Sivun näyttöjä yhteensä

7. helmikuuta 2007

Valokuva ja tekijänoikeus

Eilen televisiossa, K-rappu -ohjelmassa, puhuimme plagiaateista. Mukana oli myös kuva ja pari repliikkiä setelistä, johon otetusta Väinö Linnan kuvasta valtio maksoi pitkän pennin. Olen kirjoittanut tapauksesta blogissa aikaisemminkin.

Sanoin että suotta maksoi.

Tapaus sattui edellisen lain ollessa voimassa. Se oli laki oikeudesta valokuvaan (405/61), joka kumottiin vasta kun valokuvat liitettiin tekijänoikeuslakiin 1995.

Asia ei ole yksinkertainen, koska vanhassa laissa valokuvaajalla sanotaan olevan yksinoikeus valmistaa kappaleita kuvasta valokuvaamalla, painamalla, piirtämällä tai muuta tekotapaa käyttäen.

Tekijänoikeuslaissa sanottiin, että tekijällä on tekijänoikeus teokseen. Mutta valokuvalaissa ei sanottu, että valokuvaajalla olisi oikeus valokuvaan. Teos on suojattu, vaikka se olisi romaani, josta on sitten sävelletty ooppera vieraalla kielellä. Valokuvaajalla ei ollut nokan koputtamista, jos valokuvan kohde, kompositio, valaistus ja rajaus siirrettiin esimerkiksi näyttämökuvaksi, elävien ihmisten esittämäksi (tableaux vivantes).

Valokuvaajan oikeutta ei loukannut se, että toinen kurkisti hänen kameransa arvot ja tuli ottamaan hänen jalanjäljissään seisoen toisen samanlaisen kuvan.

Yksinkertaistaen sanottiin, että valokuvaajalla oli oikeus negatiiviin, ja siinä kaikki.

Tämä suoja arvioitiin riittämättömäksi, ja laki muutettiin.

Väitteeni on, että kun kysymyksessä on Väinö Linnan pärstävärkki, valokuvasta ilmenevät kasvonpiirteet ja pään asento ovat lähinnä Väinö Linnan eivätkä valokuvaajan. Ja siten valokuva oli tässä tapauksessa piirtämällä eli taiteellisin keinoin toisinnettavissa. Ja siksi oikeuksia ei ollut loukattu ja valtio maksoi turhaan.

Tuomioistuin arvioi, mikä on valokuvan kappale eli kopio. Ei kukaan erehdy luulemaan seteliä valokuvaksi. Sitä vastoen yksityiskohtaisen tarkasti, mekaanisesti, neliömilli neliömilliltä jäljentäen kynällä tehty piirrustus valokuvasta oli lain tarkoittama suojattu valokuva. Lisäksi tällaisia piirrettyjä jäljennöksiä tehtiin aika lailla - väritettyjä "muotokuvamaalauksia" kaatuneesta sukulaisesta. Sitä vastoin en ole kuullut, että kun aika usein merkkimiehen muotokuvamaalaus tehtiin valokuvan tai valokuvien avulla asianomaisen kuoltua, oikeudellista erimielisyyttä olisi aiheutunut.

Kyntömiehen järki sanoo, että taidemaalarille valokuvasta ei ole ihmeellistä apua elävään malliin verrattuna.

Tämä nyt, jos mikä, vaikuttaa saivartelulta, mutta siinä vanhassa Ojutkankaan jutussa, jonka esittelijänä olin korkeimman oikeuden virkamiehenä toimiessani, kyllä kiinnitettiin myös huomio valokuvan jäljentämiseen ja vapaalla kädellä maalaamisen suureen eroon.

Otin tämän asian uudelleen esiin johdatellakseni lukijan seuraavaan kauhistuttavaan havaintoon. Valokuvan oikeussuoja on jälleen vanhentunut. Sen tekivät digitaalikamerat.

Ainakin paremmilla kameroilla magneettinen "kuva" on aihio, jota kuvaaja tai joku muu voi helposti muunnella hyvinkin paljon - rajausta, valotusta ja jopa kompositiota. Henkilön poistaminen ryhmäkuvasta onnistuu mm. minulta kuvankäsittelyohjelmaa käyttäen.

"Valokuva" voi olla videokameralla kuvattu ruutu tai videotallenteesta irrotettu ruutu.

Kuvien digitaalinen manipulointi on tavallista ja monissa tapauksissa suotavaa - poistetaan esimerkiksi valtiomiesvierailua esittävästä pressikuvasta jokin täysin tarpeeton kaljapullo kadulta.

Kiusallista on, että "alkuperäisen" kuvan osoittaminen tai löytäminen voi olla hyvin vaikeaa.
Kuva voi olla komposiitti eli se on ehkä yhdistetty useasta eri aikoina otetuista kuvista - etuala ja tulipalo on kuvattu eilen mutta taivaanranta ja auringonlasku kuukausi sitten.

En keksi muuta järkevää ratkaisua kuin metadataan turvautuminen. Kamerat tallentavat kuvaanerinäisiä tietoja. Ehkä olisi oikeuskäytännössä lähdettävä siitä, että oikeutta valokuvaan on turha vaatia, elleil pysty metadata avulla tai muutoin osoittamaan olleensa valokuvaaja.

Meneillään on siis prosessi, jossa "valokuvista" on tullut julkaistavien kuvien raaka-ainetta.

* * *

Samassa televisiokeskustelussa minulta kysyttiin, että olenko tekijänoikeudellinen tuholainen, jonka mielestä köyhät tekijät olisi pakotettava kyykkyyn.

Sanoin lyhyesti etten ole.

Olen tekijänoikeus-reformisti.

Tunnen henkilöitä - etenkin edunvalvontajärjestöjen puolelta - jotka ovat fundamentalisteja.

He toistelevat Raamatun lausetta, että työmies on palkkansa ansainnut eli että tekijälle kuuluu korvaus teoksesta.

Minä sanon että niin on ja kyllä kuuluu, mutta miten suuri korvaus.

Tietääkseni maailmassa on ollut kohtalaisen kauan puhetta siitä, että kultakin olisi vaadittava kykyjen mukaan ja kullekin annettava ansion mukaan.

Jakoperusteista ei ole viimeksi kuluneiden 2 500 vuoden kuluessa päästy edes alustavaan yksimielisyyteen.

Työmies on palkkansa ansainnut. Joidenkin mielestä palkka on kuula kalloon, toisten mielestä paljon rahaa, ja kolmansien käsityksen mukaan kanssamääräämisoikeus yrityksen asioissa.

Useinkaan ei tapaa ihmistä, jonka mielestä yhteiskuntamme, tämä Suomi olisi oikeudenmukaisuuden ihmemaa. Ennnen tunsin ihmisiä, jotka näkivät oikeuden olevan toteutumassa Neuvostoliitossa tai DDR:ssä, ja sitten oli sellaisia, jotka pitivät Yhdysvaltoja tässä mielessä esimerkillisenä valtiona.

Kovin ovat menneet hiljaisiksi näiden ajatusten entiset edustajat. Jotenkin tulee mieleen kusi sukassa. Vähän niin kuin Ruotsin maolaiset, tyyppiä Jan Myrdal, jotka uskoivat puhemies Maon löytäneen maailmankaikkeuden arvoituksen ja kirjoittivat tavattoman tohkeissaan kiinalaisista kylistä, jossa kaikki on niin hyvin,mm niin ihmeen hyvin.

Kun tekijänoikeus on muuttunut suurteollisuudeksi, tekijät ovat mukana suurteollisuudesta ja romanttiset haihattelut hauraista taitelijasieluista on unohdettava.

On nähtävä, että tekijän vihollinen ei ole ahne yleisö, vaan lähinnä tekijän sopimuskumppani, kuten tuottaja, kustantaja tai tekijänoikeusjärjstö.

Yleisön käyttäytymistä ohjaa kysynnän ja tarjonnan laki. Teoksia ei kopioida pahastikaan, jos niitä on saatavissa houkuttelevaan hintaan vaivattomasti. Harva kulkee kaupoissa varastelemassa kilon pusseja kuivattuja herneitä, koska ostamisesta on vähempi vaiva.

Tekijäjärjestöjen vaatimukset ja valitettavasti lainmuutokset edustavat kovin usein ajattelua, jonka toimimattomuus kävi selväksi 1700-luvun jälkipuoliskolla. Valtiovalta ei todellisuudessa mahda paljon hinnoille. Jos valtio määrää monopolin, jonka mukaan vain tekijät ja heidän valtuuttamansa saavat hinnoitella teoskappaleita, seurauksena on salakuljetusta.

Tämänhetkinen lainsäädäntö on kieltolaki, joten ei ole kumma että pirtuveneitä liikkuu kyberavaruudessa.

Muutoksen ovat niin tavattoman suuria koko elinkeinotoiminnassa. Liikeyrityksille ahneet omistajat ovat joskus suurempi ongelma kuin kilpailijat tai asiakkaat. Sitä esiintyy yhä enemmän: osingonjanoiset omistajat himoitsevat keinotekoisesti kohotettuja kursseja ja ulosmittaavat siten yritykseltä pitkäjänteisen kasvun mahdollisuudet.

Mikael Lilius ei pääse taivaaseen. Hän on yksi niistä, joka väittää, että liikkeenjohtajien tehtävä on tuottaa omistajille mahdollisimman paljon voittoa.

Se ei ole totta. Se ei ole oikea vastaus edes kauppakorkeakoulun tentissä. Ensimmäinen tehtävä on pysyä hengissä myös huonojen vuosien yli.

Tämä sama on tekijänoikeuden ohjelma.

Nyt on keskityttävä kehittämään sopimussääntöjä, joita laissa on hätkähdyttävän vähän. Kaikki aika on pantu kuvitelmiin voitonjaosta (prosenttipalkkio), vaikka mitään voittoa ei ole näköpiirissäkään.

Huomio on kiinnitettävä työoloihin ja globalisaatioon. Työolot tarkoittaa niitä olsouhteita ja välipuheita, joiden varassa taiteilijat, kirjailijat ja muuta vastaavat harjoittavat toimintaansa. Globalisaatio tarkoittaa, että viihdebisneksen Kiina-ilmiö on jo toteutunut, mutta lehdet eivät siitä kirjoita.

Tämän halusin sanoa mutta tämänkään jälkeen en vaikene.

25 kommenttia:

  1. "Harva kulkee kaupoissa varastelemassa kilon pusseja kuivattuja herneitä, koska ostamisesta on vähempi vaiva."

    Lause sai minut niin hyvälle tuulelle, että on ihan pakko kiittää siitä, että tämä blogi olemassa. =)

    VastaaPoista
  2. Katsoin tuon K-rappu ohjelman. Tekijänoikeudet ovat mielenkiintoinen alue ja mitä selkeämmiksi periaatteet saadaan sitä parempi. On hienoa kuulla, kun asioita ajatellaan silloin tällöin "puhtaalta pöydältä".

    Pari asiaa tässä tekstissäsi hiukan pistää miettimään:

    "..poistetaan esimerkiksi valtiomiesvierailua esittävästä pressikuvasta jokin täysin tarpeeton kaljapullo kadulta."

    USA:ssa sai juuri toimittaja (vai oliko valokuvaaja?) potkut, kun oli mennyt lisäämään savua Irakissa otettuun kuvaan. Linja on mielestäni oikea - uutiskuvien tulee olla luotettavia eikä niistä saa poistaa mitään. Kaljapullo on olennainen osa ajan kuvaa ja ympäristöä - miksi sitä ei saisi esittää? Jos se poistetaan, poistetaanko sitten myös pääministerin taskusta roikkuvat rintaliivi? Missä onkaan raja...

    Ja tähän en heti usko:
    "...oikeutta valokuvaan on turha vaatia, elleil pysty metadata avulla tai muutoin osoittamaan olleensa valokuvaaja." Toisin sanoen: kopioin digitaalisen kuvan ja muutan vain kuvan metadatan (mihin varmaan keinot löytyvät) saisin kuvan omakseni?

    VastaaPoista
  3. Valokuvan copyrighteista.

    Minulla on kotisivu, jossa on valokuvia. Suurin osa itseni ottamia, sitten muutamia, joiden ottajaa en tiedä, (historiallisia kuvia)myös omasta albumistani.

    Sitten muutama sellainen kuva albumistani, jonka on ottanut ammattivalokuvaaja. Niiden kohdalle olen kirjoittanut kuvaajan nimen.

    Ja nyt joku nuori flikka oli ottanut yhden ammattivalokuvaajan ottaman albumivalokuvani kuvittamaan omaa blogiaan. Ihan tässä hiljan.

    Kävin sanomassa blogissa että tottapa osaat panna valokuvaajan nimen siihen. Flikka oli kyllä pannut kotisivuni osoitteen siihen.Mutta myöskään minulta hän ei mitään kysynyt, ei etu- eikä jälkikäteen.

    Minusta se ei riitä, jos olen NIMENOMAAN tahtonut kunnioittaa ammattivalokuvaajien oikeuksia ja siis ilmoittaa heidän nimensä.

    Mitä sanot?

    VastaaPoista
  4. Ad Mauri Laine:

    Perun esimerkkini. Uutiskuva on asia erikseen. Mutta jos otetaan pönöttävän äijän kuva minusta lehtijutun yhteyteen, kaljapullon poistaminen on nähdäkseni kaikkien mielestä O.K.

    Jälkimmäinen esimerkkisi on oikea - en tarkoittanut, että tilanne olisi nyt tuo. Tarkoitan että tuohon ollaan päätymässä.

    Eri mieltä olen siitä, että metadatan muuttamisen helppous tekisi sen merkityksettömäksi. Muuttaminen on väärennys eli ankarammin rangaistava teko kuin tekijänoikeusrikos.

    Taideväärennykset käsitellään yleensä muina kuin tekijänokeusasioina - värennys tai väärennys ja petos.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ja Aamen. Tätä blogausta tullaan siteeraamaan monessa paikassa.

    VastaaPoista
  6. Taisi olla se taannoinen tappelu tekijänoikeuslaista eduskunnassa vasta alkusoitto. Sama tappelu tiedon omistamisesta on meneillään monella muullakin alueella.

    Itse olen pohdiskellut jonkin verran lääkepatenttien ongelmia. Tällä hetkellä lääkkeet ovat kalliita, uusia lääkkeitä ei juuri kehitetä ja sitten ovat vielä köyhien taudit etenkin kehitysmaissa, joista kukaan ei ole kiinnostunut, kun sairalla ei ole varaa maksaa.

    Palkitsemisjärjestelmä pitäisi tälläkin saralla pistää täysin uusiksi.

    VastaaPoista
  7. Tuo Liliuksen mollaus menee jo niin överiksi, että on pakko puuttua.

    Sillä, että yrityksen on selvittävä huonojen vuosien yli ei ole mitään tekemistä optiomiljoonien kanssa. Lilius sai palkankorotuksen sijasta oikeuden ostaa tuntemattomassa tulevaisuudessa tietyn määrän osakkeita kurssiin nykyinen + A.

    Jos kurssi ei nouse A:n verran, niin option arvo ja Liliuksen palkka on tältä osin nolla.

    Jos kurssi nousee A + B euroa, Lilius voi 1) myydä markkinoille oikeutensa kurssiin B tai 2) ostaa osakkeita kurssiin nykyinen + A.

    Jos Lilius myy, niin option ostaja lihottaa yhtiön kassaa kurssilla nykyinen + A. (edellä kohdassa 2 Lilius lihottaa kassaa)

    Tästä riippumatta yhtiö voi myydä osakkeita markkinakurssiin kaiken aikaa.

    Mahdollista osakkeiden arvon liudentumista lukuun ottamatta Lilius ei käy yhtiön kassalla lainkaan optioidensa vuoksi. Optioiden verokohtelu on sitä paitsi niin ankaraa, että yhtiön työntekijät pääsevät loppuiäkseen valtion kustantamaan hammaslääkäriin Liliuksen kustannuksella.

    Vain pässi antaa satojen miljoonien edun ylimmälle johdolle. Yhtiön edun sijasta pohditaan, mikä saari ostetaan ja mikä suihkari sinne menemiseen.

    VastaaPoista
  8. Sellainen tietysti voi olla kiusallista, jos isot pojat ostavat yhtiöidensä heille antamat optiot toistensa yhtiöille ristiin.
    Sellainen pitänee tehdä mahdollisimman pian optioiden myynnin tultua mahdolliseksi - varsinkin jos on kutina siitä, että option käyttäminen ei lopulta osoittaudu kannattavaksi (osakkeen hinta jää lopulta alle kurssin nykyinen + A).

    VastaaPoista
  9. Joku tutkija maailmalla oli muistaakseni paikallistanut digikamerayksilöille ominaisen patternin kuvadatassa. Väitti silloin, että sen perusteella pystyisi todistamaan, millä kameralla kuva on otettu. Yritin etsiä, mutta en löytänyt lähdettä - katoavaa, suullista kansanperinnettä siis.

    VastaaPoista
  10. "Perun esimerkkini. Uutiskuva on asia erikseen. Mutta jos otetaan pönöttävän äijän kuva minusta lehtijutun yhteyteen, kaljapullon poistaminen on nähdäkseni kaikkien mielestä O.K."

    No, en minä sitä hyväksy vaan turha kai väittää vastaan. Siitä lähtien kun pimiössä on ährätty, on kuvalle voitu tehdä yhtä ja toista. Mutta ei kuvan muuttelu oikein ole, jos tarkoitus on esittää dokumentti. Ja pönötyskuvakin on dokumentti, ainakin (sanoma)lehtikontekstissa.

    VastaaPoista
  11. Toskin olisin itsekään asiaa juuri tuon paremmin osannut muotoilla.

    VastaaPoista
  12. Binghamton University research links digital images and cameras

    Child pornographers will soon have a harder time escaping prosecution thanks to a stunning new technology in development at Binghamton University, State University of New York, that can reliably link digital images to the camera with which they were taken, in much the same way that tell-tale scratches are used by forensic examiners to link bullets to the gun that fired them.

    http://www.eurekalert.org/pub_releases/2006-04/bu-bur041806.php

    VastaaPoista
  13. Tottahan olet tähän jo tutustunut mutta onkai tämä pakko laittaa tänne kuvaamaan aikaamme ja tapoja.

    http://techdirt.com/articles/20061006/161748.shtml
    Linkki on alunperin lainattu Tietokone lehden blogista ykkösiä ja nollia.

    Kyseinen jutussa shamppoo valmistaja kieltää kuvan ottamisen omasta shamppoo pullosta. Perustelut voitte lukea. Lisäksi yhtiö tahtoo laajentaa yksinoikeus sopimuksen myydä heidän tuotettaan kahden välisestä sopimuksesta koko yhteiskuntaa koskevaksi kieltosopimukseksi. Lähinnä siis kieltää jälleenmyynnin.

    Voi jos voisi patentoida uuden tavan ajatella, mikä olisikaan tuotto? :)

    VastaaPoista
  14. Oksanen, vilkaisin tuon linkin minkä laitoit. Tolkutonta menoa. Samppoon myynti taitaa tulla rouvalle aluksi kalliiksi, kunnes löytää sopivan juristin jyräämään uhkailijat matalaksi provikkapalkalla. Niidenhän on pakko tietää väitteensä vääriksi - eikös rouvalle ole tulossa jonkinmoiset punitive damagesit...

    VastaaPoista
  15. Mutta jos otetaan pönöttävän äijän kuva minusta lehtijutun yhteyteen, kaljapullon lisääminen on nähdäkseni kaikkien mielestä O.K.

    VastaaPoista
  16. Anonymous said 8.2.2007:
    "Tuo Liliuksen mollaus menee jo niin överiksi, että on pakko puuttua.(...)
    Optioiden verokohtelu on sitä paitsi niin ankaraa, että yhtiön työntekijät pääsevät loppuiäkseen valtion kustantamaan hammaslääkäriin Liliuksen kustannuksella."
    No jo helpotti, kun työntekijätkin pääsevät nauttimaan optioista. Hävytöntä tämä "ankara" ansaittujen optioiden verokohtelu. Suomessa on Liliuksen mollaamisen lisäksi muitakin epäkohtia. Yksi tärkeimmistä korjattavista asioista on "loppuiän" ts. odotettavissa olevan eliniän laskeminen: Eihän siitä nyt mitään tule, jos leivoksia mussuttavat eläkeläiset ramppaavat vuositolkulla hammaslääkärissä ankarasti verotettujen optiotulojen avulla!

    VastaaPoista
  17. Monenlaista väittää Kemppinen.
    Poleeminen teksti, jossa Väinö Linnan naamakin vilahtaa. Valokuva on jatkuvasti varkauden kohteena.
    Linnan naamaa käytettiin yksi yhteen, vaikka tekniikka toisintamiseen ei ollut valokuvan vedostaminen.
    Katsotaanpa muutamaa tosiasiaa oikeuksista.
    Kuvatoimistokuvaajilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia kuviinsa, niinpä minunkin 16 vuoden aikana ottamani kuvat makaavat Lehtikuva Oy:n arkistossa ja yllätys yllätys -A4 median arkistossa ilman että niihin pääsen käsiksi:
    A4 media nimittäin osti Pressfoton arkiston ja vastaa äärimmäisen tylysti juristinsa kautta kun heitä asiassa lähestyy. Henkilökohtaisia kuviani on n 300 ao puljun arkistossa mutta penniäkään ei heiltä heru niiden ottamisesta luvatta käyttöön, puhumatakaan että palauttaisivat ne.
    Mene oikeuteen --saattaa joku ehdottaa...millä rahalla.
    Tässä maassa saa oikeutta vain jos on jumalattomasti rahaa, ei muuten.
    ---
    Uusi lehtikuvaajatulokas, joka haaveilee alan työstä joutuu allekirjoittamaan sopimuksen, jossa luovuttaa kaikki oikeutensa sille yhtiölle, joka hänen kuvansa ostaa.
    Samaa laariin menee moraalinenkin oikeus vaikka mitä väitetään.
    Kuka tahansa saattaa törmätä omaan kuvaansa missä tahansa mediassa ja jos siitä suivaantuu tullaan jo lähivuosina osoittamaan juridisen toimen kohteeksi kuvan ottaja ei kuvan omistaja.
    Oikeudet kuviin ovat surkeat / olemattomat ja se on oikeudenkäyttäjien ja oikeuden laatijoiden eli kansanedustajien vika.
    Kemppinen mainitsee Ojutkankaan tapauksen...niitähän piisaa.
    Bert Carpelanin ex HBL ottaman kuvan hanuristista varasti, joku töhertelijä ja oikeus katsoi suurella asiantuntemuksella asiaa.
    Mikäli muistan oikein -oli piirros muuten yksi yhteen Carpelanin kuvan kanssa mutta hanurin nimi oli jätetty pois.
    Eivät ole sama teos, ei ole kopioitu -päätti oikeus.
    Joka on tunnetusti sokea.
    Jore Puusa

    VastaaPoista
  18. Ad Tapio Laakso:

    Olet oikeassa.
    Kirjoitan pian patenteista.

    jäjrestelmässä on muutakin vikaa kuin lääkepatentit, mikä on kauhistuttava epäkohta.

    VastaaPoista
  19. Ad Jore Puusa:

    Kiitos kommenteista.

    Näen asian kahtena lohkona: mikä on kuvien kohtelu ja käyntö nyt;

    Miten sitä voi parantaa dramaattisesti.

    Asian ydin: valokuva oli kaikki vuosikymmenensä jonkinlainen koriste arvokkaamman aineiston rinnalla.

    Tämä maaima on visuaalinen. Kuva hallitsee ja ääni säestää.

    Ensimmäinen tehtävä olisi murskata liikkuvan ja liikkumattoman kuvan nyt jo täysin keinotekoinen ero.

    Ja sen jälkeen kuva ilmaisun välineenä ja tuotannon välineenä on hahmotettava aivan uudelleen.

    Toivon hartaasti että nuorempi ammattilaisten polvi irtautuu perinteestä ja lakkaa inttämästä pikkuasioista iskeäkseen kiinni isoihin.

    Ainakin välineiden ja mahdollisuuksien kannalta (digitaalinen) kuva on nyt samassa asemassa kuin kirjoittaminen kansankoulujen syntymisen jälkeen: mahdollisuudet ja välineet on verrattomasti aikaisempa useammalla.

    VastaaPoista
  20. Henkistä tavaraa on niin paljon, ettei kukaan ehdi kunnolla tarkastamaan, onko jollakin jo oikeuksia johonkin - saati käyttääkö joku luvatta jotain esim suojattua bittijonoa ohjelmassaan.

    Jos haluaa oikeuksia, pitäisi julkaista yhtä globaalia putkea pitkin - oli kyse sitte teoksista tai patenteista jne henkisistä tuotoksista. Kynnyksiä pitäis korottaa - niin paljon on yleisesti tunnettua nykyisin, jonka pohjalta voi kekkasta kivoja juttuja olematta kovin keksinnöllinen tai luova.

    Kansalliset systeemit lakkautettaisiin.

    Oikeudet saisi max 10 vuodeksi putkessa julkaisemisesta, minkä jälkeen kaikesta tulisi vapaata riistaa.

    Paras suoja on olla julkaisematta, ennen kuin on 10 vuoden suunnitelma voiton maksimoimisesta.
    Julkaistessa pitäisi myös tuo suunnitelma esittää.

    Sitten puuttuu vain ne 10 miljoonaa toimihenkilöä, jotka tutkisivat oikeuksien saamisen esteet. Ja rahat, jolla tuo esteiden tutkinta hakijoita eriarvoiseen asemaan saattamatta tarkistettaisiin.

    Suojan voisi teospuolella saada muotojen ja ilmiasujen lisäksi myös ideaan.

    VastaaPoista
  21. Kiellettäköön henkilöstön optio-ohjelmat. Vain palkka sallittakoon. Lakkautetaan pörssit. Lottokin on liian suuria vähällä panoksella antava. Koskispullon arvonta perjantaisin riittäköön. Valtakunnallinen arvonta.

    Vetoan sinuun hyvä Lilius. Palauta saamasi varat ja käy ruoskimassa itseäsi senaatintorilla lauantaisin.

    VastaaPoista
  22. Ad Ripsa:

    Lähteen mainitsemiseen ei riitä kopioitu lähde eli kotisivusi, vaan valokuvaajan nimi on mainittava.

    Kuten olen toistellut, ammattilaisten kuvia kannattaa varoa. Sitaattioikeus on sama kaikkien kohdalla, mutta kyllä tulkintaan voi hyvinkin vaikuttaa se, että yhdellä kysymys on elinkeinosta ja toisella harrastuksesta.

    Lisäksi ammattivalokuvaajat ovat tunnetusti vihaista väkeä. Voi tulla vaikeuksia tai ainakin vaivaa.

    VastaaPoista
  23. Liliuksesta tuli mieleen - Sitähän paheksutaan, jos keskeisin sisäpiiriläinen (toimitusjohtaja jne) omistaa vain vähän osakkeita. Paheksuminen on hupsua, koska tuo henkilö käy aina kauppaa (pidänkö vai myynkö) sisäpiiritietoja päässään. Miksi ottaa sakkoriskejä.

    Sisäpiirin ei siis pitäisi omistaa lainkaan, jos "uusi etiikka" otetaan aivan tosissaan. Tämä taas on mahdottomuus. Sisäpiiriläisethän päättävät väkisinkin mm. pörssiin menosta, joka taitaa vaikuttaa osakkeen kurssiin aika perustavaa laatua olevalla tavalla.

    Niinpä maksumieheksi kelpaava piensijoittaja-nihilisti ei olekaan oikea taho luomaan sijoittamisen sääntöjä. Hän ei yleensä ymmärrä asiaa.

    Pörssi vaikuttaa hyvien ominaisuuksiensa lisäksi olevan virallistettu ketjukirjelaitos - villi länsi, jossa vilahtelee myös eliksiirikauppiaita(Raisio, Benefon...). Vaarassa piilee houkutus.

    Kaikki eläkevaratko samaan koriin? Suuret ikäluokat ehkä myyvät tai aiheuttavat myyntiä pörsseissä yhtä aikaa. Odotettavissa siis lännestä alkavaa pankkiirisadetta 20 luvun malliin.

    VastaaPoista
  24. Saanko kopioida tekijänoikeus merkin (c) ?

    VastaaPoista
  25. Saanko kopioida kuvan?

    VastaaPoista