Sivun näyttöjä yhteensä

11. helmikuuta 2007

Vaikenemisen salaliitosta

Yhdistän kaksi viikon teemaani ja viittaan Markku Jokisipilän blogiin ja hänen kirjoituksensa kommentteihin.

Eilen kysyin retorisesti, miksi kirjoittaa. Rehellinen vastaus on: koska vaikeneminen olisi suurempi synti.

Nyt on nähtävissä sellainen taktinen väistöliike, että puhe arki-stalinismin hirvittävyydestä ja puhe Maon todellisesta toiminnasta johdatellaan natseihin ja hakaristeihin. Ja kun puhutaan Hitleristä, päästään puhumasta Stalinista ja Maosta, saatika siitä kasvottomasta pahasta, joka saattaa olla lyömässä laudalta näiden herrojen kootut teokset tässä ja nyt, ympärillämme.

Lähi-itä tulvii Hitlerin ja Stalinin eteviä oppilaita. Pol Pot ehti hänkin esitellä Kamputseassa todellista kommunismia.

Jokisipilä julkaisi tenttivastauksen, jolle annan vanhempana historian tohtorina arvosanan "hyvä".

Mutta se oli vain tenttivastaus.

Stalinin järjestelmän äskettäiset tihutyöt ovat ihmisten ja perheiden eläviä muistoja. Niitä ei kysytä tentissä eikä ylioppilaskirjoituksissa.

Stalin tappoi muun muassa minun isänpuoleiset sukulaiseni. Se ei ole menneisyyttä eikä "historiaa". Ne ihmiset olivat suomalaisia, karjalaisia ja pieni määrä heidän jälkeläisiään on tässä ja täällä.

Stalin vei Suomelta Karjalan ja aiheutti valtavasti sellaisia kärsimyksiä, joita me emme olisi osanneet itse itsellemme aiheuttaa. Suunnitelmissa ollut kansanmurha jäi toteuttamatta suomalaisten odottamattoman menestyksellisen sodankäynnin takia.

Stalin eli Neuvostoliitto aiheutti Jatkosodan ja pakotti meidät Hitlerin liittolaisiksi. En ole ikinä nähnyt yhään järkevää vaihtoehtoa Rytin ja kumppanien toiminnalle ja suuntautumiselle 1940, loppuvuodesta.

Esitetyt vaihtoehdot ovat yhtä järjettömiä kuin ajatus Talvisodan välttämisestä kohtuullisilla myönnytyksillä. Jartsevin neuvottelukosketukset otettiin yli vuotta ennen Stalinin ja Ribbentropin sopimusta. Myönnytysten aika oli Moskovassa syksyllä 1939 ohi.

Putin omaksuu tämän hetken vientitulojen turvin stalinia muistuttavia äänenpainoja puhuessaan Baltian maista ja Suomesta.

Näistä asioista on keskusteltava siksi, että meillä kaikilla on yksi yhteinen huoli: voimmekko mitenkään estää, ettei tämä poliittinen kasvihuoneilmiö toistuisi? Voimmeko rajoittaa diktaattorien päästöjä?

Haluan sanoa hyvin painokkaasti, että Yhdysvallat on tinkinyt kanslaisvapausista järkytävän paljon vuode 2001 jälkeen, mutta sitä ei haluta tunnustaa todeksi eikä siitä saisi edes puhua.

Ei se ole mahdotonta, että seuraava Stalin tulee USA:sta, tai että sieltä tulee seuraava Gorbachov ja että saamme vielä todistaa liittovaltio romahtamista.

En esitä tässä poliittista analyysi kun en ehkä edes osaisi. Kolme 1900-luvun diktaattoria ovat kuitenkin samaa sakkia eräiden amerikkalaisten poliitikkojen kanssa yhdessä asiassa, ihmisten halveksimisessa.

Meille tuo aatesuunta on tunkeutunut liike-elämän, liikkeenjohtajien kautta. Eräiden. En tarkoita Ollilaa enkä edes Liliusta. Tarkoitan sitä ahneutta, jonka kultti meillä raivoaa ja joka antaa ymmärtää, että raha (tai kansantalouden kasvu) on tärkeämpi kuin ihmiset.

Diktaattorit olivat oivaltaneet sen asian, jonka markiisi de Sade muotoili kirjallisuudessa - ettei ihmisellä ole arvoa eikä hänen hengellään väliä. Oivallus on oikea. Olen ollut itse tuomarina jutussa, jossa murhamies sanoi, että "se on sen oma syy, ketä kuolee".

Ihmisen arvo ja luonnon arvo on postulaatti. (Tässä voisi sanoa myös aksioma.) Se on oletettu, otaksuttu lähtökohta, johon todistelu perustuu. Sitä ei voi todistella. Aksiomaattisessa järjestelmässä, kuten geometriassa, oletetaan ja määritellään piste, suora jne.

Natsi-ideologia ei syntynyt tyhjästä eikä Stalin ollut kommunisti. Sellainen ei ollut myöskään Lenin. Lukekaa "Valtio ja vallankumous" tai jokin muu vastaava Leninin teos. Ei niissä tavoitella tasa-arvoa, vaan proletariaatin diktatuuria.

Kaikinpuolista hyvää tavoittelevia liikkeitä oli esimerkiksi keskiajalla ja muutenkin paljon ennen 1800-luvun alun utopistisosialistien esiinmarssia. Vaikka bolshevismi ja möhempi leninismi-marxismi käytti tällaisiakin iskulauseita, ne eivät ole miltään osin uskottavia.

Hitlerin ja Stalinin henkinen isä oli sama mies kuin Snellmanin - Hegel. Ja Hegelin suuri esikuva oli Platon, joka esitti paljon muun ohella sangen "fasistisia" ajatusmalleja mm. "Valtiossa".

Hegel sanoi, ettei yksilöllä ole oikein väliä verrattuna kansaan ja valtioon. Valtio on oleva objektiivisen hengen toteutunut muoto.

Hyvä ajatus ja paljon perää. Mutta tästä ajattelun maastosta - ei Kantista ja hänen postulaateistaan - sikisi Marxin ns. vasemmistohegeliläisyys ja esimerkiksi se rotuoppi, jonka eräs varhainen versio esiintyy Nietzschen kirjoituksissa ali-ihmisestä (Untermensch) ja orjamoraalista.

Tähän on turha tarttua. Se on tiedossa, että natsit lukivat Nietzscheä valikoivasti, mutta kyllä vahvemman vallankäyttäjän oikeus keksiä uusi moraali on varsin sopiva ajatus sekä natsien että Neuvostoliiton kaaderien tarkoituksiin.

Hitler oli sensaatiomainen lahjakkuus ihmisten tunteiden manipuloijana. Vaikka hän oli perinteisin mitoin älyllisesti keskinkertainen ("Taisteluni"-kirjasa päätellen) ja luultavasti ainakin sotakokemuksiensa rampauttama rikollinen, hän sai paljon kannatusta.

Television dokumenttiohjelmaan taltioitu Hitlerin puhe Rytille ja Mannerheimilla oli järkytys - hän puhui aivan asiallisesti, niin kuin saksalainen toimitusjohtaja konkurssin uhatessa.

Stalin osasi olla hurmuri, vaikka esitti sitä roolia harvoin. Muuan Urho Kekkonen kuvasi radiopuheessaan 1953 uskottavasti, miten tenhoava henkilö tämä aikakauden johtava nero oli.

Lenin oli hulluksi tullut kellarirotta, huono juristi, taitava jakobiini, Robespierren läpilyöntikappale, Trotskin hyödyllinen apulainen.

Neuvostoliiton suuret ansiot toisessa maailmansodassa mainitaan Jokisipilän artikkelissa seikkana, joka on luonut hyvää tahtoa. Neuvostoliitto oli sodan voittajia, mutta se ei todista, että sotaa olisi käyty hyvin. Päin vastoin maa kylvi oman tuhonsa siemenet tolkuttoman huonolla sodankäynnillä, menettei oman johdon taitamattomuuden takia miljoona sotialsta ja miljoonia siviilejä ja säästyi Leningradi ja Moskovan menetykseltä vanhanaikaisen ja epä-stalinilaisen kansallisen innostuksen ja "talvisodan hengen ansiosta". Stalinin ja hänen marsalkkojensa sodankäynnistä ei nyt tule mieleen ainuttakaan ammatilisesti korkeatasoista saavutusta - paitsi ehkä Valkeasaaren läpimurto 1944.

Sitä vastoin jälkipeleissä Koba, tämä Teräsmiehen nimen ottanut maantierosvo, oli pistämätön. Churchill näki hänen lävitsee mutta oli voimaton ja Roosevelt alkoi tehdä kuolemaa.

Kevyitä puheita raskaista asioista. Myös nämä minun puheeni.

Aidosti harrastuneille suositelen Karl Popperin kirjaa "Avoin yhteiskuna ja sen viholliset". Alkueos on perinpohjaisempi.

21 kommenttia:

  1. Tämä on parhaita kirjoituksia täällä.

    Miksi ihmistä on niin helppo halveksia?

    Aivan järkevän oloiset kaverit, hemmot jotka käyvät luonani kahveella, henkivät Johtajan kaipuuta.

    Se riipii pitkin luuta.

    Ihmisiä vaivaa pelkuruus. Se hirvittää.

    VastaaPoista
  2. "Stalinin ja hänen marsalkkojensa sodankäynnistä ei nyt tule mieleen ainuttakaan ammatilisesti korkeatasoista saavutusta"

    Ei ihan liity suureen isänmaalliseen sotaan, mutta kuitenkin jotenkin siihen liittyvää: Huonosti Suomessa tunnettu Khalkin Golinin konflikti kaukoidässä 1939 (englanninkielisessä wikipediassa on aiheesta hieman epätasainen artikkeli. Zhukovin joukot pyyhkivät japanin joukoilta luulot pois. On arveltu, että tuon tappion takia japanilaiset eivät ryhtyneet sotaan Neuvostoliittoa vastaan ennen Neuvostoliiton sodanjulistusta 1945.

    Mitä tulee usein siteerattuihin puna-armeijan "omituisiin" ja tappiollisiin hyökkäyksiin suurina ryhminä, niin käsittääkseni tuollainen hyökkäystapa oli määrätty kenttäohjesäännössä. Ei sellaista muuteta kesken taistelun tai konfliktin ilman että koko systeemi hajoaa. Kyllähän suuren isänmaallisen kestäessä tapahtui kehitystä monessakin asiassa.

    Venäläisten tykistökalusto muuten oli maailman parasta tasoa sodan aikana. Kelpasi kalusto suomalaisillekin. Olisivat ottaneet enemmänkin, jos olisi annettu.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonymous:

    Kiitos tiedosta.

    Zhukovin muistelmat luin, kun ne ilmestyivät suomeksi. Hän - ja moni muu - olivat kyllä todella kovan tason sotapäälliköitä.

    Homma ei ollut helppo, koska tiellä oli huonoja marsalkkoja, kuten Voroshilov, ja kommissaareja, jotka sekaantuivat operatiiviseen johtoon.

    Keskinkertaisessa Stalingrad-elokuvassa esiintyy henkilönä yksi näistä komissaareista, Hrustshev. Muitaakseni myös Brezhnev oli s. isänmaallisessa sodassa samoissa hommissa.

    Tykkien lisäksi panssarivaunut ja tietyt lentokoneet olivat uskomattoman hyviä, kuten Jak-3.

    31. Kaartin läpimurtoarmeija, joka hyökkäsi Valkesaaressa ja uudelleen Talissa ja tapettiin sitten sukupuuttoon Ihantalan edessä, lienee ollut yksi toisen maailmansodan parhaita jalkaväen erikoisosastoja, ja todella hyvin johdettu.

    Sotainkkareilta kuulemani mukaan (JP 5:n miehiä Kuutgerselästä jne.) näille joukoille saattoi pärjätä vain sillä, että niiltä puuttui suomalaisten jääkäriosastojen oma-aloitteisuus. Jos saatiin aliluutnantti tapetuksi, porukka pysähtyi aukealle odottamaan uusia käskyjä. Suomalainen osasto, niin kuin nämä Kuuterselässä lopultakin turhaan tapetut valiojoukot, oli käytännössä mahdoton tuhota, koska jopa taisteluparit kykenivät itsenäiseen ratkaisujen tekemiseen.

    Tämä asia - joukkueenjohtaja / komppanianpäällikköporras eli meillä juuri reservin upseerien vastuualue näyttäisi Neuvostoliitossa pätkineen pysyvästi.

    VastaaPoista
  4. Monille suomalaisillekin tunnettu ranskalainen kommunisti Roger Garaudy päättää laajan tieteellisen tutkielmansa vapaudesta sanoihin:"Tie vapauteen kulkeen proletariaatin diktatuurin kautta." Tällainen väittämä saattaa tuntua jyrkältä niistä, jotka eivät ole tehneet itselleen selväksi, että marxilainen teoria ei proletariaatin diktatuurilla tarkoita mitään muuta kuin työväenluokan johtaman kansan enemmistön valtaa, joka saatetaan voimaan jokaisessa kapitalistisessa valtiossa vallitsevan porvariston diktatuurin tilalle.

    VastaaPoista
  5. Onpa hienoa aloittaa aamunsa lukemalla näin korkeatasoinen kirjoitus. Siispä suurkiitos siitä. --- Jutussa mainittu Urho Kekkosen puhe Stalinin kuoltua 1953 on muuten kuultavissa YLEn Elävässä Arkistossa. Suosittelen.

    Sorry Kemppinen, jos tuli toiseen kertaan, aloittelija kun olen näissä asioissa.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä blogista ja erityisesti tästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
  7. Hieman pidempi tiivistelmä Popperista. Linkki viittaa hakukoneen tuloksiin, joista saa kohtuullisen kattavan sisällysluettelon eri kappaleisiin.

    VastaaPoista
  8. Telkkarissa haastateltiin pari kolme vuotta sitten Norman Maileria.
    "Uskotteko että tulevaisuudessa riski Yhdysvaltain muuttumisesta fascistivaltioksi on todellinen?"
    Johon Mailer suunnilleen: "No, no! It`s already a fact."

    Mailer on tietysti vain joku kirjailija .. mutta,
    kuis ois rautaisannos miinoja jossain jemmassa?

    VastaaPoista
  9. Raha - on väline saada toiset tekemään jotakin. Tuota jälkimmäistä on aina tavoiteltu ja aina se on ollut hyväksyttävää sekä kadehdittua. Milloin se on kasvanut kiväärin piipusta, milloin hyvien veljien verkostosta politiikassa tai peräseinäjoella. Raha on kasvoton - demokraattinen vallan väline. Pahus, minulla on sitä liian vähän.

    VastaaPoista
  10. http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=103640

    http://www.ennenjanyt.net/4-03/italia.htm

    http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset.nsf/61345dc704eae28ac22568bd00428706/c11e9b20ff0c5e6dc2257267003e5d56?OpenDocument

    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=1005?s=s&g=2&ag=10&t=135&a=1005

    VastaaPoista
  11. "Suomalainen osasto.. ..oli käytännössä mahdoton tuhota, koska jopa taisteluparit kykenivät itsenäiseen ratkaisujen tekemiseen."

    Tätä ei pidä meistä hukata!

    VastaaPoista
  12. "ahneutta, jonka kultti meillä raivoaa ja joka antaa ymmärtää, että raha (tai kansantalouden kasvu) on tärkeämpi kuin ihmiset"

    Vaurastumisen kultti on vanha juttu. Ensi vaurautta kerättiin vallanpitäjille kymmenyksin ja päivätöin. EU:hun tullut itäblokki kasvaa kiivaimin. Se merkitsee idän pienelle ihmiselle vaurastumismahdollisuuksia ja meille muille syöksylaskua kohti heidän elintasoaan, jollemme keksi tapaa hyötyä heistä omaa vaurauttamme lisäävällä tavalla.
    Oma valuutta ja kansalliset rajat antoivat jotain suojaa. Nyt suojaa ei enää ole. Its jungle out there

    VastaaPoista
  13. Amerikan uusi Stalin tai Gorbatshov... Ketähän nämä sitten olisivat? Olisiko Barack Obamasta jälkimmäiseen rooliin? No, eipä liitetä enempiä nimiä tähän, tuli vain mieleen...

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen piirre näissä Hitler/Stalin-vertauksissa on, että aina verrataan ainoastaan Hitleriä ja Stalinia, joskus Maolla ja Pol Potilla höystettynä. Ikään kuin nämä kaksi olisivat keksineet Pahuuden ihmiskunnan historiaan. Ikään kuin länsimaat eivät olisi koskaan tehneet mitään.

    Puhe Venäjän tarpeesta käsitellä historiansa ikäviä puolia on sikäli erikoista, että maailmassa yleensä mikään maa ei käsittele kansallista historiaansa anteeksi pyydellen ja syyllisyyttä tuntien. Saksa taitaa olla ainoa, ja sielläkin anteeksi ovat pyytäneet vain ne, jotka eivät ole pahaa edes tehneet. Kukaan oikea natsi ei ole katunut mitään. Japanissa Nankingin verilöylyn kiistäminen on aivan yleistä, eikä siellä Koreankaan miehitystä juuri surkutella. Silti länsimaat eivät vaadi Japanilta "historiansa kipupisteiden käsittelyä" eikä Nokia uhkaa vetäytyä Japanin markkinoilta moraalisena tuenilmauksena Mantshurian naisille.

    Vielä vähemmän kuin Japanin tekemisiä länsimaat käsittelevät omia rikoksiaan. Yksikään länsimaa ei ollut demokratia ennen 1900-lukua, orjakauppa kukoisti, elintilaa valloitettiin, alkuperäiskansoja hävitettiin. Silti USA:n ja Englannin lippua saa käyttää aivan vapaasti, "symbolina", eikä kukaan vaadi niiden kieltämistä. Nuoriso saa kenenkään paheksumatta kiinnittää nahkatakkeihin "vitsikkäästi" jenkkilippuja, joskus jopa Etelävaltioiden kapinalippuja. Taisipa tuo jälkimmäinen olla jonkun suomalaisen jääkiekkojoukkueenkin tunnuksessa, eikä kukaan huolestunut, että "orjuuden kannatus on lisääntynyt" tai että "nyt on käsitelty liian vähän historian kipuja".

    Kaiken kaikkiaan paras keino vaikean historian ylitse pääsemiseen taitaa olla raha. Kun maa vaurastuu, kuten USA ja Japani, se saa esiintyä rauhassa modernina edistyksellisenä, eikä sen tarvitse joutua tulilinjalle vanhojen tekemistensä takia. Tässä suhteessa Venäjän nouseva talous tehnee tehtävänsä. Toinen helpottava tekijä on aika. Bill Clinton taisi aikoinaan esittää jonkinlaisen pienen anteeksipyynnön orjuuden uhreille, mutta se hukkui paljon kiinnostavamman seksiskandaalin alle. Tuolla aikataululla Venäjän presidentti voi sivumennen huomauttaa jotakin NL:n julmuuksista joskus vuonna 2124. Viive aiheuttaa Venäjälle haittaa varmaankin yhtä vähän kuin länsimaille on aiheuttanut haittaa omien rikosten jatkuvan esittelyn puute - tai Suomelle valkoisen terrorin anteeksi pyytämättä jättäminen.

    VastaaPoista
  15. Hegel ei laittanut toivoaan valtioon siksi, että olisi ollut "totalitaarisen" Platonin kannattaja. Popperin kirja on huono. Hegel oli Ranskan ja Amerikan vallankumouksien lapsi. Hän vastusti eurooppalaisten prinssien, absoluuttisten monarkkien, ja kilpailevien kirkkokuntien aiheuttamaa verenvuodatusta. Eli epätasa-arvoa ja mielivaltaa. Siksi hän ajatteli, että valtion on perustuttava lakiin, ja yhteiskunnan työnjakoon, ei etuoikeuksien jakoon. Toki sitä valtion itsenäistä asemaa tuli ylikorostettua, mutta tämä on jälkiviisautta.

    VastaaPoista
  16. Hieno kirjoitus. On.Mutta.

    Tartun tähän sivupolkuun, koska Kemppiselle on taipumus hieman liikaa kauhistella nykyistä maailmanmenoa. Joka jossain määrin arveluttavaa onkin. Myönnettäköön.

    Kuitenkin ja kaikitenkin pieni kommentti tähän :

    "Meille tuo aatesuunta on tunkeutunut liike-elämän, liikkeenjohtajien kautta. Eräiden. En tarkoita Ollilaa enkä edes Liliusta. Tarkoitan sitä ahneutta, jonka kultti meillä raivoaa ja joka antaa ymmärtää, että raha (tai kansantalouden kasvu) on tärkeämpi kuin ihmiset."

    Kaikella kunnioituksella herra Kemppinen, mutta jos katsomme objektiivisesti Telluksella riehuvaa ahneuden problemaa, niin kyllä kait eräs ammattiryhmä nousee kirkkaasti ylitse muiden. Siis puhumme asianajajista.

    Ja koska arvoisa blogin pitäjä edustaa ko. ammattiryhmää, tulee tunne, että puhuessaan ahneudesta Kemppinen on hiukan kuin pukki kaalimaan vartijana.

    Toisaalta mies edustaa äärimmäisen harvinaista lajia;

    humanistijuristirunoilija (Ja on lisäksi toiminut virkamiehenä ja tuloveronsa maksanut)

    Kuitenkin h.j.runoilija on äärimmäisen harvinainen ja tietysti sukupuuttoon kuoleva laji suomessa ja yleensä maa-planeetalla. ) Näin ainakin minä olen kokenut asian tämän nelkytvuotisen erämaavaellukseni aikana.

    Kuitenkin olisi hyvä, jos tuosta kamalasta ahneudesta mainittaisiin myös oikealla kohderyhmällä.


    Mistäs muuten tietää, että sää on TODELLA kylmä???


    -No, koska silloin jopa asianajajat pitävät käsiään omissa taskuissaan ?

    VastaaPoista
  17. Ad Catulux:

    En tiedä, mistä erehdys: työskentelin asianajajana vuoteen 1972, en sen jälkeen.

    Koska olin virkatuomari vuoden loppuun 1999, en ole milloinkaan ollut välimiehenä enkä saanut sivutuloja. Vuoden 2 000 jälkeen on ollut satunnaisesti jotain.

    Isäni ja veljeni ovat asianajajia, mutta Asianajotoimisto Borenius & Kemppisen nykyisistä asioista en tiedä todellisuudessa mitään enkä ole edelleenkään millään tavalla heidän leivissään.

    VastaaPoista
  18. Kemppinen

    Nietzsche ei kannattanut rotuoppeja eikä myöskään itse sellaista esittänyt.

    On sitten toinen juttu, että Nietzschen antisemiitti sisar Elisabeth, joka "myi" veljensä natsismille, halusi yksiselitteisesti sovittaa tämän kirjoitukset mm. herra- ja orjamoraalista sekä vallantahdosta ja yli-ihmisestä rotuopilliseen sapluunaan.

    Mutta jos Nietzsche olisi todella ollut rotuoppeja kannattava protonatsi, ei hänen teksteissään ainakaan tältä osin olisi mitään kiinnostavaa ja psykologisesti nerokasta.

    Ne ovat kuitenkin huomattavasti syvällisempiä kuin antisemiittien sekoilut - olkoonkin sitten "vaarallisen hämäriä" tai ainakin moniselitteisiä.

    *
    Matti

    Ainakin Fukuyaman (sic!) mukaan Popper kirjassaan sekä tietoisesti vääristelee käyttämiään Hegelin tekstejä että joskus jopa keksii omiaan.

    Olen kai saanut yliannoksen mm. Schopenhaueria, Nietzscheä ja Wittgensteinia eli tullut tällä tavoin "rokotetuksi" sekä Itävallan laissez-faire monetaristeja, Wienin piiriä ja siten myös Popperin(kin) "tieteellistä" filosofiaa vastaan (vaikka tämä katsoi falsifikaatioteoriallaan ensimmäisenä osoittaneensa Wienin piirin filosofisten periaatteiden perusvirheen).

    Joka tapauksessa minulle Popperin yhteiskuntafilosofian perusta: yksipuolisen negatiivisen vapauden autaaksitekevyys, näyttäytyy pelkältä "näkymättömän käden" utopialta...

    *
    Kannattaa lukea Mikko Yrjönsuuren lyhyt kirja "Roistovaltion raunioilla", niin voi ymmärtää paremmin, miksi lockelainen käsitys hallitusvallasta, politiikan tekemisen periaatteista ja yksilön vapaudesta, ei välttämättä aina johda lopputulokseen, jonka luulisi olevan demokraattinen.

    Se auttaa myös kritisoimaan Popperin fanatismia Hegelin politiikan filosofiaa vastaan.

    VastaaPoista
  19. Ad Rauno Rasanen:

    Tiedän Nieetzschen suhtautuneen antisemitismiin kiivaan kielteisesti ja tunnen siskon seikkailut.

    Popperin kirja oli tietysti kylmän sodan tilauksia, mutta se on kokenut viime vuosina tietyn arvonpalautuksen, kun taas hänen vihaisimmat arvostelijansa on miltei unohdettu.

    Popperin rinnalla J.L. Talmon , Totalitarian Democracy teki minuun muinoin suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
  20. Lähdin tälle tielle, saattaakseni sanan, kenties toisenkin vaikeuksiin, kuin entisen tytön, vaan lankesin ja jouduin harhaan niin pitkälle tielle, että katsoin parhaaksi kulkea sen osina, juhlapuheenani Ihmiskunnalle, kun huomenna vietän Herrani armorikasta syntymäpäivää.

    VastaaPoista
  21. Kommenttini tuli siis "melkein" perille asti..?

    VastaaPoista