Sivun näyttöjä yhteensä

8. maaliskuuta 2008

Kytkentöjä

Jään ihmettelemään nuoren professori Meinanderin Suomen historiaa, jossa kaikki asiat ovat oikein, koko suppea ja sanonta tiivistä.

Miksi en innostu?

Ehkä siksi, että tämä on oppimäärä, kurssikirja. Tämä faktojen valikoima puolustaa paikkaansa tentissä ja kahvilassa.

Miksi en kirjoita Suomen historiaa? Monta syytä. En osaa. En jaksa. En oikein usko hankkeen mielekkyyteen.

Keksin syyn mietittyäni ja kirjoitettuani, miksi Suomen historioita ilmestyi niin paljon viime vuosikymmenellä. Vastaus on, että ne alkoivat käydä yhdentekeviksi.

Aikakauden tai maan historia on niin valtava ja silmänkantamaton, että kirjoittajan on oltava joko todella tyhmä tai sitten aivan erikoislaatuisessa määrin itseään täynnä tai kuukausipalkkaa nostava professori ryhtyäkseen sellaiseen toimeen. Kun näet kukaan ei alkuunkaan hallitse sellaisia alueita. Jos nyt otan esimerkin, Meinander todella osaa asiansa, mutta viime vuosikymmenien tapaan hänen tietonsa korkeasta ja matalasta kulttuurista ovat riittämättömät näkemään yhteyksiä talouteen ja sotiin.

Omat poliittisen historian tietoni olisivat riittämättömät, jos yrittäisin yhteenvetoa, jota en siis yritä.

Niinpä keksin, että blogistin ja radio-ohjelmien tekijän rooli-ihanne onkin valmentaja. Tunne henkilökohtaisesti vain yhden valmentajan, Tappari Pöyhösen, jonka johdolla pelasimme koripalloa perussarjassa, mutta hän on hyvin erikoinen ja kunnioitettava ihminen.

Valmentaja (ajatelkaa mäenlaskua tai jääkiekkoa tai jalkapalloa) ei lopulta poikkea paljon klassisimman Kreikan mestarin ja oppilaan ihanteesta, josta Jaeger kirjoitti aikoinaan (1945) perusteoksensa Paideia (”kasvatus / kouliminen”).

Lähes poikkeuksetta taiteilijan taustalla on oppimestari, ja perinteeseen kuuluu, että oppilas murhaa ja kieltää mestarinsa jossain vaiheessa. Oppimestari voi olla myös keksitty. Todella lahjakkaat tekijät keksivät itselleen edeltäjät.

Kouluissa ja korkeakouluissa tämä puoli on hiukan varjossa. Verkossa seikkaillessa tulee haeskella sellaisia kohteita, jotka puhuvat uskottavalla äänellä. Groucho Marx voi ajaa saman asian kuin Buddha. Riippuu henkilöstä ja ikävaiheesta.

Valmentajan tehtävä on tehdä ehdotuksia, joita ei pidä käsittää neuvoiksi. Hänen on käytettävä suurempaa kokemustaan siihen, ettei valmennettava riko paikkojaan oppiessaan asioita. Opettaminen on oikeastaan mahdotonta. Oppimistilanne on vaarallinen.

Tieteessä ja kuulemma urheilussa on erittäin helppo harjoitella itsensä rikki. Näistä itsensä tärvelleistä tulee sitten tyypillisesti toisten opettajia.

Vähän niin kuin Urho Kekkonen, joka ei päässyt aivan huipulle suojeluskuntalaisena, korkeushyppääjänä eikä urheilujohtajana. Hän joutui keksimään sitten jotain muuta.

Kuva on peräisin lähteestä, jota ehdotan teille. MIT Technology Review on sisältänsä ja painotustensa vuoksi melkein aina paneutumisen arvoinen.

Kuva on osa artikkelia blogien kommenteista eli likimääräinen kuvaus niistä suhteista, jollaisia saattaa syntyä blogin jatkuessa.

Epäilen ettei kuva ole kovin hyvä, koska epäilen, että tämän blogosfäärin ongelma on aihepiirien kapeus ja ennustettavuus. Jos blogiin toisi useampia kirjoittajia, se taas menettäisi luonteensa.

Itse tietenkin työskentelen samaan tapaan kuin monet historian mainitsemat, enemmän tai vähemmän hulluina pidetyt ihmiset, jotka kirjoittivat vuodesta toiseen kokonaista sanomalehteä kutakuinkin yksin.

Ehkä erottuva lievä melankolia johtuu eilen saamastani saksalaisesta DVD-levystä, joka maksoi 89 euroa (30 Bände der Digitalen Bibliothek). Ehkäpä kirioitan siitä huomenna. 27 000 kuvaa, lähes kaksi miljoonaa sivua – suuri määrä vanhoja ja uudempia tietosanakirjoja ja maailmankirjallisuutta ja…

17 kommenttia:

  1. Minä epäilen, että Sinä et tätä nykyä (= tuossa asemassa, tuossa iässä) mainittavasti riehaannu, kun Sinun kirjoituksiasi ja älysi suurenmoisuutta ylistetään.

    Siksi yritän välttää sellaista. Se olisi niin helppoa, kohteliasta, tyhjää.

    Jossakin näytelmässä, jota en ehkä ole nähnyt, on henkilö, joka tuntee suunnatonta yksinäisyyttä aina, kun hälytysajoneuvo menee ohi. Siinä kiitää joku jonkun luokse johonkin.

    Valmentajista ja oppimestareista tiedän sen verran, että tunnustan määrittelysi osuvaksi. Mutta kiirehdin lisäämään (tuo on Sinulta omaksumani muotoilu), ettei muita kannata kuunnellakaan kuin itsensä rikkoneita.

    Älä kirjoita Suomen historiaa. Kirjoita lyriikkaa. Edes meille blogisuhteellisille.

    VastaaPoista
  2. Sen veran on historioita tullut luettua, että hyvää ei ole vielä tullut vastaan.

    Otan yhden esimerkin. Monet myöhemmät mestarit pitivät ensimmäisiä näyttelyitään Helsingissä autonomian aikana (muistaakseni ainakin Chagall, mikäli muistan oikein, älkää ampuko jos olen väärässä).

    Nämä yhteydet loppuivat lähes tyystin kun maa itsenäistyi, emme olleetkaan Pietarin läheinen maakunta vaan euroopan tuppukylä Putkinotkon navetan takana. (Näin sanottiin Iisalmesta aikoinaan).

    Jäljelle ei tainnut jäädä kuin Repin, joka asui Kuokkalassa.

    Kevyen musiikin taustoista on julkistettu hyvän oloinne tutkimus, mutta esim. tämän lajin musiikin vaikutusta ei voisi käsitellä historiankirjoituksessa, sehän ei ole kulturellia, Sibelius ok, Madetoja, Kuula ok. Kärki, Helismaa, Virta, Viherluoto, Kuoppamäki, Kansa, Matti ja Teppo, Rockin eri genret tosi pahaa ja epäsuotavaa ja ikävää.

    Eli siis ei nähdä metsää puilta.

    Käy kuin olen antanut itselleni kertoa tilanteen jostain korvesta sodan ajalta (jatkosota, vuosi on ?).

    Teologiaa opiskelleen piti avustaa kenttärovastia tai vastaavaa pappismiestä. Opiskelijan tausta oli suunnileen sellainen kuin tuntemattoman Kariluodolla, ihanteellinen, aks, jne.

    Virsi piti laulaa, soittokapineena Hanuri. Soittaja oli eräs yksikön vanhimmista miehistä, saatavilla ei nuotteja virttä varten. Mies soitti korvakuulolta Jumala ompi linnamme ja kenenkään silmät eivät olleet kuivat soiton ja laulun jälkeen.

    Opiskelija oli järkyttynyt, miten tämä oli mahdollista hanurilla.

    Ja sama tilanne oli viulun kohdalle. Erääseen kirkkoon ei saanut tuoda edes viulukoteloa 20-luvulla, se kun oli kuulemma pirun viulu.

    Se siitä suomalaisesta korkeasta sivistyksestä.

    Toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä.

    Suo, kuokka ja Jussi, Martti Luther ja muovipussi.....

    VastaaPoista
  3. Lähettitoiminnan hiljennyttyä Ambomaalla on menneisyydenhallinnan resursseja voitu kohdentaa uudelleen myös kotimaahan.

    Eeva Ahtisaaren hovineitinä kuuluisaksi tullut Laura Kolbe, helsinkiläisen sivistyneistöprojektin tutkijaprofessori Matti Klingen tiimistä, luennoi nyttemmin keskustapuolueen aktiivisena kulttuurivaikuttajana maaseudun nuorten koulutuspäivillä.

    Tuskin siellä annetaan sen seikan häiritä että lannanhaju on syntyperäisen helsinkiläisen tohtorin saapikkaista haihtunut niistä 1800-luvun ajoista kun Kaivopuiston ja Eiran säätyläistön lehmät vietiin kesäksi Kruununhakaan ja Hakaniemeen laiduntamaan.

    VastaaPoista
  4. Ilmassa on alakuloa. On aistivammaisen hän, joka ei sitä itsessään tunne.
    Ehkä se johtuu säästä, ionisaatiosta. Voisi alkaa ladata aivoihinsa valmiiksi korkeapainetta, sillä se on seuraavana vuorossa. Mutta sitä ennen, kannattaa pysähtyä, alakulolla on sanomansa.

    VastaaPoista
  5. Havainnollinen esimerkki jolpertelevan rääpimiskäsittelyn sekä oppikurssin sisältöön ja kontekstiin suunnatusta yleisesityksestä tarjoaa Helsingin Sanomien viime päivien lautamiesasiasta painetun kirjavan kirjoittelun (lautamiestasoinen oli esimerkiksi pääkirjoittajan neuvo pidättäytyä lautamiestehtävästä sillä perusteella, että kyseessä olisi "erittäin vaikea oikeudellinen linjanveto" vai miten te tekstin ymmärsitte?; ehkä tämä periaate toimisi Hesarissa, säästäisi monelta tyhmältä kirjoitukselta) vertaaminen lehden tänään 8.3.2008 sivulla A5 siteerattuun peruskoulun oppikirjaan. Iskevää ja virkistävän tylsää.

    Toisaalta oppikirjatestkstistähän näkee pelkällä valtiosääntöoikeuden perusteidenkin osaamisella, että hyvä on loistavan vihollinen, ja moni asiantuntija varmaan vaistomaisesti hamusi punakynää aamukahvilusikasta.

    VastaaPoista
  6. Kirjoita vaan historiaakin. Ellemme tiedä mistä tulemme, emme oikein voi tietää sitäkään missä olemme.

    Minua ainakin kiinnostaisi hyvä yhteenveto vaikkapa ihmiskunnan siirtymisestä Afrikasta ympäri maapalloa.

    Sitäkin olen usein ihmetellyt, miten ihmissuku asui ensin luolissa, ja sitten äkkiä rakensikin pyramidit. Siinä taitaa olla aikamoinen perspektiiviharha.

    Valmentajista vielä vähän - olisiko ihannevalmentajamme Koskela Suomesta?

    VastaaPoista
  7. Miksi en kirjoita Suomen historiaa? Monta syytä. En osaa. En jaksa. En oikein usko hankkeen mielekkyyteen.

    Kirjoita sitten Suomen mieletön ja osaamaton historia. Kyllä sen moni lukisi. Nimeä saa vapaasti käyttää, kunhan teksti vastaa aihetta.

    VastaaPoista
  8. suuri määrä vanhoja ja uudempia tietosanakirjoja ja maailmankirjallisuutta ja…

    Ja… mitä? Cliffhanger on mielikuvituksettomien kliseinen tehokeino.

    VastaaPoista
  9. D Anonyymi:
    ...Bilderlexikon der Erotik, mit 6290 Bildnissen, ja...

    VastaaPoista
  10. Valmentajan toimenkuvan määrittely on hyvin mielenkiintoinen varsinkin, kun ajatellaan alan uutuustuotetta, rakkausvalmentajaa.

    VastaaPoista
  11. Tänään olen lukenut neljää blogia. Kaikissa muissa kolmessa oli puhetta Kemppisestä. Minua se jotenkin huvitti. Kerran näin yhden blogin kommenteista, että Mummo mielistelee Kemppistä.

    Sivumennen sanoen, Catulux, minä en ajattele, että lueskelen blogeja ja joskus vähän "heitän kommenttia". Minä menen yhteen asumaan. Muut ovat satunnaisia pussauskoppeja.

    Blogin sisäisten ja blogien välisten suhteiden kuvaaminen on varmasti verrattavissa historiankirjoitukseen. Kuvauksen kapeus, ennustettavuus ja loogisuus eivät tee oikeutta totuudelle.

    Minulle tämän blogin rikkaus on sen tyylilajin äkkikääntyily.

    Seuraa suhteita:

    Antti,
    rakastan sinua, kun olet selvästi kuunnellut Ismo Alankoa.

    Rienzi,
    jolperrella? Onko tuo uudissana vai murretta vai alkeisopiskelijoillekin tuttu lakitermi? Mikä sanakirja minun kannattaa lainata seuraavaksi?

    Tapsa,
    tahtoisin tietää, kuka sinun valmentajasi on ollut. Ja Ruotsissako vai Kainuussa?

    VastaaPoista
  12. Ei ole ihme, että Kemppistä masentaa. Mies kirjoittelee ja fundeeraa asioita taivaan ja maan väliltä ja yrittää saada myös järkeviä kommentteja lukijoiltaan.

    (Kommentointien) Tuloshan on useimmiten nolla. Kuvakin kertoo sen. Kuis sika pieree, ko ei ole viikhoon syöny??

    Kyllä siinä blogistille iskee kirkas, kipeä ja sydänalaan iskevä kosminen yksinäisyys. kemppinen oireelee jo.

    Itse en osaa muuta kuin toistella toisten viisauksia. Anteeksi jos olen olemassa, sorry että oon syntyny.

    Mutta lopuksi iskevä analyysi historian lieveilmiöistä ja ennen kaikkea sen sattumanvaraisuudesta:


    "Sota takoo
    maapallon kalloa
    verisellä
    nyrkkiraudalla
    laskukone jakaa
    kansat kahtia
    kauppa tarvii kauppiaat
    ja sota sotilaat

    Historian rivi kirjoja
    joihin mahtuu koko maailma
    keiden nimet niissä mainitaan
    keiden puheet niihin painetaan

    Viiniä!
    malja marttyyreille
    kuolleille, eläville, menneille, tuleville"

    T. Nurmio

    VastaaPoista
  13. Catuluxille

    Oirehtiiko Kemppinen Sinusta? Minua rauhoitti hänen mainintansa tässä aivan vasta, että hyväksyi kommenttien viiraamisen ja että siis pitää kommenteista tällaisinakin.

    Oire, mutta hyvä, oli yleisön pyynnöstä saatu helmi eli uutta näkökulmaa aurannut postaus lapsiporno-keskustelusta, tai oikeammin -keskusteluun.

    VastaaPoista
  14. Naistenpäivän päättyessä: Kuka tutkii historiaa, määrittelee, tulkitsee, väärentää, opettaa; kuka tekee historiaa? Kysymys on ajoituksesta. Tarpeen ovat tuomarit ja lautamiehet. Ja sudenkutsijat.

    VastaaPoista
  15. Jos Kemppinen oireilee, niin hän tekee sen kyllä ihan ilman meitäkin.

    Mietin joskus, että mihin aikaan aamusta hän herää jokapäiväistä blogiaan voitelemaan ja miksi? Meidän takiammeko?

    Mummo - mikä se neljäs on?

    VastaaPoista
  16. Tapsalle

    Blogipostaukset tulevat kokemukseni (ja systeemiin jäävän aikaleiman) mukaan yleensä puolenyön maissa.

    VastaaPoista
  17. Minä taas mietin, miksi viitsin valvoa puoliyöhön vain saadakseni uuden Kemppisen eteeni heti tuoreeltaan. Aika älytöntä, ainakin jos on töitä seuraavana päivänä.

    Oirehdintoja en havaitse. Kosminen yksinäisyys tuskin on uusi tunne. Minua huolettaa vain se, nukkuuko Kemppinen riittävästi.

    Mutta osa-aikaisena tyhmänä tyttönä sanon kokemuksen vahvalla rintaäänellä: Uskokaa pois, viisaat miehet, vielä viisaammat miehet eivät ole kiinnostuneita kommenttienne tasosta. Oikeat älyköt tykkäävät palvelustytöistä ja rehevistä metsäjunteista.

    VastaaPoista