiikan professori, vaan autoilija.

    VastaaPoista
  17. AD Rienzi:

    Isojen teosten esittelyvihot ovat minustakin usein järkyttävän korkealaatuisia - esimerkiksi Matteuspassion erikoinen rakenne esitetään muutamalla pienellä sivulla.

    Katselin haikeissani, kun Mäntylä toi radioon Richterin LP-levyyn kuuluvan komean vihon. Siinä ovat sanat ja selitys. Outoa etteivät CD-myyjät käsitä, miten paljon me rakastimme noita huolellisesti valmistettuja painotuotteita, joista vastasivat mm. Telefunkenin Das Alte Werk ja DGG:n Archiv-produktion.

    Oikeastaa olen onnellinen, että pojat ottivat LP-kokoelmani ja molemmilla on vinyylivatkain. Minulla ei ole enkä enää hanki.

    Tai on minulla totta puhuen maalla Possulassa se B&O:n 60-luvun lopun setti!

    VastaaPoista
  18. Diplomi-insinöörit vs. Jeesus (a-talk) keskustelu. En nähnyt kenessäkään vihaa, näin vain kolme papiston, etuoikeutetun luokan edustajaa ja yhden älyllisen, rehellisen ihmisen.

    VastaaPoista
  19. Ad Hube:

    Naispappeutta vastustava miespappi oli vihainen.

    VastaaPoista
  20. Lyhyttä on kuin Passeuksen mattio.

    Aikoinaan isovanhemmista jäi muistoiksi valokuvia, kirjeitä, kortteja ja muuta ihanan näprättävää, kuten silityslauta ja lintulauta, Aallon pöytä ja erinäisiä kaluja.

    Mitä meistä jää jälkipolville? Epäonnistuneita varmuuskopiota?

    VastaaPoista
  21. Etteikö Matteus-passio olisi uskonnollinen? Tai musiikkia? Jukka tietenkin provosoi. En ihan ota uskoakseni, että teosta kannattaa kuunnella asenteella "olipa upea Fibonacci-sarja".

    "Eksistentiaalinen" teos se ei myöskään ole, koska kaiken tuon epätoivon, synnintunnon ja kuoleman peittää anteeksiantaminen ja toivo, niin kuin Juhani Forsberg ihan oikein sanoi. Teos päättyy hautaan, mutta kuulijat (seurakunta) tietävät, ettei siellä ole kuollut ihminen.

    VastaaPoista
  22. Rauniolle: Sotienjälkeisestä pääsiäismusiikista Pärtin Johannespassio on saanut ehkä eniten sijaa konserttikalentereissa. Saariahon Kaukaista rakkautta se muistuttaa siinä, että yhtä affektikimppua maagisesti tavoittava sointi-ihme kadottaa hypnoottisen ja hypnoksen (unen, lue: unettavan) rajan.

    Rautavaaran Vigilia sen sijaan on hyvin esitettynä (Ondinen mojova levytys!) täysiverisesti "stuff that our dreams are made of" (ulkomuistista Myrskystä). Teksti tosin osuu kirkkovuodessa jo oikeastaan keskikesään.

    Kemppiselle: lahjakas ystäväni oli oikeasti haka niin monessa, että oli selvää, että valitsipa hän opintoalakseen ns. kovat tieteet tai humanistisen alan, lukio-opettajista osa jäisi suremaan meenetettyä potentiaalia. Siksi oli kovin osuvaa, että hän eksegetiikan laitoksen huippuyksikköstatuksella ylevöitettyyn joukkoon päädyttyään luokkakokouksessa selitti tutkivansa kieliä matemaattisen tarkasti. Filologisesti ajatellen tässä on ehkä sellainen koukku, että silloin kun tietttyyn tekstikokonaisuuteen tai ainakin kontekstiin liittyy erityinen aineiston teknisestä asiasta sivullinen juju, tulee työstä kumuloituvaa yli ajan, samaan kysymykseen palataan tuorein tekniikoin ja vereksin voimin yhä uudestaan. Ja vaikka tunnusuksellinen kysymyksenasettelu on jo kauan ollut vierasta, on yksilömotivaatiossa kuitenkin yhä joskus elämää suurempaa vetoa ohi esillä otetun tutkimuskysymyksen; tiivistäen väitän, että saavutetaan toistuvasti yhdistettyä amatöörin flow ammattilaiseen arkeen.

    VastaaPoista
  23. Ad Omnia:

    Pelästyneenä keskustelujen kiivaudesta käänsin väitteeni nurin niskoin. Oma tuntumani on, että hyvin suuri osa kestäväksi osoittautuneesta musiikista on (elämysellisesti) hengellistä eli kuuluu spiritualiteetin valtakuntaan.

    Sana "uskonto" tuo keskusteluissa kovin usein pintaan uskonnot ja heti perässä opinkappaleet ja totena pitämisen.

    Ei tämä ole sen kummempaa jeesustelua kuin vanha hokema auringonlaskusta saaristossa, että ei tätä kyllä ole mikään puoluetoimikunta suunnitellut eikä toteuttanut.

    VastaaPoista
  24. Eikös Matteus-passio päätykin TYHJÄÄN hautaan?

    VastaaPoista
  25. Ad Anonyymi:

    Ei. Josef Arimatialainen haki Pilatuksen luvalla ruumiin ja vei sen valmistamaansa hautaan.

    Passio loppuu Matt. 27:66: "Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat."

    Evankeliumin viimeinen luku - jota siis ei ole Matteus-passiossa - alkaa (Matt. 28:1-10) "Jeesus nousee kuolleista ja ilmestyy sureville naisille."

    VastaaPoista
  26. Tässäkin ketjussa näkyy (!) eri esimerkein se, miten aistijärjestelmä vain vastaanottaa signaaleja, mutta aivot luovat informaatiosta merkityksiä. Toisaalta musiikki (mitä se on ja aivojen olennainen merkitys havainnon käsittelyssä) ja toisaalta mikä tahansa keskustelu: Satunnaiset tarkkailijat saavat samasta keskustelusta aivan eri käsityksen (vihaa - ei vihaa) ja kokemuksen. Vanhempi brittitutkija (artikkeli taisi olla Tiede-lehdessä?) halusi oppia laulamaan ja kuvautti aivojaan prosessin aikana. Vaikka kuvissa näkyi selvästi "edistyminen" eli laulutaidon ja ymmärryksen (?) kehittyminen aivoissa, niin mies itse ei "kokenut" edistyvänsä eli oppivansa laulamaan.

    VastaaPoista
  27. Kaikkein selvimmin näihin keskusteluihin sopii minusta ns. Joharin ikkuna, jossa viestit jaotellaan sen mukaan kuinka tiedostettuja tai tiedostamattomia ne ovat.

    Monta kertaahan täällä tartutaan ns. piiloviesteihin, eli sellaisiin joita toinen ei tiedä edes lähettäneensä.

    Puhdas viestintä eli häiriötön viestinvälitys on kokemuksieni mukaan mahdottomuus.

    VastaaPoista
  28. Hyvä kommentti Dr Try. Olennaisesti signaalit eivät ole luettavissa signaaleina elleivät ne samalla edusta merkkiä. Tämä on liian monimutkaista sillä konstruoimme signaaleista sitten merkitysten kautta nimet ja nimenanto on maailman vaikeimpia tehtäviä.

    (filosofiassa opittu, vaikka siellä en saanut kunnon opetusta omalta kieliryhmältä kuin peruskurssin verran ja sekin pitkin hampain: sen sijaan loistavat kaksi muuta opettajaa, joiden tahtotila oli opettaa eikä itse päteä antoivat minulle loppuelämäksi. Suuri ero oppilaan kannalta...(sivuhuomautus sinun viha/tulkinta-viestiisi).

    VastaaPoista
  29. Nyt on passio-Kemppinen saatu kuunneltua, kiitokset podcastingin nopeasta ilmestyksestä, hidas lomalainen ehti pari päivää perässä. Mukava, että esimerkki oli valittu tekijän-/lähioikeusmielessäkin hyvin.

    Bachin maantiede oli hyvä näkökulma, tästä saisi mainion GIS-harjoitustyön aiheen. Mikä asianomaisille kulttuuri(sic!)maantieteen edustajille tiedoksi saattukoon.

    Harva tietää tai tulee edes ajatelleeksi mahdollisuutta siihen, että Salt Lake Cityssä on pitävä jalansija muillakin kuin MAP/mormonikirkolla. Ystäväni, IT-insinööri alunperin Idahosta, on toiminut pitkään SLC:n luterilaisen seurakunnan maallikkotaloudenhoitajana; seurakunnalla on 100-vuotisjuhlat juhlittuna! Mutta siis heillä luterilaisilla pääsiäisen musiikillinen juttu on Stainerin Crucifiction-teos, ei Bach saati "Handel".

    Iso-Britanniassa Bach kyllä tulvii yli äyräiden - Lontoosta Cambridgen King's Collagen kautta Edinburghiin erilaisten esitysten kirjo yltää amatööreistä aivan huippunimiin. Edes suhteessa musiikkikulttuurin kokoon Pohjoismaissa on tekemistä yltää samaan.

    Lukumystiikasta on hieman sumuista puhua, lukukikkailua Matteus-passiossa varmasti on suuri määrä. Se, että se on kuulijan kannalta herttisen yhdentekevää on kaksin (tai jopa neperinluvun kertamäärän) verroin enemmän Bachin suuremmaksi kunniaksi. Arvion voinee epäilyksittä vahvistaa jokainen Aristoteleen kantapään runo&matematiikka-jakson läpivaivautunut.

    VastaaPoista